Neurootikko äiti

Vauvojen vertailu taitaa olla aika yleistä, mutta muhun on iskenyt itseni vertailu muihin äiteihin. Lopputulema siinä vertailussa taitaa olla, että olen neuroottinen erilaisten ohjeiden noudattaja. Erityisesti tämä koskee Alvan ruokailua.

Neuvolassa neuvottiin aloittamaan kiinteiden maistelu yhdellä uudella maulla viikossa. Myöhemmin on varmaan tarkoitus siirtyä sitten siihen, että yksi maku per neljä päivää. Tämän jälkeen se ei ehkä sitten ole enää ihan niin tarkkaa. Mä vaan olen vieläkin jämähtänyt tuohon yksi uusi ruoka-aine per viikko. Yritän urhoollisesti antaa useampiakin uusia makuja viikossa. Välillä se onnistuu, mutta takaraivossa kytee ajatus, että onkohan tämä nyt ok.

Alvan ruokavalio ei ole siten mikään kovin laaja. Lämmin ruoka on jo aika kauan ollut peruna-porkkana-parsa -sosetta. Hedelmäsoseista on maistettu omenaa, persikkaa, päärynää ja luumua. Maissinaksuja on syöty kolme kappaletta.

Mulle ei ollut tullut mieleenkään aloittaa puuron syöntiä ennen viiden kuukauden ikää. Mutta kun muilla oli sekin jo aloitettu hyvissä ajoin ennen kyseistä päivää, niin minäkin rohkaistuin ja aloitimme sen kaksi päivää ennen "sallittua" aikaa. Nythän kuuden kuukauden raja on jonkin ajan päästä käsillä ja silloin voisi alkaa jo antamaan lihaa, mutta miedän kasvisruokakin on vielä aika alussa. Ei oikein tee mieli antaa mitään lihaa, kun kasvisten syönnin laajentaminen on vielä kesken.

Tänään aloitimme uutena ruoka-aineena kauran. Keitin Elovenasta Alvalle puuroa. Leikkaisin hiutaleita saksilla pienemmäksi, mutta aika sattumia sinne taisi jäädä. Ei oikein uponnut kovin innokkaasti, mutta ehkä parissa päivässä tähän totutaan ja sitten vain heti uusia makuja kehiin. Toisaalta, jos viikonloppuna suunnataan Turkuun, niin voipi olla, että uusi maku siirtyy taas alkuviikkoon, joten lähes viikko tässäkin taas tulee väliä...

Olen myös aika tarkka siitä, että jos valmisruoka on avattu, eikä sitä ole heti saanut jääkaappiin, on loppuruoka lentänyt surutta roskiin. Kerran kaupungilla laiton avatun purkkiruuan mukaan myöhemmin käytettäväksi, kun kaveri oli niin hyvällä menestyksellä tehnyt, mutta kotona jätin sen kuitenkin tarkoituksella huoneenlämpöön, joten illalla sain sen hyvällä omalla tunnolla heitää pois. Yli vuorokausi sitten avattua vastikettakaan en Alvalle enää anna. Samoin en lämmitä uudelleen tuttipullossa jo kerran lämmitettyä maitoa. Tämän johdosta meillä lentääkin päivittäin useamman tuttipullollisen verran maitoa viemäriin. Laiskuuttani olen öisin kuitenkin antanut samaa tuttipulloa jopa kolmen tunnin ajan, joten siinä lipsumista on sentään havaittavissa.

Toinen neuroosini taitaa liittyä ruokailuväleihin. Alva ei oikeastaan koskaan ole kitissyt tai huudellut, että nyt on nälkä, joten mutsi safkaa pöytään. Hän vaan odottelee tyytyväisenä, että koskahan sitä murkinaa taas tulee. Sitten jos nälkä yllättää aivan kovasti, niin sitten tulee kyllä sellainen huuto, että oksat pois, mutta se jo kertoo enemmän siitä, että nyt on äiti unohtanut ruokailun väliin kokonaan. Lapsentahtisuus ei meillä siten ole koskaan onnistunut. Olen antanut alusta asti Alvalle ruokaa kolmen tunnin välein. Odotan siis joka kerta, että kolme tuntia on mennyt ja sitten alkaa ruokailu. Joskus harvoin päädyn antamaan ruokaa jo varttia ennen, mutta kellon tarkasti täällä mennään. Jos annan ruokaa "väärään" aikaan, niin heti alan laskemaan, että miten ne muut ruokailut sitten siirtyvät ja ehtiikö Alva saada ennen iltaa riittävästi ruokaa. Tähän sitten liittyy myös se, että pitkät päikkärit usein sotkevat MUN tekemät suunnitelmat ja sitten ruokailuissa joutuu joustamaan ja siihen en oikein pysty.

