Tammikuu pian takana

Kylläpä tämä  viimeinen kotiäitikuukausi sujahti nopeasti. Nyt on sitten isoja muutoksia luvassa, kun mä siirryn työelämään ja Iskä ottaa ohjat käsiin täällä kotosalla. Iskä ei taida olla innostunut kirjaamaan päivien tapahtumia tänne blogiin, joten mä taidan itse yrittää jatkossakin tänne kirjoittaa, mutta päivitystahti voi entisestään hidastua. Töiden jälkeen on varmaan ainakin aluksi aika tavalla muutakin tekemistä.

Mutta viime kuun tapahtumiin ja uusiin taitoihin.

Aino onnistuu kääntymään vatsalleen jo kumman tahansa kyljen kautta ja selällään ei juuri olla ollenkaan. Vatsallaan hän viihtyy hyvin ja siinä hän punnertaa itsensä käsivarret suorana. Vatsallaan ollessa pää on siten terhakkaasti pystyssä ja kääntyilee innokkaasti etsien jotakin kiinnostavaa. Ja kun jotain kiinnostavaa löytyy, alkaa aikamoinen ähinä ja huitominen ja punnerrus, jotta Aino pääsisi kiinnostavan asian (lue pesuohjelappu, palikka, tai jokin Alvan leikkikalu) luokse ja saisi sen suuhunsa. Tämä liikkuminen on vielä kyllä aika haasteellista ja yleensä tilanne muuttuu vain huonommaksi, kun Aino huomaamattaan päätyykin matkaamaan muutaman sentin taakse päin ja pesuohjelappu jää tavoittamatta.  Liikkuminen on siten vielä varsin tahdotonta tai ainakin suunta on tahdonvastainen, eikä varsinaisesta liikkumisesta ehkä vielä voi puhuakaan. Kellon viisarin tavoin liikkuminen jo sentään onnistuu. Tänään näin Ainon myös yrittävän konttausasentoon, peppua nostamalla.

Vielä Aino on nukkunut kolmea päikkäriä päivässä, mutta pian varmaan nämä ajat alkavat olla ohi ja siirtyminen kaksiin päikkäreihin on lähellä. Voisin kuvitella, että tämä onnistuisi jo nyt, jos kyseessä olisi ideaali päivä. Eli ensimmäiset päikkärit olisivat vähintään kolmisen tuntia ja niiden voimalla Aino voisi olla hereillä lähes kolme tuntia. Tällöin toisille päikkäreille suunnattaisiin siinä neljän aikaan ja jos nämäkin olisivat sen muutaman tunnin, niin hyvin menisi päivä. Mutta tämä on siis vielä täysin jossittelua, johon ei olla vielä päästy.

Alvan päikkärit sitä vastoin on taas ollut useita päiviä kadoksissa. Hän ei tunnu millään rauhoittuvan nukkumaan, vaikka selvästi on väsynyt päivällä. Jos Alva päikkäreille nukahtaa, niin silloin hän nukkuu helposti pari kolmekin tuntia. Joten päikkärit olisivat vielä selvästi paikallaan. Mutta kun se nukahtaminen on niin vaikeata.

Sanavarasto Alvalla kasvaa kovaa vauhtia ja varmaan lähes kaikki sanat hän jo osaa toistaa. R-äännettä ei vielä juurikaan tule, mutta esim. S-kirjain tulee jo sanan alussakin. Lauseet ovat myös pidentyneet ja taivutusmuodotkin alkavat hahmottua. "Äiti osti kaupasta tilliä", kertoi Alva Mummille äidin ja Alvan yhteisesta kauppareissusta. Laulaminen on vieläkin mieluista ja nyt Alva jo lauleskelee itse lauluja ja tapailee niiden sanoja. Lauluvarastosta löytyy jo Tuiki, tuiki tähtösen ja Porsaita äidin oomme kaikki lisäksi Atsipoppaa, Täti Monika, Iha-haa, Vaarilla on saari, Paljon onnea vaan jne.

Alva syö jo ihan itse ruokansa, mutta Ainolla riittää vielä opeteltavaa. Nyt hän osaa jo hyvin juoda nokkamukista, mutta tuttipullon käytössä on vielä oppimista. Muutaman kymmenen milliä hän on tuttipullosta juonut, joko maitoa tai velliä, mutta vatsaa ei sillä vielä täytä. Toisaalta ehkä se siitä sitten lähtee käyntiin, kun taito kuitenkin on jo hyppysissä ja kun muuta ei ole tarjolla. Kiinteiden syöminen sitä vastoin on Ainosta hyvinkin hauskaa, joskin ruoka vieläkin imaistaa lusikasta. Erityisen hauskaa on päristää ruoka sitten pois suusta, mutta onneksi vatsaan päätyy vielä sentään suurin osa. Liharuokiin tutustuminenkin on aloitettu.

