2 kk

Tänään tuli Ainolle täyteen 2 kuukautta. Miten nopeasti aika nyt kuluukaan, kun Alva ei tuntunut kasvavan yhtään vaan aika mateli. Ehkä silloin sitä vain odotti, että koska tuo vauva oikein kasvaa isoksi ja pelkäsi, että miten tässä tuoreiden vanhempien kanssa oikein käy. Nyt pitäisi osata ja yrittää nauttia tuosta vauva-ajasta, kun sen tietää kuluvan nopeasti ja kohta tuokin tuosta jo alkaa syömään kiinteitä. Onhan Alvakin vielä pieni ja vauvakin vielä, mutta vastasyntynyttä rääpälettä ei meidän taloudessa enää ole.

Aino on siis kasvanut ihan huimaa vauhtia. Pienet 50- ja 56-kokoiset vaatteet on saanut jo pakata pois (tosin 56 vielä pyörii laatikossa, kun en ole malttanut niitä vielä poiskaan laittaa) ja mahtaakohan sama käydä kohta 62-kokoisillekin. Tuntuu ettei niitä ehtinyt vielä edes juurikaan käyttää. Eikä Ainolla paljoa vaatetta olekaan, kun Alvan 62-kokoiset ovat pääsääntöisesti aika kesäisiä, vaikka onhan siellä pitkähihaisiakin ollut. Bodenin 0-3 kk:n vaatteet alkavat myös olla jo pieniä.

Imetys on nyt sujunut ihan mallikkaasti. En ole antanut lisämaitoa ollenkaan, vaan omatuotannolla ollaan menty. Ja ihan hyvin on riittänyt. Tosin imetys sattuu edelleenkin, eikä ainakaan vielä ole helpotusta ollut näköpiirissä. Taitaa sattua loppuun asti.

Viikko sitten sunnuntaina vietettiin Ainon kastejuhlaa. Nimen valinnassa oli pienoisia vaikeuksia ja lopulllinen valinta tehtiin vasta kastepäivän aamuna. Saman tyylistä nimeä kuin isosiskolla on, ei keksitty, mutta ihan hyvä oli lopputulos näinkin (lue. äidin suosikki valittiin) Kummeina oli meidän vanhempien entinen työkaveri puolisonsa kanssa, joskin tämä työkaveri on jo kauan ollut kaveri ja ystävä, ilman tuota työ-etuliitettä. Kaste pidettiin kirkossa ja sitten siirryttiin läheiseen juhlapaikkaan, jossa ruokatarjoilu olikin meitä odottamassa. Hienosti meni juhlat, eikä mun tarvinnut niiden eteen juurikaan nähdä vaivaa, vaan pääsin juhlistamaan tilannetta ilman stressiä ja työvelvoitteita.

Aino oli mallikkaasti koko juhlan ajan. Kirkossa hän seurasi tarkasti tilannetta kummin sylissä. Vähän meinasi mieli mennä apeaksi, kun hänet laitettiin makuuasentoon ja vielä kastettiin päätäkin, mutta onneksi se osuus oli äkkiä ohi. Juhlapaikalla Aino tyytyi ottamaan torkkua ja syömään. Muut saivat juhlia hänenkin puolestaan.