Huhtikuussa opittua

Tässä kuussa kävely on vahvistunut edelleen ja nyt ulkonakin kävely alkaa luonnistaa. Toki kaatumisia tulee edelleen niin sisällä kuin ulkonakin, mutta pääsääntöisesti Alva pysyy pystyssä. Muutama juoksuaskelkin on jo havaittu, mutta varsinaisesti juoksun salat ovat vielä pysyneet salassa, onneksi. Tanssiminen taitaa kuitenkin olla Alvan mieleisin liikuntamuoto ja musiikkia kuulleessaan Alva poikkeuksetta laittaa tanssiksi. Tosin tanssin taustaksi kelpaa tarvittaessa myös kaappikellon kumahdukset, auton ääni jne. Ei se niin tarkkaa taida Alvasta olla.

Kuten neuvolakorttiin viime neuvolakerralla kirjoitettiin höpöttää Alva koko ajan omiaan. Varsinaisesti en ole selviä sanoja kuullut, mutta muutamia kuitenkin on. Selvin kaikista sanoista on KENKÄ. Jotenkin outoa, että olen yrittänyt opettaa Alvalle sanoja, esim. pupu, lamppu, vaippa ja muita mielestäni helppoja sanoja, kun Alva jo P-äänteen osaa, mutta sitten hän poimii puheestamme sellaisen sanan kuin kenkä. Tietenkin olen käyttänyt sanaa kenkä pukiessani häntä, mutta sen toistamiset ovat olleet aika vähäisiä. Mutta nyt siis Alva sanoo ihan selvästi kenkä ja vielä tietää mitä se tarkoittaa.

Pappa-sana on jo aika kauan ollut hallussa, mutta en ole ihan varma, osaako hän yhdistää sen pappaan, vai onko se vain joku hokema. Lampun hän osaa näyttää ja sanookin jotain sinne päin kuin PPU, mutta ei siitä selvää vielä saa. Vaipan kohtalo taitaa olla aika sama. Toisaalta kohtuullisen hyvä passiivinen sanavarasto hänellä kuitenkin on, tai ainakin kun sanoin Alvalle, että hae sieltä lelulaatikosta kirja ja tuo tänne, niin luetaan sitä yhdessä. Alva ymmärsi tämän ja niin meillä oli lukuhetki. Vaipan vaihdosta puhumisen hän taitaa myös ymmärtää, koska karkuun lähdetään heti, kun vaippaa pitäisi vaihtaa.

Itse syömistä on nyt vähän harjoiteltu, mutta vielä heikon tuloksin. Pottailu on jäänyt ihan taka-alalle ja myös hampaiden pesussa pitäisi terästäytyä. Nyt kun Alva on täyttänyt vuoden, jäävät nämä kuukausiraportit pois kuvioista. Eiköhän uudet taidot tule muutenkin kirjoitettua ilman niiden kertaustakin. Toisaalta, jos syksyllä vielä jaksaa kirjoittaa, niin silloin "uudet taidot" palaavat vauvan kehittyvien taitojen myötä. Näissä merkeissä seuraavan kerran siis vasta syksyllä.

Vapun viettoa

Tuntuu oudolta, kun nyt on menossa jo Alvan toinen vappu. Ensimmäisestä sillä ei tietenkään ole mitään muistikuvaa, mutta äidillä sentään on joitakin. Viime vappuna oltiin turvallisesti kotona. Olin Alvan kanssa päässyt sairaalasta muutama päivä sitten ja vietettiin vappuaattoa telkkaria katselen. Oltiin Iskän kanssa roudattu keittiöön pari nojatuolia ja siinä minä imetin Alvaa ison tyynykasan keskellä ja katseltiin tosiaan sitä telkkaria. En muista oliko tunnelma miten leppoista, kun maidon riittävyydestä oli vahvat epäilyt, kaikki oli epävarmaan ja outoa ja mulla jonkinnäköinen babyblues.

Vappupäivää seuraavana päivänä tuli Mummi käymään ja tällöin purettiin urakalla meidän keittiötä. Kaikki keittiön kaapit tyhjäksi, tavarat pahvilaatikoihin ja osa roskiin, kaapit revittiin irti seinistä ja vietiin pihalle. Alva nukkui olohuoneen sohvalla ja vetäisi muistaakseni ihan komiat päikkärit korvikkeen voimalla. Mulla oli ihan suuret syyllisyyden tunteet korvikkeesta, mutta pakkohan sille vauvalle oli jotain ruokaa antaa, kun monen tunnin imetys ja pumppaus ei hänelle riittänyt.

Sunnuntaina kämppä olikin sitten hävityksen kauhistus ja kun iltasella vielä lämmitettiin takkaa ja saatiin aikaiseksi savuvahinko, oli kiva maanantai-aamuna ottaa vastaan neuvolan täti vierailulle. Onneksi silloin maanantaina sitten heti suunnattiin evakkoon Turkuun. Maalla kun ei toiminut kunnolla sähkö, vesi, lämmitys, ei keittiötä. Ajattelin ensin, että kyllähän sitä ennen on pärjätty ilman nykyajan mukavuuksia, joten miksi ei nytkin. Mutta en olisi pärjännyt, onneksi päästiin kaupunkiin turvaan.

Tämä vappu on nyt tarkoitus viettää kaupungissa. Ilmat eivät taida olla parhaat mahdolliset, mutta toivottavasti vapputorille ja tivoliin sentään päästään pyörähtämään. Lauantaina olisi ollut Alvan ystävän 1-vuotisjuhlat, mutta joudutaan jättämään ne väliin, kun koko meidän perhe on kunnon flunssassa. Alvalla se jo alkaa helpottamaan, eikä kovin paha ehkä ollutkaan (ei yskää, eikä kuumetta, joten lääkärissä ei käyty), mutta vanhemmat ovat aika pahassa kunnossa. Toivottavasti ensi viikolla olo on jo kaikilla parempi.

1-vuotisneuvola

Eilen Alvalla oli 1-vuotisneuvola. Taidettiin olla taas vähän myöhässä, tosin luulen, että neuvolan kello on etuajassa, koska luulin olevani ihan aikataulussa. No ketään muita ei ollut odotushuoneessa ja päästiin sitten heti vastaanotolle. Alva otti odotustilasta mukaansa nallen. Mahtoiko siitäkin saada vähän turvaa...

Istuskeltiin ja keskusteltiin hetken neuvolatädin kanssa. Kerroin, että hyvin on mennyt, joskin noro on nyt koettu ja flunssaa pukkaa. Neuvolantäti kyseli päivärytmistä, nukkumisista, syömisistä ja sen sellaisista. Kerroin, että ruokahalu on vieläkin häviksissä, eikä oikein mikään maistu. Maito kylläkin, mutta ei kiinteät. Ei ole lempiruokia, ei, eikä herkkusoseetkaan kovin suurin määrin maistu. Nyt tätä "syömättömyyttä" on kestänyt jo vähintään 3 kuukautta, joten ihan mikään parin viikon vaihe ei kyseessä enää ole. Punninta sitten taas kertoi totuuden. Painoa oli tullut lisää noin 400 g ja nyt ollaan yli 10 kilon. Mutta kun pituuttakin oli tullut lisää 3 senttiä, niin painokäyrä jatkaa laskuaan. Ei nyt vielä mitenkään hälyyttävästi, mutta ei sen enempääkään tarvitsisi laskea. Kerroin, että Alvan isäkin on hyvin laiha, joten voihan olla, että Alva on saanut isänsä laihuusgeenit eikä äidin rehevyyttä :) Neuvolan neuvo oli kokeilla maidon vähentämistä ja vähitellen luopumista vastikkeesta. Tää ei hirveästi mua innosta, mutta ehkä tähän suuntaan kesällä yritetään mennä.

Tällä kertaa testattiin myös pinsettiotetta pienen helmen avulla ja sitä, että Alva näkee tämän helmen. Kuuloa testattiin pienellä piippauksella. Testit läpäistiin hyvin. Muuten Alva ei sitten juuri äidin sylissä viihtynyt, vaan tutki huonetta ja viereisiä huoneita todella reipasotteisesti. Sain vähän väliä käydä hakemassa häntä takaisin. Neuvolakorttiin tulikin tämän johdosta teksti, että "Vilkas tyttö, koko ajan menossa." Sekä myös, että "Kasvaa tasaisesti, paino laskussa. Ei vielä selviä sanoja - koko ajan kuitenkin "höpöttää" omiaan."

Loppuun sitten saatiin piikki ja siitä Alva vähän pahastui. Onneksi itku loppui aika lyhyeen ja piikitys tuntui unohtuneen siihen. Ensi kerralla taisi taas olla piikityksen vuoro. Toivottavasti tästä ei kehity mitään traumoja kummallekaan meistä.

Omasta voinnistani kerroin, ettei olo ole niin kovin freessi verrattuna edelliseen raskauteen. Tuolloin oli flunssa vähän pukkaamassa päälle ja nyt se on sitten kehittynyt vähitellen kunnon flunssaksi. Harmina on myös iskiaskivut, unettomuutta ja lähes päivittäistä päänsärkyä. Kerroin seuranneeni verenpainetta kotosalla, eikä siinä ole mitään muutoksia juuri ollut. Toivottavasti vaivat eivät tästä lisäänny eikä kesästä tule mitään ennätyshellekesää.

Seuraava neuvola kerta onkin jo 1 vuoden 2 kk:den iässä. Mä jotenkin luulin, että puolitoistavuotisneuvola olisi seuraava, mutta näitä onkin vielä aika tiheään. Aikaa ei vielä varattu, vaan sijoitetaan se mun omien neuvola-aikojen yhteytteen, kunhan mieskin pääsee mukaan katsomaan Alvaa. Tosin voi olla, että Alva on kuitenkin mun neuvoloissa jatkossakin usein mukana, kun lastenvahtia en helpostikaan saa.

Kalakakku

Tässä edellisessä tekstissä mainitun voileipäkakun resepti.

Leiväksi Rostenin vuokaleipää. 2 vaaleaa ja 1 tumma leipä. Se on sellaista pitkittäin leikattua leipää. En tiedä myydäänkö sitä koko maassa, mutta varmaan jotain vastaavaa löytyy. Ainakin Turun länsikeskuksen Sittarista tätä saa, mutta kannattaa tilata etukäteen, jotta laittavat jemmaan. Usein on meinaan loppu.

Näistä leivistä leikataan kovat reunat pois ja käytettään vain pehmeä keskiosa. Leipä kerroksia tulee 4, joista 1. on vaalea, 2. tumma ja 3. ja 4. ovat vaaleita. Yhteen kerrokseen tulee neljä siivua leipää, joista kolme samaan suuntaan ja viimeinen siivu päähän. Leveyttä kakulle tulee yli 20 senttiä ja pituutta varmaan lähes 40 cm. Kakku on tarkoitettu noin 20 hengelle, mutta ainakin meillä olisi lähes kaksinkertainen määrä syönyt siitä. Tosin muutakin suolaista ja makeaa oli reilusti tarjolla.

Väliin tehdään kaksi erilaista täytettä. 1. ja 3. väliin tulee tonnikalatäyte ja 2. väliin tule katkaraputäyte.

Tonnikalatäyte (1. ja 3. väli):
3 prk tonnikalaa
sitruunapippuria
1,5 purkkia kermaviiliä
1 dl silputtua purjoa
3/4 purkkia majoneesia (Mulla on ollut Becel-merkkistä majoneesia, jossa purkki on iso.)

Katkaraputäyte (2. väli):
500 g veitsellä leikattuja katkaravun paloja
1 dl tilliä pieneksi leikattuna myös
0,5 purkkia kermaviiliä
1-2 sitruunan mehu (laitoin ihan reilusti ja taisin lisätä sitruunaa myös tuohon tonnikalatäytteeseen)
mustapippuria
1/4 purkkia majoneesia
(tällä kertaa lisäsin myös suolaa)

Koristeluun:
Kakku kuorutettaan Olympia-sulatejuustolla. Sitä menee 1 iso purkkia ja 1 pieni purkki. Tällä kertaa sitä vähän jäi, mutta 1 isolla purkilla ei millään pärjää.
8-10 keitettyä kanamunaa
500 g katkarapuja (mulla ei ihan näin paljoa mennyt)
tillin oksia painetaan kakun reunoille.

Koristelen yleensä niin, että laitan kakun päälle munan siivuja ensin päälliosan reunoihin ja sitten yhden jonon keskelle kakkua ja sitten poikittain muutaman rivin. Vaikea selittää, mutta tarkoituksena on tulla ruudukko. Ruutuihin sitten kasat katkarapuja ja vähän tillin oksia niiden päälle.

Kasaan kakun edellisenä päivänä ja laitan sen päälle kastellun voipaperin ja sitten kelmua ja jääkaappiin. Pieni paino päälle, esim. muovinen kevyt leikkuulauta. Seuraavana päivänä koristelu ja ei kun tarjolle. Kakku on oikeasti hyvää, mutta ihan halpa se ei ole, vaan hintaa sille kyllä kertyy. Leivät taitavat maksaa reilu 4 euroa kipale, joten niistäkin hintaa tulee jo 12 euroa. Mutta kannattaa kokeilla, kun on suuremmat juhlat. Resepti on alunperin saatu vanhempieni mökkinaapurilta, joka olisi muistini mukaan löytänyt sen jostakin ruotsinkielisesta ruokalehdestä.

Kohti arkea

Syntymäpäivä oli ja meni ja juhlatkin on nyt juhlittu. Ainoa asia mitä olen tässä miettinyt, että miten vauvat voivat täyttää vuosia. Eikö meillä kuitenkin vielä ole vauva, eikä 1-vuotias taapero. Vai onko meillä vauva vielä kahdenkymmenen vuoden kuluttuakin, kun äiti ei ole päässyt eroon vauva-ajatuksesta. Pitänee ruveta ajatelemaan Alvaa jonakin muuna kuin vauvana, mutta ei se kovin helppoa ole. Meidän pieni vauva.

Torstaina Alva sitten täytti vuoden. Katsoimme monta kertaa päivän aikana hänen vauvakuviaan ja ainakin äiti tuli samalla muistelleeksi syntymää. Varsinaisesti noiden kuvien katselu ei ollut kovin uutta, vaan niitä on tapana päivittäin katsella muutenkin. Annoimme Alvalle lahjaksi pienen nuken, jonka iskä kävi ostamassa.

Perjantaina Mummi tuli Alvan seuraksi ja mä sain leivottua. Tein kaksi pellillistä mokkapaloja, voileipäkakun (joka on muuten maailman parasta. Jos joku tahtoo reseptin, niin hihkaiskaa hep.), kinkkupiirakkaa pellillisen ja noin 50 kaurakeksiä. Leipominen on yllättävän aikaa vievää puuhaa. Aloitin 10 aikaan ja viimeisen pellillisen otin uunista vasta siinä 15 aikaan. Alva nukkui ennätykselliset 4 tuntia, joten Mummi auttoi paljon mua leipomusten kanssa. Mummi myös toi Turusta paljon astioita, tarjoiluottimia, kaksi syöttötuolia ja paljon muuta. Ilman Mummin apua, olisin varmaan ollut jo aika hermona juhlien suhteen.

Lauantaiksi meille oli kutsuttu sukulaiset. Vaikka kutsuttuna oli vain lähisuku, oli meitä paikalla aika paljon. 18 aikuista ja 8 lasta. Vilinää ja vilskettä siis riitti ja talon seinät natisivat liitoksistaan. Onneksi Alva kuitenkin on kuin kala vedessä ihmisjoukoissa, joten ilta meni todella hyvin. Alva maisteli itse vähän leivonnaisia ja osa herkuista meni jopa suuhun (suurin osa taisi mennä lattialle, ruokalapulle, pöydälle, hameelle jne.). Äidin auttaessa lusikan kanssa suu pysyi tiukasti kiinni, joten itse syöminen on vähitellen alkamassa. Yhdellä vieraista oli mukana ugulele (vai mikä se mahtoi olla) ja saimme kuulla musiikkia ja nähdä Alvan tanssiesityksiä. Tässä vaiheessa viimeistään Alva taisi hurmata vieraat.

Sunnuntaina Alvaa tulivat juhlistamaan ystävät lapsineen. Taas tälläkin kertaa Alva jaksoi edustaa todella hyvin, joskin rankka juhliminen vie veronsa ja päikkäreille nukahdettiin heti vieraiden lähdettyä. Nyt vieraita oli "vain 5 + 3", joten tarjoilut ja seurustelu oli paljon helpompi hoitaa. Nyt oli itselläkin paremmin aikaa istua kahvipöydässä ja keskustella vieraiden kanssa. Mahduimme myös istumaan kaikki samaan pöytään.

Lahjoja Alva sai vaikka kuinka paljon. Hiekkalaatikkovermeitä, brion "palikkalaatikko", nuppipalapeli, Baby born -vauva, pyyhe, kylpytakki, tunikka, itse tehdyt pipo ja kaulahuivi, hello kitty kassi, Snoozyn t-paita, sadetakki, kottikärryt ja vaikka mitä. Nyt vain äkkiä hiekkalaatikko pihalle, jotta päästään ulkoleikkeihin.

Viikonloppuna juhlitaan

Ensi lauantaina ja sunnuntaina on Alvan juhlat. Nyt on sitten jos jonkinlaista tohinaa, jotta kaikki saadaan valmiiksi siihen mennessä.

Maanantaina käytiin koko perheen voimin Ikeassa ja mukaan saatiin keittiöön uusi pöytä ja tuoleja. Maanantaina saatiin pöytä kokoon ja eilen illalla askarreltiin tuoleja. Mies kävi tänään ruokatunnilla ostamassa pöydälle vahakankaan ja mä olen tilannut kakut viikonlopuksi ja gluteenittomia leivoksia. Tänään olen tehnyt myös inventariota siitä, mitä astioita meillä täällä kotona on ja mitä mahdetaan tarvita vielä lisää. Mummi on luvannut käydä meidän kaupunkikämpässä hakemassa vähän täydennystä ja täydennystä on varmaan luvassa myös Mummin omista varastoista.

Huomenna on tarkoitus mennä kauppaan, kunhan mies pääsee töistä. Perjantaina Mummi tulee tänne lapsenpiiaksi, niin mulla on aikaa leipoa ja laittaa kaikkea valmiiksi. Leivontasuunnitelmissa on voileipäkakku, kinkkupiirakkaa, mokkapaloja, kaurakeksejä. Tosin kaurakeksejä voisin tehdä tässä jo ennen valmiiksi. Lauantaina pitää hakea kakut tuosta reilun 30 minsan päästä Raumalta ja koristella voileipäkakku, tehdä pari riisikakkuvoileipää ja vielä viimeisiä viilauksia. Toivottavasti kaikki pöytäkattaukset saan tehtyä jo ennen lauantaita.

Mä en ole juurikaan pitänyt mitään isoja juhlia aiemmin, joten näiden juhlien järjestäminen on sikäli uutta. Kaikki ajatukset on nyt näissä ja Alvan synttärilahjalle ei ole niin paljoa jäänyt aikaa. Ensin suunniteltiin pyöräntaakse laitettavaa istuinta ja kypärää, mutta saa nyt nähdä mihin päädytään.

