Ensimmäiset yöt kotona

Nyt on kotona oltu jo viikon verran ja ensimmäiset kokemukset öistä on takana.

Muistan miten esikoisen kanssa stressasi sitä, että saakohan sitä yöllä ollenkaan nukutuksi, jos vauva herää koko ajan. Pelkäsin iltaisin, että nyt varmaan tulee ihan katastrofi yö ja sitten olen päivällä puoli kuollut. Esikoinen oli kuitenkin ihan hyvä nukkuja, joten uhkakuvat eivät toteutuneet.

Keskimmäinen olikin sitten ihan toista maata ja kun puolitoista vuotta oli valvottu, niin sen jälkeen ei paljon yhden yön valvominen haittaa. Kuopus on kuitenkin osoittautunut, ainakin ensimmäisen viikon jälkeen, ihan hyväksi nukkujaksi. Hän on nukahtanut yöunille siinä 21-22 aikaan ja nukkui jo ensimmäisenäkin yönä kaksi noin kolmen tunnin pätkää, eikä siinä välillä edes kunnolla heräänyt, vaikkakin tosin roikkui rinnalla reilun tunnin, ennen kuin nukahti uudelleen.

Toissa yönä vauveli jo nukkui huiman 6 tunnin pätkän. Tämä oli tosin äidistäkin jo vähän liikaa, joten neuvolassa tästä ei kannata hiiskua. Viime yönä sitten herättelinkin poikaa syömään jo kolmen tunnin nukkumisen jälkeen. Tosin herättäminen ei ollut ihan helppoa, kun en halunnut itse nousta ja ruveta esim. vaippaa vaihtamaan, joku raja siinä herättämisessäkin pitää olla.

Herätin oikeastaan sen takia, ettei maidontuloon tulee mitään hidasteita. Muistelen, että viimeksi ainakin painotettiin yösyöttöjen tärkeyttä. Yölliset imetykset pitänevät maidontuotannon toiminnassa, joten näin ensimmäisinä öinä ei parane nukkua liiaksi, vaikka se äidille ihan hyvää tekikin.

Jos näin mennään kuin tähänkin asti, niin yöunet on turvattu, mutta voipi tässä matkan varrella tulla mutkia matkaan. Mä nukun vauvan kanssa nyt perhepedissä ja riski on, että vauva oppii niin täysin nukkumaan vain mun kainalossa ja mielellään rinta suussa, että tulee tulevaisuus voi olla samanlainen kuin keskimmäisen kanssa. En vaan kuitenkaan jaksa/uskalla siirtää vauvaa omaan sänkyynsä nukkumaan, ettei se vaan herää ja mun yöni pirstaloituu siinä samalla.

Vielä on kesää jäljellä

Ollaan tyttöjen kanssa lomailtu koko kesäkuu ja vielä heinäkuu on loma-aikaa. Elokuussa alkaa sitten taas arki. Mulla työt ja tytöillä tuttu hoitopaikka odottaa. Alva aloittaa syyskuussa seurakunnan kerhon kahtena aamupäivänä viikossa ja sitä hän on odottanut jo joulusta asti. Ostin hänelle hienon smurffiina aiheisen eväsrasian ja juomapullon jo valmiiksi. Hoitotäti on luvannut kuskata Alvan noina kahtena päivänä tuonne kerhoon.

Aino taas kasvaa ja kehittyy koko ajan huimasti. Erityisesti puhe on ottanut pitkiä askeleita tässä kesän aikana. Ennen kesää hän sanoi vain jotakin yksittäisiä sanoja, mutta nyt on sanavarasta laajentunut ja sanoja tulee jo pari tai jopa kolmekin peräkkäin. Nyt hän siis saa jo asiansa kuin asiansa kerrottua ja pystyy kertomaan mistä kenkä milloinkin puristaa.

Myös pottailu on tuottanut tuloksia. Ainolla on vaippa enää vain päikkäreillä ja yöunilla sekä välillä päivällä. Pienempi hätä tulee aina pottaan tai pöntölle, mutta isompi hätä on tähän viikkoon asti käyty nurkantakana väätämässä housuun ja sitä varten välillä laitan vaipan, jos arvelen, että kohta hetki on käsillä. Nyt tällä viikolla hän on huomannut, että tuo tapa ei ole ehkä kovinkaan hyvä. Toivottavasti tässä nyt kehitytään vielä heinäkuun aikana, jolloin Aino on varmaan ainakin lähes vaipaton. Yö- ja päikkärivaipatkin on enemmän äidin varmistelua, kun päikkärivaippa on ollut jo yli viikon kuiva ja yövaippakin jo useamman yön. Ehkä niistäkin voisi vähitellen luopua.

Yöt on meillä alkaneet luistaa jo ihan hyvin. Nyt Aino ei enää heräile edes joka yö, vaan ehkä parina yönä viikossa saamme kaikki nukkua aamuun asti. Toisinaan Aino heräilee yöllä, mutta harvoin enää yli kahta kertaa. Tämä on siis jo ihan sitä tavallista vauvanukkumista, ja tähän olen tosi tyytyväinen. Näin kun mennään, niin hienosti menee ja univelat alkaa kaikilta olla nukuttu pois.

Vielä vaivaa

Flunssa ei sitten millään meinaa jättää meidän perhettä. Iskä on ollut kovassa kuumeessa lauantaista alkaen ja vieläkin yli 38 asteeseen nousee.

Aamusta Aino vaikutti vähän haluttomalta ja tyytyi vain keikkumaan sylissäni. Kuumetta hänellä ei varsinaisesti ollut, muttä yöllä hän oli yskähdellyt. Lääkekuuri loppui lauantaina ja ehkä hän vähän taas korviaankin kaivoi. Alvakin siinä aamulla sanoi, että hänellä on poski kipeä. Laitoin sen oikeastaan vähän huomion haun kipeyteen, kun olin siskoa niin tarkkaan syynännyt. Kun Alvakin kuitenkin vaikutti perusvirkeältä lähdimme aamusta hoitoon ja töihin. Töissä en juuri ehtinyt kuin kääntymään, kun jo hoitaja soitti, että Alva on selvästi kipeänä. Kuumetta ei ole, mutta on itkuinen, eikä jaksa leikkiä. Lähdin sitten hakemaan heitä kotiin.

Alva oli nukahtanut hoitajan luokse sohvalle, kun pääsin paikalle. Aino söi jo lounasta, mutta kun tulin kesken syönnin paikalle, niin ruokakaan ei enää tahtonut oikein maistua. Otin molemmat tytöt mukaan ja lähdimme kotiin. Aino jäi samantien ulos vaunuihin nukkumaan ja mä menin yhdessä Alvan kanssa nukkumaan sänkyyn. Tunteroisen tytöt nukkuivat ja sitten nousimme ylös.

Ruoan ja leikkimisen tohinassa huomasin, että myös Aino vaikuttaa väsyneeltä ja kuumalta. Lämpöä oli reilu 38. Annoin Panadolia ja mentiin taas koko perhe nukkumaan. Nyt kaikki sisälle. Alva ei tosin nukahtanut, mutta Aino on nyt nukkunut puolitoista tuntia. Hyvä niin! Aamupäivän päikkärit olivat liian lyhyet ja kun vielä on kipeänä, niin uni maistuu.

Harvoin olen nukuttanut Ainoa sisällä. Hän nukahtaa niin hyvin ja nukkuu pitkään ulkosalla, joten hän on saanut nukkua vaunuissa ihan rauhassa. Hoitaja aluksi meinasi opettaa Ainon nukkumaan sisällä, mutta päätyi sitten hänkin vaunuihin. Nyt olemme taas keskustelleet siitä, että hoitaja voisi nukuttaa Ainoa jatkossa sisälläkin. Nyt ainakin sisälle nukahtaminen onnistui. Hän tosin protestoi sitä äänekkäästi, mutta ei kovin kauaa. Uni normaalisti on lyhempää, koska kun hän havahtuu hän ei helposti nukahda uudelleen, mutta ehkä sekin ajan kanssa muuttuu.

Pottailua ja yöelämää

Täytyy vaan sanoa, että kyllä ne lapset ovat erilaisia. Pottailu ei IKINÄ tuottanut tulosta Alvan kanssa. Istuttelin Alvaa aina välillä potalle, mutta harvassa oli ne kerrat, jolloin sinne pottaan jotain vahingossa lirahti. Ja kun en ole kovin ahkeraa sorttia, niin pottailu jäi väkisinkin vähän taka-alalle. Alva sitten heti hoidossa keksi pöntöllä käymisen salat, joten päästiin ihan salaa ja ilmaan mitään työtä eroon vaipasta ja saatiin kuiva tyttö. Mutta sitten tämä toinen tapaus....

Pottailu onnistuu jo nyt ihan mainiosti ja ikääkin on vasta se reilu 1,5 v. Oiskohan reilu kuukausi sitten kun otin potan aktiivisemmin esiin (konkreettista esiin ottamista ei tarvittu, kun potta on pyörinyt jo pitkään, sanoisinko pari vuotta :) olohuoneessa), ja Aino oli lähes heti kuin vanha tekijä. Muutaman päivän harjoittelun jälkeen hän osasi jo pusertaa pienen lirun pottaan aina kun hänet siihen potalle laittoi. Toki harjoitteluun osallistui hoitotätikin, jolle suurin kiitos kuuluu. Hän on varmasti ollut aktiivisin ja jaksavaisin tässä hommassa. Nyt siis Aino käy jo ihan reippaasti potalla, kun häneltä ottaa vaipan pois. Muutaman kerran hän on hoksannut sinne potalle mennä, kun on juoksennellut ilman vaatteita sisällä. Toki tässä on vahinkojakin käynyt. Ilman vaatteita ei tosin meillä sisällä oikein voi vielä olla, kun lattiat ovat niin kylmät, että pitänee odotella lämpimämpiä ilmoja. Vaipalla ollessaan Aino ei tosin mitenkään pyydä potalle tai muutenkaan osoita, että nyt voisi pisu tulla.

Yöt meillä on nyt noin viikon verran ollut ihan ihmeellisen hyvät. Viikko sitten kun käytiin lääkärissä ja Aino sai uuden kuurin korviinsa, olin jo varautunut siihen, että hyviä unia on turha odottaa, eikä varmaan kohtuullisiakaan ole näköpiirissä. Mutta mitä vielä.... Annoin hänelle kolmena iltana särkylääkkeen yötä vasten, ettei hänellä olisi särkyä. Ja hän nukkui ensimmäiset kokonaiset yönsä. (voi olla, että niitä kokonaisia öitä on tässä puolentoista vuoden aikana ollut max viisi, mutta en ole niistäkään varma). Mä jo melkein jäin itse kiinni särkylääkkeisiin, kun mietin että antaisinko vieläkin sitä särkylääkettä, ihan vain omien yöunieni vuoksi, mutta tietenkin jätin antamatta. Aino sitten yllättikin ja hän oli ehkä saanut jotenkin unenrytmistä kiinni ja nyt meillä on nukuttu seitsemän hyvää yötä. Ihan yhtäsoittoa hän ei ole nukkunut, mutta en laske yöherätyksiksi enää klo 05 jälkeisiä herätyksiä, joten yöllä ei ole enää tarvinnut kömpiä ylös. Toki nukkua saisivat kauemminkin, mutta ei pidä odottaa turhia. Onneksi ne 5-8 yöherätyksen yöt on nyt ainakin hetkeksi hävinneet ja koko perhe on saanut nukkua ja kerätä voimia välillä.

Suunnitelmana mulla on, että nukkumispaikkoihin pitäisi saada vähitellen muutosta. Tai paremminkin niin, että nyt lastenhuoneessa on lasten lisäksi nukkunut äiti ja mä haluaisin vähitellen siirtyä nukkumaan makkarin puolelle. Alva vaan on nyt oppinut siihen, että nukun hänen lähellään ja hän tarkistaa monta kertaa illalla ja joskus yölläkin, että mä nukun siinä huoneen toisella puolella. Ja mikä hirveä hätä hänelle tuleekaan, jos mä olen siitä noussut pois. Hän ei vain itke, vaan tuntuu ihan ahdistuneelta, jos mä satun aamulla heräämään ennen häntä ja olen lähtenyt käymään esim. vessassa. Haluaisin niin jättää heidät aamulla nukkumaan, mutta Alva ei voi herätä ilman, että mä olen siinä lähellä. Pitänee siis hyvin paikkansa, ettei lapsen pitäisi nukahtaa jonkun seurassa, kun hän sitten olettaa heräävänsäkin samoin.

1-vuotias

Vauva vuosi alkaa olla takana, kun Ainokin on nyt täyttänyt vuoden. Vuoden täyttymistä ollaan juhlistettu jo kahtena päivänä ja vielä ensi viikolla olisi tarkoitus kerran juhlistaa tilannetta. Viiime viikon lauantaina pidimme juhlat sukulaisille ja sunnuntaina kaveriperheille. Tiistaina tulee vielä äiti-lapsikerhon kaverit.

Aino osaa jo hienosti kävellä tukea pitkin ja työntää mielellään taaperokärryään. Kulkee sohvan viertä, nousee lipastoa vasten seisomaan, mutta ennen kaikkea kiipeää, kiipeää ja kiipeää. Hän on tainnut onnistua kiipeämään jo lähes kaikille vaakasuorille pinnoille. Keittiön tuoleille, pöydälle, sohvalle, lipaston päälle, sohvatuoleille, sängylle, portaita jne. Koska kiipeäminen on niin kivaa, ei kävelyn harjoitteleminen olekaan ollut niin hohdokasta. Lauantaina synttärijuhlien kunniaksi hän kuitenkin seisoi ilman tukea muutaman sekunnin ja nyt viikon harjottelemisen jälkeen tuetta seistään jo monta kymmentä sekunttia ja askeliakin hän on ottanut jo pari. Seisominen ei ole vielä mitään kovin vakaata, vaan hän huojuu kuin juopunut. Mutta selvästi se taito on viikossa kehittynyt.

Syöminen on ollut aina Ainon vahvuus ja nyt hän on vähitellen alkanut haluamaan syödä itse. Tosin onneksi vanhemmat vielä saavat syöttääkin, kun siitä omasta syömisestä ei suuhun vielä paljoa päädy (lue: ei mitään). Alva on tämän viikon mummilla ja pappalla yökyläilemässä ja me ollaan kolmestaan kotona. Lähdin tänään Ainon kanssa käymään Porissa shoppailemassa ja ostin Ainolle ensimmäiset kengät. Ne olivat Superfitit ja kokoa 22. Alva muistaakseni aloitti kengänkäytön koosta 21, mutta toisaalta taisin ostaa ne hänelle jo vähän aikaisemmin. Ja kengästähän se riippuu myös, mitä kokoa käyttää.

Ainolla alkoi eilen unikoulu. Otimme hänelle Alvan vanhan pinnasängyn käyttöön, jonka laitoimme olohuoneeseen (eli ei samaan kerrokseen kuin missä makuuhuoneet on). Ajatuksena on nyt opettaa hänet vihdoinkin nukkumaan ja nukahtamaan ilman rintaa. Me vanhemmat aletaan olla jo ihan tainnuksissa tuosta univajeesta, joten nyt oli vihdoinkin tehtävä jotain. Kun Alva vielä saatiin Turkuun hoitoon, niin nyt sitten päätimme ottaa itseämme niskasta kiinni ja aloittaa yötaistelu.

