Alvan joulu

Joulu taitaa nyt olla ohi tai ainakin joulunpyhät. Joulu meni mukavasti. Nähtiin sukulaisia, käytiin kylässä, kestittiin vieraita ja nautittiin kodin rauhasta. Kaikkea sopivasti.

Aattona joulurauhan julistuksen jälkeen ajelimme maalta kaupunkiin, Mummin ja Pappan luokse juhlistamaan joulua. Alva otti ajon aikana kolmen vartin nokoset ja olikin sitten ihan teräkunnossa, kun päästiin perille. Perillä odotti jouluruoka ja innokkaat serkut. Alva istui kanssamme joulupöydässä, mutta tarjoilu oli vielä tänä vuonna varsin huonoa. Ensi vuonna Alva pääsee maistelemaan jouluruokia ja toivottavasti pitää niistä toisin kuin äitinsä.

Neljän aikaan alkoi ulkoa kuulua kolinaa ja sisään saapui joulupukki ja Kerttu-tonttu. Joulupukki haastatteli serkkupoikia ja vähän Alvaakin. Kerttu-tonttu viritteli mukana tuomaansa soitinta ja ennen lahjojen jakoa lauloimme Joulupukki-laulun. Toinen serkkupojista auttoi joulupukkia ja tonttua jakamaan lahjat ja lopuksi tonttu jakoi vielä jokaiselle lapselle vartavasten tehdyn piparin, joihin oli kirjoitettu lapsen nimi. Alva tarttui omaan pipariinsa varsin hanakasti ja syödä mutusteli sitä tyytyväisenä. Kun joulupukki ja tonttu olivat poistuneet seuraavaan kotiin, avasimme muutaman Alvan paketin, mutta sitten oli aika mennä päikkäreille.

Iltasella lähdimme ajamaan takaisin kotiin. Auto täynnä ihania lahjoja. Alva sai pehmolelun, kirjoja, pallon, erilaisia leikkikaluja, taaperokärryn, villasukat ja hansikkaat, vaatteita ja paljon muuta. Kiitos niistä joulupukille ja tämän apulaisille.

Joulupäivänä vietimme aikaa kotosalla. Illalla tosin suunnistimme Iskän siskon luokse ja siellä olikin serkkujen lapset kovassa menossa. Alva seurasi vanhempien lasten leikkiä lähes lamaantuneena. Vähän hän sentään näytti konttaustaitoaan, mutta muuten hän totesi parhaaksi olla paikoillaan lattialla tai vanhempien sylissä.

Tapanina Alvaa tulivat tervehtimään Mummi, Pappa, Kummitäti, vanhempi serkkupoika, Sisko, Siskon tytär ja Siskon mies. Siskon tytär oli taas kasvanut paljon ja heilui terhakkaasti Alvan vanhassa sitterissä, kun Alva antoi hänelle kovat vauhdit. Ei tainnut siskon tyttö ihan pahastua, kun suu oli korvissa ja nauru raikui.

Nyt kun joulu on ohi, olemme vähitellen yrittäneet palata arkeen ja palauttaa päikkärirytmiä. Vieläkään päikkärit eivät ole kovin pitkät, vaan aamupäivällä reilun tunnin ja iltasella toisen tunteroisen. Ennen joulun yhteensä lähes neljän tunnin päikkäreihin on siten vielä matkaa. Illalla tosin tuleekin sitten uni jo lähes puolitoista tuntia aikaisemmin.

