Marraskuun saldo

Joulukuu alkaa jo huomenna. Yllättävän nopeasti tämä kuukausi on vierähtänyt, vaikka synkkää, mustaa ja sateistakin on ollut.

Tässä kuussa on Alva ottanut suuren askeleen ja maailmanvalloitus on alkanut. Vauvasta on tullut tutkimusmatkailija. Lattialta on heti nostettava sinne pudonneet tai sieltä löytyvät tavarat, roskat jne, jollei halua koukkia niitä Alvan suusta. Konttaus on vajaassa kahdessa viikossa kehittynyt lähes täydelliseksi, enää vain kynnykset haittaavat matkantekoa, mutta pysyypähän Alva sentään yhdessä huoneessa.

Konttauksen oppimisen myötä myös istuminen on vahvistunut. Istumaan meno ei enää ole mikään temppu, vaan se onnistuu sujuvasti ilman suurempia ponnistuksia. Uusinta uutta on nyt polviseisontaan nousu. Alva pyrkii nousemaan seinää, laatikoita, kaappeja, tuolinjalkoja, housunlahkeita jne. pitkin ylös ja keikkuu siinä sitten ylös alas. Yleensä keikkuminen ei kestä kauaa, kun sitten jo tasapaino häviää ja Alva muksahtaa nurin. Nyt joutuukin häntä seuraamaan ja suojaamaan, ettei ihan suorin vartaloin kaadu kovalle lattialle. Kaikkia muksahduksia ei voi välttää, mutta aika usein Alva hallitsee alastulon edes kohtuullisesti. Pinnasängyssä nousuharjoitukset ovat illan huvi, joten sänky on nyt vuorattu pehmeillä peitoilla isompien kolahdusten ehkäisemiseksi.

Sunnuntaina otin esiin potan ja sitä kokeiltiin pari kertaa. Toisella kertaa loroparkkiin lorahtikin jotain, mutta tänään on vähän pottatreenaus jäänyt. Loroparkki on tuossa kuitenkin hollilla, joten välillä voi Alvan sinne nostaa. Oppiipahan edes sen, miten siinä kuuluu olla, eikä pelkää sitä, vaikka tuskin sillä kuivaksi oppimiseen vielä on mitään merkitystä.

Kävelytuoliakin on viikon sisällä kokeiltu. Siinä on mukava keikutella ja painella "kojetaulun" nappuloita, tööttiä ja vaihdekeppiä. Varsinainen kävely on tois arvoista. Tiedän, ettei tuo laite ole mitenkään suositelta, mutta en usko että siitä on juurikaan haittaa Alvan kehitykselle, kun ei siinä kuitenkaan pitkiä aikoja vietä.

Syömisen suhteen en ole ollut enää kovin tarkka, vaan Alva saa jo monipuolisempaa ruokaa, eikä ole allergioita tullut. Liharuokaa uppoaa kahdesti päivässä, jotta yösyöminen vähentyisi, mutta ei taida tämä neuvolan keino toimia. Yöllä syödään vielä ja useampia kertoja. Päivällä syöttötuoli on syrjäyttänyt sitterin jo lähes kokonaan.

Tällä hetkellä parhaita leikkikaluja ovat paperit ja muovit, jotka rapisevat. Ehkä parasta on kuitenkin talouspaperi, jota on kiva natustaa. Mistähän Alva aina sitä löytääkin, kun ei meillä sitä ihan lattialle kylvetä. Lelutkin ovat mielenkiintoisia ja erityisesti Hello Kitty on pop ja sitä on mukava halita (ja syödä samalla Hello Kittyn hiuskoristetta). Tutti ei vieläkään maistu ja voi olla, että sen opettamisessa ei pian ole mitään järkeä, kun kohta siitä pitäisi sitten taas vierottaa.

Tässä taas tämän kuukaudet uudet taidot ja nyt kohti joulukuuta.

Kirje joulupukille

Hyvä joulupukki!

Kirjoitan nyt sinulle ensimmäistä kertaa, koska synnyin vasta viime joulun jälkeen. Äiti kertoi, että tulet meille kylään jouluaattona, joten näemme siellä sitten ensimmäistä kertaa. Toivottavasti tunnistat minut tonttujen kertomusten perusteella.

Olen ollut hyvin kiltti tyttö. Ruoka maistuu ja hymy on aina herkässä. En ole koskaan pahalla tuulella tai tottelematon. Pidän polvella keikkumisesta, vedestä niin juotuna kuin pulikoitunakin sekä syöttötuolissa istumisesta ja pöydän taputtamisesta. Näitä toivon ensi vuodeksi paljon lisää. Toivon ensi vuodeksi myös lisää liikkumistaitoja. Olisi mukavaa osata nousta seisomaan pöytää tai sohvaa vasten. Myös pinnasängyn reunoja vasten seisominen kiinnostaa. Kynnyksiä voisit myös alentaa, jotta niiden ylittäminen olisi vähän helpompaa.