Päikkäritkin on täällä kotioloissa aika tarkkaan aikataulutetut. Alva menee ekoille päikkäreille 10.15, toisille päikkäreille 13.30 ja viimeisille päikkäreille 18.00. Näihin siis kaikin voimin pyrin, mutta eikö vaan se vauva joskus nuku tavallista kauemmin tai lyhemmin ja sehän sotkee taas mun hyvin rakennetun rytmityksen. Rytmi ja arki on vauvalle kuulemma niin tärkeä, että siinä yritän pysytellä.

Toisaalta huomaan, että tämä rutiinien noudattaminen kärjistyy täällä kotona kaksistaan. Kun lähdemme Turkuun tai kaupungille kavereita moikkaamaan, niin siellä osaan jotenkin paremmin sumplia tilanteen mukaan. Siellä ei jotenkin "ahdista", vaikka päikkärit jäävät tavallista lyhemmiksi ja niitä tulee ehkä yhdet lisääkin. Ruokailun suhteen olen kyllä sielläkin aika tarkka, joten uusia makuja ei tällöin tule tarjottua.

Mummin hoivissa

Alva sai tänään Mummin jakamattoman huomion, kun mä lähdin käymään verikokeella. En viitsinyt ottaa Alvaa mukaan terveyskeskukseen jonottamaan näytteenottoa. Possuflunssat ja kaikki. Paikalla olin vähän ennen kymmentä, mutta vieläkin oli ihmisiä jonoksi asti.

Aamu alkoi meillä aika haastavasti. Lämminvesi meni meiltä poikki eilisiltana putkirikon vuoksi, joten aamuksi oli tiedossa vain kylmää vettä. Mies lämmitti hellalla kattilallisen vettä ennen töihin lähtöä, jotta pääsisimme heti herättyämme aamupesulle. Onneksi olikin lämmittänyt, sillä eikö juuri tänä aamuna ollut myös sähkökatko, joten vesi olisi pitänyt lämmittää saunan padassa puilla. Ei ollut ihan mieli aamulla korkealla, kun aamupuurokin meinasi sähkökatkon vuoksi jäädä väliin. Onneksi sähköt palautuivat pian, eikä putkirikko enää harmittanut juurikaan, kun sentään sähköt tulivat takaisin. Nyt on putki korjattu, joten elämä hymyilee taas.

Mummi siis tuli aamusella, kun olimme puurot ja maidot jo syöneet ja jäi Alvan kanssa kahdestaan. Tarkoituksena oli, että seurustelisivat keskenään reilu puolisen tuntia ja lähtisivät sitten ulos vaunuttelemaan. Sade kuitenkin esti nämä suunnitelmat, joten palatessani löysin Alvan päikkäreiltä makuuhuoneesta ja Mummin lukemasta aamun Hesaria. Hyvin oli siis kaikki mennyt. Alva oli alkuun päätään käännellyt puolelta toiselle, että missä se äiti nyt mahtaa olla, mutta se oli mennyt äkkiä ohi ja Mummin syli oli tuntunut mukavalta.

Pitänee jatkossakin aina välillä jättää Alvaa Mummin tai jonkun muun sukulaisen hoiviin, niin hänkin oppii olemaan muidenkin kuin vanhempien seurassa. Onpahan sitten helpompaa joskus, jos meille tulee jotain menoa tai halutaan itse keksiä meille jotain kahdenkeskeistä menoa.

Puolen tunnin tirsojen jälkeen Alva olikin jo taas täynnä energiaa. Lattialla makoilu, krapuliikkuminen, kielen naksuttaminen ja lelujen kurottelu tuntui hänestä mielekkäämmältä kuin sängyssä makuuttelu, joten ei kun ylös vaan. Pari tuntia Alva jaksoi olla hereillä ja taas alkoivat silmäluomet painaa. Silmät olivat ihan väsyneet ja nukkumatti tulikin melko helposti Alvan luokse. Taitaa Turun reissun virikkeet jo vähän haihtuneet mielestä, koska nyt on päikkäreitä nukuttu jo kaksi ja puoli tuntia. Hyvä niin, sittenpähän jaksaa taas odotella Iskää kotiin ja lähteä vasta sen jälkeen vaunulenkille, kun ilmakin alkaa seestymään.

