Mökkeilyä

Ollaan nyt oltu Alvan kanssa nauttimassa kesästä mökillä. Iskällä on vielä töitä, joten hän on joutunut istuskelemaan toimistolla, kun me ollaan päästy nauttimaan kauniista ilmoista. Ollaan syöty mansikoita ja herneitä, grillailtu, saunottu, uitu, keinuttu, tutkittu pihamaata, kasveja, kerätty pikkukiviä ämpäriin, kiivetty sohville ja tuoleille, leikitty serkkupoikien kanssa, nukuttu päikkäreitä ja luettu naistenlehtiä. Siis ihanaa kesätekemistä.

Ps. Alva kokeili uimista ensimmäisen kerran juhannuksena, kun oltiin läheisellä järvellä uimassa ja saunomassa. Ihan rohkeasti hän käveli rantaviivaan ja kasteli jalkojaan. Iskä liu'utti häntä vesiliukumäessä ja mä kastoin Alvaa sylissä. Eilen oltiin Naantalin kylpylän uimarannalla ja siellä Alva leikki omia leikkejään rantavedessä, kun äiti seurusteli kavereiden kanssa ja silmäili samalla jälkikasvuaan.

Juhannusta!

Hyvää juhannusta siis kaikille!

Meillä juhannus mennee hyvin perinteiseen tyyliin. Ollaan lähes koko juhannus ihan vain kotosalla. Uidaan, saunotaan, grillataan, syödään hyvin, lepäillään, ajellaan autolla pitkin pitäjää, nautitaan toivottavasti hyvästä ilmasta jne. Sunnuntaina ehkä käydään iso-isovanhempien mökillä kääntymässä ja nähdään ehkä siinä samalla äidin kummitkin.

Shopping

Viime viikolla pähkin pitkään, että mitä sieltä Bodenilta tällä kertaa tilaisin. Aluksi keräsin ostoskoriin sellaiset vaatteet, jotka kiinnostivat ja sitten aloin karsia, kun budjetti ei ihan niihin kaikkiin riittänyt. Selvää oli, että jonkun hameen sieltä Alvalle taas tilaisin tai jopa kaksi. Mutta kun olin niitä vaatteita siinä aikani pyöritellyt, tippuivat hameet kokonaan ostoskorista ja muutenkin ostoskorin sisältö muuttui lähes kokonaan.

Käytän Alvalla vielä paljon bodeja, mutta vähitellen huomaan siirtyväni tavallisiin puseroihin ja paitoihin. Toki bodyjä käytän varmaan jatkossakin paljon, mutta vaihtelu tekee hyvää. Tilasinkin Alvalle pari uutta puseroa bodyrintamaa vastustamaan.

Viime syksynä tilasin Alvalle Bodenin sukkahousupaketin ja niitä kolmea sukkahousua käytettiin todella paljon. Ne oli varmaan jokainen käytössä viikottain ja siten myös pesukoneessa joka viikko. Hyvin kestivät koko talven. Nyt kun niitä katselin, niin onhan ne vähän nyppyyntyneet, mutta hyvin vielä menevät seuraavallekin käyttäjälle. Siten oli selvää, että tälläkin kertaa sukkikset tilataan. Sinertävä sävyiset tälläkin kertaa.

Talven varalle tilasin myös ihanan myssykän ja hansikkaat. Menevät hyvin Alvan talvihaalariin, joka toivottavasti menee vielä ensi talven.

Sitten otin tietoisen riskin ja uskon ja luotan ultran tulokseen, että tyttövauva meille on tulossa. Tilasin sitten vauvalle jo valmiiksi yhden haalarin ja yhden pusero-housut yhdistelmän. Olivat sen verran suloisia, että en voinut vastustaa.

Toivottavasti Bodenin laatu vakuuttaa tälläkin kertaa, eikä pettymyksiä tule. Vauvalle siis tilasin koossa 0-3 kk ja Alvalle otin koon 18-24 kk. Aika hyvin tuntuu ainakin meille noi koot osuvan ja kun nyt nämä vaatteet postitetaan vasta elokuussa, niin puolentoista vuoden rajapyykki alkaa silloin jo häämöttämään.