Lelukuvastoja on posti kantanut meille kotiin ja äiti on antanut minun tutustua niihin. Olen lukenut nämä kuvastot hyvin perinpohjin. Maistanut jokaista sivua ja pehmittänyt niitä suussa. Joitakin palojakin olen niistä onnistunut natustamaan. Lelukuvastoja toivoisinkin lahjaksi lisää. Ehkä myös pakettien käärepaperi on minun mieleeni. Saisikohan niitä vielä eri makuina...

Nähdään sitten aattona.

Alva

Kaupunkilomalla

Alva oli ensimmäisen kerran kaupunkilomalla Helsingissä. Lähdimme Turkuun tiistaina ja sieltä suuntasimme keskiviikkona kohti Helsinkiä. Takaisin kotiin tultiin tänään, perjantaina. Matka meni enemmän kuin hyvin.

Keskiviikkona lähdimme ennen puolta päivää ajamaan omalla autolla kohti pääkaupunkia. Minä ajoin ja Mummi piti takapenkillä seuraa Alvalle. Alva nukkui matkalla lähdes tunnin, joten hereillä hän oli vähän yli puolet matkasta. Matka oli kuitenkin juuri sopivan pituinen, joten kyllästymistä ei ollut havaittavissa.

Kotiuduimme hotelliin Mummin avustuksella. Alva söi hyvällä ruokahalulla lounaan huoneessa ja sitten suuntasimme aikuisten lounaalle Stokkalle. Siellä oli todella lapsiystävälliset lounastilat, hyvät syöttötuolit, mikro lasten ruokien lämmitykseen jne. Oikea vaunukansan mekka. Mummi lähti iltasella takaisin kotiin ja Iskä tuli illalla meidän kanssa nauttimaan hotellielämän ihanuuksista.

Alva nukkui yöt hotellissa ihan kohtuullisesti. Olisiko ollut kolmen ruokailun öitä molemmat, mutta se annettakoon anteeksi, kun oltiin sentään ihan vieraassa paikassa. Matkalla ruoka maistui vähintään kohtuullisesti, mutta yksiäkään yli tunnin päikkäreitä ei ollut. Kaksilla päikkäreillä mentiin kaikki päivät, joten hyvin Alva sinnitteli väsymyksestä huolimatta. Kolmannet päikkärit eivät vain kuulu enää Alvan päiväohjelmaan, vaikka vanhemmat olisi ne toivottaneet tervetulleiksi matkan kunniaksi.

Hotellihuone taisi olla mitä paras konttausharjoituspaikka. Kaikki tavarat ja mielenkiintoiset kohteet olivat niin lähellä, että Alva mielellään lähti niitä tavoittamaan, eikä tyytynyt vain muutaman konttausaskeleen matkoihin. Vessan kynnys tosin jäi valloittamatta. Nyt konttaus sujuu jo todella mallikkasti ja kahden metrin matka ei enää päätä huimaa, vaan siihen lähdetään päättäväisellä rohkeudella.

Kotimatka olikin sitten vähän pidempi. Matkaa vei lähes neljä tuntia, koska pysähdyimme kauppaan. Alva nukkui tällä kertaa vain reilun puoli tuntia, mutta vasta viimeisen tunnin aikana alkoi kuulua kyllästymisen ääniä, jotka johtuivat varmaan osittain myös väsymyksestä. Kotona Alva nukahtikin syliini kolmansille päikkäreille, mutta vain kymmeneksi minuutiksi. Nyt pinnasängystä kuuluu väsynyttä vauvan ääntelyä, kun Iskä on häntä nukuttamassa.

Matkailu avartaa, mutta myös väsyttää. Taitaa koko perhe kaivata kunnon unta tänä yönä.

Kontataan

Alva oppi tänään konttamaan. Keittiön oven pielessä oli ruokakassi houkuttelevasti esillä. Alva kohdisti siihen tiukan katseen ja lähti päättäväisesti sitä kohden. Alkuasento oli hyvin hallussa, mutta sitten käsien ja jalkojen työskentely oli varsin hatarannäköistä, mutta konttauksen alkeet oli hallussa. Vaappuvasti Alva sitten eteni sen puoli metriä, joka hänellä oli kassiin matkaa ja pienessä hetkessä hän oli päässyt niin lähelle kassia, että käsi ulottui siihen. Taisi olla todella hyvä tunne, kun oli itse päässyt eteenpäin.

Myöhemmin sitten konttausta treenattiin vielä olohuoneen matolla ja siinä edettiin useampia kertoja noin puolen metrin matka. Horjuvasti ehkä, mutta selvästi kuitenkin kontaten. Ei ollut sitten ryömiminen meidän Alvan juttu, kun heti piti alkaa vain konttaamaan.

Nyt onkin sitten meidän vanhempien aika alkaa inventoimaan meidän kodin vaara paikkoja. Käsityökori ylös, kuuman uunin ympärille jokin este, portaisiin portti ja varmaan useita pienempiä vaaran paikkoja tulee eteen. Eipä parane enää mitään jättää Alvan hollille.

Ja Elämä Avartuu...

Hipp, hipp, hurraa!