Turun keikka takana

Taas käytiin Turussa ja mukavaa oli. Kiertelimme monissa kyläpaikoissa ja Alva oli kuin kala vedessä. Torstaina istuskeltiin Mummin kanssa trendikkäästi Stokkan kahvilassa muun vaunukansan keskellä. Alva nautiskeli persikkasosetta ja maitoa sekä nautti tunnelmasta. :) Hälinä meinasi vähän häiritä ruokailua, mutta hyvin se kuitenkin meni. Illalla osallistuttiin vielä ompeluseuraan, jossa mun ompeluksena oli tällä kertaa Alva, kuten varmaan tulevinakin kertoina vielä jokusen kerran. Illalla Alva olikin jo ihan puhki ja sänky houkutteli jo ennen yhdeksää.

Perjantaina vierailtiin Alvaa puolitoista viikkoa nuoremman tytön luona. Tämä tyttö tosin oli suurimman osan aikaa vierailusta unten mailla, mutta saipahan äidit ainakin rupatella (lähinnä lapsista). Alva ei sentään vieraassa paikassa tohtinut nukkua, mutta pienet unet sentään otti autossa niin mennessä kuin tullessakin. Heti kotiin päästyä lähdettiin pari kuukautta Alvaa vanhemman neidin kanssa vaunuttelemaan ja molemmat tytöt ottivat pienet päikkärit. (Äidit vaan höpisivät lapsista, joten eihän sitä selväjärkiset tytöt jaksa kuunnella. Vähämmästäkin sitä alkaa pilkkiä.) Viiden jälkeen suunnistimme vielä Mummin ja Pappan luokse syömään. Tällä kertaa Alva ei vierastanut Pappaa ollenkaan vaan istui hyvin tyytyväisen näköisenä Pappan sylissä. Mummilassa kokeiltiin myös eka kerran vauvakeinua ja se oli erityisesti Alvan mieleen. Hymy oli korvissa asti.

Lauantaina tuli Iskäkin Turkuun. Käytiin ulkona syömässä ja Mummin ja Pappan luona kahvilla ja jätskillä. Sunnuntaina oli sitten enemmän kotipäivä. Alva kävi pitkällä vaunulenkillä ja illalla mentiin serkun 6-vuotissynttäreille. Sieltä lähdimme sitten ajamaan kotiin maalle. Mukaan lähti Alvalle myös kävelyharjoitteluun tarkoitettu härveli. Vielä Alvan jalat eivät tosin ylettyneet lattiaan saakka, joten kapistus joutuu vielä hetkeksi varastoon. Tämäkin laite oli tosin jo nyt Alvan mieleen. Jalat heiluivat edes takaisin, kun hän siinä Iskän tukemana "istuskeli". Kahdella autolla ja kummatkin autot täynnä tavaraa lähdettiin kohti maaseudun rauhaa....

Alvan kanssa on todella mukava käydä vierailuilla. Hän on lähes aina hyväntuulinen ja on innokkaasti seuraamassa ja tutkimassa uusia paikkoja. Vain ompeluseurassa hän osoitti väsymyksen merkkejä eikä maitokaan täällä maistunut, kun oli niin paljon seurattavaa. Öisin Alva olikin sitten hieman tavallista levottomampi, pitkiä yhtäjaksoisia päikkäreitä ei juuri ollut, vaan päikkärit jäivät poikkeuksetta tuntiin. Ruoka ei oikein aina maistunut, mutta mitään kätinää tai vastustusta ei juurikaan kuulunut. Taitaa Alva olla nyt siinä iässä, että vierailuja on helppo tehdä. Toisaalta meidän suvun sananlasku on, että vie vauva kylään, niin hän on seuraavat kaksi viikkoa sekaisin. Nyt taitaa meidän Alva olla vieraillut niin monessa paikassa, että hän on "sekaisin" jouluun asti. Toisaalta nyt on sitten täällä maalla hyvinkin rauhallista ja arki sujuu täysin rutiinien mukaan. Kunnes taas suuntaamme Turkuun...

Puurosta

Blogi taitaa käsittää vain syömistä, nukkumista ja ostoksia, mutta tässä taas syömistä.

Aamupuuron kokeilu aloitettiin suunnitelmista huolimatta sunnuntaiaamuna. Puurona tarjosin Piltin omenapuuroa, joka on tehty vehnästä. Valmistin puuron ohjeen mukaan. Desi kuumaa vettä ja vajaa desi puurojauhoa. Puuro maistui selvästi omenalle ja ainakin musta maistui ihan hyvältä. Alva tosin oli toista mieltä. Ensimmäiselle lusikalliselle suu avautui ihan kauniisti, mutta mikään kiire ei ollut seuraaviin lusikallisiin. Ihan kiltisti hän sitä kyllä muutamia lusikallisia söi, mutta en sitten viitsinyt tuputtaa ensimmäisellä kerralla enempää.

