Sairastuvalta päivää

Ei se vatsatauti meinannut millään helpottaa, vielä yöllä kahden-kolmen aikaan sai olla laittamassa vatia alle. Onneksi sitten aamuyöstä alkoi neste vihdoin pysyä sisällä, mutta kauan se otti. Aamusella Alva alkoi saamaan vähän väriä poskiin ja pian sitä väriä oli vähän liiaksikin. Mittasin kuumeen ja lämpöähän neidillä oli 37,4. Reilun tunnin päästä lukema oli 37,7, joten pienoista nousua.

Vesi ja jaffa ovat nyt aamulla maistuneet jonkin verran ja yhdentoista aikaan Alva söi pari lusikallista pappan puuroa (lue kaurapuuroa) ja mustikkakeittoa. Nyt hän nukkuu tuossa olohuneen sohvalla.

Tämä on oikeastaan ensimmäinen kerta kun Alva on sairaana. Muutama flunssa hänellä on ollut, mutta ne eivät ole nostaneet lämpöä, vaan nenä on vain vuotanut ja välillä on yskittänyt. Kaksi kertaa hänellä on ollut oksennustautia. Ensimmäisen kerran viime vuoden huhtikuussa, sitten tämän vuoden huhtikuun alussa ja nyt. Muina kertoina oksennus on antanut helpommin periksi, eikä Alvan yleiskunnossa ole ollut havaittavissa suurtakaan muutosta. Juoksu ja hyppiminen ei ole hetkeksikään vähentynyt.

Nyt tilanne on selvästi toinen. Alva on kipeä, hän haluaa vain makoilla sohvalla tai olla sylissä, leikkimiseen ja touhuamiseen ei ole voimia. Vaan nyt on aika kerätä voimia, jotta pian parantuu. Äiti on vähän ihmeissään, että miten kipeää lasta kuuluu hoitaa. Mutta eiköhän tämäkin taito pian opita. Toivottavasti

Ouskua

Vapun kunniaksi meillä alkoi tänään taas oksennustauti. Viime viikolla se oli äiti, joka oli kipeänä ja nyt se on Alva. Kello on jo 16, mutta vieläkään ei edes vesi tunnu pysyvän sisällä. Toivottavasti pian helpottaa, ettei Alva vallan kuivu kasaan.

Hyvää vappua!

Vauvakirjat

Mä ostin aikanaan Alvalle Kunnaksen vauvakirjan. Tai taisiko sen sittenkin ostaa Mummi mun pyynnöstä. Niin se taisi ollakin. No joka tapauksessa pidin ja pidän edelleenkin tuosta kirjasta. Sitä on mukava täyttää ja Alva lukee sitä mielellään. Kun Aino syntyi en halunnut hänelle periaatteessa ihan tuota samaa kirjaa, vaan jonkin toisen. Silloin pähkäilin näiden vauvakirjojen kanssa ja päädyin Muumilaakson vauvakirjaan. Näin sen jossakin kaupassa, mutta sitten oston hetkellä ne olivatkin aika lopussa kaikkialta. Sain kuin sainkin sitten kuitenkin sen hankittua. Kirja on jotenkin ollut pettymys, se ei musta ole ihan niin hyvä kuin tuo Kunnas. Se on jotenkin pliisupi. Alva tosin sitäkin lukee yhtä mielellään, joten hän ei eroa huomaa.

Nyt kauppoihin on tullut uusi vauvakirja, jossa seikkailee Tatu ja Patu. Se vähä mitä sitä kerran selailin, sai mut kuitenkin lähes ihastumaan. Voisiko sellaisen vielä hankkia Ainolle ja täyttää sitä tuon Muumi-kirjan rinnalla, vai onko se vähän outoa, että on kaksi kirjaa. Toisaalta ihan samoja asioita siellä kuitenkin kysytään.

Tässä nämä edellä mainitut kirjat:



Tämä on siis Alvalla.


Ja tämä Ainolla.


Ja tätä mieleni halajaa.

Pitäisikö sittenkin vielä se kolmas lapsi tehdä, jotta voisi hankkia tämän hyvällä syyllä.

2 vuotta

Tänään on sitten meidän esikoisen 2 v. päivä. Miten se onkaan jo iso, olen miettinyt koko päivän ja todennut samalla, että eihän se nyt vallan iso sentään vielä olekaan. Sellainen rakas höpöttäjä, joka pulisee taukoamatta, lauleskelee ja riemuitsee pikkusiskon kanssa. Miten iloinen ja reipas se onkaan. Itsekin Alva usein toteaa, että "Alva kävelee reippaasti, Alva syö reippaasti, Alva on reipas tyttö jne". Toki myös välillä hän muistaa sanoa, että "Äiti on reipas tyttö, Aino on reipas tyttö ja Iskä on reipas tyttö". Ehkä nuo pojan ja tytön erot eivät ihan vielä ole hamottuneet automaattiseksi.

Ostimme Alvalle synttärilahjaksi jo parisen viikkoa sitten uuden Nopsa -polkupyörän ja siihen hyvin sopivan kypärän. Nyt pyöräily on Alvasta ihan yksi hauskimmista tekemisistä ulkona. Varsinainen polkeminen on vielä ihan nollassa, vaikka Alva itse sanookin polkevansa tosi reippaasti. Iskä tai äiti saa olla sitten sitäkin enemmän työntämässä. Ohjaaminen jo sentään jotenkin luonnistuu. Koska tänään oli kuitenkin varsinainen synttäripäivä annoimme Alvalle toisenkin synttärilahjan, kirjan. Tällä kertaa kirja kokoelma karttui Tammen kultaisen kirjaston kirjalla Kissa joka luuli olevansa hiiri. Alva on saanut yhdeltä ystävältä pari tuon kultaisen kirjaston kirjaa ja ne ovat olleet niin mieluisia, erityisesti Pikkuveikko, joten sillä perusteella tein valinnan.

Aamupäivällä lähdin tyttöjen kanssa pihalle, kun Iskä jäi siivoamaan. Aino tosin nukkui vaunuissa, eikä juuri ulkotouhuista piitannut. Alvan kanssa käytiin metsässä retkellä, nähtiin iso kurki, tutkittiin Iskän traktoreita, poljettiin pyörällä, tutkittiin hämähäkkiä, katsastettiin kompostin tilannetta, ihailtiin maasta jo puhjenneita raparperin alkuja jne. Kun Aino heräsi, lähdettiin koko perhe, moikkaamaan Iskän serkkuja tuohon lähistölle. Ja sitten kotiin ja syömään. Ruoka maistui kummallekin ihan mukavasti ja Ainolle oikein todenteolla (hän syö vaivatta kerrallaan yhden ison pilttipurkillisen ja välillä maistuu myös herkkusosetta jälkkäriksi. Siis ihan eri meiningillä kuin Alva aikoinaan). Nyt kumpainenkin on nukkunut jo yli tunnin päikkäriä. Ja mä olen saanut vähän jatkettua siivoamista ja järjestämistä.

Puunauksen aiheena on huomenna pidettävät sukulaissynttärit ja maanantaiset kaverisynttärit. Sunnuntaina meidät puolestaan on kutsuttu sukulaispojan 3 v. synttäreille, joten juhlaa pukkaa.

Pyykkärin tytär

Alva ja Mummi olivat tässä yhtenä päivänä käyneet kirjastossa. Siellä Alva oli havainnut kirjaston puolipallon muotoiset, läpinäkyvät ja katosta roikkuvat tuolit. Alva oli ne nähdessään huudahtanut innoissaan Mummille: "Kato Mummi..... ISO PESUPALLO." Mummin mukaan tuolit olivat itse asiassa näyttäneetkin aivan pesupalloilta. Alva ei niihin ollut suostunut istumaan, mutta Mummi oli niitä kokeillut ja pesupallossa oli kuulemma ihan hyvä istuskella.

Ennätystehtailua

Aino on tällä viikolla kokeillut ja oppinut taas uutta elämästä. Toki sitä kertyy joka päivä muutenkin, mutta nyt on saavutettu ihan ylös kirjattavaakin.

Eilen meillä oli miehen tytär vierailulla perheineen ja saimme kaikki yhdessä todistaa, miten Aino pääsi ensimmäisen kerran itse istumaan. Aikaisemmin hänen istuskelunsa on ollut sellaista toisella kankulla keinumista, mutta nyt istuminen vihdoinkin onnistui ihan tyylipuhtaasti. Vielä vähän epäillyttää, että kaatuuko tai heittäytyykö hän siitä selälleen, kun ei osaa varoa lattiaa, mutta vielä on vahingoilta vältytty.

Konttauksen alkeet alkavat olla Ainolla jo hallussa ja tänään (ke) on Aino jo selvästi ottanut ihan konttaus"askelia". Tosin ryömien pääsee varmemmin perille asti.

Aino oli tiistaina ensimmäisen kerran ratasajelulla ja traktorin kyydissä. Enää ulkoilu ei ole pelkkää vaunuissa nukkumista, joskin suurilta osin se vielä on tirsailua....

Lopuksi Alvan sanomaa:
Alva käy itse ottamassa ties monettako purkkaa ja kysyn häneltä: Missä vanha purkka on?
Alva totesi siihen: Se varmaan lähtenyt kotti.

Oltiin viikonloppuna Mummin ja Pappan luona. Olin siellä Alvan kanssa vähän pihalla ja tiellä kävelemässä. Alva ja Mummi olivat aikaisemmin päivällä nähneet hevosen lantaa. Kun kävelemme sen paikan lähellä, etsii Alva hevosen lantakasaa ja kun ei sitä löydy toteaa sitten: se varmaan lähtenty kotti.

Kohta meillä istutaan

Kun tulin eilen töistä, näin lähes heti, miten Aino yritti päästä istumisasentoon. Yritys oli jo tosi hyvä, mutta vielä se ei ihan onnistunut. Mä olen muutaman kerran laittanut Ainon lattialle istumaan, mutta vielä en ole uskaltanut antaa hänen istua ihan itsekseen, vaan olen itse ollut varmistamassa ja pitämässä kiinni.

Ryömimistaito on nyt jo todella hyvin Ainolla hallussa, ja konttausasennossa hän myöskin heiluu vakuuttavasti. Vielä kontanten hän ei pääse eteenpäin, vaikka yritystä siihenkin on. Kaksi uutta ylähammasta on muuten nähnyt viime viikolla päivän valon.

Viikonloppuna Ainolla alkoi nuha, kun myös äidillä. Yöt ovat vähän olleet tavallista rikkonaisempia, mutta ei ihan mahdottomia sentään. Tiistaina Alva sai jostakin vatsatautipöpön. Hän oksensi päikkäreiltä herättyään ja sitten vielä illalla muutaman kerran. Yöllä ei sentään enää oksennusta tullut ja aamulla Alva vaikutti jo ihan terveeltä. Taisi äidin tekemä kalavuoka ollut kaiken pahan takana.

Lapset ovat olleet melko vähän kipeinä, enkä oikein ole tottunut heidän sairasteluunsa. Nyttenkin kun Alva oksensi, niin mä olin itsekin vähän peloissani ja ahdistunut. Ja kyseessä oli kuitenkin niinkin harmiton sairas, kuin vain oksutauti. Miltähän se tuntuisi, jos he olisivat oikein kunnolla kipeitä. En halua edes ajatella sitä.

Alva: "Alvalta tuli ousku."

Norsun muisti

Olen tässä pohtinut sitä, että kuinkahan hyvä muisti tuollaisella 2-vuotiaalla taaperolla on. Aika hyvä se taitaa olla, mitä nyt viime päivien tapahtumiin sitä vertaa.

Juteltiin eilen illalla Alvan kanssa ja puheltiin kesästä. Mitä silloin tehdään, millaista silloin on ja muisteltiin kesämökkiä. Sitten kesken tuon keskustelun Alva sanoi, että mennään katsomaan haukkaa. En oikein ymmärtänyt, että mitä hän tarkoittaa. Kysyin, että olitteko Iskän kanssa nähneet haukan. Eivät olleet. Kysyin, että tarkoittiko hän lintua. Ei kuulemma tarkoittanut. Kysyin, että onko se haukku, koira. Ei ole. Kysyin, että missä se haukka on ja Alva näytti ylös päin ja sanoi haukan olevan katolla. Sitten mulla välähti. Meillä on mökin takkahuoneen katossa roikkumassa haukka, joka on ennen ollut linnunpelätin. Kysyin, että onko se haukka mökilla katossa roikkumassa ja siihen sain vastauksen, että on. Siellä se pyörii. Haukka tosiaan pyörii, koska se roikkuu katossa siimalla ja pienempikin ilmavirtaus saa sen pyörimään. Sitten Alva sanoi vielä, että "kun menee saunaan kylpyyn". Niin se tosiaan roikkuu takkahuoneessa ihan sen oven edessä, josta mennään saunaan.

Kyselin Iskältä, että onko hän jutellut Alvan kanssa mökillä olevasta haukasta. Hän sanoi, että mökistä he ovat kyllä jutelleet, mutta että hän ei edes muista mitään haukkaa siellä. Mummilta ja pappalta tarkistin myös, että ovatko he jutelleet haukasta, mutta eivät kuulemma olleet. Ja mä en muista puhuneeni mökistäkään. Me ollaan viimeksi siellä mökillä oltu kesällä, heinä-elokuussa, ennen Ainon syntymään. Aino kun ei ole koskaan mökillä käynyt. Tuntuu ihan uskomattomalta, että Alva voisi muistaa viime kesästä jotain, mutta muutakaan selitystä en tuolle keksi.

Mummi kertoi, että Alva oli myös yllättäen muistanut kävelleensä serkkupojan kanssa yhden mainoskyltin alitse. He olivat siellä kävelleet syksyllä ja nyt lumiseen aikaan ei sen kyltin alta ole enää voinutkaan kävellä. Kuulemma tätäkään tilannetta he eivät ole muistelleet, vaan Alva on sen vain yllättäen todennut.

Jotkin yksittäiset asiat voivat siis jo nyt jäädä Alvan muistiin pitkäksikin aikaa. Norsun muisti taitaa hänellä olla.