Seisoskeleminen on tällä hetkellä rankan treenauksen kohteena. Alva ei jaksa juurikaan maantasalla olla, vaan koko ajan hän pyrkii nousemaan seisomaan jotakin vasten. Sohvan reuna, tuoli, syöttötuoli, keittiön laatikot ja penkki, lelulaatikko, vaunukoppa, portaat, puukori jne. Mikä tahansa tulee vastaan, voi siitä ainakin yrittää ylös. Seisominen onnistuukin jo vallan mainiosti. Alva seisoo yhtäjakoisesti jo minuuttikaupalla. Yleensä sitten hän irroittaa toisen käden ja nojaa yhden käden varassa. Tällöin lantio alkaa vähitellen heilua tasapainoa hakien ja jalat alkavat väsyä. Alas tuleminen onkin vähän vaikeaa, mutta yleensä Alva päätyy joko vaipan päälle takamuksilleen tai polvilleen. Onneksi laskeutuminen on siis jotenkin hallinnassa ja suuremmilta vahingoilta on vielä vältytty.

Parina päivänä on nyt kokeiltu uutta taapero kärryä, Brion musta-valko-punainen toddler wobbler. Olen pitänyt Alvasta kainaloista kiinni ja hän on siten "kävellyt" rollaattorilla eteenpäin. Tämä on kuitenkin ollut vielä aika haparoivaa ja apua vaativaa. Tänään Alva kuitenkin itse keksi paremmin kävelytelineen. Hän nousu syöttötuolinsa varassa seisomaan ja työnsi sitä edellään. Taisi olla vahinko, mutta siten Alva eteni parisen metriä, kunnes uuni tuli vastaan. Kävelyn ensi askeleet on siten otettu.

Nyt illalla Iskä kiristi toddler wobblerin jarruja ja nosti Alvan seisomaan kärryn taakse. Alva käveli sitten yksinään lähes puolimetriä heiluvan kärryn kanssa, mutta sitten usko taisi pettää ja takamus tupsahti maahan. Myös sohvan reunaa pitkin on siirrytty, mutta se vaatii erityisen mielenkiintoisen kohteen, jota kohti mennä, esim. äidin joka kirjoittaa läppärillä sohvalla ja Alva haluaa päästä myös näppäilemään omia juttujaan.

Joulun aikaan kehittyneitä muita taitoja on taputtaminen. Huomasin kerran sattumalta, kun Alva sattui taputtamaan käsiään yhteen. Aikaisemmin olen yrittänyt yhdessä Alvan kanssa taputtaa käsiä, mutta siitä ei ole tullut mitään, kun Alvan kädet ovat menneet heti nyrkkiin. Nyt sitten tämä taito on tullut ihan yllättäen.

Alva on myös alkanut puhumaan paljon enemmän. Hän höpöttelee yksinään samalla kun hän tutkii keittiön pöydän alla pistoketta. Höpötys on melkein taukoamaton. Mitään tunnistettavia sanoja ei tuosta pölötyksestä vielä voi tunnistaa. Kyseessä on enemmän erilaista lällätystä ja päristelyä.

Hurjaa menoa

Tämä viikko on ollut hurjan menon aikaa. Pakkasta on ollut niin paljon, että ollaan oltu pari päivää ihan kotosalla ilman ulkoilua, mutta hurjaa voi olla kotonakin.

Alvan konttaustaidot vain kehittyvät ja polviseisonta on jo niin vankkaa, ettei siitä edes joka päivä kaaduta lattialle. Tällä viikolla Alva on harjoitellut seisomaan nousemista. Ensin sitä harjoiteltiin vain pinnasängyssä. Sen laita taitaa olla juuri sopivalla korkeudella, joten siinä seisominen onnistuu jo hyvin. Erityisesti silloin kun pitää mennä nukkumaan. Pinnasängyssä seisotaan jo minuutti kaupalla ja kaatuminen tulee vasta sitten, kun Alva irroittaa toisen käden ja yrittää elvistellä tukien itseään vain yhdellä kädellä.

Seisomisharjoituksia on nyt laajennettu lelukorin ja sohvan selkänojan laidalle. Itsesuojeluvaistoa ei Alvalla vielä ole ollenkaan, joten koko ajan on hyvä olla lähellä ottamassa koppia, kun jalat jossakin vaiheessa kuitenkin pettävät tai tasapaino muuten järkkyy. Varmaan pian Alva hoksaa, että seisomista voi harjoitella muuallakin, joten vanhemmat pysyvät kiireisinä.

