Tammikuu pian takana

Kylläpä tämä  viimeinen kotiäitikuukausi sujahti nopeasti. Nyt on sitten isoja muutoksia luvassa, kun mä siirryn työelämään ja Iskä ottaa ohjat käsiin täällä kotosalla. Iskä ei taida olla innostunut kirjaamaan päivien tapahtumia tänne blogiin, joten mä taidan itse yrittää jatkossakin tänne kirjoittaa, mutta päivitystahti voi entisestään hidastua. Töiden jälkeen on varmaan ainakin aluksi aika tavalla muutakin tekemistä.

Mutta viime kuun tapahtumiin ja uusiin taitoihin.

Aino onnistuu kääntymään vatsalleen jo kumman tahansa kyljen kautta ja selällään ei juuri olla ollenkaan. Vatsallaan hän viihtyy hyvin ja siinä hän punnertaa itsensä käsivarret suorana. Vatsallaan ollessa pää on siten terhakkaasti pystyssä ja kääntyilee innokkaasti etsien jotakin kiinnostavaa. Ja kun jotain kiinnostavaa löytyy, alkaa aikamoinen ähinä ja huitominen ja punnerrus, jotta Aino pääsisi kiinnostavan asian (lue pesuohjelappu, palikka, tai jokin Alvan leikkikalu) luokse ja saisi sen suuhunsa. Tämä liikkuminen on vielä kyllä aika haasteellista ja yleensä tilanne muuttuu vain huonommaksi, kun Aino huomaamattaan päätyykin matkaamaan muutaman sentin taakse päin ja pesuohjelappu jää tavoittamatta.  Liikkuminen on siten vielä varsin tahdotonta tai ainakin suunta on tahdonvastainen, eikä varsinaisesta liikkumisesta ehkä vielä voi puhuakaan. Kellon viisarin tavoin liikkuminen jo sentään onnistuu. Tänään näin Ainon myös yrittävän konttausasentoon, peppua nostamalla.

Vielä Aino on nukkunut kolmea päikkäriä päivässä, mutta pian varmaan nämä ajat alkavat olla ohi ja siirtyminen kaksiin päikkäreihin on lähellä. Voisin kuvitella, että tämä onnistuisi jo nyt, jos kyseessä olisi ideaali päivä. Eli ensimmäiset päikkärit olisivat vähintään kolmisen tuntia ja niiden voimalla Aino voisi olla hereillä lähes kolme tuntia. Tällöin toisille päikkäreille suunnattaisiin siinä neljän aikaan ja jos nämäkin olisivat sen muutaman tunnin, niin hyvin menisi päivä. Mutta tämä on siis vielä täysin jossittelua, johon ei olla vielä päästy.

Alvan päikkärit sitä vastoin on taas ollut useita päiviä kadoksissa. Hän ei tunnu millään rauhoittuvan nukkumaan, vaikka selvästi on väsynyt päivällä. Jos Alva päikkäreille nukahtaa, niin silloin hän nukkuu helposti pari kolmekin tuntia. Joten päikkärit olisivat vielä selvästi paikallaan. Mutta kun se nukahtaminen on niin vaikeata.

Sanavarasto Alvalla kasvaa kovaa vauhtia ja varmaan lähes kaikki sanat hän jo osaa toistaa. R-äännettä ei vielä juurikaan tule, mutta esim. S-kirjain tulee jo sanan alussakin. Lauseet ovat myös pidentyneet ja taivutusmuodotkin alkavat hahmottua. "Äiti osti kaupasta tilliä", kertoi Alva Mummille äidin ja Alvan yhteisesta kauppareissusta. Laulaminen on vieläkin mieluista ja nyt Alva jo lauleskelee itse lauluja ja tapailee niiden sanoja. Lauluvarastosta löytyy jo Tuiki, tuiki tähtösen ja Porsaita äidin oomme kaikki lisäksi Atsipoppaa, Täti Monika, Iha-haa, Vaarilla on saari, Paljon onnea vaan jne.

Alva syö jo ihan itse ruokansa, mutta Ainolla riittää vielä opeteltavaa. Nyt hän osaa jo hyvin juoda nokkamukista, mutta tuttipullon käytössä on vielä oppimista. Muutaman kymmenen milliä hän on tuttipullosta juonut, joko maitoa tai velliä, mutta vatsaa ei sillä vielä täytä. Toisaalta ehkä se siitä sitten lähtee käyntiin, kun taito kuitenkin on jo hyppysissä ja kun muuta ei ole tarjolla. Kiinteiden syöminen sitä vastoin on Ainosta hyvinkin hauskaa, joskin ruoka vieläkin imaistaa lusikasta. Erityisen hauskaa on päristää ruoka sitten pois suusta, mutta onneksi vatsaan päätyy vielä sentään suurin osa. Liharuokiin tutustuminenkin on aloitettu.