Pelisääntöinä vähän keskenämme sovittiin, että koska tutti ei Ainolle kelpaa, niin ei sitä nytkään sitten enää opeteta (Alva kun on siinä kiinni liiankin kanssa) ja tuttipulloriippuvuuttakaan ei hänelle haluta, joten sitä annetaan vain pahimmassa hädässä. Ja rintaa ei enää ollenkaan. Takaraivossa tietenkin jyskytti se, että meidän päätökset voivat olla kuin veteenpiirretty viiva siinä 02-04 välillä, mutta päätettiin ne kuitenkin ajoissa, vaikka sitten niitä rikottaisiinkin.

Eilen Aino sitten laitettiin nukkumaan siinä klo 22 aikaan. Hän oli siihen asti ihan virkkusa, joten ei yritetty laittaa liian ajoissa nukkumaan. Ja huutohan siitä tuli. Aino huusi ja huusi ja huusi ja huusi. Iskä yritti häntä lohduttaa, antaa pulloa (se lensi kaaressa pois), silittää, taputtaa, heijata, mutta mikään ei auttanut. Sitten yrityin vuorostani minä, mutta yhtä surkein tuloksin. Mikään ei ollut hyvästä ja Aino vain huusi. Toisaalta se huuto selvästi alkoi siitä laantua, eikä ollut ihan mahdotonta enää. Vähitellen hän sitten mun silittämiseen alkoi nukahtaa ja nukahtikin onneksi lopulta siinä 23 aikaan. Päätettiin lopulta, että nukutaan molemmat olohuoneessa. Mä taisin vähän torkahtaa, mutta puoli yhden aikaan siirryin yläkertaan sänkyyn nukkumaan ja taisin ehtiä nukahtamaankin ihan kunnolla, ennen kuin Aino sitten puoli kahdelta heräsi. Siliteltiin ja taputeltiin häntä miehen kanssa vuorotellen ja noin tunnin urakan jälkeen Aino lopulta taas sai unen päästä kiinni.

Mä hipsin Ainon nukahtamisen jälkeen takaisin sänkyyn ja seuraava unipätkä oli noin puolitoista tuntia. Neljältä Aino sitten heräsi taas ja sitten nukahtaminen olikin vähän takkuisampaa. Tai oikeastaan hän kyllä tuntui torkahtavan hetkeksi, mutta heräsi sitten taas uudestaan. Mäkin siinä taisin vähän torkahtaa, kunnes sitten puoli kuuden aikaan Aino nukahti vähän paremmin. Siirryin taas sänkyyn, jossa taisin nukahtaa heti. Ainon itkuun sitten heräsin ja tulin alakertaan. Kello oli vähän vaille kuusi, joten unta ei montaa minuuttia ollut. Seitsemään saakka yritettiin miehen kanssa nukuttaa Ainoa, mutta kun siitä ei tuntunut tulevan mitään, nosti mies Ainon pois sängystä ja lupasi huolehtia hänestä, jotta mä sain mennä takaisin nukkumaan. Kuuntelin, että alakerrasta kuului Ainon itkuskelua. Hän kun oli ihan väsynyt, mutta ei vaan osannut nukahtaa. Mä kuitenkin nukahdin. Kun heräsin oli ihan hiljaista. Ajattelin, että mies on lähtenyt Ainon kanssa ulos, mutta he nukkuivatkin vielä. Aino oli nukahtanut joskus kahdeksan aikaan omaan sänkyynsä ja mies nukkui siinä pinnasängyn vieressä patjalla. Kello oli 9:30 ja sitten hekin heräsivät.

Yö meni ennakko-odotuksia paremmin, mutta hyvään yöhön tässä on vielä matkaa. Tänään Aino oli väsynyt jo kasin aikaan. Teimme iltatoimet ja laitoin Ainon nukkumaan vähän ennen yhdeksää. Huutohan siitä tälläkin kertaa tuli, mutta kun silittelin häntä selästä vei uni voiton jo muutamassa minuutissa. Nyt hän on nukkunut jo lähes puolituntia ja tämä äitikin lähteä nukkumaan.

Muutoksia nukkumisjärjestelyihin

Meillä on jo kauan ollut tarvis järjestellä nukkumista uusiin uomiin, ja nyt vihdoinkin asian eteen on tehty jotain. Tai kun vanhemmat ovat näin saamattomia kuin me, niin siihen on tarvittu "aavistus" ulkopuolisia voimia. Miehen serkku kysyi muutama viikko sitten, että olisiko meillä tarvetta lasten sängylle, kun heiltä vapautuu sellainen tarpeettomana. Mies sitten kyseli tilannetta multa, että otetaanko sänky vastaan. Kysäisin, että minkä värinen se on, kun haluaisin valkoisen lasten sängyn. Sänky oli kuitenkin puunvärinen, mutta serkku lupasi maalata sen valkoiseksi ja sehän meille kelpasi.

Viime sunnuntaina serkku sitten toi sen sängyn meille (patja oli kotiutunut meille jo aikaisemmin) ja tehtiin yhdessä Alvan kanssa hänelle uusi sänky. Lueskelin ensimmäistä kertaa Alvalle iltasatua sängyn ääressä ja niin Alva tutustui sänkyynsä ja on siinä sitten nukkunut sen jälkeen. Laitoimme sängyn laidalle pari tuolia, jotta Alva ei niin helposti putoaisi sängystä ja kaikki on mennyt todella hyvin. Sanoinkin miehelle entispäivänä, että yllättävän kivuttomasti tuo siirtyminen pinniksestä tavalliseen sänkyyn onnistui, johon hän totesi, että Alvahan tippui viime yönä sängystä. Toinen tuoli oli liukunut alta pois ja niin Alva oli peittoon kietoutuneena tipahtanut lattialle. Ei ollut Alva siihen herännyt, enkä minäkään, vaan Iskä oli hänet nostanut takaisin sänkyyn nukkumaan. Muutama muutos ja nyt on sängyn edessä pari raskaanpaa tuolia, joten ehkä ne pitävät paremmin tytön paikallaan.

Tämä muutos taisi olla niitä helpoimpia. Seuraavaksi pitäisi alkaa opettamaan Ainoa nukkumaan tai ainakin nukahtamaan pinnasänkyyn ja nukkumaan siellä vähitellen koko yönsä. Vielä nukkuminen ei ole hänen parhaita puoliaan, vaan herätyksiä on. Yöstä riippuen noin viidestä kymmeneen. Muutama neljän herätyksen yö on tänä vuonna koettu, mutta ne eivät ole juurikaan uusiutuneet. Tavannomainen herätysten määrä on tällä hetkellä siinä viiden paikkeilla. Onneksi pahimmista määristä on jo vähän tultu alaspäin. Uskon, että rinnasta vierottaminen olisi avain onneen, mutta siihen en vielä ole jaksanut ryhtyä, vaikka aika jo olisi tai se on tainnut mennä ohikin jo. Huomenna ehkä Ikeaan ostamaan pinnikseen uutta patjaa ja sitten vain kokeilua kehiin.

Yöllä ei nukuta

Aino ei vieläkään ole oppinut yöllisen nukkumisen saloja. Vähitellen mulla on alkanut vahvistua mielikuva, että joko Aino on todella huono nukkuja tai sitten hänelle ei sovi rintaruokinta enää tässä vaiheessa. Varmaan nyt olisi paikallaan aloittaa rinnasta vierottaminen, mutta musta ei vaan tunnu olevan siihen. Aino haluaa rintaa ja mä olen sitä vielä antanut, kun vihdoinkin olen oppinut sen taidon salat. Imettäminen on musta ihan mukavaa hommaa ja kun nyt olen päivät poissa, niin lasten läheisyyttä kaipaa sen verran, että on valmis yöunistaankin vähän tinkimään.

Tosin nyt tuntuu, että yöunista on tingitty jo vähän enemmän kuin vain vähän. Aino heräille vieläkin jatkuvasti, vaikkakin pientä parannusta on mielestäni ollut havaittavissa. Nyt ei ehkä heräämisiä enää ole siinä 15 kpl/yö, vaan nyt heräilyjä on keskimäärin siinä 10 kpl/yö. Tässäkin on mielestäni vähintään puolet liikaa. Jos yöllä Aino heräisi syömään vain joku 2-3 kertaa, niin se olisi musta ihan ok, mutta siitä yli menevät on vähän ylimääräisiä.