Maanantaiaamuna tein suosiolla puuroa vain noin puolet edellisestä määrästä. Puuro maistui taas joten kuten, mutta lähes puolet annoksesta lensi sitten kuitenkin roskiin. Ei taida Alvalla olla kovaa ruokahalua aamuisin.

Tiistaina lisäsin puuron joukkoon vähän omenasosetta ja johan alkoi puuro maistumaan. Koko annos syötiin hyvällä ruokahalulla. Ei tainnut tuolla omenasoseella olla suurtakaan vaikutusta, koska myös paljas puuro maistui yhtä hyvin.

Tänä aamuna puuro meni alas iloisesti ilman omenasosettakin. Puolikkaasta annoksesta ei jäänyt mitään jäljelle ja taisi Alva katsoa tyhjää lautasta vähän harmissaankin. Maito kyllä maistui vielä tämän puuroannoksen jälkeen.

Huomenna syödään vielä aamupuuroa, ehkä jopa koko desin annos, mutta sitten taidetaan siirtää puurottelu iltaan, jos vaikka yösyöminen (noin 4-5 aikaan) jäisi vähitellen pois. Taitaa kuitenkin olla vielä liian aikaista siihen, vaikka toisaalta touko-kesä-heinäkuussa meillä oli yli kuukauden jakso, jolloin yöllä ei tarvinnut herätä lainkaan syömään.

Shoppailua Porin Lindexistä

Rauman Lindexin sijasta kävin tänään Porissa ja siellä oli aika paljon laajempi valikoima. Tai sitten vain se tuntui siltä, kun kauppa oli mulle uusi.

Mukaan tarttui muumiyökkäri, vaikkakaan mua ei pääsääntöisesti viehätä mitkään Disneyt, Bamset, Muumit, Hello Kittyt. Tämä siis kuitenkin miellytti silmää. Otin tämän koossa 80, koska 74 on jo välillä käymässä pinkeeksi, joten tällä on varmaan pidempi käyttöaika.

Ostin myös ihanaisen maatilapaidan, joka on ollut tosi suosittu täällä blogimaailmassa. Koko on 86, joten se jää vielä joksikin aikaa kaappiin odottamaan talven tuloa. Housut ovat aikaisempia ostoksia koossa 74 , joten ehkä ne eivät ole käytössä samaan aikaan, mutta nämä tähän näyttää sopivan.

Varpaat

Vihdoinkin vatsalleen kääntymiselle on löytynyt voittaja. Enää kääntyminen ei ole Alvan mielestä SE juttu, vaan nyt kiinnostuksen kohteeksi on löytynyt varpaat. Ihanat, omat, pienet varpaat ja jalat. Niitä Alva jaksaa hetkestä toiseen vanuuttaa, kiskoa, raapia, tuijottaa ja kiskoa suuhunsa. Varpaita peittävät sukat eivät tätä harrastusta haittaa, vaan pikemminkin auttavat, koska sukasta saa paremmin kiinni ja sen retuuttaminen ei tunnu samoin kuin varpaiden.

Suuhun saakka varpaat eivät vielä ole tainneet löytää, sillä Alvan käsi jää varpaiden ja suun väliin. Suuhun kiskominen päätyykin lähes aina siihen, että Alva huomaa maistavansa varpaiden sijasta sormiaan. Mutta hyvältähän nekin maistuvat.

Toinen uusi juttu on peruuttaminen. Alva makoilee vatsallaan lattialla ja nostaa peppuaan ylös. Tämän touhun tiimellyksessä hän tulee työntäneeksi itseään taaksepäin. Sitten vain kädet uudelleen lähemmäs vartaloa ja uusi punnerrus ylös ja näin sitä siirrytään vähitellen melko pitkiäkin matkoja. Tämä liikkumismuoto on nyt ensimmäinen, jolla Alva pääsee siirtymään pois leikkimatolta kohti uusia ulottuvuuksia. Sopivan vireen sattuessa kohdalle Alva liikkuu noin viidessä minuutissa jo parin metrin matkan ja huomaa itsekin olevansa siirtynyt huoneesta toiseen.

Ps. Alvalle tuli tänään viisi kuukautta täyteen. Kävin tänään Porissa kaupungilla ja ostin synttärilahjaksi Alvalle laulukirjan. Jospa nyt mun lauluvalikoima laajentuisi, kun voi välillä tarkistaa, että miten ne sanat menivätkään.

Soseet maistuu

Soseita on nyt maisteltu jo kohta kuukauden verran. Alkuun lähdettiin siis perunalla ja vähän huonosti se teki kauppansa. Seuraavalla viikolla jatkoin perunaa porkkanalla, mutta taisi flunssa vaikuttaa siten, ettei sosetta juuri kahta lusikallista enempää neidin suusta uponnut alas. (Pärskyttelemällä Alva sai sosetta kulumaan varmaan useamman ruokalusikallisen, joten en ihan olemattomia ruoka-annoksia joutunut tekemään.)

