Pienen pieni veturi aamulla kerran...

Alva pääsi viikolla kokemaan junamatkailun riemun. Lähdettiin tiistaina Helsinkiin ja matka taitettiin junalla. Otin meille perhehytin ja se oli hyvä valinta. Alva sai kävellä hytissä vapaasti ja tutkia paikkoja. Koska hytissä ei ollut muita ihmisiä, ei tarvinnut niin tarkasti vahtia Alvaa. Myös leikkivaunussa käytiin kokeilemassa liukumäkeä, mutta sitten uni alkoi painaa silmää ja viimeinen reilu puolituntia kului unikuvia katsellen.

Helsingissä nähtiin ennen kaikkea kavereita, kierreltiin kaupoissa ja erityisesti Kampissa ja muutama leikkipuistokin tuli testattua. Päikkärit Alva nukkui hotellilla, joten äitikin sai hieman hengähtää. Matka meni mukavasti ja vailla suuria ongelmia. Perjantaina suuntasimme takaisin kotiin.

Viime viikon helteistä ei ole enää mitään jäljellä. Tuntuukin tosi kaukaiselta viime viikko, jonka vietimme mökillä ja Turussa. Mökillä oli Alva nautti keinumisesta ja siitä, että sai omaan tahtiin liikkua sisään ja ulos. Siellä kun ei ole mitään pahoja portaita heti oven ulkopuolella. Alva ei vielä päässyt testaamaan meriveden kylmyyttä, mutta äiti sentään heitti talviturkin pois.

Kova meno tuntuu jatkuvan, sillä ensi viikolla on neuvolaa, äidin isovanhemman synttärit, vaunujen hakua (tilasin Easy Walkerin tuplarattaat ja ne saisi nyt noutaa.) jne. Päivitystahti ei siten ensi viikollakaan päätä huimaa.

Hellekelit jatkuu

Viikonloppu meni sekä kotosalla että vieraillen, mutta ulkoilua riitti. Perjantaina poikettiin ensimmäisen kerran hiekkarannalle. Otin Alvan synttärilahjaksi saamia hiekkisvälineitä mukaan ja ei kun menoksi. Rannalle olikin tuotu iso kasa uutta hiekkaa rannalle levitettäväksi ja siihen me Alvan kanssa parkkeerattiin. Mä avustin Alvaa tekemällä krokotiilihiekkakakkuja ja Alva ne sitten rikkoi haravalla tai ämpärillä. Onneksi hiekka oli uutta ja siten kohtuu puhdasta, koska osa hiekkakakuista päätyi vatsaan asti.

Iskä kävi rannalla uimassa ja saunassa, mutta me Alvan kanssa odotetaan vielä vähän, että vesi lämpenee. Nyt Alva sai hyvin aikaa kulumaan kuljeskelemalla laiturille johtavalla katetulla polulla. Sitä pitkin käveltiin saunalle ja vähän matkaa pois, ja sitten käännös takaisin saunan terassille. Varsinaista porrasta ei siinä terassin laidalla ollut, mutta pieni kynnys kuitenkin. Sen ylittämistä Alva harjoitteli innokkaasti. Ylitys onnistui yleensä hyvin, mutta sitten kun mielenkiinto kohdistui muualla ja hän unohti kynnyksen olemassa olon, tasapaino meni kokonaan tai maaliin päästiin, mutta horjuen. Terassilla sitten olikin ´lähes kymmenen henkeä ihailemassa Alvan menoa, joka selvästi nautti huomion keskipisteenä olemisesta.

