Vuosi lopussa

Taas on yksi kotiäitivuosi lopussa ja lapset kasvaneet taas vallan mahdottomasti.

Aino on nyt joulukuun aikana kehittynyt mestariksi tuossa vatsalleen kääntymisessä. Selällään hän ei enää viihtyisi ollenkaan, kun kerran osaa kääntymisen taidon ja selällään olo on kuulemma vain pikkuvauvoja varten ja hän on jo iso tyttö. Vatsallaan Aino jaksaa jo jonkin aikaa ollakin, ja siitähän näkeekin paljon paremmin, mitä ympärillä tapahtuu. Mutta ennen pitkää alkaa huutelu, että tulisiko joku kääntämään mut pois tästä asennosta. Selälleen kääntyminen on siis vielä kokematta, mutta eiköhän sekin sieltä viimeistään ensi vuoden aikana löydy.

Ruokailu on siis Ainon kanssa mukavaa puuhaa. Sosetta syödään ihan reilusti, joskin kaupan soseet maistuvat paremmalta kuin äidin tekemät, kun ne ovat paljon silosampia. Tällä hetkellä meillä syödäänkin vuoropäivinä kaupan ja äidin tekemää sosetta. Pare vaan meidän sileäkurkunkin on oppia vähän rakeisemman soseen syömistä. Ja kyllähän sekin menee, kun siitä tekee vaan riittävän juoksevaa. Aino kun haluaisi imaista sen soseen siitä lusikasta, eikä niinkään ottaa lusikkaa suuhunsta.

Vaikka Alvan vauva-ajasta on vasta vähän aikaa kulunut, on kuitenkin muisti jo unohtanut sen, minkälainen vauva Alva Ainoon verrattuna oli. En siis enää pysty kirjoittamaan siitä, onko Aino vai Alva touhukkaampi, hymyilevämpi, nauravampi, enemmän syliin kerjäävä tms. Ehkä parempi niin, mutta Aino ainakin on hyväntuulinen ja reipasotteinen vauva. Hän seuraa mielellään äidin, Iskän ja Isosiskon puuhia, imeskelee sormiaan, kääntyile puuhamatollaan, sylkyttelee vaikka vieraammassakin sylissä ja painelisi mielellään tietokoneen näppäimiä äidin sylistä.

Nukkuminen on se ainoa Mutta. Viime yönä Aino heräili siten, että katsoin kelloa lähes jokaisen tunnin aikana ainakin kerran, vain kello 04 jäi bongaamatta. Hereillä oltiin siis vähintään kerran tunnissa. Jonkinlainen unikoulun aloitus alkaa jo hiipiä mieleen. Olo on äidillä aika tokkurainen

Tuiki, tuiki tähtönen

Tällä hetkellä meillä lauletaan paljon. Alva tuo useita kertoja päivässä laulukirjan ja osoittaa sieltä sivuilta lauluja, joita äidin pitää laulaa. Mukavahan niitä on laulella, mutta ihan aina niitä ei jaksaisi laulaa. Laulelu kun Alvan mielestä pitäisi aloittaa jo ennen aamupalaa ja iltapalallakin vielä pitäisi lauleskella. Vähitellen Alvakin on alkanut laulamaan yhä enemmän ja erityisesti Tuiki, tuiki tähtönen on Alvan suosikki ja siitä laulusta hän osaa laulaa jo ensimmäisen säkeistön, ja tehdä samalla käsileikkiä, jossa tosin on vielä hiomista. Suosikkilauluja ovat myöskin Peppi Pitkätossu (Alvan sanoin Pihkatossu), Putte Possun nimipäivä, Autolla ajetaan varovarovasti, Lasten liikennelaulu, Missä on peukalo, Täti Monika ja Huomenna mennään Korkeasaareen.

Ainon ensimmäinen joulu

Ainon ensimmäinen joulu on takana päin ja hyvin kaikki meni. Vielä tänä vuonna hän ei juurikaan päässyt osallistumaan tapahtumiin, vaan seurasi tilannetta omassa rauhassaan. Ensi vuonna hän varmaan onkin jo innokas mukana toimija.

Aattona oltiin kotosalla. Mä valmistelin aamupäivällä jouluruokia ja Aino otti vaunuissa päikkäriä. Ilma oli niin kylmä, että ulos ei päässyt, mutta onneksi se ei juurikaan haitannut. Alvaa taas puolestaan jätti päikkärit väliin, vaikka hän yritti niitä Iskän kainolossa hakea. Kolmen aikaan Mummi ja Pappa tulivat meille juhlistamaan joulua. Syötiin hyvin yhdessä ja sitten tulikin joulun erikoisvieras, Joulupukki.

Alva ei tainnut joulupukkia vielä tänä vuonna osata odottaa, vaikka usein olimmekin hänestä puhuneet. Odotimme kaikki keittiön ikkunan luona, että koska se joulupukki tulee ja sieltähän se pimeydestä viimein ilmestyi. Menimme olohuoneeseen odottamaan, että joulupukki tulee sinne. Aino ei juuri joulupukin tulosta hätkätänyt, mutta Alvaa se ehkä vähän hämmästytti. Kuitenkin hän uskaltautui lopulta istumaan joulupukin sylissä yhdessä Ainon kanssa. Sitten alkoi lahjojen jakaminen ja Alva toimi joulupukin pienenä apulaisena ja toimitti lahjoja saajilleen. Valitettavasti Pappa oli juuri tuolloin päiväunilla, joten hän ei ehtinyt näkemään joulupukkia ollenkaan. Lopuksi vielä lauloimme Porsaita äidin oomme kaikki, koska se on Alvan suosikki ja hänkin osaa sitä vähän laulaa.

Aino sai joulupukilta mm. Brion perässä vedettävän kirahvin, Mauri Kunnaksen kuvittamat pehmeät nopat, mobilen sänkyyn ja vaunuihin, lakanat sekä vaatetta. Alva sai mm. Brion viidakkoaiheisen junaradan, Legoja, nuppipalapelejä, nuken ja nuken rattaat, kirjoja, värityskirjan ja värikynät, laulu/lorupussin, muumitalon, vaatteita ja myös sen lakanan. Paljon tuli siis lisää leluja, joita toiveissa olikin.

Joulupäivänä suuntasimme Iskän sisaren luokse. Siellä oli Alvalle monta kaveria ja ilta meni nopeasti. Söimme ja joimme hyvin, pelasimme Afrikan tähteä ja Alva taisi juosta huoneita ympäri monen monta kertaa ja työntää nukenrattaita monta sataa metriä.

Tapanina olimme taas kotona ja meitä tule tervehtimään Alvan kummitäti serkkupojan kanssa. Iskä teki ulkona lumitöitä traktorilla ja molemmat sankari pääsivät sen kyytiin. Alva oli kuulemma jo kuin vanha tekijä, mutta serkkupoikaa se vähän jännitti. Serkkupoika ja Alva leikkivät hienosti Alvan uusilla leikkikaluilla ja Aino seurasi tilannetta sitterissä. Päikkärit eivät oikein Ainoa tapanina kiinnostaneet. Taisi olla niin mukava joulu, ettei sitä haluttu tuhlata nukkumiseen.

Jouluruuat jäivät Ainolta vielä tänä vuonna kokematta, mutta hyvin hänelle jo soseet maistuvat. Hän on maistanut jo perunaa, porkkanaa, maissia, kesäkurpitsaa, bataattia, vadelmaa, mustikkaa, omenaa, päärynää, ruusunmarjaa ja luumua. Alvaan verrattuna olen nyt uskaltautunut antamaan uusia makuja vähän vauhdikkaampaan tahtiin. Välillä sosetta syödään koko purkillinen, mutta yleensä vähämpi on piisannut. Ruuan jälkeen olen antanut vähän vettä nokkamukista ja veden juonti onkin ihan pop. Tosin sitä tuppaa valumaan pitkin kaulaa. Kun vaan Aino pääsee istuskelemaan syöttötuoliin niin juominenkin varmaan helpottuu. Alvalle aloin jo lähes heti juottamaan vettä ihan tavallisesta lasista ja varmaan siihen siirrytään Ainonkin kohdalla. On paljon helpompaa, kun lapsi osaa juoda tavallisesta mukista, niin ei tarvitse olla omaa mukia aina mukana.

Meillä nukutaan

Viime yö oli ensimmäinen hyvin nukuttu yö sitten vauvan syntymän. Mikähän ihme vauvalle tuli, kun se nukkui yönsä ihan kohtuullisesti.

Aino nukahti tavalliseen tapaan siinä kymmenen jälkeen. Hän nukkuu yleensä koiranunta ja havahtuu mun liikkeisiin tai mihin tahansa ääneen. Tälläkin kertaa hän havahtui, kun Iskä tuli nukkumaan, mutta nukahti sitten tissi suussa nopeasti. Ja äiti nukahti lähes samaan aikaan. Tällä kertaa Ainon uni olikin yllättävän syvää ja hän nukkui 01 asti. Näin pitkää pätkää meillä ei olekaan ihan juuri nukuttu.

Tankkauksen jälkeen Aino nukahti heti uudelleen ja nukkui toisen yhtä hyvän pätkän. Vasta 04 hän herästi seuraavan kerran ja vanhemmat saivat taas nukkua lähes kolme tuntia. Mikä taivas se olikaan. Neljän aikaan olin jo itse aika virkku, mutta vauva jatkoi uniaan vielä ruhtinaalliset kaksi tuntia. Ja äitikin onnistui käyttämään tämän välin hyväkseen ja nukkumaan. Kuuden jälkeen sitten torkuttiin vauvan kanssa kumpikin ja ylös noustiin siinä kasin aikaan, kun Alva heräsi. Alva heräsi yöllä pari kertaa, mutta uudelleen nukahtaminen ei vaatinut meiltä vanhemmilta mitään toimia.

Näin hyvää yötä en ole pitkään aikaan edes uskaltanut toivoa. Tuossa taisi tulla unta saman verran kuin normaalisti ollaan nukuttu kolmessa yössä yhteensä. Aamulla olo olikin lähes uudestisyntynyt, joskin puolen päivän aikaan alkoi kyllä ramasemaan. Eihän tuo tietenkään vanhoja univelkoja vielä kuitannut, mutta ensimmäinen yö vauvan syntymän jälkeen, kun univelkaa ei myöskään kertynyt. Nyt ei pidä toivoa liikoja jatkolta, vaan olla tyytyväinen tähän tilanteeseen. (Ja toivoa, että ne yli 10 herätyskertaa/yö alkavat olla ohi...)

Ja tämä siis siitä huolimatta, että meidän perheen naisväellä on kunnon nuha päällä.

Alva - suomi -sanakirja

Tässä vähän myöhempien aikojen muistoksi Alvan sanailua.
S-kirjain on käytössä vain sanojen sisällä, esim. kissa tulee ihan oikein, mutta sanan alussa se jää kokonaan pois.
R-kirjaimen pärinää olen kerran kuullut Alvan sanovan, mutta pääsääntöisesti r korvataan jollakin helpommalla konsonantilla tai se jätetään kokonaan pois.
Anna = Sanna
Ami = Rami
manniini = mandariini
Hetty = Hello Kitty
ippui = ketsuppi
lumiukko = kinos, lumikasa tai lumi missä tahansa muodossa
juoskee, vastallaan, vastalleen
makaniini = makarooni

Kun tuoksusta ei voi enää erehtyä, kysyy äiti:
"Onko sulla kakat housussa?"
"Voipi olla", vastaa Alva.

Kerran Mummi pillasi kahvia lattialle ja pyyhki sen sitten pois. Tätä Alva matkii lähes päivittäin.
"Mummi pillas kahvia", kuuluu Alvan ääni ja sitten löydetyllä rätillä, vaatteella tms. pyyhitään terhakkaasti lattiaa.

"Här tvättas, täältä pesee", sanoo Alva kun Iskä siivoaa.

Jatkoa seuraa, kun muistan lisää.

Yösyömingit

Meillä on yöt muodostuneet aikamoisiksi tankkauksiksi. Voisi sanoa, että Aino aloitti yösyömisen tuossa vähän ennen kahden ikäkuukauden täyttymistä. Ensin oli flunssaa, sitten vatsatautia ja lopuksi äidillä rintatulehdus. Näiden johdosta Aino heräili syömään normaalia enemmän, ehkä noin 6-8 kertaa yössä. Nyt tilanne on vain "pahentunut", ja yöunet ovat kovin rikkonaiset.

Illalla Aino nukahtaa tissille siinä kymmenen maissa tai viimeistään puoli yhdeltätoista. Yleensä aloitttelen tissittelyn siinä ysin aikaan, kun Alvakin menee nukkumaan. Aino torkkuu siinä aluksi, mutta nukahtaa sitten yön pisimmille unille, edellä mainitsemaani aikaan. Mäkin nukahdan lähes heti kun Ainokin ja nautin pisimmistä unipätkästä koko yönä. Aino nukkuu tuolloin sellaiset puolitoista tuntia ja joskus äitiä hemmotellaan kahden tunninkin unella. Näin hyvä tuuri käy muutaman kerran viikossa. Sitten siinä kahdentoista aikaan alkaa varsinainen pätkäuni. Syömään herätään puolisen tunnin välein. Yleensä imetän toisesta rinnasta joku kolmisen kertaa yhteen menoon ja vasta sitten vaihdan rintaa. Tässä pätkäuni vaiheessa vaihdan ehkä kahdesti rintaa. Sitten siinä neljän maissa Aino nukahtaa toisille "pitkille" unille, jotka kestävät myös sen puolitoista tuntia, mutta eipä juuri koskaan kahta tuntia.

Puoli kuuden jälkeen sitten taas syödään puolentunnin tai vartin välein, kunnes kahdeksalta herää Alva ja siihen Ainokin sitten herää. Äiti ei varsinaisesti herää, vaan yrittää sinnitellä päivän puolinukuksissa. Eipä sitä pahemmin tule odotettua iltaa ja yötä, kun arvaa, ettei se yö juuri väsymystä poista.

Nyt olen antanut Ainolle peruna-porkkana sosetta kolmena päivänä. Oma keittämä perunasose ei juurikaan maistunut, kun siihen taisi vähän jäädä sattumia. Purkkisose menee nyt mitä suuremmalla innolla. Tänään annoin siis kolmannen kerran pe-po sosetta ja hyvin maistui. Lämmitin ensin 1/3 purkillista, mutta lisää tuntui mieli tekevän. Annoin sitten vähän vielä, joten puolisen purkkia Aino sitä painoi menemään. Ja itku tuli, kun ruokailu loppui. Enemmänkin olisi tainnut maistua. Ehkäpä otetaan toinen ruokailu vielä illalla ohjelmaan.

Edit. Annoin sitten vielä kuuden aikaan Ainolle lisää pe-po -sosetta, loppu purkki meni ja nyt on sitten annettu vauvalle koko purkki sosetta. Aika annos.

Pikkuisen In and Out

Aino taas tykkää:

- syömisestä; sehän nyt on sanomattakin selvää
- sylkkyrissä oltaisiin vaikka kuinka kauan. Vaikka uni painaisi, niin sylissä on silti kiva olla.
- kun äiti kutittaa, hieroo, jutustelee, naureskelee ja hulluttelee Ainon kanssa.
- seurata isosiskon touhuja, kunhan tämä ei tule liian lähelle.
- mutustella omia sormiaan.
- tutkia omia leluja, helistimiä, kirjoja ym, joita on käsiinsä saanut.

Niinkään mielekästä ei ole:

- vaatteiden vaihto ja ulkovaatteiden pukeminen
- tutti. Ei kuulemma ole ihmisiä varten.
- nukkuminen. Aivan yliarvostettua hommaa, jos samaan aikaan voisi tisutellakin.
- kynsien leikkuu.
- tuttipullo

In and out

Tällä hetkellä Alvan mielestä on

IN

- hyppiminen; sängyllä, lattialla olevan patjan päällä, sohvalla, lattialla, toisin sanoen missä tahansa
- musiikki; äidin pitäisi lähes tauotta olla laulamassa jotakin lastenlaulua. Meillä on lastenlaulukirja, josta Alva hakee laulun, jota äidin pitää laulaa. Tämä toimii myös niin päin, että äiti ei saa laulaa, ennen kuin kyseinen laulu on kirjasta löydetty. Musiikkia kuunnellaan myös tietokoneelta, sekä youtubesta että cd-levyltä. Alva on alkanut myös itse laulamaan ja suosikki taitaa olla Tuiki, tuiki tähtönen.
- tanssiminen; Alva tanssii minkä tahansa musiikin tahdissa. Tanssimusiikiksi kelpaa niin uutisten tunnussävel, vauvan helistin tai leikkimaton riputus tai ohi ajavan auton ääni.
- muumit; näitä pitäisi koko ajan katsoa telkkarista (mikä on tosin melko vaikeeta, kun meillä ei ole tallennusmahdollisuutta tai dvd-soitintakaan), myös muumi-kirja ja -palapeli ovat suosittuja.
- nuppipalapelit; näitä jaksetaan tehdä yhä uudestaan ja uudestaan. Meillä on vain kaksi nuppipalapeliä, joten ne osataan jo ihan ulkoa. Ehkäpä joulupukki tuo näitä lisää tai sitten hankitaan niitä joulun jälkeen.
- kaikenlainen temppuilu. Iskän kanssa temppuillaan pitkin päivää ja erityksen mukavaa on istua "pään päällä" tai takan päällä.
- perhekerhoilu, kavereiden kanssa leikkiminen, puistoilu
- nuken ja vauvan hoito, nukkea työnnetään rattaissa, sen vaippaa vaihdetaan ja sitä röyhytetään

OUT

- vaipanvaihto. Tarviiko tähän lisätä mitään?
- aamutoimet, erityisesti vaipanvaihto, pesut ja vaatteiden laittaminen
- rattaissa istuminen; miksi istua kun kävelläkin voi.
- päikkärit

Se kääntyy sittenkin

Tänään meidän pieni pullero pallero otti suuren askeleen liikkumisessa. Hän kääntyi itse, Alvan sanoin, vastalleen. Eikä kukaan nähnyt tätä suurta liikettä.

Mä laitoin vauvan leikkimatolle touhuumaan ja harjoittelemaan kääntymistä ja tiskasin siinä selkä vauvaan päin. Alva kävi koko ajan tutkimassa vauvaa, eikä tämä saanut olla hetkeäkään rauhassa, joten Iskä pyysi Alvaa kanssaan katsomaan telkkaria olohuoneeseen. Vähän ajan päästä kuulin tuohtunutta ääntelyä selkäni takaa ja kun käännyin katsomaan oli Aino "vastallaan" kätensä päällä makoillin ja yritti sieltä huikkailla, että apuja tarvitaan. Otettiin heti Iskän kanssa kamerat esiin ja tallennettiin tämä vatsallaan makoilu.

Treeniä, treeniä

Ainolla on juuri nyt käynnissä kovat treenit. Vatsalleen pitäisi päästä ja yritystä on, mutta vielä se viimeinen puserrus puuttuu. Hän jo hienosti pääsee selältään kyljelleen ja siitä vielä vähän enemmän, mutta sitten ihan se loppupuserrus jää vajaaksi ja lopulta hän kellahtaa uudelleen selälleen uutta vauhtia hakemaan. Mutta nyt on selvästi jo tosi kyseessä ja ehkäpä se jo tänään onnistuu.

Alvalla jäi eilen päikkärit välistä. Hän etsi unta sängyssään iloisesti pulputen ja lauleskellen yli puolitoista tuntia, mutta nostin sitten hänet pois, kun mulla ei ollut sydäntä pitää häntä siellä enää kauempaa. Tänään sitten sängystä ei kuulunut pihaustakaan, kun laitoin hänet nukkumaan ja kun kymmenen minuutin päästä menin katsomaan, niin nukkumatti oli jo tullut vierailulle. Tutkimattomat ovat päikkäreiden tiet.

Pituutta pukkaa

Tänään oli Ainolla neuvolalääkäri. Lääkärinä oli taas se mieslääkäri. Hän kuunteli sydäntä ja keuhkoja, taivutteli jalkoja ja tutki lonkat, katsasti silmät ja korvat ja kyseli kuulumisia. Sitten oli vielä punnitus ja pituuden mittaus. Painoa oli tullut lähes kilon verran, joten 8 kilon raja on nyt hiuksen hienosti ylitetty. Pituutta Aino oli venhäntänyt vallan mahdottomasti, lähes 5 senttiä. Nyt päälaki on jo 66,5 cm korkeudella. Ei ihme, että vaatekoko 68 alkaa käymään usein jo pieneksi. Tosin jotkus 74 kokoiset ovat vielä mahdottoman suuria, mutta kohta ne varmaan ovat jo kaikki ihan passeleita.

Neuvolan täti kyseli syömisistä ja kerroin, että nyt ollaan kahtena päivänä harjoiteltu perunan syömistä ja pullosta juomista. Tosin menestys on vielä ollut melko huonoa. Hän sanoi, ettei sillä kiinteellä ole vielä kovinkaan kiire, mutta kerroin meneväni helmikuun alusta töihin, joten Iskän työtä helpottaakseni nyt on aika harjoitella jo tuota kiinteänkin syömistä, jotta se jo tuolloin helmikuussa luonnistaisi vähän paremmin. Kokonaisuudessaan neuvolan keikka ei tainnut juuri kymmentä minuuttia kauempaa kestää.

Kun tultiin kotiin, laitoin Ainon vaunuihin nukkumaan ja leikimme Alvan kanssa hippaa pihalla. Sitten sisälle vähän raivaamaan keittiötä ja lämmittämään eilistä ruokaa.

Jouluun valmistautumista

Vähitellen alkaa joulusuunnitelmat olla meillä sovittu. Aatto ollaan ensimmäistä kertaa kotosalla. Mummi ja Pappa tulee vuorostaan meille, niin ei sitten ihan pelkästään omassa seurassa tarvitse olla. Vähän olen jo suunnitellut tuota meidän joulumenuta ja se näyttäisi ehkäpä tältä:

Rosollia
Sienisalaattia
Salaattia kylmäsavustetusta kirjolohesta
Mätiä, smetanaa ja sipulia
Maitojuustoa
Homejuustoa
Keitettyjä kananmunia

Lanttulaatikkoa
Perunalaatikkoa
Maksalaatikkoa
Kinkkua
Palapaistia ja perunoita

Hedelmäsalaattia ja capuccinomoussea

Kahvit ja täytekakku

Ajatuksena mulla on päästä ruuanlaitossa mahdollisimman helpolla. Laatikoita en ole koskaan tehnyt itse ja nyt vähän polttelisi tehdä lanttulaatikkoa. Itse en näistä laatikkoherkuista piittaa, joten senkään puolesta en niitä ole tehnyt. Ehkäpä Mummi tuo tullessaan perunalaatikkoa ja maksalaatikko ostetaan kaupasta. Mummille olen ajatellut nakittaa vielä tuon palapaistin teon. Iskä oli vähän sitä mieltä, että se on turha, mutta se taitaa olla ainoa lämminruoka, josta mä pidän ja hyvää ruokaa myös Alvalle. Aino jää tänä vuonna vielä näistä herkuista paitsi. Kinkusta vastuun ottanee Iskä, joka on sitä tehnyt jo monena jouluna.

Rosollin ja sienisalaatin tekoa olen jo parina jouluna harjoitellut, joten ne varmaan onnistuvat jo kohtuullisesti. Mäti on mun suurta herkkua ja sitä kun ei juuri koskaan meillä kotona ole, niin jouluksi siitä voisi tulla uusi perinne. Kylmäsavulohisalaatin ohjeen löysin yhdestä keittokirjasta ja sitä ajattelin kokeilla. Siihen tulee katkarapuja, keitettyjä munia, salaattia, kurkkua, tomaattia ja ranskankermasta kastike. Ensin ajattelin, että pitäisikö vielä tehdä vihersalaatti, mutta siitä päätin luopua, kun tarkoitus oli siis päästä helpolla ja kohtuullisella ruokamäärällä. Maitojuuston teon ajattelin puolestaan luovuttaa Pappalle. Hän teki niitä jonakin vuonna vaikka kuinka monta, joten ehkä nyt hän voisi taas palautella mieliin tuon kokkailun.

Jälkkäriksi tarkoitus on tehdä hedelmäsalaattia. Jatketaan säilykehedelmäsalaattia tuoreilla hedelmillä. Tätä meillä on muistaakseni ollut silloin, kun joulua vietettiin minun Mammani luona. Se on myös Alvan suosikkia. Iskä pyysi jälkkäriksi mokkamoussea. Koska en sellaista osaa tehdä, niin kaupasta löytämäni capuccinomousse saa luvan kelvata. Kokeilin tuota viime viikolla ja hyvältä maistui.

Vähän ajan päästä ja ehkä vasta pukin vierailun jälkeen maistunee kupillinen kahvia ja kakkua. Mä en ole koskaan tehnyt täytekakkua, mutta nyt voisin kokeilla Mummin kinuskikakkureseptiä. Tai sitten teen vain jonkun juusto/liivatekakun. Tätä pitänee vielä pohtia.

Tällä hetkellä

Kuukausi on taas vierähtänyt ja Aino täyttää tänään neljä kuukautta. Ihanan iso vauva meillä siis jo on. Vauva joka tarttuu hanakasti kaikkeen lähellä olevaan, vetää peittoa ja tyynyä kasvojensa eteen, hypistelee omia sormiaan, tarttuu tiukasti äidin sormiin ja lehteilee vauvakirjoja mielellään. Iloinen kurlutus kuuluu yleisimmin aamulla tai hyvien päikkäreiden jälkeen. Kun hänen kanssaan seurustelee, alkaa hän usein iloisesti höpöttelemään ja ääni on välillä hyvinkin kova ja korkea. Iskän kanssa pääsääntöisesti jutellaan Pohjois-Korean tilanteesta, EU:n talouspolittiikasta ja Suomen työllisyystilanteesta. Paljon on Ainolla jo näistä mielipiteitä.

Pääsääntöisesti äidinmaidolla ollaan vielä menty. Muutama päivä sitten päätin, että nyt alkaa perunan kokeilu, mutta äidin laiskuuden tähden se jäi vain yhden päivän kokeiluksi, jota jatkettaneen ensiviikolla. Ekalla kerralla tarjosin perunaa pari lusikan kärjellistä ja tietenkin epäselväksi jäi, menikö siitä mitään vatsaan asti, mutta kurkkuun asti sentään meni. Sellainen kakominen ja yökkiminen alkoi, että naamapunaisena Aino antoi ymmärtää, että voidaan hyvin jättää tämä kokeilu ihan yhteen kertaan. Maito riittää kuulemma hänelle vielä hetkeksi ainakin.

Yöt ovat vieläkin melko rikkonaisia. Hyvänä yönä Aino herää noin kolme-neljä kertaa syömään. Ei hänellä ihan niin usein taida nälkä olla, mutta hän on tainnut oppia nukahtamaan vain rinta suussa. Ei siis mikään ihana tilanne äidille, mutta oma moka taitaa olla. Huonona yönä niitä heräämisiä onkin sitten 6+x kertaa, eikä niissä pysy laskuissa. Mikä on herääminen ja milloin vain jatketaan kesken jäänyttä ruokailua. Viimeiset kolme viikkoa on ollut noita huonompia öitä, joskin viimeiset kaksi yötä ovat olleet Ainon osalta vähän parempia. Alva tosin antoi viime yönä sellaisen kahden tunnin konsertin, jonka aikana kuultiin Täti Monikaa, Pikku nokipoikaa ja Popsi popsi porkkanaa useampaankin kertaan. Valitettavasti kuulijat eivät tainneet olla kovinkaan vastaanottavaisella tuulella puoli neljän aikaan yöllä, eikä aplodeja juuri kuultu.

Ainolle olen jonkin verran ostanut vaatteita, kun maku on mulla tainnut vuoden aikana muuttua. Alvalla käytin paljon värejä, mutta nyt vaaleanpunainen ja muu hempeä väri on nyt in. Toisaalta Alvan 68 kokoiset vaatteet ovat aika paljolti kesävaatteita ja nyt tarvitaan jo aikatavalla lämpimämpää. Lindeksin vaatteet eivät mitotukseltaan ihan yhtä hyvin passaa Ainolle, joten hovikauppaa on tarvinnut vaihtaa. Alvan ensimmäisenä talvena käytin hänellä aika paljon sukkiksia, mutta Ainolla olen käyttänyt potkareita ja puolipotkareita päälihousujen alla. Luulisin, että ovat mukavampia päällä. Kokoon 74 Aino alkaa pikkuhiljaan siirtymään ja Alva kokoon 92. Mahtavatko reilun vuoden päästä jo olla samoissa vaatteissa...

3 kk neuvola

Tänään Ainolla oli 3 kuukauden neuvola. Hyvin oli taas paino noussut ja pituuttakin oli tullut. Painolukema on nyt sitten + 20 käyrällä, eli enempää ei enää tarvitsisi tulla. Mutta hyvän näin. Eipähän äidin tarvitse murehtia sitä, saako tyttö tarpeeksi ruokaa. Ja näihin lukemiin päästiin siis siitä huolimatta, että Ainolla oli tuosta Rota-rokotuksesta kolmisen viikkoa vatsa sekaisin ja heti kun vatsa alkoi vähän paranemaan, alkoi äidillä rintatulehdus ja siihen antibioottikuuri. Ainon vatsa on taas kuralla, eikä välissä ollut kuin ehkä yksi parempi päivä. Kun nyt 3 kk:n neuvolassa Aino sai oikein rokotussuman (rota, pneumo ja kurkkumätäjne.), vatsa tuskin tästä ihan heti paranee. (Eikä äidin toivomaa öiden paranemista, liene myöskään näköpiirissä.)

Muuten neuvolakeikka oli ihan tuikitavallinen. Alva leikki odotushuoneessa leluilla ja kävi välillä vastaanottohuoneessa meitä moikkaamassa. Aino seuraili hyvin katsellaan ja näytti taitojaan vatsallaan makoillen. Hyvin kuulemma tämän taidon jo osaa, vaikka kerroin, että Aino on melko vähän meillä lattialla, kun Alva ei anna hänen olla rauhassa, vaan haluaisi mennä viereen makoilemaan (ja siinä samalla makoilla vähän päälläkin, vahingossa potkaista pyörähtäessään jne.)

