Taas neuvolassa

Eilen käytiin taas neuvolassa mittauttamassa kasvun ihmeet. Ajettiin täältä mökiltä ensin terveyskeskukseen mittauttamaan äidin veriarvot ja sitten kodin kautta neuvolaan. Matka meni ihan mukavasti ja Aamos heräsi vasta kotipihassa ensimmäisen kerran. Tytöt jäivät mummin kanssa mökille.

Neuvolassa Aamos oli mitä rauhallisin. Neuvolan täti laittoi hänet hoitopöydälle makuulle ja yritti houkutella pään kääntöön. Aamos kuitenkin vain katseli oikealle, eikä suostunut kääntämään päätään. Saatiin sitten kehotus yrittää keskustella ja näyttää vauvalle tavaroita myös vasemmalla puolella, että kääntäisi enemmän päätään. Sitten Aamos laitettiin vatsalleen ja katsottiin sitä, miten vauva nostaa päätään. Tulos oli sama. Aamos oli tyytyväisenä vatsallaan ja haki siinä hyvän asennon jossa lepäillä. Ei siis yritystäkään päännostamiseen, vaikka täti yritti niskasta kutitella. Mitä tästä siis opimme! Ei kannatta ihan täyteen syöttää vauvaa juuri ennen neuvolaa, tai hän nuokkuu koko tapahtuman yli.

Paino oli taas viikossa noussut ihan hyvin. Nyt saatiin lukemiksi 4530 g eli viikossa nousua n. 440 g. Ja pituuttakin taas se kolmisen senttiä. Pituuden mittaustarkkuus on aina vähän niin ja näin, mutta ainakin se on varmaa, että pituutta tulee koko ajan ja kohisten. Taitaa jokainen lapsi olla isosisarustaan pidempi, kun Aamoksen mitta tuntuu ylittävän Ainonkin mitat.

Neuvolavierailu

Tänään kävin vauvan kanssa neuvolassa mökkipaikkakunnalla. Sovittiin oman neuvolan kanssa, että yritän tällä viikolla käydä mökkikunnan neuvolassa. Soitin maanantaina sitten tänne uuteen neuvolaan ja sovin, että tuleen tänään käymään heidän puhelinaikana.

Tänään sitten menin sovitusti neuvolaan ja kaikki meni ihan hienosti. Otin jo odotustilassa vauvalta pois lähes kaikki vaatteet ja vaipan. Kävin sitten koputtelemassa yhteen hoitohuoneeseen, jossa neuvolan "täti" vaikutti vapaalta (ei siis ollut puhelimessa, kuten muut). Kerroin asiamme ja punnitus oli äkkiä ohi ja me takaisin odotustilassa vaatettamassa. En varmaan yli minuuttia vienyt heidän aikaansa.

Vauva on viikon aikana saanut rintamaidon lisäksi lisämaitoa. Olen imettänyt kerralla kummastakin rinnasta ja sen jälkeen antanut lisämaitoa, jos vauva on vaikuttanut nälkäiseltä. Lisämaitoa on mennyt varmaan siinä 3-4 kertaa päivässä. En ole juurikaan yli 40 ml antanut, joskin muutamana kertana on vauva hamunnut vielä vähän enemmän lisämaitoa. Eilen ja tänään on lisämaitoa mennyt ehkä tavallista enemmän. Tänään varmaan asiaan on vaikuttanut kaupungilla käyminen, vierailu ja kaupassa käynti. Ei siis olla ehditty vain olla ja ihmetellä, vaan normaalin elämän vaatimuksetkin tulevat välillä vastaan.

Punnitus näytti sen, että vauvan paino on nyt viime torstaista, eli naftissa viikossa noussut 390 g. Torstaina paino oli siis 3700 g ja tänään keskiviikkona 4090 g. Soitin omalle neuvolan tädille ja kerroin hänelle punnitustuloksen. Kuulemma paino on noussut ihan kohisten ja 250 g:kin olisi ollut ihan hyvä saavutus. Jatkossa mennään siis lisämaidon kanssa ja pyrin olemaan antamatta sitä öisin, jos ei ihan tunnin välein tarvitse imettää. Eli käytännössä samalla tavalla jatketaan.

Vauvasta huolta

Ensimmäiset viikot vauvan kanssa ovat aika stressaavia, ennen kuin kaikki lähtee rullaamaan ongelmitta ja huolehtimatta.

Vauvan huomattiin lähtötarkastuksessa olevan vähän keltainen. Keltaisuus ei kuitenkaan ollut niin selvää, että sitä olisi erityisesti lähdetty tutkimaan ja hoitamaan. Bilirubiiniarvoja ei siis sairaalassa mitattu. Kotona ensimmäisellä viikolla yritin syöttää vauvaa mahdollisimman usein ja nukuttaa kohtuu valoisassa paikassa, jotta keltaisuus alkaisi hävitä. Vauva kuitenkin nukkui mielellään pitkiä aikoja ja keltaisuus ei tuntunut mitenkään hälvenevän. Viime perjantaina käytiin varmuuden vuoksi mittauttamassa bilirubiiniarvot ja ihan kohdallaan ne olivat. Vauva oli vielä keltainen, mutta mitään erityistä ei tarvinnut tämän johdosta tehdä. Saimme siis huokaista helpotuksesta.

Eilen olimme neuvolassa punnituksella ja neuvolan tätikin arvioi, että keltaisuutta on vielä jonkin verran. Paino ei kuitenkaan ollut lähtenyt nousemaan vieläkään vaan vauvan paino oli viikossa laskenut 30 g, kun suositus olisi varmaan, että nousisi sen 200 g. Pituutta oli kuitenkin tullut 3 cm, joten nyt pituudeksi saatiin 53,5 cm. Toki tuo mittaus on aina vähän niin ja näin, riippuen mittaajasta ja vauvan yhteistyöhalukkuudesta. Nyt sitten aloitetaan imetyksen lisäksi lisämaidon antaminen, jotta saadaan paino nousuun. Seuraava kontrolli onkin sitten jo huomenna torstaina.