Launtaipäivä meni lähes kokonaan kotosalla. Iskällä oli paljon ulkohommia ja me naisissa nautittiin vapaapäiväistä. Käväistiin rataskävelyllä naapurissa, jossa Alva pääsi kokeilemaan trampoliinia, tervehtimään koiraa ja kaneja. Muuten sitten vain kökittiin omalla pihalla. Alva selvästi nauttii kesästä ja pihalla olemisesta. Nyt kun kävely on jo hyvää ulkonakin, ei häntä harmita se kun välillä kaatuu. Mahdollisimman epätasainen maasto taitaa olla jopa mieleen, koska ylä- ja alamäkikävelyä jaksetaan treenata ihan loputtomiin. Toki portaatkin ovat todella kiinnostavat ja pihalle mentäessä portaisiin juututaan pitkäksi aikaa. Nyt Alva meneekin niitä ylös-alas jo aika sujuvasti. Keinut ja hiekkalaatikko vieläkin loistavat poissaolollaan, mutta toivottavasti keinu saadaan kohtapuoliin hankittua. Ainoa huonopuoli meidän pihassa on, että siellä on ihan tuhottomasti kekomuurahaisia. Alva ei ole niistä suuremmin vielä vaivautunut. Aluksi hän ei niitä tainnut huomata lainkaan, mutta nyt näin hänet pyydystämässä muurahaisia. En oikeastaan osannut varautua, mutta olisihan se pitänyt arvata, mihin muurahainen päätyy, jos sellaisen kiinni saa. Suuhun. Suupielestä sitten kaivoinkin muurahaisen krämmäleitä. Mahtoi tuntua oudolta pistää pistävä muurahainen suuhun.

Suuhun menee tietenkin kaikki muukin pihalta löytyvä. Nyt siltä kohtalolta olen yrittänyt säästää leppäkerttua, raparperin vartta, kun sillä on ensin raaputettu maata, multaa, hiekkaa, äidin poimimia rikkaruohoja, kiviä, krookusta, alppiruusua, kuusen neulasia jne. Kaikkea ei äiti ehdi torjumaan, joten lähes kaikkea on jo maistettu.

Sunnuntaina juhlittiin serkkupojan 2-vuotissynttäreitä. Alva jaksoi touhuta iloisesti muiden lasten mukana. Tosin välillä hän kävi katsastamassa talon mielestään suosituimman huoneen, kodinhoitohuoneen. Siellä kun on sivusta täytettävä pesukone, joka on aika yliveto. Sen Alva kävi moneen kertaan tarkastamassa, että on vielä paikalla ja että luukku toimii. Juhlissa aikaa vietettiin melko paljon pihallakin, koska sisällä oli vielä kuumempaa. Alva lainasi serkun keinua ja keinutteli siinä Iskän kanssa pitkän tovin. Myös serkun uudella pyörällä Alva pääsi tekemään ensimmäisen kierroksen. Ehkä ensivuonna meilläkin on jokin sellainen...

Huh hellettä

Vihdoinkin on kesä. Kyllä sitä kaamosta ja kylmää taas kestikin. Vielä alkuviikosta sai mies aamulla krapata autonlaseja ennen töihin lähtöä, mutta nyt ollaan hellerajoilla.

Nyt alkaakin ulkoilukausi ihan uudella innolla. Eilen käytiin rattailemassa tuossa kylän keskustassa, vierailtiin parin tutun luona, keinuttiin yhdellä pihalla, tutustuttiin kylvökoneeseen ja rukiin jyviin ihan suutuntumalla. Alva jaksoi istuskella kohtuu hyvin rattaissa, mitä nyt pipoa repi päästään sen 20 +x kertaa. Myös tänään Iskä kävi Alvan kanssa pienellä rataskävelyllä. Nyt Alva nukkuu vaunuissa ulkosalla.

Kun on kauan saanut pukea Alvaa sukkahuousuihin, housuihin, pitkähihaiseen bodyyn, fleese-takkiin jne. On nyt yllättävän vaikea arvioida, miten paljon hän tarvii ulkona vaatetta ja erityisesti miten vähän vaunuihin pitäisi laittaa. Mä olen vaunuihin yleensä laittanut kohtuullisen vähän vaatetta, joten nyt siitäkin vähästä pitäisi vähentää. Tänään meillä mentiin vaunuttelemaan trikoisessa mekossa, pipossa, vaipassa ja sukissa. Otin leggarit pois. Sitten vain tyttö Brion vaunuihin kuuluvaan makuupussiin ja menoksi. Jätin vaunuissa olevan suojapeitteeen pois. Laitoin vaunut varjoon. Siinä käy aika kova tuuli, joten ilma ainakin vaihtuu. Toivottavasti vaunuista herää tyytyväinen tyttö, eikä hiki tai vilu ole vaivannut.