Kahden viikon harjoittelun jälkeen ruoka on alkanut maistumaan todella hyvin. Suu aukeaa kuin itsestään, kun lusikka lähestyy. En ole vielä huomannut, että Alva pitäisi jostakin mausta erityisesti. Kaikki uppoaa, mitä Alvalle annetaan. Tällä hetkellä ruokavalioon kuuluu perunan ja porkkanan lisäksi parsa, luumu ja persikka.

Olen pyrkinyt tekemään Alvalle itse peruna-porkkana-parsa -soseen, mutta luumu ja hedelmäsoseissa olen turvautunut kaupan antiin. Soseiden tekeminen ei ole kovin suuri homma, joten uskon, että jaksan niitä jatkossakin tehdä. Pitänee nyt syksyllä pakastaa vähän reilummin soseita, kun nyt saa tuoreita ja edullisia raaka-aineita. Kaupan peruna-porkkana -sosetta Alva on kuitenkin saanut silloin, kun olemme syönyt kodin ulkopuolella. Ostettu ruoka, kun on niin paljon helpompaa kuljettaa mukana.

Parsa aloitettiin kunnolla vasta tänään. Viime viikolla annoin yhtenä päivänä parsaa, mutta sitten alkuviikko oli niin "kiireinen", että päädyimme turvalliseen peruna-porkkana -soseeseen. Hyvin parsa maistui. Viime viikolla aloitimme mango-soseen antamisen. Sitä syötiin hyvällä ruokahalulla kolmen päivän ajan, mutta sitten huomasin, että Alvan rintaan oli tullut vähän punaista näppylää, joten mangot laitettiin ainakin nyt syrjään.

Tällä hetkellä Alva syö kiinteitä ruokia kaksi tai kolme kertaa vuorokaudessa. Kerran päivässä perunaruokaa ja muut kerrat ovat yleensä luumusosetta. En ole uskaltanut lopettaa luumun antamista, koska pelkään, että Alvan vatsa menee kovin kovaksi. Kerralla annan yleensä noin 1/3 pilttipurkin verran, joten päivässä hän syö lähes yhden purkin verran.

Ensi viikolla on tarkoituksena aloittaa viljatuotteiden syöminen, tiistaina vietettävän 5 kuukautispäivän kunniaksi. Ostin jo kaappiin odottamaan Piltin Omenapuurohiutaleet. Aloitellaan niillä, mutta varmaan piakkoin siirrytään tavalliseen Elovenaan, jota me muutkin syömme.

Ostoksilla

Muutama viikko sitten tuli tilaamani vaatteet Bodenilta. En ole saanut aikaiseksi kuvata niitä, joten tässä ne nyt on vähän myöhässä. Näihin punaisiin samettihousuihin ihastuin niin, että ne oli saatava. En kuitenkaan löytänyt Bodenilta niihin sopivaa paitaa, mutta punaisia paitoja meillä taitaa olla jo omasta takaa. Tai sitten pitänee joku käydä vielä hankkimassa.

Alvalla on aika vähän yöasuja, joten niitä oli ostettava. Bodenilta löysin tämän velourisen yöasun. Tuntui ihanan lämpöiseltä. Meillä kun on aina vähän viileetä, joten lämpimät vaatteet ovat tarpeen. Taitaa mennä Alvalla myös kotiasuna ja vaunuissakin on varmaan kiva makoilla tämän yllä.

Mekkoja ei oikein meillä tule käytettyä, vaan usein puen Alvan käytännöllisempiin ja mukavampiin vaatteisiin. Toivottavasti tälle mekolle tulee kuitenkin käyttöä. Ainakin yhdet ristiäiset meillä on lähikuukausina tiedossa, joten sinne tätä voisi suunnitella. Tilasin myös tähän mekkoon sopivat sukkikset, mutta ne toimitetaan myöhemmin, kun olivat sillä hetkellä loppu.

Tänään kävin kiertelemässä Kapphalissa ja Lindexissä. Kapphalista en löytänyt mitään silmää mielyttävää, joten siitä reissusta tuli halpa, mutta Lindexissä sentään oli jotain kivaa. Tässä 74 kokoinen yökkäri. Hain alunperin sellaista yökkäriä, jossa olisi myös jalkaterät, mutta en löytänyt sopivaa. Tässä oli sellaiset lahkeet, jotka voi kääntää varpaiden päälle. Mahtaako olla käytännöllinen...

