2-vuotias

Aino täyttää tänään kaksi vuotta. Miten se aika onkin voinut kulua jo niin, että meidän vauva ei enää ole vauva, eikä ole ollut sitä enää vähään aikaan. Nyt hän on jo taapero, mitä parhaassa iässä.

Pidimme juhlat jo reilu puolitoista viikkoa ennen h-hetkeä, koska silloin oli vielä koko perhe lomilla. Juhlissa oli kaikki sukulaiset ja muutama kaverikin. Aino vierasteli vähän ja roikkui punteissani, kun vieraita alkoi tulemaan, mutta vieraiden ojentamat lahjapaketit hieman saivat hänet lämpeämään. Vähitellen hän unohti vierastelun ja meni jo kuin kala vedessä vieraalta toiselle ja kakun kynttilöiden puhallus meni jo viime vuoden rutiinilla.

1-vuotias

Vauva vuosi alkaa olla takana, kun Ainokin on nyt täyttänyt vuoden. Vuoden täyttymistä ollaan juhlistettu jo kahtena päivänä ja vielä ensi viikolla olisi tarkoitus kerran juhlistaa tilannetta. Viiime viikon lauantaina pidimme juhlat sukulaisille ja sunnuntaina kaveriperheille. Tiistaina tulee vielä äiti-lapsikerhon kaverit.

Aino osaa jo hienosti kävellä tukea pitkin ja työntää mielellään taaperokärryään. Kulkee sohvan viertä, nousee lipastoa vasten seisomaan, mutta ennen kaikkea kiipeää, kiipeää ja kiipeää. Hän on tainnut onnistua kiipeämään jo lähes kaikille vaakasuorille pinnoille. Keittiön tuoleille, pöydälle, sohvalle, lipaston päälle, sohvatuoleille, sängylle, portaita jne. Koska kiipeäminen on niin kivaa, ei kävelyn harjoitteleminen olekaan ollut niin hohdokasta. Lauantaina synttärijuhlien kunniaksi hän kuitenkin seisoi ilman tukea muutaman sekunnin ja nyt viikon harjottelemisen jälkeen tuetta seistään jo monta kymmentä sekunttia ja askeliakin hän on ottanut jo pari. Seisominen ei ole vielä mitään kovin vakaata, vaan hän huojuu kuin juopunut. Mutta selvästi se taito on viikossa kehittynyt.

Syöminen on ollut aina Ainon vahvuus ja nyt hän on vähitellen alkanut haluamaan syödä itse. Tosin onneksi vanhemmat vielä saavat syöttääkin, kun siitä omasta syömisestä ei suuhun vielä paljoa päädy (lue: ei mitään). Alva on tämän viikon mummilla ja pappalla yökyläilemässä ja me ollaan kolmestaan kotona. Lähdin tänään Ainon kanssa käymään Porissa shoppailemassa ja ostin Ainolle ensimmäiset kengät. Ne olivat Superfitit ja kokoa 22. Alva muistaakseni aloitti kengänkäytön koosta 21, mutta toisaalta taisin ostaa ne hänelle jo vähän aikaisemmin. Ja kengästähän se riippuu myös, mitä kokoa käyttää.

Ainolla alkoi eilen unikoulu. Otimme hänelle Alvan vanhan pinnasängyn käyttöön, jonka laitoimme olohuoneeseen (eli ei samaan kerrokseen kuin missä makuuhuoneet on). Ajatuksena on nyt opettaa hänet vihdoinkin nukkumaan ja nukahtamaan ilman rintaa. Me vanhemmat aletaan olla jo ihan tainnuksissa tuosta univajeesta, joten nyt oli vihdoinkin tehtävä jotain. Kun Alva vielä saatiin Turkuun hoitoon, niin nyt sitten päätimme ottaa itseämme niskasta kiinni ja aloittaa yötaistelu.

Pelisääntöinä vähän keskenämme sovittiin, että koska tutti ei Ainolle kelpaa, niin ei sitä nytkään sitten enää opeteta (Alva kun on siinä kiinni liiankin kanssa) ja tuttipulloriippuvuuttakaan ei hänelle haluta, joten sitä annetaan vain pahimmassa hädässä. Ja rintaa ei enää ollenkaan. Takaraivossa tietenkin jyskytti se, että meidän päätökset voivat olla kuin veteenpiirretty viiva siinä 02-04 välillä, mutta päätettiin ne kuitenkin ajoissa, vaikka sitten niitä rikottaisiinkin.

Eilen Aino sitten laitettiin nukkumaan siinä klo 22 aikaan. Hän oli siihen asti ihan virkkusa, joten ei yritetty laittaa liian ajoissa nukkumaan. Ja huutohan siitä tuli. Aino huusi ja huusi ja huusi ja huusi. Iskä yritti häntä lohduttaa, antaa pulloa (se lensi kaaressa pois), silittää, taputtaa, heijata, mutta mikään ei auttanut. Sitten yrityin vuorostani minä, mutta yhtä surkein tuloksin. Mikään ei ollut hyvästä ja Aino vain huusi. Toisaalta se huuto selvästi alkoi siitä laantua, eikä ollut ihan mahdotonta enää. Vähitellen hän sitten mun silittämiseen alkoi nukahtaa ja nukahtikin onneksi lopulta siinä 23 aikaan. Päätettiin lopulta, että nukutaan molemmat olohuoneessa. Mä taisin vähän torkahtaa, mutta puoli yhden aikaan siirryin yläkertaan sänkyyn nukkumaan ja taisin ehtiä nukahtamaankin ihan kunnolla, ennen kuin Aino sitten puoli kahdelta heräsi. Siliteltiin ja taputeltiin häntä miehen kanssa vuorotellen ja noin tunnin urakan jälkeen Aino lopulta taas sai unen päästä kiinni.

