Heinäkuussa opitut taidot

Heinäkuussa Alva on oppinut vaikka mitä uutta. Suurin ja näkyvin muutos on se, että Alva osaa nyt kääntyä vasemman kyljen kautta vatsalleen. Tätä taitoa harjoitellaan vieläkin useasti. Leikkimatolla Alva ei kauaa selällään viihdy, vaan heti on käännyttävä vatsalleen. Päätään Alva kannattaa jo tosi hyvin. Pään nostaminen on onnistunut jo aika kauan, mutta aikaisemmin kun Alva alkoi väsyä, alkoi pääkin heilumaan ja muksahtelemaan lattiaan. Enää tällaista huojumista ei juurikaan tapahdu, vaan Alva osaa hallita päätään jo niin hyvin, että osaa väsymyksen hetkellä laittaa päätään käsien päälle tai nojaamaan lattiaan ja sitten nousta siitä sitten vähän ajan päästä uudelleen ylös.

Myös käsien motoriikkaa on parantanut huomattavasti kuukauden aikana. Alva tutkii usein sormiaan ja vie niitä suuhunsa kokeiltavaksi. Leluihin hän myös osaa tarttua sekä ihan edestä että alempaakin. Sormissa on hyvin voimaa ja Alvan nipistys tekee kipeää. Kädet ovat vielä kuitenkin vähän omien voimien ulkopuolella, sillä niiden kohdistaminen ei ole kovin helppoa ja lelu löytyy usein pienen hakemisen jälkeen.

Katseella seuraaminen on kehittynyt. Alva viihtyy sitterissä keittiön lattialla ja seuraa sieltä mitä keittiössä tapahtuu. Erityisen hyvä seurattavaa on se, jos äiti tai iskä kävelee keittiössä edes takaisin.

Muutamien viime päivien aikana Alva on alkanut nostamaan takamustaa ylös vatsallaan ollessaan. Tämä ei vielä kovin hyvin onnistu, mutta yritystä on kuitenkin. Kun hän nostaa peppuaan täydellä voimalla ja laskee sen sitten melko heti, liikkuu hän samalla vähän eteen päin. Tämä liikkuminen vaikuttaa kyllä vielä täysin tarkoittamattomalta, mutta leikkimaton reuna alkaa vähitellen lähestymään ja tutkimusmatkat ulotetaan vähitellen maton ulkopuolelle.

Alva on hyvin seurallinen ja hän on hymyilemisen lisäksi alkanut vähän jo naureskelemaan. Mitään suurta kikatusta ei ole vielä kuulunut, mutta pientä naureskelua kuuluu aina silloin tällöin. Alva on aloittanut myös jokeltamaan ja keskustelemaan entistä innokkaammin. Kesäkuussa hän jo keskusteli pitkiä pätkiä, mutta sitten se jäi vähäksi aikaa ja on nyt taas palanut entistä äänekkäämpänä.

Nukahtaminen

Tänään on taas nukuttu melko lyhyitä päikkäreitä. Alva heräili tänään siinä puoli yhdeksän maissa ja jaksoi olla hereillä siten, että uni alkoi kymmenen aikaan tulemaan. Jouduttiin kuitenkin vielä vaihtamaan kakkavaippa pois, joten vasta puoli yhdeltätoista hän pääsi vaunuihin nukkumaan. Uni ei kuitenkaan riittänyt kuin reiluksi puoleksi tunniksi eikä se suostunut vierailemaan enää uudestaan pitkästä kävelystä huolimatta. Tulimme sitten sisälle leikkimatolle kääntyilemään.

Yhdeltä Alva vaikutti taas olevan väsynyt ja lähdin taas vaunuttelemaan. Nukahtaminen onnistui helposti, mutta taaskaan unta ei riittänyt kuin ehkä tunniksi. Neljältä vauva olikin sitten niin väsynyt, että nukahti sisälle omaan sänkyynsä, kun annoin hänelle maitoa tuttipullosta. Alva nukkui siinä ehkä reilun puolituntia kunnes taas heräsi. Olimme miehen kanssa myös päikkäreillä, joten nostin hänet meidän väliin, mutta uni ei kunnolla enää tullut. Mies lähti sitten kuuden aikaan vaunuttelemaan ja vauva nukkui puolituntia.

