Tänään oli Ainon 2 v. neuvola. Varsinainen neuvolantätimme oli lomalla ja paikalla oli naapurikylän neuvolantäti. Ihan mukava tyyppi, vaikkakaan ei ihan yhtä mukava kuin meidän "oma" täti.
Alkuun juteltiin siitä, miten puhe on alkanut Ainolla luistaa ja siitä, miten pottakokeilut ovat tuottaneet tulosta. Kerroin, että Ainolta tulee jo välillä kolmen sanan lauseita ja että vain yöllä on enää vaippa, joka tosin sekin on lähes aina kuiva. (Taidetaan jättää vaippa kokonaan pois, kunhan saadaan nämä tähän asti ostetut vaipat käytettyä.) Sitten Aino sai käteensä kynän ja eteensä paperia. Hänen piti piirtää siihen suora viiva. Ihan suoraa viivaa ei siihen paperiin tainnut syntyä, mutta kiharaa viivaa tuli kyllä koko paperi täyteen ja vähän toisellekin puolelle.
Sitten tyttö saikin aika uhmakohtauksen. Täti pyysi Ainoa potkaisemaan palloa ja näytti, miten se tehdään. Aino sitten otti iloisesti pallon käteensä. Täti totesi, että "ei käsin, vaan jalalla" ja että "missä Ainon jalka on?" Aino loukkaantui vallan verisesti ja tuli mun luokse lohdutettavaksi. Lohdutus ei kuitenkaan tuottanut tulosta, vaan Aino suuntasi pois huoneesta, odotustilaan leikkimään. Kannoin rimpuilevan ja huutavan tytön takaisin huoneeseen ja siitä se huuto vain yltyi. Varmaan lähes viisi minuuttia meni, ennen kuin tyttö rauhoittui niin paljon, että pystyimme jatkamaan.
Mittaus tehtiin vielä siinä makuultaan ja pituutta oli tullut lisää 6 cm, eli nyt yhteensä 94 cm. Pituus taisi ylittää +2 käyrän. Paino puolestaan oli vähän miinuskäyrällä, kun sitä oli vain 13,5 kg. Tornin rakentaminen onnistui hyvin ja Aino kertoili yksittäisin sanoin, mitä hänelle näytetyssä kuvassa tapahtui. Juttelimme vielä jotakin tavanomaista neuvolantädin kanssa ja Aino kävi sillä väliin kiukkuisesti potkaisemassa palloon. Sekin taito siis osattiin, vaikka ensin sitä vähän epäilikin.
Lämpimiä neuleita
9 vuotta sitten
*click*
*click*

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti