Pappa kalastaa

Pappalla on uusi harrastus, kalastus. Hän kalastaa olohuoneen sohvalla istuen. Pappa ottaa käteensä pehmolelujokerin, johon on sidottu nauha. Tätä pehmolelua hän heiluttelee nauhasta ja toivoo saavansa hyvän saaliin. Ja saahan hän. Aino yrittää innokkaasti tarttua tähän pehmoleluun käsillään, suullaan ja vaikka jalallaankin; ja aina välillä siinä onnistuu. Pappalla nappaa kala ihan hienosti ja saaliskin on komea.

Tyttömäisyyksiä

Meidän perheessä asuu yksi erittäin tyttömäinen tyttö. Alva pukee innolla päälleen erilaisia vaatteita ja asusteita. Erityisen suosion onvat saaneet Mummin baskeri ja kimalteinen kaulahuivi sekä Alvan omat vaaleanpunaiset talvikengät. Niitä Alva pukee päälleen naurun säestyksellä, tulee sitten näyttämään muille onnistunutta pukeutumistaan ja välillä käy tarkistamassa peilistä, että kaikki on hyvin. Samalla Alva kehuu itseään ja kertoo olevansa kaunis. Mitä hän tietenkin onkin.

Alva on hyvä muutenkin keikistelemään peilin edessä, tanssimaan lanteet notkuen, voimistelemaan Pappan kanssa olohuoneen lattialla vatsalihasliikkeitä tehden. Alva on mielellään huomion keskipisteenä ja kyläilemässä hän usein jaksaa näyttää taitojaan, jotta hän saisi ansaittua ihailua osakseen.

Nukkeleikit ovat olleet jo pidemmän aikaan in. Nukelle laitetaan vaippaa, nukkea laitetaan nukkumaan, mitä erilaisimpiin paikkoihin, eikä enää vain vaunuihin tai sänkyyn. Nukkea kannetaan sylissä, sitä röyhytetään ja halitaan. Nuken lisäksi myös pehmolelut saavat hellää hoivaa. Ainokin on hellyyden kohteena. Alva haluaa Ainoa syliin, antaa tälle tuttipullolla vettä ja osallistuu vaipanvaihtoon mm. kiinnittämällä vaipan tarroja. Alva heiluttelee Ainoa sitterissä tai autokaukalossa, jos Aino itkee. Yleensä meillä on kuitenkin "hyväntuulivainen" vauva.

Alva koristelee itseään muutenkin kuin vain vaatteilla. Helmikaulakoru on jo kesästä asti ollut lähes päivittäin käytössä. Mummin ostama hiuspanta laitetaan kaulaan tai päähän. Mummin luona haetaan Mummin korut ja hiuspanta ja niitä sovitetaan päälle pitkän aikaan. Myös heijastinlaatikko on kiintoisa ja sieltäkin parhaimmat killuttimet laitetaan kaulaan ja ranteisiin roikkumaan. Mummilassa Alva on päässyt laittamaan hiuksiin myös "pipalotteja", joita Mummikin välillä hiuksiinsa kiertää.

Meikkaaminen se sitten hauskaa onkin. Kun äiti meikkaa itseään, on Alva touhussa mukana. Huulikiiltoa pitää saada omiin huuliin ja meikkauksen jälkeen hän haluaa tutkia meikkejä. Olenkin antanut hänen niitä tutkia, mutta eilen hän onnistui ensimmäisen kerran avaamaan ripsivärin ja laittoi sitä omiin silmiinsä. Ihan ripsiin sitä ei tainnut mennä, mutta lähes kaikkialle muualle kylläkin. Rasvalla onneksi lähti, mutta nyt ripsiväri on siirretty turvallisempaan paikkaan.

Alva huomaa heti, jos äiti on meikannut. Yhteänä iltapäivänä laitoin vähän meikkiä, sillä aikaa kun Alva nukkui päikkäreitään. Kun Alva heräsi, niin hänen ensimmiset sanansa olivat, että Äiti meikkaa. Ei taida paljoa jäädä Alvalta huomaamatta.

Meijän Omppa

Ostin Alvalle joskus keväällä tai kesällä Kristiina Louhen kirjan "Ainon kanssa". Se on ollut jo pitkään Alvan suosikki ja sitä on luettu kannesta kanteen monen monta kertaa. Joulupukki toi Alvalle saman kirjailijan kirjan "Meidän Tomppa" ja myös siitä on tullut ihan todella suosittu. Jos Alva tuo mulle Meijän Ompan luettavaksi, tietää se pidempää lukusessiota. Kerta lukemisella kun siitä kirjasta ei eroon pääse. Suuret kiitokset Joulupukille.

Keväällä alkaa meillä synttärirumba, kun kahdeksan Alvan kaveria täyttää kaksi vuotta. Näitä Kristiina Louhen kirjoja taitaa meidän paketeista löytyä jokunen ja näemmä niissä on pieni alennuskin ainakin Akateemisessa kirjakaupassa.