Sitten mukaan tarttui vielä body, ruskeat velourihousut ja sävy sävyyn olevat jarrusukat.

Päikkärit jatkuu ja jatkuu

Tänään on pitkien päikkäreiden päivä.

Aamulla lähdimme vaunuttelemaan siinä kymmenen jälkeen ja Alva nukahti noin 500 metrin vaunuttelun jälkeen. Kävelin lähes saman tien kotiin ja jätin vaunut ulos keittiön ikkunan alle itkuhälyttimen kera. Unta maittoi tällä kertaa jopa lähes tunnin verran ja sitten itkuhälyttimestä alkoi kuulua Alvan höpötystä. En enää edes yrittänyt nukuttaa häntä uudelleen, koska neiti vaikutti niin virkulta ja päikkärit olivat suhteellisen pitkät tällä kerralla. Yleensä Alva nukkuu aamulla vain puolisen tuntia.

Seuraava päikkärihetki tuli kahden tunnin hereillä olon jälkeen. Laitoin vauvan nukkumaan siinä yhden aikaan meidän parisänkyyn ja siinä yhdessä makoiltiin parisen kymmentä minuuttia, kunnes uni tuli. Annoin välistä tuttipullosta vähän maitoa ja siihen hän taisi lopulta nukahtaa. (Mä lueskelin samalla Bodenin syksyn kuvastoa...). Unta riitti tälläkin kertaa harvinaisen pitkään, sillä vasta puoli viiden jälkeen alkoi taas yläkerrasta kuulua Alvan höpötystä. Siellä se iloinen ja virkeä neiti heilutteli käsiään, katseli ulkona kellastuvaa koivua ja höpötti koko ajan. Taisi olla juttua nähdyistä unista, mutta ihan en saanut selvää, mitä unta hän oli tällä kerralla nähnyt.

Nyt puoli seitsemän aikaan Alva lähti Iskän kanssa vaunukävelylle. Yleensä tässä vaiheessa noin puolen tunnin unet ovat poikaa ja sen jälkeen syödään vähän sosetta ja juodaan maitoa päälle. Sitten vielä yhdeksän aikaan lisää maitoa ja sitten kutsuukin jo nukkumatti.

Tänään oli tarkoituksena maistaa parsaa, kaikkiruokaisuus siis kunniaan, kuten eilisessä kommentissa todettiin. Tarkoitukseksi se kuitenkin jäi, koska annoin Alvalle aamulla mangososetta uutena makuna ja vähitellen on tarkoitus siirtyä myös vastikeesta seuraavaan, eli Nan 1 vaihtuu tässä lähipäivinä kokonaan Nan 2:seen. Nyt menee sekotusta, tosin yöllä vain Nan 1:stä. Ehkä muutamien päivien päästä juodaan kokonaan 2:sta. Parsan aloitus jäänee siis ensi viikkoon, kun nyt on jo ruokavaliossa riittävästi vaihtuvia osia. Keitin, soseutin ja pakastin parsan Minigrip-pusseihin. Sieltä sitä sitten kätevästi saa. Mahtaakohan se olla kovaa tavaraa vatsalle, kun kaalia sekin kai on.

Ruokamäärät on tässä tämän viikon aikana kasvaneet melkolailla, joten pare kohta alkaa pakastaa soseita jääpalakuutioiiksi, joita Inkakin kehotti kokeilemaan. Vielä pitäisi testata tuota äp-toppapukua, että onko se mahdollisesti liian suuri. En vaan ole saanut sitä vielä(kään) tehdyksi.

Lääkärineuvola

Aamulla suuntasimme taas neuvolaan. Saavuimme neuvolaan vähän etuajassa, mutta pääsimme heti sisään, kun ketään muuta ei ollut mailla halmeilla. Alva hymyili mun sylistä iloisesti sekä lääkärille että neuvolatädille. Neuvolatäti riisui Alvan ja sitten lääkäri alkoi katsella korvia ja tutkia vauvaa. Alku meni ihan hyvin, mutta sitten Alva alkoi vierastamaan ja itkuhan siinä pääsi. Onneksi tutkimukset olivat pian ohi ja Alva pääsi takaisin äidin. Siinä se vähitellen rauhoittui.

Alkuviikosta olimme Mummin ja Papan luona Turussa ja siellä sai Pappa saman kohtalon kuin lääkärikin. Itku pääsi sielläkin, kun Pappan näki. Alva on siis "oppinut" kunnolla vierastamaan. Jo aikaisemminkin Alva on vierastanut, mutta nyt se on jotenkin selvempää. Vieraat ihmiset eivät enää saa tulla heti iholle, vaan Alva haluaa tutustua heihin ensin turvallisen välimatkan päästä. Toisaalta Mummia ja Kummitätiä Alva ei vierastanut yhtään, joten voi olla, että miehiä Alva vierastaa enemmän. (Tosin neuvolassa oli naislääkäri.)