Toisaalta kun ajattelee, että onhan tuossakin unta jo melko paljon, mutta pitemmät päikkärit puuttuvat kokonaan ja ainakin tuossa kuuden aikaan vauva oli ihan väsyneentuntuinen, mutta uni ei vaan suostunut tulemaan. Vaunuihin nukahtaminen on Alvalle yleensä aika helppoa. Vaunut keinuvat mukavasti ja se nukuttaa väkisinkin. Sisälle nukahtaminen onkin aina vähän vaikeampaa. Itsenäisesti hän ei ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta sisälle nukahtanut, vaan häntä pitää aina nukuttaa.

Iltaisin hän yleensä syö yhdeksältä ja sen jälkeen viemme hänet makuuhuoneeseen nukkumaan omaan sänkyynsä. Uni tulee harvoin ennen kymmentä, mutta pääsääntöisesti kuitenkin viimeistään puoli yhdeltätoista. Yleensä mä nukutan Alvaa. Yritän taputtaa takapuolesta (yleensä huonolla menestyksellä) ja laittaa peittoa päälle, kun hän pyrkii sitä koko ajan potkimaan pois. Tuttia yritän antaa myös, mutta sen imeminen ei vieläkään oikein onnistu. Yleensä parhaiten toimii se, että annan hänelle maitoa tuttipullosta. Siihen hän useimmiten nukahtaa. Jos nukkuminen ei näinkään onnistu, niin sitten viimeisenä keinona on se, että nostan hänet tyynyt päälle ja heijaan häntä siinä. Siinä usein uni viimeistään tulee. Tällöin on ongelmana vain se, miten hänet saa tyynyn päältä pois ja omaan sänkyyn nukkumaan ilman että hän herää.

Toiveena olisi, että tuosta iltanukuttamisesta pääsisi vähitellen pois, ennen kuin siitä tulee ihan massiivista sirkusta. Toisaalta vielä se ei ole hirveästi väsyttänyt, mutta pidemmän päälle siitä voi tulla ongelma. Olisi mahtavaa, jos hän onnistuisi nukahtamaan itsenäisesti tai siten, että voisin vain muutaman kerran käydä katsomassa häntä, laittamassa esim. tutin suuhun, mutta se ei ainakaan vielä vaikuta meillä todennäköiseltä. Alva alkaa useimmiten heti itkeä, jos poistun makuuhuoneesta, joten siellä on yleensä pysyttävä. Toisaalta ei ne kerrat ihan harvinaisia ole, kun hän nukahtaa jo muutaman minuutin päästä, kun olen laittanut hänet vuoteeseen.

Tall Ship Race

Oltiin eilen Tall Ship Race -tapahtumassa. Käveltiin jokirantaa edes takaisin ja nähtiin monet paatit useampaan kertaan. Me emme käyneet missään purjepaatissa sisällä, mutta ulkoakin ne olivat komean näköisiä. Tämä on ehdottomasti parhaita tapahtumia, joita järjestetään. Olen käynyt joka kerta katsastamassa purjevenevalikoimaa, kun tapahtuma on pidetty Turussa (v. 1996 ja 2003). Muilta vuosilta en muista näin massiivista oheistarjontaa, mutta ehkä aiemminkin on ollut yhtä monta metrilakritsan ja kiinalaisen ruuan myyjää. En ole tainnut niitä vain huomioida. Tällä kertaa ne jotenkin pistivät erityisesti silmään, joten ehkä niitä oli tänä vuonna tavallista enemmän. Ja ainakin ihmisiä oli paikalle eksynyt meidän lisäksi muutama. Alva nukkui vaunuissa lähes koko ajan, joten häneltä tämä tapahtuma meni osittain ohi. Jos ei olisi nukkunut, niin tapahtuma olisi tainnut mennä koko perheeltä osittain ohi :)