Ainon flunssa jatkuu

Alva sai reilu viikko sitten jostakin flunssan ja hänen nenäänsä sai olla tämän tästä pyyhkimässä. Yskää tai kuumetta en tytössä havainnut. Kuten ennenkin Alva toipuu nuhasta melko nopeasti ja nyt jo useana päivänä on nenää niistetty enää vain muutamia kertoja. Toisin on Ainon kanssa.

Aino tietenkin sai nuhan myös ja nyt nuhaa on ollut jo useita päiviä. Nenä vuotaa ja hengitys rohisee, nukkuminen ja imeminen on hankalaa ja nenää syhyttää vallan valtavasti. Onhan se nuha varmaan jo paremmalla puolella, mutta selvästi sitä jatkunee vielä joitakin päiviä, ennen kuin se paranee. Taitaa Ainolla olla huonompi vastustuskyky tai sitten kyse on vain ikäerosta.

Onneksi ainoa "ongelma" meillä on vain nenän vuotaminen, eikä mitään suurempaa...

Väärään suuntaan

Olin tänään tyttöjen kanssa tuossa lähellä asuvan entisen naapurin luona kylässä. Aino makoili siellä tyytyväisenä lattialla, kääntyili vatsalleen ja katseli leluja sekä seuraili muiden lasten leikkimistä. Sitten yhtäkkiä huomaisin, että Ainohan kääntyi vatsalleen "väärän" kyljen kautta ja vielä toistikin tämän tempun uudelleen. Nyt siis vatsalleen päästään jo kummalta puolelta tahansa.

Enää ei sitten uskalla jättää Ainoa sohvalle makoilemaan ja luottaa siihen, että ei se "väärän" kyljen kautta osaa vatsalleen kääntyä. Taas yksi "huolenaihe" enemmän.

Pappa kalastaa

Pappalla on uusi harrastus, kalastus. Hän kalastaa olohuoneen sohvalla istuen. Pappa ottaa käteensä pehmolelujokerin, johon on sidottu nauha. Tätä pehmolelua hän heiluttelee nauhasta ja toivoo saavansa hyvän saaliin. Ja saahan hän. Aino yrittää innokkaasti tarttua tähän pehmoleluun käsillään, suullaan ja vaikka jalallaankin; ja aina välillä siinä onnistuu. Pappalla nappaa kala ihan hienosti ja saaliskin on komea.

Tyttömäisyyksiä

Meidän perheessä asuu yksi erittäin tyttömäinen tyttö. Alva pukee innolla päälleen erilaisia vaatteita ja asusteita. Erityisen suosion onvat saaneet Mummin baskeri ja kimalteinen kaulahuivi sekä Alvan omat vaaleanpunaiset talvikengät. Niitä Alva pukee päälleen naurun säestyksellä, tulee sitten näyttämään muille onnistunutta pukeutumistaan ja välillä käy tarkistamassa peilistä, että kaikki on hyvin. Samalla Alva kehuu itseään ja kertoo olevansa kaunis. Mitä hän tietenkin onkin.

Alva on hyvä muutenkin keikistelemään peilin edessä, tanssimaan lanteet notkuen, voimistelemaan Pappan kanssa olohuoneen lattialla vatsalihasliikkeitä tehden. Alva on mielellään huomion keskipisteenä ja kyläilemässä hän usein jaksaa näyttää taitojaan, jotta hän saisi ansaittua ihailua osakseen.

Nukkeleikit ovat olleet jo pidemmän aikaan in. Nukelle laitetaan vaippaa, nukkea laitetaan nukkumaan, mitä erilaisimpiin paikkoihin, eikä enää vain vaunuihin tai sänkyyn. Nukkea kannetaan sylissä, sitä röyhytetään ja halitaan. Nuken lisäksi myös pehmolelut saavat hellää hoivaa. Ainokin on hellyyden kohteena. Alva haluaa Ainoa syliin, antaa tälle tuttipullolla vettä ja osallistuu vaipanvaihtoon mm. kiinnittämällä vaipan tarroja. Alva heiluttelee Ainoa sitterissä tai autokaukalossa, jos Aino itkee. Yleensä meillä on kuitenkin "hyväntuulivainen" vauva.

