Arkirutiinit

Pitkään aikaan ei ole tullut kirjoitettua siitä, millainen arkirytmi meillä on. Johtunee varmaan siitä, että rytmi hakee paikkaansa ja sairastelut vaikeuttavat rytmin löytymistä. Erityisesti se, että nukutaanko yhdet vai kahdet päikkärit, sekoittavat päivää.

Yhden päikkärin päivänä Alva nukkuu nimen mukaisesti yhdet päikkärit, joiden pituus on vähintään kaksi tuntia ja niille nukahdetaan puolen päivän jälkeen. Turussa ollessamme oli hyvin tavallista, että aamutohinoiden jälkeen lähdimme ulos ja aika kului kuin siivellä. Kiertelimme kaupoissa, vaunuttelimme keskustassa, vierailimme perhekahvilassa, keinuttelimme puistossa. Tällöin tarjosin Alvalle lounaan siinä 12 aikaan ja ennen kello 13 laittauduimme molemmat sänkyyn päikkäreille. Sänkyyn nukahtaminen on vähän vaikeaa, joten siinä unen hakemisessa vierähtää usein reilu tunti. Kello onkin sitten jo kahden hujakoilla, kun Alva lopulta nukahtaa ja heräilee sitten siinä viiteen mennessä. Tällaisina päivinä ei oikein tule mieleenkään laittaa Alvaa enää uusille päikkäreille.

Yhden päikkärin päivät ovat sinäänsä mukavia, että ruokarytmi pysyy jotenkin paremmin hanskassa. Ei tarvitse miettiä, että pitäisikö vielä mennä toisille päikkäreille ja ehtiikö näiden päikkäreiden välissä käymään kylässä, kaupassa tai muuta sellaista. Täällä maalla kun päikkäreitä väkisin tuppaa olemaan vielä ne kahdet. Mä en taida olla niin viehättävää ja tapahtumarikasta seuraa, että Alva jaksaisi touhuta hyväntuulisesti yli puolenpäivän. Maalla ollaan aamutoimien jälkeen lueskeltu sisällä kirjoja, tehty nuppipalapelejä ja touhuttu muuta sisätiloissa. Siinä kymmenen jälkeen ollaan alettu laittamaan ulkovaatteita päälle ja suunnattu pihalle. Alva ei kuitenkaan jaksa pihalla kovinkaan kauaa tutkailla ulkomaailmaa, vaan alkaa viimeistään kahdenkymmenen minuutin jälkeen vaatimaan syliin. Jos syliin ei heti pääse, niin siitähän syntyy vain porua.

Eilen tultiin ulkoa vielä sisälle, syötiin hedelmäsosetta, vaihdettiin vielä kuiva vaippa uuteen kuivaa ja puettiin vaunutteluvaatteet päälle. Vaunuihin vein Alvan siinä yhdentoista jälkeen ja vauvahan simahti sinne tunnetusti ihan heti ja nukkui reilut kaksi tuntia. Ihan hyvät päikkärit sinäänsä, mutta kyllähän siitä noin puoli kahdesta on aika pitkä aika iltaan. Olin vähän kahden vaiheilla, että laitanko uudelleen nukkumaan, mutta lähdettiin sitten siinä puoli neljän aikaan uudelleen pihalle ja oltiin siellä siihen asti, että Iskä tuli kotiin. Jotenkin se ilta siinä meni, vaikka aika väsyneeltä Alva vaikutti ja kaipasi vain syliin ja huomiota. Uni tulikin sitten Iskän syliin jo puoli ysiltä (yleensä uni tulee vasta puolitoista tuntia myöhemmin).

Tänään laitoin Alvan nukkumaan vaunuihin jo suoraan ulkoa. Ei syöty hedelmäsosetta, kun hän vaikutti niin väsyneeltä. Hän varmaan nukahtikin sitten jo siinä yhdentoista aikaan ja on nyt jo tainnut pari tuntia nukkua. Illasta tulee ihan hirmu pitkä, jos toisia unia ei oteta. Taidetaan lähteä autolla kaupoille ruokailun jälkeen, niin ehkä Alva vetää pienet nokkaunet kotimatkalla... Jaksaa sitten taas touhuta hyväntuulisesti iltaan asti.

Tuo puoli ysiltä nukahtaminen oli kyllä vanhemmille ihan mukavaa vaihtelua. Mun ei tällä kertaa tarvinnut mennä makuuhuoneeseen Alvaa nukuttamaan sillä seurauksella, että nukahdetaan yleensä aika samaan aikaan. Nyt oli kerrankin illalla aikaa vielä nauttia yöpalaa miehen kanssa ja muutenkin seurustella ilman sylkkyriin pyrkijää. En siis toisaalta valita yhtään tuostakaan järjestelystä.