Pottailua ja yöelämää

Täytyy vaan sanoa, että kyllä ne lapset ovat erilaisia. Pottailu ei IKINÄ tuottanut tulosta Alvan kanssa. Istuttelin Alvaa aina välillä potalle, mutta harvassa oli ne kerrat, jolloin sinne pottaan jotain vahingossa lirahti. Ja kun en ole kovin ahkeraa sorttia, niin pottailu jäi väkisinkin vähän taka-alalle. Alva sitten heti hoidossa keksi pöntöllä käymisen salat, joten päästiin ihan salaa ja ilmaan mitään työtä eroon vaipasta ja saatiin kuiva tyttö. Mutta sitten tämä toinen tapaus....

Pottailu onnistuu jo nyt ihan mainiosti ja ikääkin on vasta se reilu 1,5 v. Oiskohan reilu kuukausi sitten kun otin potan aktiivisemmin esiin (konkreettista esiin ottamista ei tarvittu, kun potta on pyörinyt jo pitkään, sanoisinko pari vuotta :) olohuoneessa), ja Aino oli lähes heti kuin vanha tekijä. Muutaman päivän harjoittelun jälkeen hän osasi jo pusertaa pienen lirun pottaan aina kun hänet siihen potalle laittoi. Toki harjoitteluun osallistui hoitotätikin, jolle suurin kiitos kuuluu. Hän on varmasti ollut aktiivisin ja jaksavaisin tässä hommassa. Nyt siis Aino käy jo ihan reippaasti potalla, kun häneltä ottaa vaipan pois. Muutaman kerran hän on hoksannut sinne potalle mennä, kun on juoksennellut ilman vaatteita sisällä. Toki tässä on vahinkojakin käynyt. Ilman vaatteita ei tosin meillä sisällä oikein voi vielä olla, kun lattiat ovat niin kylmät, että pitänee odotella lämpimämpiä ilmoja. Vaipalla ollessaan Aino ei tosin mitenkään pyydä potalle tai muutenkaan osoita, että nyt voisi pisu tulla.

Yöt meillä on nyt noin viikon verran ollut ihan ihmeellisen hyvät. Viikko sitten kun käytiin lääkärissä ja Aino sai uuden kuurin korviinsa, olin jo varautunut siihen, että hyviä unia on turha odottaa, eikä varmaan kohtuullisiakaan ole näköpiirissä. Mutta mitä vielä.... Annoin hänelle kolmena iltana särkylääkkeen yötä vasten, ettei hänellä olisi särkyä. Ja hän nukkui ensimmäiset kokonaiset yönsä. (voi olla, että niitä kokonaisia öitä on tässä puolentoista vuoden aikana ollut max viisi, mutta en ole niistäkään varma). Mä jo melkein jäin itse kiinni särkylääkkeisiin, kun mietin että antaisinko vieläkin sitä särkylääkettä, ihan vain omien yöunieni vuoksi, mutta tietenkin jätin antamatta. Aino sitten yllättikin ja hän oli ehkä saanut jotenkin unenrytmistä kiinni ja nyt meillä on nukuttu seitsemän hyvää yötä. Ihan yhtäsoittoa hän ei ole nukkunut, mutta en laske yöherätyksiksi enää klo 05 jälkeisiä herätyksiä, joten yöllä ei ole enää tarvinnut kömpiä ylös. Toki nukkua saisivat kauemminkin, mutta ei pidä odottaa turhia. Onneksi ne 5-8 yöherätyksen yöt on nyt ainakin hetkeksi hävinneet ja koko perhe on saanut nukkua ja kerätä voimia välillä.

Suunnitelmana mulla on, että nukkumispaikkoihin pitäisi saada vähitellen muutosta. Tai paremminkin niin, että nyt lastenhuoneessa on lasten lisäksi nukkunut äiti ja mä haluaisin vähitellen siirtyä nukkumaan makkarin puolelle. Alva vaan on nyt oppinut siihen, että nukun hänen lähellään ja hän tarkistaa monta kertaa illalla ja joskus yölläkin, että mä nukun siinä huoneen toisella puolella. Ja mikä hirveä hätä hänelle tuleekaan, jos mä olen siitä noussut pois. Hän ei vain itke, vaan tuntuu ihan ahdistuneelta, jos mä satun aamulla heräämään ennen häntä ja olen lähtenyt käymään esim. vessassa. Haluaisin niin jättää heidät aamulla nukkumaan, mutta Alva ei voi herätä ilman, että mä olen siinä lähellä. Pitänee siis hyvin paikkansa, ettei lapsen pitäisi nukahtaa jonkun seurassa, kun hän sitten olettaa heräävänsäkin samoin.