Tällä viikolla Alva on ollut pari kertaa saunassa. Saunareissut olivat Alvan mieleen. Veimme hänen kylpyammeensa lämpimään saunaan ja Alva sai lätkyttää ja potkia vettä mielinmäärin. Alva istuu ammeessa ja yrittää tavoitella vedessä kelluvaa palloa ja nauraa täyttä kurkkua.

Istuin autoon

Alvalla on käytössä kummitädiltä saatu autokaukalo. Se on palvellut hyvin serkkupoikaa ja nyt myös Alvaa. Valitettavasti kaukalo on käynyt auttamatta pieneksi. Erityisesti nyt kun alkoi pakkaskausi ja päälle on autoonkin laitettava toppaa.

Tänään vielä matkustettiin kaukalossa Poriin kavereita tapaamaan, mutta viimeinen reissu taisi olla. Mä olen pitänyt kaukalosta, kun siinä on niin hyvä kantaa Alvaa. Toisessa kädessä voi sitten retuuttaa useampaakin kauppakassia, mutta miten sitten suu laitetaan, kun Alvaa joutuukin kantamaan sylissä eikä kaukalossa. Elämä hankaloituu huomattavasti.

Viikonloppuna käytiin kuitenkin ostamassa Alvalle uusi tuoli autoon. Ozbabystä haettiin Brion istuin. Malli taitaa olla Zento. Oon ollut hyvin tyytyväinen Brion vaunuihin, joten siksi päädyttiin tuohon Brioon. Voi olla, että valintaan vaikutti myös hinta. Tarjolla oli kolme vaihtoehtoa ja tämä istuin oli satasen halvempi kuin keskihintainen ja puolitoista sataa halvempi kuin kallein vaihtoehto. Eihän tuota valintaa tietenkään pitäisi hinnan perusteella tehdä, mutta ei tämäkään ihan sukalta vaikuttanut. Kaikista turvallisinta tietenkin olisi olla joutumatta kolariin.

Istuin on vielä asentamatta, mutta ehkä jo pian päästään neitsytmatkalle uuden tuolin kanssa. Toivottavasti Alva tottuu siihen nopeasti ja autoilu olisi jatkossakin melko helppoa.

Hampuli

Tänään kun Alva pureskeli sormiani, tunsin terävän piston sormessani. Neulanterävä, pienen pieni hampaan alku sieltä alaleuasta puski esiin. Vähän väliä olen yrittänyt päästä kurkkaamaan suuhun, mutta suu menee tiukasti kiinni, kun sinne yrittää katsoa. Pitänee luottaa tuntoaistiin.

Unikoulun loppuraportti

Nyt on viikko vierähtänyt tuosta unikoulun aloittamisesta. Tarkoituksena oli kai se, että maidon juonti loppuisi öiseen aikaan ja tässä tavoitteessa onnistuttiin. Toisena ainakin alitajuntaisena tavoitteena oli öisten heräämisten väheneminen. Tämä tavoite ei tainnut ihan toteutua. Aika tarkkaa Alva herää edelleenkin kolmisen kertaa yössä ja ensimmäinen herätys on lähes minuutilleen puoli yhdeltä.

Yllättävän helposti Alva tottui siihen, ettei maitoa enää yöllä juodakaan. Vain ensimmäisenä yönä oli kunnon protestointia, mutta se hiipui aika nopeasti. Toisaalta nyt lohtuna oli tutti, joka aikaisemmin ei ollut minkään arvoinen. Nyt nukahtamiseen tarvitaan tuttia ja sitä pitääkin käydä öisin laittamassa. Tutista en nyt kuitenkaan vielä ala vierottamaan, vaan Alva saa nyt rauhassa syödä tuttia, jos se hänelle vain maistuu. Öisin saa siis jatkossakin nousta laittamaan tuttia suuhun, mutta se on sentään melko äkkiä tehty.