Vähitellen Ainosta on kuoriutunut vastasyntyneen vauvan tilalle ympäristöään tarkkaileva vauva. Katseella hän seuraa, mitä ympärillä tapahtuu ja tarttuu leluihin ja muuhun käteen osuvaan. Viimeisimpänä "taitona" on peukalon imeminen, ja siihen yritän kovasti puuttua ja työntää tuttia suuhun, mutta eihän se siellä montaa sekunttia pysy.

Höpöttämäänkin Aino on nyt oppinut. Päikkäreiltä tai yöunilta herättyään, on Aino mitä parhaalla tuulella ja jokeltelee ja kirkuilee tyytyväisenä. Olinkin jo unohtanut, miten ihanalta vauvan jokeltaminen kuulostaa. Hymytyttökin hän on, vaikkakin hymyily on jo vanha taito.

Joulupukin säkkiin

Selasin juuri Hobby Hallin kuvastoa ja ehkä samalla tein päätöksen lasten joululahjoista. Tarkoituksena ei ole ostaa itse montaakaan lahjaa tytöille, koska lahjoja kuitenkin tulee sukulaisilta ja ystäviltä ja toisaalta lahjojen määrä voisi hyvinkin pysyä näinä alkuvuosina ainakin varsin kohtuullisena. Iskä varmaan ostanee tytöille omat lahjat, mutta mä olen vähän päätymässä siis näihin.

Aino sai kummitädiltään Finlaysonin Aappa-makuupussin. Se on ollut paljon käytössä ja haluaisin samaa sarjaa jatkaa myös tyttöjen tulevassa makuuhuoneessa, joten Aappa-pussilakanasetit taitavat löytyä pukinkontista.

Alva saa isovanhemmilta ensimmäiset Dublonsa joululahjaksi ja mä ajattelin, että voisin hankkia peruspalikoitten seuraksi tämän Ison maatila -legopaketin. Tämän paketin Alva saisi avata jo heti jouluaattoaamuna.

Vauva-arkea

Aino täyttää parin päivän päästä 3 kki. Hän on varmaan juuri nyt ihanimmassa vaiheessa. Hän hymyilee, kurluttelee iloisesti, yrittää tarttua lähellä oleviin tavaroihin, on hyväntuulinen, ei masuvaivoja ja ruoka maistuu. Ainon elämä tuntuu hymyilevän. Tosin välillä taivaalle kerääntyy tummia pilviä, kun tulee nälkä, uni, vilu tai hän peljästyy isosiskon kirkaisuja tai pomppimista. Silloin hymy hyytyy ja alahuuli menee mutruun. Sitten tulee itku, johon onneksi vanhempien syli auttaa.

Vauvaelämä tosin on harvoin mitään vaaleanpunaista harsohörhöä ja niin meilläkin on melko väsynyt äiti. Alva heräilee vieläkin muutaman kerran yössä ja nyt kellon siirtämisen jälkeen aamut ovat aikaistuneet jopa enemmän kuin vain tunnin. Tänään meillä herättiin jo klo 6 eli kolmisen tuntia tavallista aikaisemmin. Aino ei onneksi aina herää yli viittä kertaa syömään yön aikana (tosin niitäkin öitä on parisen kertaa viikossa), vaan usein hän syö vain kolmisen kertaa. Parhaina öinä yösyömiset ajoittuvat klo 03 ja 05 aikaan. Aino ei enää unissaan pidä niin suurta meteliä kuin ihan ensimmäisinä viikkoina, mutta vieläkin metelöinti alkaa aina toisen yösyötön jälkeen ja jatkuu lähes aamuun asti. Niinä öinä, jolloin toinen yösyöttö on jo siinä 01 aikaan tietää jo, että aika vähillä unilla mennään.

Vauvojen päikkärit eivät juurikaan osu samaan aikaan, joten äiti ei pääse nauttimaan mistään ihanasta päivälevosta. Alva on vieläkin pääsääntöisesti nukkunut päikkärinsä, vaikkakin viikonloppuna oli taas pari päivää, jolloin unelle ei kuulemma ollut tarvetta. Ainon päikkäriajat jatkuvat yhtä epäsäännöillisinä kuin ennenkin. Aikaisemmin hän nukkui ensimmäiset päikkärinsä pitkinä, mutta nyt ne eivät enää ole välttämätt pitkät ja pisimmätkin päikkärit jäävät siihen kahteen tuntiin. Aino nukkuu päikkäreitä aika rauhattomasti ja vaatii aina välillä heiluttamista, joten siksi parhaat unet nukutaan joko vaunuissa tai BabyBjörn-sitterissä. On muuten paras sitteri ikinä. (Tosin toista ei meillä ole koskaan ollutkaan kokeilussa, mutta uskallan silti liputtaa tämän puolesta.)

Väsyttää (taas)

Nyt pitäisi kirjoittaa siitä, että Ainon flunssa alkaa hellittämään, mutta ripuli on muutaman tunnin päästä jatkunut jo viikon. Neuvolaan soittelin apuja keskiviikkona ja tänään oltiin lääkärissä, mutta mitään erityistä en sieltä saanut. Samoilla konsteilla jatketaan ja toivotaan tilanteen paranevan ensi viikon aikana. Myös Alvasta voisi kirjoittaa, koska hän täyttää tänään (minuutilleen tunnin päästä) puolitoista vuotta. Mutta tämä äiti ei nyt jaksa päivittää blogia. Ehkä sitten jonakin muuna päivänä taas juttu luistaa.

Ainolle riittää yhdet päikkärit

Mä olen aina tiennyt, että siskot lähes aina matkivat toisiaan, mutta en olisi uskonut, että se alkaa jo ensimmäisten elinkuukausien aikana. Alva siis pääsääntöisesti nukkuu yhdet päikkärit päivässä (joskus jää välistä nekin) ja nyt Ainokin on päättänyt, että se on hänellekin riittävä. Yhdet päikkärit nukkuu hänkin. Ainoa ongelma on äiti, joka ei sulata sellaista vielä noin pieneltä. Mä saan siis jo nyt olla sanomassa, että kaikki mikä on isosiskolle sallittua, ei välttämättä ole sitä pikkusiskolle. Ja sekös Ainoa kiukuttaa.

Aino heräilee aamulla siinä seitsemän kahdeksan korvilla ja on hereillä sellaisen tunteroisen puolitoista. Sitten laitan hänet nukkumaan, joko omaan sänkyynsä tai vaunuihin ja hän nukahtaa ilman mutinoita. Näitä päikkäreitä nukutaan 3-4 tuntia, joten me voidaan Alvan kanssa ulkoilla ja ruokailla ihan rauhassa. Usein Aino herääkin vasta, kun Alva on jo nukahtanut. Päikkäreiltä herätään siis siinä yhden kahden korvilla ja tämän jälkeen ei sitten enää halutakaan nukkua.

Yhtenä päivänä Aino oli hereillä 13-17 välisen ajan. Yritin häntä nukuttaa tissillä, tyynyllä heiluttamalla, vaunuihin, omaan sänkyynsä, sitteriin jne. Ja onnistuinkin saamaan Ainon nukahtamaan 4 kertaa, mutta unta hän sai vain noin vartin, eli pääsääntöisesti nukkui pari kolme minuuttia ja sitten heräsi. Tosin viimeiset päikkärit olivat yli 5 minuuttia, hip hurraa.

Kun Iskä tulee töistä siinä viiden kuuden maissa, mä painunkin Ainon kanssa vaunukävelylle. Tällä tavalla Aino nukahtaa helpoiten ja yleensä nukkuukin melkein koko vaunulenkin ajan. Tosin vauva taitaa olla liiaksi kaupunkilainen, koska hiekkatietä hän ei sulata ollenkaan. Asfaltitietä pitää kävellä edes takaisin ja viimeistään omalla pihatiellä hän herää. Ei siis mitään jatkounia vaunulenkin päätteeksi omalla pihalla. Näin saan hänet nukkumaan toiset päikkärit, jotka kestävät noin tunnin.

Ongelmaahan ei olisi, jos Ainolle riittäisi noi päikkärit, mutta mä kun en usko, että ne riittää. Unta tarvittaisiin päivälläkin enemmän. Nyt mä olen iltapäivän ihan täystyöllistetty Ainon kanssa, koska hän alkaa huutamaan heti, jos keskityn johonkin muuhun ja lopetan hänen heijaamisensa. Alva tietenkin tarvii mua myös paljon, joten huutamiselta ei täysin voi välttyä. Sitterissä Aino sentään on melko rauhallisesti, jos mä vaan olen alle metrin päässä. Ei siis mitenkään kovin käytännöllistä...

Pajero päälle

Iskä ja Alva olivat tässä yksi päivä autoilemassa ja Alva oli sanonut, että "Pajero päälle". Iskä ei ollut lausetta tajunnut ja jatkanut vain eteenpäin Alvan sanomisesta huolimatta. Alva oli kuitenkin toistanut lausettaan koko ajan kovemmalla äänellä ja Iskä oli yrittänyt päätellä, että mistä nyt on kyse. "Pajero päälle, pajero päälle", oli Alva huutanut ja Iskä oli yrittänyt katsella taakse ja sivuille, että onko jostakin Pajero-mallinen auto tulossa ja mistä Alva senkin tietäisi. Lopulta Alva oli jo kirkunut suoraan huutoa, että "Pajero päälle". Silloin oli Iskä vihdoin tajunnut, että Alva tahtoo radion päälle. Ja niin hyvän musiikin tahdissa loppu ajomatka oli sujunut suotuisissa tunnelmissa.

Sanottua

Alva jo puhua höpöttää lähes lakkaamatta. Suurin osa sanoista on vieläpä ihan ymmärrettävää. Tai ainakin äiti ymmärtää suurimman osan siitä, mitä Alva sanoo.

Yksittäisten sanojen varasto alkaa olemaan jo niin suuri, ettei niitä ole enää mahdollista luetella. Kyllä taitaa Alva jo hallita vähintään sata sanaa ja vielä siten, että ymmärtänee niiden tarkoituksenkin. Muuten sitten hän toistaa papukaijan lailla sitä, mitä muut sanoo, vaikka ymmmärrys jää varmasti kovin vähäiseksi. Tai sitten ei, mistäs sitä niin tarkkaan tietää.

Vielä Alva ei ole kolmen sanan lauseita sanonut, mutta kaksi sanaa jo yhdistetään aika näppärästi.
Äiti auttaa.
Iskä auttaa.
Peitto päälle.
Hattu päässä.
Vauva itkee.
Vauva pestään.
Peppu pestään.
Kenkä jalkaan.
Pullo tässä.
Korkki kiinni.
Äiti istuu.
Iskä kyntää. jne.

Suurin osa Alva sanoista on vielä kaksi tavuisia, mutta myös useampi tavuiset sanat onnistuvat välillä. Tällä hetkellä suosikkisana taitaa olla "haukata". Sen Alva sanoo kivasti jokaista tavua painottaen. Hau-ka-ta. Hän kokeilee tätä sanaa muiden sanojen kanssa ja katsoo sitten kysyvästi äitiin, että onko tämä yhdistelmä mahdollinen. Meillä siis haukataan skorpionia, rapua, kirahvia, omenaa, mukiaa, tuolia ja mitä muuta tahansa. Joskus jopa äitiä.

Tytöt neuvolassa

Kaikilla meidän perheen tytöillä oli tänään lääkärineuvolla. Mulla oli jälkitarkastus, Alvalle 1,5 vuotis neuvola ja Ainolla 2 kk:n neuvola. Kaikki läpäistiin testit ja siten jatketaan taas seuraavalle "etapille". Alvalle seuraava neuvola on vasta puolen vuoden päästä, mutta Ainohan siellä käy kuukausittain.

Molemmilla tytöillä oli paino noussut mukavasti. Kummallakin lisää painoa oli tullut kilon verran. Ainolla muutamassa viikossa ja Alvalla kolmessa kuukaudessa. Äiti kiittää ja kumartaa. Samaan tahtiin tytöt olivat kasvaneet myös pituutta kolmisen senttiä per lapsi, tosin ajanjakso on "hieman" eri.

Aino sai rokoteohjelman ensimmäisen rokotteensa. Kyseessä oli Rota-virusta vastaan annettava rokote, joka on suun kautta otettava. Ei siis vielä piikkiä, mutta ensi kerralla sellainen on luvassa. Tämä rokote voi kuulemma käydä vatsan päälle, joten masuvaivoja voi olla näköpiirissä. Muistaakseni Alva ei ole saanut juuri mitään oireita näistä saamistaan rokotteista, mutta katsotaan onko Aino yhtä vahvaa tekoa.

Kummankin tytön korvat tarkastettiin ja Alvalla oli kuulemma toinen korva vähän punainen. Siinä ei kuitenkaan ollut mitään eritettä, joten ei pitäisi mitään korvatulehdusta kuitenkaan olla. Ja eipä meillä kuumettakaan ole ollut. Tai en ainakaan ole sitä huomannut, enkä kyllä mitannutkaan.

Viikonloppu alkamassa

Ollaan nyt tyttöjen kanssa sairastettu flunssaa jo lähes kaksi viikkoa. Ja koko tämä aika ollaan oltu kotosalla, muutamana päivänä ollaan oltu ihan vain sisätiloissa, mutta muuten ollaan sentään pihalla ulkoiltu. Tuntuu, että nyt alkaa kotipiha ahdistamaan ja ainakin äidin pää hajota, joten tänään suunnattiin perhekerhoon.

Tällä kertaa siellä oli ohjelmassa ulkoilua ja se passaa hyvin meille. Eipähän meidän nuhanenät tartuta niin helpolla muita kuin sisätiloissa, mutta olihan siellä muillakin yskää ja ties mitä, joten eipä oltu ainoat puolikuntoiset. Tosin Alvalla alkaa olo selvästi jo paranemaan, enkä kahden tunnin ulkoilun aikana joutunut pyyhkimään nenää kertaakaan. Ohi on nuha selvästi jo menossa.

Aino nukkui vaunuissa koko perhekerhon ajan. Tai nukkui ja nukkui. Mä kävin sitä vähän väliä vaunuissa keikuttamassa ja toiset äidit saivat paistaa meille makkaraa, kun en ennättänyt siinä montaa hetkeä paikallani olla. Mutta ihan mukavasti se meni. Paremminkin ehkä niin, että siellä oli ihan tosi kivaa. Alva juoksenteli pitkin metsää muiden lasten kanssa ja jaksoi kävellä kyseiselle kodalle menen tullen pitkät matkat. Kyllä mulla vain on reipas tyttö, rehentelee tämä äiti.

Makkara, mehu ja pulla maistui Alvalle niin hyvin, että kotona ei tarvinnut alkaa edes ruuanlaittoon. Oltiin hetki vielä pihalla ja Aino jatkoi uniaan pihalla vaunuissa. Sitten tultiin sisälle vähän järjestämään kotia ja nyt Alva on hakemassa unta pinniksessään. Toivottavasti nukahtaa pian. Aino todennäköisesti ainakin herännee piakkoin.

2 kk

Tänään tuli Ainolle täyteen 2 kuukautta. Miten nopeasti aika nyt kuluukaan, kun Alva ei tuntunut kasvavan yhtään vaan aika mateli. Ehkä silloin sitä vain odotti, että koska tuo vauva oikein kasvaa isoksi ja pelkäsi, että miten tässä tuoreiden vanhempien kanssa oikein käy. Nyt pitäisi osata ja yrittää nauttia tuosta vauva-ajasta, kun sen tietää kuluvan nopeasti ja kohta tuokin tuosta jo alkaa syömään kiinteitä. Onhan Alvakin vielä pieni ja vauvakin vielä, mutta vastasyntynyttä rääpälettä ei meidän taloudessa enää ole.

Aino on siis kasvanut ihan huimaa vauhtia. Pienet 50- ja 56-kokoiset vaatteet on saanut jo pakata pois (tosin 56 vielä pyörii laatikossa, kun en ole malttanut niitä vielä poiskaan laittaa) ja mahtaakohan sama käydä kohta 62-kokoisillekin. Tuntuu ettei niitä ehtinyt vielä edes juurikaan käyttää. Eikä Ainolla paljoa vaatetta olekaan, kun Alvan 62-kokoiset ovat pääsääntöisesti aika kesäisiä, vaikka onhan siellä pitkähihaisiakin ollut. Bodenin 0-3 kk:n vaatteet alkavat myös olla jo pieniä.

Imetys on nyt sujunut ihan mallikkaasti. En ole antanut lisämaitoa ollenkaan, vaan omatuotannolla ollaan menty. Ja ihan hyvin on riittänyt. Tosin imetys sattuu edelleenkin, eikä ainakaan vielä ole helpotusta ollut näköpiirissä. Taitaa sattua loppuun asti.

Viikko sitten sunnuntaina vietettiin Ainon kastejuhlaa. Nimen valinnassa oli pienoisia vaikeuksia ja lopulllinen valinta tehtiin vasta kastepäivän aamuna. Saman tyylistä nimeä kuin isosiskolla on, ei keksitty, mutta ihan hyvä oli lopputulos näinkin (lue. äidin suosikki valittiin) Kummeina oli meidän vanhempien entinen työkaveri puolisonsa kanssa, joskin tämä työkaveri on jo kauan ollut kaveri ja ystävä, ilman tuota työ-etuliitettä. Kaste pidettiin kirkossa ja sitten siirryttiin läheiseen juhlapaikkaan, jossa ruokatarjoilu olikin meitä odottamassa. Hienosti meni juhlat, eikä mun tarvinnut niiden eteen juurikaan nähdä vaivaa, vaan pääsin juhlistamaan tilannetta ilman stressiä ja työvelvoitteita.

Aino oli mallikkaasti koko juhlan ajan. Kirkossa hän seurasi tarkasti tilannetta kummin sylissä. Vähän meinasi mieli mennä apeaksi, kun hänet laitettiin makuuasentoon ja vielä kastettiin päätäkin, mutta onneksi se osuus oli äkkiä ohi. Juhlapaikalla Aino tyytyi ottamaan torkkua ja syömään. Muut saivat juhlia hänenkin puolestaan.

Lenssua

Alva sai heti ristiäisten jälkeen eli viime viikon maanantaina flunssan. Nenä vuotaa koko ajan ja sitä saa olla pyyhkimässä. Nyt kun nuhalle tuli täyteen jo yksi viikko, juhlisti flunssa tätä merkkipäivää alkavalla yskällä. Ja jotta flunssalla ei olisi yksinäistä päätti se tarttua myös Ainoon. Nyt Ainon nenä valuu, hengitys krohisee, syöminen on vähän hankalaa ja olo ei taida kovin kaksinen olla. Toivottavasti tämä menisi pian ohi, vaikka merkkejä siihen ei vielä olekaan.

Päikkäriä paossa

Alvalle ei tunnu tänäänkään maistuvan päikkärit. Tuolla se mesoo pinniksessään, eikä unesta tietoakaan. Harmittaa aika tavalla, jos Alvan päikkäriaika alkaa olemaan ohi. Eikö alle 1,5 vuotias vielä tarvitse päikkärinsä ja kyllä sen sitten taas illalla huomaa, että unta olisi tarvinnut...

Kuukausiraporttia

Huhtikuussa taisin viimeksi kirjoittaa meidän kuukauden kehitysaskelista ja lupasin silloin palata asiaan vauvan syntymän myötä. Ehkä nyt olisi aika aloittaa uudelleen noi kuukausiraportit. Niistä on itse niin mukava seurata, miten vauva kehittyy ja myöhemmin muistella näitä aikoja. Useinhan ne ovat olleet aika toistoa siitä, mitä jo aiemmin olen kirjoittanut.

Nyt siis vauva on jo lähes kahden kuukauden ja uusia taitoja on kertynyt rutkasti. Tai siis paremminkin kaikki taidot ovat uusia. Niin syöminen, liikkuminen, nukkuminen, nukahtaminen jne. Viime päivinä on vauva alkanut enemmän hymyilemään ja selvästi tahdonmukaisesti. Enää niitä ei voi kuvitellla vain tahdottomiksi kasvojen ilmeiksi, vaan kyseessä on selvästi tietoinen teko. Näistä äiti pitää. Hymyjä ei tosin jaeta liiaksi, eikä montaa kertaa peräkkäin, mutta hyvän olon tullen niitä sentään päivittäin näkee useampia. Ensimmäinen naurun kikatus sentään on vielä kokematta. Katsekaan ei enää harhaile mahdottomasti vaan sitä osataan jo suunnata.

Vatsallaan olo on vauvasta ihan ok. Tosin sitä ei ole meillä juurikaan harrastettu, koska pelkään, että Alva vahingossa tallaa vauvan. Meillä siis turvallisuus syistä kiikutellaan aika tavalla sitterissä, tosin sitäkin Alva meinaa välillä heiluttaa vähän liian kovaa. Pää nousee jo melko hyvin lattiasta, mutta pää ei taida vielä kääntyä puolelta toiselle vatsallaan ollessa. Selällään ollessa vauva kiemurtelee melkoisesti, joten kyseessä on varmaan kierähdysharjoittelua, kuka tie.

Alva on täysin innostunut vauvasta ja nuken hoito käy vauvan hoidon korvikkeesta. Vauvalle tosin annetaan usein haleja ja pusuja, mutta saa niitä myös vanhemmat ja nukkekin. Nuken rattaissa työntäminen on täysin pop.

Puhe on Alvalla jatkanut kehittymistään. Nyt hän tekee jo muutamia kahden sanan lauseitakin, kuten vauva itkee, peppu pestään, vauva pestään, ei saa, tutti pois jne. Pieniä ja käytännönläheisiä asioita siis, mutta niin tärkeitä. Sanavarasto Alvalla on jo melkoinen, eikä sitä ole enää mitenkään mahdollista luetella. Kova hän on toistamaan meidän muiden sanomisia, mutta aika auki jää, kuinka paljon hän niistä ymmärtää. Päivittäin varmaan yhä enemmän ja enemmän.

Kävely, juoksu ja tasajalka hypyt ovat Alvalla jo hyvin hallussa. Fyysisesti Alva onkin ollut todella nopea kehittymään, mutta erityisen taitava hän ei taida sorminäppäryydeltään olla. Tosin ei siinäkään mitään vikaa ole, mutta verrattuna muihin saman ikäisiin, ei hän ainakaan edellä siinä ole. Sai hän kuitenkin juuri unta hakiessaan taikanokkapullon auki ja kaatoi kaiken veden sänkyynsä. Eli siis ihan riittävästi osannee.

Hyppiminen on vieläkin todella hauskaa Alvan mielestä. Sohvalla ja sängyllä hyppimistä ei voi näemmä millään vastustaa. Myös tramppiksen näkeminen saa suun hymyyn. Toinen mieleinen liikkumismuoto Alvalle on tanssiminen. Ristiäisissä hän tanssi sujuvasti Paapan soittaman huuliharppumusiikin tahdissa ja Dance-ohjelmasta etsitään uusia liikkeitä. Lantio keinuu sujuvasti ja sehän se tärkeintä onkin.

Arkirytmi

Tällä viikolla ollaan oltu vain kotosalla ja olen tässä vähitellen alkanut havaita rytmiä vauvalla. En oikein ole ehkä koskaan ollut kovin hyvä noudattamaan rytmiä, vaan tuntuu että päivät vaihtelevat vähän liikaakin. Tällä hetkellä rytmiin vaikuttaa Alvan osalta se, että hänellä on flunssa. Päikkäreitä nukutaan siis tavallista enemmän ja yöt ovat rikkinäisempiä.

Aamulla vauva heräilee siinä seitsemän aikaan. Yritän aktiivisella imetyksellä saada itselleni vähän jatkoaikaa nukkumiseen, mutta huonolla menestyksellä. Viimeistään kahdeksalta on pakko nousta, kun vauva alkaa ääntelemään kova äänisemmin ja pelkona on, että Alva herää siihen, jos hän vielä tuolloin nukkuu. Pääsääntöisesti nukkuu, mutta kyllä hän tällä viikolla heräsi kerran jo seitsemän aikaan.

Aamutoimet suoritetaan ja sitten tarkoituksena on suunnata pihalle. Ongelmia tuottaa se, jos vauva on ehtinyt nukahtamaan ja viimeisestä syötöstä on jo jokunen tunti aikaa. Jos vauva onnistuu jatkamaan ulkona nukkumistaan, niin herääkö hän heti vaatimaan ruokaa ja joudutaan palaamaan samoin tein sisälle. Pitäisikö vauva herättää syömään, vai odottaa että hän herää pian itsekin. No käytännössä olen joutunut kerran herättämään, mutta muuten hän on ollut hereillä.

Ulkovaatteet päälle ja ei kun pihalle. Pihalle on kerran päästy jo ysin aikaan, mutta usein se on lähempänä kymmentä. Vauva vaunuihin ja sitten lehteä hakemaan noin 400 metrin päässä sijaitsevalta postilaatikolta. Alva kävelee osan matkaa, mutta osan aikaa hän haluaa istumaan vaunuihin. Vauva nukkuu aika hyvin, kun häntä työntää ja kun pääsemme pihalle, käyn häntä aina tarvittaessa heiluttamassa uudelleen uneen.

Noin puolentoista tunnin ulkoilun jälkeen tulemme Alvan kanssa syömään sisälle ja vauva jää vielä vaunuihin ulos nukkumaan. Mä yritän järjestellä kämpää, samalla kun Alva leikkii ja seuraa mun tekemisiä. Sitten vähän yhdessä leikkimistä.

Päikkäriaika Alvalla on siinä yhden-puoli kahden aikaan. Tänään hän nukahti vasta kahdelta, mutta nukkuikin sitten ennätykselliset kolme ja puoli tuntia. Taitaa nuha vaikuttaa unen tarpeeseen. Vauva puolestaan heräsi kahdelta, nukuttuaan neljä tuntia. Tällä viikolla hän on joka päivä nukkunut vähintään sen neljä tuntia ja joskus jopa viisi.

Kun Iskä tulee töistä, lähdemme kaikki ulos. Minä menen vauvan kanssa vaunulenkille ja Iskä ja Alva puuhailevat jotain pihassa. Sitten sisälle syömään tai kuten tänään ruoka syödään jo ennen ulosmenoa ylipitkien päikkäreiden vuoksi.

Iltapuuhat aloitetaan siinä kahdeksan jälkeen ja yleensä Alva menee nukkumaan siinä ysin aikaan. Tosin aika kauan hän unta välillä hakee ja nukahtaa vasta joskus kymmenen aikaan tai sen jälkeen. Vauvan nukahtaminen on siinä 22-23 aikaan ja viime päivinä se on mennyt lähemmäs tuota klo 23.

Näin meillä. Pitäisi varmaan kirjoittaa jotain viime viikonlopun ristiäisistä ja vauvastakin enemmän, mutta ei oikein jaksa. Tuntuu flunssa ja rikkonaiset yöt vievän voimat äidistä.

Imurointia 1,5-vuotiaan kanssa

Ensin järjestetään kaikki tavarat pois lattialta ja nostetaan tuolit ja muut isommat esteet pöydän päälle. Tämän jälkeen haetaan imuri eteisen kaapista. Tällä väliin on apulainen jo ehtinyt levittää suurimman osan juuri järjestetyistä tavaroista uudelleen pitkin kämppää, joten imuroinnin edetessä joutuu tietenkin järjestämään tavarat taas uudelleen paikoilleen. Imuroinnin jälkeen voikin taas järjestää tavarat paikallaan, kun ne imuroinnin aikana on ihmeellisesti levinneet pitkin asuntoa.

Askartelua perhekerhossa

Eilen päätin, että tänään mennään pitkästä aikaa seurakunnan perhekerhoon. Aikaisemmin siellä ei olla juuri käyty, kun se alkaa jo kymmeneltä ja Alva on ennen nukkunut melko myöhään. No ehkä perhekerhon vaikutusta jo heti aamusta, koska Alva heräsi tänään vasta yhdeksän jälkeen. Ajattelin, että perutaan kerho, jos ei ehditä, mutta yritetään, jos vaikka ehdittäisiinkin. Tehtiin aamutoimet ja oltiin sitten kuitenkin valmiina autossa juuri kymmentä vaille, joten kerhoon ehdittiin.

Kerhossa oli tällä kerralla askartelua. Ja parasta oli, kun äiti maalasi Alvan kädet ja Alva sai painaa käden kuvia paperille. Sitä on nyt muisteltu kotosalla moneen kertaan. Kyllä vaan kannatti mennä, kun selvästi se oli Alvasta mukavaa. Ehkä ensi kerralla taas.

Alva hoitaa

Vauvan myötä Alva on innostunut hoitamaan nukkejaan ja tietenkin myös vauvaa.

Nukkelle puetaan päälle lakkia ja sukkia. Sitten nukke laitetaan rattaisiin nukkumaan ja häntä työnnetään pitkin asuntoa. Välillä nukelle laitetaan tuttia suuhun ja tietenkin nukella on välillä nälkä, joten tuttipulloa tarvitaan myös. Näiden perustarpeiden lisäksi Alva osaa röyhyttää nukkea olkapäätään vasten samalla kun hän taputtaa nukkea pepulle tai useimmiten ehkä kuitenkin selkään.

Viimeisin nuken hoitotapaa harjoiteltiin tällä viikolla. Olen pitänyt vauvaa jalkojen päällä istuessani sohvalla siten, että hän makoilee tyynyn päällä. Tässä sitten keinutan häntä. Alva on nyt myös alkanut istumaan sohvalla tyyny jalkojen päällä ja tyynyn päälle pitää laittaa nukke. Sitten Alva nukuttaa nukkea tyytyväisenä.

Neuvolassa

Tänään oli taas vauvan neuvola. Mentiin sinne tietenkin Alvan kanssa. Alva leikki odotushuoneessa ja välillä tuli meidän kanssa tutkimaan vauvaa. Ovi oli auki ja hän sai kulkea vapaasti odotushuoneen ja vastaanottohuoneen väliä. Ja kun muitakaan ihmisiä ei ollut paikalla, se oli helppo ratkaisu.