Mummi oli hankkinut Alvalle uuden sängyn Turkuun. Sänky varsinaisesti oli vanha. Sellainen, jossa isäni ja minäkin olen joskus nukkunut, mutta sänkyvaatteet ja patjat olivat uusia. Se oli todella pehmoisen ja mukavan näköiset ja Alva nukkuikin kaksi yötä siinä ihan mukavasti. Perjantaina hän nukahti vasta puoliyhdentoista aikaan, kun heiluttelin häntä tyynyn päällä. Hän heräsi syömään joskus kuuden aikaan ja jatkoi sitten uniaan vielä kahdeksaan. Viime yönä hän heräsi syömään jo neljältä ja nukkui tälläkin kertaa johonkin kahdeksan paikkeille. Kumpanakin aamuna hän kuitenkin nukahti ensimmäisille päikkäreille jo heti aamutoimien jälkeen. Taitaa johtua siitä, että heräilee nykyään aikaisemmin kuin ennen. Äidin mielestä saisi hyvinkin nukkua puoli tuntia pidempään ja jättää välipäikkärit ottamatta.

Perjantaina käytiin myös Skanssin ostoskeskuksessa. Hain sieltä Alvalle valkoista bodya ja oranssikin olisi kelvannut, mutta en nähnyt sopivaa. Löysin tosin Tutan virtaheposarjaa olevan vihreä-valkoraidallisen yökkärin, joka sopi mainiosti Alvan uuteen sänkyyn. Valkoinen body oli tarpeen, sillä lauantaina mentiin Alvan pikkuserkun ja minun kummityttöni 2-vuotispäiville. Alvalla oli päällä Metsolan oranssinvärinen hame, valkoinen Name It:n body ja valkoiset sukkikset. Täytyy seuraavaksi kerraksi opetella valokuvien julkaiseminen, niin saan blogiin kuvia näistä vaatteista.

3 kk:den neuvola

Eilen olimme koko perheen voimin neuvolassa, kun oli Alvan 3 kk:den neuvola ja Alvalle annettiin rokotus. Äiti taisi olla ainoa, joka jännitti rokotusta, mutta hyvin se meni. Alva vain vähän ihmetteli, että mikä sinne reiteen pisti, mutta ääntäkään hän ei päästänyt. (Toivottavasti tämä ei kieli siitä, että vauva on jo niin tottunut hyttysenpistoihin, ettei pienet nipistykset tunnu enää missään. Toisaalta vasta toisen hyttysenpistoksen häneltä tänään bongasin.) Suppoja oli hankittu kotiin valmiiksi, mutta niitä ei onneksi tarvittu. Ehkä vähän enemmän kähinää oli havaittavissa illalla ja yöllä kähistiin sitten enemmänkin.

Pituudeksi kirjaan merkattiin 62,5 cm ja painoa 6500 g eli kahdessa viikossa oli tullut 1,5 cm pituutta lisää ja lähes puoli kiloa painoa. Kirjaseen neuvolan täti kirjoitti lisäksi: Iho siisti. Kasvut hyvät. Kannattaa pään. Kääntyy vatsalleen. Hieno vauva.

Viime yö meni siis kähinän merkeissä. Alva nukahti siinä kymmenen maissa, kuten tavallista. Muistan katsoneeni kelloa jo joskus puoli yhden aikaan ensimmäisen kerran, että onko vauva heräämässä syömään. Kelloa sitten katselin vähintään joka tunti kerran ja vasta viideltä Alva sitten kunnolla alkoi vaatimaan ruokaa. Tämän jälkeenkin kävin häntä pari kertaa peittelemässä ja siinä puoli yhdeksän aikaan hän sitten heräsi. Isä nousi vauvan kanssa aamutoimiin ja mä jäin vielä lekottelemaan sänkyyn reiluksi puoleksi tunniksi.

Puoli yhdeltätoista Alva nukahti vaunuihin, kun kävin unikävelyllä, mutta unta riitti vain reiluksi puoleksi tunniksi. Nyt syötiin äsken taas ja hän meinasi nukahtaa, mutta kun laskin hänet sylistäni, niin hän heräsi. Nyt hän tutkii sohvalla sormiaan ja vähän huutelee. Nyt voisi kyllä nukahtaa ihan kunnon päikkäreille.

Edit: Pituudesta jäi puuttumaan 10 cm. Mittaa on nyt siis 62,5 cm eikä 52,5 cm.

Eeviskäisen haaste: Viiden vuoden päästä

Taisi haaste olla maanantaille, mutta kaipa siihen vielä keskiviikkonakin voi osallistua.