Unikoulun voi kuitenkin katsoa onnistuneen, koska kyllä nyt yöt menevät paremmin kuin ennen tätä unikoulua. Paluusta entiseen en unelmoi, vaan katse kohti tulevaa.

Minusta tulee isona...

hammaslääkäri. Se on ehdottomasti Alvan suosikkiammatti. Jokaisen suuta on kiva vääntää auki ja tutkia hampaita. Sormet työnnetään suuhun, yritetään metsästää kieltä, ottaa kiinni ja vetää hampaita pois ja viimeisenä, jos muut ei onnistu, työnnetään terävät kynnet kielen alle tai raavitaan ikeniä.

parturi-kampaaja. Saksia Alva ei vielä osaa käyttää, mutta hiuksethan lyhenee vetämälläkin. Alva ei voi vastustaa kiusausta vähän vetää hiuksista, jos ne erehtyvät tulemaan näppituntumaan. Veto on jo sen verran kova, että hiuksia lähtee ihan tukoittain tai sitten hän yrittää tehdä muillekin samaa kampausta kuin hänellä itsellä on. Kalju rules!

ihotautilääkäri. Äidin iholla olevia luomia on jännittävä raapia ja yrittää kiskoa irti.

nokikolari. "Uunin piippuun katoaa. Yhä ylös yrittää, katolle hän kiipeää." Uuni on vastustamaton ja varsinkin lattian rajassa oleva pellin kahvaa on pakko päästä vähän hiplaamaan, vaikka äiti yrittääkin olla kärppänä kieltämässä ja siirtämässä Alva turvallisemmille vesille. Tällä hetkellä kaikki ylöspäin yrittäminen on myös mieleen, vaikka siis seisomaan ei onneksi vielä ole hinku.

siivooja. Kun Iskä imuroi ja pesee lattiaa, on Alva tiiviisti touhussa mukana. Imurin ääni ei säikytä, muuta kuin silloin kun Alva itse vahingossa onnistuu säätämään sitä imurista kovemmaksi tai hiljemmaksi. Lattiapesintä on kiva jahdata ja sitä pitäisi päästä vähän imemään, mutta onneksi Iskä on vielä vienyt pidemmän korren ja saanut pitää pesimen itsellään.

tutkimusmatkailija. Keittiön pöydän alle, sohvan taakse, eteisen kenkätelineelle, ulkoeteiseen jne. Koti on jänniä ja tutkimattomia paikkoja täynnä. Onneksi rappuset on saanut olla vielä rauhassa.

sanomalehden latoja. Sanomalehden artikkelit taitavat olla Alvasta väärässä järjestyksessä, sillä sanomalehti ei kauaa hänen käsissään vanhene, kun jo artikkelit on revitty irti sivusta ja levitelty pitkin lattia. Osa kosteita ja suurin osa tulossa kosteiksi, jos niitä ei vanhemmat ehdi ajoissa kerätä talteen. Muuten niitä saa olla kaivamassa Alvan kitalaesta.

Unikoulusta: Yöllä herättiin puoli yhdeltä, neljän pintaan ja seitsemän aikaan. Tutti suuhun ja se oli siinä. Herätysten määrässä ei siis radikaalia vähennystä, mutta enää ei sentään tarvi roikkua tuttipullon kanssa pinnasängyn laidalla varttitolkulla. Edistystä siis. Kunnes huomenna menee taas huonommin, kun nyt vähän kehaisin....

Osa V

Alva heräsi kello 00:30. Tutti suuhun ja unten maille. Herätys kello 07 ja silloin nukahtaminen oli vähän vaikeampaa. Ehkä jano vaivasi, kun uni tuli heti vesitilkan juomisen jälkeen. Herätys kello 08 ja vanhempien väliin nukkumaan vielä reiluksi tunniksi.