Meillä mennään nukkumaan siinä ysin aikaan ja lopullisesti Aino herää jo vähän kuuden jälkeen. Yö jää mielestäni aika lyhyeksi, mutta vain poikkeustapauksissa Aino on nukkunut puoli seitsemään. Millään en saa Ainoa sitten enää kuuden jälkeen nukahtamaan. Häiritseeköhän häntä tämä lisäätynyt valoisuus? Pimennysverhosta voisi ehkä olla jotakin apua. Tai sitten ei.

Yöllä Aino heräilee siis vähintään kerran tunnissa. Yleensä yössä on yksi lähes kahden tunnin unipätkä, mutta muuten nukkuminen on enemmän tai vähemmän jatkuvaa heräilyä. Luulisi, että Aino itsekin olisi väsynyt tuollaisten yöunien jälkeen, mutta ei hän vielä juuri paremmasta tiedä. Äiti ainakin on vähän nuokkuva lähes koko päivän, eikä iltasella töiden jälkeen ole yhtään virkeämpi olo. Valitettavasti.

Ehkäpä yöunet tästä vähitellen parantuvat, kun Aino tulee vanhemmaksi. Ehkä jo elokuussa, kun Aino on täyttänyt ensimmäisen vuotensa, meillä nukutaan jo vähän paremmin. Sitä odottaessa.

helmikuun taidot

Ainon liikkumisesta on tullut enemmän ja enemmän tahdonmukaista, sujuvaa ja päämäärätietoista. Aino ryömii lattialla innoissaan, kääntyy näppärästi kellon viisarin tavoin ja kurkottelee tavaroita käsiinsä. Vielä suoraan eteenpäin ryömiminen ei juuri onnistu, mutta peruuttaminen luonnistuu ihan hyvin. Kun tähän vielä lisää tuon kääntymisen, niiin lähes huomaamatta päädytään eteenpäin.

Lähes koko helmikuun Aino on mennyt kaksilla päikkäreillä. Vain silloin kolmannet ovat olleet paikallaan, jos molemmat päikkärit ovat jääneet kovin lyhyiksi. Pari tuntia kun nukkuu kerralla, niin sitten riittää virtaa ilta ysiin asti. Äidillä tosin virta ei meinaa sinne asti riittää, mutta onneksi Aino nukahtaa aika nopeasti, kun hänet nukkumaan vie. Nukahtaminen onnistuu meillä vieläkin iltaisin vain suun saadessa imeä. Ihan on äiti itse pahaksi opettanut, mutta nyt ei vielä jaksaminen riitä tuosta eroon opettamiseen. Vaikka toisaalta yöt voisivat siitä rauhoittua. Vieläkin kun Aino herää n+x kertaa yössä.

Alvan päikkärit ovat vielä onneksi olleet aika säännöllisesti kuvioissa. Ja vain muutamana päivänä viikossa päikkärit ovat jääneet välistä, mutta kyllä sen sitten íllalla huomaa, että meno muuttuu aika villiksi. Tosin nukahtamiseen tarvitaan hänelläkin vielä maitoa ja sitä hän juokin ainakin iltaisin ihan pullotolkulla. Päikkäreille, jos Alva nukahtaa, niin kyllä hän yleensä nukkuu parisen tuntia. Enemmänkin joskus, mutta harvemmin vähemmän.

Yökyläily Mummin ja Pappan luona oli Alvan mieleen. Mummi toi Alvan tänne maalle takaisin yhdessä Alvan kummitädin ja serkkupojan kanssa. Autossa serkukset olivat pelleilleet ja naureskelleen toisiaan lähes koko matkan ja vielä täällä kotonakin leikki maistui. Alva tosin ei olisi millään antanut Mummin lähteä kotiin, vaan hän olisi halunnut lähteä mukaan. Itku oli sydäntä särkevä. Onneksi se kuitenkin loppui melko nopeasti, kun Mummi oli lähtenyt, mutta muutaman kerran Alva kuitenkin vielä itkeskeli Mummin perään. Taitaa tyttö jo nyt odottaa, koska Mummi tulee häntä taas hakemaan.

Ainon päivärytmi

Ainon kohdalla en vieläkään ole ihan varma hänen päivärytmistään. Valitettavasti hän joutuu elämään enemmän Alvan päivärytmin mukaan, eikä siten hän saa elää ihan omaan rytmiinsä. Toisaalta sitä se elämässä ja perheessä on; kaikki on otettava huomioon ja kukaan ei saa kaikkea.

Herätys on yleensä silloin, kun Alva herää. Jos Alva ei onnistu herättämään Ainoa, niin viimeistään vartin sisällä siitä, kun mä olen noussut vuotessa pikku neiti herää. Ihanteellisinta olisi, että Aino heräisi vasta puolisen tuntia Alvan heräämisen jälkeen. Se ei onnistu aina, mutta joskus kuitenkin. Eli näin:

08-08.30 Herätys
09.30 Jotakin suuhun pantavaa, yleensä maitoa, mutta joskus jotain vahvempaakin.
10.00 Päikkäreille ulos vaunuihin
12.30 Heräillään ja seurustellaan äidin ja siskon kanssa.
13.00 Sosetta ja vettä nokkamukista
14.50 Maitoa ja päikkäreille. Joskus päikkärit kutsuvat vasta puoli neljän jälkeen kuten tänäänkin.

Iltapäivän rytmi onkin sitten enemmän hakusessa ja riippuu siitä, kuinka pitkiksi toiset unet muodostuvat. Jos ne ovat pitkät eli tunnin, niin sitten mennään näin.
16.00 heräillään ja otettaan vähän hedelmäsosetta.
17.30 Maitoa ja pikkutirsat taas
18.30 Heräillään
20.00 Syödään toinen setti pe-po -sosetta ja vähän maitoa.
21.00 Maitoa ja yöunille.

Tämä rytmi on siis kuitenkin enemmän arvailua kuin Alvan, mutta suurinpiirtein näin meillä mennään. Ainon päikkäreiden pituutta vaan on paljon hankalampi ennustaa ja se taas määrittää muut toiminnot. Parisen tuntia Aino jaksaa olla hereillä, mutta sitten alkaa sellainen konsertti, jos ei nukkumaan viedä (eli siis vaunuttelua tai imetystä, tutti ei vieläkään kelpaa.)

Alvan aikataulua

Tällä hetkellä Alvan päivärytmi on parhaimmillaan tätä:

08.00 Herätys ja aamutoimiin
10.00 Lähdetään ulkoilemaan
11.30 Tullaan takaisin sisälle
12-12.30 Lounas
14-14.30 Päikkäreille
16.30-17 Herätys
18.00 Päivällinen
20.30 Iltapala
21-21.30 Iltaunille

Tällä shapluunalla ollaan nyt muutama päivä menty ja nyt ovat päikkärit palanneet taas päiviin. Aikaisemmin olen laittanut Alvaa nukkumaan jo aiemmin, mutta tuloksena on ollut vain pyöriskelyä sängyssä ja lopulta olen nostanut hänet pois ilman päikkäreitä. Toisaalta tämä on vasta muutamana päivänä onnistunut, joten en vielä ole varma, onko tämä mitenkään "täydellinen". Hankalinta on tuo aamuherätys, kun itse en jaksaisi nousta, jos ei ihan pakko ole ja välillä Alva nukkuisi hyvinkin 09 tai jopa 09.30 asti. Mutta ehkä pare vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja nousta ajoissa ja tarvittaessa herättää Alva. Myös päikkäreiltä olen Alvan herättänyt, jotta ei ilta unet kärsisi ihan mahdottomasti. Jo nyt päikkärit ovat vähän turhan myöhään, mutta aikaisemminkaan en ole innostunut nousemaan. Parin tunnin unet ovat mielestäni ihan riittävät ja sillä jo illaksi riittää virtaa.