Mä hipsin Ainon nukahtamisen jälkeen takaisin sänkyyn ja seuraava unipätkä oli noin puolitoista tuntia. Neljältä Aino sitten heräsi taas ja sitten nukahtaminen olikin vähän takkuisampaa. Tai oikeastaan hän kyllä tuntui torkahtavan hetkeksi, mutta heräsi sitten taas uudestaan. Mäkin siinä taisin vähän torkahtaa, kunnes sitten puoli kuuden aikaan Aino nukahti vähän paremmin. Siirryin taas sänkyyn, jossa taisin nukahtaa heti. Ainon itkuun sitten heräsin ja tulin alakertaan. Kello oli vähän vaille kuusi, joten unta ei montaa minuuttia ollut. Seitsemään saakka yritettiin miehen kanssa nukuttaa Ainoa, mutta kun siitä ei tuntunut tulevan mitään, nosti mies Ainon pois sängystä ja lupasi huolehtia hänestä, jotta mä sain mennä takaisin nukkumaan. Kuuntelin, että alakerrasta kuului Ainon itkuskelua. Hän kun oli ihan väsynyt, mutta ei vaan osannut nukahtaa. Mä kuitenkin nukahdin. Kun heräsin oli ihan hiljaista. Ajattelin, että mies on lähtenyt Ainon kanssa ulos, mutta he nukkuivatkin vielä. Aino oli nukahtanut joskus kahdeksan aikaan omaan sänkyynsä ja mies nukkui siinä pinnasängyn vieressä patjalla. Kello oli 9:30 ja sitten hekin heräsivät.

Yö meni ennakko-odotuksia paremmin, mutta hyvään yöhön tässä on vielä matkaa. Tänään Aino oli väsynyt jo kasin aikaan. Teimme iltatoimet ja laitoin Ainon nukkumaan vähän ennen yhdeksää. Huutohan siitä tälläkin kertaa tuli, mutta kun silittelin häntä selästä vei uni voiton jo muutamassa minuutissa. Nyt hän on nukkunut jo lähes puolituntia ja tämä äitikin lähteä nukkumaan.

Synttärisuunnittelua

Ainolla on siis pian 1-vuotissynttärit ja juhlia pitäisi alkaa suunnittelemaan. Koska Alva synttäreitä on juhlittu monen päivän kekkereillä, ei nyt parane jättää juhlia vähemmällä. Eli useampi päiväiset kekkerit luvassa. Yksivuotispäivä osunee perjantaihin. Työpäivän jälkeen en varmasti jaksa järjestää juhlia, joten ensimmäiset juhlat pidettäneen lauantaina. Tällöin kutsun saa sukulaiset ja kummit. Sunnuntaina olisi sitten vuorossa kaverikemut. Nämä ovat Alvalla ainakin olleet melko pienimuotoiset. Yleensä on paikalle päässyt muutama kaveripariskunta lapsineen, joten jatkossakin kummit saavat valita, kumpana päivänä haluavat tulla.

Ainon kunniaksi tarkoituksena on kutsua myös äiti-lapsi -kerhon jäsenet. Alvaakin oli jo keväällä tarkoitus juhlistaa, mutta meidän perheen sairastelut siirsivät juhlat sen verran myöhäseen, että en sitten jaksanut enää näitä organisoida. Nyt sitten pitänee ottaa nämä paremmin hoitoon. Pitäisiköhän ne järjestää jo heinäkuun puolella, jolloin vielä ei ole "uupunut" edellisistä juhlista, mutta toisaalta ihmiset voivat silloin vielä olla kesälaitumilla, eivätkä pääse juhliin.

2 vuotta

Tänään on sitten meidän esikoisen 2 v. päivä. Miten se onkaan jo iso, olen miettinyt koko päivän ja todennut samalla, että eihän se nyt vallan iso sentään vielä olekaan. Sellainen rakas höpöttäjä, joka pulisee taukoamatta, lauleskelee ja riemuitsee pikkusiskon kanssa. Miten iloinen ja reipas se onkaan. Itsekin Alva usein toteaa, että "Alva kävelee reippaasti, Alva syö reippaasti, Alva on reipas tyttö jne". Toki myös välillä hän muistaa sanoa, että "Äiti on reipas tyttö, Aino on reipas tyttö ja Iskä on reipas tyttö". Ehkä nuo pojan ja tytön erot eivät ihan vielä ole hamottuneet automaattiseksi.

Ostimme Alvalle synttärilahjaksi jo parisen viikkoa sitten uuden Nopsa -polkupyörän ja siihen hyvin sopivan kypärän. Nyt pyöräily on Alvasta ihan yksi hauskimmista tekemisistä ulkona. Varsinainen polkeminen on vielä ihan nollassa, vaikka Alva itse sanookin polkevansa tosi reippaasti. Iskä tai äiti saa olla sitten sitäkin enemmän työntämässä. Ohjaaminen jo sentään jotenkin luonnistuu. Koska tänään oli kuitenkin varsinainen synttäripäivä annoimme Alvalle toisenkin synttärilahjan, kirjan. Tällä kertaa kirja kokoelma karttui Tammen kultaisen kirjaston kirjalla Kissa joka luuli olevansa hiiri. Alva on saanut yhdeltä ystävältä pari tuon kultaisen kirjaston kirjaa ja ne ovat olleet niin mieluisia, erityisesti Pikkuveikko, joten sillä perusteella tein valinnan.