Yökylässä

Viime viikolla täyttyi "merkittävä" etappi Alvan elämässä. Hän oli nimittäin ensimmäistä kertaa yökylässä yksin ilman äitiä Mummin ja Pappan luona. Suuntasimme mökille viime keskiviikkona ja "harjoittelimme" kaksi yötä siellä nukkumista ja elämistä Mummin ja Pappan kanssa. Perjantaiksi suuntasimme Turkuun ja lauantaiaamuna Alva jäi yksin Mummin ja Pappan kanssa Turkuun, josta he lähtivät lähes heti mökille.

Lauantaiaamuna mä suuntasin kampaajalle ja Alva ja Iskä suorittivat yhdessä aamutoimia. Aamutointen jälkeen Iskä vei Alvan Mummilaan. Äiti ei siten ollut mukana, kun Alva sinne yksin jäi. Ehkä näin oli kaikille helpompaa, vaikka en usko, että hän olisi äidinkään perään jäänyt itkea tuhertamaan.

Päikkäreille Alva oli nukahtanut tavalliseen tapaan siinä yhden aikaan ja hän oli nukkunut lähes pari tuntia. Ruoka ei ollut juurikaan maistunut, mutta eipä se juuri maistu kotonakaan. Päivä oli ollut vähän sateinen, joten suurin osa ajasta oli kulunut sisätiloissa. Hyvin oli kuitenkin mennyt ja Alva ja Pappakin olivat jo kaverustuneet niin paljon, ettei Pappaakaan enää arasteltu. Vähän yhdeksän jälkeen tuli vanhemmille viesti, että Alva nukkuu jo. Me vanhemmat oltiin Helsingissä häissä.

Ajoimme häistä yöllä takaisin Turkuun ja aamulla soittelin mökille, että miten siellä oli aamu lähtenyt käyntiin. Hyvin oli lähtenyt ja yökin mennyt ihan rauhallisesti. Pari herätystä, mikä on normaalia kotonakin. Aamulla Alva oli herännyt jo kahdeksalta, joten unta kertyi ihan mukavat 11 tuntia. Pääsimme mökille siinä puolenpäivän aikaan. Iskä ehti omalla autollaan ensin, mutta olin itse ihan kannassa kiinni ja kuulin, miten Alva nauroi ääneen, kun hän näki Iskän. Vähitellen pakkailtin ja lähdettiin sitten ajamaan kotiin päin.

Yövierailun jälkeen Alva olisi varmaan kaivannut vähän enemmän huomiota meiltä vanhemmilta ja sylissä oloa, mutta koska meille tuli yövieraita Helsingistä, joutui Alva tyytymään vähän vähempään. Ihan parhaalla mahdollisella tuulella Alva ei siten vieraita vastaanottanut, mutta hyvin ilta mielestäni meni ja yökylään uskaltaudutaan jatkossakin. Uusi yökylävierailuaika onkin ehkä 24.7, kun vanhemmat suuntaavat Porin Jazzeille, jos ei olla synnärillä.

Rv 33+4

Olin tänään neuvolassa. Nyt näitä neuvoloita onkin jo aika tiuhaan. Viime kerrasta on tasan kaksi viikkoa. Ja ennen tuota viime kertaa olin ollut vain 3 kertaa moikkaamassa neuvolan tätiä. Nyt käyntimäärä on jo kohta tuplaantunut. Varsinainen neuvolan tätsy on kesälomalla, joten paikalla oli sijainen. Täällä maalla on sekin hyvä, että sijainen on aina sama. Sijaistavat aina päittäin, joten sijainenkin tuntee jo varmaan kaikki vauva-asiakkaat. Mäkin olen tuolla sijaisella käynyt jo yksin ja Alvan kanssa aika monta kertaa. Täällä siis terveysasemalla on vain yksi työntekijä, eli tuo meidän neuvolan täti, joka sitten ottaa vastaan kaikki terveysasemalle tulevat vauvasta vaariin. Äitiys- ja lastenneuvolaa ei ole siten mitenkään eriytetty ja kouluterveyden hoito ja siitä eteenpäinkin on saman henkilön hanskassa. Varsinkin kun tämä henkilö vaikuttaa mukavalta ja tervejärkiseltä, niin menettely on musta tosi hyvä. Tietää sitten jokaisen henkilön taustat juuria myöden.

