Ruokaa, ruokaa

Tänään Alva selvästi aamulla huuteli, että neljän kuukauden syntymäpäivän kunniaksi hän haluaa muutakin kuin sitä ikuista valkoista mönjää. Nyt olisi aika saada jo jotain maitoa vahvempaa ja niin äiti kipaisi kaupasta hakemassa perunaa tytölle.

Keitin yhden rosamunda-perunan ja soseutin sen haarukalla. Vielä pieni tilkka maitoa joukkoon ja ruoka oli valmis. Alvan laitoin istuskelemaan sitteriin harso pään taakse ja ruokalappu kaulaan. Isuskelin lattialla hänen seuranaan ja jalalla tuin, ettei hän pääse sitteriä keinuttamaan ihan vallan hurjaan vauhtiin.

Ensimmäinen lusikan kärjellinen perunamuusia upposi helposti Alvan suuhun, mutta sitten alkoi vallan kova kakominen ja taitavalla kielellä Alva sai koko satsin työnnettyä ulos suustaan. Sitten vain sama satsi uudelleen ja pienen kakomisen jälkeen peruna tuli uudelleen lusikkaan. Ehkä viisi lusikan kärjellistä perunaa sain työnnettyä Alvan suuhun, mutta Alva piti kyllä hyvin huolen siitä, ettei se sinne juuri jäänyt, eikä nielusta alas sukeltanut.

Sitten annoin vähän tuttipullosta maitoa heti lusikallisen päälle, mutta myös tällöin Alva onnistui ensin saamaan perunan suurimmaksi osaksi ulos. Lisäsin perunamuusiin vielä vähän maitoa, että olisi juoksevampaa, mutta vaikutusta en juuri huomannut. Alvan kasvot vääntyi yhtä paljon ja kakominen oli yhtä kovaa. Ehkä kuitenkin muutaman hippusen perunaa Alva tahtomattaan tuli syöneeksi.

Sitten annoin maitoa päälle, niin se kyllä maistui entiseen malliin ja unimatti tuli heti maidon jälkeen vierailulle. Nyt Alva nukkuu sohvalla päikkäreitään.