Aamupäivällä lähdin tyttöjen kanssa pihalle, kun Iskä jäi siivoamaan. Aino tosin nukkui vaunuissa, eikä juuri ulkotouhuista piitannut. Alvan kanssa käytiin metsässä retkellä, nähtiin iso kurki, tutkittiin Iskän traktoreita, poljettiin pyörällä, tutkittiin hämähäkkiä, katsastettiin kompostin tilannetta, ihailtiin maasta jo puhjenneita raparperin alkuja jne. Kun Aino heräsi, lähdettiin koko perhe, moikkaamaan Iskän serkkuja tuohon lähistölle. Ja sitten kotiin ja syömään. Ruoka maistui kummallekin ihan mukavasti ja Ainolle oikein todenteolla (hän syö vaivatta kerrallaan yhden ison pilttipurkillisen ja välillä maistuu myös herkkusosetta jälkkäriksi. Siis ihan eri meiningillä kuin Alva aikoinaan). Nyt kumpainenkin on nukkunut jo yli tunnin päikkäriä. Ja mä olen saanut vähän jatkettua siivoamista ja järjestämistä.

Puunauksen aiheena on huomenna pidettävät sukulaissynttärit ja maanantaiset kaverisynttärit. Sunnuntaina meidät puolestaan on kutsuttu sukulaispojan 3 v. synttäreille, joten juhlaa pukkaa.

1 vuosi ja 11 kuukautta

Tänään Alva täyttää taas täysiä kuukausia ja ensi kuussa tulee täyteen jo toinen vuosi. Kyllä vaan aika rientää.

Tällä hetkellä Alva on mitä ihanimmassa iässä. Uhma ei ole vielä alkanut, ainakaan täydellä terällä ja kuitenkin omatoimisuuttakin jo on. Alva osaa itse syödä jo hyvin. Välillä hän toivoo, että äiti syöttää, mutta muuten hänen ruokailuunsa ei juuri puututa. Ehkä ruokaa menisi vähän enemmän, jos häntä enemmän syöttäisi ja auttaisi, mutta toisaalta kaipa hän itse tietää, miten paljon hän syö. Välillä ruokaa menee enemmän välilllä vähemmän. Vieläkään Alva ei ole kovinkaan suuri ruokainen, mutta vähitellen on annokset suurentuneet. Enää ei mene vain yksi lusikallinen, joskaan kovin montaakaan ei välttämättä mene.

Alva on aika kaikki ruokainen. Lähes kaikki maistuu, joskin kovin maustetut ruuat eivät kelpaa. Kaikkea hän maistelee innolla ja tomaatit ja hedelmät ovat erityisen herkkua. Tosin äiti on ollut vähän laiska salaatin tekijä, joten Alva sanoo syövänsä kukkasia, kun hän syö salaattia. Ei siis ihan vielä kaikki termit ole kohdallaan. Mutta Alvalle uppoaa niin kakkararavut (lue katkaravut) kuin simpukat ja muutkin merenelävät.

Vaatettamisessa Alva ei ole juuri edistynyt. Hänelle saa vielä pukea kaikki vaatteet päälle. Joskus hän haluaa vetää itse housut ylös, mutta siinä saa yleensä olla auttamassa. Sukat sentään irtoavat Alvan niin halutessa pois jalasta ja kengät hän laittaa itse ja joskus saa ne poiskin., mutta muuten hän kaipaa sekä riisumiseen että vaatetamiseen vanhempien apuja. Ei ehkä olisi kovinkaan realistista vielä olettaakaan hänen osaavan noita taitoja, mutta tulipahan tämäkin nyt kirjattua ylös.

Lempileikkejä on tällä hetkellä kahvikutsut. Alva kattaa lattialle omat kahvikuppinsa ja tassinsa ja tulee sitten pyytämään äitiä kanssaan juomaan kahvia tai paremminkin "Tules syömään". Sitten hän kaataa kuppeihin kahvia ja ripottelee sormilla sokeria. Sitten lusikalla muutaman pyöräytys kupissa ja niin on kahvi valmista juotavaksi. Ja miten hyvää kahvia Alva osaakaan keittää.

Alva ja Aino leikkivät yhdessäkin jo hyvin. Tietenkin Ainon leikkiminen on enemmän tavaroiden kahmimista ja suuhun laittamista, mutta Alva ottaa hänet ihan mukavasti huomioon. Alva kiikuttaa Ainolle palloa, helistintä, kahvikuppia, lusikkaa, polttopuuta, roskaa, perunan palasta jne. Alva siis pitää huolen, että Ainolla riittää tekemistä. Tämä on siitä mukavaa katseltavaa, että ainakin vielä meillä ei ole juurikaan tapeltu tavaroista. Tosin Ainoa ei juuri harmita, jos Alva vie häneltä jotain käsistä, mutta onneksi tämä on vielä aika harvinaista. Tosin Alva onnistuu enimmäkseen päättämään mitä tavaroita Ainolla on käsillä.

Synttärilahjatoiveita

Alvan synttärit lähenevät kovaa vauhtia ja olen tässä vähän jo miettinyt, että mitä se Alva voisi toivoa synttärilahjaksi. Sukulaiset kuitenkin usein kyselevät, että mitkä voisivat olla mieleen. Toisaalta musta on kiva lukea muiden blogeista sitä, mitä näiden lapset pyytävät tai haluaisivat lahjaksi. Niistä saa mukavasti vinkkiä, kun itse ostaa jollekin lahjaa.

