puolivuotias

Aino nukahti tänään sitteriinsä, kun me muut oltiin aamupalalla. Hänellä oli silmät tiukasti puristettuna kiinni. Otsalla ja silmäkulmissa oli päättäväisiä ryppyjä. Höpöttäkää ja kolistelkaa te nyt ihan kuinka paljon vaan, mutta mun silmiä te ette saa aukeamaan. Suu oli lähes pienessä hymyssä ja välillä imukoneisto alkoi toimimaan, mutta loppui sitten aika pian, kun mitään varsinaista imemistä ei ollutkaan tarjolla. Molemmat kädet olivat nyrkissä ja vähän pystyssä sitterin vatsavyötä vasten.

Siinä mä istuin Ainon sitterin vieressä ja ihailin nukkuvaa lasta. Pusuttelin välillä poskea ja nyrkkejä sekä silittelin hellästi hiuksia. Niinhän se on, että juuri ihanampaa näkyä kuin nukkuva lapsi ei ole. Siinä Aino otti pienet tirsat ja heräsi sitten kymmenen minuutin unien jälkeen taas seuraamaan, mitä muut perheenjäsenet tekevät.

Onnittelut 6kk synttärin johdosta Ainolle!