Aamulla Amorella, illalla Isabella

Viikonloppuna Alva koki elämänsä ensimmäisen ruotsinlaivaristeilyn. Ystäväperhe oli saanut muutaman vapaalipun Wikingille, joten päätimme käyttää ne nyt viikonloppuna hyväksi. Ystävät tulivat meille Turkuun lauantaina puolenpäivän jälkeen. Käytiin vähän silakkamarkkinoilla ja kaupungilla pyörähtämässä, mutta muuten eleltiin hiljaiselämää kotosalla. Sunnuntaiaamuna suuntasimme satamaan ja laivamatka alkoi.

Alva oli laivalla ihan elementissään. Hän jaksoi kävellä käytäviä ristiin rastiin, tanssia Kengurumeininki-yhtyeen tahdisssa sekä leikkiä pallomeressä. Tanssiminen taisi olla kaikkein parasta, vaikka pallomerestä ei olisikaan halunnut pois. Kengurumeininki-yhtye tanssitti perheen pienempiä kahteen kertaan sunnuntaipäivän aikana. Alva oli heti tanssilattialla ja heilutteli siellä peppuaan musiikin tahdissa. Tanssilattialla seuratiin myös muiden lasten tanssimista, mutta vanhemmille ei juuri suunnattu yhtään ajatusta, eikä äitiä tullut ikävä, vaikkei häntä olisi koko aikaa nähnytkään. Rohkea ja reipas tyttö meillä siis.

Päikkäreitä Alva nukkui 14-16.20 välisen ajan. Pyysimme Alvalle laivalta oman matkasängyn ja siihen hän kohtuu helposti nukahti. Unet olivat onneksi melko pitkät, joskin pidemmätkin olisivat voineet olla. Alva oli niin kovassa vauhdissa koko matkan ajan, että seitsemältä alkoi väsymys taas tulla. Kävelytimme häntä rattaissa lähes tunnin ennen kuin hän nukahti ja heräsi sitten kymmenen minuutin päästä. Mutta onneksi unet saivat taas voimat palaamaan ja iloinen tyttö jaksoi syödä iltapalan ja antoi meidän vanhempienkin syödä vähän ravintolaruokaa. Matkarasitukset lisäsivät myös tuntuvasti Alvan ruokahalua ja ruokaa upposi taas "vanhaan hyvään malliin." Yöunille Alva nukahti omaan sänkyynsä vähän ennen yhtätoista ja heräsi aamulla ensimmäisen kerran vasta kuuden aikaan, kun kuulutettiin laivan saapumisesta satamaan.

Matka meni siis meidän kannalta oikein mukavasti ja Alvalla ja ystäväperheen pojalla taisi olla seuraa myös toisistaan. Valitettavasti he kokivat myös matkustamisen huonoja puolia, kun vatsatauti yllätti yöllä. Toivottavasti ei ollut peruja meidän norosta.

Kevät kaupungissa

Tultiin Alvan kanssa vähän katsomaan kaupungin kevättä ja miten ihana se onkaan. Näin keväällä jaksaa taas paremmin kaikkea ja kyllä täällä kaupungissa vaan on tarjontaa ja tekemistä joka päivälle.

Vaunukävelyllä voi piipahtaa Hulluilla päivillä, kirjastossa ja jokirannassa. Leikkipuistoja on vähän joka nurkan takana tai ainakin se tuntuu siltä, kun maalla meillä ei taida ole yhtään leikkipuistoa. Eilen oltiin tutustumassa MLL:n perhekahvilaan Marakattiin ja siellä tuntui olevan järjestelttyä ohjelmaa vaikka miten paljon. Kavereita on tullut nähty ja kutsuttua kylään vähän joka päivä. Mummia ja pappaa ollaan nähty lähes päivittäin, samoin kuin kummitätiä ja -setää sekä serkkupoikia. Viikonloppuna voi valita saaristolaismarkkinoiden, tivoli Sariolan ja MLL:n kirpputorien väliltä tai osallistua vaikka kaikkiiin.

Kyllä maalla - ei kun siis kaupungissa - on mukavaa!

Galna dagar

Pitkästä aikaa tuli taas piipahdettua hulluilla päivillä ja hyvin muistui mieleen, miksi siellä ei tule useammin pyörähdettyä. Ehkä sitten huomenna tulee mentyä, kun nyt noin kirjoittaa.

Ensikenkiä menin varsinaisesti hakemaan, mutta koot olivat loppu, kun kymmenen jälkeen paikalle pääsimme. Olisin ottanut koon 21 tai 22, joka olisi voinut mennä sitten vähän myöhemmin. Nyt kokoja oli jäljellä 23 numerosta isompaan, mutta ei ne nyt niin ihmeelliset kengät olleet, että olisin halunnut niitä ostaa varastoon. Toinen mitä varsinaisesti menin myös katsomaan oli Reiman haalari koossa 80. Ostin muutama viikko sitten Alvalle sen lähes saman haalarin Sokokselta koossa 86. Sitä ollaan nyt käytetty, mutta se on kyllä aika iso. Päätin, että hankin pienemmän haalarin vielä tähän kevääseen. Hintaeroa noilla haalareilla taisi olla jotain kympin paikkeilla, että ei se nyt mikään erikoisen halpa ollut.

Mukaan tarttui myös Ticketin kaksiosainen asu. Otin koon 80. En ole sitä vielä pruuvannut, mutta olettaisin, että on vielä vähän iso. Menee sitten keväällä. Toinen mukaan tarttunut tuote oli Benettonin lyhythihainen paita. Katsotaan tuleeko sitä käytettyä.

Jonottaa saikin sitten kassalle aika kauan ja Alva jo siinä vähän meinasi hermostua, joten kannoin häntä sylissä sitten loppuajan.

Kevät, kevät, kevät, trallallaa

Mä en varsinaisesti ole kevätihmisiä, vaan syksy on lähempänä sydäntä. Tänä vuonna tätä kevättä on kuitenkin odotettu jo niin pitkään, että ihanaa, että se vihdoinkin on täällä. Kun vatsavaivoista on päästy, niin nyt on alettu vähän ulkoilemaan ihanassa kevätsäässä. Meidän piha on aika varjoinen, joten lunta on vielä ihan kunnolla ja paljas maa on vielä valitettavan märkää. Tästä huolimatta pihalla on keväisää ja siellä on mukava olla.