Vihdoinkin vauvapöperöä mun makuun. Ostin jo jokin aika sitten muutaman purkin Hipp-merkkistä lastenruokaa, mutta jotenkin niiden kokeilu vain jäi ja jäi. Nyt ostin niitä taas lisää (joku on lastenvaatefriikki, mutta muhun iskee kaikki ihanat purkit ja lastenruokapurkkeja on kaksi keittiön laatikkoa täynnä. Varaa siis on mistä valita, vaikka kaupat menisi kuukausiksi lakkoon) ja muutamia makuja on nyt kokeilu. Ja hyvällä menestyksellä.

Ensin, ehkä noin viikko sitten, kokeiltiin Penne pastaa, tomaattia ja kesäkurpitsaa. Se oli jopa sen makuista, että mäkin voisin sitä melkein syödä. Ei siis tehnyt yhtään pahaa maistaa tuota sosetta ja tarkistaa sen lämpötilaa. Tänään kokeiltiin Riisi-vihannessosetta ja kanaa ja se oli ihan huippu juttu. Kaikki aikaisemmat lihasosevalmisteet on haisseet suoraan sanottuna siltä itseltään. En oo itse niitä voinut maistaa ollenkaan, kun niistä leviävä haju on niin järkyttävä. Eipä ole siten tehnyt juurikaan mieli antaa sellaista mönjää vauvalle. Mutta tämä Hipp-herkku ei haissut mitenkään pahalle, ei ehkä kovinkaan hyvällekään, mutta ei siis mitenkään vastenmieliselle. Makukin oli ihan ok. Ehkä en itse pystyisi koko purkkia syömään, mutta voisi sitä jonkun lusikallisen sentään syödä.

Ekstraa näissä tuotteissa on tietenkin vielä tuo luomu. Oonkin ollut vähän yllättynyt, miten vähän vauvoille on noita luomuja. Erityisesti vastike voisi hyvin olla luomua ja siitä voisi pyytää vielä aika kovaa hintaakin, koska ne äidit, jotka ostavat vastiketta kokevat siitä varmaan sen verran huonoa omaa tuntoa, että olisivat varmaankin valmiita maksamaan aika maltaita, jos vastike olisi luomua ja siten vähän parempaa lapselle. Mä ainakin olisin ollut.

Tarkoituksena ei tosin jatkossakaan ole antaa Alvalle vain kaupallisia ruokia, vaan oma tekoiset ovat kuitenkin musta parhaita ja ne uppoaa Alvallekin parhaiten. Viikonloppuna tein pakastimeen jauheliha-kasvissosetta ja broileririsottoa Kalsarilaatikosta löytämäni ohjeen mukaan. Jauhelihasose meni ihan mukisematta, mutta broileririsotto taisi olla enemmän Alvan mieleen. Täytynee piakkoin tehdä lisää ruokia pakkaseen, jotta ei ruokavaliosta tulisi liian yksipuolinen. Pakastin on tosin aivan täynnä, joten sitä pitää koko perheen vähitellen tyhjentää. Monipuolistaminen hoidettaneen jatkossa jonkin aikaa noilla Hipp-tuotteilla.

Tänä aamuna alkoi Elovena-puurokin vihdoinkin maistua. Tein melko pienen annoksen, mutta kerrankin se meni kaikki, eikä tarvinnut heittää mitään roskiin. Hyvä, että vähitellen päästään noista vauvapuuroista eroon ja Alva alkaa syömään "kunnon" puuroa.

Istua nököttää

Tänään aamupäivällä Alva oppi istumaan menemisen jalon taidon. Se näytää niin isolta tytöltä, kun se istua nököttää leikkimatollaan ja katsoo maailmaa ihan uudesta perspektiivistä. Pois pääsy olikin vähän kinkkistä, mutta sekin onnistui ja vielä ilman, että tarvitsi heittäytyä selälleen. Voi miten mä rakastankaan tuota meidän vauvaa.

Alvalla on vielä aika vähän kokemusta istumisesta. En ole juurikaan istuttanut häntä lattialla, koska hän viihtyy niin hyvin siellä muutenkin ja sitä syöttötuolia ei siis olla myöskään paljoa käytetty. Nyt tilanne sitten muuttuu. Pitänee aloittaa vakituisesti syöttää tuossa tuolissa, kun istuminen on nyt hyvin hallussa. En tiedä, onko se kuitenkaan vielä niin hyvin hallussa, ettei lattialle tarvitse laittaa tyynyjä tueksi. Toisaalta nyt hän ei ole oppinut siihen, että istualtaan voisi heittäytyä tyynyn päälle. Ehkä jätettään nuo tyynyjen laitot tai toisaalta ehkä niitä nyt voidaan tarvita, mutta ei ehkä enää viikon päästä, jos taidot kehittyvät yhtä nopeasti. Eli siis suomeksi: laittanko tyynyjä vai en, kas siinä pulma...

Huono kokki

Tänään tein Alvalle aamupuuron tavallisesta Elovenasta. Sauvasekottajalla surautin hiutaleet pieneksi. Puoli desiä tätä Elovena-jauhoa lautaselle, desi vettä perään ja ei kun mikroon. Pari kertaa sekoitusta kuumennuksen välissä. Valmiiseen puuroon vähän kylmää maitoa joukkoon ja puolisen purkkia Muksun omenasosetta ja ei kun syömään.