Paino oli taas noussut, mutta onneksi myös hemoglobiini. Nyt se oli arvossa 111, joten pientä nousua oli havaittavissa. Perätila/raivotarjonta arvelu päättyi tällä kertaa rt:n hyväksi, terkkari kirjoitti kuitenkin lähetteen synnytystapa-arvioon, joten siellä se sitten viimeistään ratkeaa. Kyllä mä itsekin olen tuon rt:n kannalla, koska ei ne potkut kovin alas osu. Hyvä kuitenkin päästä vähän keskustelemaan tuosta synnytyksestä. Parasta olisi varmaan kirjoittaa kysymyksiä ylös, kun paikan päällä niitä ei kuitenkaan enää muista. Käynnistystä en tällä kertaa haluaisi,  mutta siihen ei varmaan voi suuresti vaikuttaa. Toivottavasti lähtisi tulemaan itsestään. Tosin mulla on kyllä sellainen olo, että ei se itsestään sieltä ulos tule, joten en ole sitten yhtään varautunut siihen, että synnytys alkaisikin jossakin muualla kuin sairaalassa.

Bodenilta 20 % alennus

Blogien ihmeellisestä maailmasta löytyi tieto, että oheiselta sivulta saa 20 % alennuksen Bodenin syksyn mallistosta, jos tilaa nyt. Toimitus sitten vasta syksyllä eli elokuun puolella. Multa lähtee varmasti tilaus tässä lähipäivinä, joten jos eevis ja sanna haluavat päästä mukaan tilaukseen, niin laittakaan sähköpostiviestiä. Samoin muutkin kaverit, jotka haluavat mukaan.

http://www.bodenpreview.co.uk/

Paluuta kaksiin päikkäreihin

Palailtiin tänään Turun keikalta tänne maalle. Turussa olikin taas ohjelmaa niin paljon, että päikkärit ovat jääneet niin lyhyiksi, että toiset päikkärit ovat olleet paikallaan.

Turkkusseen lähdettiin yhdessä Alvan kanssa keskiviikkona. Mentiin suoraan omaan kotiin, jonne Pappa oli jo ehtinyt tuomaan Alvalle syöttötuolin lainaksi. Nykyään kun Alva haluaa itse syödä, ei syöminen oikein onnistu muuten kuin omasta tuolista. Onneksi siis saatiin Mummilan yksi tuoleista lainaan. Alva nukkui menomatkalla varmaan jonkun puolisen tuntia, joten sillä unella ei pitkälle pötkitty. Kauppareissun jälkeen Alva menikin omaan sänkyynsä nukkumaan. Mahdettiinkohan päikkäreiden jälkeen suunnata puistoon keinumaan...

Torstaina kierreltiin kaupungilla äidin kaverin kanssa. Ostin itselleni Aleksilta boleron ja kengät ensi viikon hääjuhlia varten sekä imetyspaidan Stokkalta. Alva jäi tällä kerralla ilman uusia vaatteita, mutta hänellä onkin niitä moninkertaisesti mun omaan vaatevalikoimaan verrattuna. Tarkoituksena oli tulla viimeistään yhdeksi kotiin päikkäreille, mutta taisi kello olla jo lähempänä puolta kolmea. Päikkäreiden jälkeen suuntana oli taas puisto ja siellä keinu. Tosin liukumäkikin veti tällä kertaa puoleensa.

Perjantaina kipaistiin vielä nopeasti kaupungilla ostamassa Mummille lahja ja sitten suuntasimme Mummin ja Pappan luokse juhlimaan Mummin synttäreitä. Matkalla Alva pääsi nukahtamaan ja otti pienet noin 10 minsan nokoset. Valitettavasti uni kaikkosi heti, kun auto pysähtyi. Vaunuttelemalla tosin toiset päikkärit onnistuivat vajaan kahden tunnin päästä.

Lauantaina nähtiin mökkinaapureita ja suunnattiin päikkäri aikana Turkuun, jossa Iskäkin jo odotteli meitä. Päikkärit jäi taas lyhyiksi, joten kauppareissun jälkeen Alva nukahti toisille päikkäreille. Illalla taas käytiin puistossa keinumassa.

Tuolla Turussa Alva on onnistunut nukahtamaan ihan itsenäisesti sekä päikkäreille että yöunille omaan sänkyynsä. Turussa hänen sänkynsä on meidän makuuhuoneessa ihan mun sängynpuolessa kiinni. Olen laittanut Alvan omaan sänkyynsä ja mennyt itse esim. siivoamaan keittiötä, suihkuun, syömään ja katsomaan telkkaria. Alva on sängyssä mönkinyt itsekseen lähes tunnin, ennen kuin uni on tullut, mutta muutoksena edelliseen on, että nyt Alva ei huuda kuin syötävä, kun mä poistun näköpiiristä. Mun ei siis enää tarvinnut levätä sängyllä sitä tuntia, jonka Alva tarvii nukahtaakseen. Voi kun tämän järjestelyn saisi siirrettyä tänne maallekin.

Täällä kotona Alva nukkuu vieläkin mun vieressä patjalla lattialla. Vähitellen voisi kyllä siirtyä takaisin pinnasänkyyn, mutta vielä en ole saanu sitä tehtyä. Ongelmana on myös se, että makuuhuone on yläkerrassa ja kaikki muut huoneet alakerrassa. Jos siis jätän Alvan yksin makuuhuoneeseen, ei hän kuule mun tai Iskän puuhastelua eikä häntä pääse niin helposti vilkaisemaan. Helpompaa olisi, jos kaikki olisivat samassa kerroksessa. Tai ehkä ongelma on vain mun päässä ja pitäisi vaan yrittää muuttaa noita nukkumisjärjestelyjä. Ja vielä pikaisesti, kun vauvan tulo lähenee päivä päivältä.

Sormi- ja jalkanäppäryyttä

Palikkalaatikon palat osuvat jo aika hyvin kohdalleen. Mitä nyt se kolmio tuottaa hankaluuksia, mutta välillä sekin tipahtaa laatikkoon.

Omaa ruokalusikkaa pitää saada työntää joka soppaan. Jokaisessa ruokailussa pitää Alvalla olla oma lusikka kädessä. Lusikka menee vauhdilla ruokaan ja sitten suuhun, ehkä posken tai korvan kautta, mutta suuhun päädytään. Harvoin itse lusikoimalla ruokaa vielä kovin usein menee suuhun, mutta harjoittelua jatketaan.

Nukelle yritetään laittaa sukkaa jalkaan ja pipoa päähän. Omaan päähän Alva sujauttaa jo helposti pipon, mutta nukelle se on vähän vaikeampaa. Oma sukkakin saadaan pois jalasta, mutta aikamoisen ähinän kera.

Brion palikoista syntyy kahden palan torni. Tosin usein torni jää syntymättä ja palat lentävät selän taakse, mutta onnistumisen ilo koetaan aina välillä.

Ulkona kastellaan äidin kukkia ihan omalla kastelukannulla, veden kera ja ilman vettä. Veden tilalla voi olla muutama kivi tuomassa ääniefektejä.

Pallon potkiminen on uusinta hottia. Eilen Alva kuljettamaan palloa pihatietä pitkin muutaman sadan metrin matkan pelkästään potkimalla (pieni alamäki tosin avitti hieman.)

Uudet perunat

Tänään meillä maisteltiin ensimmäistä kertaa tänä vuonna uusia perunoita. Naapurin mies kävi eilen illalla kääntymässä ja toi maistiaisia tämän vuoden sadosta. Säkissä oli perunoita (saadaan vielä huomennakin tätä herkkua), avomaan kurkkuja, porkkanoita, kaali, salaattia, sipulia ja tilliä. Näistä sitten kokkailtiin tämän päivän ateria. Uusien perunoiden seuraksi mies kävi kaupasta hakemassa purkin silliä ja voimariinia. Tein ison feta-salaatin, paistoin puolet kaalista ja kermaviilistä sekoitin kastikkeen. Nam nam.