Vauva nukahti juuri ennen neuvolaan menoa, joten aika väsyneen vauvan nostin autokaukalosta riisuttavaksi. Moro-heijaste tarkistettiin, näkö ja kuulo tsekattiin ja vauva laitettiin myös vatsalleen. Vauva vaan taisi olla sen verran väsynyt, että ei juurikaan nostanut päätään, vaan lepäili tyynesti hoitoalustalla. Kerroin, että hyvin hän kyllä yleensä päätään nostaa ja kannattelee.

Sitten punnitukseen ja paino oli taas nousussa. Äidillä ei siis ole huolta tässä asiassa. Nyt saan sen sitten vihdoinkin uskoa ja tätä imetyksen ja maidon riittävyyttä ei enää tässä blogissa mietitä (ehkä). Paino oli siis nyt 5415 g eli keskimääräinen päivittäinen nousu viime mittauksesta on 54 g. Pituutta oli tullut lähes pari senttiä, joten nyt lukemat ovat 56,5 cm.

Neuvolassa tietenkin keskusteltiin imetyksestä. Kuulemma nyt ei ole mitään huolta ja jokaiseen äänähdykseen ei tarvitse vauvalle tarjota rintaa. Nyt olen väkisin ajatellut, että jos vauva itkee, niin sillä on nälkä. Ja onhan se osittain näin, mutta kaipa sillä joskus jotain muutakin asiaa voi olla. Pituuskäyrällä mennään +1 ja painossa ollaankin jo +12, joten kohta "ylilihavien" puolella. Yes! Tämä äiti pitää pullukoista lapsista.

Tunnustus

Kiitos Riia-ruulle tunnustuksesta. Ohjeena on kertoa seitsemän asiaa itsestään ja jakaa palkinto seitsemälle blogille. Niin kuin monessa muussakin blogissa on jo todettu, että lähes kaikki ovat saaneet tämän tunnustuksen jo, jätän eteenpäin jakamisen tällä kertaa.

Mutta siis seitsemän asiaa minusta. Eikä siis kai kelpaa seitsemän asiaa lapsista, vaikkakin heistä olen tainnut jo tulla kertoneeksi enemmän kuin seitsemän asiaa.

1. Olen ikuinen opiskelija. Musta on ihanaa oppia uutta. Oli se sitten lähes mitä tahansa. Olen opiskellut lukion jälkeen useampaa oppiainetta ja ollut myös aikuislukiossa.
2. Olen opiskellut mm. 8 vierasta kieltä, vaikka varsinaista kielipäätä mulla ei olekaan.
3. Sienestäminen on syksyssä parasta ja syksy on vuodenajoista paras.
4. Inhoan hirvikärpäsiä.
5. En pidä itselle shoppailemisesta, enkä juurikaan ole tarkkana siitä mitä mulla itsellä on päällä.
6. En jaksa kotona meikata, tai laittaa hiuksia.
7. Inhoan siivoamista ja olen ulkoistanut sen miehelle.

Arkea (BN 2)

Imetän vauvan.
Vauva nukahtaa.
Syön jogurtin ja puen vaatteet.
Alva herää.
Vaihdan vaipan.
Vaatetan Alvan.
Keitän kaurapuuron.
Syön puuroa ja syötän puuroa.
Nostan vauvan omaan sänkyynsä ja petaan oman ja miehen sängyn.
Luen kirjaa Alvalle.
Siivoan aamiaisvehkeet keittiöstä ja tyhjennän ja täytän tiskikoneen.
Leikitään leluilla.
Herätän vauvan.
Vaihdan vaipan.
Imetän.
Puen Alvalle ulkovaatteet.
Vien rattaat ulos.
Nostan vauvan makuupussiin ja vien ulos rattaisiin.
Alva ulos ja heti hanskaat kastuu.
Löydän kurahanskat autosta ja vaihdan hanskat niihin.
Keinutan vauvaa ja leikitän Alvaa.
Pyöritään Alvan kanssa pihalla sateesta huolimatta.
Tullaan sisälle.
Riisutaan ulkovaatteet.
Keitän makarooneja ja lämmitän eilistä kastiketta.
Vaihdetaan vaippa.
Syödään ruokaa.
Haen vauvan sisälle.
Vaihdan vaipan.
Laitan Alvan päikkäreille.
Siivoan keittiötä ja laitan tiskikoneen päälle.
Imetän vauvan.
Haen Alvalle lisää maitoa.
Seurustelen vauvan kanssa.
Yritän nukuttaa Alvaa.
Imetän vauvaa.
Vien vauvan nukkumaan omaan sänkyyn.
Vaihdan Alvan vaipan.
Laitan Alvan uudelleen nukkumaan päikkäreitä.
Nukutan Alvaa.
Otan Alvan pois sängystä, kun ei nukahda (lähes kaksi tuntia nukutusta...)
Leikin ja luen kirjoja Alvan kanssa.
Vaihdan vaipan.
Laitan vielä kerran Alvan nukkumaan. Ei nukahda.
Levätään (=hypitään) vanhempien sängyssä.
Leikitään ja luetaan taas.
Vauva herää.
Vaihdan vaipan.
Alva kaatuu ja lohdutan häntä.
Imetän ja leikin samalla Alvan kanssa.
Yritän röyhyttää vauvaa ja samalla viihdyttää Alvaa.
Pidän vuorotellen tyttöjä sylissä, luen kirjaa ja odotan miestä kotiin.
Mies tulee töistä ja huolehtii Alvasta ja antaa tälle välipalaa.
Imetän vauvaa.
Iskä ja Alva lähtevät ulos.
Laitan Alvalle ruokaa.
Heilutan vauvaa sitterissä ja surffaan netissä sekä luen päivän lehden.
Iskä ja Alva tulevat sisään.
Vien vauvan nukkumaan.
Syötän Alvalle ruokaa.
Heilutan välillä vauvaa ja lopulta otan syliini.
Katsotaan yhdessä telkkaria ja luen samalla kirjaa Alvalle ja Iskä heiluttaa vauvaa.
Järjestän olohuonetta.
Tyhjennän tiskikoneen ja täytän sitä uudelleen.
Vaihdan vaippoja.
Iskä huolehtii vauvasta.
Annan Alvalle iltapalaksi omenaa ja nektariinia.
Imetän.
Iskä laittaa Alvalle yöasun ja auttaa tämän sänkyyn nukkumaan.
Alva nukahtaa.
Jatkan imetystä ja katson Diiliä.

Vielä ainakin yksi vaipan vaihto edessä ja toivottavasti pian uni tulee vauvalle, jotta mäkin pääsen nukkumaan.

Huomenna sama uudestaan.

Puisto

Tänään suunnattiin  aamutoimien jälkeen puistoon. Alva lähtee aina ihan innoissaan ulos, kun kuulee, että lähdetään puistoon. Sitä puistoon-sanaa sitten hoetaan hyvän aikaa. Puisto oli tällä kertaa tyhjänä, kun sinne saavuimme, mutta kun olimme juuri ehtineet keinuun tuli paikalle toinen tyttö mumminsa kanssa. Mukavasti tuntui tytöillä leikki sujuvan, vaikka ikäeroa olikin pari vuotta.

Vauva nukkui vaunuissa, mutta häntä sai vähän väliä heilutella ja välillä otin syliinkin. Tunnin puistottelun jälkeen alkoi vauva vaatimaan ruokaa niin kova äänisesti, että kotiin oli lähdettävä. Matkalla vauva tietenkin nukahti ja jatkoi uniaan verannalla vielä tunnin ajan. Alvalla taas ei ollut nälkä ollenkaan, eikä hän suostunut edes maistamaan ruokaansa. Maitopullo maistuikin sitten hyvin ja untenmaille nukahdettiin nopeasti. Jo noin kello 12, eli noin tuntia normaalia aikaisemmin.

Bodenin talvi

Bodenin talviuutuuksiin pääsee tutustumaan sivuilla http://www.bodenpreview.co.uk/

Mitään erityisen ihanaa en sieltä vielä löytänyt, joten tilaus jäänee tällä kertaa tekemättä.

Vauvahierontaa

Ainolla on ollut vähän masuvaivoja tässä viime päivinä, tai paremminkin viime viikolla. Viikonloppuna tilanne oli vähän parempi, eikä masu kipristellyt enää niin paljoa. Perjantaiaamuna kuitenkin olin jo tilannut Ainolle ajan vauvahierontaan.

Tänään sitten menimme sinne. Mukava naishieroja/kampaaja oli meitä vastassa ja jutusteli kivasti myös Alvan kanssa. Etukäteisohjeina sain, että vauvaa ei olisi hyvä syöttää juuri ennen hierontaa, vaan sen verran aikaisemmin ettei kuitenkaan nälkä pääse yllättämään. Syötin Ainon noin tunti ennen hierontaa, mutta koska hän oli jo tankkannut aamusella useampaan otteeseen ja ollut hereilläkin jo jonkin aikaa, nukahti hän lähes heti rinnalle. Perille kun pääsimme nukkui Aino tietenkin autokaukalossaan.

Seurasimme Alvan kanssa hierontaa aivan lähietäisyydeltä ja mäkin vähän matkin hierontaliikkeitä Alvalle. Aino tietenkin heräsi hierontaan ja jonkin aikaa oli tyytyväisenä, mutta sitten hän alkoi vähän huudella. En tiedä oliko hieronta Ainolle kovin rentouttava kokemus, kun lähes koko ajan huusi, mutta kuulemma kohtuu rennolta vaikutti, kun hän onnistui kastelemaan lähes kaikki alustat.

Hieronnan päätteeksi annoin Ainolle vähän rintaa, kun ajattelin, että mahtaisiko tuo olla nälkäinen, mutta eipä se maito oikein jaksanut kiinnostaa. Autossa kotimatkalla taas nukahti ja nostin hänet vaunuihin nukkumaan, jossa uni maistui sen aikaa, että saimme Alvan kanssa syötyä makaroonilaatikkoa.

Hyvin nukkuu yönsä

Yleisin kysymys, mitä mulle tehdään on, että nukkuuko vauva hyvin yöt. Se onkin varmaan tämän vauvavaiheen kompastuskivi. Muuten menisi ihan hyvin, mutta jos koko perhe tai ainakin äiti valvoo lähes kaiket yöt, tulee jossakin vaiheessa takapakkia.

Vauva on nukkunut ihan kohtuullisesti yönsä. Nyt kun ollaan menty pelkällä rintamaidolla kolme yötä, on yöt muodostuneet siten, että ensin nukutaan ihan hyvä noin 3 tunnin pätkä ja sitten loppuyö tissutellaan noin puolentoista tai kahden tunnin välein. Iltaisin vauva syö molemmat rinnat muutamaan kertaan, mutta öisin hän syö vain toisen rinnan ja nukahtaa sitten. Ensimmäisen unipätkän hän nukkuu omassa sängyssä, mutta sitten hän jää minun viereeni nukkumaan. Viime yönä muutin vähän rutiineja ja imetin vauvan sohvalla istuen. Röyhtäytin syönnin päätteeksi ja vauva tietenkin heräsi tähän. Sitten hän söi vielä toisen rinnan ja vasta sen jälkeen laitoin hänet nukkumaan omaan sänkyynsä. Tällä tavalla hän nukkui lähes kolme tuntia ennen uuden nälän iskemistä. Herätysten määrä laski siten noin viidestä vain kahteen, joten näin tilanne vaikuttaisi aika kohtuulliselta.

Vauvan sänky oli tällä kerralla myös eri huoneessa, kuin missä me muut nukuttiin. Vaikka vauva nukkuu pitää hän ihan ihmeellistä ääntä koko yön. Valittaako  vatsaansa vai mitä, mutta sellaista meteliä hän pitää, että muiden on lähes mahdotonta siinä melussa nukkua. Onneksi se ei Alvaa juurikaan häiritse. Itsellä tosin alkaa unirästiä olemaan jonkin verran, vaikkakaan viime vuoteen verrattuna se ei tunnu niin mahdottomalta. Jotenkin sitä on reilussa vuodessa oppinut, ettei enää odota saavansa nukkua koko yötä ilman herätyksiä.

Palikkaa kerrakseen

Alvan kanssa ollaan rakennettu Brion palikoista torneja ja aika hyvin se häneltä jo onnistuu. Useita, jopa seitsemän palikan torneja Alva onnistuu rakentamaan, ennen kuin torni kaatuu ja Alva huudahtaa varoituksena. "Aatuu". Nuppipalapelin kokoaminen on vieläkin vähän hakusessa ja onnistuminen on tuurin kauppa.

Hyppimisestä tuli kesällä ihan suurin hitti ja vieläkin se on sitä. Tänään oltiin taas kunnan rannassa, kun Iskä meni uimaan ja saunaan, ja siellä olevaan trampikkseen oli ihan pakko päästä. Vauva jäi nukkumaan autokaukaloon saunan kahvioon, tutun pitäjän hoiviin ja me suunnattiin trampoliiniin. Siinä Alva hyppi innokkaasti ja äiti sai olla tarkkana, ettei tyttö tipu, kun turvaverkkoa ei siinä ole. Taitaa ensi kesäksi olla hankintalistalla trampoliini kotipihaankin, vaikkei se mikään kaunistus olekaan. Tosin vieläkin on keinut hankkimatta ja hiekkalaatikko tekemättä, joten voipi olla, että ensi kesä on jo liian lähellä.

Tänään Iskällä oli isyyslomapäivä, joten viikko päättyi vähän tavallista nopeammin. Alkuviikon neljä päivää oltiin tyttöjen kanssa kolmistaan kotona ja ihan hyvin meni, vaikka pelkäsinkin aika tavalla yksin jäämistä, tai siis ilman apuvoimia olemista. Alvan ja vauvan päikkärit ja aamutoimet rytmittyivät ihan kohtuullisesti, joten ihan kovin kauaa ei kumpikaan joutunut vuoroaan odottamaan. Hyvä, että edes nämä ensimmäiset päivät menivät ihan hyvin, niin sitten jaksaa luottaa siihen, että jatkossakin pärjätään.

Vauvalla on ollut vähän masuvaivaa tässä viimeiset päivät, joten maanantaiksi varasin vauvahieronnan. Katsotaan onko sillä tehoa. Pitänee varmaan ottaa selvää, mitkä mun syömät ruoka-aineet voivat lisätä ilmaa vatsassa, kun vauva ei ole mikään kovin hyvä röyhtäisemään. Kahvia en käytä ja suklaatakaan en ole juuri syönyt. Hiilihapolliset juomat eivät myöskään kuulu mun ruokavalioon. Valkosipulia on parissa ruuassa ollut, mutta siitäkin voin jatkossa kieltäytyä.

Pitänee jatkaa taas imetystä...

Yökötystä

Alva vie nykyään mielellään roskia roskikseen ja esim. pillimehua hän ei juo, ennen kuin pillin kääreenä oleva muovi on viety roskiin. Ihailtavaa käytöstä siis. Toisaalta aikaisemmin Alvalla oli paha tapa jäädä penkomaan roskista ja silloin mä olen sanonut, että ei saa tehdä niin ja että se on yök-yök.

Nyt kun Alva näkeekin roskikseen, alkaa kova yökkääminen ja kakominen. Erityisesti tämä kohdistuu ulkona oleviin roskiksiin. Kun Alva oli viime viikolla Mummin kanssa ulkona, oli hän naapurin pihalla nähnyt todella isot roskikset ja siitä yökkäämisestä ei meinannut tulla loppua ollenkaan.