Alva koristelee itseään muutenkin kuin vain vaatteilla. Helmikaulakoru on jo kesästä asti ollut lähes päivittäin käytössä. Mummin ostama hiuspanta laitetaan kaulaan tai päähän. Mummin luona haetaan Mummin korut ja hiuspanta ja niitä sovitetaan päälle pitkän aikaan. Myös heijastinlaatikko on kiintoisa ja sieltäkin parhaimmat killuttimet laitetaan kaulaan ja ranteisiin roikkumaan. Mummilassa Alva on päässyt laittamaan hiuksiin myös "pipalotteja", joita Mummikin välillä hiuksiinsa kiertää.

Meikkaaminen se sitten hauskaa onkin. Kun äiti meikkaa itseään, on Alva touhussa mukana. Huulikiiltoa pitää saada omiin huuliin ja meikkauksen jälkeen hän haluaa tutkia meikkejä. Olenkin antanut hänen niitä tutkia, mutta eilen hän onnistui ensimmäisen kerran avaamaan ripsivärin ja laittoi sitä omiin silmiinsä. Ihan ripsiin sitä ei tainnut mennä, mutta lähes kaikkialle muualle kylläkin. Rasvalla onneksi lähti, mutta nyt ripsiväri on siirretty turvallisempaan paikkaan.

Alva huomaa heti, jos äiti on meikannut. Yhteänä iltapäivänä laitoin vähän meikkiä, sillä aikaa kun Alva nukkui päikkäreitään. Kun Alva heräsi, niin hänen ensimmiset sanansa olivat, että Äiti meikkaa. Ei taida paljoa jäädä Alvalta huomaamatta.

Meijän Omppa

Ostin Alvalle joskus keväällä tai kesällä Kristiina Louhen kirjan "Ainon kanssa". Se on ollut jo pitkään Alvan suosikki ja sitä on luettu kannesta kanteen monen monta kertaa. Joulupukki toi Alvalle saman kirjailijan kirjan "Meidän Tomppa" ja myös siitä on tullut ihan todella suosittu. Jos Alva tuo mulle Meijän Ompan luettavaksi, tietää se pidempää lukusessiota. Kerta lukemisella kun siitä kirjasta ei eroon pääse. Suuret kiitokset Joulupukille.

Keväällä alkaa meillä synttärirumba, kun kahdeksan Alvan kaveria täyttää kaksi vuotta. Näitä Kristiina Louhen kirjoja taitaa meidän paketeista löytyä jokunen ja näemmä niissä on pieni alennuskin ainakin Akateemisessa kirjakaupassa.

Luovutin

Nyt on unikoulu meidän perheessä ohi ja nukkumisjärjestelyt jatkunevat alkuperäisenkaltaisena. Nukutus otti taas sen verran voimille, että kun yöllä olisi pitänyt jaksaa heilutella ja pysyä vahvana, Aino selätti äidin 10-0. Palattiin makuuhuoneeseen sänkyyn nukkumaan molemmat ja tissiteltiin tiheästi loppuyö. Ehkä kokeillaan parin kuukauden päästä uudelleen, kun nyt ei vielä mitään lopullista syntynyt.

Unikoulu loppusuoralla

Pari yötä on taas takana ja yöt menneet ihan hyvin. Ke-to välisenä yönä herätyksiä oli vain kaksi, mutta aamu valkeni jo siinä seitsemän aikaan. To-pe välillä herätyksiä oli neljä, joka on vielä kipurajan siedettävämmällä puolella, vaikkakin paremminkin voisi mennä.

Uutena "ongelmana" on nyt nukuttaminen. Aino ei millään haluaisi nukahtaa. Vaan huutaa vaunuissa pää punaisena, kunnes otan hänet syliin ja heijaan hetken siinä. Sylissä on ihan hyvä olla, mutta auta armias, kun hänet siirtää takaisin vaunuihin. Eilen illalla aloitin nukuttamisen yhdeksän aikaan ja yhteentoista meni, ennen kuin neiti antoi periksi.

Miksi nukumminen ja nukuttaminen on aina niin hankalaa? Se varmaan aiheuttaa eniten hampaiden kiristystä lapsiperheissä. Mikähän siihen tehoaisi...