Meillä nukutaan

Viime yö oli ensimmäinen hyvin nukuttu yö sitten vauvan syntymän. Mikähän ihme vauvalle tuli, kun se nukkui yönsä ihan kohtuullisesti.

Aino nukahti tavalliseen tapaan siinä kymmenen jälkeen. Hän nukkuu yleensä koiranunta ja havahtuu mun liikkeisiin tai mihin tahansa ääneen. Tälläkin kertaa hän havahtui, kun Iskä tuli nukkumaan, mutta nukahti sitten tissi suussa nopeasti. Ja äiti nukahti lähes samaan aikaan. Tällä kertaa Ainon uni olikin yllättävän syvää ja hän nukkui 01 asti. Näin pitkää pätkää meillä ei olekaan ihan juuri nukuttu.

Tankkauksen jälkeen Aino nukahti heti uudelleen ja nukkui toisen yhtä hyvän pätkän. Vasta 04 hän herästi seuraavan kerran ja vanhemmat saivat taas nukkua lähes kolme tuntia. Mikä taivas se olikaan. Neljän aikaan olin jo itse aika virkku, mutta vauva jatkoi uniaan vielä ruhtinaalliset kaksi tuntia. Ja äitikin onnistui käyttämään tämän välin hyväkseen ja nukkumaan. Kuuden jälkeen sitten torkuttiin vauvan kanssa kumpikin ja ylös noustiin siinä kasin aikaan, kun Alva heräsi. Alva heräsi yöllä pari kertaa, mutta uudelleen nukahtaminen ei vaatinut meiltä vanhemmilta mitään toimia.

Näin hyvää yötä en ole pitkään aikaan edes uskaltanut toivoa. Tuossa taisi tulla unta saman verran kuin normaalisti ollaan nukuttu kolmessa yössä yhteensä. Aamulla olo olikin lähes uudestisyntynyt, joskin puolen päivän aikaan alkoi kyllä ramasemaan. Eihän tuo tietenkään vanhoja univelkoja vielä kuitannut, mutta ensimmäinen yö vauvan syntymän jälkeen, kun univelkaa ei myöskään kertynyt. Nyt ei pidä toivoa liikoja jatkolta, vaan olla tyytyväinen tähän tilanteeseen. (Ja toivoa, että ne yli 10 herätyskertaa/yö alkavat olla ohi...)

Ja tämä siis siitä huolimatta, että meidän perheen naisväellä on kunnon nuha päällä.

Yösyömingit

Meillä on yöt muodostuneet aikamoisiksi tankkauksiksi. Voisi sanoa, että Aino aloitti yösyömisen tuossa vähän ennen kahden ikäkuukauden täyttymistä. Ensin oli flunssaa, sitten vatsatautia ja lopuksi äidillä rintatulehdus. Näiden johdosta Aino heräili syömään normaalia enemmän, ehkä noin 6-8 kertaa yössä. Nyt tilanne on vain "pahentunut", ja yöunet ovat kovin rikkonaiset.

Illalla Aino nukahtaa tissille siinä kymmenen maissa tai viimeistään puoli yhdeltätoista. Yleensä aloitttelen tissittelyn siinä ysin aikaan, kun Alvakin menee nukkumaan. Aino torkkuu siinä aluksi, mutta nukahtaa sitten yön pisimmille unille, edellä mainitsemaani aikaan. Mäkin nukahdan lähes heti kun Ainokin ja nautin pisimmistä unipätkästä koko yönä. Aino nukkuu tuolloin sellaiset puolitoista tuntia ja joskus äitiä hemmotellaan kahden tunninkin unella. Näin hyvä tuuri käy muutaman kerran viikossa. Sitten siinä kahdentoista aikaan alkaa varsinainen pätkäuni. Syömään herätään puolisen tunnin välein. Yleensä imetän toisesta rinnasta joku kolmisen kertaa yhteen menoon ja vasta sitten vaihdan rintaa. Tässä pätkäuni vaiheessa vaihdan ehkä kahdesti rintaa. Sitten siinä neljän maissa Aino nukahtaa toisille "pitkille" unille, jotka kestävät myös sen puolitoista tuntia, mutta eipä juuri koskaan kahta tuntia.

Puoli kuuden jälkeen sitten taas syödään puolentunnin tai vartin välein, kunnes kahdeksalta herää Alva ja siihen Ainokin sitten herää. Äiti ei varsinaisesti herää, vaan yrittää sinnitellä päivän puolinukuksissa. Eipä sitä pahemmin tule odotettua iltaa ja yötä, kun arvaa, ettei se yö juuri väsymystä poista.

Nyt olen antanut Ainolle peruna-porkkana sosetta kolmena päivänä. Oma keittämä perunasose ei juurikaan maistunut, kun siihen taisi vähän jäädä sattumia. Purkkisose menee nyt mitä suuremmalla innolla. Tänään annoin siis kolmannen kerran pe-po sosetta ja hyvin maistui. Lämmitin ensin 1/3 purkillista, mutta lisää tuntui mieli tekevän. Annoin sitten vähän vielä, joten puolisen purkkia Aino sitä painoi menemään. Ja itku tuli, kun ruokailu loppui. Enemmänkin olisi tainnut maistua. Ehkäpä otetaan toinen ruokailu vielä illalla ohjelmaan.

Edit. Annoin sitten vielä kuuden aikaan Ainolle lisää pe-po -sosetta, loppu purkki meni ja nyt on sitten annettu vauvalle koko purkki sosetta. Aika annos.

Tällä hetkellä

Kuukausi on taas vierähtänyt ja Aino täyttää tänään neljä kuukautta. Ihanan iso vauva meillä siis jo on. Vauva joka tarttuu hanakasti kaikkeen lähellä olevaan, vetää peittoa ja tyynyä kasvojensa eteen, hypistelee omia sormiaan, tarttuu tiukasti äidin sormiin ja lehteilee vauvakirjoja mielellään. Iloinen kurlutus kuuluu yleisimmin aamulla tai hyvien päikkäreiden jälkeen. Kun hänen kanssaan seurustelee, alkaa hän usein iloisesti höpöttelemään ja ääni on välillä hyvinkin kova ja korkea. Iskän kanssa pääsääntöisesti jutellaan Pohjois-Korean tilanteesta, EU:n talouspolittiikasta ja Suomen työllisyystilanteesta. Paljon on Ainolla jo näistä mielipiteitä.

Pääsääntöisesti äidinmaidolla ollaan vielä menty. Muutama päivä sitten päätin, että nyt alkaa perunan kokeilu, mutta äidin laiskuuden tähden se jäi vain yhden päivän kokeiluksi, jota jatkettaneen ensiviikolla. Ekalla kerralla tarjosin perunaa pari lusikan kärjellistä ja tietenkin epäselväksi jäi, menikö siitä mitään vatsaan asti, mutta kurkkuun asti sentään meni. Sellainen kakominen ja yökkiminen alkoi, että naamapunaisena Aino antoi ymmärtää, että voidaan hyvin jättää tämä kokeilu ihan yhteen kertaan. Maito riittää kuulemma hänelle vielä hetkeksi ainakin.

Yöt ovat vieläkin melko rikkonaisia. Hyvänä yönä Aino herää noin kolme-neljä kertaa syömään. Ei hänellä ihan niin usein taida nälkä olla, mutta hän on tainnut oppia nukahtamaan vain rinta suussa. Ei siis mikään ihana tilanne äidille, mutta oma moka taitaa olla. Huonona yönä niitä heräämisiä onkin sitten 6+x kertaa, eikä niissä pysy laskuissa. Mikä on herääminen ja milloin vain jatketaan kesken jäänyttä ruokailua. Viimeiset kolme viikkoa on ollut noita huonompia öitä, joskin viimeiset kaksi yötä ovat olleet Ainon osalta vähän parempia. Alva tosin antoi viime yönä sellaisen kahden tunnin konsertin, jonka aikana kuultiin Täti Monikaa, Pikku nokipoikaa ja Popsi popsi porkkanaa useampaankin kertaan. Valitettavasti kuulijat eivät tainneet olla kovinkaan vastaanottavaisella tuulella puoli neljän aikaan yöllä, eikä aplodeja juuri kuultu.