"Yök, yök, yök", kakoo Alva.

Hoito, hoito

Näin remontin alla asustamme siis koko perhe olohuoneessa ja keittiössä. Olohuoneen pöydästä on tullut hoitopöytä, jossa vaihdan aina vauvan vaipan. Alva yleensä seisoo pöydän vieressä olevalla tuolilla ja seuraa tarkkaan vaipan vaihtoa. Alvan vaipan vaihtaminen on aina vähän projekti. Hän ei siihen hevillä suostu, joten homma on melko tuskastuttavaa.

Tänään ehdotin Alvalle sitä, että hänenkin vaippansa vaihdetaan hoitopöydällä. Se olikin Alvasta hyvä juttu. Hän makaa hoitopöydällä hyvin kiltisti paikallaan ja vaippa on hetkessä vaihdettu. Nyt vaipan vaihdosta on tullut kiva juttu ja kun Alvalle ehdotetaan, että mennään vaihtamaan vaippaa, hän alkaa heti hokemaan "hoito, hoito" tarkoittaen hoitopöytää ja suuntaa heti kyseiseen paikkaan. Ainakin joku homma vähitellen helpottaa, vaikka vain hetkeksi.

Pullo pois

Oltiin tänään neuvolassa punnitsemassa vauva. Ja hyvinhän sillä oli paino noussut. Painoa oli nyt 4710g, eli viime viikon keskiviikosta nousua oli 430g. eli päivittäinen nousu on ollut lähes 54g. Jos tavoite on siis se 20-30g päivässä, niin tuplat ollaan saatu kasaan. Jee!!!

Nyt vaan se turvapullo pois kokonaan. Muutamaan päivään en ollut antanutkaan, mutta sitten toissapäivänä taas repsahdin. Edeltävänä yönä vauva oli tissitellyt tunnin välein, ja kun pari edeltävää yötä oli kanssa olleet aika syvältä, olo oli sanoisinko väsynyt. Illalla sitten annoin pullosta, kun epäilin, että ei se maito riitä. Ja vauva nukkuikin ihanaiset viisi tuntia 22-03. Tällöin rinnat oli jo aika pinkeät ja ainakin vauvalla oli mistä juoda. Viime yönä tein saman tempun ja nyt rinnat olivat jo sopeutuneet vähentyneeseen maidon tarpeeseen, eikä mitään pinkeyttä ollut havaittavissa. Eli tota temppua ei todella parane enää toistaa, tai maidon tulo vähenee ratkaisevasti.

Nyt tavoitteena on, että seuraavaan neuvolakertaan mennessä en antaisi yhtään lisämaitoa. Tissitellään sitten vaikka kaikki yöt ja sattuu sitten miten paljon tahansa. Olo on varmaan kuin zombilla, mutta niinhän vauvojen äideillä olo tuppaa olemaan.

Onko mikään nam-nam...

Alva on ollut aina aika huono syömään. Tai siis kaikkea maistaa ja syö kyllä joitakin lusikallisia, mutta sitten se tökkää ja vatsaan päätyy ehkä vain viitisen lusikallista ruokaa. Siis pikkulusikallista. Kuitenkin energiakulutuksen luulisi olevan aika huipussaan, kun hän jaksaa touhuta ihan koko ajan, eikä juuri paikallaan istuskele.

Nyt ruoka on ehkä maistunut aavistuksen paremmin, tai sitten olen vain tottunut siihen, että annokset ovat minimaalisia. Tällä hetkellä ruokailua "hankaloittaa ja häiritsee" se, että Alva haluaa syödä itse. Hän haluaa aina oman lusikan ja äidin syöttäessä ei suu montaa kertaa avaudu, vaan hän haluaa syödä itse. Lusikan ja haarukan käyttö on toki jo vahvistunut, mutta suurin osa silti tuntuu tippuvan lusikasta pois, ennen kuin se päätyy suuhun. Erityisen vaikeata on tietenkin keitot ja muut "litkut", jotka valuvat lusikasta lähes kaikki aina pois. Suuhun ei juuri mene mitään, eikä äiti saa auttaa. Välillä otetaan sormet käyttöön ja syödään sormin ne kaikkein parhaimmat palat. Kuten tänään nakit nakkikeitosta. Nakit ja makkarat taitavatkin olla ainoita herkkuja, josta Alva pitää.

Ruuan määrä pysyy pienenä myös senkin takia, että Alva juo vieläkin vastiketta tuttipullosta. Tuttipullon hän saa aina mukaan sänkyyn, kun hän menee päikkäreille tai yöunille. Monestikaan ei yksi pullo, joka on varmaan lähes 2,5 desiä, riitä vaan lisää on saatava. Tästä Alva varmaan saa niin paljon energiaa, ettei varsinainen ruoka maistu. Tosin laimennan vastiketta rasvattomalla maidolla, jolloin sen menekki on vähän pienempi, eikä energiaa ole ihan niin paljoa. Tuosta pullosta pitäisi vähitellen päästä eroon, mutta tämä vieroitus saa nyt vielä odottaa, jotta Alva ehtii kunnolla tottua uuteen perheenjäseneen, ilman suuria muutoksia.

3 tavua

Mä tai joku muu on tainnut sanoa Alvalle useamman kerran "upsista", koska Alvan ensimmäinen kolme tavuinen sana on "uppista". Alva sanoo tätä sanaa samalla kun hän leikisti kaatuu lattialle. Uppista vain ja Alva makoilee lattialla.

Nuoralla tanssija

Eilen vauvalla oli neuvola. Menimme tällä kertaa neuvolaan itse, eikä neuvolan täti tullut enää kotiin. Paikalla oli tällä kertaa sijainen, jota en olekaan ennen nähnyt. Nuori nainen. Ihan ok.

Vauva oli taas saanut painoa ihan mukavasti. Nyt paino oli 4280g eli viikossa oli tullut 220g. Kuulemma tavoitteena on, että vauvan paino nousee 20-30g vuorokaudessa, joten ihan hyvin tuo meillä täyttyi. Pituuttakin oli tullut syntymämittauksesta lähes 3 cm, joten hyvin kuulemma kasvaa. Refleksit katsottiin, ihoa arvioitiin ja kuuloa tuttkittiin. Ihan hyvin läpäistiin nämäkin testit. Ensi viikolle pyysin uuden punnitusajan, jotta epäilykset eivät vaivaisi mieltä.

Illalla tosin epäilykset palasivat taas mieleen, kun vauva vain imi ja imi tuntitolkulla. Mikään ei tuntunut riittävän, ja varsinaisia nielaisuääniä ei enää juurikaan kuulunut. Rinnat olivat jo ihan kipeät ja vauva vain keikkuu hereillä. Annoin sitten pullosta lähes 50 ml ja jatkoin taas imetystä. Kun taas olin imettänyt yli tunnin verran (pieniä taukoja välillä) annoin pullosta uudelleen. Sitten vauva nukahtikin siinä yhdentoista jälkeen, oltuaan hereillä ja rinnalla kuudesta alkaen.

Yöllä heräilin pari kertaa. Alva vaati tuttia siinä yhden ja neljän aikaan, mutta vauva vain posotti unta. Lopulta hän heräsi syömään vasta siinä kuuden pintaan ja jatkoi nukkumista vielä pari tuntia, kunnes alkoi tyhjentämään toista rintaa. Rinnat olivatkin jo tietenkin ihan pinkeät, mutta jo ensimmäisellä imetyksellä pinkeys hävisi.

Nyt olo on taas ristiriitainen. Toisaalta aamulla todistettiin, että maitoa tulee riittävästi, mutta sitten kuitenkin tuntuu, että sitä ei liikoja sitten kuitenkaan tule. Epäilykset hiertävät, vaikka toisaalta tiedänkin, että vauvat juovat kyllä jos niille tarjotaan, vaikkeivät välttämättä sitä tarvitsisikaan. Mulla oli jo ihan luotto näihin rintoihin, mutta nyt se luotto pitää rakentaa taas uudelleen. Yöimetyksetkin taas jäivät, joten maidon määrä ei varmaan ole lisääntymässä, vaikka nukkuminen tekikin itselle hyvää. Imetys on kuin nuoralla tanssimista. Ja mä tipahdin siltä nuoralta. Taas.

Touhua ja tohinaa

Alva on ottanut yllättävän hyvin vauvan tulon. Vielä hän jaksaa olla innostunut vauvasta ja vauva taitaa ollakin yleisin sana, jonka hän sanoo. Alva mielellään tulee tutkimaan vauvaa, kun tämä on mun sylissä tai sitterissä. Nenää pitää päästä koskemaan ja korvaakin. Silmiäkin mielellään koskettelisi, mutta siihen joutuu vetämään rajan. Kädestä on kiva pitää kiinni, vähän silittää päätä tai vatsaa jne. Mutta kokoajan itse saa olla kärppänä vartioimassa, koska otteet muuttuvat liian lujiksi. Välillä Alva ei huomaa vauvaa ja ottaa tukea ylös noustessaan esim. vauvan vatsasta tai jostakin muusta. Sitteriin olisi itsekin kiva istua ja sitähän Alva meinaa tehdäkin siitä huolimatta, että vauva on jo sitterissä istumassa. Eli päälle vaan jos vain mahdollista. Myös sängyssä ja sohvalla hyppiminen on verissä, eikä siinäkään ole väliä vaikka vauva makoilisi ihan vieressä. Yhdeksi sekunniksikaan Alvaa ei siis voi jättää vauvan kanssa kahden.

Alvan sanavarasto tuntuu lisääntyvän lähes päivittäin. Vauvan hokemisen lomassa hän ehtii matkimaan meidän sanoja lähes koko ajan. Tietenkin niiden sisältö on varmaan osittain hämärän peitossa, mutta harjoitus tehnee mestarin. Sanat ovat vielä kaikki kaksi tavuisia, mutta nyt hän on alkanut laulamaan Jänis istui maassa -laulun loppusanoja "hyppääpois" tajuamatta varmaan, että siinä on kaksi sanaa yhdessä.

Alvalle tuli taas tänään yksi kuukausi täyteen. Enää pari kuukautta ja meidän pieni vauva on puolitoista vuotias. Jotenkin jännää, että Alvan kohdalla on aina odottanut ja toivonut kehityksen olevan ripeää ja on ollut hienoa nähdä, miten Alva kasvaa ja kehittyy. Nyt Ainon kohdalla tilanne on toisin. Ajatuksissa on koko ajan, että älä nyt vain kasva liian nopeasti. Pysy nyt jonkin aikaa kuitenkin vielä ihan vauvana. Eilen sain viimeiset Pampers 1 vaipat käytettyä ja nyt siirryttiin lopullisesti 2 vaippoihin. Meillä ei siis ehkä enää ikinä käytettä Pampersin ihan pienintä vaippaa, vaan vauvakin on jo siirtynyt seuraavaan kokoon. Yhyy....

Olo kuin taivaassa

Viime yö menikin sitten paremmin kuin voisi ikinä pyytääkään. Vauva nukahti siinä kahdeksan aikaan ja sain katsoa rauhassa Suuren pudottajan finaalin :) Itse menin nukkumaan heti kymmeneltä ja simahdin ihan heti. Alva oli nukahtanut vain hetkeä aiemmin.

Puoli kolmen aikaan heräsin ja ihmettelin, kun vauva ei ollut vielä herännyt. Aika pian se kuitenkin alkoi tuhisemaan, joten nostin sen omasta sängystä viereeni syöpöttelemään. Ajatuksena oli, että jos vauva söisi vaikka vartin kummastakin rinnasta, niin eiköhän se olisi siinä. No sitten kun tuli rinnan vaihto ajankohtaiseksi, oli vauva sipannut jo ihan täydellisesti, enkä saanut vauvaa enää innostumaan ruokailusta.

Muutamia kertoja yritin tuputtaa, mutta vasta puoli seiskan aikaan vauvaa alkoi ruokailu taas kiinnostamaan. Sitten pientä tirsaa vielä ja ruokailu jatkui taas. Ylös noustiin siinä puoli ysin aikaan. Että näin tänä yönä. Eeviksen ehdotus maitopullosta jäi kokeilematta, kun vauva ehti nukahtaa normaalia aikaisemmin.

Vauvalle löytyi Iskä

Eilen kävimme miehen kanssa lastenvalvojan pakeilla vahvistamassa isyys. On se vähän kummallinen operaatia, näin kun ei olla avioliitossa. Meillä oli aika valvojalle kello 13, josta tosin myöhästyimme vähän. Ulkona olimme jo kuitenkin 13:15 ja sisällä lastenvalvojan huoneessa ei taidettu olla edes viittä minuuttia.

Viime vuonna kun olimme vahvistamassa isyyttä ensimmäisen kerran. Kesti tilaisuus ehkä vähän kauemmin, kun silloin niitä papereita käytiin tarkemmin läpi ja tarkastettiin, että kertomukset esim. seurustelun aloittamisesta ja yhteen muutosta pitää paikkaansa. Nyt nämä kohdat oli vain copy-pastattu viime vuoden papereista, joten äkkiä ne oli läpi vilkaissut ja allekirjoitukset papereihin. Samalla tehtiin myös huoltosopimus, vai mikä sen nimi oli, jotta Iskällä on vauvaan samat oikeudet ja velvollisuudet kuin äidilläkin. Ajatuksena ei siis ollut, että olisin yksinhuoltaja.

Lastenvalvojalla käyntiä varten Mummi tuli meille vahtimaan Alvaa. Alvalla kun oli juuri päikkäriaika tuolloin ja oli helpompaa, että hän saa nukkua rauhassa päikkärinsä, eikä tarvitse sitten nuokkua autossa. Tuota käyntiä varten, kun joutuu istumaan autossa reilut kolme varttia. Vauvan otimme mukaan ja hän nukkui lähes koko matkan.

Vauvan kanssa on mennyt ihan mukavasti. Ainoa miinuspuoli on yöt. Vauva ei ole mikään kaksinen yönukkuja ja vaikka se nukkuukin, niin se pitää vanhemmat tehokkaasti hereillä. Nukkumaan mentiin varmaan siinä kymmenen maissa ja vauva heräili ensimmäisen kerran puoli kahdeltatoista. Sitten tissiteltiin joku puoli tuntia, josta imuotteen hakemiseen menee vähintään se viisi minuuttia. Vauvalle on jotenkin vaikeaa yösin löytää kunnon otetta. Se vain lipoo huuliaan, eikä tarraa kunnolla kiinni. Helpoiten se onnistuu, kun yritän pitää itseni vauvan yläpuolella ja siitä sitten yritän huomaamatta laskeutua takaisin rentoon makuuasentoon, mutta usein huonolla menestyksellä. Imuote irtoaa ja taas joudun kannattamaan itseäni. Yhden aikaan tissiteltiin taas, sekä puoli kolmen aikaan. Sitten pari välihörppyä ja kunnon tissittely taas viiden aikaan.