Rv 28+2

Mulla oli tänään lääkärineuvola. Vähän harmitti, että en saanut Alvalle hoitajaa kotiin neuvolan ajaksi, vaan jouduin ottamaan hänet mukaan neuvolaan. Soitin neuvolaan etukäteen ja neuvolan tätimme lupasi katsoa Alvaa mun lääkärissä käynnin ajan. Vein hänelle tästä kiitokseksi kukkasia. Ehkä terveyskeskuksessa ei saa olla kukkia esillä, mutta toivottavasti hän pääsee nauttimaan niistä sitten kotona.

Viime neuvolakäynnistä on jo reilu kuukausi, mutta onneksi paino eiollut lisääntynyt kuin vajaalla kilolla. Olen vähän yrittänyt katsoa, mitä syön ja se on näköjään kannattanut. Toivottavasti hyvä linja jatkuu ensi kertaankin. Hemoglobiini oli pysynyt samassa eli 115. Ei näköjään kahden Obsidanin ottaminen juurikaan nosta tuota, mutta eipähän ainakaan ole laskenut. Viime raskaudessa oli kyllä ihan sama juttu. Rauta-arvo oli vähän huononpuoleinen koko raskauden ajan, eikä sitä rautatableteilla saanut juuri nousemaan. Nytkin se on pysynyt samana koko raskauden ajan tableteista huolimatta. Sf-mitta oli vain 24 eli keskikäyrän alapuolelle on tultu. Tosin viime raskaudessakin tuo lääkäri sai vähän pienempiä mittoja kuin neuvolantäti, joten ehkä tässäkin on vähän tätä laskentatavan eroa. Sokerirasituksen tulokset olivat ok, joten sillä suunnalla ei onneksi ole ongelmia.

Sitten tehtiin sisätutkimus, kuunneltiin sydänääniä ja todettiin sikiön olevan perätilassa. Alvakin oli aikanaan perätilassa tässä vaiheessa lääkärin mielestä. Silloin en itse ihan sitä uskonut, enkä tuntenut Alvan kääntyneen vatsassa raivotarjontaan, mutta seuraavalla kerralla hän olikin jo oikein päin. Nyt uskon sikiön olevan perätilassa, sillä potkut tuntuvat tuolla alhaalla. Katsotaan nyt miten käy, kääntyykö vai pitääkö asentonsa. Lääkäri sanoi, että jos se vielä viikolla 35 on perätilassa, niin sitten hän laittaa lähetteen synnytystapa-arvioon.

Kysyin vielä Alvan kyynelkanavan rassauksesta. Kyynelkanava ei vieläkään toimi normaalisti vaan silmä rähmii koko ajan. Lääkäri lupasi laittaa lähetteen sairaalaan, joten katsotaan koska kutsu sinne tulee.

Neuvolan jälkeen lähdimme suoraan ajamaan Poriin ja shoppailuksihan se meni. Ehkä näistä ostoksista lisää myöhemmin, mutta mukaan lähti kirjoja, vaatteita niin Alvalle kuin äidillekin sekä kengät äidille.

Tapettia, tapettia, tapettia

Kirjoituksen aiheena ei ole raha, vaan oikeasti tapetti, siis seinätapetti. Alvan sisko on taas puurtanut lastenhuoneen sisutuksen parissa ja sain muutaman ehdotuksen seinätapeteista. Ajatuksena on siis ollut värit vihreä ja fuksianpunainen. Koska ei nyt ihan satavarma voi olla, että Alva saa pikkusiskon, vaan pikkuvelikin on mahdollinen. Ihan siis pelkästään tyttöväreillä ei voida edetä.