5 kk neuvola

Tänään olin Ainon kanssa neuvolassa ja piikkiä pukkas. Hän sai kolme rokotetta, joista yksi otettiin suun kautta (rota) ja kaksi muuta tuikattiin reiteen. Hienosti Aino kesti rokotukset, vaikka ne vähän itkettivätkin. Onneksi äidin syli lohdutti hieman.

Neuvolassa juteltiin tuosta yöheräämisestä, mutta ei siihen taida mitään patenttiratkaisua olla. Tällä mun unikoululla jatketaan ja toivotaan parasta. Tosin noi rokotteet voi vähän häiritä seuraavana yönä, mutta eipähän tässä muutenkaan ole tottunut nukkumaan. Pituutta Aino oli kasvanut yllättävän vähän, tai sitten viime kertainen kasvu oli osittain haamua. Painoa oli taas tullut hyvin ja + 10 käyrällä ollaan, joten nälkä ei pitäisi öisin olla häiritsevä.

Unikoulun osalta viime yö oli menestys. Aino nukahti siinä kymmenen maissa, joskin heräsi vielä siinä 23 aikaan. Muutama heilautus vaunuja ja unimatti oli jo käynyt. Yhden aikaan Aino alkoi huutelemaan vähän enemmän, eikä  vartin heilutus tuottanut tulosta. Syötin hänet sitten ja siihen hän nukahtikin. Nostin hänet takaisin vaunuihin ja menin lohduttamaan Alvaa, joka heräsi Ainon huuteluun. Otin Alvan viereeni nukkumaan, mutta omat uneni jäivät vähän huonoiksi, joten vaihdoin sohvalle 04 aikaan. Aino jatkoi tuolloin vielä untaan ja heräsi vasta 06.15 syömään. Imetin hänet ja 06.30 hän oli jo takaisin nukkumassa. Uni olisi tainnut maistua enemmänkin, mutta jouduin herättämään hänet vähän ennen kahdeksaa neuvolan vuoksi. Näin kun jatkuisi tulevaisuudessakin (ilman tietty Alvan heräämistä...).

Osa 2

Mulla oli jo vähän odotuksia tuosta viime yöstä. Kun edellinen yö oli menestys, uskalsin toivoa seuraavankin yön olevan vähintään yhtä hyvä, mutta ihan niin ei käynyt.

Aino nukahti jo siinä puoli kymmenen maissa, mutta heräili vielä jokusen kerran ennen kuin kello löi 22. Myös alkuyöstä Aino heräili aina vähän väliä ja mä heiluttelin häntä vaunuissa. Kun heräilyä oli jatkunut kerran, pari tunnissa, en enää jaksanut kirjata heräämisiä ylös, vaan vain loikoilin sohvalla ja heilutin pitkälläni makoillen vaunuja. Vähän ennen kahta annoin vauvalle ruokaa ja sitten hän nukkui lähes tunnin, mutta sitten jatkui taas heräily tasaiseen (tappavaan) tahtiin. Toinen imetys oli viiden jälkeen ja taas sain pienen pätkän unta. Aamuyö ei tuonut kuitenkaan enää parannusta, vaan heiluttelin vaunuja puoli unessa. Puoli kahdeksalta Aino sitten päätti, että nyt riittää makoilu ja siitä sitten alkoi aamutoimet.

Ensi yöksi ei mulla sitten olekaan mitään odotuksia. Vaunut eivät tainneet olla mikään lopullinen ratkaisu, mutta jatketaan tätä nyt vielä jokunen yö. Jos vaikka tuo yösyöminen sentään vähenisi. Tai onhan se jo nyt vähentynyt, enkä usko, että vauvalla on mikään nälkä. Syöminen vaan taitaa olla niin mukavaa, että kun siihen on mahdollisuus, niin sitä ei jätetä käyttämättä.

1. yö takana

Nyt on sitten unikoulu aloitettu. Illalla laitoin hänet vaunuihin nukkumaan ja katselin samalla olohuoneessa telkkaria. Heiluttelin aina välillä, kokeilin tuttia ja seurailin tilannetta. Lopulta Aino nukahti siinä 22.15 ihan kohtuu helposti. Itkua ei juuri tullut, mitä nyt ihan lopuksi, kun väsymys oli lähes ylivoimainen.