Tuon viiden jälkeen olin aika puhki ja totesin, että nyt vauva varmaan nukkuu ja nukun kyllä itsekin kaksi tuntia, vaikka mikä olisi. Ennen kuin olin saanut edes Lansinohit laitettua, alkoi vauva huudella. Nyt vauva vaikutti nukkuvalta, mutta se vaikersi kuin kitisevä ladon ovi. Ja tietenkin tuonne seitsemään asti, jolloin se alkoi vaatia lisää maitoa. Tai ainakin vaikerrus koveni sen verran, että vauva oli pakko hiljentään tissillä, jotta Alva ei heräisi. Sitten taisinkin vähän torkahtaa remontin äänistä ja vauvan vaikerruksesta huolimatta ja vauva heräsi aamumaidolle siinä kasin aikaan ja Alva heräsi poikkeuksellisesti vasta puoli ysiltä. Näin siis taas yksi yö lähempänä sitä, että saisi nukkua heräämättä koko yön. Onkohan se jotain 356 yötä to go.

Paino nousussa

Tänään kävi neuvolan täti meitä tervehtimässä. Tapaamisen suurin anti oli vauvan painon mittaus. Paino on lähtenyt hienosti nousuun ja nyt se oli jo ylittänyt syntymäpainon. Paino siis tänään 4060 g, kun se reilu viikko sitten oli 3750 g. Ihan upeeta siis. Nyt voi jo vähitellen luottaa siihen, että kyllä näistäkin rinnoista jotakin tulee. Olen antanut päivittäin kerran vastiketta, mutta siitä voisi nyt ehkä luopua...

Omakin paino tuli pitkästä aikaan mitattua. Paino on tippunut synnärille menosta 11 kg, eli vajaa kaksi kiloa on vielä lisätaakkaa.

Imetystä ja ulkoilua

Onkohan imetys keksitty ihan vain sitä varten, ettei äidit pääsisi nauttimaan ahdistumatta ja hyvällä omalla tunnolla vauva-ajasta? Itse en oikein pysty vain ottamaan rennosti ja luottamaan siihen, että kaikki menee hyvin vain omalla painollaan. Tosin välillä sellaisiakin hetkiä on.

Eilen päivä meni mielestäni imetyksen suhteen melko hyvin. Tuli tunne, että maitoa riittää ihan mukavasti. Vauva imi pitkään rinnalla ja ajattelin, että hyvä niin, sillä eikö sen pitäisi lisätä maidon tuloa, kun ahkerasti imee. Vauva ottikin hyviä päikkäreitä ihan vain rintamaidon voimalla, enkä antanut lainkaan lisämaitoa. Yöllä imemisvimma jatkui. Vauva imi yhteensä lähes tunnin ja sitten nukkui kaksi tuntia. Näin mentiin yöllä pari kertaa, mutta sitten tuntui, että nyt rinnat on ihan tyhjät kärpäslätkät ja niitä sattui jonkin verran. Imettäminen ei enää oikein tuntunut järkevältä ja annoin vauvalle siinä kolmen aikaan noin 50 ml vastiketta. Se juotiin ahnaasti ja sitten uni tuli. Vauva nukkui nyt reilun kolme tuntia ja sitten olikin jo aamu.

Aamusella olen taas imettänyt pitkään ja useita kertoja. Rinnan päät ovat vieläkin todella arat, mutta verta ei tule enää. Ehkä ne siitä vähitellen tottuvat imettämiseen. Rinnat ovat tuntuneet tyhjiltä vielä tänäänkin ja vauva ei ole imettämisen jälkeen nukkunut kuin hädin tuskin tunnin ja sitten on taas päästävät rinnalle syömään. Epäilykset maidon riittävyydestä ovat taas nousseet pintaan. Päivällä annoin hänelle taas pullosta sen puolidesiä, mutta oliko sitä sitten liian vähän vai eikö muuten vaan nukuttanut, kun nytkin uni päättyi aika pian. Imetystä taas ja nyt vauva vaikuttaa nukkuvan vähän paremmin.

Vähän harmittaa, että se neuvolan punnitus on vasta keskiviikkona. Voisihan se olla jo vähän aikaisemmin, niin voisi sen perusteella sitten taas tehdä johtopäätöksiä maidon riittävyydestä. Tietenkin imettäminen on tärkeää, mutta en ole valmis pitämään lasta pienessäkään nälässä, vain siksi että haluan ehdottomasti jatkaa imetystä. Ruokaa on saatava ja sitä on saatava riittävästi, vaikka sitten pullosta.

Tänään kokeiltiin ensimmäisen kerran kaksostenrattaita. Vauva nukkui vaunukopassa ja Alva istuskeli vieressä. En mitenkään pitkään kävellyt, mutta rattaiden työntäminen vaikutti helpolta ja kevyeltä. Mies sitten työnteli vaunuja vähän pidempään ja vaikutti hänkin tyytyväiseltä. Meidän huonojen matkarattaiden jälkeen tuntuu yleelliseltä työntää vaunuja, jotka liikkuvat hyvin. Ostos vaikuttaa siis aikas hyvältä, ainakin vielä.

Alva on muuten innostunut nyt ihan uudella tavalla rakentamaan palikoista tornia ja aika hyvin hän siinä on edistynytkin. Nyt jo viisikin palikkaa menee näppärästi päällekkäin ja kun torni kaatuu huudahtaa Alva: "Aatuu".

Ensimmäiset päivät

Tänään vauva täytti viikon. Aika vanha siis jo kun on koko viikon kiertokulun nähnyt :)

Päivät kotona on mennyt lähes yksinomaan vauvan ja Alvan kanssa touhutessa. Mies on onneksi isyyslomalla, joten mun ei ole tarvinnut juurikaan nostaa Alvaa ja kiellettyähän se olisikin vielä seuraavan viiden viikon ajan. Ihan kokonaan tuo nostamattomuus ei varmaan voikaan toteutua, mutta yritän näin alussa ainakin olla vähän varovainen (juuri raijasin kaksosten vaunut sisälle ja asensin siihen hikipäässä vaunukoppaa). Yläkerran makuuhuoneet on rempan keskellä, joten kaikki tarvittavat tavarat ja sängyt on siirretty alakerran olohuoneeseen ja keittiöön. Vielä varmaan pari viikkoa menee, ennen kuin remppa alkaa olla valmis.

Aino vaikuttaa aika ihanalta vauvalta. Syö ja nukkuu, syö ja nukkuu. Tosin yöllä hänestä olisi mukavaa vähän seurustellakin, mutta äiti ei jostakin syystä ole kauhean innostunut tähän. Yöllä ei unetkaan ole kovin pitkiä ja viime yönä oli havaittavissa pientä vatsanpurua. Tänään olenkin sitten pitänyt vauvaa vähän enemmän hereillä, mutta eipä siihen rytmiin varmaan vielä voi suuriakaan muutoksia tehdä.

Aamu meillä alkaa siinä seitsemän aikaan, kun remppamies saapuu naputtamaan. Olisikohan vauva nukkunut johonkin kahdeksaan ja Alva taisi herätä puoli kasin maissa. Aikaisemmin sitä muuten muisti päivän kulun ihan varmasti, mutta nyt tuntuu, että ei oikein ole mitään hajua ajoista. Aamupäivällä Aino nukahti vasta siinä kymmenen aikaan, joten lähes kaksi tuntia hän oli hereillä. Imettelin, vaihdoin vaippaa pariin otteeseen, kannoin vatsallaan käsivarren päällä jne. Kymmeneltä tyttö sitten simahti, mutta heräsikin syömään jo kello yhdentoista aikaan.

Myös tämän herätyksen jälkeen Aino oli hereillä useamman tunnin ja nukahti kunnolla vasta vähän ennen kahta. Annoin hänelle rintamaidon lisäksi noin 50 ml vastiketta, kun tuntui, että rinnat oli imetty jo monesti tyhjäksi eikä niistä tullut enempää. Todennäköisesti nälkä pitikin hänet näin kauan hereillä. Nyt hän onkin sitten nukkunut siitä kahdesta tähän puoli kuuteen asti ja uni senkun maistuu. Näitä useamman tunnin pätkiä kun tulisi yölläkin, niin mikäs siinä.

Mun imetys on tällä kerralla lähtenyt paremmin käyntiin. Suurimpana syynä tähän on varmaan se, että Ainolla on kunnollinen imuote, jota Alva taas ei oppinut koskaan. Nyt tunnen imettäessäni imun ja joskus jopa vähän liiankin kovan. Rinnanpäät ovat menneet rikki, joten yritän välillä käyttää rasvaa ja rintakumia sekä vaihtaa imetysasentoa. Vielä suuremmitta menestyksittä. Toivottavasti paranevat vähitellen.

Kotiutumisen jälkeen olen päivittäin antanut rintamaidon lisäksi kaksi kertaa vuorokaudessa vastiketta. Vastiketta annan silloin, kun olen jo pari kertaa imettänyt kummastakin rinnasta, mutta vauva ei vaikuta tyytyväiseltä tai ainakaan hän ei nukahda, enkä keksi muutakaan syytä valvomiseen. Alva ainakin valvoi silloin aluksi lähes kellon ympäri, kun yritin vain rintaruokintaa ja seurauksenahan siitä oli painon putoaminen.

Neuvolan täti kävi meitä moikkaamassa tiistaina. Tämän käynnin tärkein anti oli tietenkin punnitus. Oli tärkeää nähdä, miten painokehitys on mennyt. Onneksi paino ei ollut enää laskenut, mutta toisaalta se ei ollut sunnuntaiaamun punnituksesta myöskään noussut. Eli paino oli pysynyt samana. Seuraavan kerran hän tulee vasta keskiviikkona. Se on aika pitkä aika, kun kahden viikon raja tulee täyteen sitten seuraavana päivänä ja silloin painon olisi hyvä olla saavuttanut tuon syntymäpainon. Nyt tilanne siis se, että vauva painaa 3750g, kun hän syntyessään painoi 3995g. Pitäisiköhän varmuudeksi käydä punnituksessa neuvolassa huomenissa, jotta tietäisi tilanteen, eikä tarvitsisi sitä jännittää koko viikonlopun ja alkuviikonkin vielä...

Kerroin neuvolan tädille, että imetys ahdistaa tälläkin kertaa. Onneksi hänellä oli vähän aikaa kuunnella ja yhdessä tarkistimme imetysotetta ja muuta. Toivottavasti tämä tästä nyt kuitenkin lähtee, vaikkakin täysimetyksestä en nyt vielä unelmoi, mutta kun saisi maidon tuotannon pysymään toiminnassa, jottei se lakkaisi ennen aikaisesti. Neuvolan täti poisti myös tikit sektiohaavasta ja sanoi, että paremminkin se olisi voinut parantua. Nyt se vähän vuotaa. Kerroin, että en ole juuri antanut sille ilmakylpyä, mutta suihkuttanut olen. Sain neuvon antaa sille ilmakylpyä, mutta neuvolan täti myönsi kyllä itsekin, että se on varmaan vähän vaikeeta. (Kyseisellä hetkellä meillä oli 7 vierasta henkilöä talossa, joten housutta oloon ei juuri ole mahdollisuuksia. Ja näin maalla kun asutaan, niin ihmisiä lappaa ovesta sisään päivittäin, joten kyseinen tilanne ei ollut mitenkään harvinainen. Toisaalta mä en tarjoile näille ihmisille mitään ja tällä kertaa yksi vieraista teki ruuat ja järjesti tarjoilut. Hyviä puoliakin siis löytyy.)

 Voisipa se vauva jo taas herätäkin...

Synnärillä

Torstaina sitten lähdimme ajamaan kohti Poria ja Satakunnan keskussairaalaa. Tunnin matka meni hujauksessa, kun ei ollut mitään supistuksia ja aikakin oli etukäteen sovittu. Keskiviikkona tosin kätilö soitti mulle ja pyysi tulemaan jo tuntia aikaisemmin, koska sille päivälle sovittu toinen leikkaus oli siirretty pois kyseisestä salista. Yhdeksältä olimme siis osastolla, jossa meidät ohjattiin yhteen huoneeseen vaihtamaan vaatteita ja valmistautumaan synnytykseen. Aika jännät paikat oli. Jotenkin viime kerralla, kun kaikki oli täysin uutta ei osannut varautua tulevaan mitenkään. Nyt tuleva jännitti jo enemmän, kun oli vähän hajulla siitä, mitä se on.

Huoneessa vaihdoin sitten vaatteet ja mulle laitettiin tippa ja katetri. Katetrin laitto oli tälläkin kertaa ihan ok juttu, mutta noita piikkejä en oikein siedä. Varsinaisesti mulla ei ole mitään piikkikammoa, mutta mun verisuonia ei ole suunniteltu niitä varten. Tälläkään kertaa ei päästy yhdellä pistolla, vaan jouduttiin kaivamaan toista suonta ja kokeilemaan sitä, kun ensimmäinen ei onnistunut. Mies sai päälleen myös leikkaussalitamineet ja sitten aloimme odottamaan sitä, että pääsemme leikkaussaliin.

Eihän siinä sitten enää kauaa odoteltu ja ennen puolta yhtätoista lähdimme kohti leikkaussalia. Minä sängyssä makoillen ja mies vauvan "kaappia" työnnellen. Mut vietiin suoraan leikkaussaliin, mutta mies ohjattiin toiseen huoneeseen odottamaan, että alkuvalmistelut saadaan tehtyä. Mulle laitettiin happinaamaria, antureita rintaan, verenpainemittaria käsivarteen ja tietty spinaalia selkäytimeen. Spinaalin laitto aikatavalla jännitti, kun edellisellä kerralla epin laitto meni aika mönkään ja lääkäri silloin vähän puoliääneen epäili, että onko mulla jotenkin normaalista poikkeavat nikaman välit. Spinaali meni silloin kuitenkin kokeneen anestesialääkärin laittamana kerralla. Nyt jännitystä lisäsi se, että laittajana oli joku harjoittelija. Hän joutui aika kauan hakemaan sopivaa kohtaa ja vasta toinen yritys tuotti tulosta. Sinäänsä tuo ei nyt juuri sattunut tai haitannut, mutta jännitystä se lisäsi. Kyseessä taisi olla vielä joku lääkäriksi opiskeleva eikä varsinaisesti erikoistuva jo lääkäriksi valmistunut.

No alkuvalmistelujen jälkeen mies pääsi leikkaussaliin ja tuli istumaan mun viereeni. Suunnitellun sektion paras puoli on selvästi se, että isä pääsee mukaan. Oli hienoa todistaa syntymän ihme yhdessä tärkeimmän ihmisen kanssa. Kun vauva sitten ensimmäisen kerran parkaisi, tuli todella syvä liikutuksen tunne. Onneksi pian sain nähdä tämän ihmeen ja tuntea vauvan ihon poskellani ja kädelläni. Sitten vauva vietiin naapuri huoneeseen, jossa lastenlääkäri tutki pienokaisen Iskän valvovan silmän alla. Huuto ja parku oli melkoinen. Alvasta en muista edes ensi äänähdystä, mutta tämän vauvan itku oli sen verran voimallista, että sen kyllä muistaa. Taitaa olla suuriäänisempi kaveri. Sitten vauva tuotiin vielä hetkeksi viereeni, ennen kuin häntä lähdettiin viemään osastolle, jonne myös mies lähti.