Tuo painon tippuminen tai paremminkin lähes paikallaan pysyminen, tuli ihan puskista. Mä oon imettänyt paljon ja maitoa on tuntunut tulevan. Vauva on ollut tyytyväinen ja nukkunut hyvän mittaisia päikkäreitä, eli 2-3 tuntia putkeen. Yölläkin meillä on nukuttu vähintään se kolmen tunnin pätkä kerralla ja jatkettu unia heti imetyksen jälkeen. En osannut epäillä, ettei maito riittäisi.

Nyt olen sitten jatkanut imetystä ja antanut sen päälle lisämaitoa. Tosin ensimmäiset kokeilut olivat turhia, koska vauva ei vaan suostunut ottamaan yhtään enää lisää. Illalla annoin sitten ensin pullosta, jolloin sainkin hänet juomaan 60 milliä ja sitten imetin päälle. Ihan hyvin pullo tuolloin maistui. Yöllä imetyksen jälkeen annon myös toisen kerran maitoa ja silloin hän suostui juomaan n. 40 ml. Aamusta imetyksen jälkeen maistui myös tuo n. 40 ml, tosin ei mitenkään kovin halukkaasti vaan tuputtamalla. Toivottavasti nuo määrät saavat nyt painon nousuun ja tuputus tuottaa tuloksen.

Imetyksen alkutaival

Miten imetyksen alkutaival onkin aina kivikkoinen! Ja niin tälläkin kertaa, joskin ehkä kivet ovat hieman pienempiä ja sileämpiä.

Päästyäni heräämöstä osastolle näin vauvan ja iskän. Jutusteltiin heidän kanssa hetkisen ja sitten aloitettiin imetysharjoitukset. Pojulla ei ollut oikein hajuakaan imemisotteesta, mutta onneksi sentään kohtuullisen hyvä imuhalukkuus. Hoitaja ohjasti vauvaa monta kertaa ja muutama hyvä imukin saatiin aikaiseksi, mutta aika niukalle jäi. Sitten vauva lepäili rinnan päälläni ja nukuskeli siinä jonkin tovin.

Koko päivän ja illan ajan yritin imettää, minkä ehdin. Itse en oikein kunnon otetta siihen saanut, mutta muutama hoitaja oli hyvä auttamaan. Yökkö sitten ei ollut. Hän kokeili muutaman kerran, mutta totesi sitten, että ei tule mitään ja haki pullon luovutettua maitoa. Hän sitten päätti pitää myös vauvan yön yli luonaan, jotta minä ja huonetoverini saisimme vähän nukutuksi. Kuulemma poika oli saanut aamuyöstä uuden hörpyn ja nukkunut sitten hyvin. En oikein tykännyt tuosta pulloruokinnasta, mutta minkäs mahdoin, kun sängystäkään en voinut nousta, maitoa ei minulta ensimmäisen päivänä aikana heruisi ja yököllä oli varmasti aika tavalla muutakin tekemistä kuin ohjata pelkästään meitä. Joten näin mentiin.

Seuraavana päivänä imuote jo alkoi vähitellen löytyä ominkin konstein, mutta maitopisaroita ei näkynyt yhtäkään. Pulloruokintaa jakettiin vielä luovutetulla maidolla. Ehkä vasta yöllä alkoi tuntumaan siltä, että kyllä sinne rintaan jotakin alkaa tulla. Lauantain maitoa nousikin rintoihin jo ihan hyvin ja uskon, että siitä vauvakin jo sai jotain. Tosin pullolla taisi mennä annos korvikettakin...

Lauantai-sunnuntai välisenä yönä, rinnat olivat ihan pinkeät ja maito oli noussut ihan huminalla. Pumppailin ja lämmittelin niitä lämpötyynyllä. Sunnuntaina olikin sitten jo kotiin lähdön aika. Olisin voinut ehkä olla vielä kauemminkin, mutta jotenkin koti tuntui jo tässä vaiheessa houkuttelevalta. Yritin tankata poikaa ruualla ja pumppailin maitoa mukaankin sairaalan hyvillä pumpuilla. Viimeisellä pumppauksella sain jopa 65 milliä, ja olo oli rauhallinen, kun maitoa tuntui riittävän ihan hyvin.

Kotona imetystä jatkoin toki hyvällä tatsilla, mutta nyt alkoivat jo rinnan päät oireilla. Kipu on nyt ihan mieletön. Mieleen tulee, että työntäisinkö rinnan pään mielummin sikarileikkuriin vai vauvan suuhun. Ma-Ti välisenä yönä otin käyttöön rintakumit, ja niiden kanssa imetys ei satu enää onneksi ihan niin paljoa, vaikka sattuu se siltikin. Miksi niissäkin pitää olla tuntohermoja? Rintakumi ei ole vauvan suosikki ollenkaan ja voipi olla, että sen avulla ei maitoakaan tule ihan yhtä helposti.

Ti kävi neuvolan täti meillä kotona tsekkaamassa, miten ollaan kotiuduttu. Todettiin, että otetaan tikit pois vasta keskiviikkona, kun haava ei ole vielä ihan koko matkalta ottanut kiinni. Vauva todettiin ihan hyvänlaiseksi. Iho on aavistuksen keltainen, mutta muuten siisti. Paino oli nyt samassa kuin sairaalasta lähdettäessä. Ei siis noussut yhtään, mutta ei sitten sentään laskenutkaan. Uusinta punnitus on sitten noin viikon päästä, joten silloin nähdään varmasti, että missä mennään.

2v neuvola

Tänään oli Ainon  2 v. neuvola. Varsinainen neuvolantätimme oli lomalla ja paikalla oli naapurikylän neuvolantäti. Ihan mukava tyyppi, vaikkakaan ei ihan yhtä mukava kuin meidän "oma" täti.

Alkuun juteltiin siitä, miten puhe on alkanut Ainolla luistaa ja siitä, miten pottakokeilut ovat tuottaneet tulosta. Kerroin, että Ainolta tulee jo välillä kolmen sanan lauseita ja että vain yöllä on enää vaippa, joka tosin sekin on lähes aina kuiva. (Taidetaan jättää vaippa kokonaan pois, kunhan saadaan nämä tähän asti ostetut vaipat käytettyä.) Sitten Aino sai käteensä kynän ja eteensä paperia. Hänen piti piirtää siihen suora viiva. Ihan suoraa viivaa ei siihen paperiin tainnut syntyä, mutta kiharaa viivaa tuli kyllä koko paperi täyteen ja vähän toisellekin puolelle.

Sitten tyttö saikin aika uhmakohtauksen. Täti pyysi Ainoa potkaisemaan palloa ja näytti, miten se tehdään. Aino sitten otti iloisesti pallon käteensä. Täti totesi, että "ei käsin, vaan jalalla" ja että "missä Ainon jalka on?" Aino loukkaantui vallan verisesti ja tuli mun luokse lohdutettavaksi. Lohdutus ei kuitenkaan tuottanut tulosta, vaan Aino suuntasi pois huoneesta, odotustilaan leikkimään. Kannoin rimpuilevan ja huutavan tytön takaisin huoneeseen ja siitä se huuto vain yltyi. Varmaan lähes viisi minuuttia meni, ennen kuin tyttö rauhoittui niin paljon, että pystyimme jatkamaan.

Mittaus tehtiin vielä siinä makuultaan ja pituutta oli tullut lisää 6 cm, eli nyt yhteensä 94 cm. Pituus taisi ylittää +2 käyrän. Paino puolestaan oli vähän miinuskäyrällä, kun sitä oli vain 13,5 kg. Tornin rakentaminen onnistui hyvin ja Aino kertoili yksittäisin sanoin, mitä hänelle näytetyssä kuvassa tapahtui. Juttelimme vielä jotakin tavanomaista neuvolantädin kanssa ja Aino kävi sillä väliin kiukkuisesti potkaisemassa palloon. Sekin taito siis osattiin, vaikka ensin sitä vähän epäilikin.

1,5 v kontrolli

Olin tänään tyttöjen kanssa neuvolassa, kun Ainolla oli 1,5 v lääkärintarkastus. Kerrankin lääkärin aika tuli sopivasti, kun korvien takia olisi pitänyt tällä viikolla joka tapauksessa mennä lääkäriin. Lääkäri kuunteli Ainon keuhkoja, joista flunssan krohina oli jo poistunut, mutta korvissa oli kuulemma kummassakin vielä punotusta. Lääkekuuria ei tosin tarvinnut aloittaa, vaan näyttivät siltä, että tervehtymään päin ovat. Kahden viikon päästä pitänee mennä uudelleen tarkastukseen, jos ei tässä välillä ala flunssa ja kuumeilu uudelleen. Lääkäri ehdotti itse katsovansa myös mukana olevan Alvan korvat ja tuomio oli sama, joskint toinen korvista oli kuulemma jo lähes kokonaan parantunut.

Pituutta Aino oli sitten venähtänyt kunnolla ja mitat oli jo lähellä isosiskon 2v mittauksia. Taitaa tulla pitkä tyttö tai sitten saatiin mittaus heti kasvupyrähdyksen jälkeen. Käyrällä pituus ja paino näyttivät kulkevan ihan käsi kädessä. Lääkäri kehui Ainon ihoa (tosin posket vähän kuivat), rauhallista käytöstä ja epäili, että kotona oli harjoiteltu lääkärissä käyntiä, kun hän istui niin kiltisti äidin sylissä tutkittavana.

Puhumisesta ja pottailusta oli myös juttua. Kerroin, että sanoja on alkanut lokakuussa ensi sanan jälkeen tulla ja nyt Aino jo yrittää toistella meidän sanomisia lähes koko ajan. Tosin sanat jäävät vielä aika epäselviksi, mutta nyt tulee sentään jo ensimmäisten sanojen lisäksi esim. hoitajan nimi, kissa, Kaisa, potta, maito, auto, jne. Pottailussa on edetty sen verran, että Aino jo tietää mitä siinä kuuluu tehdä ja muutamat pisut onkin jo onnistuttu saamaan pottaan, mutta aika alkumatkassa vielä ollaan. Tai sitten loppumatkassa, koska Alvankaan kansssa emme koskaan edennyt tästä vaiheesta pidemmälle, vaan siirryttiin vain vaipasta suoraan vessanpöntölle.

2 v neuvola

Keskiviikkona oli Alvalla 2 v neuvola. Tällä kertaa neuvolassa olikin jos jonkinlaista koetta ja testiä, eikä paikalta poistutukaan pelkästään pituus- ja painotietojen kanssa.

Alva oli rakentanut palapeliä, tornia ja nimennyt kaikenlaisia tavartoita. Sormenpäästä oli mitattu Hb:tä jne. Hyvin oli kuulemma neuvolakerta sujunut ja Alva oli läpäissyt kaikki "palikkatestit." Seuraava kerta neuvolaan onkin vasta vuoden päästä, joskin Aino siellä käy vielä aika tiheesti.

6 kk neuvola

Iskä ja Aino olivat eilen kaksistaan neuvolassa, kun Alva oli vielä "hiihtolomalla" mummulassa. Reissu meni kuulemma ihan hyvin. Ainuska oli tyytyväisenä lähes koko ajan, mutta vähän hän oli vierastanut, kun neuvolantäti oli Ainoa riisunut.

Ainon mitat olivat taas kasvaneet ihan joka suuntaan ja reippaasti. Kun edellisellä kerralla pituutta tuli vain sentin verran, oli Aino nyt kasvanut pituutta 6 cm. Ei ihme, että 74 koko on jo taakse jäänyttä elämää.

5 kk neuvola

Tänään olin Ainon kanssa neuvolassa ja piikkiä pukkas. Hän sai kolme rokotetta, joista yksi otettiin suun kautta (rota) ja kaksi muuta tuikattiin reiteen. Hienosti Aino kesti rokotukset, vaikka ne vähän itkettivätkin. Onneksi äidin syli lohdutti hieman.

Neuvolassa juteltiin tuosta yöheräämisestä, mutta ei siihen taida mitään patenttiratkaisua olla. Tällä mun unikoululla jatketaan ja toivotaan parasta. Tosin noi rokotteet voi vähän häiritä seuraavana yönä, mutta eipähän tässä muutenkaan ole tottunut nukkumaan. Pituutta Aino oli kasvanut yllättävän vähän, tai sitten viime kertainen kasvu oli osittain haamua. Painoa oli taas tullut hyvin ja + 10 käyrällä ollaan, joten nälkä ei pitäisi öisin olla häiritsevä.