Ehdotettut tapetit ovat Casadecon suprise, joka löytyy sivulta http://www.casadeco.com/site/dproducts.htm?p=562 ja toinen ehdotus on Desingner Guiltin tapetti, joka löytyy sivuilta http://www.designersguild.com/fabric-and-wallpaper-showroom/all-collections/primrose-hill-wallpaper/canonbury/lime/
Mun ehdoton suosikki on tuo Casadecon tapetti ja sieltä löytyy muitakin ihan ihania tapetteja. Koko kodin voisi päällystää noilla. Valinta voisi olla hirmuinen, mutta ehkä kuuntelen ammattilaisen mielipidettä. Toivottavasti saadaan noista jostakin tilattua.

Äitienpäivä

Tänään aamu alkoi "perinteisellä" äitienpäiväyllätyksellä, eli sain nauttia aamiaista sängyssä. Se oli todella ihanaa ja Alvakin tuntui pitävän Karneval-kekseistä heti aamutuimaan. Jo perjantaina sain mieheltä kukkia. Olin jo vähän aikaisemmin vinkannut, että äitienpäiväksi olisi kiva saada kukkia, mutta että ne olisivat ihan riittävät, eli lahjaa ei välttämättä tarvitse hankkia. Toivoin ruukkukukkaa, jotta se kestäisi vähän pidempään ja leikkokukkia meillä on vielä jäljellä Alvan synttäreiltä. Sain ihanan vaaleanpunaisen ruusun ruukussa. Sen voikin varmaan istuttaa ulos, jos saan sen kestämään siihen asti, että yöpakkaset ovat lopullisesti ohi.

Päivällä kävimme nauttimassa äitienpäivälounasta seisovassa pöydässä. Ruoka oli hyvää ja Alvakin sitä maisteli omaan tahtiinsa. Paljon ruokaa hän onnistui suuhunsa laittamaan, mutta sieltä taisi tipahdella ulos lähes sama määrä. Toivottavasti sentään jotain päätyi vatsaan saakka. Meidän pöytä ja sen alunen olikin aika sotkuinen, kun lähdimme suunnistamaan kotiin päin. Kotimatkalla kävimme miehen serkkuja moikkaamassa ja siellä Alva taas esitteli tanssitaitojaan. Alvan kanssa on mukava käydä kylässä ja ravintoloissa, koska hän on siellä vain iloisen utelias, eikä juurikaan saa mitään vierastus-, raivari-, väsymys- tai muita kohtauksia. Ravintolassa ja esim. ruotsinlaivan seisovassa pöydässä hän melko mukavasti jaksaa syödä itse ja saa siten aikaa kulumaan. Jonkin verran hän tykkää käydä kävelemässä ja tutustumassa paikkoihin, mutta tämä on vielä pysynyt hyvin kohtuuden rajoissa.

Viime vuoden äitienpäivästä en muista mitään. Myöskään miehellä ei ole mitään muistikuvaa siitä päivästä. Aika erikoista, kun se kuitenkin oli mun ensimmäinen äitienpäiväni. Todennäköisesti olemme olleet Mummin ja Pappan luona syömässä tai ainakin kahvilla, koska asustimme silloin keittiörempan takia Turussa. Mutta mitään varmaan en siitä muista. Taisin olla vielä aika pihalla Alvan syntymän johdosta.

Lukutoukka

Kun vielä odotin Alvaa, toivoin että hän innostuisi minun ja Iskänsä tavoin lukemisesta. Mä itse opin lukemisen vasta lähes kymmenvuotiaana, mutta sen jälkeen olenkin lukenut ahkerasti, viime vuosia lukuunottamatta. Itse olen lukemisen kautta saanut ja oppinut vaikka mitä, joten sen haluaisin siirtää myös tyttärelleni.

Nyt on tytöstä kehittynyt todellinen lukutoukka. Hän tuo meille vanhemmille kirjoja koko ajan ja niitä pitää yhdessä sylitysten lukea. Ihania nämä lukuhetket... Mutta nyt ne suoraan sanoen alkavat vähän rasittaa. Alva tuo kirjaa aina ensimmäisenä aamulla noustessaan. Yritän siirtää lukuhetkeä siihen, että ollaan aamutoimet tehty, mutta usein luetaan jo vähän ennen niitäkin. Kirjoja Alvalla on vähän alle kymmenen ja niitä luetaan päivän mitaan vähintään viisi kertaa. Mä osaan jo ulkoa ne kaikki kirjat; lorut ja muut tulee jo automaattisesti. Kun Iskä illalla tulee töistä, siirtää Alva lukuhuomionsa äidistä Iskään. Iskä saa nyt vuorostaan lukea kirjat pariin kertaan läpi ja illan aikana äitikin tulee lukeneeksi ne taas jokusen kerran.