Alvan kanssa ollaan nyt parina päivänä käyty vähän pihalla jalottelemassa. Alva töpöttelee talvikengillään äidin kädestä kiinni pitäen. Ollaan käyty katsomassa kuivuria, kanalaa, traktoria, Iskän puusavottaa, äidin alppiruusuja, touhua täynnä olevaa muurahaispesää, postilaatikkoa, pihakuusta jne. Vihdoinkin Alvan kanssa pääsee ulos siten, että siinä on muutakin ohjelmaa kuin vaunuttelua ja pihalla olemisessa on jotakin järkeä. Kävely ulkona on vielä aika taiteilua, mutta eiköhän se tässä kevään ja kesän aikana parane, kun jalka tottuu kenkiin ja tasapainoilu epätasaisella maastolla tulee tutuksi. Syksyllä jo sitten metsään :)

Aamulla Alva oli Iskän kanssa paikallisella huoltoasemalla vaihdattamassa renkaita. Mä olin sokerirasitustestissä, joten siksi Iskä "joutui" ottamaan Alvan mukaan. Mutta matka olikin oikein hyvä. Alva oli selvästi nauttinut kaikkien silmien alla paistattelusta, vähän erilaisesta ilmapiiristä ja erityisesti painepesurista. Paikallinen huoltis ei taida juurikaan kuulua mihinkään ketjuun tai ainakaan mitään suuria mainoksia ei siellä katolla ole. Kyseessä on pikemminkin sellainen Sulo-Vilen tyylinen paikka, jossa ihmisiä tulee ja menee ilman sen suurempia asioita. Kunnon kohtauspaikka siis.

Huoltoasemakeikan vuoksi Alvan päikkärit siirtyivät normaalista siitä kymmen jäljestä vähän myöhemmäksi. Mä tulin puoli yhdeltätoista kotiin, enkä laittanut Alvaa nukkumaan, kun neiti vaikutti niin tyyttyväiseltä ja touhukkaalta. Oltiin hetki pihalla, leikittiin sisällä ja syötiin vähän päärynää. Puoli kahdeltatoista uni alkoi kuitenkin kutittaa silmiä ja me lähdettiin vaunuttelemaan. Alva nukahti jo pihalla, mutta käveli oman ulkoilun vuoksi noin tunnin lenkin. Nyt Alva nukkuu vieläkin pihalla vaunuissa (kolme tuntia taitaa juuri olla täynnä), joten vähitellen varmaan siirryttäneen yksiin päikkäreihin. Toisille päikkäreille nukahtaminen on ollut vähän itkuista touhua, joten tänään ei varmaan siihen edes ryhdytä, kun ne ajoittuisivat vasta sinne kuuden paikkeille.

Perhepedistä vähitellen omaan sänkyyn?

Meillä on siis nukuttu perhepedissä nyt jo jonkin aikaa. Käytännössä mä nukun Alvan kanssa lattialla siskonpedissä, koska muuten en voisi jättää Alvaa yhtään yksin nukkumaan putoamisvaaran vuoksi. Alva liikkuu nukkuessaan todella paljon ja viime yönäkin nostin hänet takaisin patjalle. Herätysten määrä on vähentynyt näin todella hienosti ja kaikki ovat nukkuneet melko hyvin. Muutaman herätys yössä yleensä aina on, mutta ei enää kerran tunnissa. Tosin viime viikko taidettiin nukkua oksennuskohtausten välilllä ihan ilman heräämättä ja nyt kun muutama yö on mennyt jo ilman vatsakipuja, ei Alva ole herännyt yöllä ollenkaan. Tämä on jo todella luksusta, eikä varmaan kestä enää montaa yötä, mutta pitänee nauttia näistä hetkistä.

Levin matkalla pyysimme huoneeseemme lasten sängyn. Saimme sellaisen melko perinteisen matkasängyn. Vähän epäilin, että pitäisikö Alva ottaa meidän viereen vai nukkuisiko hän omassa sängyssä. Ensimmäisenä yönä laitoin hänet matkasänkyyn ja jäin itse makaamaan vieressä olevalle sängylle. Aluksi hän nousi pystyyn, seurasi mitä Iskä tekee, katseli äitiä, varpaita, tutteja jne, mutta kellahti melko helposti (max puolituntia) ilman itkemistä nukkumaan. Tämä toistui jokaisena iltana ja yhtenä iltana Iskäkin onnistui saamaan Alvan nukkumaan lähes ilman huutelua. (Äidin kun oli ihan pakko nähdä Top Chefin finaali. Harmi, että Stefan ei voittanut...) Vain kerran otimme Alvan meidän väliin nukkumaan siinä viiden aikaan, kun hän ei heti muuten nukahtanut. Muuten hän jopa nukkui koko yön omassa sängyssään.

Levin matkalta saavuimme Turkuun ja se yö nukuimme Mummin ja Pappan luona. Tällöin jatkoin matkasängyssä nukuttamista yhtä hyvin tuloksin. Kotona taas jatkettiin perhepedissä. Ajatuksena olisi kuitenkin se, että Alva voisi ehkä vähitellen siirtyä omaan sänkyynsä. Toisaalta pinnasänky on vähän matkasänkyä kapeampi ja muutenkin pienempi ja sitten sen laidat ovat kovaa puurimaa, kun matkasängyssä ne ovat aika pehmeät. Ei kolise pää yhtä kovaa vasten laitoja. Pitäisiköhän sitä hankkia sitten matkasänky Alvalle. En oikein usko, että me siirrytään tavalliseen sänkyyn vielä pitkään aikaan, kun Alva ei varmasti siinä pysy, kun paikallaan pysyminen on muutenkin hänelle vaikeata. Voikohan matkasängyssä nukkua ihan pysyvästi, vai onko se tarkoitettu vain lyhyt aikaiseen käyttöön?

Ainosta

Mulla oli alkuviikosta neuvola. Onneksi Mummi ja Pappa tulivat meille käymään, joten sain jättää Alvan heidän hoitoonsa (käytännössä nukahti lähes heti kun lähdin ja nukkui lähes kolme tuntia). Neuvolan tädillä oli sijainen, mutta eipä se juuri menoa haitannut.

Rauta-arvot ovat tasaisen huonot kuten viime raskaudessakin. Obsidania syön välillä yhtä välillä kahta päivittäin ja silti juuri ja juuri päästään yli sadan. Myös verenpaineen yläpaine oli vähän yli sadan, mutta alapaine oli sentään seitsemänkymmentä. Sydänäänet kuuluivat hyvin ja pulssi veteli siinä 144-155 välillä. Vauva otti vähän itseensä, kun tunsi anturin vatsan peitteiden läpi, ja alkoi vähän liikkua protestiksi. Sf- mitta oli tasoittunut ja nyt olen jo lähes yläkäyrän tuntumassa. Ehkä tästä ei mitään ihan jättiä tule, vaikka sisko totesi, ettei hänellä ole kummassakaan raskaudessa ollut näin isoa vatsaa kuin mulla nyt...