Unikoulun osalta viime yö oli menestys. Aino nukahti siinä kymmenen maissa, joskin heräsi vielä siinä 23 aikaan. Muutama heilautus vaunuja ja unimatti oli jo käynyt. Yhden aikaan Aino alkoi huutelemaan vähän enemmän, eikä  vartin heilutus tuottanut tulosta. Syötin hänet sitten ja siihen hän nukahtikin. Nostin hänet takaisin vaunuihin ja menin lohduttamaan Alvaa, joka heräsi Ainon huuteluun. Otin Alvan viereeni nukkumaan, mutta omat uneni jäivät vähän huonoiksi, joten vaihdoin sohvalle 04 aikaan. Aino jatkoi tuolloin vielä untaan ja heräsi vasta 06.15 syömään. Imetin hänet ja 06.30 hän oli jo takaisin nukkumassa. Uni olisi tainnut maistua enemmänkin, mutta jouduin herättämään hänet vähän ennen kahdeksaa neuvolan vuoksi. Näin kun jatkuisi tulevaisuudessakin (ilman tietty Alvan heräämistä...).

Pituutta pukkaa

Tänään oli Ainolla neuvolalääkäri. Lääkärinä oli taas se mieslääkäri. Hän kuunteli sydäntä ja keuhkoja, taivutteli jalkoja ja tutki lonkat, katsasti silmät ja korvat ja kyseli kuulumisia. Sitten oli vielä punnitus ja pituuden mittaus. Painoa oli tullut lähes kilon verran, joten 8 kilon raja on nyt hiuksen hienosti ylitetty. Pituutta Aino oli venhäntänyt vallan mahdottomasti, lähes 5 senttiä. Nyt päälaki on jo 66,5 cm korkeudella. Ei ihme, että vaatekoko 68 alkaa käymään usein jo pieneksi. Tosin jotkus 74 kokoiset ovat vielä mahdottoman suuria, mutta kohta ne varmaan ovat jo kaikki ihan passeleita.

Neuvolan täti kyseli syömisistä ja kerroin, että nyt ollaan kahtena päivänä harjoiteltu perunan syömistä ja pullosta juomista. Tosin menestys on vielä ollut melko huonoa. Hän sanoi, ettei sillä kiinteellä ole vielä kovinkaan kiire, mutta kerroin meneväni helmikuun alusta töihin, joten Iskän työtä helpottaakseni nyt on aika harjoitella jo tuota kiinteänkin syömistä, jotta se jo tuolloin helmikuussa luonnistaisi vähän paremmin. Kokonaisuudessaan neuvolan keikka ei tainnut juuri kymmentä minuuttia kauempaa kestää.

Kun tultiin kotiin, laitoin Ainon vaunuihin nukkumaan ja leikimme Alvan kanssa hippaa pihalla. Sitten sisälle vähän raivaamaan keittiötä ja lämmittämään eilistä ruokaa.

3 kk neuvola

Tänään Ainolla oli 3 kuukauden neuvola. Hyvin oli taas paino noussut ja pituuttakin oli tullut. Painolukema on nyt sitten + 20 käyrällä, eli enempää ei enää tarvitsisi tulla. Mutta hyvän näin. Eipähän äidin tarvitse murehtia sitä, saako tyttö tarpeeksi ruokaa. Ja näihin lukemiin päästiin siis siitä huolimatta, että Ainolla oli tuosta Rota-rokotuksesta kolmisen viikkoa vatsa sekaisin ja heti kun vatsa alkoi vähän paranemaan, alkoi äidillä rintatulehdus ja siihen antibioottikuuri. Ainon vatsa on taas kuralla, eikä välissä ollut kuin ehkä yksi parempi päivä. Kun nyt 3 kk:n neuvolassa Aino sai oikein rokotussuman (rota, pneumo ja kurkkumätäjne.), vatsa tuskin tästä ihan heti paranee. (Eikä äidin toivomaa öiden paranemista, liene myöskään näköpiirissä.)

Muuten neuvolakeikka oli ihan tuikitavallinen. Alva leikki odotushuoneessa leluilla ja kävi välillä vastaanottohuoneessa meitä moikkaamassa. Aino seuraili hyvin katsellaan ja näytti taitojaan vatsallaan makoillen. Hyvin kuulemma tämän taidon jo osaa, vaikka kerroin, että Aino on melko vähän meillä lattialla, kun Alva ei anna hänen olla rauhassa, vaan haluaisi mennä viereen makoilemaan (ja siinä samalla makoilla vähän päälläkin, vahingossa potkaista pyörähtäessään jne.)

Vähitellen Ainosta on kuoriutunut vastasyntyneen vauvan tilalle ympäristöään tarkkaileva vauva. Katseella hän seuraa, mitä ympärillä tapahtuu ja tarttuu leluihin ja muuhun käteen osuvaan. Viimeisimpänä "taitona" on peukalon imeminen, ja siihen yritän kovasti puuttua ja työntää tuttia suuhun, mutta eihän se siellä montaa sekunttia pysy.

Höpöttämäänkin Aino on nyt oppinut. Päikkäreiltä tai yöunilta herättyään, on Aino mitä parhaalla tuulella ja jokeltelee ja kirkuilee tyytyväisenä. Olinkin jo unohtanut, miten ihanalta vauvan jokeltaminen kuulostaa. Hymytyttökin hän on, vaikkakin hymyily on jo vanha taito.

Tytöt neuvolassa

Kaikilla meidän perheen tytöillä oli tänään lääkärineuvolla. Mulla oli jälkitarkastus, Alvalle 1,5 vuotis neuvola ja Ainolla 2 kk:n neuvola. Kaikki läpäistiin testit ja siten jatketaan taas seuraavalle "etapille". Alvalle seuraava neuvola on vasta puolen vuoden päästä, mutta Ainohan siellä käy kuukausittain.