Perjantaina kun oltiin kaupungilla yritin ostaa uusia kirjoja, joita taas jaksaisi uudella innolla lukea. Myynnissä ei kuitenkaan ollut oikein sellaisia kirjoja, joita haluaisin. Kirjan pitäisi olla paksusivuinen ja kuvat mukavia ja tekstissäkin jotain järkeä. Tarjolla oli vain pelkkiä maatila- kirjoja, joita meillä jo onkin, autokirjoja, valokuvia eläimistä, eikä juurikaan mitään tekstiä. Ostin kuitenkin yhden uuden lisää. Jotenkin jo odotan aikaa, jolloin Alvalle voisi lukea oikeita satuja. Liisa Ihmemaassa, Mauri Kunnaksen kirjoja, Muumeja, Tatu ja Patu ja mitä niitä uusia nyt onkaan. Vielä hän ei kuitenkaan jaksa näitä kuunnella eikä seurata, joten niiden lukeminen ei vielä innosta. Nämä lorutoukat alkavat ikävä kyllä nyt olla loppuun kuluttuja. Ehkä vähitellen voisi siirtyä paksuista kirjoista tavallisiin ohutsivuisiin kirjoihin.

Arkirutiinit

Pitkään aikaan ei ole tullut kirjoitettua siitä, millainen arkirytmi meillä on. Johtunee varmaan siitä, että rytmi hakee paikkaansa ja sairastelut vaikeuttavat rytmin löytymistä. Erityisesti se, että nukutaanko yhdet vai kahdet päikkärit, sekoittavat päivää.

Yhden päikkärin päivänä Alva nukkuu nimen mukaisesti yhdet päikkärit, joiden pituus on vähintään kaksi tuntia ja niille nukahdetaan puolen päivän jälkeen. Turussa ollessamme oli hyvin tavallista, että aamutohinoiden jälkeen lähdimme ulos ja aika kului kuin siivellä. Kiertelimme kaupoissa, vaunuttelimme keskustassa, vierailimme perhekahvilassa, keinuttelimme puistossa. Tällöin tarjosin Alvalle lounaan siinä 12 aikaan ja ennen kello 13 laittauduimme molemmat sänkyyn päikkäreille. Sänkyyn nukahtaminen on vähän vaikeaa, joten siinä unen hakemisessa vierähtää usein reilu tunti. Kello onkin sitten jo kahden hujakoilla, kun Alva lopulta nukahtaa ja heräilee sitten siinä viiteen mennessä. Tällaisina päivinä ei oikein tule mieleenkään laittaa Alvaa enää uusille päikkäreille.

Yhden päikkärin päivät ovat sinäänsä mukavia, että ruokarytmi pysyy jotenkin paremmin hanskassa. Ei tarvitse miettiä, että pitäisikö vielä mennä toisille päikkäreille ja ehtiikö näiden päikkäreiden välissä käymään kylässä, kaupassa tai muuta sellaista. Täällä maalla kun päikkäreitä väkisin tuppaa olemaan vielä ne kahdet. Mä en taida olla niin viehättävää ja tapahtumarikasta seuraa, että Alva jaksaisi touhuta hyväntuulisesti yli puolenpäivän. Maalla ollaan aamutoimien jälkeen lueskeltu sisällä kirjoja, tehty nuppipalapelejä ja touhuttu muuta sisätiloissa. Siinä kymmenen jälkeen ollaan alettu laittamaan ulkovaatteita päälle ja suunnattu pihalle. Alva ei kuitenkaan jaksa pihalla kovinkaan kauaa tutkailla ulkomaailmaa, vaan alkaa viimeistään kahdenkymmenen minuutin jälkeen vaatimaan syliin. Jos syliin ei heti pääse, niin siitähän syntyy vain porua.