Juuri muuta ei neuvolareissussa keskusteltu. Sain paperit äitiyspäivärahan hakemiseen ja todistuksen kelalle lähetettäväksi. Täytyy varmaan soittaa töihin, että haluavatko he, että laitan ne heidän kauttaan. Tuntuu, että aika on kulunut kuin siivillä, kun äippäloman alku 28.6 alkaa jo häämöttää. Iskä jo suunnitteli pitävänsä isäkuukauden kesällä 2011 ja yhdistävänsä sen kuuden viikon kesälomaansa. Se taitaa sitten tehdä mun laskujen mukaan yhteensä 12 viikkoa. Ei paha ollenkaan.

Ps. Ehkä vähitellen vatsatauti on muisto vain. Ei lakanien vaihtoa kahteen yöhön. Pidän sormia ristissä...

Vatsatautia osa 3

Ei oikein jaksa enää kirjoittaa. Ei tästä aiheesta eikä oikein muustakaan. Vatsatauti jatkaa jylläämistä. Repikää siitä.

Vatsatautia osa 2

Eihän se ihan niin helposti mennyt.

Tiistai-iltana mulla itsellä alkoi vatsaa kiertää ja muutaman minuutin kuluttua siitä sain juosta vessaan, joka tulikin yön aikana hyvin tutuksi. Kävin kerran tunnissa kurkkaamaan ja istuskelemaan pöntölle. Yöunet jäivätkin sitten aika vähäisiksi. Aamulla olo oli kuin raadolla. Onneksi Iskä jäi kotiin hoitamaan Alvaa, jotta sain rauhassa jatkaa vessareissuja iltapäivään asti. Keskiviikko illalla alkoi näkymään pientä valoa tunnelin päässä, mutta vain hetkeksi.

Alva alkoi uudelleen oksentamaan ja ripuloimaan iltasella, joten tauti ei häneltä ollut sittenkään mennyt vielä ohi. Toiset päikkäritkin jäivät välistä. Taisi vatsa sen verran nikotella, ettei makuulla ollut kiva olla. Tiedä sitä sitten. Illalla Alva nukahti siinä puoli kymmenen maissa, mutta heräsi oksentamaan vähän ajan kuluttua. Pesun ja vaatteiden vaihdon jälkeen uni tuli kuitenkin pian uudestaan ja loppuyön hän nukkui rauhallisesti.

Illalla Alvan jo nukahdettua pesuprojektin jälkeen alkoi Iskä puolestaan ravaamaan vessassa. Läpi yön hänkin siellä sai juosta ja vielä aamupäivälläkin. Vähitellen alkaa kuitenkin toipuminen hänelläkin edetä. Alva ei ole enää tänään osoittanut vatsataudin merkkejä, mutta eipä niitä ennakkomerkkejä juuri eilenkään ollut. Toivottavasti tästä aletaan toipua.

Vatsataudissa

(Eriteasioita, joten hyppää kirjoitus yli, jos tekee pahaa)

Eilen Alva heräsi toisilta päikkäreiltä siinä kuuden aikaan itkuskellen. Jo vaunuista haistin, että nyt on tullut vaippaan tavaraa ja niihän sitä siellä olikin. Vihreää, limaista ja rakeista. Meidän neidille oli siis tullut ripuli. Parin tunnin aikana vaihdoin vaippaa kolmesti. Välillä Alva vähän itkeskeli, mutta oli muuten ihan reipas.

Ajattelin, että kuivumisen ehkäisemiseksi saa Alva juoda ensin maitoa ja vasta sitten syödään ruokaa. Iskä antoi maidon, mutta Alva muutaman hetken itki sen jälkeen, joten otin hänet syliin. Sitten sitä maitoa tuli ja tuli. Mä olin yltä päältä oksennuksessa ja niin oli Alvakin. Kaikki vaatteet vaihtoon ja neidit suihkuun. Annettiin vähän vettä päälle, ettei jää pahaa makua suuhun ja sitten jäätiin pohtimaan, että mitähän nyt pitäisi tehdä.

Rela-tipat kaivoin jääkaapista, mutta päiväyksestä huolimatta ne näyttivät vanhentuneilta. Puteli lensi suoraan roskiin. Päätimme kokeilla, että miten vesi maistuu tuttipullosta. Ja hyvinhän se maistui koko puolentoista desin pullo hulahti hetkessä tyhjäksi. Keittelin iltapalaksi vähän mustikkakeittoa ja sitäkin meni mukavasti. Sitten taas odoteltiin, että tuleeko se ulos. Ei tullut. Illalla annettiin vielä vähän Kidius-jogurttia, mutta se ei oikein uponnut. Ysin jälkeen paineltiin pehkuihin. Juuri kun Alva laittoi päänsä minun pääni viereen tyynylleni, niin suihku alkoi uudelleen. Onneksi olin laittanut muovin lakanan alle, mutta kyllä siinä vahinkoa ehti tulla kuitenkin. Ei sittenkään ollut mustikka ehkä paras vaihtoehto...

Lakanat vaihtoon ja uudelleen unille. Alva nukkui koko yön hyvin, eikä herännyt kertaakaan, kuten viime yönäkin (tuskin tulee kolmatta...). Mä pari kertaa tsekkasin tilanteen, mutta kun vaipan vaihtoon tai lakanien vaihtoon ei ollut tarvetta, jatkoin unia itsekin.

Aamusella annoin Alvalle vähän vettä jo sängyssä. Tai tarkoitus oli antaa vähän, mutta se ei onnistunut. Kun pulloa yritti ottaa pois, niin sai todella kiukkuisen katseen ja huudon perään. Koko pullollinen siis luiskahti. Sitten mentiin alas olohuoneeseen aamutoimille. Kun vesi oli pysynyt sisällä reilun puolituntia, uskaltauduin antamaan kuningatarsosetta. Koko purkki sitäkin meni, vaikka tarkoitus oli vain antaa maistiainen. Puolen tunnin päästä annoin taas mustikkakeittoa, mutta se ei varsinaisesti maistunut, vaikka nälkää vähän itkettiinkin. Vartin vailla kymmenen uskaltauduin antamaan vähän maitoa. Laitoin pulloon vain 80 ml, jotta ei ihan hirveästi sitä menisi. Hyvin maistui. Ennen päikkäreitä vielä pieni annos banaania ja sitten nukkumaan.

Nyt on Alva nukkunut ulkosalla vähän lähes puolitoista tuntia. Välillä pitää käydä tsekkaamassa, että vauva on siellä kunnossa, eikä ole tullut oksennusta. Toivottavasti parannutaan pian. Ja pesukone pyörii...