Alva ei oikein erityisemmin pitänyt tästä kokeilusta. Katse oli tiukka ja se kertoi heti, että nyt on äiti sun puurosta tullut klönttistä. Ei ole tänään tainnut onnistua yhtä hyvin kuin aiemmin. Puurosta meni alas ehkä puolet, mutta sitten suu meni tiukaksi viivaksi, eikä enää auennut. No maistuipahan sitten maito paremmin.

Viime yönä tapahtui sellainen ihme, että Alva heräsi uniltaan vasta puoli yhdeltätoista aamulla ja vain kaksi yöherätystä. Jos mä vain olisin nukkunut normaalisti, niin nyt olisi tosi levännyt olo, mutta miksi juuri tänä yönä pyörin sängyssä hereillä lähes kolme tuntia. Onneksi sitten aamulla sai levätä vähän kauemmin.

Haluu istumaan, haluu

Tällä viikolla Alva on ahkerasti harjoitellut istumaan menoa. Hän keikkuu ensin kontallaan ja laskee sitten takapuolensa lattiaan ja yrittää siitä kääntyä istumaan. Vielä istumaan meno ei täysin onnistu, vaan Alva istuu paremminkin toisen reitensä päällä.

Lattialla istuminenkaan ei vielä täysin yksin onnistu. Jonkin aikaa Alva pysyy istumassa, mutta sitten painovoima vie väkisin sivulle tai taakse päin. Onneksi useimmiten melko hallitusti, mutta taustalla on hyvä olla jonkun varmistamassa varmistamassa.

Tänään Alva tutki innokkaasti postin tuomaa lelukuvastoa. Jos joulupukille lähetettävään kirjeeseen luetellaan kaikki lelut, joita Alva kuvastossa maisteli, niin kuvastosta ei taida montaakaan ei-kiinnostavaa lelua olla. Kuvaston lisäksi kaikki käsiin osuva menee tällä hetkellä suuhun ja jos käsillä ei ole mitään, niin sitten syödään sormia, kämmentä, koko kättä, paidan kaulusta, hihaa, housuja, lahjetta, sukkaa jne. Taitaa niitä hampaita olla sittenkin tulossa, ainakin vuoden sisään.

Ruokavalion laajennusta

Tarkoituksena olisi nyt seuraavaan neuvolakäyntiin mennessä, joka on siis tammikuussa, saada vähän tuota Alvan ruokavaliota laajemmaksi. Mä oon aika vähitellen lisännyt uusia makuja ja lähes vieläkin pystyn luettelemaan ne ruoka-aineet, joita Alva on syönyt. Tarkoituksena olisi tehdä jatkossakin ainakin joitakin ruokia itse, mutta pitää siinä sivussa nuo ostetut herkutkin mukana. Tosin hedelmä- ja jälkkäriruokia en ole juurikaan tehnyt.

Tällä hetkellä Alvan ruokavalio koostuu näistä ruoka-aineista:
peruna, porkkana, parsa. Nämä kolme on siis todella suosittuja. Mulla on pakkasessa porkkana- ja parsasosetta. Sitten vain keitän perunan ja lisään näitä pakastesoseita joukkoon. Tää on ollut mulle helppoa, joten siksi tätä on tullut annettua aika paljon. Myös kukkakaalia on soseena pakkasessa, joten sitäkin on välillä tullut annettua.

Nyt oon tehnyt peruna-porkkana-maissi-kukkakaali -sosetta pakkaseen ja pakastanut sen pilttipurkkeihin. Oiskohan niitä purkkeja tullut lähemmäs viisitoista. Soseeseen tuli vähän turhan paljon maissia, joten maissi maistuu tässä tosi vahvasti. Tarkoituksena olisi tähän soseeseen lisätä lihaa joukkoon, mutta vielä en ole saanut tehtyä lihasosetta. Broileria ja naudan lihaa olisi tarkoitus ensin soseuttaa.

Pakkaseen on soseuttanut myös yhden bataatin. Sen pakastin jääpalakuutiomuotteihin. Tämä on ollut tosi hyvä erityisesti silloin, kun tuntuu, että Alvalla on niin kova nälkä, että perunan keittämiseen ei ole aikaa. Yleensä siis silloin, kun ollaan oltu jossakin poissa kotoa ja ruokaa pitäisi saada heti, kun kotiin tullaan. Myös silloin, kun Iskä on ruokavastuussa, niin nämä on ollut helppoja. Nyt nää bataattikuutiot taitaa olla aika vähissä, joten tätä pitänee tehdä lisää.

Liharuoat ollaan aloiteltu kaupan soseilla, jotka haisevat ihan kamalille. Niitä ei oikein ole kiva antaa Alvalle, joten siksi näitä voisi vähitellen alkaa tekemään itse. Maistettu ollaan siis broileria peruna-porkkana soseessa, pikku farmarinherkkua, jossa oli naudan lihaa ja palsternakkaa sekä riisiä ja broileria. Mitenkään erityisen hyvin ei nämä ole uponneet, mutta maistuvat kumminkin. Ihan koko purkillista ei hyvällä ruokahalulla mene, mutta jälkkäriä kyllä tämän jälkeen vielä menee lähes se toinen purkillinen.

