Arki aikaistuu

Vähän vähältä on Alva hivuttanut aamuaan aikaisemmaksi ja aikaisemmaksi. Kymmeneen nukumista ei enää tapahdu, eikä edes yhdeksään. Nyt herääminen tapahtuu lähempänä kahdeksaa ja välillä jo ennenkin. Eilen ja tänään heräiltiin siinä puoli kahdeksan aikaan. Aamu-uniselle äidille tämä on ollut yllättävän helppoa. Mä yleensä heräilen jonkun verran ennen Alvaa, kun Alva alkaa kääntyilemään ja osoittamaan heräämisen merkkejä. Yleensä saan vartin verran heräillä rauhassa, ennen kuin Alva sinkoaa pystyyn.

Aamun aikaistuminen on tietenkin aikaistanut myös päikkäreitä. Ekoille päikkäreille ja samalla vaunukävelylle lähdetäänkin nykyään jo siinä kymmenen maissa. Tosin nyt on nämä ekat päikkärit ainakin poikkeuksellisesti lyhentyneet noin tuntiin, kun aikaisemmin on unta vedetty hyvällä halulla kaksikin tuntia ja jopa yli.

Toiset päikkärit ovat vielä päivärutiinissa mukana. Niille on normaalisti nukahdettu siinä neljän aikaan, mutta yritän nyt vähän aikaistaa niitä ja jos Alva ekoilta päikkäreiltä heräilee jo ennen kahtatoista on kolmen aikaan vauva jo aika väsy. Toisetkin päikkärit ovat vielä pitkät, joten ainakin puolitoista tuntia on unta saatava tai parikin tuntia. Sitten sitä jaksaakin peuhata illalla.

Iltaunille Alva näinä aikoina menee siinä puoli kymmenen maissa ja sammuu Äidin tai Iskän viereen aika helpolla. Tosin yleensä siinä sammuu Äitikin, joten sitä omaa aikaa on vain päikkäriajat, koska illalla väsy iskee molempiin yhtä aikaa.

Ruokahalu ei Alvalla vieläkään ole parantunut. Aamuun ollaan löydetty joitakin jogurtteja ja viilejä, jotka maistuvat, mutta varsinainen ruoka ei vieläkään oikein maistu. Pienen pilttipurkin verran ruokaa maksimissaan kerralla menee, eikä sitäkään sentään kahta kertaa päivässä. Linnun annoksilla siis mennään edelleen, vaikka purukalustokin täydentyi viime yönä yhdellä ylähampaalla. Hampaan lisäksi aamulla oli havaittavissa alkavan silmätulehduksen merkkejä, joten iltapäivällä pitänee suunnistaa apteekkiin, jos lääkärikummi ehtii soittamaan sinne puhelinreseptin.