Äiti-lapsi -tapaamisissa missä ollaan Alvan ja Ainon kanssa käyty, on ainakin joillakin lapsilla ollut eläinhahmoja ja ne ovat olleet suosikkeja. Mäkin sitten olen katsellut näitä hahmoja vähän sillä silmällä, että tällaisia voisi meillekin eksyä. Ainakin Lahjakkaan sivuilta bongasin laajan valikoiman erilaisia eläinhahmoja, joista Schleich-merkkiset ovat niitä tutuimpia. Niitä kun kaupassa tulee vastaan isossa telineessä. Ihan pienimpiä näistä en meille vielä ehkä halua, kun Aino niitä kohta pääsee laittamaan suuhunsa. Tässä kuvia muutamista hahmoista.

Schleich tekee näemmä myös muita kuin näitä eläinfiguureja. Valikoimasta löytyy myös satuhahmoja, kuten keijuja ja yksisarvisia ja tietenkin smurffeja ja vaikka mitä. Jos nuo eläimet osoittautuvat meillä suosikiksi, niin sitten voisi laajentaa hahmojen keräilyä myös muihin kuin pelkkiin eläimiin.



Mahtaako nämä olla Alvan suosikkeja vai pelkästään äidin?



puolivuotias

Aino nukahti tänään sitteriinsä, kun me muut oltiin aamupalalla. Hänellä oli silmät tiukasti puristettuna kiinni. Otsalla ja silmäkulmissa oli päättäväisiä ryppyjä. Höpöttäkää ja kolistelkaa te nyt ihan kuinka paljon vaan, mutta mun silmiä te ette saa aukeamaan. Suu oli lähes pienessä hymyssä ja välillä imukoneisto alkoi toimimaan, mutta loppui sitten aika pian, kun mitään varsinaista imemistä ei ollutkaan tarjolla. Molemmat kädet olivat nyrkissä ja vähän pystyssä sitterin vatsavyötä vasten.

Siinä mä istuin Ainon sitterin vieressä ja ihailin nukkuvaa lasta. Pusuttelin välillä poskea ja nyrkkejä sekä silittelin hellästi hiuksia. Niinhän se on, että juuri ihanampaa näkyä kuin nukkuva lapsi ei ole. Siinä Aino otti pienet tirsat ja heräsi sitten kymmenen minuutin unien jälkeen taas seuraamaan, mitä muut perheenjäsenet tekevät.

Onnittelut 6kk synttärin johdosta Ainolle!

Synttärisankari

Meidän Ainuska täyttää tänään 5 kuukautta. Miten se aika rientää, on taas ajatuksissa kuten lähes jokaisena kuukautena, kun ikää taas tulee enemmän. Siis Ainolle.

Tällä hetkellä Ainolle tuntuu kuuluvan ihan hyvää. Hän on selvästi jo seuraavampi ja pitää siitä, että hänen ympärillään tapahtuu. Ei siis enää mikään vastasyntynyt rääpäle. Tässä yhtenä päivänä yllätin tytöt leikkimässä keskenään. Alva heilutti Ainoa sitterissa, melko reippaalla vauhdilla ja Aino kikatti ääneen. Sen kun olisi saanut nauhalle... Muutenkin Alvan touhut selvästi kiinnostaa Ainoa ja Alva kun on innostunut nukkien hoidosta, niin onhan se Ainokin kiva hoidettava. Usein laitan Ainolle peiton, jos hän istuskelee sitterissä ja nyt Alvakin on alkanut laittamaan Ainolle peittoa päälle. Ja peitoksihan kelpaa lähes mikä tahansa, minkä vain nimeää peitoksi, sukka, toppahattu, Ainon suojapuku, ruokalappu, nukke, juna jne. Aino välillä istuskeleekin melkoisen tavarapinon alla. Mutta eipähän sitten tule kylmä, kun on riittävästi "peittoa."

Ruokailut sujuvat tällä hetkellä siten, että annan Ainolle 2-3 kertaa päivässä sosetta. Pari kertaa perunapohjaista ruokaa ja kerran hedelmäsosetta. Tänään tosin aloitettiin päivä ensimmäisen kerran puurolla. Annoin Ainolla kaura-vadelmapuuroa. Muutama lusikallinen sitä maistettiin, mutta nälkä ei ollut juuri nimeksikään. Johtuisiko siitä, että yöllä tankattiin kymmenisen kertaa. Eilen maistettiin ensimmäisen kerran parsakaalia, joten aika tiheällä tahdilla on makumaailma laajentunut (listalla nyt jo peruna, porkkana, kukkakaali, parsakaali,bataatti, kesäkurpitsa, vadelma, mustikka, luumu, ruusunmarja, omena, päärynä, kaura). Alva näytti syövän tässä vaiheessa purkillisen sosetta päivässä ja Ainolle menisi purkillinen kerralla. Oon vähän kuitenkin säännöstellyt, jotta maitoakin menisi, joten päivässä tyhjenee pari purkillista. Oon myös antanut siksikin vähän enemmän ruokaa, jotta voin olla täysin varma, että ei ainakaan nälän ei pitäisi Ainoa öisin herättää.

Kuuden kuukauden ikäpyykki on siis lähenemässä kovaa vauhtia ja ajankohtaista on uuden syöttötuolin osto. En ole ihan ollut tyytyväinen tuohon Stokken Trip trappiin. Alva ainakin oppi aika nopeasti nousemaan siinä seisomaan ja nyt siinä kiipeillään päivittäin. Ruoan tähteet siinä näkyy aika hyvin ja kun ne pääsee kivumaan kiinni, niin kova jynssääminen siinä on. Toisaalta kaipa syöttötuolien pitäisi kuitenkin olla samanlaiset, joten jos Ainolle ostetaan jokin muu, niin sitten Alvankin tuoli pitäisi uusia. Ehkä pare sitten vaan ostaa sama vanha tuoli. Alvan tuoli on punainen. Meidän keittiöön sopeisi myös musta, mutta katsotaan nyt kumpi ostetaan. Ehkä käännytään täälläkin kertaa punaisen puoleen.

