1-vuotias

Vauva vuosi alkaa olla takana, kun Ainokin on nyt täyttänyt vuoden. Vuoden täyttymistä ollaan juhlistettu jo kahtena päivänä ja vielä ensi viikolla olisi tarkoitus kerran juhlistaa tilannetta. Viiime viikon lauantaina pidimme juhlat sukulaisille ja sunnuntaina kaveriperheille. Tiistaina tulee vielä äiti-lapsikerhon kaverit.

Aino osaa jo hienosti kävellä tukea pitkin ja työntää mielellään taaperokärryään. Kulkee sohvan viertä, nousee lipastoa vasten seisomaan, mutta ennen kaikkea kiipeää, kiipeää ja kiipeää. Hän on tainnut onnistua kiipeämään jo lähes kaikille vaakasuorille pinnoille. Keittiön tuoleille, pöydälle, sohvalle, lipaston päälle, sohvatuoleille, sängylle, portaita jne. Koska kiipeäminen on niin kivaa, ei kävelyn harjoitteleminen olekaan ollut niin hohdokasta. Lauantaina synttärijuhlien kunniaksi hän kuitenkin seisoi ilman tukea muutaman sekunnin ja nyt viikon harjottelemisen jälkeen tuetta seistään jo monta kymmentä sekunttia ja askeliakin hän on ottanut jo pari. Seisominen ei ole vielä mitään kovin vakaata, vaan hän huojuu kuin juopunut. Mutta selvästi se taito on viikossa kehittynyt.

Syöminen on ollut aina Ainon vahvuus ja nyt hän on vähitellen alkanut haluamaan syödä itse. Tosin onneksi vanhemmat vielä saavat syöttääkin, kun siitä omasta syömisestä ei suuhun vielä paljoa päädy (lue: ei mitään). Alva on tämän viikon mummilla ja pappalla yökyläilemässä ja me ollaan kolmestaan kotona. Lähdin tänään Ainon kanssa käymään Porissa shoppailemassa ja ostin Ainolle ensimmäiset kengät. Ne olivat Superfitit ja kokoa 22. Alva muistaakseni aloitti kengänkäytön koosta 21, mutta toisaalta taisin ostaa ne hänelle jo vähän aikaisemmin. Ja kengästähän se riippuu myös, mitä kokoa käyttää.

Ainolla alkoi eilen unikoulu. Otimme hänelle Alvan vanhan pinnasängyn käyttöön, jonka laitoimme olohuoneeseen (eli ei samaan kerrokseen kuin missä makuuhuoneet on). Ajatuksena on nyt opettaa hänet vihdoinkin nukkumaan ja nukahtamaan ilman rintaa. Me vanhemmat aletaan olla jo ihan tainnuksissa tuosta univajeesta, joten nyt oli vihdoinkin tehtävä jotain. Kun Alva vielä saatiin Turkuun hoitoon, niin nyt sitten päätimme ottaa itseämme niskasta kiinni ja aloittaa yötaistelu.

Pelisääntöinä vähän keskenämme sovittiin, että koska tutti ei Ainolle kelpaa, niin ei sitä nytkään sitten enää opeteta (Alva kun on siinä kiinni liiankin kanssa) ja tuttipulloriippuvuuttakaan ei hänelle haluta, joten sitä annetaan vain pahimmassa hädässä. Ja rintaa ei enää ollenkaan. Takaraivossa tietenkin jyskytti se, että meidän päätökset voivat olla kuin veteenpiirretty viiva siinä 02-04 välillä, mutta päätettiin ne kuitenkin ajoissa, vaikka sitten niitä rikottaisiinkin.

Eilen Aino sitten laitettiin nukkumaan siinä klo 22 aikaan. Hän oli siihen asti ihan virkkusa, joten ei yritetty laittaa liian ajoissa nukkumaan. Ja huutohan siitä tuli. Aino huusi ja huusi ja huusi ja huusi. Iskä yritti häntä lohduttaa, antaa pulloa (se lensi kaaressa pois), silittää, taputtaa, heijata, mutta mikään ei auttanut. Sitten yrityin vuorostani minä, mutta yhtä surkein tuloksin. Mikään ei ollut hyvästä ja Aino vain huusi. Toisaalta se huuto selvästi alkoi siitä laantua, eikä ollut ihan mahdotonta enää. Vähitellen hän sitten mun silittämiseen alkoi nukahtaa ja nukahtikin onneksi lopulta siinä 23 aikaan. Päätettiin lopulta, että nukutaan molemmat olohuoneessa. Mä taisin vähän torkahtaa, mutta puoli yhden aikaan siirryin yläkertaan sänkyyn nukkumaan ja taisin ehtiä nukahtamaankin ihan kunnolla, ennen kuin Aino sitten puoli kahdelta heräsi. Siliteltiin ja taputeltiin häntä miehen kanssa vuorotellen ja noin tunnin urakan jälkeen Aino lopulta taas sai unen päästä kiinni.

Mä hipsin Ainon nukahtamisen jälkeen takaisin sänkyyn ja seuraava unipätkä oli noin puolitoista tuntia. Neljältä Aino sitten heräsi taas ja sitten nukahtaminen olikin vähän takkuisampaa. Tai oikeastaan hän kyllä tuntui torkahtavan hetkeksi, mutta heräsi sitten taas uudestaan. Mäkin siinä taisin vähän torkahtaa, kunnes sitten puoli kuuden aikaan Aino nukahti vähän paremmin. Siirryin taas sänkyyn, jossa taisin nukahtaa heti. Ainon itkuun sitten heräsin ja tulin alakertaan. Kello oli vähän vaille kuusi, joten unta ei montaa minuuttia ollut. Seitsemään saakka yritettiin miehen kanssa nukuttaa Ainoa, mutta kun siitä ei tuntunut tulevan mitään, nosti mies Ainon pois sängystä ja lupasi huolehtia hänestä, jotta mä sain mennä takaisin nukkumaan. Kuuntelin, että alakerrasta kuului Ainon itkuskelua. Hän kun oli ihan väsynyt, mutta ei vaan osannut nukahtaa. Mä kuitenkin nukahdin. Kun heräsin oli ihan hiljaista. Ajattelin, että mies on lähtenyt Ainon kanssa ulos, mutta he nukkuivatkin vielä. Aino oli nukahtanut joskus kahdeksan aikaan omaan sänkyynsä ja mies nukkui siinä pinnasängyn vieressä patjalla. Kello oli 9:30 ja sitten hekin heräsivät.

Yö meni ennakko-odotuksia paremmin, mutta hyvään yöhön tässä on vielä matkaa. Tänään Aino oli väsynyt jo kasin aikaan. Teimme iltatoimet ja laitoin Ainon nukkumaan vähän ennen yhdeksää. Huutohan siitä tälläkin kertaa tuli, mutta kun silittelin häntä selästä vei uni voiton jo muutamassa minuutissa. Nyt hän on nukkunut jo lähes puolituntia ja tämä äitikin lähteä nukkumaan.

Luovutin

Nyt on unikoulu meidän perheessä ohi ja nukkumisjärjestelyt jatkunevat alkuperäisenkaltaisena. Nukutus otti taas sen verran voimille, että kun yöllä olisi pitänyt jaksaa heilutella ja pysyä vahvana, Aino selätti äidin 10-0. Palattiin makuuhuoneeseen sänkyyn nukkumaan molemmat ja tissiteltiin tiheästi loppuyö. Ehkä kokeillaan parin kuukauden päästä uudelleen, kun nyt ei vielä mitään lopullista syntynyt.

Unikoulu loppusuoralla

Pari yötä on taas takana ja yöt menneet ihan hyvin. Ke-to välisenä yönä herätyksiä oli vain kaksi, mutta aamu valkeni jo siinä seitsemän aikaan. To-pe välillä herätyksiä oli neljä, joka on vielä kipurajan siedettävämmällä puolella, vaikkakin paremminkin voisi mennä.

Uutena "ongelmana" on nyt nukuttaminen. Aino ei millään haluaisi nukahtaa. Vaan huutaa vaunuissa pää punaisena, kunnes otan hänet syliin ja heijaan hetken siinä. Sylissä on ihan hyvä olla, mutta auta armias, kun hänet siirtää takaisin vaunuihin. Eilen illalla aloitin nukuttamisen yhdeksän aikaan ja yhteentoista meni, ennen kuin neiti antoi periksi.

Miksi nukumminen ja nukuttaminen on aina niin hankalaa? Se varmaan aiheuttaa eniten hampaiden kiristystä lapsiperheissä. Mikähän siihen tehoaisi...

5 kk neuvola

Tänään olin Ainon kanssa neuvolassa ja piikkiä pukkas. Hän sai kolme rokotetta, joista yksi otettiin suun kautta (rota) ja kaksi muuta tuikattiin reiteen. Hienosti Aino kesti rokotukset, vaikka ne vähän itkettivätkin. Onneksi äidin syli lohdutti hieman.

Neuvolassa juteltiin tuosta yöheräämisestä, mutta ei siihen taida mitään patenttiratkaisua olla. Tällä mun unikoululla jatketaan ja toivotaan parasta. Tosin noi rokotteet voi vähän häiritä seuraavana yönä, mutta eipähän tässä muutenkaan ole tottunut nukkumaan. Pituutta Aino oli kasvanut yllättävän vähän, tai sitten viime kertainen kasvu oli osittain haamua. Painoa oli taas tullut hyvin ja + 10 käyrällä ollaan, joten nälkä ei pitäisi öisin olla häiritsevä.

Unikoulun osalta viime yö oli menestys. Aino nukahti siinä kymmenen maissa, joskin heräsi vielä siinä 23 aikaan. Muutama heilautus vaunuja ja unimatti oli jo käynyt. Yhden aikaan Aino alkoi huutelemaan vähän enemmän, eikä  vartin heilutus tuottanut tulosta. Syötin hänet sitten ja siihen hän nukahtikin. Nostin hänet takaisin vaunuihin ja menin lohduttamaan Alvaa, joka heräsi Ainon huuteluun. Otin Alvan viereeni nukkumaan, mutta omat uneni jäivät vähän huonoiksi, joten vaihdoin sohvalle 04 aikaan. Aino jatkoi tuolloin vielä untaan ja heräsi vasta 06.15 syömään. Imetin hänet ja 06.30 hän oli jo takaisin nukkumassa. Uni olisi tainnut maistua enemmänkin, mutta jouduin herättämään hänet vähän ennen kahdeksaa neuvolan vuoksi. Näin kun jatkuisi tulevaisuudessakin (ilman tietty Alvan heräämistä...).

Osa 2

Mulla oli jo vähän odotuksia tuosta viime yöstä. Kun edellinen yö oli menestys, uskalsin toivoa seuraavankin yön olevan vähintään yhtä hyvä, mutta ihan niin ei käynyt.

Aino nukahti jo siinä puoli kymmenen maissa, mutta heräili vielä jokusen kerran ennen kuin kello löi 22. Myös alkuyöstä Aino heräili aina vähän väliä ja mä heiluttelin häntä vaunuissa. Kun heräilyä oli jatkunut kerran, pari tunnissa, en enää jaksanut kirjata heräämisiä ylös, vaan vain loikoilin sohvalla ja heilutin pitkälläni makoillen vaunuja. Vähän ennen kahta annoin vauvalle ruokaa ja sitten hän nukkui lähes tunnin, mutta sitten jatkui taas heräily tasaiseen (tappavaan) tahtiin. Toinen imetys oli viiden jälkeen ja taas sain pienen pätkän unta. Aamuyö ei tuonut kuitenkaan enää parannusta, vaan heiluttelin vaunuja puoli unessa. Puoli kahdeksalta Aino sitten päätti, että nyt riittää makoilu ja siitä sitten alkoi aamutoimet.

Ensi yöksi ei mulla sitten olekaan mitään odotuksia. Vaunut eivät tainneet olla mikään lopullinen ratkaisu, mutta jatketaan tätä nyt vielä jokunen yö. Jos vaikka tuo yösyöminen sentään vähenisi. Tai onhan se jo nyt vähentynyt, enkä usko, että vauvalla on mikään nälkä. Syöminen vaan taitaa olla niin mukavaa, että kun siihen on mahdollisuus, niin sitä ei jätetä käyttämättä.

1. yö takana

Nyt on sitten unikoulu aloitettu. Illalla laitoin hänet vaunuihin nukkumaan ja katselin samalla olohuoneessa telkkaria. Heiluttelin aina välillä, kokeilin tuttia ja seurailin tilannetta. Lopulta Aino nukahti siinä 22.15 ihan kohtuu helposti. Itkua ei juuri tullut, mitä nyt ihan lopuksi, kun väsymys oli lähes ylivoimainen.

Ensimmäisen kerran Aino heräsi 23.30, joten vähän reilun tunnin pätkän hän nukkui. Tämä oli jo paljon paremmin, kun edellisenä yönä Aino oli herännyt ensimmäisten kahden tunnin aikana jo kuusi kertaa. Nyt mäkin ehdin jo nukahtaa ja nukkumaankin hetken. Helpolla ei Aino tosin äitiä päästänyt. Heiluttelin vaunuja ja kokeilin välillä tuttia (huonolla menestyksellä), heilutin ja heilutin. Seurasin kellosta aikaa. 20 minuuttia meni, puoli tuntia meni, 40 minuuttia meni, ja itkukonsertti oli melkoinen. Mietin, jo että onko tässä mitään järkeä. Vauva vaan itkee, tosin itku ei ollut sitä laatua, johon pitäisi heti vastata, mutta ihan kunnollista itkua kuitenkin. Totesin, että nyt en heti luovuta, nälkäkään sillä ei voi olla, joten jatkoin keinuttelua. Noin 50 minuutin vaunuttelun jälkeen Aino sitten nukahti ja mä pääsin jatkamaan uniani.

Seuraava unipätkä olikin ihanan pitkä. Aino huudahteli pari kertaa, mutta ne huutelut eivät vaatineet multa mitään toimia. Heräsin n. 02.30 Alvan huuteluun, mutta Aino nukkui vielä. Aino heräsi sitten vasta kello kolmelta. Olin ajatellut antavani ruokaa 02 aikaan, mutta nyt ruokailu siirtyi tunnin myöhemmäksi ihan Ainon omasta aloitteesta. Imetin sitten hänet ja laitoin takaisin vaunuhin nukkumaan. Aino nukahti heti.

Aino heräsi vielä muutaman kerran siinä viiden molemmin puolin, mutta nukahti helposti muutaman vaunujen heilahduksen avulla. Kuuden aikaan imetin Ainon uudelleen ja taas unet jatkuivat vaunuissa. Muutama lyhyt herääminen ja sitten puoli yhdeksältä alkoi vaunuista kuulumaan iloinen höpötys ja aamu alkoi.

Tämä ensimmäinen unikouluyö oli ihan iloinen yllätys. Olin olettanut siitä tulevan suurempi tahtojen taistelu, mutta onneksi helpolla pääsin. Herätysten määrä lähes romahti ja mun unen laatu oli ihan eriluokkaa kuin ennen. Näillä metodeilla jatketaan seuraava yö.

Unikoulu alkaa

Viime yönä tein lopullisen päätöksen, että nyt näihin öihin on tultava muutos. Paras unipätkä tuli vasta aamusella, kun sain nukuttua 07-08.10. Näillä unilla nyt pitäisi taas päivä jaksaa. Eikä tämä äiti enää oikein jaksa.

Aino sinällään nukkuu lähes koko yön, mitä nyt viiime yönä oli ensimmäisen kerran hereillä 06-07. Ongelmana on se, että hän haluaisi nukkua rinta suussa, mutta siten mä en osaa nukkua. Aino siis nukahtaa melko nopeasti (noin 5 min) imiessään ja mä sitten otan rinnan pois suusta. Sitten me molemmat nukutaan, kunnes Aino herää ja havahtuu, että äiti peijakas on vienyt hänen tuttinsa. Sitten alkaa väkerrys ja käkerrys, joka vaihtuu lopulta voimistuvaan itkuun, jollei "tuttia" ala kuulumaan. Näitä herätyksiä on parhaassa tapauksessa kerran tunnissa ja pahimmillaan n määrä tunnissa. Uuden vuoden yönä sain nukkua ruhtinaalliset kolme tuntia putkeen, mutta näitä ei ole enää sen jälkeen näkynyt.

Tutti olisi varmaan meidän perheessä pelastus, mutta vaikka kuinka sitä yritän tuputtaa, niin ei se vaan kelpaa. Jonkin aikaa sitä suussa mäyssytetään, mutta sitten se lentää komeassa kaaressa pois, jos en ole sitä kädellä varmistamassa. Yöllä se ei kyllä sitten kelpaa ollenkaan ja huuto siitä vaan tulee.

Ensi yönä ajattelin kokeilla vaunuja. Otan vaunut olohuoneeseen ja heijaan Ainoa niissä. Itse "nukun" olohuoneen sohvalla. Yösyöttöjä ei vielä ole mitenkään kiire lopettaa, joten ajatuksena on, että imettäisin vaikka pari kertaa yön aikana, mutta laittaisin sitten Ainon vaunuhin jatkamaan uniaan. Äidin vieressä nukkuminen saa nyt loppua. Jos nyt kokeilisin muutaman yön näin ja jos ei tilanne parane, niin sitten muita keinoja käyttöön.

Nukahtamisharjoittelua

Nyt on vihdoinkin aika opettaa Alvaa nukahtamaan itsenäisesti omaan sänkyynsä. Viime viikonloppuna kun palattiin Turusta maalle, kannettiin pinnasänky takaisin meidän vanhempien makuuhuoneeseen ja Alvan on nyt tarkoitus nukahtaa siihen. Pientä haparoimista on tässä alkuviikolla ollut, kun Alva on nostettu vasta nukkuvana omaan sänkyynsä, mutta ainakin äiti on saanut alkuyön tai lähes koko yön nukkua ilman pientä potkijaa kosketusetäisyydellä.

Päikkärit ovat vähän olleet sekaisin ja Alva on nukahdellut autoon, ja nukkunut vain pieniä pätkiä. Nyt keskiviikkona päätin, että nyt alkaa taas kunnon rytmit. Aamiaisen jälkeen ulkoiltiin ja käytiin katsomassa naapuruston toista alla metrin mittaista. Kotiin tultiin siinä puolenpäivän aikaan ja broileripasta maistui kohtuullisesti, jälkkäriksi vielä yksi nektariini ja kidiuksen juotavaa jogurttia. Sitten vein hänet tuossa yhden jälkeen nukkumaan omaan sänkyynsä. Kauhea huuto alkoi, kun nostin Alvan omaan pinnikseensä, mutta onneksi se loppui pian. Laitoin pupun kainaloon, tutin suuhun, vedin kissan hännästä vähän musiikkia, toivotin hyvää päikkäriä ja vilkutin lähtiessäni. Sieltä sängystä Alva vilkutteli ihan hyvä voimaisena takaisin. Tulin lähes heti tänne alakertaan kuulostelemaan, että koska alkaa huutelu, mutta ei sitä sitten alkanutkaan, vaan hiljaisuus oli rikkumaton. Kävin hetken päästä kurkkaamassa ja siellä se pikkuinen veti unta palloon. Siis täydellinen suoritus näin alkuun.

Keskiviikko illalla toistin samat rituaalit, tosin Iskä kantoi Alvan yläkertaan omaan sänkyynsä. Protestia oli havaittavissa vähän enemmän kuin päivällä, mutta ihan kohtuu mitoissa kuitenkin. Annoin pupun kainaloon, tutin suuhun, silitin poskea, toivotin hyvät yöt ja vilkutin mennessäni. Yöpusun olisin halunnut vielä antaa, mutta en enää taivu tämän vatsani kanssa niin alas. Nukahtaminen kesti tällä kertaa noin kolme varttia ja sinä aikana kävin muutaman kerran häntä katsomassa ja toistamassa nämä rituaalit. Hyvin siis meni tälläkin kertaa.

Eilen vein hänet päikkäreille siinä vähän ennen yhtä ja harmistusta oli ilmassa. Iskä kuulosteli alakerrassa, että aikamoista saarnaa Alva taisi sängyssä höpöttää. Ei vissiin ollut ihan mieluista. Kymmentä yli yksi oli vauva jo lähes unessa ja nyt unta riitti kaksi ja puoli tuntia. Hyvin kulkee.

Iltasella alkoi vauva vaikuttaa väsyneeltä siinä puoli kymmenen aikaan ja vartin vaille kymmenen Iskä taisi kantaa hänet nukkumaan. Sänkyyn laittoa protestoitiin taas ja äidin syliin oli kova hinku, mutta onneksi hän jäi sitten kuitenkin kohtuu tyytyväisenä katsastamaan tilannetta. Kolme varttia taas ehti kulua, ennen kuin makuuhuoneessa hiljennyttiin ja tasainen tuhina alkoi kuulua.

Tänään päikkäreille mentiin nukahtamaan siinä vähän vaille 13 ja kun vartin yli 13 menin kurkkaamaan tilannetta, oli Alva jo sikeässä unessa. Taitaa nukahtaminen vähitellen nopeutua, tai sitten se on vain kerrasta kiinni. Ehkä todellisuudessa niin, että jokainen päivä on vähän erilainen. Välillä nukahtaa helpommin ja toisinaan taas vaikeamman kautta.

Yllättävän hyvin mielestäni tämä yksin nukahtaminen on nyt lähtenyt liikkeelle. Luulin jotenkin, että Alva protestoisi tällaista järjestelyä paljon enemmän, mutta tämä muutos onkin ollut melko helppoa. Tietenkin nukahtaminen voisi olla nopeampaa, eikä sänkyyn nostamista protestoitaisi ollenkaan, mutta en usko, että muutosta tuossa tulee juurikaan tapahtumaan. Toisaalta vasta muutama päivähän tätä on harjoiteltu ja parin viikon päästä tilanne voi olla toinen.

Huomenna lähdetään Alvan kaverin 1 v. synttäreille, joten päikkärit nukutaan autossa. Matkaa on suuntaansa jotain 1,5 tuntia, joten toivottavasti huomenna Alva nukkuu molemmilla matkoilla. Muuten unet jäävät liian vähäiseksi.

Mulle ei taida olla kovinkaan luontaista tuo arkipäivän rytmien noudattaminen. Se tietenkin helpottaisi jonkin verran arkea, mutta rajoittaa aika paljon menoja. Tänäänkin pitäisi mennä koko porukan kauppaan. Koska aamulla en oikein ollut energisellä tuulella ja mies siivosi kodin, olisi kauppaan pitänyt lähteä vain kaksi tuntia ennen Alvan päikkäriaikaa. Tässä ajassa emme millään olisi ehtineet ajoissa takaisin ja todennäköisesti Alva olisi nukahtanut autoon hetkeksi, jonka jälkeen päikkärit olisivat siirtyneet melko myöhään tai jääneet kokonaan välistä. Täällä maalla, kun kauppareissuun menee lähes aina vähintään se kaksi ja puoli tuntia matkoineen. Kauppareissu jäänee siis tällä kertaa päikkäreiden jälkeiseen aikaan.

Unikoulun loppuraportti

Nyt on viikko vierähtänyt tuosta unikoulun aloittamisesta. Tarkoituksena oli kai se, että maidon juonti loppuisi öiseen aikaan ja tässä tavoitteessa onnistuttiin. Toisena ainakin alitajuntaisena tavoitteena oli öisten heräämisten väheneminen. Tämä tavoite ei tainnut ihan toteutua. Aika tarkkaa Alva herää edelleenkin kolmisen kertaa yössä ja ensimmäinen herätys on lähes minuutilleen puoli yhdeltä.

Yllättävän helposti Alva tottui siihen, ettei maitoa enää yöllä juodakaan. Vain ensimmäisenä yönä oli kunnon protestointia, mutta se hiipui aika nopeasti. Toisaalta nyt lohtuna oli tutti, joka aikaisemmin ei ollut minkään arvoinen. Nyt nukahtamiseen tarvitaan tuttia ja sitä pitääkin käydä öisin laittamassa. Tutista en nyt kuitenkaan vielä ala vierottamaan, vaan Alva saa nyt rauhassa syödä tuttia, jos se hänelle vain maistuu. Öisin saa siis jatkossakin nousta laittamaan tuttia suuhun, mutta se on sentään melko äkkiä tehty.

Unikoulun voi kuitenkin katsoa onnistuneen, koska kyllä nyt yöt menevät paremmin kuin ennen tätä unikoulua. Paluusta entiseen en unelmoi, vaan katse kohti tulevaa.

Minusta tulee isona...

hammaslääkäri. Se on ehdottomasti Alvan suosikkiammatti. Jokaisen suuta on kiva vääntää auki ja tutkia hampaita. Sormet työnnetään suuhun, yritetään metsästää kieltä, ottaa kiinni ja vetää hampaita pois ja viimeisenä, jos muut ei onnistu, työnnetään terävät kynnet kielen alle tai raavitaan ikeniä.

parturi-kampaaja. Saksia Alva ei vielä osaa käyttää, mutta hiuksethan lyhenee vetämälläkin. Alva ei voi vastustaa kiusausta vähän vetää hiuksista, jos ne erehtyvät tulemaan näppituntumaan. Veto on jo sen verran kova, että hiuksia lähtee ihan tukoittain tai sitten hän yrittää tehdä muillekin samaa kampausta kuin hänellä itsellä on. Kalju rules!

ihotautilääkäri. Äidin iholla olevia luomia on jännittävä raapia ja yrittää kiskoa irti.

nokikolari. "Uunin piippuun katoaa. Yhä ylös yrittää, katolle hän kiipeää." Uuni on vastustamaton ja varsinkin lattian rajassa oleva pellin kahvaa on pakko päästä vähän hiplaamaan, vaikka äiti yrittääkin olla kärppänä kieltämässä ja siirtämässä Alva turvallisemmille vesille. Tällä hetkellä kaikki ylöspäin yrittäminen on myös mieleen, vaikka siis seisomaan ei onneksi vielä ole hinku.

siivooja. Kun Iskä imuroi ja pesee lattiaa, on Alva tiiviisti touhussa mukana. Imurin ääni ei säikytä, muuta kuin silloin kun Alva itse vahingossa onnistuu säätämään sitä imurista kovemmaksi tai hiljemmaksi. Lattiapesintä on kiva jahdata ja sitä pitäisi päästä vähän imemään, mutta onneksi Iskä on vielä vienyt pidemmän korren ja saanut pitää pesimen itsellään.

tutkimusmatkailija. Keittiön pöydän alle, sohvan taakse, eteisen kenkätelineelle, ulkoeteiseen jne. Koti on jänniä ja tutkimattomia paikkoja täynnä. Onneksi rappuset on saanut olla vielä rauhassa.

sanomalehden latoja. Sanomalehden artikkelit taitavat olla Alvasta väärässä järjestyksessä, sillä sanomalehti ei kauaa hänen käsissään vanhene, kun jo artikkelit on revitty irti sivusta ja levitelty pitkin lattia. Osa kosteita ja suurin osa tulossa kosteiksi, jos niitä ei vanhemmat ehdi ajoissa kerätä talteen. Muuten niitä saa olla kaivamassa Alvan kitalaesta.

Unikoulusta: Yöllä herättiin puoli yhdeltä, neljän pintaan ja seitsemän aikaan. Tutti suuhun ja se oli siinä. Herätysten määrässä ei siis radikaalia vähennystä, mutta enää ei sentään tarvi roikkua tuttipullon kanssa pinnasängyn laidalla varttitolkulla. Edistystä siis. Kunnes huomenna menee taas huonommin, kun nyt vähän kehaisin....

Osa V

Alva heräsi kello 00:30. Tutti suuhun ja unten maille. Herätys kello 07 ja silloin nukahtaminen oli vähän vaikeampaa. Ehkä jano vaivasi, kun uni tuli heti vesitilkan juomisen jälkeen. Herätys kello 08 ja vanhempien väliin nukkumaan vielä reiluksi tunniksi.

Viime yöstä ei siis voi enää valittaa. Kun näinkin jatkossa mentäisiin. Eilen Alva nukkui tosi hyvät kolmen tunnin päikkärit aamupäivällä ja iltapäivälläkin vielä tunteroisen. Nukkumaan vein totutusti ysin jälkeen ja puoli kymmeneltä oli jo Alvan silmät kiinni ja neiti tyytyväisesti unessa. Tänään on menty samaa kaavaa. Toivottavasti yökin menee yhtä hyvin.

Oon jo ihan kyllästynyt kirjaamaan näitä yön heräämisiä, mutta pian on viikko täynnä ja sitten saa tämä sarja päättyä.

Osa IV

Viime yönä sitten herättiin x+1 kertaa. Tai oikeastaan vain neljä kertaa, yhdeltä, kahdelta, kolmelta ja neljältä. Viideltä neiti taisi viimein nukahtaa ja saatiin nukkua puoli ysiin asti. Sen yön pisin unipätkä tulikin viime tipassa ja tarpeeseen.

Maitoa ei enää juoda. Vettä meni tuossa viimeisessä nukutuksessa, mutta muuten sitä ei tarvittu. Onkohan ne nyt hampaat, jotka pätkivät unen, vai missä vika?

Osa III

Yöllä herätys kello yhden aikaan. Tutti suuhun ja unten maille.

Toinen herätys oli siinä vähän vaille viisi ja silloin uni ei niin vain tullutkaan enää silmään. Otettiin Alva sitten meidän vanhempien väliin siinä lähellä kuutta ja tällä järjestelyllä nukuttiin yhdeksään asti.

Maitoa ei ole nyt juotu pariin yöhön ja viimeistään nyt olen kyllä vakuuttunut, ettei Alva sitä enää ravinnon vuoksi ole juonut, vaan kyseessä on ollut tapa. Uskon, että vieläkin hän helpoiten nukahtaisi maidon juonnilla, mutta yritetään nyt viikko sinnitellä näin ja katsotaan mihin tilanne kehittyy.

Vesilinja

Viime yö meni täysin vesilinjalla. Huuto ei yltynyt ja pitkittinyt niin, että olisi tarvinnut turvautua maitoon. Ensimmäinen herätys oli 00:50 ja muutaman hyssyttelyn ja veden tarjoamisen jälkeen, jatkettiin kaikki nukkumista noin puoli kahden aikaan.

Toinen herätys oli siinä viiden nurkissa, mutta silloin riitti vain yksi nukutusyritys pullolla ja tutilla. Seitsemän nurkissa Alva huuteli kolmannen kerran, mutta silloin sammahti ilman, että edes tarjoin tuttipulloa. Koko perhe nukkui puolikymmeneen ja sitten vain "pirteinä" ylös. Vaikka aamulla olo oli aika pöllämystynyt, niin saihan tuossa kuitenkin aika monta tuntia nukkua, joten ei tää ihan pohjat ollut, tämäkään yö.

Tänään tein taas erilaisia soseita pakastimen täyteen. Oiskohan tullut reilu parikymmentä purkkia ruokaa, joista muutama oli sellaisia isompia purkkeja. Tosin meillä on tällä hetkellä mennyt ruokaa tavallista niukemmin, joten ihan kokonaista pientäkään purkkia ei nyt mene. Tai siis menee, jos se on herkkusosetta, mutta tavallista ruokaa ei niin paljoa uppoa. Ja puuro on lähes myrkkyä. Sitä menee ehkä vain puolet aikaisemmasta määrästä.

Unirytmi meillä on tällä hetkellä tällainen: herätään siinä puoli yhdeksän- yhdeksän aikaan. Ensimmäisille päikkäreille nukahdetaan vähän ennen puolta kahtatoista ja niistä nautitaan lähes kaksi tuntia. Toiset päikkärit ovat neljältä ja ne kestävät noin tunnin, joskus jopa puoli kuuteen. Sitten kukutaankin hereillä yöunille saakka. Yöunille mennään siinä ysin jälkeen, mutta harvoin nukkumatti tulee heti, vaan vasta lähempänä kymmentä. Yöunta siis noin 11 tuntia ja päikkäreitä noin 3. Yhteensä siis 14 tuntia unta.

Yökuulumisia

Alva nukahti tyypilliseen tapaan vähän ennen kymmentä. Tällä kertaa tosin aikamoisen äänikonsertin kanssa. Huutelua jatkettiin ihan nukahtamiseen asti, eikä mikään tuntunut auttavan. Istuin vieressä ja taputin, heijasin, käänsin selälleen, annoin tuttia, otin syliin, lauloin jne. Viimein Alva kuitenkin nukahti ja vielä tutti suussa.

Ensimmäinen herätys oli kaksikymmentä vaille yksi. Annoin suunnitelman mukaisesti vettä pullosta ja hyvin se maistui. Ei tosin kauaa, kun sitten imeminen loppui ja vauva nukahti. Pullosta oli lähetenyt noin 40 milliä ja mä kiipesin takaisin sänkyyn. Kello oli lähes yksi. 1:05 alkoi huuto uudelleen. Annoin saman tuttipullon suuhun ja taas vettä maistui. Lyhyeksi jäi tämäkin ruokailu ja pulloon jäi vielä tippa. Taputtelin vähän ja käänsin hänet selälleen ja Alva nukahti.

1:25 alkoi huuto taas. Tällä kertaa ei vesi maistunut, vaan heti könkättiin kontalleen ja itku jatkui. Kävin hakemassa maitoa pulloon ja annoin sitä. Alkoikin kova imu. Ilman taukoja Alva imi hanakasti maitoa. Kun tuli ensimmäinen tauko vaihdoin nopeasti tuttipullon takaisin vesipulloon. Se ei paljoa maistunut ja taas tuli nukkumatti. Maitoa meni hetkessä noin desi. Palasin sänkyyn vähän vaille kaksi.

Ehdin olla sängyssä noin 30 sekunttia, kun taas alkoi huutelu. Palasin pinnasängyn viereen tyynnyttelemään Alvaa ja onnistuin saamaan hänet nukahtamaan tutti suussa. Palasin taas sänkyyn. Kello oli kaksi. Pari minuuttia ja taas Alva heräsi. Nousin ylös, mutta nyt huuto lakkasi jo ennen kuin ehdin tehdä mitään. Seisoin pinnasängyn vieressä ja mietin palatako sänkyyn vai ollako tässä. Menin sänkyyn. Odotin seuraavaa heräämistä, enkä osannut nukkua. Vartti kului eikä huutoa kuulunut. Nukahdin.

Alva äänteli ja kääntyili sängyssään ainakin puoli seitsemän jälkeen, kun Iskä oli noussut töihin. Puhinaa kuului myös kahdeksalta, mutta onneksi unta riitti vielä yhdeksään asti. Sitten noustiin. Toista herätystä ei siten tänä yönä ollut.

Yö meni siis ihan hyvin. Herätyksiä oli vain yksi ja vaikka se olikin melko pitkä, niin sain kuitenkin pitkän unipätkänkin. Pidemmän kuin moniin viikkoihin. Iskä parka tosin joutui nousemaan aikaisin, joten hänen unensa jäi taas aika lyhyeksi. Toivottavasti parannusta on hänelläkin odottettavissa.

Unikoulua

Viime yönä Alva joi maitoa taas lähes koko vuorokausitarpeensa verran ja unet jäi aika katkonaisiksi. Tänä aamuna sitten vahvistui ajatus siitä, että tuttipullosta on vähitellen päästävä eroon. Alva on niin täysin oppinut nukahtamaan tuttipullo suussa, että jokaisen heräämisen jälkeen huudetaan tuttipulloa suuhun. Viime yönä kokeilin, että mitä tapahtuu kun maidon sijasta annankin vettä. Maistuukohan se ollenkaan... ja maistuihan se lähes koko pullollinen juotiin, mutta herääminen oli jo tainnut niin totaalisesti tapahtua, että juominen oli katkonaista ja lopulta uni tuli äidin kainalossa.

Yösyömisiä on nyt vakiintuneesti ollut 3-4 kertaa ja mitään vähenemisen merkkejä ei ole näköpiirissä. Ihan vauvana Alva oli kuukauden (kesä-heinäkuu) syömättä öisin, mutta sitten se jostakin syystä alkoi uudelleen. Ja huonompaan suuntaan ollaan menty. Tuskin se on enää mitään ruuan tarvetta, vaan ihan vain tottumus. Jatkossa olisi siis tarkoituksena aloittaa unikoulu. Ensin ajattelin aloittaa kevyesti ja tarjota yöllä heräävälle vauvalle vettä. Keitän veden varmuuden vuoksi ja laitan sitä desin verran kolmeen tuttipulloon. Toivottavasti ihan se kaikki ei mene, mutta lisää en ainakaan aio - päivällä on hyvä uhota - antaa. Samalla toivon tämän auttavan siihen, että aamupala alkaisi taas maistua. Nyt on puuro ollut ihan pannassa ja aamulla ei tietenkään ole minkään maailman nälkä. Menee nukkumaan lähes ilman syömistä ja jos käy niin kuin eilenkin, että nukkuu kolmen tunnin päikkärit, niin ensimmäinen kunnon ruoka on vasta siinä kolmen nurkilla ja se on ihan liian myöhään. Sentään kolme kunnon ruokaa pitäisi syödä.

Jos tämä vesilinja ei vähennä tuttipullon tarvetta ensi viikon alkuun mennessä, kuten luulen käyvän, niin sitten ensi viikolla alkaa kova koulu. Tuttipulloa ei tule ja tarjolla on vain tassuttelua (joka tosin on iltaisinkin toiminut varsin kehnosti). Mies jää tuolloin isyyskuukaudelle, joten hän auttaa vuorostaan yösyötöissä. Tassuttelun ongelmana on meillä ollut se, että pääsääntöisesti Alva nukahtaa selälleen, jolloin käden pitäminen selän päällä ei tule kysymykseenkään. Joskus hän kyllä hakee unta vatsallaan, mutta tällöin hän heiluu kontallaan ja nousee ylös pinnasängyn reunalle roikkumaan, että käsi ei siinä selässä paljon vaikuta. Käsi liikkuu koko ajan kun Alva sängyssä möngertää. Täytynee yrittää pitää kättä vähän raskaammin paikallaan, mutta se ei oikein multa onnistu.

Nyt parina iltana olen ottanut uuden tyylin myös nukutukseen. En enää istu sängyn vieressä, vaan luen lehteä omassa sängyssä ihan pinnasängyn lähellä. Eilen illalla Alva jopa nukahti itsenäisesti siten, ettei edes viime hetkellä kaivannut minua viereen istumaan. Oliko onnenkantamoinen vai jotain muuta, selvinnee lähipäivinä. Tietenkin voisihan sitä lähteä kokonaan pois huoneesta, mutta taidetaan edetä askel kerrallaan.

Oon ostanut tuttipulloon pari nokkamukipäätä. Voisikohan tuttipullon korvata kokonaan jo nokkamukilla? Onkohan vauvalla vielä imemisen tarvetta. Alvalla tämä tarve ei ole koskaan tainnut olla kovin vahva, kun rinnan imeminen ei onnistunut, tutti ei kelpaa eikä peukkukaan ole mitenkään lyönyt itseään läpi. No ehkä pysytään vielä jonkin aikaa tuttipullossa ja harjoittellaan vain tuota nokkamukin käyttöä. Vesilasista juominenkin tosin onnistuu aika mukavasti.