Arki alkaa

Huomenna alkaa arki. Iskä palaa pitkältä viiden viikon lomalta töihin ja me tytöt jäädään kaksin. Onneksi seuraava viikko on täynnä ohjelmaa, joten eiköhän selvitä ensimmäisestä viikosta ilman mökkihöperyyttä.

Maanantaina ei varsinaisia menoja ole, vaan totutellaan taas kaksin oloon. Mitähän Alva tykkää, kun on vain äidin naama, jota katsoa... Tiistaina mennään kyläilemään ja tapaamaan kavereita tuohon puolen tunnin matkan päähän. Tapaaminen on sovittu vähän pahasti Alvan päiväunien aikaan, mutta ehkä autossa Alva saa sentään nukuttua pienet tirsat ja kotiin tullessa vähän pidemmät.

Keskiviikkona on neuvola. Kyseessä on lääkärintarkastus, joten siinä ei varmaan kauaa nokka tuhise. Jotenkin noi lääkärin tarkastukset ovat ihan turhia, kun ne kestävät varmaan sen viisi minuuttia ja sitten ollaan jo ulkona. Paino ja pituus ja korvat, ja se oli siinä. Kiirettä siellä ei musta lääkärin vastaanotollakaan ole, koska eipä siellä ole koskaan ketään, kun mennään ja lähtiessäkään ei odotustilassa ole muita. Maalaiselämän mukavuuksia, kun ei tarvitse jonottaa.

Torstaina onkin äidillä omaa aikaa. Mummi tulee jo aamuselta meille ja mä lähden kaupunkiin. Takaisin on tarkoitus tulla hyvissä ajoin ennen neljää, jotta Alva pääsee totutusti päikkäreille.

Viikko on siten melko kiireinen, mutta ehkä siinä kuitenkin ehtii tottua taas tähän arkeen. Nyt äiti on saanut jäädä aamuisin loikoilemaan sänkyyn, kun Alva ja Iskä ovat nousseet aamutoimiin. Myöskään vaunulenkille ei äidin ole tarvinnut viikkoihin lähteä, mutta nyt on taas kaikki toisin. Taitaa Alvalle tulla kova ikävä Iskää, kun hän ei enää päivisin olekaan kotosalla.

Tuntuu, ettei uusia taitoja ole vähään aikaan opittu, mutta vanhoja taitoja on hiottu sitäkin paremmaksi. Konttauksen mestari ei enää arastele konttausta lainkaan ja seisominenkin on jo aika varmaa. Kaatumisia tulee, mutta harvoin, ehkä vain yksi kolaus viikossa. Seistessä tukea otetaan enää yhdellä kädellä ja toisella tavoitellaan tavaroita tai muuta kiinnostavaa. Alastulokin on hallittu ja sitten matka taas jatkuu kohti uusia mielenkiinnon kohteita.

Kävely taaperokärryn kanssa onnistuu, mutta sitä ei Alva vielä itse aloita, vaan hänet pitää ensin nostaa seisomaan taaperokärryn taakse ja siitä kävely alkaa. Mä kävelen ja seuraan ihan muutaman sentin päässä perässä, koska tässä niitä kolhuja vielä sattuu, mutta kyllä Alva jo ilman apuja noin pari metriä pääsee ja alaskin tullaan, joskin se on vähän vaikeaa. Olen myös kävelyttänyt Alvaa siten, että pidän häntä käsistä kiinni. Tämä on myös aika vaikeaa, eikä montaa metriä päästä etenemään, kun voimat uupuvat. Keskittyminen on tässä oltava hyvä, koska muuten homma menee pipariksi.

Tänään Alva herkutteli jauhelihakastikkeella ja perunalla. Tein meille jauhelihakastiketta, josta otin pienen annoksen ennen maustamista. En soseuttanut kastiketta, mutta yritin vähän pienentää sitä haarukalla. Jauhelihaan tällä ei juuri ollut vaikutusta, mutta sipulit ja tomaatit muusaantuivat. Ne tosin olisi varmaan suussakin helposti muussaantunut. Kastike teki ihan hyvin kauppansa, vaikka vähän jauhelihan kokkareet suussa pyörivätkin. Suurin osa kuitenkin
nielastiin, joten ei Alva juuri kokkareita välttele. Hyvä niin.

Tällä viikolla Alva on myös soittanut ensimmäisen puhelunsa. Puhelu meni Iskän kirjanpitäjälle ja tilitoimiston täti ihmetteli puhelimessa, että kenen kanssa hänellä on ilo keskustella. Alva oli kuitenkin ihan hipi hiljaa, eikä edes päristellyt yhtään. Taisi tyttö mennä vakavaksi, vaikka kaiuttimen kautta onkin Mummille ja Iskälle monestikin puhuttu.

Tänään oli Mummikin Alvaa moikkaamassa. Kun Alva heräsi ensimmäisiltä päikkäreiltä oli Mummi vastassa. Se oli varmasti mukava yllätys, kun pääse Mummin syliin. Mummi toi tuliaisina vaatteita ja kengät. Vaatepuoli onkin vähän Alvalla vajaa, joten täydennys tuli tarpeeseen. Pian aletaan varmaan siirtymään 86 kokoon, mutta vielä 80 on ihan passeli. Toivottavasti pakkasjakso on nyt tältä kertaa ohi ja voidaan vähän vähentää vaatetusta sisälläkin.

Viimeiset kaksi yötä ovat menneet hyvin. Toivottavasti näin jatkuisi tulevaisuudessakin.