Viiden vuoden päästä Alva on viiden ja hänellä on 3- tai 4-vuotias sisko tai veli. Meidän perheeseen on hankittu myös berninpaimenkoira tai irlanninsusikoira. Meidän nelihenkinen perhe viettää paljon aikaa yhdessä. Viihdymme hyvin kotosalla ja oleskelemme usein pihalla tai metsässä. Lapset ovat aktiivia, hyväntuulisia ja positiivia ihmisiä.

Asumme edelleen maalla ja talo on saatu vihdoinkin rempattua valmiiksi. Minä olen juuri palanut työelämään. Todennäköisesti olen hieman opiskellut lisää ja perustanut oman yrityksen, joka vähitellen alkaa kannattamaan. Viikonloppuja ja lomia vietämme myös kaupungissa, joka on hyvää vastapainoa maaseudun rauhalle. Mökin sijasta meillä on viihtyisa kakkosasunto kaupungissa.

Tutti vs. peukku

Alvalle ei ole tutti maistunut. Aluksi en ollut tuttia kovin innokkaasti tarjoamassakaan, kun sen sanotaan huonontavan imuotetta, joka muutenkin oli hakusessa. Ajattelin, että ei me sellaista tarvita, kun se ei selvästikään Alvan suuhun sopinut. Turhaa sitä on aina olla laittamassa toisen suuhun ja vaikea siitä on sitten vierottaakin.

Nyt on mun mieleni on muuttunut, kun Alva jokin aika sitten löysi ensin kätensä ja sitten ai niin ihanan peukalon. Se menee niin mielellään suuhun ja kumpi tahansa peukalo maistuu hyvältä. Nyt olen sitten yrittänyt uudella innolla syöttämään tuttia, koska tuo peukun imeminen on suurempi "paha" kuin tutti. Peukalon imemisestä vierottaminen vasta vaikeaa on.

Tutin syöminen ei vaan Alvalta tunnu onnistuvan. Mielellään hän se suuhunsa ottaa, kun sitä tarjoan, mutta hän työntää kielellään tuttia ulos suusta samalla, kun hän sitä imee. Tutti ei siis suussa montaa sekunttia vanhene, kun se lentää kaaressa ulos suusta. Tutin syöminen onnistuu vain siten, että mä pidän siitä kädellä kiinni tai pidän kättäni siten, että tutti ei pääse lentämään suusta ulos. Nyt olen pari kertaa päivässä "syöttänyt" tuttia Alvalle, mutta vieläkään se ei suostu suussa pysymään.

Parhaalta peukku näyttää maistuvan, kun olemme unikävelyllä vaunujen kanssa. Tällöin vain sen tutin syöttäminen on vaikeinta, koska vaunujen pitäisi koko ajan liikkua, joten siinä samalla ei oikein onnistu käden pitäminen vauvan kasvojen lähellä ja vielä siten, ettei ympärillä pörräävät tuhannet hyttyset pääsisi vaunuihin sisälle.

Ehkä pitää tehostaa tuota tutin syöttämistä, että tutin imeminen alkaisi vähitellen onnistumaan. Onnistuuhan peukunkin imeminen, joten ei sen tutin imemisen luulisi ylivoimaista olevan.

Nukkuminen

Mua askarruttaa vauvan hoidossa eniten nukkuminen, siis vauvan nukkuminen. Nukutanko häntä riittävästi, liikaa vai liian vähän.

Pääsääntöisesti Alva jaksaa olla hereillä yhtä soittoa noin kaksi tuntia. Tosin aamulla vain puolitoista tuntia, kunnes sitten alkaa nukuttamaan. Päivässä hän siten vetää ne kolmet tai neljät päikkärit. Tänään esim. Alva nukkui puoli yhdestätoista johonkin kahteentoista. Sitten hän nukahti seuraavan kerran kahdelta ja nukkui noin tunnin. Seuraavat tunnin nokosit otettiin viidestä kuuteen. Ehkä tänään ei sitten enää oteta päikkäreitä vaan nukahdetaan yhdeksän jälkeen jo yöunille. Vaikuttaakohan tämä tavanomaiselta unirytmiltä kolmen kuukauden ikäiselle? Ehkä.