Tällä hetkellä Aino nukkuu päivittäin kolmet päikkärit. Ensimmäiset ovat vieläkin ne parhaat ja pisimmät. Ne nukutaan myös sään salliessa ulkosalla. Nyt on taas muutamana päivänä ollut pakkaslukemat yli 15 asteen, joten päikkärit on nukuttu sisällä. Pidän tuota 15 astetta rajana, jolloin ei enää mennä ulos nukkumaan. Toisaalta silloin ei Alvakaan pääse päivällä pihalle, joten sisällä ollaan kaikki. Jos ensimmäiset päikkärit jäävät ihan tyngiksi, niin silloin Aino nukkuu neljännetkin päikkärit. Ensimmäiset päikkärit ovat yleensä noin pari tuntia, ehkä jopa reilut pari tuntia, mutta muut päikkärit jäävät lähes aina alle tunnin tirsoiksi. Ja yöunille nukahdetaan vasta joskus kymmenen jälkeen, tai lähempänä yhtätoistakin. Aamulla unet maistuvat 8-9 pintaan. Yleensä tosin niin, että jos mä itse nousen, niin eipä Ainokaan sitten enää juurikaan nuku, vaan alkaa huutelemaan ja juttelemaan itsekseen.

2 kk

Tänään tuli Ainolle täyteen 2 kuukautta. Miten nopeasti aika nyt kuluukaan, kun Alva ei tuntunut kasvavan yhtään vaan aika mateli. Ehkä silloin sitä vain odotti, että koska tuo vauva oikein kasvaa isoksi ja pelkäsi, että miten tässä tuoreiden vanhempien kanssa oikein käy. Nyt pitäisi osata ja yrittää nauttia tuosta vauva-ajasta, kun sen tietää kuluvan nopeasti ja kohta tuokin tuosta jo alkaa syömään kiinteitä. Onhan Alvakin vielä pieni ja vauvakin vielä, mutta vastasyntynyttä rääpälettä ei meidän taloudessa enää ole.

Aino on siis kasvanut ihan huimaa vauhtia. Pienet 50- ja 56-kokoiset vaatteet on saanut jo pakata pois (tosin 56 vielä pyörii laatikossa, kun en ole malttanut niitä vielä poiskaan laittaa) ja mahtaakohan sama käydä kohta 62-kokoisillekin. Tuntuu ettei niitä ehtinyt vielä edes juurikaan käyttää. Eikä Ainolla paljoa vaatetta olekaan, kun Alvan 62-kokoiset ovat pääsääntöisesti aika kesäisiä, vaikka onhan siellä pitkähihaisiakin ollut. Bodenin 0-3 kk:n vaatteet alkavat myös olla jo pieniä.

Imetys on nyt sujunut ihan mallikkaasti. En ole antanut lisämaitoa ollenkaan, vaan omatuotannolla ollaan menty. Ja ihan hyvin on riittänyt. Tosin imetys sattuu edelleenkin, eikä ainakaan vielä ole helpotusta ollut näköpiirissä. Taitaa sattua loppuun asti.

Viikko sitten sunnuntaina vietettiin Ainon kastejuhlaa. Nimen valinnassa oli pienoisia vaikeuksia ja lopulllinen valinta tehtiin vasta kastepäivän aamuna. Saman tyylistä nimeä kuin isosiskolla on, ei keksitty, mutta ihan hyvä oli lopputulos näinkin (lue. äidin suosikki valittiin) Kummeina oli meidän vanhempien entinen työkaveri puolisonsa kanssa, joskin tämä työkaveri on jo kauan ollut kaveri ja ystävä, ilman tuota työ-etuliitettä. Kaste pidettiin kirkossa ja sitten siirryttiin läheiseen juhlapaikkaan, jossa ruokatarjoilu olikin meitä odottamassa. Hienosti meni juhlat, eikä mun tarvinnut niiden eteen juurikaan nähdä vaivaa, vaan pääsin juhlistamaan tilannetta ilman stressiä ja työvelvoitteita.

Aino oli mallikkaasti koko juhlan ajan. Kirkossa hän seurasi tarkasti tilannetta kummin sylissä. Vähän meinasi mieli mennä apeaksi, kun hänet laitettiin makuuasentoon ja vielä kastettiin päätäkin, mutta onneksi se osuus oli äkkiä ohi. Juhlapaikalla Aino tyytyi ottamaan torkkua ja syömään. Muut saivat juhlia hänenkin puolestaan.

Paluuta kaksiin päikkäreihin

Palailtiin tänään Turun keikalta tänne maalle. Turussa olikin taas ohjelmaa niin paljon, että päikkärit ovat jääneet niin lyhyiksi, että toiset päikkärit ovat olleet paikallaan.

Turkkusseen lähdettiin yhdessä Alvan kanssa keskiviikkona. Mentiin suoraan omaan kotiin, jonne Pappa oli jo ehtinyt tuomaan Alvalle syöttötuolin lainaksi. Nykyään kun Alva haluaa itse syödä, ei syöminen oikein onnistu muuten kuin omasta tuolista. Onneksi siis saatiin Mummilan yksi tuoleista lainaan. Alva nukkui menomatkalla varmaan jonkun puolisen tuntia, joten sillä unella ei pitkälle pötkitty. Kauppareissun jälkeen Alva menikin omaan sänkyynsä nukkumaan. Mahdettiinkohan päikkäreiden jälkeen suunnata puistoon keinumaan...

