Päivärutiinia

Nyt kun Alva on kahdeksankuukauden on päivämme muotoutuneet tällaisiksi

Aamulla Alva herää 9:30-10 aikaan. Tämä on tässä joululoman aikana koko ajan myöhentynyt ja yhdeksän herätyksiä ei ole ollut aikoihin. Vähän myöhäänhän tuo on, kun yleensä vielä pyöritään sängyssä, ennen ylös nousemista. Aamupuuro on siten vasta lähempänä yhtätoista.

Aamupuuro on nyt alkanut maistua todella hyvin. Keitän peruseloveenaa mikrossa noin puolen desin verran. Kun puuro on valmista laitan joukkoon vähän maitoa ja melko paljon jotain hedelmä- tai marjasosetta. Puuron päälle maistuu vielä lähes kaksi desiä maitoa. Aamupäivä menee siten, että vanhemmat syövät Alvan ruokinnan jälkeen aamiaista ja lukevat lehteä. Alva tutkii lelujaan, availee yhtä keittiön laatikkoa, jossa on häntä varten kauha, puulusikka, pallo, kirja jne. Alva on todella hyväntuulinen ja höpöttää yksikseen samalla kun leikkii leluillaan.

Kun heräämisestä on kulunut reilu kaksi tuntia, alkaa päikkäriaika. Aamupäivä päikkärit alkavat siinä ennen ja jälkeen kahdentoista ja ne nukutaa sisällä. Nyt kun Iskä on ollut lähes kuukauden kotosalla, on hän lähtenyt Alvan kanssa ulkoilemaan. Alva nukahtaa lähes välittömästi, kun vaunut nytkähtävät liikkeelle.

Alva on tässä joulun aikaan nukkunut aamupäivällä vain noin tunnin päikkärit ja hän yleensä herää heti, kun vaunut pysähtyvät. Nyt parina päivänä tilanne on normalisoitunut ja unta on riittänyt kaksi tuntia. Herätys on siten siinä kahden aikaan.

Tällöin maistuu jo ruoka, mutta määrät eivät enää ole yhtä hurjia kuin ennen. Nyt hyvällä tuurilla menee yksi pieni pilttipurkillinen ruokaa, mutta ei mitenkään aina edes sitä. Lähes aina sinne jää jotain pohjalle ja se lentää roskiin. Maitoa sentään maistuu taas puolitoista desiä.

Jos mitään erityistä menoa ei ole, niin sisällä ollaan taas. Alva tutkii lelujaan ja nousee lähes yhtenään seisomaan, milloin mitäkin tukea vasten. Nyt seisomaan nousu on jo aika varmaa, tosin liukkaat villasukat tuovat siihen lisää haastetta. Alastulokin sujuu melko hallitusti, ja Alva pääsee takaisin konttausasentoon ilman haavereita. Muutaman kerran viikossa tosin alastulo on sen verran horjuvaa, että lohduttavaa syliä tarvitaan.

Neljän jälkeen Alva syö hedelmäsosetta. Tätä herkkua sentään menee koko purkillinen, eikö nirsoilua ole näkösällä. Maito maistuu taas, joskaan ei aina ihan koko pullollista. Päikkäreille on tarkoitus mennä neljältä, mutta koska nyt päikkärit ovat päättyneet vasta kahdelta, vien Alvan omaan sänkyynsä vasta siinä puoli viiden aikaan. Tällä hetkellä on tarkoitus opettaa Alvaa nukkumaan näitä toisia päikkäreitä omassa sängyssään, koska isossa sängyssä vaarana on tippuminen, jos en ole koko aikaa hänen vierellään.

Toiset päikkärit kestävät siinä tunnin verran ja yleensä Alva alkaa jutustelemaan sängyssään vähän ennen kuutta. Nyt on toisen lämpimän ruuan aika. Se maistuu kuten lounaskin. Jotain syödään, mutta kaikkea ei hotkita. Ja sitten maitoa päälle.

Iltapuuron aika on siinä puoli yhdeksän aikaan ja sitä ennen on vaihdettu yökkärit päälle ja kuiva vaippa. Puuro maistuu taas ihan kohtuullisesti, jos ei Alva ole jostakin syystä jo yliväsynyt. Maito tekee ison puuroannoksen jälkeen toki kauppansa ja pullottava vatsainen vauva kannetaan omaan sänkyyn nukkumaan siinä yhdeksän jälkeen. Joululomalla tämä nukkumaan meno venyi usein jopa yli kymmeneen, mutta nyt on tarkoitus siirtyä tuohon vanhaan nukkumaanmeno aikaan. Jos vaikka aamutkin vähän aikaistuisi, vaikka mukavahan se on nukkua itsekin pitkään.

Nukahtaminen on enemmän tai vähemmän väsytystaistelua. Välillä tuntuu, että Alva jaksaa keikkua sängyssään tuntikaupalla ennen kuin uni tulee. Toisinaan, kuten tänään, uni tulee jo vajaassa vartissa. Yksinään Alva ei kuitenkaan osaa nukahtaa, vaan äidin on oltava sängyn vieressä varmistamassa unen tulo. Istun sängyn vieressä ja laitan Alvan kyljelleen nukkumaan, tutin suuhun ja peiton päälle. Alva yrittää tästä nousta seisomaan, mutta yritän pitää häntä paikallaan ja toistan nukkumaan laiton, kun hän ennen pitkää kuitenkin pääsee kierähtämään vatsalleen ja nousemaan kontalleen ja siitä seisomaan.

Uni on vieläkin melko katkonaista. Ensimmäinen herätys on lähes kellon tarkasti puoli yksi, seuraava siinä kolmen kinttaalla ja neljän-viiden aikaan taas. Jos Alva vielä tällöin nukahtaa kohtuullisen helposti omaan sänkyynsä, nukkuu hän siinä ehkä jopa kahdeksaan, jolloin hän viimeistään siirtyy meidän sänkyyn. Perhepedin hyvänä puolena on, että jos Alva siinä vielä heräilee, hän saa itse unenpäästä kiinni, eikä pääsääntöisesti kaipaa tuttia tai muuta nukutusta. Toisaalta oma nukkuminen jää heikommaksi, kun Alva potkii vähän väliä ja omaa liikkumista joutuu hillitsemään Alvan heräämisen pelossa.