Edit. Kello on nyt lähes 21, eikä Alva ainakaan tähän mennessä ole enää oksennellut ja vaippakin on ollut ihan normaalissa kuosissa. Saankohan jo huokaista helpotuksesta....

Kävelyä mennen tullen

Maaliskuun taidot on vielä kirjoittamatta. Tämä kirjoitus on siis taas vähän vanhan toistoa, mutta näistä mä ainakin itse helposti pääsen kärryille siitä, millaista menoa meillä milloinkin on ollut.

Helmikuussa vahvistui seisominen ja nyt on kävely jo täysin hanskassa. Ennen tuota Levin matkaa kun oltiin Turussa, niin silloin Alva jo alkoi kävelemään lähes puolet matkoistaan, eli konttausta ja kävelyä oli fifti-fifti. Levin matkan aikana kävelystä tuli lähes ainoa liikkumismuoto, tosin vain sisällä. Ulkona edes konttaus ei vielä onnistu. Nyt Alva kävelee kaikkialle, paitsi jos esim. eteisen ovi on unohtunut auki ja Alva hoksaa mahdollisuuden päästä sinne, niin silloin konttauksella mennään, koska se on vielä nopeampaa ja varmempaa. Kynnysten ylityksissä on vielä ongelmia ja silloin usein muksahdetaan pepulleen ja kyllähän noita muksahduksia päivän mittaan tapahtuu vielä kymmeniä. Mutta kävelten siis mennään.

Kommunikointi on vähitellen lisääntynyt ja pään pudistus ja nykkäys ovat kivoja juttuja. Niitä tehdään äidin mallin mukaisesti vailla pienintäkään ideaa, että mitä ne mahtavat tarkoittaa. Vilkutus sentään jo ajoittuu lähes oikeisiin tilanteisiin, joten siinä on jo jokin järki mukana.

Myös leikkeihin on alkanut tulemaan jotakin muutakin kuin palikoiden pamautettelua, heittelyä ja lelujen tutkimista. Mummilaan Alvalle on hankittu nukke ja se on hyvin tärkeä. Alva kantaa sitä pitkiä aikoja kainalossaa ja välillä yrittää pukea nukelle pipoa ja sukkia jalkaan tai laittaa tuttia suuhun. Se on hellyyttävän näköistä. Onneksi huhujen mukaan Alva on saamassa synttärilahjaksi oman nuken, joten sitten tätä hoitoviettiä pääsee kokeilemaan myös kotona.

Ruokahalu on vieläkin aika vähäistä, mutta ei enää ihan olematonta. Erilaisia (maustettuja ja sokeroituja) jogurtteja ja viilejä jo menee ihan mukavasti. Eilen maistui hyvällä halulla vähän peruna, ruskea kastike ja lihapullat sekä keitetty kanamuna. Aamulla syötiin paistettua munakasta, mutta se taisi tosin tulla suusta ulos. Ehkä jotain eksyi vatsaan saakka. Muksun puolukkainen ja kuningatarpuuro maistuvat jonkin verran ja voileivästä Alva haukkaa mielellään. Omena ja banaani on myös alkaneet kelvata, jos niitä saa itse haukata ja appelssiini on ollut kovaa valuuttaa koko ajan. Ehkä nyt ruokahalu on tämän ikäiselle ihan normaali, kun ei mitään erityistä tankkausvaihetta ole menossa.

Seitsemäs hammas ilmoittautui aprillipäivänä yläleukaan.

Alvarista Ainoksi

Viime viikon perjantaina mulla oli rakenneultra. Vein Alvan Mummille hoitoon Turkuun ja ajelin sieltä sitten Poriin ja kodin kautta takaisin Turkuun. Ultran lisäksi tuli siis ainakin istuttua autossa.

Mulla oli aika kahdelta ja ehdin sinne hyvissä ajoin. Valitettavasti mies oli työmatkalla Levillä, joten hän ei päässyt tällä kertaa mukaan. Kätilö kyseli jotain raskauden sujumisesta ja lasketusta ajasta. Kerroin, että neuvolassa oli neuvolan täti todennut, että uskotaan me tähän alkuperäiseen laskettuun aikaan (2.8) eikä muutettu sitä ensimmäisen np-ultran mukaiseen aikaan, eli 6.8. Kätilö totesi, että kyllä sitä jälkimmäistä pitäisi noudattaa, jos on muutosta vähintään viisi päivää. No eipähän tuossa ole. Jälkimmäisessä np-ultrassa lasketuksi ajaksi tuli 5.8 ja nyt rakenneultrassa 3.8. Tiedä, mikä näistä sitten olisi eniten oikeassa.

Ultraus meni onneksi hyvin ja kätilö arvioi, että ihan normaalilta sikiöltä vaikuttaa. Kyllä se taas helpotti ainakin hetkeksi mieltä. Sikiön painoarvio oli 420g, joka oli kuulemma ihan hyvä. Kysyin, että mikä siinä on se haarukka, johon painoarvio olisi hyvä osua. Kuulemma siinä 300-400 g puitteissa olisi ihan hyvä. Meillä ei siis mikään ihan pieni vauva olisi tulossa, mutta sehän selviää sitten myöhemmin.

Olimme miehen kanssa sopineet, että kysyn sukupuolta, jos kaikki ultrassa vaikuttaa normaalilta. Olin vähän epävarma siitä, mahtaako kätilö ottaa tähän kantaa lainkaan, kun jostakin olin lukenut, että Satakunnan keskussairaalasta ei sitä aina kerrota. Tällä kertaa sukupuolesta sain kuitenkin arvion ja tyttöä veikattiin. Mun poikaolo ei siten ehkä pitänytkään paikkaansa.

Ultrauksen jälkeen kätilö kysyi, että onko mulla jotain kysyttävää. Sanoin, että ei varsinaisesti. Ainoastaan synnytys vähän mietityttää. Alvan synnytystä käynnistettiin kolme päivää ja sitten päädyttiin leikkaukseen. Mulla ei ollut koko raskaus- tai synnytysaikana yhtään omaa supistusta, vaan kaikki oli lääkkeiden aikaan saannosta. Kysyin, että voiko alatiesynnytys vielä olla todennäköinen. Kätilö kertoi, että kaikki mahdollisuudet alatiesynnytykseen on vielä. Joillakin ei vain ole mitään ennakoivia supistuksia ja supistukset alkavat vasta sitten, kun synnytyksen aika on. Yhdestä synnytyksestä ei vielä voi ennakoida mitään. Tosin kätilö kyllä sanoi lyhyesti lopuksi, että on niitäkin naisia joilta puuttuu se mekanismi, joka aloittaa synnytyksen, eikä supistuksia tule. Olettaisin, että tämä ei ole kovin yleistä, joten toivottavasti en kuulu tähän ryhmään.