Alvalla on vieläkin vähän flunssaa jäljellä ja nenässä ainakin näin aamupäivisin vähän rahisee. Lääkäri kurkkasi rutiinisti korvat ja niissä ei ollut kuulemma mitään tulehdusta havaittavisssa, joten ei ainakaan vielä ensimmäistä korvatulehdusta meille ole tullut.

Viime viikolla ruoka ei flunssan takia oikein ole maistunut, mutta painoa oli silti tullut ihan mukavasti. Sitä oli nyt 8040 g ja pituutta 67 cm. Kuulemma on vähän keskiarvoa pidempi, mutta en tiedä millä "käyrillä" mennään, koska meidän neuvolassa on tehty Alvalle oma käyrä meidän vanhempien pituuksien perusteella ja Alvan kasvua verrataan siihen. Tätä käyrää Alva ei kai ole ihan saavuttanut, mutta tasaisesti kuulemma kasvaa. Viiva menee ihan vaakasuoraan, mikä on kai tarkoituskin.

Tällä viikolla ruoka on maistunut ihan eri tavalla kuin ennen. Nyt jo Alva ihan aukaisee suutaan, kun lusikka lähestyy. Peruna-porkkana linjalla ollaan vieläkin, mutta tällä viikolla voisi lisätä taas yhden uuden maun. Olisikohan se parsa, jota itse tosin inhoan, mutta pitänee opettaa vauva vähän kaikki ruokaisemmaksi kuin äitinsä. Välipalana olen tarjonnut luumua ja eilen Kodin Anttilan kahviossa Alva sai maistaa myös serkun omena-päärynäsosetta ja hyvin upposi. Omenistä voisi keittää pakkaseen vähän omaa sosetta, nyt kun kotimaiset omenat taitaa olla parhaimmillaan.

Rakkautta ensi lusikallisella

Onko elämällä tarjota vielä jotain parempaakin kuin luumusose, miettii Alva.

Plastisockin syksyn vaatteet

Plastisockin sivuilta bongasin eilen syysvaatteita, mutta en löytänyt niistä kuvia vielä muualta, enkä tuolta Plastisockin sivuilta onnistunut niitä tänne blogiini liittämään. Ostin kesällä Alvalle kirsikkapuvun ja se on ollut erityisen mieleinen. Ihan yhtä ihanaa, en nyt tainnut löytää, mutta ehkä pari vaatetta voisi olla mun mieleen.

Oranssi on mun henk.koht lempiväri ja sitä Alvallekin haluan ostaa. Tämä mekko voisi siis hyvin tiensä meille löytää. Henk.koht. yökköväri mulle on sininen ja valitettavasti tästä muuten kivasta bodystä löytyy siniset kantit. Ei siis ehkä meille.

Tämä vihreä body onkin enemmän mun mieleen.

Kuvat sivuilta Wilmis.com

Voihan räkä

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.
Lääkkehillä hoidelkaa Nalleystäväämme.
Maito tuore lämpöinen hyväks olla voisi.
Vehnäkorppu valkoinen ehkä avun toisi.

Patjaksensa parahin matto levitellään,
peitteheksi toinenkin kääritähän hellään.
Laulu kaunis lauletaan univirreksensä,
itse käymme uinumaan hänen vierellensä.

Vahtikoira vartio uskollisna meitä,
kunnes koittaa aamunkoi, hän ei meitä heitä.
Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme.
Nalle-raukan kuntohon aamuksi jo saamme.

Ei lämmin maito, ei valkoinen perunasose, ei patja, eikä huopa, ei uni eikä edes vierellä nukkuminen ole poistanut meidän tytön flunssaa. Kaikkea on nyt tällä viikolla yritetty, mutta raukka on vain vieläkin kipeä.

Maanantaina aloin kuulostelemaan, että nenässä tuntuu nyt krohisevan tavallista enemmän. Tiistaina olo näytti vähän kurjemmalta, mutta ei varsinaisesti vielä mitään suuria flunssan oireita. Ti-ke yö oli todella katkonainen. Alva heräili noin tunnin välein ja halusi aina vähän maitoa, ennen kuin nukahti uudelleen. Aamuyöstä otin hänet meidän väliin nukkumaan ja siinä uni maistui ehkä aavistuksen paremmin. Aamulla kunnon nuha olikin jo tosiasia. Annoin aamusella yhden supon oloa helpottamaan.