Viime yöstä ei siis voi enää valittaa. Kun näinkin jatkossa mentäisiin. Eilen Alva nukkui tosi hyvät kolmen tunnin päikkärit aamupäivällä ja iltapäivälläkin vielä tunteroisen. Nukkumaan vein totutusti ysin jälkeen ja puoli kymmeneltä oli jo Alvan silmät kiinni ja neiti tyytyväisesti unessa. Tänään on menty samaa kaavaa. Toivottavasti yökin menee yhtä hyvin.

Oon jo ihan kyllästynyt kirjaamaan näitä yön heräämisiä, mutta pian on viikko täynnä ja sitten saa tämä sarja päättyä.

Osa IV

Viime yönä sitten herättiin x+1 kertaa. Tai oikeastaan vain neljä kertaa, yhdeltä, kahdelta, kolmelta ja neljältä. Viideltä neiti taisi viimein nukahtaa ja saatiin nukkua puoli ysiin asti. Sen yön pisin unipätkä tulikin viime tipassa ja tarpeeseen.

Maitoa ei enää juoda. Vettä meni tuossa viimeisessä nukutuksessa, mutta muuten sitä ei tarvittu. Onkohan ne nyt hampaat, jotka pätkivät unen, vai missä vika?

Osa III

Yöllä herätys kello yhden aikaan. Tutti suuhun ja unten maille.

Toinen herätys oli siinä vähän vaille viisi ja silloin uni ei niin vain tullutkaan enää silmään. Otettiin Alva sitten meidän vanhempien väliin siinä lähellä kuutta ja tällä järjestelyllä nukuttiin yhdeksään asti.

Maitoa ei ole nyt juotu pariin yöhön ja viimeistään nyt olen kyllä vakuuttunut, ettei Alva sitä enää ravinnon vuoksi ole juonut, vaan kyseessä on ollut tapa. Uskon, että vieläkin hän helpoiten nukahtaisi maidon juonnilla, mutta yritetään nyt viikko sinnitellä näin ja katsotaan mihin tilanne kehittyy.

Vesilinja

Viime yö meni täysin vesilinjalla. Huuto ei yltynyt ja pitkittinyt niin, että olisi tarvinnut turvautua maitoon. Ensimmäinen herätys oli 00:50 ja muutaman hyssyttelyn ja veden tarjoamisen jälkeen, jatkettiin kaikki nukkumista noin puoli kahden aikaan.

Toinen herätys oli siinä viiden nurkissa, mutta silloin riitti vain yksi nukutusyritys pullolla ja tutilla. Seitsemän nurkissa Alva huuteli kolmannen kerran, mutta silloin sammahti ilman, että edes tarjoin tuttipulloa. Koko perhe nukkui puolikymmeneen ja sitten vain "pirteinä" ylös. Vaikka aamulla olo oli aika pöllämystynyt, niin saihan tuossa kuitenkin aika monta tuntia nukkua, joten ei tää ihan pohjat ollut, tämäkään yö.

Tänään tein taas erilaisia soseita pakastimen täyteen. Oiskohan tullut reilu parikymmentä purkkia ruokaa, joista muutama oli sellaisia isompia purkkeja. Tosin meillä on tällä hetkellä mennyt ruokaa tavallista niukemmin, joten ihan kokonaista pientäkään purkkia ei nyt mene. Tai siis menee, jos se on herkkusosetta, mutta tavallista ruokaa ei niin paljoa uppoa. Ja puuro on lähes myrkkyä. Sitä menee ehkä vain puolet aikaisemmasta määrästä.

Unirytmi meillä on tällä hetkellä tällainen: herätään siinä puoli yhdeksän- yhdeksän aikaan. Ensimmäisille päikkäreille nukahdetaan vähän ennen puolta kahtatoista ja niistä nautitaan lähes kaksi tuntia. Toiset päikkärit ovat neljältä ja ne kestävät noin tunnin, joskus jopa puoli kuuteen. Sitten kukutaankin hereillä yöunille saakka. Yöunille mennään siinä ysin jälkeen, mutta harvoin nukkumatti tulee heti, vaan vasta lähempänä kymmentä. Yöunta siis noin 11 tuntia ja päikkäreitä noin 3. Yhteensä siis 14 tuntia unta.

