Meijän Omppa

Ostin Alvalle joskus keväällä tai kesällä Kristiina Louhen kirjan "Ainon kanssa". Se on ollut jo pitkään Alvan suosikki ja sitä on luettu kannesta kanteen monen monta kertaa. Joulupukki toi Alvalle saman kirjailijan kirjan "Meidän Tomppa" ja myös siitä on tullut ihan todella suosittu. Jos Alva tuo mulle Meijän Ompan luettavaksi, tietää se pidempää lukusessiota. Kerta lukemisella kun siitä kirjasta ei eroon pääse. Suuret kiitokset Joulupukille.

Keväällä alkaa meillä synttärirumba, kun kahdeksan Alvan kaveria täyttää kaksi vuotta. Näitä Kristiina Louhen kirjoja taitaa meidän paketeista löytyä jokunen ja näemmä niissä on pieni alennuskin ainakin Akateemisessa kirjakaupassa.

Luovutin

Nyt on unikoulu meidän perheessä ohi ja nukkumisjärjestelyt jatkunevat alkuperäisenkaltaisena. Nukutus otti taas sen verran voimille, että kun yöllä olisi pitänyt jaksaa heilutella ja pysyä vahvana, Aino selätti äidin 10-0. Palattiin makuuhuoneeseen sänkyyn nukkumaan molemmat ja tissiteltiin tiheästi loppuyö. Ehkä kokeillaan parin kuukauden päästä uudelleen, kun nyt ei vielä mitään lopullista syntynyt.

Unikoulu loppusuoralla

Pari yötä on taas takana ja yöt menneet ihan hyvin. Ke-to välisenä yönä herätyksiä oli vain kaksi, mutta aamu valkeni jo siinä seitsemän aikaan. To-pe välillä herätyksiä oli neljä, joka on vielä kipurajan siedettävämmällä puolella, vaikkakin paremminkin voisi mennä.

Uutena "ongelmana" on nyt nukuttaminen. Aino ei millään haluaisi nukahtaa. Vaan huutaa vaunuissa pää punaisena, kunnes otan hänet syliin ja heijaan hetken siinä. Sylissä on ihan hyvä olla, mutta auta armias, kun hänet siirtää takaisin vaunuihin. Eilen illalla aloitin nukuttamisen yhdeksän aikaan ja yhteentoista meni, ennen kuin neiti antoi periksi.

Miksi nukumminen ja nukuttaminen on aina niin hankalaa? Se varmaan aiheuttaa eniten hampaiden kiristystä lapsiperheissä. Mikähän siihen tehoaisi...

5 kk neuvola

Tänään olin Ainon kanssa neuvolassa ja piikkiä pukkas. Hän sai kolme rokotetta, joista yksi otettiin suun kautta (rota) ja kaksi muuta tuikattiin reiteen. Hienosti Aino kesti rokotukset, vaikka ne vähän itkettivätkin. Onneksi äidin syli lohdutti hieman.

Neuvolassa juteltiin tuosta yöheräämisestä, mutta ei siihen taida mitään patenttiratkaisua olla. Tällä mun unikoululla jatketaan ja toivotaan parasta. Tosin noi rokotteet voi vähän häiritä seuraavana yönä, mutta eipähän tässä muutenkaan ole tottunut nukkumaan. Pituutta Aino oli kasvanut yllättävän vähän, tai sitten viime kertainen kasvu oli osittain haamua. Painoa oli taas tullut hyvin ja + 10 käyrällä ollaan, joten nälkä ei pitäisi öisin olla häiritsevä.

Unikoulun osalta viime yö oli menestys. Aino nukahti siinä kymmenen maissa, joskin heräsi vielä siinä 23 aikaan. Muutama heilautus vaunuja ja unimatti oli jo käynyt. Yhden aikaan Aino alkoi huutelemaan vähän enemmän, eikä  vartin heilutus tuottanut tulosta. Syötin hänet sitten ja siihen hän nukahtikin. Nostin hänet takaisin vaunuihin ja menin lohduttamaan Alvaa, joka heräsi Ainon huuteluun. Otin Alvan viereeni nukkumaan, mutta omat uneni jäivät vähän huonoiksi, joten vaihdoin sohvalle 04 aikaan. Aino jatkoi tuolloin vielä untaan ja heräsi vasta 06.15 syömään. Imetin hänet ja 06.30 hän oli jo takaisin nukkumassa. Uni olisi tainnut maistua enemmänkin, mutta jouduin herättämään hänet vähän ennen kahdeksaa neuvolan vuoksi. Näin kun jatkuisi tulevaisuudessakin (ilman tietty Alvan heräämistä...).

Osa 2

Mulla oli jo vähän odotuksia tuosta viime yöstä. Kun edellinen yö oli menestys, uskalsin toivoa seuraavankin yön olevan vähintään yhtä hyvä, mutta ihan niin ei käynyt.

Aino nukahti jo siinä puoli kymmenen maissa, mutta heräili vielä jokusen kerran ennen kuin kello löi 22. Myös alkuyöstä Aino heräili aina vähän väliä ja mä heiluttelin häntä vaunuissa. Kun heräilyä oli jatkunut kerran, pari tunnissa, en enää jaksanut kirjata heräämisiä ylös, vaan vain loikoilin sohvalla ja heilutin pitkälläni makoillen vaunuja. Vähän ennen kahta annoin vauvalle ruokaa ja sitten hän nukkui lähes tunnin, mutta sitten jatkui taas heräily tasaiseen (tappavaan) tahtiin. Toinen imetys oli viiden jälkeen ja taas sain pienen pätkän unta. Aamuyö ei tuonut kuitenkaan enää parannusta, vaan heiluttelin vaunuja puoli unessa. Puoli kahdeksalta Aino sitten päätti, että nyt riittää makoilu ja siitä sitten alkoi aamutoimet.

Ensi yöksi ei mulla sitten olekaan mitään odotuksia. Vaunut eivät tainneet olla mikään lopullinen ratkaisu, mutta jatketaan tätä nyt vielä jokunen yö. Jos vaikka tuo yösyöminen sentään vähenisi. Tai onhan se jo nyt vähentynyt, enkä usko, että vauvalla on mikään nälkä. Syöminen vaan taitaa olla niin mukavaa, että kun siihen on mahdollisuus, niin sitä ei jätetä käyttämättä.

1. yö takana

Nyt on sitten unikoulu aloitettu. Illalla laitoin hänet vaunuihin nukkumaan ja katselin samalla olohuoneessa telkkaria. Heiluttelin aina välillä, kokeilin tuttia ja seurailin tilannetta. Lopulta Aino nukahti siinä 22.15 ihan kohtuu helposti. Itkua ei juuri tullut, mitä nyt ihan lopuksi, kun väsymys oli lähes ylivoimainen.

Ensimmäisen kerran Aino heräsi 23.30, joten vähän reilun tunnin pätkän hän nukkui. Tämä oli jo paljon paremmin, kun edellisenä yönä Aino oli herännyt ensimmäisten kahden tunnin aikana jo kuusi kertaa. Nyt mäkin ehdin jo nukahtaa ja nukkumaankin hetken. Helpolla ei Aino tosin äitiä päästänyt. Heiluttelin vaunuja ja kokeilin välillä tuttia (huonolla menestyksellä), heilutin ja heilutin. Seurasin kellosta aikaa. 20 minuuttia meni, puoli tuntia meni, 40 minuuttia meni, ja itkukonsertti oli melkoinen. Mietin, jo että onko tässä mitään järkeä. Vauva vaan itkee, tosin itku ei ollut sitä laatua, johon pitäisi heti vastata, mutta ihan kunnollista itkua kuitenkin. Totesin, että nyt en heti luovuta, nälkäkään sillä ei voi olla, joten jatkoin keinuttelua. Noin 50 minuutin vaunuttelun jälkeen Aino sitten nukahti ja mä pääsin jatkamaan uniani.

Seuraava unipätkä olikin ihanan pitkä. Aino huudahteli pari kertaa, mutta ne huutelut eivät vaatineet multa mitään toimia. Heräsin n. 02.30 Alvan huuteluun, mutta Aino nukkui vielä. Aino heräsi sitten vasta kello kolmelta. Olin ajatellut antavani ruokaa 02 aikaan, mutta nyt ruokailu siirtyi tunnin myöhemmäksi ihan Ainon omasta aloitteesta. Imetin sitten hänet ja laitoin takaisin vaunuhin nukkumaan. Aino nukahti heti.

Aino heräsi vielä muutaman kerran siinä viiden molemmin puolin, mutta nukahti helposti muutaman vaunujen heilahduksen avulla. Kuuden aikaan imetin Ainon uudelleen ja taas unet jatkuivat vaunuissa. Muutama lyhyt herääminen ja sitten puoli yhdeksältä alkoi vaunuista kuulumaan iloinen höpötys ja aamu alkoi.

Tämä ensimmäinen unikouluyö oli ihan iloinen yllätys. Olin olettanut siitä tulevan suurempi tahtojen taistelu, mutta onneksi helpolla pääsin. Herätysten määrä lähes romahti ja mun unen laatu oli ihan eriluokkaa kuin ennen. Näillä metodeilla jatketaan seuraava yö.

Unikoulu alkaa

Viime yönä tein lopullisen päätöksen, että nyt näihin öihin on tultava muutos. Paras unipätkä tuli vasta aamusella, kun sain nukuttua 07-08.10. Näillä unilla nyt pitäisi taas päivä jaksaa. Eikä tämä äiti enää oikein jaksa.

Aino sinällään nukkuu lähes koko yön, mitä nyt viiime yönä oli ensimmäisen kerran hereillä 06-07. Ongelmana on se, että hän haluaisi nukkua rinta suussa, mutta siten mä en osaa nukkua. Aino siis nukahtaa melko nopeasti (noin 5 min) imiessään ja mä sitten otan rinnan pois suusta. Sitten me molemmat nukutaan, kunnes Aino herää ja havahtuu, että äiti peijakas on vienyt hänen tuttinsa. Sitten alkaa väkerrys ja käkerrys, joka vaihtuu lopulta voimistuvaan itkuun, jollei "tuttia" ala kuulumaan. Näitä herätyksiä on parhaassa tapauksessa kerran tunnissa ja pahimmillaan n määrä tunnissa. Uuden vuoden yönä sain nukkua ruhtinaalliset kolme tuntia putkeen, mutta näitä ei ole enää sen jälkeen näkynyt.

Tutti olisi varmaan meidän perheessä pelastus, mutta vaikka kuinka sitä yritän tuputtaa, niin ei se vaan kelpaa. Jonkin aikaa sitä suussa mäyssytetään, mutta sitten se lentää komeassa kaaressa pois, jos en ole sitä kädellä varmistamassa. Yöllä se ei kyllä sitten kelpaa ollenkaan ja huuto siitä vaan tulee.

Ensi yönä ajattelin kokeilla vaunuja. Otan vaunut olohuoneeseen ja heijaan Ainoa niissä. Itse "nukun" olohuoneen sohvalla. Yösyöttöjä ei vielä ole mitenkään kiire lopettaa, joten ajatuksena on, että imettäisin vaikka pari kertaa yön aikana, mutta laittaisin sitten Ainon vaunuhin jatkamaan uniaan. Äidin vieressä nukkuminen saa nyt loppua. Jos nyt kokeilisin muutaman yön näin ja jos ei tilanne parane, niin sitten muita keinoja käyttöön.