Torstaina kierreltiin kaupungilla äidin kaverin kanssa. Ostin itselleni Aleksilta boleron ja kengät ensi viikon hääjuhlia varten sekä imetyspaidan Stokkalta. Alva jäi tällä kerralla ilman uusia vaatteita, mutta hänellä onkin niitä moninkertaisesti mun omaan vaatevalikoimaan verrattuna. Tarkoituksena oli tulla viimeistään yhdeksi kotiin päikkäreille, mutta taisi kello olla jo lähempänä puolta kolmea. Päikkäreiden jälkeen suuntana oli taas puisto ja siellä keinu. Tosin liukumäkikin veti tällä kertaa puoleensa.

Perjantaina kipaistiin vielä nopeasti kaupungilla ostamassa Mummille lahja ja sitten suuntasimme Mummin ja Pappan luokse juhlimaan Mummin synttäreitä. Matkalla Alva pääsi nukahtamaan ja otti pienet noin 10 minsan nokoset. Valitettavasti uni kaikkosi heti, kun auto pysähtyi. Vaunuttelemalla tosin toiset päikkärit onnistuivat vajaan kahden tunnin päästä.

Lauantaina nähtiin mökkinaapureita ja suunnattiin päikkäri aikana Turkuun, jossa Iskäkin jo odotteli meitä. Päikkärit jäi taas lyhyiksi, joten kauppareissun jälkeen Alva nukahti toisille päikkäreille. Illalla taas käytiin puistossa keinumassa.

Tuolla Turussa Alva on onnistunut nukahtamaan ihan itsenäisesti sekä päikkäreille että yöunille omaan sänkyynsä. Turussa hänen sänkynsä on meidän makuuhuoneessa ihan mun sängynpuolessa kiinni. Olen laittanut Alvan omaan sänkyynsä ja mennyt itse esim. siivoamaan keittiötä, suihkuun, syömään ja katsomaan telkkaria. Alva on sängyssä mönkinyt itsekseen lähes tunnin, ennen kuin uni on tullut, mutta muutoksena edelliseen on, että nyt Alva ei huuda kuin syötävä, kun mä poistun näköpiiristä. Mun ei siis enää tarvinnut levätä sängyllä sitä tuntia, jonka Alva tarvii nukahtaakseen. Voi kun tämän järjestelyn saisi siirrettyä tänne maallekin.

Täällä kotona Alva nukkuu vieläkin mun vieressä patjalla lattialla. Vähitellen voisi kyllä siirtyä takaisin pinnasänkyyn, mutta vielä en ole saanu sitä tehtyä. Ongelmana on myös se, että makuuhuone on yläkerrassa ja kaikki muut huoneet alakerrassa. Jos siis jätän Alvan yksin makuuhuoneeseen, ei hän kuule mun tai Iskän puuhastelua eikä häntä pääse niin helposti vilkaisemaan. Helpompaa olisi, jos kaikki olisivat samassa kerroksessa. Tai ehkä ongelma on vain mun päässä ja pitäisi vaan yrittää muuttaa noita nukkumisjärjestelyjä. Ja vielä pikaisesti, kun vauvan tulo lähenee päivä päivältä.

Hellekelit jatkuu

Viikonloppu meni sekä kotosalla että vieraillen, mutta ulkoilua riitti. Perjantaina poikettiin ensimmäisen kerran hiekkarannalle. Otin Alvan synttärilahjaksi saamia hiekkisvälineitä mukaan ja ei kun menoksi. Rannalle olikin tuotu iso kasa uutta hiekkaa rannalle levitettäväksi ja siihen me Alvan kanssa parkkeerattiin. Mä avustin Alvaa tekemällä krokotiilihiekkakakkuja ja Alva ne sitten rikkoi haravalla tai ämpärillä. Onneksi hiekka oli uutta ja siten kohtuu puhdasta, koska osa hiekkakakuista päätyi vatsaan asti.

Iskä kävi rannalla uimassa ja saunassa, mutta me Alvan kanssa odotetaan vielä vähän, että vesi lämpenee. Nyt Alva sai hyvin aikaa kulumaan kuljeskelemalla laiturille johtavalla katetulla polulla. Sitä pitkin käveltiin saunalle ja vähän matkaa pois, ja sitten käännös takaisin saunan terassille. Varsinaista porrasta ei siinä terassin laidalla ollut, mutta pieni kynnys kuitenkin. Sen ylittämistä Alva harjoitteli innokkaasti. Ylitys onnistui yleensä hyvin, mutta sitten kun mielenkiinto kohdistui muualla ja hän unohti kynnyksen olemassa olon, tasapaino meni kokonaan tai maaliin päästiin, mutta horjuen. Terassilla sitten olikin ´lähes kymmenen henkeä ihailemassa Alvan menoa, joka selvästi nautti huomion keskipisteenä olemisesta.