Tänään kävi kylässä mummi ja pappa. Mä tein meille pitsaa ja hyvin tuntui pitsat jokaiselle maistuvan. Alva joutui vain seuraamaan vierestä muiden syömisiä. Mummi ja pappa toivat Alvalle kolmikuukautislahjaksi kirjan. Se oli selvästi rapisevine sivuineen meidän vauvan mieleen. Taas jotain uutta katseltavaa, kun omiin leluihin alkaa jo vähitellen kyllästymään.

Nyt taidetaan lähteä kunnan rantaan saunomaan ja uimaan. Alvallakin olisi tänään kylpypäivä.

Vauvan elämää

Blogi taitaa olla mulle paras väline, jotta saan kirjattua ylös vauvan elämän ensimmäisiä hetkiä. Vauvan päiväuniajat olen muutenkin innokkaasti käyttänyt nettisurffailuun, joten tämä voisi olla mulle ominta. Tarkoituksena on siis kirjoittaa tänne blogiin pieniä arkisia asioita, nukkumisista, syömisistä ja kehitysaskelista. Olen seurannut ahkerasti vauvan vaatteihin keskittyneitä blogeja ja ehkäpä minäkin innostun kertomaan vaatehankinnoista tämän blogin kautta. Tällä hetkellä on meillä käytössä vielä äitiyspakkauksen vaatteita samoin kuin siskon lapsilta perittyjä, mutta ehkä syksymmällä tulee vaateostokset ajankohtaiseksi.

Vauva, Alva, täytää ensi viikolla kolme kuukautta, joten mikään ihan vastasyntynyt toukka hän ei enää ole. Alva on jo oma persoonansa. Hän on rauhallinen, hyvä hermoinen mutta myös touhukas vauva. Alva on alusta asti todennut hyväksi periaatteeksi sen, että yöllä nukutaan ja päivällä sitten touhutaan niin paljon kuin vain jaksetaan.

Alvan päivärytmi on tällä hetkellä sellainen, että hän tykkää nukkua useat päikkärit. Pääsääntöisesti aamupäiväpäikkärit ovat noin tunnin tai puolentoista tunnin mittaiset, mutta vaunuja joutuu käymään heiluttamassa melko tiheään. Keskipäivän jälkeen meillä on ollut yleensä vähän pidemmät unet (reilu pari tuntia ja joskus kolmekin) ja sitten taas iltasella otetaan sellaiset reilun puolentunnin nokkaunet. Nukkumaan meillä on tarkoitus mennä siinä yhdeksän jälkeen ja Alva nukahtaa siinä kymmenen aikaan. Kuukauden verran hän on jo nukkunut ilman varsinaisia yösyöttöjä, sillä en laske varsinaiseksi yösyötöksi, jos hän herää siinä 6-7 maissa syömään ja jatkaa sitten vielä uniaan 1-3 tuntia.

Tällä hetkellä tuo päivärytmi on vähän hakusessa. Voi olla, että siihen on nyt tulossa muutoksia. Yösyötöt on noin viikko sitten palanneet kuvioon. Noin kolmen aikaan Alva alkaa sängyssään huutelemaan ja annan hänelle silloin maitoa. Hän on nukahtanut aina heti syötön jälkeen. Silti hän on sitten heräillyt tuossa aamulla vielä syömään ennen varsinaista heräämistä. Olen ajatellut että tämä johtuisi lisääntyneestä ruuan tarpeesta ja liikkumisesta, sillä noin viikko sitten Alva oppi kääntymään selältään vasemman kyljen kautta vatsalleen.

Päivärytmi on senkin vuoksi nyt vähän hakusessa, että olemme tehneet kesälomamatkoja. Olemme käyneet Turussa ja eilen seikkailimme jatsitunnelmissa. Alva oli niin väsynyt eilen illalla, että nukahti jo heti yhdeksältä ja heräsi vasta seitsemän aikaan syömään. Syömisen jälkeen hän oli jonkun aikaa hereillä, joten nostin hänet minun ja miehen väliin kellimään. Siinä hän otti vielä pienet unet ja noustiin sitten vasta yhdeksältä koko porukka. Vähän ennen yhtätoista Alva nukahti päikkäreille ja vieläkin nämä päikkärit maistuvat. Taitaa herätä pian aika nälkäinen vauva.