Luovutin

Nyt on unikoulu meidän perheessä ohi ja nukkumisjärjestelyt jatkunevat alkuperäisenkaltaisena. Nukutus otti taas sen verran voimille, että kun yöllä olisi pitänyt jaksaa heilutella ja pysyä vahvana, Aino selätti äidin 10-0. Palattiin makuuhuoneeseen sänkyyn nukkumaan molemmat ja tissiteltiin tiheästi loppuyö. Ehkä kokeillaan parin kuukauden päästä uudelleen, kun nyt ei vielä mitään lopullista syntynyt.

Unikoulu loppusuoralla

Pari yötä on taas takana ja yöt menneet ihan hyvin. Ke-to välisenä yönä herätyksiä oli vain kaksi, mutta aamu valkeni jo siinä seitsemän aikaan. To-pe välillä herätyksiä oli neljä, joka on vielä kipurajan siedettävämmällä puolella, vaikkakin paremminkin voisi mennä.

Uutena "ongelmana" on nyt nukuttaminen. Aino ei millään haluaisi nukahtaa. Vaan huutaa vaunuissa pää punaisena, kunnes otan hänet syliin ja heijaan hetken siinä. Sylissä on ihan hyvä olla, mutta auta armias, kun hänet siirtää takaisin vaunuihin. Eilen illalla aloitin nukuttamisen yhdeksän aikaan ja yhteentoista meni, ennen kuin neiti antoi periksi.

Miksi nukumminen ja nukuttaminen on aina niin hankalaa? Se varmaan aiheuttaa eniten hampaiden kiristystä lapsiperheissä. Mikähän siihen tehoaisi...

5 kk neuvola

Tänään olin Ainon kanssa neuvolassa ja piikkiä pukkas. Hän sai kolme rokotetta, joista yksi otettiin suun kautta (rota) ja kaksi muuta tuikattiin reiteen. Hienosti Aino kesti rokotukset, vaikka ne vähän itkettivätkin. Onneksi äidin syli lohdutti hieman.

Neuvolassa juteltiin tuosta yöheräämisestä, mutta ei siihen taida mitään patenttiratkaisua olla. Tällä mun unikoululla jatketaan ja toivotaan parasta. Tosin noi rokotteet voi vähän häiritä seuraavana yönä, mutta eipähän tässä muutenkaan ole tottunut nukkumaan. Pituutta Aino oli kasvanut yllättävän vähän, tai sitten viime kertainen kasvu oli osittain haamua. Painoa oli taas tullut hyvin ja + 10 käyrällä ollaan, joten nälkä ei pitäisi öisin olla häiritsevä.

Unikoulun osalta viime yö oli menestys. Aino nukahti siinä kymmenen maissa, joskin heräsi vielä siinä 23 aikaan. Muutama heilautus vaunuja ja unimatti oli jo käynyt. Yhden aikaan Aino alkoi huutelemaan vähän enemmän, eikä  vartin heilutus tuottanut tulosta. Syötin hänet sitten ja siihen hän nukahtikin. Nostin hänet takaisin vaunuihin ja menin lohduttamaan Alvaa, joka heräsi Ainon huuteluun. Otin Alvan viereeni nukkumaan, mutta omat uneni jäivät vähän huonoiksi, joten vaihdoin sohvalle 04 aikaan. Aino jatkoi tuolloin vielä untaan ja heräsi vasta 06.15 syömään. Imetin hänet ja 06.30 hän oli jo takaisin nukkumassa. Uni olisi tainnut maistua enemmänkin, mutta jouduin herättämään hänet vähän ennen kahdeksaa neuvolan vuoksi. Näin kun jatkuisi tulevaisuudessakin (ilman tietty Alvan heräämistä...).

Osa 2

Mulla oli jo vähän odotuksia tuosta viime yöstä. Kun edellinen yö oli menestys, uskalsin toivoa seuraavankin yön olevan vähintään yhtä hyvä, mutta ihan niin ei käynyt.

Aino nukahti jo siinä puoli kymmenen maissa, mutta heräili vielä jokusen kerran ennen kuin kello löi 22. Myös alkuyöstä Aino heräili aina vähän väliä ja mä heiluttelin häntä vaunuissa. Kun heräilyä oli jatkunut kerran, pari tunnissa, en enää jaksanut kirjata heräämisiä ylös, vaan vain loikoilin sohvalla ja heilutin pitkälläni makoillen vaunuja. Vähän ennen kahta annoin vauvalle ruokaa ja sitten hän nukkui lähes tunnin, mutta sitten jatkui taas heräily tasaiseen (tappavaan) tahtiin. Toinen imetys oli viiden jälkeen ja taas sain pienen pätkän unta. Aamuyö ei tuonut kuitenkaan enää parannusta, vaan heiluttelin vaunuja puoli unessa. Puoli kahdeksalta Aino sitten päätti, että nyt riittää makoilu ja siitä sitten alkoi aamutoimet.

Ensi yöksi ei mulla sitten olekaan mitään odotuksia. Vaunut eivät tainneet olla mikään lopullinen ratkaisu, mutta jatketaan tätä nyt vielä jokunen yö. Jos vaikka tuo yösyöminen sentään vähenisi. Tai onhan se jo nyt vähentynyt, enkä usko, että vauvalla on mikään nälkä. Syöminen vaan taitaa olla niin mukavaa, että kun siihen on mahdollisuus, niin sitä ei jätetä käyttämättä.