Ensimmäisen kerran Aino heräsi 23.30, joten vähän reilun tunnin pätkän hän nukkui. Tämä oli jo paljon paremmin, kun edellisenä yönä Aino oli herännyt ensimmäisten kahden tunnin aikana jo kuusi kertaa. Nyt mäkin ehdin jo nukahtaa ja nukkumaankin hetken. Helpolla ei Aino tosin äitiä päästänyt. Heiluttelin vaunuja ja kokeilin välillä tuttia (huonolla menestyksellä), heilutin ja heilutin. Seurasin kellosta aikaa. 20 minuuttia meni, puoli tuntia meni, 40 minuuttia meni, ja itkukonsertti oli melkoinen. Mietin, jo että onko tässä mitään järkeä. Vauva vaan itkee, tosin itku ei ollut sitä laatua, johon pitäisi heti vastata, mutta ihan kunnollista itkua kuitenkin. Totesin, että nyt en heti luovuta, nälkäkään sillä ei voi olla, joten jatkoin keinuttelua. Noin 50 minuutin vaunuttelun jälkeen Aino sitten nukahti ja mä pääsin jatkamaan uniani.

Seuraava unipätkä olikin ihanan pitkä. Aino huudahteli pari kertaa, mutta ne huutelut eivät vaatineet multa mitään toimia. Heräsin n. 02.30 Alvan huuteluun, mutta Aino nukkui vielä. Aino heräsi sitten vasta kello kolmelta. Olin ajatellut antavani ruokaa 02 aikaan, mutta nyt ruokailu siirtyi tunnin myöhemmäksi ihan Ainon omasta aloitteesta. Imetin sitten hänet ja laitoin takaisin vaunuhin nukkumaan. Aino nukahti heti.

Aino heräsi vielä muutaman kerran siinä viiden molemmin puolin, mutta nukahti helposti muutaman vaunujen heilahduksen avulla. Kuuden aikaan imetin Ainon uudelleen ja taas unet jatkuivat vaunuissa. Muutama lyhyt herääminen ja sitten puoli yhdeksältä alkoi vaunuista kuulumaan iloinen höpötys ja aamu alkoi.

Tämä ensimmäinen unikouluyö oli ihan iloinen yllätys. Olin olettanut siitä tulevan suurempi tahtojen taistelu, mutta onneksi helpolla pääsin. Herätysten määrä lähes romahti ja mun unen laatu oli ihan eriluokkaa kuin ennen. Näillä metodeilla jatketaan seuraava yö.

Unikoulu alkaa

Viime yönä tein lopullisen päätöksen, että nyt näihin öihin on tultava muutos. Paras unipätkä tuli vasta aamusella, kun sain nukuttua 07-08.10. Näillä unilla nyt pitäisi taas päivä jaksaa. Eikä tämä äiti enää oikein jaksa.

Aino sinällään nukkuu lähes koko yön, mitä nyt viiime yönä oli ensimmäisen kerran hereillä 06-07. Ongelmana on se, että hän haluaisi nukkua rinta suussa, mutta siten mä en osaa nukkua. Aino siis nukahtaa melko nopeasti (noin 5 min) imiessään ja mä sitten otan rinnan pois suusta. Sitten me molemmat nukutaan, kunnes Aino herää ja havahtuu, että äiti peijakas on vienyt hänen tuttinsa. Sitten alkaa väkerrys ja käkerrys, joka vaihtuu lopulta voimistuvaan itkuun, jollei "tuttia" ala kuulumaan. Näitä herätyksiä on parhaassa tapauksessa kerran tunnissa ja pahimmillaan n määrä tunnissa. Uuden vuoden yönä sain nukkua ruhtinaalliset kolme tuntia putkeen, mutta näitä ei ole enää sen jälkeen näkynyt.

Tutti olisi varmaan meidän perheessä pelastus, mutta vaikka kuinka sitä yritän tuputtaa, niin ei se vaan kelpaa. Jonkin aikaa sitä suussa mäyssytetään, mutta sitten se lentää komeassa kaaressa pois, jos en ole sitä kädellä varmistamassa. Yöllä se ei kyllä sitten kelpaa ollenkaan ja huuto siitä vaan tulee.

Ensi yönä ajattelin kokeilla vaunuja. Otan vaunut olohuoneeseen ja heijaan Ainoa niissä. Itse "nukun" olohuoneen sohvalla. Yösyöttöjä ei vielä ole mitenkään kiire lopettaa, joten ajatuksena on, että imettäisin vaikka pari kertaa yön aikana, mutta laittaisin sitten Ainon vaunuhin jatkamaan uniaan. Äidin vieressä nukkuminen saa nyt loppua. Jos nyt kokeilisin muutaman yön näin ja jos ei tilanne parane, niin sitten muita keinoja käyttöön.