Launtaipäivä meni lähes kokonaan kotosalla. Iskällä oli paljon ulkohommia ja me naisissa nautittiin vapaapäiväistä. Käväistiin rataskävelyllä naapurissa, jossa Alva pääsi kokeilemaan trampoliinia, tervehtimään koiraa ja kaneja. Muuten sitten vain kökittiin omalla pihalla. Alva selvästi nauttii kesästä ja pihalla olemisesta. Nyt kun kävely on jo hyvää ulkonakin, ei häntä harmita se kun välillä kaatuu. Mahdollisimman epätasainen maasto taitaa olla jopa mieleen, koska ylä- ja alamäkikävelyä jaksetaan treenata ihan loputtomiin. Toki portaatkin ovat todella kiinnostavat ja pihalle mentäessä portaisiin juututaan pitkäksi aikaa. Nyt Alva meneekin niitä ylös-alas jo aika sujuvasti. Keinut ja hiekkalaatikko vieläkin loistavat poissaolollaan, mutta toivottavasti keinu saadaan kohtapuoliin hankittua. Ainoa huonopuoli meidän pihassa on, että siellä on ihan tuhottomasti kekomuurahaisia. Alva ei ole niistä suuremmin vielä vaivautunut. Aluksi hän ei niitä tainnut huomata lainkaan, mutta nyt näin hänet pyydystämässä muurahaisia. En oikeastaan osannut varautua, mutta olisihan se pitänyt arvata, mihin muurahainen päätyy, jos sellaisen kiinni saa. Suuhun. Suupielestä sitten kaivoinkin muurahaisen krämmäleitä. Mahtoi tuntua oudolta pistää pistävä muurahainen suuhun.

Suuhun menee tietenkin kaikki muukin pihalta löytyvä. Nyt siltä kohtalolta olen yrittänyt säästää leppäkerttua, raparperin vartta, kun sillä on ensin raaputettu maata, multaa, hiekkaa, äidin poimimia rikkaruohoja, kiviä, krookusta, alppiruusua, kuusen neulasia jne. Kaikkea ei äiti ehdi torjumaan, joten lähes kaikkea on jo maistettu.

Sunnuntaina juhlittiin serkkupojan 2-vuotissynttäreitä. Alva jaksoi touhuta iloisesti muiden lasten mukana. Tosin välillä hän kävi katsastamassa talon mielestään suosituimman huoneen, kodinhoitohuoneen. Siellä kun on sivusta täytettävä pesukone, joka on aika yliveto. Sen Alva kävi moneen kertaan tarkastamassa, että on vielä paikalla ja että luukku toimii. Juhlissa aikaa vietettiin melko paljon pihallakin, koska sisällä oli vielä kuumempaa. Alva lainasi serkun keinua ja keinutteli siinä Iskän kanssa pitkän tovin. Myös serkun uudella pyörällä Alva pääsi tekemään ensimmäisen kierroksen. Ehkä ensivuonna meilläkin on jokin sellainen...

Kohti arkea

Syntymäpäivä oli ja meni ja juhlatkin on nyt juhlittu. Ainoa asia mitä olen tässä miettinyt, että miten vauvat voivat täyttää vuosia. Eikö meillä kuitenkin vielä ole vauva, eikä 1-vuotias taapero. Vai onko meillä vauva vielä kahdenkymmenen vuoden kuluttuakin, kun äiti ei ole päässyt eroon vauva-ajatuksesta. Pitänee ruveta ajatelemaan Alvaa jonakin muuna kuin vauvana, mutta ei se kovin helppoa ole. Meidän pieni vauva.

Torstaina Alva sitten täytti vuoden. Katsoimme monta kertaa päivän aikana hänen vauvakuviaan ja ainakin äiti tuli samalla muistelleeksi syntymää. Varsinaisesti noiden kuvien katselu ei ollut kovin uutta, vaan niitä on tapana päivittäin katsella muutenkin. Annoimme Alvalle lahjaksi pienen nuken, jonka iskä kävi ostamassa.

Perjantaina Mummi tuli Alvan seuraksi ja mä sain leivottua. Tein kaksi pellillistä mokkapaloja, voileipäkakun (joka on muuten maailman parasta. Jos joku tahtoo reseptin, niin hihkaiskaa hep.), kinkkupiirakkaa pellillisen ja noin 50 kaurakeksiä. Leipominen on yllättävän aikaa vievää puuhaa. Aloitin 10 aikaan ja viimeisen pellillisen otin uunista vasta siinä 15 aikaan. Alva nukkui ennätykselliset 4 tuntia, joten Mummi auttoi paljon mua leipomusten kanssa. Mummi myös toi Turusta paljon astioita, tarjoiluottimia, kaksi syöttötuolia ja paljon muuta. Ilman Mummin apua, olisin varmaan ollut jo aika hermona juhlien suhteen.

Lauantaiksi meille oli kutsuttu sukulaiset. Vaikka kutsuttuna oli vain lähisuku, oli meitä paikalla aika paljon. 18 aikuista ja 8 lasta. Vilinää ja vilskettä siis riitti ja talon seinät natisivat liitoksistaan. Onneksi Alva kuitenkin on kuin kala vedessä ihmisjoukoissa, joten ilta meni todella hyvin. Alva maisteli itse vähän leivonnaisia ja osa herkuista meni jopa suuhun (suurin osa taisi mennä lattialle, ruokalapulle, pöydälle, hameelle jne.). Äidin auttaessa lusikan kanssa suu pysyi tiukasti kiinni, joten itse syöminen on vähitellen alkamassa. Yhdellä vieraista oli mukana ugulele (vai mikä se mahtoi olla) ja saimme kuulla musiikkia ja nähdä Alvan tanssiesityksiä. Tässä vaiheessa viimeistään Alva taisi hurmata vieraat.

Sunnuntaina Alvaa tulivat juhlistamaan ystävät lapsineen. Taas tälläkin kertaa Alva jaksoi edustaa todella hyvin, joskin rankka juhliminen vie veronsa ja päikkäreille nukahdettiin heti vieraiden lähdettyä. Nyt vieraita oli "vain 5 + 3", joten tarjoilut ja seurustelu oli paljon helpompi hoitaa. Nyt oli itselläkin paremmin aikaa istua kahvipöydässä ja keskustella vieraiden kanssa. Mahduimme myös istumaan kaikki samaan pöytään.

