Viikko alussa taas

Taas on viikko mennyt ja nopeasti. Keskiviikkona oltiin Alvan 8 kuukautisneuvolassa ja hyvin meni. Vähän Alvaa harmitti, kun lääkäri alkoi kuunnella stetoskoopilla. Mahtoiko lääkäri tulla liian lähelle vai olikohan se vempain rinnan päällä kylmä. Sitten pikainen vilkaisu korviin, paino ja pituus ja se oli taas kerran siinä. Nämä lääkärineuvolat ovat kyllä yhtä tyhjän kanssa tai ehkä jos olisi jotain ongelmia, niin sitten ne olisi vähän perusteellisempia. Onneksi Alva on kuitenkin kehittynyt ihan hyvään tahtiin eikä ongelmia ole ollut. Seuraava neuvola onkin sitten vasta maaliskuussa.

Paino ei ihan vielä rikkonut 10 kilon rajaa, mutta ei siitä enää kauaksi jääty. Nyt puntarin lukema oli 9790g. Pituutta oli kahdessa kuukaudessa tullut 3 cm ja nyt siis päälaki on 74,5 cm:n korkeudella. Tällä kertaa myös äiti punnittiin ja jostakin oli tullut salakavalasti viisi kiloa lisää. Pitäisi vähän seurata syömistä, ettei tilanne ihan karkaa hanskasta.

Keskiviikko ja torstai välinen yö meni ihan hurlumhei-meiningillä. Herätyksiä oli läpi yön noin puolen tunnin välein. Tai ei vanhemmat sentään onnistuneet ihan joka kerta nukahtamaan, joten vanhemmille taisi tulla vain yksi tai kaksi herätystä. Aamulla sitten viimeistään varmistui yösählingin syy, kun Alva puraisi Äitiä sormeen kahdella hampaallaan. Seuraavaksi yöksi annoin Alvalle särkylääkkeen, jonka teho kesti kahteen-kolmeen asti ja sen jälkeen yö meni vähän katkonaiseksi. Kolmas yö nukuttiin jo ihan hyvin ilman lääkettäkin, joten tällä kerralla päästiin aika vähällä ja nyt kaksi komeaa hammasta loistaa alaleuasta. Pitänee vähitellen alkaa säännöllistämään hampaiden pesua. Nyt se on tainnut jäädä kertaan kahdessa viikossa. Hammashoitaja taitaa kauhistua.

Alvan uusin ihastuksen kohde on vaarallinen ja varmaan siksi niin kiehtova. Jos keittiön tai olohuoneen ovi jää hetkeksikin auki, vilahtaa vauva nopeaakin nopeammin eteiseen ja siellä eteisen rappusiin. Rappusten kiipeäminen saa ihastuneen hymyn ja naurun Alvan huulille. Ja reippasti hän niitä jo kiipeääkin. Ylös saakka pitää päästä ja pieni kierros makuuhuoneessa ja sitten alas. Ylöspäin meno onnistuu jo melko hyvin, vaikka koko ajan saa olla ihan vieressä, jottei Alvan jalka vaan lipsahda rappuselta. Alaspäin tulo onkin jo sitten aika vaarallista. Peppu edellä ei tule kuuloonkaan, vaan kasvot edellä sieltä on tultava. Kovin montaa porrasta en anna hänen tulla itsenäisesti alas, vaan otan hänet sitten syliini ja tulemme loput portaat yhdessä alas. Näin se menee sentään vähän turvallisemmin. Nyt portaiden kiipeämistä on vähän säännöstelty ja vain kerran tai kaksi kertaa päivässä niitä saa mennä kiipeämään. Taitaisi Alva olla niissä koko ajan, mutta vähän turvallisempia harrasteita pitää löytyä.

Viikonloppuna olimme Mummin ja Pappan hoidossa Turussa. Iskä jäi kotiin talon pitäjäksi ja taisi nauttia hiljaisuudesta ja omasta rauhasta, joskin ikäväkin taisi välillä olla. Äiti pääsi pitkästä aikaa lauantai-iltana vähän ulos. Olin ystäväni kanssa intialaisessa ravintolassa syömässä ja kyllä vain se breikki teki hyvää, vaikka kotiintuloaika olikin jo siinä kahdeksan jälkeen. Koskahan viimeksi kotiintuloaika on ollut niin aikaisin... Ala-asteella varmaan.

Viikonlopun aikana nähtiin myös pitkästä aikaa Paapaa (äidin isoisä) ja Iso-Mummia. Alva ei ole heitä nähnyt moneen kuukauteen, joten uusi tutustuminen oli paikallaan. Alkuun Alva seuraili hiljaisena tapahtumien kulkua, mutta rohkaistui sitten vähitellen. Sylissäkin jo viihdyttiin ja kaikki temput näytettiin. Myös Kummitäti kävi kurkkaamassa Alvaa.