Ainon päivärytmi

Ainon kohdalla en vieläkään ole ihan varma hänen päivärytmistään. Valitettavasti hän joutuu elämään enemmän Alvan päivärytmin mukaan, eikä siten hän saa elää ihan omaan rytmiinsä. Toisaalta sitä se elämässä ja perheessä on; kaikki on otettava huomioon ja kukaan ei saa kaikkea.

Herätys on yleensä silloin, kun Alva herää. Jos Alva ei onnistu herättämään Ainoa, niin viimeistään vartin sisällä siitä, kun mä olen noussut vuotessa pikku neiti herää. Ihanteellisinta olisi, että Aino heräisi vasta puolisen tuntia Alvan heräämisen jälkeen. Se ei onnistu aina, mutta joskus kuitenkin. Eli näin:

08-08.30 Herätys
09.30 Jotakin suuhun pantavaa, yleensä maitoa, mutta joskus jotain vahvempaakin.
10.00 Päikkäreille ulos vaunuihin
12.30 Heräillään ja seurustellaan äidin ja siskon kanssa.
13.00 Sosetta ja vettä nokkamukista
14.50 Maitoa ja päikkäreille. Joskus päikkärit kutsuvat vasta puoli neljän jälkeen kuten tänäänkin.

Iltapäivän rytmi onkin sitten enemmän hakusessa ja riippuu siitä, kuinka pitkiksi toiset unet muodostuvat. Jos ne ovat pitkät eli tunnin, niin sitten mennään näin.
16.00 heräillään ja otettaan vähän hedelmäsosetta.
17.30 Maitoa ja pikkutirsat taas
18.30 Heräillään
20.00 Syödään toinen setti pe-po -sosetta ja vähän maitoa.
21.00 Maitoa ja yöunille.

Tämä rytmi on siis kuitenkin enemmän arvailua kuin Alvan, mutta suurinpiirtein näin meillä mennään. Ainon päikkäreiden pituutta vaan on paljon hankalampi ennustaa ja se taas määrittää muut toiminnot. Parisen tuntia Aino jaksaa olla hereillä, mutta sitten alkaa sellainen konsertti, jos ei nukkumaan viedä (eli siis vaunuttelua tai imetystä, tutti ei vieläkään kelpaa.)

Alvan aikataulua

Tällä hetkellä Alvan päivärytmi on parhaimmillaan tätä:

08.00 Herätys ja aamutoimiin
10.00 Lähdetään ulkoilemaan
11.30 Tullaan takaisin sisälle
12-12.30 Lounas
14-14.30 Päikkäreille
16.30-17 Herätys
18.00 Päivällinen
20.30 Iltapala
21-21.30 Iltaunille

Tällä shapluunalla ollaan nyt muutama päivä menty ja nyt ovat päikkärit palanneet taas päiviin. Aikaisemmin olen laittanut Alvaa nukkumaan jo aiemmin, mutta tuloksena on ollut vain pyöriskelyä sängyssä ja lopulta olen nostanut hänet pois ilman päikkäreitä. Toisaalta tämä on vasta muutamana päivänä onnistunut, joten en vielä ole varma, onko tämä mitenkään "täydellinen". Hankalinta on tuo aamuherätys, kun itse en jaksaisi nousta, jos ei ihan pakko ole ja välillä Alva nukkuisi hyvinkin 09 tai jopa 09.30 asti. Mutta ehkä pare vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja nousta ajoissa ja tarvittaessa herättää Alva. Myös päikkäreiltä olen Alvan herättänyt, jotta ei ilta unet kärsisi ihan mahdottomasti. Jo nyt päikkärit ovat vähän turhan myöhään, mutta aikaisemminkaan en ole innostunut nousemaan. Parin tunnin unet ovat mielestäni ihan riittävät ja sillä jo illaksi riittää virtaa.

Synttärisankari

Meidän Ainuska täyttää tänään 5 kuukautta. Miten se aika rientää, on taas ajatuksissa kuten lähes jokaisena kuukautena, kun ikää taas tulee enemmän. Siis Ainolle.

