Hellekelit jatkuu

Viikonloppu meni sekä kotosalla että vieraillen, mutta ulkoilua riitti. Perjantaina poikettiin ensimmäisen kerran hiekkarannalle. Otin Alvan synttärilahjaksi saamia hiekkisvälineitä mukaan ja ei kun menoksi. Rannalle olikin tuotu iso kasa uutta hiekkaa rannalle levitettäväksi ja siihen me Alvan kanssa parkkeerattiin. Mä avustin Alvaa tekemällä krokotiilihiekkakakkuja ja Alva ne sitten rikkoi haravalla tai ämpärillä. Onneksi hiekka oli uutta ja siten kohtuu puhdasta, koska osa hiekkakakuista päätyi vatsaan asti.

Iskä kävi rannalla uimassa ja saunassa, mutta me Alvan kanssa odotetaan vielä vähän, että vesi lämpenee. Nyt Alva sai hyvin aikaa kulumaan kuljeskelemalla laiturille johtavalla katetulla polulla. Sitä pitkin käveltiin saunalle ja vähän matkaa pois, ja sitten käännös takaisin saunan terassille. Varsinaista porrasta ei siinä terassin laidalla ollut, mutta pieni kynnys kuitenkin. Sen ylittämistä Alva harjoitteli innokkaasti. Ylitys onnistui yleensä hyvin, mutta sitten kun mielenkiinto kohdistui muualla ja hän unohti kynnyksen olemassa olon, tasapaino meni kokonaan tai maaliin päästiin, mutta horjuen. Terassilla sitten olikin ´lähes kymmenen henkeä ihailemassa Alvan menoa, joka selvästi nautti huomion keskipisteenä olemisesta.

Launtaipäivä meni lähes kokonaan kotosalla. Iskällä oli paljon ulkohommia ja me naisissa nautittiin vapaapäiväistä. Käväistiin rataskävelyllä naapurissa, jossa Alva pääsi kokeilemaan trampoliinia, tervehtimään koiraa ja kaneja. Muuten sitten vain kökittiin omalla pihalla. Alva selvästi nauttii kesästä ja pihalla olemisesta. Nyt kun kävely on jo hyvää ulkonakin, ei häntä harmita se kun välillä kaatuu. Mahdollisimman epätasainen maasto taitaa olla jopa mieleen, koska ylä- ja alamäkikävelyä jaksetaan treenata ihan loputtomiin. Toki portaatkin ovat todella kiinnostavat ja pihalle mentäessä portaisiin juututaan pitkäksi aikaa. Nyt Alva meneekin niitä ylös-alas jo aika sujuvasti. Keinut ja hiekkalaatikko vieläkin loistavat poissaolollaan, mutta toivottavasti keinu saadaan kohtapuoliin hankittua. Ainoa huonopuoli meidän pihassa on, että siellä on ihan tuhottomasti kekomuurahaisia. Alva ei ole niistä suuremmin vielä vaivautunut. Aluksi hän ei niitä tainnut huomata lainkaan, mutta nyt näin hänet pyydystämässä muurahaisia. En oikeastaan osannut varautua, mutta olisihan se pitänyt arvata, mihin muurahainen päätyy, jos sellaisen kiinni saa. Suuhun. Suupielestä sitten kaivoinkin muurahaisen krämmäleitä. Mahtoi tuntua oudolta pistää pistävä muurahainen suuhun.

Suuhun menee tietenkin kaikki muukin pihalta löytyvä. Nyt siltä kohtalolta olen yrittänyt säästää leppäkerttua, raparperin vartta, kun sillä on ensin raaputettu maata, multaa, hiekkaa, äidin poimimia rikkaruohoja, kiviä, krookusta, alppiruusua, kuusen neulasia jne. Kaikkea ei äiti ehdi torjumaan, joten lähes kaikkea on jo maistettu.

Sunnuntaina juhlittiin serkkupojan 2-vuotissynttäreitä. Alva jaksoi touhuta iloisesti muiden lasten mukana. Tosin välillä hän kävi katsastamassa talon mielestään suosituimman huoneen, kodinhoitohuoneen. Siellä kun on sivusta täytettävä pesukone, joka on aika yliveto. Sen Alva kävi moneen kertaan tarkastamassa, että on vielä paikalla ja että luukku toimii. Juhlissa aikaa vietettiin melko paljon pihallakin, koska sisällä oli vielä kuumempaa. Alva lainasi serkun keinua ja keinutteli siinä Iskän kanssa pitkän tovin. Myös serkun uudella pyörällä Alva pääsi tekemään ensimmäisen kierroksen. Ehkä ensivuonna meilläkin on jokin sellainen...