Lahjoja Alva sai vaikka kuinka paljon. Hiekkalaatikkovermeitä, brion "palikkalaatikko", nuppipalapeli, Baby born -vauva, pyyhe, kylpytakki, tunikka, itse tehdyt pipo ja kaulahuivi, hello kitty kassi, Snoozyn t-paita, sadetakki, kottikärryt ja vaikka mitä. Nyt vain äkkiä hiekkalaatikko pihalle, jotta päästään ulkoleikkeihin.

Viikonloppuna juhlitaan

Ensi lauantaina ja sunnuntaina on Alvan juhlat. Nyt on sitten jos jonkinlaista tohinaa, jotta kaikki saadaan valmiiksi siihen mennessä.

Maanantaina käytiin koko perheen voimin Ikeassa ja mukaan saatiin keittiöön uusi pöytä ja tuoleja. Maanantaina saatiin pöytä kokoon ja eilen illalla askarreltiin tuoleja. Mies kävi tänään ruokatunnilla ostamassa pöydälle vahakankaan ja mä olen tilannut kakut viikonlopuksi ja gluteenittomia leivoksia. Tänään olen tehnyt myös inventariota siitä, mitä astioita meillä täällä kotona on ja mitä mahdetaan tarvita vielä lisää. Mummi on luvannut käydä meidän kaupunkikämpässä hakemassa vähän täydennystä ja täydennystä on varmaan luvassa myös Mummin omista varastoista.

Huomenna on tarkoitus mennä kauppaan, kunhan mies pääsee töistä. Perjantaina Mummi tulee tänne lapsenpiiaksi, niin mulla on aikaa leipoa ja laittaa kaikkea valmiiksi. Leivontasuunnitelmissa on voileipäkakku, kinkkupiirakkaa, mokkapaloja, kaurakeksejä. Tosin kaurakeksejä voisin tehdä tässä jo ennen valmiiksi. Lauantaina pitää hakea kakut tuosta reilun 30 minsan päästä Raumalta ja koristella voileipäkakku, tehdä pari riisikakkuvoileipää ja vielä viimeisiä viilauksia. Toivottavasti kaikki pöytäkattaukset saan tehtyä jo ennen lauantaita.

Mä en ole juurikaan pitänyt mitään isoja juhlia aiemmin, joten näiden juhlien järjestäminen on sikäli uutta. Kaikki ajatukset on nyt näissä ja Alvan synttärilahjalle ei ole niin paljoa jäänyt aikaa. Ensin suunniteltiin pyöräntaakse laitettavaa istuinta ja kypärää, mutta saa nyt nähdä mihin päädytään.

11 kk

Taas on Alvan syntymäpäivä käsillä. Kylläpä kuukaudet menevät nopeasti. Muita syntymäkuukausia on tullut jotenkin juhlistettua, mutta nämä taitavat nyt jäädä ensi kuun synttäreiden varjoon. Varsinaista lahjaa ei ole hankittu, jos ei Iskä poikkea lounastunnilla Muksumassissa.

1-vuotissynttärilahjaksi ollaan miehen kanssa vähän ajateltu Alvalle pyöräilykypärää ja miehen pyörään istuinta. Mies on kova pyöräilemään (lähes päivittäin tekee pyörälenkin, kun vain lumet sulavat) ja ehkä Alva viihtyisi välillä mukana. Mäkin voisin joskus lähteä mukaan, vaikka pyöräily tai paremminkin pyörällä pystyssä pysyminen ei olekaan mun parhaita ominaisuuksia.

Myös 1-vuotisvalokuvaan on tarkoitus Alva viedä. Yksi kaveri vei lapsensa jonnekin "mainostoimistoon" kuvattavaksi ja muakin houkuttaisi vähän ajatus. He olivat saaneet kaikki kuvat itselleen siten, että tilasivat sitten vain netistä niitä kuvia, joita halusivat teettää. Tulee aika paljon halvemmaksi varsinkin jos haluaa itselleen vähänkään suurempia kuvia. Täytynee kysyä, että missä ja miten tämä oli mahdollista. Toinen tietenkin on, että vielä ihan perinteiseen kuvaamoon. Kuulemma Turun bussiaseman lähellä on joku hyvä kuvaaja. Kuvia on tulossa kyllä näidenkin lisäksi, koska viime perjantaina oli kuvaus seurakunnan perhekerhossa. Toivottavasti ne kuvat onnistuivat.

Ennen Alvan synttäreitä pitäisi hankkia keittiöön uusi pöytä ja tuolit. Olen vähän ajatellut mustaa pyöreää pöytää ja mustia tuoleja. Valkoisetkin tosin kävisi. Keittiössä ei ole vieläkään (vuosi sitten tehtiin keittiöremppa) verhoja, joten niistäkin haaveilen. Tosin itseni tuntien eipä niitä verhoja ole varmaan vielä ensi vuonnakaan. Myös muihin huoneisiin voisi uusia verhoja hankkia ja makuuhuoneeseen se pimennysverho. Turun kodissakin on vajausta verhoista, joten tässä taitaa olla kyse mun ikuisesta päättämättömyydestä.

Alvan huone olisi tarkoitus remontoida tässä kevään ja kesän aikana. Vielä siinäkään ei ole saatu tikkua ristiin. Mummi suunnitteli hankkivansa Alvalle synttärilahjaksi pöydän ja tuolin, mutta sovittiin, että se hankinta odottaisi siihen asti, että saadaan huone kuntoon.

Että näillä ajatuksilla kohti vuoden ikäpylvästä.