Lämpimän ruuan olen siis päivittäin pyrkinyt tekemään itse ja tarkoituksena on ollut, että tekisin mahdollisimman pitkälle ruoat luomusta. Tämä on aika tavalla rajoittanut tuota ruokavaliota, vaikka näin ei ole ollut tarkoitus käydä. Paikallisesta kaupasta ei vaan niin laajasti saa noita luomuelintarvikkeita. Oon kyllä ottanut selvää, että tuossa jonkin matkan päässä on luomupuutarha, josta voisi suoraan tilalta ostaa luomutuotteita. Sinne siis on matkan tarkoitus joku päivä suunnata. Jos saisi sieltä vähän laajemmin ja tuoreempaa luomua.

Peruna, jota Alva syö, ei virallisesti ole luomua. Se on kuitenkin omassa pellossa kasvanut ilman lannoitteita ja torjunta-aineita. Tässä pellon osassa ei ole vuosiin käytetty näitä aineita, joten sen puolesta kyseessä on luomutuote, vaikka virallista tunnustusta tällä ei ole. Ainakin itse tietää, mistä nämä perunat on lähtöisin. Kaupasta olen sitten saanut helpolla porkkana, parsaa ja kukkakaalia. Taitaa siellä olla vielä paprikaakin, mutta jotenkin siihen en ole vielä tarttunut.

Luomulihan saanti onkin sitten jo vähän ongelmallisempi. Tosin tätä varmaan saisi Turusta jostakin, mutta vielä en ole ottanut siitä selvää. Meillä on tällä hetkellä pakastin piukassa, kun siellä on paljon hirvenlihaa. Tämä olisi tavallaan "luomua", mutta uskaltaakohan sitä vauvalle antaa. Onkohan se liian rajua? Olisi pitänyt neuvolasta kysyä, mutta unohtui.

Hedelmäsoseita onkin sitten syöty jo aika tavalla laajemmin: omena, persikka, päärynä, vadelma, luumu, ruusunmarja, mustikka, puolukka ja jogurttia. Nämä nyt siis ainakin ja ehkä vielä jotain muutakin. Banaania tosin ei olla vielä syöty, vaikka se on ollut ruokalistalla jo jonkin aikaa (lue kaupan purkki ollut kaapissa jo ties kuinka kauan.)

Nyt olen myös alkanut ostamaan noita Hipp-tuotteita, jotka ovat luomua. Tosin niitä ei ole vielä juurikaan maisteltu, vasta jogurttia. Niissä on vain aika paljon sellaisia ruoka-aineita, joita Alva ei ole vielä maistanut. Toisaalta Alva ei ole osoittanut taipumusta mihinkään allergiaan, joten voisihan sitä vaan reippaasti kokeilla ja vähentää kokeiluja vasta sitten, jos ongelmia ilmenee.

Terveenä neuvolassa

Possupiikki ei meillä aiheuttanut lämmön nousua tai muuta tramaattista oiretta. Iltaunille nukahdettiin tosin jo tasan yhdeksältä ja vielä minun syliini. Syliin nukahtamisesta ei meillä ole tainnut viimeiseen kuukauteen tapahtua kertaakaan. Onnistuin vielä kantamaan hänet yläkertaan omaan sänkyyn ilman, että hän juurikaan siihen havahtui. Ihan rättipoikki siis oltiin.

Aamulla Alva heräsi vasta puoli kymmeneltä. Joten tässäkin päässä tuli lähes puolitoista tuntia pidemmät unet kuin normaalisti. Toisaalta yöllä sitten kyllä vähän heräiltiin normaalia enemmän. Maitoa vaadittiin kolmesti ja muutakin yöllistä ähinää sängystä kuului.

Aamun rutiinitkin meni meillä sitten kaikki uusiksi, kun unet maistui meille molemmille puoli kymmeneen asti. Aamupalan ja aamutouhujen jälkeen olikin jo aika lähteä neuvolaan, vaikka Alva olisi kyllä mielellään mennyt päikkäreille.

Neuvolassa mitattiin aluksi painot ja pituudet. Mittaa oli tullut vain sentti kuukaudessa. Tuntui aika vähältä edelliseen lähes neljään senttiin. Kuulemma on kuitenkin ihan normaalia ja plussakäyrällä mennään vahvasti. Painoa oli tullut reilu 400g ja se on kuulemma juuri optimaalinen. Missin mitoissa siis mennään ja hyvä niin.

Ruokailusta puhuttiin jonkin verran. Ruokavalion laajennus jatkuu. Nyt voisi vähitellen ottaa mukaan myös kalaa ja kananmunaa. Puolivuotias ei kuulemma enää myöskään oikeastaan tarvitsisi yösyöttöjä ja varsinkaan meidän Alva, kun päivällä ruoka uppoaa tosi hyvin. Neuvoksi yösyömisen vähentämiseksi voisi antaa ensimmäisellä syötöllä vettä, kun tutista ei meillä ole mitään hyötyä. Syöttöjen väheneminen yhteen otettaisiin tässä perheessä ilolla vastaan, mutta mitenhän siinä mahtaa käydä.

