Tervetuloa maaliskuu

Nyt toivottavasti on vihdoinkin talven selkä taittunut ja päivät alkavat lämmetä vähitellen. Helmikuu on ollut tylsä kuukausi siinä suhteessa, että lunta ja pakkasta on riittänyt yli oman tarpeen. Sisällä on saatu olla ihan riittämiin ja ulkopäikkärit ovat olleet harvinaisuus. Toivottavasti nyt siis aurinko jo alkaa päivisin pitämään pakkasta vähän kurissa.

Helmikuun uusi taita on tuetta seisominen. Se onnistuu jo todella hyvin. Usein vaikuttaa siltä, että siinä voisi seistä jo ihan ilman vaikeuksia loputtomiin, mutta toisinaan peppu painaa sen verran, että alas mukasahdetaan. Seisominen on vieläkin Alvasta ihan älyttömän hauskaa. Alva ihan innossa nauraa ja varmistaa sen, että joku on häntä ihailemassa ja kehumassa. Ei taida seisominen ilman yleisöä olla ollenkaan niin mukavaa.

Ensimmäiset askeleet on myös nyt otettu ja tässä kuussa se taito varmaan vahvistuu. Vielä askeleet ovat hyvin haparoivia, mutta ihan tarkoituksella otettuja kuitenkin. Taaperokärryllä kävely on vieläkin ihan mukavaa, mutta parasta on, kun Iskä vetää kärryjä ja Alva saa itse seistä kyydissä. Tämän riemun kun aloittaa, niin siinä menee koko ilta, koska lopettaminen saa aikaan pahan huudon. Lisää, lisää, lisää, huutelee Alva.

Kun kymmenkuukautta tuli tässä päivänä muutamana täyteen, ollaan sen jälkeen maisteltu vähän viiliä (kerran, ei hyvää, kun en laittanut herkkusosetta joukkoon), rasvatonta maustamatonta jogurttia (kerran ja kohtalo kuten viilillä) sekä Bulgaria jugurttia (pari kolme kertaa kokeiltu ja puoli purkkia menee yhdessä herkkusoseen kanssa. Vähän on kylmää ja se puistattaa, joten pitäisi muistaa ottaa se vähän ennen syömistä lämpeämään keittiön pöydälle.) Myös rahkaa, raejuustoa, kermaviiliä, jätskiä ja pehmistä on jo kokeiltu. Tosin pienen pieniä annoksia.

Tänään muuten paikansin Alvan alaleuasta viidennen hampaan.