Ruoka ei vaan tehnyt Alvalle kauppansa. Laitoin lautaselle pari uutta pientä perunaa voin kera, kermaviilikastiketta ja salaattia. Salaatista Alva poimi suuhunsa kolme palaa tomaattia ja hieman kermaviilikastiketta. Muuta hän ei suostunut suuhunsa laittamaan, vaikka yritin auttaa häntä ruokailussa. Nykyään Alva haluaa syödä itse omalla lusikalla, mutta aikaisemmin sentään olen saanut vähän auttaa häntä toisella lusikalla ja siten ruokaa on päätynyt vatsaankin saakka. Tänään siis vain tomaattia ja niistä kolmesta palasta taisi Iskä poimia kaksi pöydän alta, joten vatsaan ei juuri mitään mennyt.

Muistan miten neuvolassa lääkäri joskus sanoi, että kyllä lapsi itse tunnistaa sen onko nälkä ja kuinka paljon hän syö. Että kun vain tarjoaa ruokaa, niin kyllä siitä lapsi riittävästi syö. No vähän epäilyttää. Meillä kun aamiainen syötiin siinä yhdeksän jälkeen ja lounas oli vasta päikkäreiden jälkeen eli puoli kahden aikaan, niin ei siinä pieni pala tomaattia paljon paina. Yleensä tarjoan tuossa välissä jotain välipalaa, mutta tänään se jäi, kun Alva oli jo pihalla niin väsynyt, että ei olisi jaksanut mitään syödä vaan heti oli päästävä vaunuihin. Pieni hörppy mehua ja vissyä sentään maistui.

Päikkärit ovat myös tässä viimeisten kolmen päivän aikana jääneet aika vähälle. Juuri ja juuri tunnin Alva nukkuu ja sitten vaunuista alkaa kuulua iloista höpötystä eikä uni enää tule. Toisia päikkäreitä on kokeiltu tällä viikolla useampana päivänä, mutta kun tunnin nukutus ei ole tuottanut minkäänlaista vaikutusta, olen antanut sen olla. Toivottavasti unet tästä pitenevät, muuten meillä asuu kiukkuinen tyttö.

Rv 31+4

Tämä raskaus on sitten humahtanut lähes omalla painollaan. Miten nyt jo voin olla noin pitkällä? Kohtahan täällä talossa asuu yksi ihminen enemmän. Vauvavakuutuksen hyväksymiskirje ja varausmaksulasku kolahti reilu viikko sitten postilaatikosta. Otin vakuutuksen Tapiolasta kuten Alvallekin. Viimeksi hain vakuutusta niin aikaisin, että aikaa olisi ollut hakea sitä vielä muualtakin, jos Tapiolassa ei tärppää. Nyt hakemuksen jättäminen jäi viimeiseen päivään, mutta onneksi ei tullut mitään takapakkia. Alvalle ei ole tuosta vakuutuksesta ollut vielä mitään hyötyä, mutta en nyt osaa sitä vielä irtisanoakaan. Pidetään sitä nyt ainakin pari vuotta ja katsotaan sitten, mitä tehdään.

Tällä viikolla oli myös neuvola. Äidin paino oli taas tehnyt pienen hyppäyksen ja 90 kilon raja on taas ylitetty. Painoa on tullut ensimmäisestä käynnistä nyt 9 kiloa, joten saisi alkaa riittämään. Toivottavasti seuraavaa kymmentä ei tavoitettaisi. Tosin jos menee taas paljon yli, niin viimeisillä viikoilla ainakin viimeksi tuli turvotusta usean kilon viikko vauhdilla, joten pare olla lupaamatta mitään. Verenpaine oli 124/68, joten viime kerrassa taisi olla vähän lääkärin tekemästä mittauksesta johtuvaa nousua. Hb oli 108, eli alimmillaan tämän raskauksen aikana. Myönnän kyllä, että Obsidanit on aika usein jäänyt ottamatta. Nyt tarkoituksena on tsempata tämän kanssa, niin näen, että saanko arvon parissa viikossa nousemaan. Sf-mitta oli 30, joten yläkäyrän alapuolella ollaan, yes. Vauvan asennosta ei neuvolantäti uskaltanut olla täysin varma. Laittoi kuitenkin korttiin perätila-merkinnän, mutta kysymysmerkkiä tuli perään. Kuulemma pyöreä pallo tuntuu niin alhaalla kuin ylhäälläkin, eikä hän uskaltanut olla varma siitä, kumpi on pää ja kumpi peppu. Aika luiseva kaveri siis vatsassa köllii.