Sain myös neuvolasta esitteitä ja kirjallisia ohjeita vauvan kehityksestä ja liikkumisesta. Alva on neuvolan tädinkin mielestä aktiivinen. Kuulemma hän osaa jo hyvin istua ja syöttötuolissa voi jo ihan hyvin syöttää. Alva näytti, miten hienosti hän osaa mennä konttausasentoon ja keinua siinä. Myös inkkarihuuto esitettiin ja muitakin ääninäytteitä annettiin.

Neuvolassa meni yli puolituntia ja sitten suunnattiin kotiin, jossa syötiin pilttipurkillinen omatekoista kasvissosetta ja vähän maitoa päälle. Sitten silmät alkoivat lurpsahdella siihen malliin, että äkkiä vauva vaunuihin ja pihalle nukkumaan. Toivottavasti nyt uni maistuu pitkään, niin hän jaksaa sitten taas illalla touhuta.

Piikkiä, piikkiä

Vein tänään Alvan neuvolaan possupiikille. Neuvolan täti neuvoi viime viikolla tulemaan aika myöhään. Aamusta on kovin ruuhka. Hän lupasi piikittää kaikki, jotka paikalle ehtivät ennen kahta, joten kannattaisi tulla vasta siinä vähän ennen kahta.

Alva heräili päikkäreiltä siinä puoli yhden aikaan. Annoin hänelle pe-pa-po-sosetta ja vähän maitoa. Maito ei oikein maistunut, joten lähdittiin sitten Mummin ja Alvan kanssa rokotettavaksi. Otin Alvalle evääksi kuningatarsosetta ja maitoa. Mukana oli myös vaihtovaahteet, pari vaippaa ja muuta tarpeellista. Ajattelin, että pare olla varustautunut, jos siellä on jonoa. Mietin, että tuskin siellä nyt kuitenkaan ihan mahdotonta ruuhkaa voi olla, vaikka koko kylän kaikki 800 ihmistä olisi hakemassa influessa- ja possurokotusta.

Paikalle kun päästiin, niin tilanne selvisi heti. Pihalla oli neuvolan tädin auton lisäksi vain yksi ylimääräinen auto. Arvelin siis, että meitä ennen on vain yksi ihminen. Tämä arvio oli väärä. Kyseessä oli sairaanhoitajan auto, joten muita piikitettäviä ei paikalla ollut. Pääsin siis Alvan kanssa heti rokotushuoneeseen ja piikki oli tuikattu reiteen melko nopeasti. Mitä nyt vähän ihasteltiin kaikki kolme - sairaanhoitajan ja neuvolatädin kanssa - Alvaa.

Aikaisempina rokotuskertoina Alva ei ole päästänyt ääntäkään, mutta nyt tuli vähän itku. Se meni onneksi pian ohi ja pidin häntä hetken rauhallisesti sylissä, ennen kuin aloin vaatettamaan häntä. Kyselin ohjetta illaksi. Neuvolatäti neuvoi antamaan Buranaa, jos kuumee nousee illalla korkeaksi. Kuulemma kuumeen voi antaa nousta tuohon 38,5 asteeseen, ennen kuin kuumetta kannattaa alkaa alentamaan lääkkeellä. Panadolia ei saisi antaa. Iskä siis sai määräyksen käydä töiden jälkeen apteekissa.

Alva on ainakin vielä ollut ihan reippaana, eikä erityisesti ole aristanut jalkaansa. Katsotaan mitä yö tuo tullessaan.

Piikkiä vai ei

Huomenna on sitten piikitys ja kahteen mennessä pitää paikalla olla, jos piikin haluaa. Ollaanko me siellä vai ei, selviää viimeistään huomenna kello kahteen mennessä.

Karhupuhetta

Olimme tiistaina Alvan kanssa neuvolan järjestämässä äiti-lapsi -ryhmässä ja siellä jaettiin ohjeita unikoulusta. Jos siis on ongelmia nukuttamisessa tai yönukkumisessa, niin siinä oli ohjeita mitä voisi kokeilla. Luin paperit läpi ja ihan pätevältä vaikutti. Meillä ei tosin ole ollut varsinaisesti uniongelmia. Mitä nyt Alva heräilee syömään liian usein, mutta nukahtaa sitten helposti.

Tai siis näin ajattelin silloin tiistaina. Nyt tuota ohjetta on kahlattu läpi todella tiiviisti parin päivän ajan. Meille on nimittäin tullut vierailulle karhu, joka karjuu sängyssä silloin kun siellä pitäisi nukkua. Toivottavasti nimenomaan vierailulle, eikä asumaan.