Ainolle olen jonkin verran ostanut vaatteita, kun maku on mulla tainnut vuoden aikana muuttua. Alvalla käytin paljon värejä, mutta nyt vaaleanpunainen ja muu hempeä väri on nyt in. Toisaalta Alvan 68 kokoiset vaatteet ovat aika paljolti kesävaatteita ja nyt tarvitaan jo aikatavalla lämpimämpää. Lindeksin vaatteet eivät mitotukseltaan ihan yhtä hyvin passaa Ainolle, joten hovikauppaa on tarvinnut vaihtaa. Alvan ensimmäisenä talvena käytin hänellä aika paljon sukkiksia, mutta Ainolla olen käyttänyt potkareita ja puolipotkareita päälihousujen alla. Luulisin, että ovat mukavampia päällä. Kokoon 74 Aino alkaa pikkuhiljaan siirtymään ja Alva kokoon 92. Mahtavatko reilun vuoden päästä jo olla samoissa vaatteissa...

Vauva-arkea

Aino täyttää parin päivän päästä 3 kki. Hän on varmaan juuri nyt ihanimmassa vaiheessa. Hän hymyilee, kurluttelee iloisesti, yrittää tarttua lähellä oleviin tavaroihin, on hyväntuulinen, ei masuvaivoja ja ruoka maistuu. Ainon elämä tuntuu hymyilevän. Tosin välillä taivaalle kerääntyy tummia pilviä, kun tulee nälkä, uni, vilu tai hän peljästyy isosiskon kirkaisuja tai pomppimista. Silloin hymy hyytyy ja alahuuli menee mutruun. Sitten tulee itku, johon onneksi vanhempien syli auttaa.

Vauvaelämä tosin on harvoin mitään vaaleanpunaista harsohörhöä ja niin meilläkin on melko väsynyt äiti. Alva heräilee vieläkin muutaman kerran yössä ja nyt kellon siirtämisen jälkeen aamut ovat aikaistuneet jopa enemmän kuin vain tunnin. Tänään meillä herättiin jo klo 6 eli kolmisen tuntia tavallista aikaisemmin. Aino ei onneksi aina herää yli viittä kertaa syömään yön aikana (tosin niitäkin öitä on parisen kertaa viikossa), vaan usein hän syö vain kolmisen kertaa. Parhaina öinä yösyömiset ajoittuvat klo 03 ja 05 aikaan. Aino ei enää unissaan pidä niin suurta meteliä kuin ihan ensimmäisinä viikkoina, mutta vieläkin metelöinti alkaa aina toisen yösyötön jälkeen ja jatkuu lähes aamuun asti. Niinä öinä, jolloin toinen yösyöttö on jo siinä 01 aikaan tietää jo, että aika vähillä unilla mennään.

Vauvojen päikkärit eivät juurikaan osu samaan aikaan, joten äiti ei pääse nauttimaan mistään ihanasta päivälevosta. Alva on vieläkin pääsääntöisesti nukkunut päikkärinsä, vaikkakin viikonloppuna oli taas pari päivää, jolloin unelle ei kuulemma ollut tarvetta. Ainon päikkäriajat jatkuvat yhtä epäsäännöillisinä kuin ennenkin. Aikaisemmin hän nukkui ensimmäiset päikkärinsä pitkinä, mutta nyt ne eivät enää ole välttämätt pitkät ja pisimmätkin päikkärit jäävät siihen kahteen tuntiin. Aino nukkuu päikkäreitä aika rauhattomasti ja vaatii aina välillä heiluttamista, joten siksi parhaat unet nukutaan joko vaunuissa tai BabyBjörn-sitterissä. On muuten paras sitteri ikinä. (Tosin toista ei meillä ole koskaan ollutkaan kokeilussa, mutta uskallan silti liputtaa tämän puolesta.)

Hyvin nukkuu yönsä

Yleisin kysymys, mitä mulle tehdään on, että nukkuuko vauva hyvin yöt. Se onkin varmaan tämän vauvavaiheen kompastuskivi. Muuten menisi ihan hyvin, mutta jos koko perhe tai ainakin äiti valvoo lähes kaiket yöt, tulee jossakin vaiheessa takapakkia.

Vauva on nukkunut ihan kohtuullisesti yönsä. Nyt kun ollaan menty pelkällä rintamaidolla kolme yötä, on yöt muodostuneet siten, että ensin nukutaan ihan hyvä noin 3 tunnin pätkä ja sitten loppuyö tissutellaan noin puolentoista tai kahden tunnin välein. Iltaisin vauva syö molemmat rinnat muutamaan kertaan, mutta öisin hän syö vain toisen rinnan ja nukahtaa sitten. Ensimmäisen unipätkän hän nukkuu omassa sängyssä, mutta sitten hän jää minun viereeni nukkumaan. Viime yönä muutin vähän rutiineja ja imetin vauvan sohvalla istuen. Röyhtäytin syönnin päätteeksi ja vauva tietenkin heräsi tähän. Sitten hän söi vielä toisen rinnan ja vasta sen jälkeen laitoin hänet nukkumaan omaan sänkyynsä. Tällä tavalla hän nukkui lähes kolme tuntia ennen uuden nälän iskemistä. Herätysten määrä laski siten noin viidestä vain kahteen, joten näin tilanne vaikuttaisi aika kohtuulliselta.

Vauvan sänky oli tällä kerralla myös eri huoneessa, kuin missä me muut nukuttiin. Vaikka vauva nukkuu pitää hän ihan ihmeellistä ääntä koko yön. Valittaako  vatsaansa vai mitä, mutta sellaista meteliä hän pitää, että muiden on lähes mahdotonta siinä melussa nukkua. Onneksi se ei Alvaa juurikaan häiritse. Itsellä tosin alkaa unirästiä olemaan jonkin verran, vaikkakaan viime vuoteen verrattuna se ei tunnu niin mahdottomalta. Jotenkin sitä on reilussa vuodessa oppinut, ettei enää odota saavansa nukkua koko yötä ilman herätyksiä.

Olo kuin taivaassa

Viime yö menikin sitten paremmin kuin voisi ikinä pyytääkään. Vauva nukahti siinä kahdeksan aikaan ja sain katsoa rauhassa Suuren pudottajan finaalin :) Itse menin nukkumaan heti kymmeneltä ja simahdin ihan heti. Alva oli nukahtanut vain hetkeä aiemmin.

Puoli kolmen aikaan heräsin ja ihmettelin, kun vauva ei ollut vielä herännyt. Aika pian se kuitenkin alkoi tuhisemaan, joten nostin sen omasta sängystä viereeni syöpöttelemään. Ajatuksena oli, että jos vauva söisi vaikka vartin kummastakin rinnasta, niin eiköhän se olisi siinä. No sitten kun tuli rinnan vaihto ajankohtaiseksi, oli vauva sipannut jo ihan täydellisesti, enkä saanut vauvaa enää innostumaan ruokailusta.

Muutamia kertoja yritin tuputtaa, mutta vasta puoli seiskan aikaan vauvaa alkoi ruokailu taas kiinnostamaan. Sitten pientä tirsaa vielä ja ruokailu jatkui taas. Ylös noustiin siinä puoli ysin aikaan. Että näin tänä yönä. Eeviksen ehdotus maitopullosta jäi kokeilematta, kun vauva ehti nukahtaa normaalia aikaisemmin.

