Tänään aamu alkoi "perinteisellä" äitienpäiväyllätyksellä, eli sain nauttia aamiaista sängyssä. Se oli todella ihanaa ja Alvakin tuntui pitävän Karneval-kekseistä heti aamutuimaan. Jo perjantaina sain mieheltä kukkia. Olin jo vähän aikaisemmin vinkannut, että äitienpäiväksi olisi kiva saada kukkia, mutta että ne olisivat ihan riittävät, eli lahjaa ei välttämättä tarvitse hankkia. Toivoin ruukkukukkaa, jotta se kestäisi vähän pidempään ja leikkokukkia meillä on vielä jäljellä Alvan synttäreiltä. Sain ihanan vaaleanpunaisen ruusun ruukussa. Sen voikin varmaan istuttaa ulos, jos saan sen kestämään siihen asti, että yöpakkaset ovat lopullisesti ohi.
Päivällä kävimme nauttimassa äitienpäivälounasta seisovassa pöydässä. Ruoka oli hyvää ja Alvakin sitä maisteli omaan tahtiinsa. Paljon ruokaa hän onnistui suuhunsa laittamaan, mutta sieltä taisi tipahdella ulos lähes sama määrä. Toivottavasti sentään jotain päätyi vatsaan saakka. Meidän pöytä ja sen alunen olikin aika sotkuinen, kun lähdimme suunnistamaan kotiin päin. Kotimatkalla kävimme miehen serkkuja moikkaamassa ja siellä Alva taas esitteli tanssitaitojaan. Alvan kanssa on mukava käydä kylässä ja ravintoloissa, koska hän on siellä vain iloisen utelias, eikä juurikaan saa mitään vierastus-, raivari-, väsymys- tai muita kohtauksia. Ravintolassa ja esim. ruotsinlaivan seisovassa pöydässä hän melko mukavasti jaksaa syödä itse ja saa siten aikaa kulumaan. Jonkin verran hän tykkää käydä kävelemässä ja tutustumassa paikkoihin, mutta tämä on vielä pysynyt hyvin kohtuuden rajoissa.
Viime vuoden äitienpäivästä en muista mitään. Myöskään miehellä ei ole mitään muistikuvaa siitä päivästä. Aika erikoista, kun se kuitenkin oli mun ensimmäinen äitienpäiväni. Todennäköisesti olemme olleet Mummin ja Pappan luona syömässä tai ainakin kahvilla, koska asustimme silloin keittiörempan takia Turussa. Mutta mitään varmaan en siitä muista. Taisin olla vielä aika pihalla Alvan syntymän johdosta.
Lämpimiä neuleita
9 vuotta sitten
*click*
*click*
Kuullostipa mukavalta äitienpäivältä! Minun piti tuohon edelliseen kommentoida, että ihanaa kun teitin tyttö tykkää lukemisesta (vaikka joo voi liiallisuuksiin mennessä rassatakin). Meidän poika tykkää enempi sivujen kääntelystä kuin kuvien ja tekstin ihmettelystä. Loruja sen sijaan tykkää kyllä kuunnella ilman kirjaa. Minäkin odotan sitä aikaa, kun pääsee lukemaan oikein kunnon pitkiä satuja.
VastaaPoistaHeissan!
VastaaPoistaMuistan oikein hyvin viime vuoden äitienpäivän. Olitte käymässä mummin luona ja serkutkin olivat perheineen. Oli Alvan ensimmäinen vierailu mummin ja papan luona. Hän nukkui melkein koko vierailun ajan meidän makuuhuoneessa. Käytiin välillä katsomassa porukalla ja hän ei vaan herännyt. Sitten serkut lähtivät jo kotiinkin kun HÄN vasta heräsi. Otettiin kuvia ja ihailtiin uutta tulokasta. Olitte tosiaan "evakossa" remontin tieltä Turussa.
terv. mummi
Onhan se ihanaa, että lukeminen on ihan ykkösjuttuja ja pääsääntöisesti siitä jaksan nauttiakin. Ehkä rohkaistutaan ja mennään hakemaan kassillinen kirjoja kirjastosta. Jos vaikka äiti jaksaisi lukea enemmän, kun ne olisi uusia. Tosin Alvasta parhaat kirjat on niitä, joita ollaan luettu jo monen monituista kertaa. Uusi kirja pitää sisäänajaa, ennen kuin se alkaa kiinnostamaan. Alva ei taida pitää kirjoissa mistään yllätyksistä :)
VastaaPoistaEli arveluni viime vuodesta osui paikkaansa. Eihän siinä paljoa vaihtoehtoa ollut, koska muistaisin kai, jos oltaisiin jossain muualla oltu. Tämä vuosi taisi olla eka kerta, kun äitienpäivää ei juhlittu koko porukan kesken mummilassa. Ensi vuonna sitten taas.
Taisi olla muuten niinkin, että tuleva kummisetä ei ollut nähnyt Alvaa vielä kertaakaan hereillä ja tuolloinkin tilaisuus melkein meni ohi suun. Ja paikalle luvattiin tulla sinä päivänä, mutta en luvannut olla paikalla jonakin tarkkana aikana, mutta sitten kaikki oltiinkin säntillisesti ajoissa paikalla..