Nyt on muutamana päivänä nenä-Frida, keittosuolaliuos, Mesoft- ja nenäliinat olleet tarpeen. Sängynpäätyä olen nostanut vähän ylöspäin, jotta hengitys kulkisi paremmin. (Tosin olen kyllä ottanut vauvan aamuyöstä meidän väliin nukkumaan, kun tuntuu, että siinä hänellä on nyt kaikkein parasta nukkua.) Ruokailu on onnistunut jotenkuten, mutta ruokahalu taitaa olla poissa. Sosetta menee tavalliseen tapaan, juuri ja juuri ehkä pari t-lusikallista ja sen päälle maitoa. Mutta ehkä vain puolisen desiä.

Torstaina Alva söi juuri tämäntyylisen lounaan klo yksi ja nukkui sitten parisen tuntia. Annoin neljän jälkeen maitoa, mutta ei maistunut yhtään. Kuten ei myöskään vähän vaille viisi, eikä kuusi, mutta sitten pienten päikkäreiden jälkeen seitsemältä alkoi taas maitoa vähän maistua. Pienellä ruokamäärällä Alva siis sinnitteli yli kuusi tuntia. Ruokahalun puuttumisen lisäksi juuri muuta erityistä en ole Alvan käytöksessä havainnut. Hän on yhtä hyväntuulinen ja reipas kuin ennenkin. Ei siis mitenkään erityisen itkuinen, tai väsynyt. Aika sitkeä sissi siis.

Tänään nenä on jo selvästi paremman oloinen, eikä hengitys enää krohise ihan keskiviikon ja torstain tyyliin. Uskaltauduin jopa lähtemään Alvan kanssa kauppaan (Ekaa kertaa muuten keskenämme, saavutus siis sekin.) ja hyvin meni. Nyt Alva nukahti meidän sänkyyn päikkäreille ja vielä tutin avustuksella. Tuttitreeneistä alkaakin vähitellen olla hyötyä, vaikka välillä sen harjoitteleminen on ollut aika turhauttavaa, kun se aina pulpahtaa heti pois suusta. Mutta ehkä se vielä meiltä joku kerta onnistuu, että meilläkin syödään tuttia. Tosin onneksi peukun syöminen ei ole vielä ihan vallan roihahtanut suuriin liekkeihin.

Nextin tilaus saapunut

Surffasin tässä päivänä muutamana Nextdirectory.eu sivuilla ja päädyin tilaamaan Alvalle sieltä vähän uusia vaatteita. Ainoa ongelma oli, että mikähän olisi sopiva koko ja varmuuden vuoksi, ettei vaan ole liian pientä päädyin tilaamaan koon 9-12 kk. Se taisi sittenkin olla vähän liioittelua juuri vähän aikaa sitten neljä kuukautta täyttäneelle. Valitettavasti nämä vaatteet joutuvat odottamaan kaapissa aikoja parempia.

Tämän ihanan lämpöisen fleecekankaasta tehdyn yöasun tilasin juuri talvea ajatellen ja toivottavasti se tulee ennen joulua käyttöön. Meidän vanhassa talossa ei koskaan ole mitenkään tasaisen lämpöistä, joten tämä on tarpeen välillä ehkä kotiasunakin ja vaunuissa.

Sitten sieltä löytyi pupuhaalarit. Tähän settiin kuuluu myös body.

Sitten vielä tilasin oheisen mekko ja leggins -setin. Tämä oli tosin vähän ohuempi, mitä olin ajatellut. Näyttää vähän turhan kesäiseltä, mutta jos vaikka tuleekin kesä keskellä talvea. (Kanarian matka siis suunnitteluasteella, mutta voipi olla, että nämä menevät vielä kevään kynnykselläkin.)


Näiden tilaamani ostosten lisäksi sain pari kaveria tilamaan myös vaatetusta. Postipaketti oli siis melkoinen. Vaikka asutaan täällä korvessa, jossa ei mitään palveluja ole, niin postin palvelua en voi kun kehua. Meille tulee päiväposti pihaan asti, eikä tuonne ison tien viereen, jonne tulee Hesari. Tämä vaatelähetys ei tietenkään sopinut postilaatikkoon, joten postipoika tai pikemminkin postitäti toi paketin muun postin kanssa meille keittiöön asti. Olin juuri antamassa Alvalle ruokaa ja postelijoonilla oli hetki aikaa tutusta Alvaan, jonka hän oli aiemmin nähnyt vain mun vatsassa ja keskusteltiin kiinteiden aloittamisesta ja vauvajutuista. Kertoi, että Nextiltä on aika moni muukin tässä lähiaikoina tilanneet, joten taitaa maalla asujat panostaa näihin postimyynteihin.

Kyllä maalla on sitten mukavaa...