Eilen vietiin Alva nukkumaan ysiltä, kuten aina ennenkin. Aluksi sängyssä oltiin ihan positiivisella asenteella. Pyörittiin, harjoiteltiin konttausasentoa ja siinä keinumista, potkittiin ja muuta tavallista venkoilua. Tässä vaiheessa aina välillä istuin sängyn vieressä, mutta välillä poistuin siitä alakertaan. Aika pian pieni huutelu kuitekin alkoi voimistua ja kohta Alva huusi jo täyttä kurkkua. Yritin antaa tuttia ja maitoa, kääntää häntä selälleen, laittaa peittoa päälle, silittää selästä, pitää kättä ristiselällä, mutta mikään ei auttanut huuto vain jatkui. Välillä nostin hänet syliin ja siinä hän hiljeni, jatkaakseen sitten uusin voimin, kun laskin hänet takaisin sänkyyn. Lopulta hän nukahti kymmenen aikaan varmaan ihan lopen uupuneena juoden maitoa. Ei ihan ohjeen mukaista, mutta ainakin se tehosi tällä kerralla. Yhdentoista aikaan Alva jotain huuteli, mutta ei varsinaisesti herännyt tai sitten nukahti itsekseen. Yhden aikaan hän heräsi ja huusi. Annoin maitoa ja tähän hän nukahti, tosin maitoa ei tainnut mennä juuri 10 ml enempää. Viideltä maistui desin verran ja aamulla seiskan aikaan alkoi ääntely, mutta varsinaisesti Alva heräsi vasta siinä kasin aikaan. Ihan tavallinen yö siis.

Tänään yritin nukuttaa häntä päikkäreille omaan sänkyyn ja samanlainen huutelu siitä taas alkoi. Nukahti kuitenkin aika nopeasti, mutta heräsi jo puolen tunnin päästä. Täytynee jatkaa päiväunitreenailuja omassa sängyssä jatkossakin, tosin nyt hän nukkuu taas meidän sängyssä ja nukahtaminen oli helpompaa.

Oliskohan hampaitu tulossa, alkavaa flunssaa, silmätulehdus harmittaa, liikkuminen tuo haastetta nukahtamiseen vai onko tämä jotain muuta tai vain vaihe...

Lääkekuurilla

Eilen katsoin Alvan oikeata silmää sillä silmällä, että onkohan siinä alkavaa tulehdusta. Meidän perheen perhelääkärin kanssa sovittiin, että katsotaan sitä nyt hetki, että alkaako tulehdus vai onko se vain normaalia märkimistä. Alvalla siis tuo oikea silmä rähmii, koska kyynelkanava on ollut tukossa syntymästä lähtien. Tuo rähmiminen on ollut kohtuullisen vähäistä, eikä silmää ole tarvinnut joka päivä puhdistaa eikä montaa kertaa viikossakaan. Eilen sitten puhdistin sen varmaan viitisen kertaa, eikä vaan rähmiminen lakannut.

Jo illalla oli sitten selvää, että silmätulehdushan siellä jyllää. Silmä oli selvästi turvonnut, ala- ja yläluomi olivat punaiset ja rähmiminen vain jatkui. Sovittiin, että perhelääkärimme soittaa läheiseen apteekkiin aamulla reseptin ja käymme lääkkeen sieltä sitten noutamassa. Tänään käytiin sitten hakemassa lääke ja pari kertaa on nyt silmiin tippoja tiputeltu.

Tippojen laitto on vielä aika helppoa, mutta edellisen silmätulehduksen muistot mielessä arvaan, että Alva pian oppii, että mikä pullo sieltä on tulossa ja oppii pistämään hanttiin, kun silmätipat lähestyvät. Ensimmäinen kerta meni siis ihan helposti, kun pääsin yllättämään. Toinenkin meni vielä vähän huomaamatta, mutta mitenhän kauan päästään helpolla ja koskahan rimpuilu alkaa...

Aamulla soitin neuvolaan ja kysyin sikapiikistä. Sitä olisi siis Alvalle tarjolla maanantaina. Ovat jo täällä ehtineet joitakin vauvoja piikittämään ja kuulemma ei mitään erityisiä oireita ole tästä piikityksestä tullut. No me mietitään tilannetta vielä viikonlopun yli ja mennään piikille, jos niin päätetään. Kuulemma nuo silmätipat, vaikka antibioottia ovatkin, eivät estä piikitystä.

Öisiä unelmia

Miten sitä ei ole tyytyväinen, vaan aina unelmoi jostakin vielä paremmasta?

Kun yössä on x määrää herätyksiä, niin sitä unelmoi niistä öistä, jolloin herätyksiä on enintään viisi. Kun yössä on viisi herätystä, ajatukset suuntautuvat sellaisiin öihin, jolloin olisi vain kolme herätystä. Kun sellainen yö alkaa olemaan tavanomainen, sitä unelmoi öistä jolloin herätyksiä olisi enintään kaksi. Kun yössä on vain yksi herätys, toivoo katkeamatonta yötä. Yleensä tällöin homma alkaa kuitenkin alusta ja yöllisten herätysten määrä lisääntyy niin, ettei niitä jaksa enää laskea ja unelmointi enintään viidestä herätyksestä alkaa. Ikuinen spiraali?