Nukahtamisharjoittelua

Nyt on vihdoinkin aika opettaa Alvaa nukahtamaan itsenäisesti omaan sänkyynsä. Viime viikonloppuna kun palattiin Turusta maalle, kannettiin pinnasänky takaisin meidän vanhempien makuuhuoneeseen ja Alvan on nyt tarkoitus nukahtaa siihen. Pientä haparoimista on tässä alkuviikolla ollut, kun Alva on nostettu vasta nukkuvana omaan sänkyynsä, mutta ainakin äiti on saanut alkuyön tai lähes koko yön nukkua ilman pientä potkijaa kosketusetäisyydellä.

Päikkärit ovat vähän olleet sekaisin ja Alva on nukahdellut autoon, ja nukkunut vain pieniä pätkiä. Nyt keskiviikkona päätin, että nyt alkaa taas kunnon rytmit. Aamiaisen jälkeen ulkoiltiin ja käytiin katsomassa naapuruston toista alla metrin mittaista. Kotiin tultiin siinä puolenpäivän aikaan ja broileripasta maistui kohtuullisesti, jälkkäriksi vielä yksi nektariini ja kidiuksen juotavaa jogurttia. Sitten vein hänet tuossa yhden jälkeen nukkumaan omaan sänkyynsä. Kauhea huuto alkoi, kun nostin Alvan omaan pinnikseensä, mutta onneksi se loppui pian. Laitoin pupun kainaloon, tutin suuhun, vedin kissan hännästä vähän musiikkia, toivotin hyvää päikkäriä ja vilkutin lähtiessäni. Sieltä sängystä Alva vilkutteli ihan hyvä voimaisena takaisin. Tulin lähes heti tänne alakertaan kuulostelemaan, että koska alkaa huutelu, mutta ei sitä sitten alkanutkaan, vaan hiljaisuus oli rikkumaton. Kävin hetken päästä kurkkaamassa ja siellä se pikkuinen veti unta palloon. Siis täydellinen suoritus näin alkuun.

Keskiviikko illalla toistin samat rituaalit, tosin Iskä kantoi Alvan yläkertaan omaan sänkyynsä. Protestia oli havaittavissa vähän enemmän kuin päivällä, mutta ihan kohtuu mitoissa kuitenkin. Annoin pupun kainaloon, tutin suuhun, silitin poskea, toivotin hyvät yöt ja vilkutin mennessäni. Yöpusun olisin halunnut vielä antaa, mutta en enää taivu tämän vatsani kanssa niin alas. Nukahtaminen kesti tällä kertaa noin kolme varttia ja sinä aikana kävin muutaman kerran häntä katsomassa ja toistamassa nämä rituaalit. Hyvin siis meni tälläkin kertaa.

Eilen vein hänet päikkäreille siinä vähän ennen yhtä ja harmistusta oli ilmassa. Iskä kuulosteli alakerrassa, että aikamoista saarnaa Alva taisi sängyssä höpöttää. Ei vissiin ollut ihan mieluista. Kymmentä yli yksi oli vauva jo lähes unessa ja nyt unta riitti kaksi ja puoli tuntia. Hyvin kulkee.

Iltasella alkoi vauva vaikuttaa väsyneeltä siinä puoli kymmenen aikaan ja vartin vaille kymmenen Iskä taisi kantaa hänet nukkumaan. Sänkyyn laittoa protestoitiin taas ja äidin syliin oli kova hinku, mutta onneksi hän jäi sitten kuitenkin kohtuu tyytyväisenä katsastamaan tilannetta. Kolme varttia taas ehti kulua, ennen kuin makuuhuoneessa hiljennyttiin ja tasainen tuhina alkoi kuulua.

Tänään päikkäreille mentiin nukahtamaan siinä vähän vaille 13 ja kun vartin yli 13 menin kurkkaamaan tilannetta, oli Alva jo sikeässä unessa. Taitaa nukahtaminen vähitellen nopeutua, tai sitten se on vain kerrasta kiinni. Ehkä todellisuudessa niin, että jokainen päivä on vähän erilainen. Välillä nukahtaa helpommin ja toisinaan taas vaikeamman kautta.

Yllättävän hyvin mielestäni tämä yksin nukahtaminen on nyt lähtenyt liikkeelle. Luulin jotenkin, että Alva protestoisi tällaista järjestelyä paljon enemmän, mutta tämä muutos onkin ollut melko helppoa. Tietenkin nukahtaminen voisi olla nopeampaa, eikä sänkyyn nostamista protestoitaisi ollenkaan, mutta en usko, että muutosta tuossa tulee juurikaan tapahtumaan. Toisaalta vasta muutama päivähän tätä on harjoiteltu ja parin viikon päästä tilanne voi olla toinen.

Huomenna lähdetään Alvan kaverin 1 v. synttäreille, joten päikkärit nukutaan autossa. Matkaa on suuntaansa jotain 1,5 tuntia, joten toivottavasti huomenna Alva nukkuu molemmilla matkoilla. Muuten unet jäävät liian vähäiseksi.

Mulle ei taida olla kovinkaan luontaista tuo arkipäivän rytmien noudattaminen. Se tietenkin helpottaisi jonkin verran arkea, mutta rajoittaa aika paljon menoja. Tänäänkin pitäisi mennä koko porukan kauppaan. Koska aamulla en oikein ollut energisellä tuulella ja mies siivosi kodin, olisi kauppaan pitänyt lähteä vain kaksi tuntia ennen Alvan päikkäriaikaa. Tässä ajassa emme millään olisi ehtineet ajoissa takaisin ja todennäköisesti Alva olisi nukahtanut autoon hetkeksi, jonka jälkeen päikkärit olisivat siirtyneet melko myöhään tai jääneet kokonaan välistä. Täällä maalla, kun kauppareissuun menee lähes aina vähintään se kaksi ja puoli tuntia matkoineen. Kauppareissu jäänee siis tällä kertaa päikkäreiden jälkeiseen aikaan.

Paluuta kaksiin päikkäreihin

Palailtiin tänään Turun keikalta tänne maalle. Turussa olikin taas ohjelmaa niin paljon, että päikkärit ovat jääneet niin lyhyiksi, että toiset päikkärit ovat olleet paikallaan.

Turkkusseen lähdettiin yhdessä Alvan kanssa keskiviikkona. Mentiin suoraan omaan kotiin, jonne Pappa oli jo ehtinyt tuomaan Alvalle syöttötuolin lainaksi. Nykyään kun Alva haluaa itse syödä, ei syöminen oikein onnistu muuten kuin omasta tuolista. Onneksi siis saatiin Mummilan yksi tuoleista lainaan. Alva nukkui menomatkalla varmaan jonkun puolisen tuntia, joten sillä unella ei pitkälle pötkitty. Kauppareissun jälkeen Alva menikin omaan sänkyynsä nukkumaan. Mahdettiinkohan päikkäreiden jälkeen suunnata puistoon keinumaan...

Torstaina kierreltiin kaupungilla äidin kaverin kanssa. Ostin itselleni Aleksilta boleron ja kengät ensi viikon hääjuhlia varten sekä imetyspaidan Stokkalta. Alva jäi tällä kerralla ilman uusia vaatteita, mutta hänellä onkin niitä moninkertaisesti mun omaan vaatevalikoimaan verrattuna. Tarkoituksena oli tulla viimeistään yhdeksi kotiin päikkäreille, mutta taisi kello olla jo lähempänä puolta kolmea. Päikkäreiden jälkeen suuntana oli taas puisto ja siellä keinu. Tosin liukumäkikin veti tällä kertaa puoleensa.

Perjantaina kipaistiin vielä nopeasti kaupungilla ostamassa Mummille lahja ja sitten suuntasimme Mummin ja Pappan luokse juhlimaan Mummin synttäreitä. Matkalla Alva pääsi nukahtamaan ja otti pienet noin 10 minsan nokoset. Valitettavasti uni kaikkosi heti, kun auto pysähtyi. Vaunuttelemalla tosin toiset päikkärit onnistuivat vajaan kahden tunnin päästä.