Tällä hetkellä Ainolle tuntuu kuuluvan ihan hyvää. Hän on selvästi jo seuraavampi ja pitää siitä, että hänen ympärillään tapahtuu. Ei siis enää mikään vastasyntynyt rääpäle. Tässä yhtenä päivänä yllätin tytöt leikkimässä keskenään. Alva heilutti Ainoa sitterissa, melko reippaalla vauhdilla ja Aino kikatti ääneen. Sen kun olisi saanut nauhalle... Muutenkin Alvan touhut selvästi kiinnostaa Ainoa ja Alva kun on innostunut nukkien hoidosta, niin onhan se Ainokin kiva hoidettava. Usein laitan Ainolle peiton, jos hän istuskelee sitterissä ja nyt Alvakin on alkanut laittamaan Ainolle peittoa päälle. Ja peitoksihan kelpaa lähes mikä tahansa, minkä vain nimeää peitoksi, sukka, toppahattu, Ainon suojapuku, ruokalappu, nukke, juna jne. Aino välillä istuskeleekin melkoisen tavarapinon alla. Mutta eipähän sitten tule kylmä, kun on riittävästi "peittoa."

Ruokailut sujuvat tällä hetkellä siten, että annan Ainolle 2-3 kertaa päivässä sosetta. Pari kertaa perunapohjaista ruokaa ja kerran hedelmäsosetta. Tänään tosin aloitettiin päivä ensimmäisen kerran puurolla. Annoin Ainolla kaura-vadelmapuuroa. Muutama lusikallinen sitä maistettiin, mutta nälkä ei ollut juuri nimeksikään. Johtuisiko siitä, että yöllä tankattiin kymmenisen kertaa. Eilen maistettiin ensimmäisen kerran parsakaalia, joten aika tiheällä tahdilla on makumaailma laajentunut (listalla nyt jo peruna, porkkana, kukkakaali, parsakaali,bataatti, kesäkurpitsa, vadelma, mustikka, luumu, ruusunmarja, omena, päärynä, kaura). Alva näytti syövän tässä vaiheessa purkillisen sosetta päivässä ja Ainolle menisi purkillinen kerralla. Oon vähän kuitenkin säännöstellyt, jotta maitoakin menisi, joten päivässä tyhjenee pari purkillista. Oon myös antanut siksikin vähän enemmän ruokaa, jotta voin olla täysin varma, että ei ainakaan nälän ei pitäisi Ainoa öisin herättää.

Kuuden kuukauden ikäpyykki on siis lähenemässä kovaa vauhtia ja ajankohtaista on uuden syöttötuolin osto. En ole ihan ollut tyytyväinen tuohon Stokken Trip trappiin. Alva ainakin oppi aika nopeasti nousemaan siinä seisomaan ja nyt siinä kiipeillään päivittäin. Ruoan tähteet siinä näkyy aika hyvin ja kun ne pääsee kivumaan kiinni, niin kova jynssääminen siinä on. Toisaalta kaipa syöttötuolien pitäisi kuitenkin olla samanlaiset, joten jos Ainolle ostetaan jokin muu, niin sitten Alvankin tuoli pitäisi uusia. Ehkä pare sitten vaan ostaa sama vanha tuoli. Alvan tuoli on punainen. Meidän keittiöön sopeisi myös musta, mutta katsotaan nyt kumpi ostetaan. Ehkä käännytään täälläkin kertaa punaisen puoleen.

Tällä hetkellä Aino nukkuu päivittäin kolmet päikkärit. Ensimmäiset ovat vieläkin ne parhaat ja pisimmät. Ne nukutaan myös sään salliessa ulkosalla. Nyt on taas muutamana päivänä ollut pakkaslukemat yli 15 asteen, joten päikkärit on nukuttu sisällä. Pidän tuota 15 astetta rajana, jolloin ei enää mennä ulos nukkumaan. Toisaalta silloin ei Alvakaan pääse päivällä pihalle, joten sisällä ollaan kaikki. Jos ensimmäiset päikkärit jäävät ihan tyngiksi, niin silloin Aino nukkuu neljännetkin päikkärit. Ensimmäiset päikkärit ovat yleensä noin pari tuntia, ehkä jopa reilut pari tuntia, mutta muut päikkärit jäävät lähes aina alle tunnin tirsoiksi. Ja yöunille nukahdetaan vasta joskus kymmenen jälkeen, tai lähempänä yhtätoistakin. Aamulla unet maistuvat 8-9 pintaan. Yleensä tosin niin, että jos mä itse nousen, niin eipä Ainokaan sitten enää juurikaan nuku, vaan alkaa huutelemaan ja juttelemaan itsekseen.