Eilen tultiin ulkoa vielä sisälle, syötiin hedelmäsosetta, vaihdettiin vielä kuiva vaippa uuteen kuivaa ja puettiin vaunutteluvaatteet päälle. Vaunuihin vein Alvan siinä yhdentoista jälkeen ja vauvahan simahti sinne tunnetusti ihan heti ja nukkui reilut kaksi tuntia. Ihan hyvät päikkärit sinäänsä, mutta kyllähän siitä noin puoli kahdesta on aika pitkä aika iltaan. Olin vähän kahden vaiheilla, että laitanko uudelleen nukkumaan, mutta lähdettiin sitten siinä puoli neljän aikaan uudelleen pihalle ja oltiin siellä siihen asti, että Iskä tuli kotiin. Jotenkin se ilta siinä meni, vaikka aika väsyneeltä Alva vaikutti ja kaipasi vain syliin ja huomiota. Uni tulikin sitten Iskän syliin jo puoli ysiltä (yleensä uni tulee vasta puolitoista tuntia myöhemmin).

Tänään laitoin Alvan nukkumaan vaunuihin jo suoraan ulkoa. Ei syöty hedelmäsosetta, kun hän vaikutti niin väsyneeltä. Hän varmaan nukahtikin sitten jo siinä yhdentoista aikaan ja on nyt jo tainnut pari tuntia nukkua. Illasta tulee ihan hirmu pitkä, jos toisia unia ei oteta. Taidetaan lähteä autolla kaupoille ruokailun jälkeen, niin ehkä Alva vetää pienet nokkaunet kotimatkalla... Jaksaa sitten taas touhuta hyväntuulisesti iltaan asti.

Tuo puoli ysiltä nukahtaminen oli kyllä vanhemmille ihan mukavaa vaihtelua. Mun ei tällä kertaa tarvinnut mennä makuuhuoneeseen Alvaa nukuttamaan sillä seurauksella, että nukahdetaan yleensä aika samaan aikaan. Nyt oli kerrankin illalla aikaa vielä nauttia yöpalaa miehen kanssa ja muutenkin seurustella ilman sylkkyriin pyrkijää. En siis toisaalta valita yhtään tuostakaan järjestelystä.

Lääkärissä

Soitin aamulla terveyskeskukseen ja saatiin heti yhdeksältä aika lääkäriin. Alva on ollut nyt reilu kaksi viikkoa kipeä ja ajattelin jo illalla, että ehkä olisi aika käydä näyttämässä häntä lääkärille. Nenä on tosin vain tuhissut ja vuotanut, välillä reilusti ja välillä hillitymmin. Kun nyt yöllä alkoi yskä ja aamulla silmä oli tulehtunut, niin päätös oli selvä. Lääkäriin...

Aamutoimet suoritettiin nopeasti ja puolessa tunnissa oltiin jo matkalla lääkäriin. Istuskeltiin odotustilaan, tosin Alva ei juuri halunnut sylissä istua vaan käytävän ravaaminen oli paljon hauskempaa. Ei siis miltään kipeältä juurikaan vaikuttanut. Lääkäri oli nuorimies (Iskä kysyi heti multa puhelimessa, että oliko valelääkäri. Tiedä sitä sitten...), joka jaksoi paneutua meihin, vaikkei Alva siis kovin kipeältä vaikuttanutkaan. Alva ei olisi halunnut päästää lääkäriä ihan iholle asti, vaan itkuskeli vastalausetta. Keuhkoissa kuulemma vähän rahisi, ja oikea korva punoitti vain aavistuksen, joten tarvetta lääkekuuriin ei ollut. Silmään toki saatiin tippoja, jotta tulehdus menisi nopeammin ohi. Ja äiti sai reseptin thyroxinia.

Apteekin kautta suunnattiin kotiin ja matkalla Alva nukahti. Nostin hänet kotona vaunuihin nukkumaan ja siellä hän on nyt reilun puoli tuntia nukkunut. Toivottavasti uni maistuu ja parantaa pienen.