Molemmilla tytöillä oli paino noussut mukavasti. Kummallakin lisää painoa oli tullut kilon verran. Ainolla muutamassa viikossa ja Alvalla kolmessa kuukaudessa. Äiti kiittää ja kumartaa. Samaan tahtiin tytöt olivat kasvaneet myös pituutta kolmisen senttiä per lapsi, tosin ajanjakso on "hieman" eri.

Aino sai rokoteohjelman ensimmäisen rokotteensa. Kyseessä oli Rota-virusta vastaan annettava rokote, joka on suun kautta otettava. Ei siis vielä piikkiä, mutta ensi kerralla sellainen on luvassa. Tämä rokote voi kuulemma käydä vatsan päälle, joten masuvaivoja voi olla näköpiirissä. Muistaakseni Alva ei ole saanut juuri mitään oireita näistä saamistaan rokotteista, mutta katsotaan onko Aino yhtä vahvaa tekoa.

Kummankin tytön korvat tarkastettiin ja Alvalla oli kuulemma toinen korva vähän punainen. Siinä ei kuitenkaan ollut mitään eritettä, joten ei pitäisi mitään korvatulehdusta kuitenkaan olla. Ja eipä meillä kuumettakaan ole ollut. Tai en ainakaan ole sitä huomannut, enkä kyllä mitannutkaan.

Neuvolassa

Tänään oli taas vauvan neuvola. Mentiin sinne tietenkin Alvan kanssa. Alva leikki odotushuoneessa ja välillä tuli meidän kanssa tutkimaan vauvaa. Ovi oli auki ja hän sai kulkea vapaasti odotushuoneen ja vastaanottohuoneen väliä. Ja kun muitakaan ihmisiä ei ollut paikalla, se oli helppo ratkaisu.

Vauva nukahti juuri ennen neuvolaan menoa, joten aika väsyneen vauvan nostin autokaukalosta riisuttavaksi. Moro-heijaste tarkistettiin, näkö ja kuulo tsekattiin ja vauva laitettiin myös vatsalleen. Vauva vaan taisi olla sen verran väsynyt, että ei juurikaan nostanut päätään, vaan lepäili tyynesti hoitoalustalla. Kerroin, että hyvin hän kyllä yleensä päätään nostaa ja kannattelee.

Sitten punnitukseen ja paino oli taas nousussa. Äidillä ei siis ole huolta tässä asiassa. Nyt saan sen sitten vihdoinkin uskoa ja tätä imetyksen ja maidon riittävyyttä ei enää tässä blogissa mietitä (ehkä). Paino oli siis nyt 5415 g eli keskimääräinen päivittäinen nousu viime mittauksesta on 54 g. Pituutta oli tullut lähes pari senttiä, joten nyt lukemat ovat 56,5 cm.

Neuvolassa tietenkin keskusteltiin imetyksestä. Kuulemma nyt ei ole mitään huolta ja jokaiseen äänähdykseen ei tarvitse vauvalle tarjota rintaa. Nyt olen väkisin ajatellut, että jos vauva itkee, niin sillä on nälkä. Ja onhan se osittain näin, mutta kaipa sillä joskus jotain muutakin asiaa voi olla. Pituuskäyrällä mennään +1 ja painossa ollaankin jo +12, joten kohta "ylilihavien" puolella. Yes! Tämä äiti pitää pullukoista lapsista.

Nuoralla tanssija

Eilen vauvalla oli neuvola. Menimme tällä kertaa neuvolaan itse, eikä neuvolan täti tullut enää kotiin. Paikalla oli tällä kertaa sijainen, jota en olekaan ennen nähnyt. Nuori nainen. Ihan ok.

Vauva oli taas saanut painoa ihan mukavasti. Nyt paino oli 4280g eli viikossa oli tullut 220g. Kuulemma tavoitteena on, että vauvan paino nousee 20-30g vuorokaudessa, joten ihan hyvin tuo meillä täyttyi. Pituuttakin oli tullut syntymämittauksesta lähes 3 cm, joten hyvin kuulemma kasvaa. Refleksit katsottiin, ihoa arvioitiin ja kuuloa tuttkittiin. Ihan hyvin läpäistiin nämäkin testit. Ensi viikolle pyysin uuden punnitusajan, jotta epäilykset eivät vaivaisi mieltä.

Illalla tosin epäilykset palasivat taas mieleen, kun vauva vain imi ja imi tuntitolkulla. Mikään ei tuntunut riittävän, ja varsinaisia nielaisuääniä ei enää juurikaan kuulunut. Rinnat olivat jo ihan kipeät ja vauva vain keikkuu hereillä. Annoin sitten pullosta lähes 50 ml ja jatkoin taas imetystä. Kun taas olin imettänyt yli tunnin verran (pieniä taukoja välillä) annoin pullosta uudelleen. Sitten vauva nukahtikin siinä yhdentoista jälkeen, oltuaan hereillä ja rinnalla kuudesta alkaen.

Yöllä heräilin pari kertaa. Alva vaati tuttia siinä yhden ja neljän aikaan, mutta vauva vain posotti unta. Lopulta hän heräsi syömään vasta siinä kuuden pintaan ja jatkoi nukkumista vielä pari tuntia, kunnes alkoi tyhjentämään toista rintaa. Rinnat olivatkin jo tietenkin ihan pinkeät, mutta jo ensimmäisellä imetyksellä pinkeys hävisi.

Nyt olo on taas ristiriitainen. Toisaalta aamulla todistettiin, että maitoa tulee riittävästi, mutta sitten kuitenkin tuntuu, että sitä ei liikoja sitten kuitenkaan tule. Epäilykset hiertävät, vaikka toisaalta tiedänkin, että vauvat juovat kyllä jos niille tarjotaan, vaikkeivät välttämättä sitä tarvitsisikaan. Mulla oli jo ihan luotto näihin rintoihin, mutta nyt se luotto pitää rakentaa taas uudelleen. Yöimetyksetkin taas jäivät, joten maidon määrä ei varmaan ole lisääntymässä, vaikka nukkuminen tekikin itselle hyvää. Imetys on kuin nuoralla tanssimista. Ja mä tipahdin siltä nuoralta. Taas.