Sopeutuvainen aktivisti

Alvan kasvaessa ja oppiessa uusia taitoja alkaa vähitellen paljastua myös Alvan omaa persoonaa. Vastasyntyneenä ihminen on niin käpertynyt omaan vauvan maailmaansa, että siitä on ainakin esikoisäidin aika vaikea hahmottaa sitä, minkälainen ihminen on juuri syntynyt, vaikka joitakin piirteitä tällöin olisikin jo havaittavissa.

Alva vaikuttaa ainakin tässä vaiheessa olevan melko hyvä sopeutuja. Hän voi aluksi vähän vierastaa ja katsella ihmiessään uusia paikkoja, mutta aika pian se alkaa kääntyä uteliaisuudeksi ja vieraskin ihminen saa melko nopeasti hymyn. Ehkä vierastamisvaihe on vielä suurimmaksi osaksi tulossa, joten vielä ei tuosta varmaan uskalla vetää lopullisia johtopäätöksiä.

Alva on myös päivästä yli 90 prosenttia hyvällä tuulella. Tai oikeastaan koko ajan. Sain neuvolasta täytettäväksi lapun, jossa tutkittiin puheen kehitystä. Siinä oli joku sellainen kohta, että huomaanko minä milloin Alva on pahalla tuulella. Tähän kohtaan oli vaikea vastata, koska rehellisesti voin sanoa, että en usko Alvan olleen vielä kertaakaan pahalla tuulella. (Tämä varmaan tulee pian muuttumaan tai ainakin silloin, kun hampaita alkaa tulla.)

Alva on myös todella pitkähermoinen ja rauhallinen. Vaatteiden vaihdot onnistuu lähes aina ilman suurempia vastusteluja. Kun nälkä alkaa kolottaa suonissa, ei Alva saa mitään itkukohtausta, vaan odottelee ihan kärsivällisesti, että voisiko se äiti jo antaa jotakin suuhun pantavaa. Vasta jos ruoka-aika on mennyt jo ihan kokonaan ohi, alkaa kovempi älämölä, mutta sitä ei ihan joka viikko onneksi tapahdu. Myös väsyneenä Alva jaksaa sinnitellä leikkimatollaan ja vain vähän protestoida sitä, että eikö aika olisi jo mennä nukkumaan tai päikkäreille. Alva on myös melko periksiantamaton sillä, jos hän jotakin haluaa, niin sitähän yritetään tavoitella monta monituista kertaa, vaikka itse heti huomaan, että tuo ei nyt tuota tulosta. Alva vaan ei halua lannistua ja jatkaa tavoittelemista, kunnes vuori on siirtynyt paikaltaan tai äiti heltyy. Ei siis mikään lannistuja tyyppiä.

Toisaalta Alvalla ei taida olla suuria keskittymiskyvyn lahjoja. Tuntuu, että mikä tahansa kolahdus tai rapina pysäyttää Alvan heti ja tuota uutta mielenkiintoista ääntä pitää päästä tutkimaan. Esim. syöminen onnistuu ihan hienosti (tosin pärisyttely meinaa joskus viedä äidin hermot), kun olemme kaksin kotona, mutta kun Iskä on kotona ja puuhailee jotain toisessa huoneessa, ei syöminen kiinnosta enää ollenkaan, vaikka juuri olisi meinattu saada itkukohtaus nälästä. Lattialla lelun tutkiminen keskeytyy myös heti, jos mä liikahdan tai nousen ylös tuolista. Tällöin Alva pysähtyy seuraamaan sitä, mitä minä nyt teen, eikä äsken kiinnostavalta tuntunut lle lelu ole enää minkään arvoinen. Alvalla taitaa olla tuntosarvet koko ajan virittyneinä havaitsemaan jotakin vielä mielenkiintoisempaa.

Vaikka Alva onkin rauhallinen ja pitkähermoinen, on hän kuitenkin hyvin aktiivinen. Hän seuraa tarkasti mitä tapahtuu ja haluaa itse olla siinä mukana. Kädet ja jalat ovat heiluneet vinhaa vauhtia jo ihan pienestä alkaen ja kääntymisen harjoittelu tuotti tuloksia jo kahden kuukauden vanhana. Paikallaan hän ei ole juuri ollenkaan, vaan koko ajan on yritettävä tavoittaa jotain lelua, heilutettava helistintä, käännyttävä vatsalleen ja heiluttava kontallaan. Ja tietenkin parasta on, jos näitä kaikkia tekee yhtä aikaa. Ensimmäisessä lääkärineuvolassa Alvaa luonnehdittiinkin touhukkaaksi ja tämä sana vilahtaa aika usein hänen neuvolavihossaan.

Jos Alvaa vertaa meihin vanhempiin, niin samoja piirteitä nämä taitavat meissä olla. Me molemmat olemme rauhallisia, eikä meitäkään voi kovin tempperamenttisiksi sanoa. Iskältä Alva varmaan on perinyt tuon aktiivisuuden, koska minä taidan olla enemmän laiskan pulskea. Iskä taas touhuaa mielellään koko ajan.