Tammikuu lusittu

Taas on kuukausi vaihtunut ja tammikuun aikana on Alva kehittynyt taas aimo annoksin. Joulukuussa ei varsinaista uusien taitojen kirjoitusta ollut ollenkaan, joten marraskuun kirjoitukseen verrattuna muutos on ollut iso.

Konttaus on vieläkin pääasiallinen liikkumismuoto, mutta taaperokärryllä mennään jo todella vauhdikkaasti. Juoksuaskelia ei vielä ole otettu, mutta liukkailla sukilla kävely on jo lähes juoksemista. Taaperokärrystä ei tarvitse enää pitää kiinni eikä Alva takana enää tarvitse kävellä. Riittää, kun seinän kohdatessa käy hänet kääntämässä kohti uusia seikkailuja. Alva jaksaa kävellä olohuonetta (noin 8 metrin matka yhteen suuntaan) päästä päähän taukoja pitämässä. Varmaan 100 metrin matka tulee täyteen jo lähes kerta kävelyllä. Onkohan Alvalla sisäinen askellaskuri, johon pitää päivittäin kerätä riittävästi askelia...

Ilman kärryä Alva ei vielä astu juurikaan askeltakaan. Edes sohvan reunasta kiinni pitäen ei liikkuminen vielä onnistu. Ehkä yhden tai kaksi askelta hän voi sivusuunnassa tuesta kiinni pitäen ottaa, mutta ei juuri tämän enempää. Seisominen itsessään on jo riittävää. Seisominen onkin Alvalla jo hyvin hallussa, eikä varsinaisia kaatumisia tule, jos hän jaksaisi keskittyä seisomiseen. Välillä vaan ajatukset liukuvat muihin asioihin ja kiinni pitäminen unohtuu. Silloin edessä on muksahdus lattialle. Muutamia kertoja Alva on onnistunut pienen hetken seisomaan ilman tukea, mutta kyseessä on vain muutama sekuntti ja sekin vahingossa.

Puheen ymmärtämisessä on tapahtunut ensi askeleet. Kiellon Alva jo tunnistaa, mutta vielä se ei sitä juurikaan tottele. Kylässä joskus kiellosta pahastutaan niin paljon, että sitä totellaan, mutta kotona ei juuri koskaan.

Alvan lempikirjassa on lampaan kuva ja sen alla teksti siitä, mitä lammas sanoo - bää. Kun sanon Alvalle, että mitä lammas sanoo, nousee kasvoille heti hymy ja odotus siitä, että koska se äiti määkii kuin lammas. Tämän jälkeen Alva sitten alkaa itsekin leikkimään lammasta ja bää huudot kaikuvat talossa. Myös kysyttäessä, ottaako Alva vettä, vastauksena on aina iso hymy ja suu aukeaa isoksi, kun vesilasi lähestyy. Hymy syttyy kasvoille myös, kun eteisestä kuuluu kolinaa ja Äiti sanoo Alvalle, että Iskä tulee.

Pappa yritti viime viikolla opettaa Alvaa sanomaan Pappa.
Pappa: Sano pappa.
Alva: Eh.
Pappa: Sano pappa.
Alva: Eh.
Vastusteluista huolimatta Alva jo osaa kyllä toistaa perässä pa-pa, kun hänelle sitä muutaman kerran sanoo.