Yökuulumisia

Alva nukahti tyypilliseen tapaan vähän ennen kymmentä. Tällä kertaa tosin aikamoisen äänikonsertin kanssa. Huutelua jatkettiin ihan nukahtamiseen asti, eikä mikään tuntunut auttavan. Istuin vieressä ja taputin, heijasin, käänsin selälleen, annoin tuttia, otin syliin, lauloin jne. Viimein Alva kuitenkin nukahti ja vielä tutti suussa.

Ensimmäinen herätys oli kaksikymmentä vaille yksi. Annoin suunnitelman mukaisesti vettä pullosta ja hyvin se maistui. Ei tosin kauaa, kun sitten imeminen loppui ja vauva nukahti. Pullosta oli lähetenyt noin 40 milliä ja mä kiipesin takaisin sänkyyn. Kello oli lähes yksi. 1:05 alkoi huuto uudelleen. Annoin saman tuttipullon suuhun ja taas vettä maistui. Lyhyeksi jäi tämäkin ruokailu ja pulloon jäi vielä tippa. Taputtelin vähän ja käänsin hänet selälleen ja Alva nukahti.

1:25 alkoi huuto taas. Tällä kertaa ei vesi maistunut, vaan heti könkättiin kontalleen ja itku jatkui. Kävin hakemassa maitoa pulloon ja annoin sitä. Alkoikin kova imu. Ilman taukoja Alva imi hanakasti maitoa. Kun tuli ensimmäinen tauko vaihdoin nopeasti tuttipullon takaisin vesipulloon. Se ei paljoa maistunut ja taas tuli nukkumatti. Maitoa meni hetkessä noin desi. Palasin sänkyyn vähän vaille kaksi.

Ehdin olla sängyssä noin 30 sekunttia, kun taas alkoi huutelu. Palasin pinnasängyn viereen tyynnyttelemään Alvaa ja onnistuin saamaan hänet nukahtamaan tutti suussa. Palasin taas sänkyyn. Kello oli kaksi. Pari minuuttia ja taas Alva heräsi. Nousin ylös, mutta nyt huuto lakkasi jo ennen kuin ehdin tehdä mitään. Seisoin pinnasängyn vieressä ja mietin palatako sänkyyn vai ollako tässä. Menin sänkyyn. Odotin seuraavaa heräämistä, enkä osannut nukkua. Vartti kului eikä huutoa kuulunut. Nukahdin.

Alva äänteli ja kääntyili sängyssään ainakin puoli seitsemän jälkeen, kun Iskä oli noussut töihin. Puhinaa kuului myös kahdeksalta, mutta onneksi unta riitti vielä yhdeksään asti. Sitten noustiin. Toista herätystä ei siten tänä yönä ollut.

Yö meni siis ihan hyvin. Herätyksiä oli vain yksi ja vaikka se olikin melko pitkä, niin sain kuitenkin pitkän unipätkänkin. Pidemmän kuin moniin viikkoihin. Iskä parka tosin joutui nousemaan aikaisin, joten hänen unensa jäi taas aika lyhyeksi. Toivottavasti parannusta on hänelläkin odottettavissa.

Unikoulua

Viime yönä Alva joi maitoa taas lähes koko vuorokausitarpeensa verran ja unet jäi aika katkonaisiksi. Tänä aamuna sitten vahvistui ajatus siitä, että tuttipullosta on vähitellen päästävä eroon. Alva on niin täysin oppinut nukahtamaan tuttipullo suussa, että jokaisen heräämisen jälkeen huudetaan tuttipulloa suuhun. Viime yönä kokeilin, että mitä tapahtuu kun maidon sijasta annankin vettä. Maistuukohan se ollenkaan... ja maistuihan se lähes koko pullollinen juotiin, mutta herääminen oli jo tainnut niin totaalisesti tapahtua, että juominen oli katkonaista ja lopulta uni tuli äidin kainalossa.

