Nyt kun raskaus on jo ylittänyt puolen välin (kai?), voikin jo verrata raskauksia keskenään. Onko ne olleet täysin toisistaan poikkeavat vai ihan sisaruksia keskenään...
Alkuraskauden pahoinvointi oli kummassakin raskaudessa samanlaista. Mulla ei onneksi ole ollut mitään järkyttävää pahoinvointia, eikä kertaakaan ole tarvinnut käydä vessassa pönttöä halaamassa. Ainoastaan huonovointisuus on ollut kiusana, mutta se on ollut hyvin hallittavissa. Voin siis olla onnellinen.
Alkuraskauden aikana mä olen ollut aika tajuttoman väsynyt ja nälkäinen. Nämä ovat myös tuttuja tunteita edellisen raskauden ajalta. Tuolloin olin töissä ja tottunut lähtemään kotiin vasta siinä kuuden-seitsemän jälkeen. Raskausaikana tämä kuitenkin muuttui ja kellokortti tuli leimattua heti neljältä. Keskittymiskykyä ei enää ollut, sillä vatsa kurni niin kovaa, että ruokaa oli saatava. Tuolloin lisäsinkin ruokavaliooni yhden lämpimän ruuan. Tämä oli sikäli hyvä ratkaisu, ettei iltaisin tullut naposteltua mitään turhaa ja painokin pysyi hyvin kuosissa. Nyt kotona ollessa nälkä on ollut koko ajan läsnä ja ruokaa on valunut kurkusta alas. Poissa on ateriarytmi, kunnon ateriat jne. Herkkuja tulee puputettua ja painossa se näkyy, joskin alkupainokin oli tällä kertaa jo ihan eri lukemissa.
Ensimmäisen raskauden aikana sanoin, että mut on luotu raskaana olemaan. Mä voin silloin koko raskaus ajan ihan hyvin. Ei kolotuksia, unettomuutta, liitoskipuja, selkäsärkyä tai muutakaan kremppaa. Tämä toinen raskaus on ainakin tähän asti mennyt ihan edellisen kaltaisesti. Ei siis mitään valituksen aihetta.
Neuvolassa kävin ensimmäisen raskauden aikana useammin kuin nyt. Ensiraskauden aikana seuranta taitaa yleisestikin olla tiiviimpää, eikä silloin taantumakaan vaikuttanut. Nyt käyntejä ei ole edes joka kuukausi, mikä tosin on myös oma valinta. Ensimmäisen raskauden aikana oli myös paljon hermostuneempi, että mitenhän tämä raskaus etenee ja mitä tuleman pitää. Nyt osaa jo ottaa lunkimmin, ja tietää, että aika vähän sitä itse sitten kuitenkin voi vaikuttaa, miten kaikki menee.
Tällä hetkellä ei ole aikaa seurata omaa oloaan ja raskauden etenemistä sillä intensiteetillä kuin viimeksi. Nyt viikot hujahtavat ohi ja puolivälikin on jo saavutettu. Viime kerralla luin viikottain vauva-kirjasta, miten sikiö on milläkin viikolla kehittynyt. Nyt luulen lukevani siitä yhtä useasti, mutta yleensä sivuja saa kääntää viime lukemisen jälkeen aika monta.
Raskaudet ovat siis aika samalaiset, mutta olosuhteet ovat nyt muuttuneet ja vauva-arki vienyt mukanaan.
Lämpimiä neuleita
9 vuotta sitten
*click*
*click*

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti