Väsyttää (taas)

Nyt pitäisi kirjoittaa siitä, että Ainon flunssa alkaa hellittämään, mutta ripuli on muutaman tunnin päästä jatkunut jo viikon. Neuvolaan soittelin apuja keskiviikkona ja tänään oltiin lääkärissä, mutta mitään erityistä en sieltä saanut. Samoilla konsteilla jatketaan ja toivotaan tilanteen paranevan ensi viikon aikana. Myös Alvasta voisi kirjoittaa, koska hän täyttää tänään (minuutilleen tunnin päästä) puolitoista vuotta. Mutta tämä äiti ei nyt jaksa päivittää blogia. Ehkä sitten jonakin muuna päivänä taas juttu luistaa.

Ainolle riittää yhdet päikkärit

Mä olen aina tiennyt, että siskot lähes aina matkivat toisiaan, mutta en olisi uskonut, että se alkaa jo ensimmäisten elinkuukausien aikana. Alva siis pääsääntöisesti nukkuu yhdet päikkärit päivässä (joskus jää välistä nekin) ja nyt Ainokin on päättänyt, että se on hänellekin riittävä. Yhdet päikkärit nukkuu hänkin. Ainoa ongelma on äiti, joka ei sulata sellaista vielä noin pieneltä. Mä saan siis jo nyt olla sanomassa, että kaikki mikä on isosiskolle sallittua, ei välttämättä ole sitä pikkusiskolle. Ja sekös Ainoa kiukuttaa.

Aino heräilee aamulla siinä seitsemän kahdeksan korvilla ja on hereillä sellaisen tunteroisen puolitoista. Sitten laitan hänet nukkumaan, joko omaan sänkyynsä tai vaunuihin ja hän nukahtaa ilman mutinoita. Näitä päikkäreitä nukutaan 3-4 tuntia, joten me voidaan Alvan kanssa ulkoilla ja ruokailla ihan rauhassa. Usein Aino herääkin vasta, kun Alva on jo nukahtanut. Päikkäreiltä herätään siis siinä yhden kahden korvilla ja tämän jälkeen ei sitten enää halutakaan nukkua.

Yhtenä päivänä Aino oli hereillä 13-17 välisen ajan. Yritin häntä nukuttaa tissillä, tyynyllä heiluttamalla, vaunuihin, omaan sänkyynsä, sitteriin jne. Ja onnistuinkin saamaan Ainon nukahtamaan 4 kertaa, mutta unta hän sai vain noin vartin, eli pääsääntöisesti nukkui pari kolme minuuttia ja sitten heräsi. Tosin viimeiset päikkärit olivat yli 5 minuuttia, hip hurraa.

Kun Iskä tulee töistä siinä viiden kuuden maissa, mä painunkin Ainon kanssa vaunukävelylle. Tällä tavalla Aino nukahtaa helpoiten ja yleensä nukkuukin melkein koko vaunulenkin ajan. Tosin vauva taitaa olla liiaksi kaupunkilainen, koska hiekkatietä hän ei sulata ollenkaan. Asfaltitietä pitää kävellä edes takaisin ja viimeistään omalla pihatiellä hän herää. Ei siis mitään jatkounia vaunulenkin päätteeksi omalla pihalla. Näin saan hänet nukkumaan toiset päikkärit, jotka kestävät noin tunnin.

Ongelmaahan ei olisi, jos Ainolle riittäisi noi päikkärit, mutta mä kun en usko, että ne riittää. Unta tarvittaisiin päivälläkin enemmän. Nyt mä olen iltapäivän ihan täystyöllistetty Ainon kanssa, koska hän alkaa huutamaan heti, jos keskityn johonkin muuhun ja lopetan hänen heijaamisensa. Alva tietenkin tarvii mua myös paljon, joten huutamiselta ei täysin voi välttyä. Sitterissä Aino sentään on melko rauhallisesti, jos mä vaan olen alle metrin päässä. Ei siis mitenkään kovin käytännöllistä...

Pajero päälle

Iskä ja Alva olivat tässä yksi päivä autoilemassa ja Alva oli sanonut, että "Pajero päälle". Iskä ei ollut lausetta tajunnut ja jatkanut vain eteenpäin Alvan sanomisesta huolimatta. Alva oli kuitenkin toistanut lausettaan koko ajan kovemmalla äänellä ja Iskä oli yrittänyt päätellä, että mistä nyt on kyse. "Pajero päälle, pajero päälle", oli Alva huutanut ja Iskä oli yrittänyt katsella taakse ja sivuille, että onko jostakin Pajero-mallinen auto tulossa ja mistä Alva senkin tietäisi. Lopulta Alva oli jo kirkunut suoraan huutoa, että "Pajero päälle". Silloin oli Iskä vihdoin tajunnut, että Alva tahtoo radion päälle. Ja niin hyvän musiikin tahdissa loppu ajomatka oli sujunut suotuisissa tunnelmissa.

Sanottua

Alva jo puhua höpöttää lähes lakkaamatta. Suurin osa sanoista on vieläpä ihan ymmärrettävää. Tai ainakin äiti ymmärtää suurimman osan siitä, mitä Alva sanoo.

Yksittäisten sanojen varasto alkaa olemaan jo niin suuri, ettei niitä ole enää mahdollista luetella. Kyllä taitaa Alva jo hallita vähintään sata sanaa ja vielä siten, että ymmärtänee niiden tarkoituksenkin. Muuten sitten hän toistaa papukaijan lailla sitä, mitä muut sanoo, vaikka ymmmärrys jää varmasti kovin vähäiseksi. Tai sitten ei, mistäs sitä niin tarkkaan tietää.

Vielä Alva ei ole kolmen sanan lauseita sanonut, mutta kaksi sanaa jo yhdistetään aika näppärästi.
Äiti auttaa.
Iskä auttaa.
Peitto päälle.
Hattu päässä.
Vauva itkee.
Vauva pestään.
Peppu pestään.
Kenkä jalkaan.
Pullo tässä.
Korkki kiinni.
Äiti istuu.
Iskä kyntää. jne.

Suurin osa Alva sanoista on vielä kaksi tavuisia, mutta myös useampi tavuiset sanat onnistuvat välillä. Tällä hetkellä suosikkisana taitaa olla "haukata". Sen Alva sanoo kivasti jokaista tavua painottaen. Hau-ka-ta. Hän kokeilee tätä sanaa muiden sanojen kanssa ja katsoo sitten kysyvästi äitiin, että onko tämä yhdistelmä mahdollinen. Meillä siis haukataan skorpionia, rapua, kirahvia, omenaa, mukiaa, tuolia ja mitä muuta tahansa. Joskus jopa äitiä.

Tytöt neuvolassa

Kaikilla meidän perheen tytöillä oli tänään lääkärineuvolla. Mulla oli jälkitarkastus, Alvalle 1,5 vuotis neuvola ja Ainolla 2 kk:n neuvola. Kaikki läpäistiin testit ja siten jatketaan taas seuraavalle "etapille". Alvalle seuraava neuvola on vasta puolen vuoden päästä, mutta Ainohan siellä käy kuukausittain.

Molemmilla tytöillä oli paino noussut mukavasti. Kummallakin lisää painoa oli tullut kilon verran. Ainolla muutamassa viikossa ja Alvalla kolmessa kuukaudessa. Äiti kiittää ja kumartaa. Samaan tahtiin tytöt olivat kasvaneet myös pituutta kolmisen senttiä per lapsi, tosin ajanjakso on "hieman" eri.

Aino sai rokoteohjelman ensimmäisen rokotteensa. Kyseessä oli Rota-virusta vastaan annettava rokote, joka on suun kautta otettava. Ei siis vielä piikkiä, mutta ensi kerralla sellainen on luvassa. Tämä rokote voi kuulemma käydä vatsan päälle, joten masuvaivoja voi olla näköpiirissä. Muistaakseni Alva ei ole saanut juuri mitään oireita näistä saamistaan rokotteista, mutta katsotaan onko Aino yhtä vahvaa tekoa.

Kummankin tytön korvat tarkastettiin ja Alvalla oli kuulemma toinen korva vähän punainen. Siinä ei kuitenkaan ollut mitään eritettä, joten ei pitäisi mitään korvatulehdusta kuitenkaan olla. Ja eipä meillä kuumettakaan ole ollut. Tai en ainakaan ole sitä huomannut, enkä kyllä mitannutkaan.

Viikonloppu alkamassa

Ollaan nyt tyttöjen kanssa sairastettu flunssaa jo lähes kaksi viikkoa. Ja koko tämä aika ollaan oltu kotosalla, muutamana päivänä ollaan oltu ihan vain sisätiloissa, mutta muuten ollaan sentään pihalla ulkoiltu. Tuntuu, että nyt alkaa kotipiha ahdistamaan ja ainakin äidin pää hajota, joten tänään suunnattiin perhekerhoon.

Tällä kertaa siellä oli ohjelmassa ulkoilua ja se passaa hyvin meille. Eipähän meidän nuhanenät tartuta niin helpolla muita kuin sisätiloissa, mutta olihan siellä muillakin yskää ja ties mitä, joten eipä oltu ainoat puolikuntoiset. Tosin Alvalla alkaa olo selvästi jo paranemaan, enkä kahden tunnin ulkoilun aikana joutunut pyyhkimään nenää kertaakaan. Ohi on nuha selvästi jo menossa.

Aino nukkui vaunuissa koko perhekerhon ajan. Tai nukkui ja nukkui. Mä kävin sitä vähän väliä vaunuissa keikuttamassa ja toiset äidit saivat paistaa meille makkaraa, kun en ennättänyt siinä montaa hetkeä paikallani olla. Mutta ihan mukavasti se meni. Paremminkin ehkä niin, että siellä oli ihan tosi kivaa. Alva juoksenteli pitkin metsää muiden lasten kanssa ja jaksoi kävellä kyseiselle kodalle menen tullen pitkät matkat. Kyllä mulla vain on reipas tyttö, rehentelee tämä äiti.

Makkara, mehu ja pulla maistui Alvalle niin hyvin, että kotona ei tarvinnut alkaa edes ruuanlaittoon. Oltiin hetki vielä pihalla ja Aino jatkoi uniaan pihalla vaunuissa. Sitten tultiin sisälle vähän järjestämään kotia ja nyt Alva on hakemassa unta pinniksessään. Toivottavasti nukahtaa pian. Aino todennäköisesti ainakin herännee piakkoin.

2 kk

Tänään tuli Ainolle täyteen 2 kuukautta. Miten nopeasti aika nyt kuluukaan, kun Alva ei tuntunut kasvavan yhtään vaan aika mateli. Ehkä silloin sitä vain odotti, että koska tuo vauva oikein kasvaa isoksi ja pelkäsi, että miten tässä tuoreiden vanhempien kanssa oikein käy. Nyt pitäisi osata ja yrittää nauttia tuosta vauva-ajasta, kun sen tietää kuluvan nopeasti ja kohta tuokin tuosta jo alkaa syömään kiinteitä. Onhan Alvakin vielä pieni ja vauvakin vielä, mutta vastasyntynyttä rääpälettä ei meidän taloudessa enää ole.

Aino on siis kasvanut ihan huimaa vauhtia. Pienet 50- ja 56-kokoiset vaatteet on saanut jo pakata pois (tosin 56 vielä pyörii laatikossa, kun en ole malttanut niitä vielä poiskaan laittaa) ja mahtaakohan sama käydä kohta 62-kokoisillekin. Tuntuu ettei niitä ehtinyt vielä edes juurikaan käyttää. Eikä Ainolla paljoa vaatetta olekaan, kun Alvan 62-kokoiset ovat pääsääntöisesti aika kesäisiä, vaikka onhan siellä pitkähihaisiakin ollut. Bodenin 0-3 kk:n vaatteet alkavat myös olla jo pieniä.

Imetys on nyt sujunut ihan mallikkaasti. En ole antanut lisämaitoa ollenkaan, vaan omatuotannolla ollaan menty. Ja ihan hyvin on riittänyt. Tosin imetys sattuu edelleenkin, eikä ainakaan vielä ole helpotusta ollut näköpiirissä. Taitaa sattua loppuun asti.

Viikko sitten sunnuntaina vietettiin Ainon kastejuhlaa. Nimen valinnassa oli pienoisia vaikeuksia ja lopulllinen valinta tehtiin vasta kastepäivän aamuna. Saman tyylistä nimeä kuin isosiskolla on, ei keksitty, mutta ihan hyvä oli lopputulos näinkin (lue. äidin suosikki valittiin) Kummeina oli meidän vanhempien entinen työkaveri puolisonsa kanssa, joskin tämä työkaveri on jo kauan ollut kaveri ja ystävä, ilman tuota työ-etuliitettä. Kaste pidettiin kirkossa ja sitten siirryttiin läheiseen juhlapaikkaan, jossa ruokatarjoilu olikin meitä odottamassa. Hienosti meni juhlat, eikä mun tarvinnut niiden eteen juurikaan nähdä vaivaa, vaan pääsin juhlistamaan tilannetta ilman stressiä ja työvelvoitteita.

Aino oli mallikkaasti koko juhlan ajan. Kirkossa hän seurasi tarkasti tilannetta kummin sylissä. Vähän meinasi mieli mennä apeaksi, kun hänet laitettiin makuuasentoon ja vielä kastettiin päätäkin, mutta onneksi se osuus oli äkkiä ohi. Juhlapaikalla Aino tyytyi ottamaan torkkua ja syömään. Muut saivat juhlia hänenkin puolestaan.

Lenssua

Alva sai heti ristiäisten jälkeen eli viime viikon maanantaina flunssan. Nenä vuotaa koko ajan ja sitä saa olla pyyhkimässä. Nyt kun nuhalle tuli täyteen jo yksi viikko, juhlisti flunssa tätä merkkipäivää alkavalla yskällä. Ja jotta flunssalla ei olisi yksinäistä päätti se tarttua myös Ainoon. Nyt Ainon nenä valuu, hengitys krohisee, syöminen on vähän hankalaa ja olo ei taida kovin kaksinen olla. Toivottavasti tämä menisi pian ohi, vaikka merkkejä siihen ei vielä olekaan.

Päikkäriä paossa

Alvalle ei tunnu tänäänkään maistuvan päikkärit. Tuolla se mesoo pinniksessään, eikä unesta tietoakaan. Harmittaa aika tavalla, jos Alvan päikkäriaika alkaa olemaan ohi. Eikö alle 1,5 vuotias vielä tarvitse päikkärinsä ja kyllä sen sitten taas illalla huomaa, että unta olisi tarvinnut...