Lauantaina nähtiin mökkinaapureita ja suunnattiin päikkäri aikana Turkuun, jossa Iskäkin jo odotteli meitä. Päikkärit jäi taas lyhyiksi, joten kauppareissun jälkeen Alva nukahti toisille päikkäreille. Illalla taas käytiin puistossa keinumassa.

Tuolla Turussa Alva on onnistunut nukahtamaan ihan itsenäisesti sekä päikkäreille että yöunille omaan sänkyynsä. Turussa hänen sänkynsä on meidän makuuhuoneessa ihan mun sängynpuolessa kiinni. Olen laittanut Alvan omaan sänkyynsä ja mennyt itse esim. siivoamaan keittiötä, suihkuun, syömään ja katsomaan telkkaria. Alva on sängyssä mönkinyt itsekseen lähes tunnin, ennen kuin uni on tullut, mutta muutoksena edelliseen on, että nyt Alva ei huuda kuin syötävä, kun mä poistun näköpiiristä. Mun ei siis enää tarvinnut levätä sängyllä sitä tuntia, jonka Alva tarvii nukahtaakseen. Voi kun tämän järjestelyn saisi siirrettyä tänne maallekin.

Täällä kotona Alva nukkuu vieläkin mun vieressä patjalla lattialla. Vähitellen voisi kyllä siirtyä takaisin pinnasänkyyn, mutta vielä en ole saanu sitä tehtyä. Ongelmana on myös se, että makuuhuone on yläkerrassa ja kaikki muut huoneet alakerrassa. Jos siis jätän Alvan yksin makuuhuoneeseen, ei hän kuule mun tai Iskän puuhastelua eikä häntä pääse niin helposti vilkaisemaan. Helpompaa olisi, jos kaikki olisivat samassa kerroksessa. Tai ehkä ongelma on vain mun päässä ja pitäisi vaan yrittää muuttaa noita nukkumisjärjestelyjä. Ja vielä pikaisesti, kun vauvan tulo lähenee päivä päivältä.

Perhepedistä vähitellen omaan sänkyyn?

Meillä on siis nukuttu perhepedissä nyt jo jonkin aikaa. Käytännössä mä nukun Alvan kanssa lattialla siskonpedissä, koska muuten en voisi jättää Alvaa yhtään yksin nukkumaan putoamisvaaran vuoksi. Alva liikkuu nukkuessaan todella paljon ja viime yönäkin nostin hänet takaisin patjalle. Herätysten määrä on vähentynyt näin todella hienosti ja kaikki ovat nukkuneet melko hyvin. Muutaman herätys yössä yleensä aina on, mutta ei enää kerran tunnissa. Tosin viime viikko taidettiin nukkua oksennuskohtausten välilllä ihan ilman heräämättä ja nyt kun muutama yö on mennyt jo ilman vatsakipuja, ei Alva ole herännyt yöllä ollenkaan. Tämä on jo todella luksusta, eikä varmaan kestä enää montaa yötä, mutta pitänee nauttia näistä hetkistä.

Levin matkalla pyysimme huoneeseemme lasten sängyn. Saimme sellaisen melko perinteisen matkasängyn. Vähän epäilin, että pitäisikö Alva ottaa meidän viereen vai nukkuisiko hän omassa sängyssä. Ensimmäisenä yönä laitoin hänet matkasänkyyn ja jäin itse makaamaan vieressä olevalle sängylle. Aluksi hän nousi pystyyn, seurasi mitä Iskä tekee, katseli äitiä, varpaita, tutteja jne, mutta kellahti melko helposti (max puolituntia) ilman itkemistä nukkumaan. Tämä toistui jokaisena iltana ja yhtenä iltana Iskäkin onnistui saamaan Alvan nukkumaan lähes ilman huutelua. (Äidin kun oli ihan pakko nähdä Top Chefin finaali. Harmi, että Stefan ei voittanut...) Vain kerran otimme Alvan meidän väliin nukkumaan siinä viiden aikaan, kun hän ei heti muuten nukahtanut. Muuten hän jopa nukkui koko yön omassa sängyssään.

Levin matkalta saavuimme Turkuun ja se yö nukuimme Mummin ja Pappan luona. Tällöin jatkoin matkasängyssä nukuttamista yhtä hyvin tuloksin. Kotona taas jatkettiin perhepedissä. Ajatuksena olisi kuitenkin se, että Alva voisi ehkä vähitellen siirtyä omaan sänkyynsä. Toisaalta pinnasänky on vähän matkasänkyä kapeampi ja muutenkin pienempi ja sitten sen laidat ovat kovaa puurimaa, kun matkasängyssä ne ovat aika pehmeät. Ei kolise pää yhtä kovaa vasten laitoja. Pitäisiköhän sitä hankkia sitten matkasänky Alvalle. En oikein usko, että me siirrytään tavalliseen sänkyyn vielä pitkään aikaan, kun Alva ei varmasti siinä pysy, kun paikallaan pysyminen on muutenkin hänelle vaikeata. Voikohan matkasängyssä nukkua ihan pysyvästi, vai onko se tarkoitettu vain lyhyt aikaiseen käyttöön?

Arki aikaistuu

Vähän vähältä on Alva hivuttanut aamuaan aikaisemmaksi ja aikaisemmaksi. Kymmeneen nukumista ei enää tapahdu, eikä edes yhdeksään. Nyt herääminen tapahtuu lähempänä kahdeksaa ja välillä jo ennenkin. Eilen ja tänään heräiltiin siinä puoli kahdeksan aikaan. Aamu-uniselle äidille tämä on ollut yllättävän helppoa. Mä yleensä heräilen jonkun verran ennen Alvaa, kun Alva alkaa kääntyilemään ja osoittamaan heräämisen merkkejä. Yleensä saan vartin verran heräillä rauhassa, ennen kuin Alva sinkoaa pystyyn.

Aamun aikaistuminen on tietenkin aikaistanut myös päikkäreitä. Ekoille päikkäreille ja samalla vaunukävelylle lähdetäänkin nykyään jo siinä kymmenen maissa. Tosin nyt on nämä ekat päikkärit ainakin poikkeuksellisesti lyhentyneet noin tuntiin, kun aikaisemmin on unta vedetty hyvällä halulla kaksikin tuntia ja jopa yli.

Toiset päikkärit ovat vielä päivärutiinissa mukana. Niille on normaalisti nukahdettu siinä neljän aikaan, mutta yritän nyt vähän aikaistaa niitä ja jos Alva ekoilta päikkäreiltä heräilee jo ennen kahtatoista on kolmen aikaan vauva jo aika väsy. Toisetkin päikkärit ovat vielä pitkät, joten ainakin puolitoista tuntia on unta saatava tai parikin tuntia. Sitten sitä jaksaakin peuhata illalla.

Iltaunille Alva näinä aikoina menee siinä puoli kymmenen maissa ja sammuu Äidin tai Iskän viereen aika helpolla. Tosin yleensä siinä sammuu Äitikin, joten sitä omaa aikaa on vain päikkäriajat, koska illalla väsy iskee molempiin yhtä aikaa.

Ruokahalu ei Alvalla vieläkään ole parantunut. Aamuun ollaan löydetty joitakin jogurtteja ja viilejä, jotka maistuvat, mutta varsinainen ruoka ei vieläkään oikein maistu. Pienen pilttipurkin verran ruokaa maksimissaan kerralla menee, eikä sitäkään sentään kahta kertaa päivässä. Linnun annoksilla siis mennään edelleen, vaikka purukalustokin täydentyi viime yönä yhdellä ylähampaalla. Hampaan lisäksi aamulla oli havaittavissa alkavan silmätulehduksen merkkejä, joten iltapäivällä pitänee suunnistaa apteekkiin, jos lääkärikummi ehtii soittamaan sinne puhelinreseptin.