Lastenhuoneen synty

Heinäkuussa meidän on tarkoitus remontoida toinen yläkerran huoneista ja tehdä siitä lastenhuone. En oikein ole saanut itseäni innostumaan huoneen suunnittelusta, mutta pian on pakko ottaa itseä niskasta kiinni.

Huone on melko iso, joten sinne mahtuu mukavasti kaksi pientä ihmistä elelemään, ainakin näin ensimmäisinä vuosina. Ongelmana meidän tässä vanhassa rintamamiestalossa on, että säilytystilaa ja kaappeja on ihan liian vähän. Tavarat lojuvat väkisinkin näkösällä, kun ei oikein ole paikkaa mihin niitä laittaisi. Nyt lastenhuoneeseen onkin tarkoitus rakentaa kaappeja enemmänkin kuin vain lasten tarpeisiin. Huoneen sivuilla on tavalliseen rintamamiestalon tapaan varastotilaa. Tämä varastotila on matalaa ja madaltuu ulkoseinää kohti. Lastenhuoneesta onkin tarkoitus repiä toinen sivuseinistä lähes kokonaan alas ja rakentaa kaapit tänne varastotilan puolelle siten, ettei lattiapinta-alaa kulu lastenhuoneen puolelta. Kaappeja tulee yhteensä kuusi ja niihin liukuovet.

Näihin kaappeihin on sitten tarkoitus laittaa ainakin pariin tanko. Varsinaista tankokaappia kun meillä ei ole ollenkaan. Ihanaa, että sinne saa laittaa kaikki puserot ja housut henkareille ja ottaa sieltä tarvittaessa esiin. Yhteen kaappiin olen suunnittellut laittavani liinavaatteita ja pyyheliinoja. Nyt ne ovat olohuoneen kaapissa, mikä ei kovin kätevää ole, kun ainakin sängyt ovat kaikki yläkerrassa. Loput kolme kaappia jäävätkin sitten lasten käyttöön. Tosin lastenvaatteet olen suunnitellut jatkossakin säilyttäväni alakerrassa ja toivottavasti tuo nykyinen liinavaatekaappi osoittautuu hyväksi niille ja lisätilaa tarvittaessa löytyy keittiöstä, jossa vaatteet nytkin ovat.

Muuten huoneen suunnittelu on jäänyt lattiatasojen suunnitteluun. Meille laitettiin viime vuonna keittiöön korkkilattia ja olen ihan ihastunut siihen, kun se tuntuu jalkapohjissa melko lämpimältä. Tätä korkkia on nyt tarkoitus laittaa myös tuonne lastenhuoneeseen. Siellä kun väkisinkin istutaan välillä lattialla. Seinien väritys on vielä vähän auki. Toisaalta mun tekisi mieli laittaa sinne huoneeseen tyttömäisiä värejä ja kuvioita, mutta jos tämä vatsamönkiäinen osoittautuukin pojaksi, niin sitten voi vähän harmittaa. Kodin ykkösessä oli vaan tehty ihana lasten soppi ja siinä oli perhostapettia ja ihanaa aniliinin? punaista ja vihreää. Ehkä pare pitäytyä vihreässä ja koristaa sitten verhoilla ja muilla tekstiileillä, jotka voi tarvittaessa vaihtaa.

Sitten huoneeseen on tarkoitus tuoda minun vanha nojatuolini, joka on nyt siskon luona hoidossa. Sisko siitä haluaisi jo eroon ja on halunnut kauan, mutta onneksi se ei vielä ole sitä tänne tuonut, kun sille ei ole oikein paikkaa. Haluaisin päällystää tuolin uudelleen, jotta se sopii paremmin huoneen sisustukseen.

Muuten huoneen kalustus on täysin auki. Joku pöytä ja tuoli varmaan on hankittava tai ehkä jopa parikin tuolia, ettei sisaruksilla tule riitaa. Sängyt on vielä vähän avoinna. En oikein uskalla Alvaa vielä siirtää tavalliseen sänkyyn, joten joku ratkaisu tähän tarvitaan, jos vauva saa Alvan vanhan pinnasängyn. Mummi ehdotti, että Alvalle laitettaisiin matkasänky olohuoneeneen kulmaan, niin hän voisi nukkua päikkäreitä tässä samassa kerroksessa, jossa muutenkin ollaan. Ei tarvitsisi juosta yläkerran ja alakerran väliä. Lastenhuoneeseen ei siten ehkä viitsi toista matkasänkyäkään hankkia...