Mä jäin tikattavaksi ja tällä kertaa tikkaaminen kesti jonkin verran kauemmin kuin viimeksi. Kuulemma toisen sektion tikkaaminen vie enemmän aikaa. Kun Aino siis syntyi klo 11:11, lähdin mä leikkaussalista vasta siinä 12 aikaan. Mut vietiin heräämöön, jossa jäätiin odottamaan puudutuksen vaikutuksen lakkaamista. Kahden aikaan sitten pääsin osastolle ja huoneeseeni, jonne mies ja vauvakin lähes heti tulivat. Ja heti alkoi imetyksen opettelu ja siten myös vauvaan tutustuminen.

Se päivä meni vähän sitten siinä. Tissiteltiin, makoiltiin, ihailtiin vauvaa ja nautittiin uudesta perheenjäsenestä. Mies lähti kotiin siinä viiden pintaan ottamaan Alvaa vastaan ja me jäätiin vauvan kanssa kahden. Yö meni kohtuullisesti. Unta en varmaan juurikaan saanut, vaikka vauva vietiin siinä yhden aikaan hoitajien hoteisiin. Puoli viiden aikaan kyselin vauvan perään, että voisi sen takaisinkin tuoda, kun ei meidän huoneessa kukaan nukkunut. Vauva oli kuitenkin juuri nukahtanut, joten hoitaja ei raskinut sitä tuoda. Pari kertaa taisin vielä kysellä vauvan perään, mutta neiti suvaitsi herätä vasta siinä ysin vai olisiko ollut puoli kympin aikaan. Aika ikävä jo siihen mennessä oli tullutkin.

Päivällä meitä kävi tervehtimässä Alvan sisko lapsensa kanssa. He tulivat keskellä päivää, eikä mulla tällöin vielä ollut huonekaveria. Saimme siten olla hetken rauhassa ja ihastella kummankin vauvoja. Mies ja Alva tulivat sitten siinä viiden aikaan katsomaan meitä. Oli ihana nähdä Alvaa pitkästä aikaa, mutta valitettavasti vierailu oli melko lyhyt, joten eron hetki oli taas käsillä. Myös Mummi, Pappa ja mun sisko kävivät meitä tervehtimässä vierailua aikana. Aika hulinaa siis onnistuttiin pitämään, kun kaikki olivat yhtä aikaa mun huoneessa. Huonekaveri varmaan ärsyyntyi, mutta toisaalta se oli kuitenkin vain reilu tunti.

Lauantaina päivä sujui tavalliseen tapaan. Tällöin en enää saanut ruokaa suoraan huoneeseen vaan "jouduin" hakemaan sen itse päiväsalista. Toisaalta tuo liikkuminen on kyllä niin hyväksi, että kun vain liikkeelle lähtemisen kivut kestää, niin sitten sitä jo meneekin. Mies ja Alva kävivät taas siinä vierailuajan korvilla mua katsomassa, mutta pitkän ajomatkan takia he eivät voineet kovinkaan kauaa viipyä.

Sunnuntaina aamupäivällä vauvalla oli lääkärin tarkastus ja saimme luvan kotiutua. Äkkiä soitti miehelle ja he lähtivät heti ajamaan sairaalaan ennen Alvan päikkäreitä ja hakemaan meitä kotiin. Ihanaa oli tulla kotiin. Ei enää sairaalan laitostavaa vaikutusta ja yksityisyyden menetystä. Täällä saa olla rauhassa ja nauttia ja opetella taas vauva-arkea.

Tyttö tuli, tyttö tuli ja mun sydämeni suli...

5.8.2010 syntyi meidän perheen toinen tyttö. Synnytys meni sovitusti sektiolla ja epäily suuresta vauvasta ei täysin toteutunut. Pituus 52 cm ja paino 3995 g. Kotiuduttiin tänään.

Alva yökylässä

Lähdettiin tänään Alvan kanssa yhdessä Turkuun. Menimme kaupan kautta katsomaan, että asunnolla on kaikki hyvin. Annoin Alvalle vähän ruokaa (olisin antanut enemmänkin, mutta ei oikein maistunut) ja sitten hän meni päikkäreille. Ihan hyvin hän tuntui muistavan paikan, sillä kun sanoin, että nyt nukkumaan päikkäreille, hän kipitti kiltisti oman sänkynsä viereen ja roikkui pinnoissa. Nostin hänet sänkyyn ja annoin pullon maitoa seuraksi.

Alva nukkui vain tunnin ja sitten vähitellen aloimme tehdä lähtöä Mummin ja Pappan luokse. Haimme matkalla Mummin töistä ja menimme sitten heille. Olin siinä paikalla reilun tunnin verran ja lähdin sitten ajamaan takaisin kotiin. Alva tuntui jäävän hoitoon ihan hyvillä mielillä ja vilkutti mulle olohuoneen ikkunasta ja naureskeli lentosuukoilleni. Vähän haiku oli jättää häntä, kun tietää hän päivänsä elämämme keskipisteenä alkaa olla ohi. Kohta hänellä on kilpailija. Emme myöskään Alvan kanssa näe kunnolla kuin vasta su tai ma. Hänen on tarkoitus tulla mua sairaalaan katsomaan, mutta ei se ihan sama ole. Toisaalta mulla on kyllä ihan luottavainen mieli, että hyvin hänellä hoidossa menee. Ja hän tulee huomenna jo kotiinkin ja on sitten Iskän kanssa viikonlopun.

Lekurissa käyty

Tänään mulla oli aika äitiyspolille. Sama lääkäri otti tälläkin kertaa vastaan ja vastaanotto taisi viedä enintään 5 minuuttia. Nopeaa toimintaa siis.

Lääkäri tutki kohdunkaulan tilanteen ja totesi sen olevan ennallaan. Ei siis merkkejä tulevasta synnytyksestä. Ultratessaan hän kysyi multa, että miten mä olen ajatellut, että tuleva synnytys tulisi menemään. Mä sanoin, että olen vähän sektion kannalla. Eipä siitä sitten muuta juurikaan puheltu. Painoarvio oli 4400g. Lääkäri sanoi sitten, että ensi torstaina voitaisiin sitten tehdä se sektio. Kysyi vielä, että onko mulla jotain kysyttävää, mutta eipä mulla juuri ollut.

Lääkäriajan jälkeen sairaanhoitaja/kätilö kertoi minulle, miten pitää valmistautua sektioon ja miten se käytännössä etenee. Torstaina mun pitää olla osastolla klo 10 (normaalisti oltaisiin kai jo 6.30, mutta torstaina on jo muitakin leikkauksia eli yksi gyneleikkaus ja toinen sektio, joten mut otetaan varmaan vasta viimeiseksi. Arvaankohan oikein jos veikkaan, että leikkaus alkaisi vasta lähempänä klo 14.) ja miehen on hyvä tulla jo tällöin mukaan, kun aikataulua ei kuulemma niin tarkkaan tiedä. Jos kaikki on ok, niin kotiin voin päästä joko su tai ma. Tikkit poistetaan vasta ti, ja neuvolan täti tulee ne kotiin poistamaan. Hyvää palvelua siis.

Sairaanhoitajan juttelun jälkeen kävin vielä verikokeissa ja neljä pullollista vuodatin. Sitten lähdin kotiin päin ajelemaan. Ajomatkan aikana soitin neuvolan tädille tilanne tiedotuksen ja hän merkitsi alustavan varauksen tuohon tiistain tikkien poistoon.

Nyt on vähän erikoiset mielialat. Olinhan mä tuota sektiota jo jonkin aikaa ajatellut, mutta nyt tuntuu, että onko se sittenkään oikea ratkaisu. Hienoa oli, että lääkäri kysyi minunkin mielipidettäni, mutta kaipa mun mielipiteellä oli vain pieni merkitys ja ratkaisu tehtiin kuitenkin lääketieteellisillä perusteilla (eli edellisen synnytyskuvauksen perusteella). Alatiesynnytys olisi kuitenkin ollut hyvä kokea. Jotenkin tuntuu, että jää jostain paitsi, kun kumpikin raskaus on päättynyt sektioon. Kolmatta lasta ei kai meille oli tulossakaan, mutta sekin syntyisi sitten sektiolla, kun kahden sektion jälkeen ei enää alatiesynnytystä pääse kokemaan.

Toisaalta alatiesynnytys kyllä vähän kauhistuttaa. En usko, että se synnytys tässä parin päivän sisään lähtee itsestään ja jos tässä vielä pitkään odotellaan, niin vauva on lähempänä 5 kiloa. Ei kai se vielä mikään syy sektioon ole, vaan alatietä sitä synnytettäisiin, mutta kyllä se näin "ensisynnyttäjälle" olisi aika pakertamista. Ja synnytys olisi varmaan aika pitkällinen prosessi, jota pitäisi vauhdittaa lääkkeillä. Ei ehkä herkkua sekään.

No nyt se on toisaalta sitten päätetty ja näin edetään. Turha tässä on enää nikotella. Torstaina meille syntynee toinen lapsi. Outoa että sen tietää etukäteen...

Vauvan vaatetta

Vähitellen alkaa vauvan vaatekokoelma olla kasassa. Tässä pieni näyte siitä. Osa on ihan uusia, osa on Alvan vanhoja ja viimeinen minun vanha potkupukuni.

Oikealla uusi Name it -body ja Lindexin housut. Vasemmalla Alvan vaatetta.

Name it, Boden ja Lindex. Lindexin potkari on viime vuoden satoa.

Boden

Alvan vanha mekko viime vuoden yo-juhliin. Ja sitten viimeisenä mun sininen Tutan potkari suoraan 70-luvulta.

Näiden vaatteiden lisäksi vielä pussillinen Alvan siskolta saatuja vaatteita sekä mun siskolta saatuja, sekä joitakin Alvan vanhoja ja myös jokunen uutukainen. Kaikkia tuskin kannattaa kuvata...

Remppa alkanut

Tällä viikolla sitten vihdoinkin meillä alkoi remppa. Tarkoituksena on remontoida yhdestä makuuhuoneesta lastenhuone ja fyllata varastokoppeja, jotta niistä ei tulisi talvisin kylmää makuuhuoneisiin. Sitten vähän pientä fiksausta portaisiin, vessaan jne. Melko pientä, mutta kuitenkin sen verran suurta, että mä pakenin Alvan kanssa remontin alta mökille.

Mökille lähdettiin keskiviikkona, mun neuvolan jälkeen. Aika turha neuvolakeikka, ei mitään erityistä. Mummi oli mökillä meidän kanssa ja Pappakin jonkin aikaa. Mukava lomailu siis jatkuu. Iskä tosin jäi kotiin remonttiavuksi. Alva selvästi ikävöi Iskää, joten tänään perjantaina tulimme takaisin kotiin ja ollaan täällä nyt ainakin alkuviikkoon asti. Toivottavasti Alva saa nukuttua jonkinlaiset päikkärit remonttiäänistä huolimatta. Loppuviikosta paetaan varmaan taas joko Turkuun tai mökille, jollei syntyvä vauva muuta suunnitelmia. La on jo parin päivän päässä, mutta mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei ole vielä ollut.

Alva oppi viikolla taas uuden sanan. Mulla on pinttynyt tapa sanoa aina Kiitos tai Kiitti, kun esim. saan jotain. Alva on jo pitkään ollut innokas antamaan mulle ja muillekin ihmisille erilaisia tavaroita. Olen aina kiittänyt häntä. Nyt hänkin on alkanut kiittämään saadessaan jotain. Ei tosin joka kerta, mutta muutaman kerran todistimme tätä tapahtumaa. Hän on muokannut Kiitti-sanasta omaan suuhunsa sopivan sanan ja niinpä Alva sanookin "Tiitti". Se on vallan hellyyttävää.

Uusia sanoja

Alvan sanavarasto ja puheen ymmärtäminen kehittyy hyvää vauhtia. Vaikea tosin on sanoa, paljonko hän meidän puheesta ymmärtää. Välillä tuntuu, että kaiken ja välillä tuntuu, että ohi menee niin että kohina käy. Alva toistaa perässä tosi paljon sitä mitä sanomme, mutta usein niiden sanojen merkitys jää varmaan hänelle auki. Tutuista kirjoista hän jo osaa pyydettäessä osoittaa monia kuvia: aurinko, mato, lintu, traktori, koira, mansikat, tähti, pallo, muumipappa ja monet muumilaakson muutkin asukkaat, jne.

Tällä hetkellä uusina sanoina ovat esim.
Että = vettä. Alva pyytää usein vettä kastelukannuunsa, leikkikuppeihin, jotka hän sai kummitädiltä, ulkona olevaan vatiin jne
Iää = lisää. Alva saa nukkumaan mennessä maitopullon mukaansa sänkyyn ja yleensä kun se on juotu, niin sitten sänkystä kuuluu vaatimus, että lisää tarvitaan. Kun kysyn, että otatko lisää, niin Alva vastaa että "joo" ja jää rauhallisesti sänkyyn odottamaan, että tuon lisää.
Koo´kii = Korkki, yleensä tuttipullon korkki
Utti, otti = kyseessä on tuiki tärkeäksi muodostunut tutti
Aapaa = saapas
Kukka,
Puu,
Traktori sanoo, että "trrrrr", ja niin että sylki roiskuu
Kakka (tämä sana ei valitettavasti vielä kuitenkaan esiinny juuri ennen hätää, vaan vasta sen jälkeen tai ihan muulloin),
Puuppa
Ankka

Nämä nyt ainakin näin nopeasti tuli mieleen. Toisaalta suurin osa, varmaan lähes 99% Alvan puheesta on vielä täyttä siansaksaa. Hän höpöttää lähes koko ajan, mutta eihän siitä mitään selvää saa. Näitä muutamia yksittäisi sanoja vain.

Ps. Kenkäinnostuksen lisäksi nyt on havaittavissa hansikasinnostusta. Alva tuo kurahanskaan/villalapasen ja se pitää pukea käteen. Peukkukin löytää pääsääntöisesti paikkansa.

Lindexin mallinukke

Tänään kävin Lindexillä ja mukaan lähti jo aiemmin ihailtu pusero ja siihen sopivat velourit. Käytin viime vuoden noita Lindexin veloureita meidän neidillä niin paljon, että kaikki kai tunnistivat Alvan pelkistä housuista. Kaipa niitä muillakin on, mutta ainakin meidän viime vuotisissa vauvatapaamisissa Alvalla oli lähes aina velourit. Eipä hänellä paljon muita housuja ollutkaan, joten vaihtoehtoa ei juuri ollut. Toisaalta pidän niistä niin paljon, että tilanne jatkuu syksyllä varmaan samana. Noiden housujen on pakko olla mukavat päällä niin kotona, autossa kuin muutenkin. Tänään lähti noiden turkoosien velourien lisäksi myös oranssit ja vihreät.

Ja jotta vauva ei jäisi ilman näitä veloureita, ostin myös hänelle ihanan pehmeät oliivinvihreät housut. Saimme Alvan siskolta lainaksi siskon tytön vanhoja vaatteita ja nyt meillä on pieniä (erityisesti 50 mutta myös 56) bodeja vaikka muille jakaa. Valkoisia bodeja taisi siinä paketissa oli yli 10, joten eiköhän vaatepuoli erityisesti noiden bodyjen osalta ala olla hoidossa.