Ultraus meni siis hyvin ja siellä se vauva heilutteli jalkojaan ja käsiään hyvinkin aktiivisesti. Oikeastaan tämä toinen raskaus on päässyt etenemään vähän kuin varkain, joten utraus palautti taas ajatukset tulevaan vauvaan. Nyt kun hänet näki kohdussa niin hän tuntuu taas paljon todellisemmalta ja nyt vähitellen uskaltaa luottaa siihen, että kesän lopussa meidän perhe kasvaa yhdellä jäsenellä.

Tämä raskaus on sitenkin ollut vähän erilainen, että jo nyt sikiö tuntuu paljon liikkuvaisemmalta kuin Alva. Alvan liikkeitä en juurikaan tuntenut tai sitten hän ei liikkunut kuin muutaman kerran päivässä. Loppuraskauden liikelaskentaakaan en koskaan voinut tehdä, kun liikkeitä oli vain muutama päivässä ja yhden tunnin aikana ei koskaan tuntunut enempää kuin yksi liike ja ties kuinka paljon niitä olisi pitänyt tuntua. Nyt tilanne on toinen ja vauvan potkuja tuntuu koko ajan. Taitaa istukka nyt olla jossakin syrjemmässä paikassa eikä estä liikkeiden tuntemista. Taitaa tuleva vauva olla niin energinen ja liikkuvainen että oksat pois. Ja ei taida Alvakaan olla niitä rauhallisempia, joten katsotaan mitä tuleman pitää.

Aika haipakkaa

Viime päivät ovat olleet niin täynnä ohjelmaa, että ei ole juuri ollut aikaa tai mahdollisuuksia netin päivittämiseen. Viime viikon keskiviikkona Iskä lähti työmatkalle Leville ja me Alvan kanssa suuntasimme Mummin ja Papan luo täysihoitoon lauantaihin asti. Lauantaina sitten mekin suuntasimme Leville ja palasimme sieltä eilen. Vajaa viikko siis lomailtiin hankien keskellä.

Ennen matkaa veivasin moneen kertaan, että ostaako matkarattaat vai mennäänkö meidän hyvillä Brioilla. Matkarattaat olisi paikan päällä vähän huonot, kun lunta on kuitenkin vaikka miten, vaikka oletettavasti lumityötkin on hyvin tehty. Briot menisi kyllä kevyesti lumessa, mutta kestäisivätkö ne lentomatkan rasitusta... Keskiviikkona sitten kävin Vauvamaailmassa ja mukaan lähti alla Basson babyn -matkarattaat. (Ei ollut kuvaa ainakaan enää kaupan nettisivuilla.) Hintaa oli 89 euroa ja vaikutti ihan hyviltä. Kun päästiin perille Leville, en voinut kuin onnitella itseäni hyvästä valinnasta. Matkarattaat olivat rikkoutuneet ja meillä on kotona odottamassa ihanat ja ehjät Briot. Tein ilmoituksen rikkoutumisesta, joskin voi olla, että en niitä jaksa viedä huoltoon kun lopulta pelittivät ihan mainiosti.

Lentomatka Turusta Kittilään meni ihan hyvin. Alva nukkui aamupäivällä hyvät päikkärit ja heräili siinä ennen kahtatoista. Isovanhemmat heittivät meidät kentälle. Matkarattaita ei saanut ottaa portille asti, mutta lentokentällä oli lainavaunut, joissa Alva istuskeli. Lento lähti vartin vaille kolmen ja Alva jaksoi olla hyvällä päällä melkein koko lennon. Lopussa alkoi uni vähän painaa ja hän nukahtikin juuri laskun ajaksi syliini. Onneksi koneessa oli muutama tyhjä paikka ja meidän vieressä oli juuri yksi ja Alvan sai välillä laskettua siihen istuskelemaan ja tutkimaan lelujaan. Lennon kohokohta taisi kuitenkin olla se, että Alva käveli käytävää edes takaisin monta monituista kertaa ja flirttaili kanssamatkustajille. Perillä odotteli Iskä ja sitten suunnattiin kohti majapaikkaa.

Ihan parhaat ilmat ei meidän lomalle siunaantuneet. Sunnuntaina oli pahin myräkkäpäivä, joskaan se ei nyt vallan mahdoton ollut ja siitä ilma vähitellen lämpeni ja tuuli tyyntyi kohti torstaita, jolloin olikin jo lähes suojakeli, satoi vettä ja oli kova sumu. Onneksi lentsikat silti lensivät, joskin hieman viiveellä.

Viikonaikana Iskä hiihti ja lasketteli lähes joka päivä. Ainoastaan sunnuntaina hän piti välipäivän ja silloin suunnattiin uiskentelemaan kylpylään. Ei ollut mikään ihmeellinen allasvalikoima, vaikka 13 euron hintaan / henkilö olisi jo voinut kuvitella saavansa vähän parempaa. Alvalle kokemus oli kuitenkin ensimmäinen ja onnistunut. Alva seuraili ensin tilannetta Äidin sylistä, mutta rentoutui vähitellen. Höyrysauna oli valllan mainio ja käytännöllisiä olivat sellaiset seinään kiinnitetyt vauvan istuimet. Siihen oli Alva helppo laittaa hetkeksi, eikä tarvinnut laskea maahan.

Myös pulkkamäki tuli koettua. Alva laski ensin äidin kanssa vähän pienemmästä mäestä, mutta Iskän kanssa mentiin jo isoon mäkeen. Taisi äiti olla turhan pelkuri, koska kyllä se isompi mäki taisi olla enemmän Alvan mieleen. Muuten lomailu olikin melko tavallista yhdessä oloa, rattaissa nukkumista, huoneistossa tonkimista, ruokailua jne. Vauvaperheen arkea. Tosin äiti hemmotteli itseään elämänsä ensimmäisellä jalkahoidolla ja kyllä kannatti. Pitänee kokeilla sitä joskus uudestaankin.

Paluumatka meni ihan yhtä hienosti kuin menomatkakin. Iskällä oli lento Helsinkiin, mutta me lennettiin Alvan kanssa suoraan Turkuun. Lento oli hieman myöhässä, mutta hyvin Alva jaksoi sen ja Pappa oli sovitusti vastassa. Yövyttiin vielä yksi yö Turussa ja sitten aamupäiväpäikkärien aikaan hurautimme tänne kotiin.

Pääsiäisohjelmassa meillä on vieraita meille, kylään Maskuun ja sitten yövieraita meille. Ohjelmaa siis riittää jatkossakin.