Sitten vielä joku hylly ja laittialle koreja ja laatikoita leikkikaluja varten, niin olisikohan se sitten siinä. Aluksi ajatuksena oli hankkia huoneeseen vieraita varten vuodesohva, mutta sille tuskin on tilaa ennen kuin lapset siirtyvät kerrossänkyyn. Vieraat joutuvat siis jatkossakin tyytymään pelkkiin patjoihin.

Onneksi Alvan sisko on ottanut suunnitellakseen tätä projektia. Ilman sitä, tämä ei olisi vielä näinkään pitkällä. Ja remppamies siis aloittaa heinäkuun alussa, joten silloin pitäisi suunnitelmat jo olla valmiit.

Vaputusta

Vappu meni nuhaisin tunnelmin. Alvalla alkoi nuha jo reilu viikko sitten, mutta perjantaina se oli jo lähes ohi. Ainoastaan me vanhemmat oltiin tuolloin vielä kipeitä. Iskä pahemmin, mutta mulla se alkoi olemaan ohi. Tai niin luulin. Lauantaina oltiin taas kaikki aika kipeitä. Iskä lähes puoli kuollut. Tänään mulla on ollut pahin olo ja Alvan nenä juoksee solkenaan. Ei niin helpolla päästy kuin ajattelin, mutta onneksi koko vappu ei tämän takia mennyt pilalle.

Perjantaina lähdin Alvan kanssa kaksin katsomaan lakitusta Taidemuseonmäelle. Ihan ei ehditty ajoissa, vaan myöhästyttiin parilla minuutilla. Eihän se onneksi juuri mitään haitannut, vaan valkoinen lakkimeri velloin mäellä ja torilla vielä pitkään lakituksen jälkeenkin. Iskä saapui paikalle suoraan torille ja siellä sitten hetken kiertelimme. Ostettiin Alvalle sellainen "vappupropeli", tai siis mikä sen nimi nyt mahtaa olla. Olin jo edellisenä päivänä ostanut Alvalle Ihaa-pallon, joten tällä kertaa ei palloa ostettu. Aika pian suuntasimmekin jo kotia kohti, kun tuuli oli aika kovaa ja ilma muutenkin koleaa.

Yksi jännä juttu mulle sattui torilla. Näin yhden tutun. Tai siis tämä tuttu tunnisti mut, muisti nimen, entisen asunnon, opiskelupaikan jne. Mulla ei vaan ollut aavistustakaan, kuka tämä tyyppi oli. Oli vähän vaikea jutella, kun ei tiennyt, että mistä me tunnetaan ja ketä yhteisiä tuttuja mellä mahdollisesti on. Hän lupasi etsiä mut naamakirjasta, joten ehkä tämä mysteeri vielä selviää.

Lauantaina käytiin tivolissa serkkupoikien ja kummien kanssa. Ilma oli taas tosi kylmä ja tuuli navakasti. Onneksi ainakin Alvalla oli riittävästi vaatetta päällä. Alva pääsi Iskän kanssa yhteen tivolilaitteeseenkin. Taisi olla mukavaa, joskin ehkä liian vauvamainen Alvan mielestä, kun hän ei viitsinyt edes pitää mistään kiinni. Iskä sai siten huolehtia yksin turvallisuudesta.

Tänä aamuna käytiin kenumassa ja laskemassa liukumäkeä läheisessä puistossa. Liukumäki taisi olla jopa kivampaa kuin keinuminen tai tiedä siitä sitten. Tasavertaisia taisivat olla. Hiekkalaatikko on vielä jäänyt vähän kokematta ja kaikki hiekkiskamat jäivät maalle. Täytynee ensikerralla muistaa viedä niitä vähän kaupunkiinkin. Iltapäivällä ajeltiin takaisin maalle ja kaupunkivappu on siten nyt takana.