vauvaihanuutta

Vielä hetken meillä voi ihastella...

vauvan ihanaista tuoksua,
isoa, hampaatonta hymyä,
pulleita reisiä ja sileää vauvan ihoa,
käsiä ja jalkoja, jotka heiluvat ilman tarkkaa kontrollia,
vauvan jokellusta aamuisin ja päikkäreiden jälkeen,
yläikenien pientä ihopoimua, ennen kuin se jää etuhampaiden väliin,
lämmintä pientä sylkkyrivauvaa,

Mutta kohta meillä on jo iso vauva, ja nämä vauvaelämän ensimmäiset kuukaudet alkavat olla ohi. Pian Aino jo alkaa muistuttamaan enemmän taaperoa, kuin vastasyntynyttä vauvaa. Vielä hetken voin kuitenkin nauttia näistä vauva-ajan ihanuuksista.

Uutta vuotta vastaanottamassa

Eilen oltiin uutta vuotta vastaanottamassa naapurissa, kuten jo useampana vuotena ennenkin. Väkisinkin siellä alkoi miettiä, että minkälaista meillä oli vuosi sitten. Aino oli vielä masussa, mutta Alva oli jo touhuissa mukana. Mutta liikkuikohan jo vuosi sitten, ryömien, kierien, kontaten, nousikohän jo pystyyn tukea vasten, tapailiko askelia, mitä söi, miten touhusi, ottiko päikkäriä jne. Mitään näistä en muista, mutta toivottavasti jos katsoisin vuoden takaisin kirjoituksia tämä selviäisi. Muistan, että Alva sai silloin käteensä ensimmäisen porkkana ja natusteli sitä sylissäni. Sitten muistan, että hän löysi elämänsä ensimmäisen sipsin pöydän alta ja söi sitä tyytyväisenä. Kun menin sitä ottamaan pois, oli maailmansota puhjeta ja Alva sai syödä sipsinsä. Jotenkin hän siis liikkui, kun pöydän alle pääsi.

Nyt mukana oli siis myös Aino. Hän nukahti vaunuihin, kun kävelimme naapuriin ja nukkui siellä ehkä puolisen tuntia ja tuli sitten meidän muiden kanssa juhlistamaan uutta vuotta. Hän oli seuraili tilannetta ihan tyytyväisenä sylissä ja myös lattialla hän viiihtyi varmaan lähes tunnin verran. Taisi olla paljon katseltavaa, kun naapurin neljä lasta kävelivät siinä ympärillä, päällä ja vanhemmat ja koirakin kävi häntä välillä viihdyttämässä. Ruoka maistui pariin otteeseen ja illalla vielä kymmenen aikaan maistui lähes purkillinen sosetta ja sitten olikin hyvä lähteä kotiin nukkumaan. Aino nukahti taas matkalla, mutta heräsi heti kun päästiin kotiin. Sitten vielä yökkärit päälle ja isosisko toivotti hyvät yöt nukkumaan mennessään ja niin Ainokin simahti äidin kainaloon. (Simahti siinä 23 aikaan ja heräili 01 mennessä ehkä puolen tusinaa kertaa. Kolmeen saakka nukuttiin muutamalla herätyksellä, mutta sitten onneksi nukuttiin kummatkin 03-06 välinen aika. Noin pitkää pätkää ei taas hetkeen ollakaan nukuttu. Yes! Aamulla vielä torkuttiin ja 08.30 herättiin lopulta.)

Alva touhusi perheen lasten kanssa ja vähän arkana tutkiskeli koiraa, myös hamsterit ja muut pieneläjät kiinnostivat. Mutta parasta taisi vaan olla seurata mitä muut touhuavat ja seurata tätä menoa aktiivisesti itsekin osallistuen. Hiusten kuivattaminen vessassa kuulosti naurun määrän perustella olevan illan parasta antia. Iskä paukutteli muutamia raketteja ja tien varsilla oli roihuja, jotka myös kiinnittivät Alvan huomion. Päikkäreitä ei koko päivänä näkynyt ja illallakin uni tuli vasta siinä 23 aikaan, joten kylästä lähtiessä meillä oli aikas väsynyt neiti, joka ei kuitenkaan rattaisiin nukahtanut. Alvan tinasta ennustettiin koiraa, mutta mahtaako se ennustus kuitenkaan vielä tänä vuonna toteutua.