Lukutoukka

Kun vielä odotin Alvaa, toivoin että hän innostuisi minun ja Iskänsä tavoin lukemisesta. Mä itse opin lukemisen vasta lähes kymmenvuotiaana, mutta sen jälkeen olenkin lukenut ahkerasti, viime vuosia lukuunottamatta. Itse olen lukemisen kautta saanut ja oppinut vaikka mitä, joten sen haluaisin siirtää myös tyttärelleni.

Nyt on tytöstä kehittynyt todellinen lukutoukka. Hän tuo meille vanhemmille kirjoja koko ajan ja niitä pitää yhdessä sylitysten lukea. Ihania nämä lukuhetket... Mutta nyt ne suoraan sanoen alkavat vähän rasittaa. Alva tuo kirjaa aina ensimmäisenä aamulla noustessaan. Yritän siirtää lukuhetkeä siihen, että ollaan aamutoimet tehty, mutta usein luetaan jo vähän ennen niitäkin. Kirjoja Alvalla on vähän alle kymmenen ja niitä luetaan päivän mitaan vähintään viisi kertaa. Mä osaan jo ulkoa ne kaikki kirjat; lorut ja muut tulee jo automaattisesti. Kun Iskä illalla tulee töistä, siirtää Alva lukuhuomionsa äidistä Iskään. Iskä saa nyt vuorostaan lukea kirjat pariin kertaan läpi ja illan aikana äitikin tulee lukeneeksi ne taas jokusen kerran.

Perjantaina kun oltiin kaupungilla yritin ostaa uusia kirjoja, joita taas jaksaisi uudella innolla lukea. Myynnissä ei kuitenkaan ollut oikein sellaisia kirjoja, joita haluaisin. Kirjan pitäisi olla paksusivuinen ja kuvat mukavia ja tekstissäkin jotain järkeä. Tarjolla oli vain pelkkiä maatila- kirjoja, joita meillä jo onkin, autokirjoja, valokuvia eläimistä, eikä juurikaan mitään tekstiä. Ostin kuitenkin yhden uuden lisää. Jotenkin jo odotan aikaa, jolloin Alvalle voisi lukea oikeita satuja. Liisa Ihmemaassa, Mauri Kunnaksen kirjoja, Muumeja, Tatu ja Patu ja mitä niitä uusia nyt onkaan. Vielä hän ei kuitenkaan jaksa näitä kuunnella eikä seurata, joten niiden lukeminen ei vielä innosta. Nämä lorutoukat alkavat ikävä kyllä nyt olla loppuun kuluttuja. Ehkä vähitellen voisi siirtyä paksuista kirjoista tavallisiin ohutsivuisiin kirjoihin.