Paino nousussa

Tänään kävi neuvolan täti meitä tervehtimässä. Tapaamisen suurin anti oli vauvan painon mittaus. Paino on lähtenyt hienosti nousuun ja nyt se oli jo ylittänyt syntymäpainon. Paino siis tänään 4060 g, kun se reilu viikko sitten oli 3750 g. Ihan upeeta siis. Nyt voi jo vähitellen luottaa siihen, että kyllä näistäkin rinnoista jotakin tulee. Olen antanut päivittäin kerran vastiketta, mutta siitä voisi nyt ehkä luopua...

Omakin paino tuli pitkästä aikaan mitattua. Paino on tippunut synnärille menosta 11 kg, eli vajaa kaksi kiloa on vielä lisätaakkaa.

Ensimmäiset päivät

Tänään vauva täytti viikon. Aika vanha siis jo kun on koko viikon kiertokulun nähnyt :)

Päivät kotona on mennyt lähes yksinomaan vauvan ja Alvan kanssa touhutessa. Mies on onneksi isyyslomalla, joten mun ei ole tarvinnut juurikaan nostaa Alvaa ja kiellettyähän se olisikin vielä seuraavan viiden viikon ajan. Ihan kokonaan tuo nostamattomuus ei varmaan voikaan toteutua, mutta yritän näin alussa ainakin olla vähän varovainen (juuri raijasin kaksosten vaunut sisälle ja asensin siihen hikipäässä vaunukoppaa). Yläkerran makuuhuoneet on rempan keskellä, joten kaikki tarvittavat tavarat ja sängyt on siirretty alakerran olohuoneeseen ja keittiöön. Vielä varmaan pari viikkoa menee, ennen kuin remppa alkaa olla valmis.

Aino vaikuttaa aika ihanalta vauvalta. Syö ja nukkuu, syö ja nukkuu. Tosin yöllä hänestä olisi mukavaa vähän seurustellakin, mutta äiti ei jostakin syystä ole kauhean innostunut tähän. Yöllä ei unetkaan ole kovin pitkiä ja viime yönä oli havaittavissa pientä vatsanpurua. Tänään olenkin sitten pitänyt vauvaa vähän enemmän hereillä, mutta eipä siihen rytmiin varmaan vielä voi suuriakaan muutoksia tehdä.

Aamu meillä alkaa siinä seitsemän aikaan, kun remppamies saapuu naputtamaan. Olisikohan vauva nukkunut johonkin kahdeksaan ja Alva taisi herätä puoli kasin maissa. Aikaisemmin sitä muuten muisti päivän kulun ihan varmasti, mutta nyt tuntuu, että ei oikein ole mitään hajua ajoista. Aamupäivällä Aino nukahti vasta siinä kymmenen aikaan, joten lähes kaksi tuntia hän oli hereillä. Imettelin, vaihdoin vaippaa pariin otteeseen, kannoin vatsallaan käsivarren päällä jne. Kymmeneltä tyttö sitten simahti, mutta heräsikin syömään jo kello yhdentoista aikaan.

Myös tämän herätyksen jälkeen Aino oli hereillä useamman tunnin ja nukahti kunnolla vasta vähän ennen kahta. Annoin hänelle rintamaidon lisäksi noin 50 ml vastiketta, kun tuntui, että rinnat oli imetty jo monesti tyhjäksi eikä niistä tullut enempää. Todennäköisesti nälkä pitikin hänet näin kauan hereillä. Nyt hän onkin sitten nukkunut siitä kahdesta tähän puoli kuuteen asti ja uni senkun maistuu. Näitä useamman tunnin pätkiä kun tulisi yölläkin, niin mikäs siinä.

Mun imetys on tällä kerralla lähtenyt paremmin käyntiin. Suurimpana syynä tähän on varmaan se, että Ainolla on kunnollinen imuote, jota Alva taas ei oppinut koskaan. Nyt tunnen imettäessäni imun ja joskus jopa vähän liiankin kovan. Rinnanpäät ovat menneet rikki, joten yritän välillä käyttää rasvaa ja rintakumia sekä vaihtaa imetysasentoa. Vielä suuremmitta menestyksittä. Toivottavasti paranevat vähitellen.

Kotiutumisen jälkeen olen päivittäin antanut rintamaidon lisäksi kaksi kertaa vuorokaudessa vastiketta. Vastiketta annan silloin, kun olen jo pari kertaa imettänyt kummastakin rinnasta, mutta vauva ei vaikuta tyytyväiseltä tai ainakaan hän ei nukahda, enkä keksi muutakaan syytä valvomiseen. Alva ainakin valvoi silloin aluksi lähes kellon ympäri, kun yritin vain rintaruokintaa ja seurauksenahan siitä oli painon putoaminen.

Neuvolan täti kävi meitä moikkaamassa tiistaina. Tämän käynnin tärkein anti oli tietenkin punnitus. Oli tärkeää nähdä, miten painokehitys on mennyt. Onneksi paino ei ollut enää laskenut, mutta toisaalta se ei ollut sunnuntaiaamun punnituksesta myöskään noussut. Eli paino oli pysynyt samana. Seuraavan kerran hän tulee vasta keskiviikkona. Se on aika pitkä aika, kun kahden viikon raja tulee täyteen sitten seuraavana päivänä ja silloin painon olisi hyvä olla saavuttanut tuon syntymäpainon. Nyt tilanne siis se, että vauva painaa 3750g, kun hän syntyessään painoi 3995g. Pitäisiköhän varmuudeksi käydä punnituksessa neuvolassa huomenissa, jotta tietäisi tilanteen, eikä tarvitsisi sitä jännittää koko viikonlopun ja alkuviikonkin vielä...