Kysyin synnytystapa-arviosta ja ensikerralla sinne olisi tarkoitus laittaa lähetettä. Ihan hyvä, että pääsen sinne, niin selviää sitten tuo vauvan asento ja painoarvio, sekä tietty saa vähän vastauksia tuohon synnytykseen. Alvaa odottaessa kävinkin tuossa vaiheessa yksityisellä tsekkaamassa vauvan asennon, kun se silloinkin oli vähän tutkijasta kiinni, kummin päin vauvan siellä arveltiin olevan. Rt se sitten kuitenkin loppujen lopuksi oli, enkä usko, että vauva olisi enää siinä vaiheessa kääntynyt.

Kesä alkakoon

Nyt taitaa aika monella vähän isommalla lapsella olla aika hyvät fiilikset. Tänään loma on parhaimmillaan, huomenna siihen on jo ehkä tottunut ja viikon päästä se on sitten jo vanha juttu.

Meillä kesäloma alkaa vasta heinäkuussa, kun Iskä jää silloin lomille. Nyt vielä siis kuukauden päivät fiilistellään Alvan kanssa kahdestaan. Alva on tässä viikon kahden sisällä oppinut kiipeämään sohvalle, keittiön tuoleille ja keittiön penkille. Hoen hänelle koko ajan, että alas "peppu edellä", mutta silti se tahtoo välillä unohtua. Parhaiten se taitaa muistua mieleen silloin, kun hän on yksin ja häärii omassa rauhassa. Taitaa olla vähän näyttämisen uhoa, jos äiti tai joku muu on paikalla katsomassa. Silloin alas tullaan, jos jonkinmoisella tavalla ja yleensä kolinan kera. Taitaa Alvan kipukynnys olla aika korkea, koska vain todella kova kolaus saa aikaan itkun. Muuten vain tunnustellaan tilannetta hetken ja sitten uudelleen kiipeämään korkeuksiin.

Myös Alvan puhelahjat ovat vähitellen kasvaneet. Puhetta tulee välillä ihan taukoamatta, mutta vielä siitä pöpinästä ei saa juurikaan selvää. Uusina sanoina ovat vähitellen vakiintuneet ainakin seuraavat:
muu = muurahainen
kvaak = ankan vaakkuntaa
loppu = kun ruoka on syöty kokonaan, sanotaan loppu
poi, pui = pois esim ruokalappu pois, pois vaunuista tai syöttötuolista
pu = puhelin

Tänään Alva ensimmäisen kerran osoitti, että äiti laittoi hänelle väärät kengät jalkaan. Me olimme ulos lähdössä ja koska ulkona on aika koleaa laitoin Alvalle sellaiset vähän tukevammat ja lämpimämmät kengät jalkaan. Alva kuitenkin vastusteli niitä ja alkoi itkeä. Kysyin, että mikä nyt on ja hän toi minulle omat saappaansa ja tyrkytti niitä minulle ja oli tulossa syliin niitä laittamaan jalkaan. Vaihdoin sitten hänelle saappaat jalkaan ja johan hymy tuli taas esiin. Taitaa olla aika kenkäfriikki tulossa meidän neidistä, kun jo nyt haluaa itse päättää, mitkä kengät laitetaan. Kengät onkin hänelle ollut tärkeä juttu jo alusta alkaen.

Taisin huhtikuun alussa ostaa Alvalle ensimmäiset kaksi paria kenkiä. Toiset olivat sandaalit ja toiset umpinaiset ja molemmat koossa 21. Silloin ostettaessa niissä oli aika reilusti kasvuvaraa, mutta nyt se taitaa vähitellen olla häviämässä. Sandaaleista huomaa, että varpaat alkavat jo olla aika päässä. Ei vielä pienet, mutta selvästi kasvuvara alkaa olla hävinnyt. Taitaa olla niin, että jalka on laskeutunut ja siten kasvanut pituutta kävelyn myötä. Heinäkuussa varmaan viimeistään pitänee suunnata uudelleen kenkäostoksille. (Nuo tänään pukemani ja Alvan protestoimat kengät ovat kokoa 22, joten en usko, että kyse oli liian pienistä kengistä. Saappaat taas olivat kokoa 21.)