Yösyömisiä on nyt vakiintuneesti ollut 3-4 kertaa ja mitään vähenemisen merkkejä ei ole näköpiirissä. Ihan vauvana Alva oli kuukauden (kesä-heinäkuu) syömättä öisin, mutta sitten se jostakin syystä alkoi uudelleen. Ja huonompaan suuntaan ollaan menty. Tuskin se on enää mitään ruuan tarvetta, vaan ihan vain tottumus. Jatkossa olisi siis tarkoituksena aloittaa unikoulu. Ensin ajattelin aloittaa kevyesti ja tarjota yöllä heräävälle vauvalle vettä. Keitän veden varmuuden vuoksi ja laitan sitä desin verran kolmeen tuttipulloon. Toivottavasti ihan se kaikki ei mene, mutta lisää en ainakaan aio - päivällä on hyvä uhota - antaa. Samalla toivon tämän auttavan siihen, että aamupala alkaisi taas maistua. Nyt on puuro ollut ihan pannassa ja aamulla ei tietenkään ole minkään maailman nälkä. Menee nukkumaan lähes ilman syömistä ja jos käy niin kuin eilenkin, että nukkuu kolmen tunnin päikkärit, niin ensimmäinen kunnon ruoka on vasta siinä kolmen nurkilla ja se on ihan liian myöhään. Sentään kolme kunnon ruokaa pitäisi syödä.

Jos tämä vesilinja ei vähennä tuttipullon tarvetta ensi viikon alkuun mennessä, kuten luulen käyvän, niin sitten ensi viikolla alkaa kova koulu. Tuttipulloa ei tule ja tarjolla on vain tassuttelua (joka tosin on iltaisinkin toiminut varsin kehnosti). Mies jää tuolloin isyyskuukaudelle, joten hän auttaa vuorostaan yösyötöissä. Tassuttelun ongelmana on meillä ollut se, että pääsääntöisesti Alva nukahtaa selälleen, jolloin käden pitäminen selän päällä ei tule kysymykseenkään. Joskus hän kyllä hakee unta vatsallaan, mutta tällöin hän heiluu kontallaan ja nousee ylös pinnasängyn reunalle roikkumaan, että käsi ei siinä selässä paljon vaikuta. Käsi liikkuu koko ajan kun Alva sängyssä möngertää. Täytynee yrittää pitää kättä vähän raskaammin paikallaan, mutta se ei oikein multa onnistu.

Nyt parina iltana olen ottanut uuden tyylin myös nukutukseen. En enää istu sängyn vieressä, vaan luen lehteä omassa sängyssä ihan pinnasängyn lähellä. Eilen illalla Alva jopa nukahti itsenäisesti siten, ettei edes viime hetkellä kaivannut minua viereen istumaan. Oliko onnenkantamoinen vai jotain muuta, selvinnee lähipäivinä. Tietenkin voisihan sitä lähteä kokonaan pois huoneesta, mutta taidetaan edetä askel kerrallaan.

Oon ostanut tuttipulloon pari nokkamukipäätä. Voisikohan tuttipullon korvata kokonaan jo nokkamukilla? Onkohan vauvalla vielä imemisen tarvetta. Alvalla tämä tarve ei ole koskaan tainnut olla kovin vahva, kun rinnan imeminen ei onnistunut, tutti ei kelpaa eikä peukkukaan ole mitenkään lyönyt itseään läpi. No ehkä pysytään vielä jonkin aikaa tuttipullossa ja harjoittellaan vain tuota nokkamukin käyttöä. Vesilasista juominenkin tosin onnistuu aika mukavasti.