Kerroin neuvolan tädille, että imetys ahdistaa tälläkin kertaa. Onneksi hänellä oli vähän aikaa kuunnella ja yhdessä tarkistimme imetysotetta ja muuta. Toivottavasti tämä tästä nyt kuitenkin lähtee, vaikkakin täysimetyksestä en nyt vielä unelmoi, mutta kun saisi maidon tuotannon pysymään toiminnassa, jottei se lakkaisi ennen aikaisesti. Neuvolan täti poisti myös tikit sektiohaavasta ja sanoi, että paremminkin se olisi voinut parantua. Nyt se vähän vuotaa. Kerroin, että en ole juuri antanut sille ilmakylpyä, mutta suihkuttanut olen. Sain neuvon antaa sille ilmakylpyä, mutta neuvolan täti myönsi kyllä itsekin, että se on varmaan vähän vaikeeta. (Kyseisellä hetkellä meillä oli 7 vierasta henkilöä talossa, joten housutta oloon ei juuri ole mahdollisuuksia. Ja näin maalla kun asutaan, niin ihmisiä lappaa ovesta sisään päivittäin, joten kyseinen tilanne ei ollut mitenkään harvinainen. Toisaalta mä en tarjoile näille ihmisille mitään ja tällä kertaa yksi vieraista teki ruuat ja järjesti tarjoilut. Hyviä puoliakin siis löytyy.)

 Voisipa se vauva jo taas herätäkin...

Remppa alkanut

Tällä viikolla sitten vihdoinkin meillä alkoi remppa. Tarkoituksena on remontoida yhdestä makuuhuoneesta lastenhuone ja fyllata varastokoppeja, jotta niistä ei tulisi talvisin kylmää makuuhuoneisiin. Sitten vähän pientä fiksausta portaisiin, vessaan jne. Melko pientä, mutta kuitenkin sen verran suurta, että mä pakenin Alvan kanssa remontin alta mökille.

Mökille lähdettiin keskiviikkona, mun neuvolan jälkeen. Aika turha neuvolakeikka, ei mitään erityistä. Mummi oli mökillä meidän kanssa ja Pappakin jonkin aikaa. Mukava lomailu siis jatkuu. Iskä tosin jäi kotiin remonttiavuksi. Alva selvästi ikävöi Iskää, joten tänään perjantaina tulimme takaisin kotiin ja ollaan täällä nyt ainakin alkuviikkoon asti. Toivottavasti Alva saa nukuttua jonkinlaiset päikkärit remonttiäänistä huolimatta. Loppuviikosta paetaan varmaan taas joko Turkuun tai mökille, jollei syntyvä vauva muuta suunnitelmia. La on jo parin päivän päässä, mutta mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei ole vielä ollut.

Alva oppi viikolla taas uuden sanan. Mulla on pinttynyt tapa sanoa aina Kiitos tai Kiitti, kun esim. saan jotain. Alva on jo pitkään ollut innokas antamaan mulle ja muillekin ihmisille erilaisia tavaroita. Olen aina kiittänyt häntä. Nyt hänkin on alkanut kiittämään saadessaan jotain. Ei tosin joka kerta, mutta muutaman kerran todistimme tätä tapahtumaa. Hän on muokannut Kiitti-sanasta omaan suuhunsa sopivan sanan ja niinpä Alva sanookin "Tiitti". Se on vallan hellyyttävää.

Neuvolassa taas kerran

Tänään vuorossa oli taas neuvola. Onhan se hyvä, että seurataan tarkasti tätä loppuraskautta, mutta jotenkin se turhauttaa. Verenpaine, sf ja hb mitattiin, sydänääniä kuunneltiin jne. Ei mitään erityistä. Kilpirauhasarvot olivat aika alhaiset. Neuvolan täti konsultoi lääkäriä, mutta samalla lääkityksellä jatketaan. Ongelmana mulla taitaa olla se, että en millään muista/jaksa ottaas sitä lääkettä, joten itseä tässä voi syyttää.

Sitten juteltiin tuosta synnytystapa-arviosta. Kysyin, että mitä kantaa mun kannattaisi tuolloin seuraavalla käynnillä olla. Lääkärihän sen päättää, että miten jatketaan, mutta kaipa mulla joku sananen on siihen sanottavana. Sanoin kannattavani tuota sektiota, jos synnytys ei ole tuohon 2.8 mennessä käynnistynyt. Neuvolan täti puolsi tätä kantaani. Hän totesi, että pelkkä isokokoinen lapsi ei olisi vielä sektion peruste, mutta hän uskoo, että mun "historiani" painaa vaakakupissa sen verran, että sektioon olisi perusteita. Jos kyseessä olisi ensimmäinen lapsi, niin sitten varmaankin odoteltaisiin kauemmin. Jos ja kun käynnistys ei ole oikein hyvästä ja jos tuosta La:sta vielä pitkäänkin odotellaan, niin vauva voi olla jo melko kookas, jolloin synnytys ei välttämättä etene yhtä nopeasti kuin normaalisti ja kun mun kohdalla on epäilyksiä jo muutenkin siitä, että synnytys ei varmaankaan mitenkään nopeasti etene, vaikka se itsellään lähtisikin syntymään. Eli sektiota kannatetaan parin viikon päästä.

Tänään oltiin jo toisen kerran Porin Jatseilla. Käytiin ensin katsomassa mulle uutta kameraa ja sitten suuntasimme Jazzkadulle. Käppäilimme sitä edes takaisin ja moikkailimme tutuille. Sitten suuntasimme Pelle Hermannin puistoon kuuntelemaan vähän musiikkia ja keinumaan. Alva kuunteli mielellään rokkiritaria ja jammaili rattaissa istuen.

Sää oli ihan hirmu lämmin taas kerran ja aurinko porotti täydeltä taivaalta. Siirryimme puun varjoon nauttimaan eväitä ja bongasimme lähistöltä myös Alvan siskon tyttärensä kanssa. Yhdessä sitten nautimme kauniista säästä, lapsista, keinumisesta ja hyvästä musiikista. Paluumatkalla pysähdyimme vielä heille kylään ja näin olimme kotosalla vasta kuuden jälkeen. Alvan päikkärit jäivät aika vähäiseen, joten nyt yhdeksän aikaan hän on jo sängyssä unta hakemassa. Kolinasta päätellen ei ole vielä tullut, mutta ehkä pian vauva on jo syvässä unessa... Dream on...

Neuvolassa (1v ja 2kk sekä rv 36+4)

Tänään aamupäivällä suunnattiin koko perhe neuvolaan. Iskä lähti mukaan pitämään Alvalle seuraa siksi aikaa, kun äiti itse on neuvolassa ja pääsipä Iskäkin välillä mukaan neuvolaan.

Minut tarkastettiin siis ensin. Painoa oli tullut ja turvotustakin on. Verenpaine ok, sydänäänet kuului jne. Ei siis mitään erityistä tai edes raportoitavaa. Iskä ja Alva tulivat tutkimushuoneeseen kuuntelemaan sydänääniä ja siellähän se vauvan sydän pompotteli 153 lyönnin minuutti vauhdilla. Pappalla sydän lyö vain reilu 40 kertaa minuutissa, mulla lähes 90 kertaa, mutta vauvan sydän se vasta työtä tekee.

Alva sai tällä neuvolakerralla piikin. Kuulemma tästä voi nousta tuossa viikon puolentoista sisällä kuumetta. Täytynee siis yrittää muistaa tarkkailla Alvan oloa sitten tuossa reilun viikon päästä. Tosin mä olen ehkä mitannut Alvan kuumeen vain kerran tai kaksi, joten en oikein edes tiedä, mikä se normaali lämpö hänellä on. Olen jotenkin ajatellut, että turhaa sitä lämpöä on mitata, jos vauva vaikuttaa hyvävoimaiselta mahdollisesta flunssasta tai muusta taudista huolimatta. Ajatuksena on mitata lämpö vain, jos lämmönnousulle on jotakin viitteitä. Voin siis sanoa, että Alvalle ei vielä ole ollut kertaakaan kuumetta tai sitten tämä äiti vain ei ole sitä huomannut...

Mittaus meni ihan mallikkaasti. Taas oli pari senttiä tullut pituutta lisää. Kuulemma ihan tasaisesti on Alva kasvanut ja nyt siis mennään sentti per kuukausi tahdilla. Vaatekoko 80 on ollut käytössä jo pienen iäisyyden ja kokoa 86 käytetään varmaan lähes vuoden loppuun asti, jollei jopa kauemmin. Harmi, sillä uusia voisi jo taas ostella :) Painokäyrä ei enää ollut mitenkään erityisen laskusuunnassa, ei ehkä ihan vielä vaakasuorassa, mutta jo hyvää vauhtia siihen menossa. Pitänee äidin vain luottaa siihen, että kyllä se sitten syö, kun nälkä on. Ollaan nyt vähän alettu napostelemaan syömistä varsinaisten ruokailujen välissäkin, mikä näyttää vaikuttaneen tuohon vaakaan. Olen ajatellut, että koska Alva ei kerralla paljoa syö, niin syököön sitten vähän useammin. Nektariinit ja mansikat ovat muuten tosi herkkua.

Neuvolassa kyseltiin myös Alvan puheesta, palikkatornien rakentamisesta, pottailusta, tutin ja tuttipullon käytöstä, yöheräilystä jne. Ei näistä mitään erityistä vielä puhuttu, mutta kerroin, että puhetta ja sanoja on alkanut tulla, palikkatorni ei oikein vielä synny, muuten kuin hyvin satunnaisesti, potan tunnistaa, mutta ei siinä juuri viihdy, tutti sekä tuttipullo ovat käytössä ja että yöllä herätään vähintään kerran. Kun ei mitään poikkipuolista sanaa tullut, niin luulen, että tilanne on ihan mallillaan täällä meillä. Toivottavasti.

Seuraava neuvola Alvalla onkin vasta 1,5 vuotiaana, mutta mähän siellä ravaan jatkossakin. Mun seuraava aika olisi ollut jo ensi viikolla, mutta koska mulla on silloin aika sairaalaan synnytystapa-arvioon, niin jätettiin ensi viikon käynti väliin ja palataan asiaan parin viikon päästä. 

Rv 33+4

Olin tänään neuvolassa. Nyt näitä neuvoloita onkin jo aika tiuhaan. Viime kerrasta on tasan kaksi viikkoa. Ja ennen tuota viime kertaa olin ollut vain 3 kertaa moikkaamassa neuvolan tätiä. Nyt käyntimäärä on jo kohta tuplaantunut. Varsinainen neuvolan tätsy on kesälomalla, joten paikalla oli sijainen. Täällä maalla on sekin hyvä, että sijainen on aina sama. Sijaistavat aina päittäin, joten sijainenkin tuntee jo varmaan kaikki vauva-asiakkaat. Mäkin olen tuolla sijaisella käynyt jo yksin ja Alvan kanssa aika monta kertaa. Täällä siis terveysasemalla on vain yksi työntekijä, eli tuo meidän neuvolan täti, joka sitten ottaa vastaan kaikki terveysasemalle tulevat vauvasta vaariin. Äitiys- ja lastenneuvolaa ei ole siten mitenkään eriytetty ja kouluterveyden hoito ja siitä eteenpäinkin on saman henkilön hanskassa. Varsinkin kun tämä henkilö vaikuttaa mukavalta ja tervejärkiseltä, niin menettely on musta tosi hyvä. Tietää sitten jokaisen henkilön taustat juuria myöden.

Paino oli taas noussut, mutta onneksi myös hemoglobiini. Nyt se oli arvossa 111, joten pientä nousua oli havaittavissa. Perätila/raivotarjonta arvelu päättyi tällä kertaa rt:n hyväksi, terkkari kirjoitti kuitenkin lähetteen synnytystapa-arvioon, joten siellä se sitten viimeistään ratkeaa. Kyllä mä itsekin olen tuon rt:n kannalla, koska ei ne potkut kovin alas osu. Hyvä kuitenkin päästä vähän keskustelemaan tuosta synnytyksestä. Parasta olisi varmaan kirjoittaa kysymyksiä ylös, kun paikan päällä niitä ei kuitenkaan enää muista. Käynnistystä en tällä kertaa haluaisi,  mutta siihen ei varmaan voi suuresti vaikuttaa. Toivottavasti lähtisi tulemaan itsestään. Tosin mulla on kyllä sellainen olo, että ei se itsestään sieltä ulos tule, joten en ole sitten yhtään varautunut siihen, että synnytys alkaisikin jossakin muualla kuin sairaalassa.