Imetyksen alkutaival

Miten imetyksen alkutaival onkin aina kivikkoinen! Ja niin tälläkin kertaa, joskin ehkä kivet ovat hieman pienempiä ja sileämpiä.

Päästyäni heräämöstä osastolle näin vauvan ja iskän. Jutusteltiin heidän kanssa hetkisen ja sitten aloitettiin imetysharjoitukset. Pojulla ei ollut oikein hajuakaan imemisotteesta, mutta onneksi sentään kohtuullisen hyvä imuhalukkuus. Hoitaja ohjasti vauvaa monta kertaa ja muutama hyvä imukin saatiin aikaiseksi, mutta aika niukalle jäi. Sitten vauva lepäili rinnan päälläni ja nukuskeli siinä jonkin tovin.

Koko päivän ja illan ajan yritin imettää, minkä ehdin. Itse en oikein kunnon otetta siihen saanut, mutta muutama hoitaja oli hyvä auttamaan. Yökkö sitten ei ollut. Hän kokeili muutaman kerran, mutta totesi sitten, että ei tule mitään ja haki pullon luovutettua maitoa. Hän sitten päätti pitää myös vauvan yön yli luonaan, jotta minä ja huonetoverini saisimme vähän nukutuksi. Kuulemma poika oli saanut aamuyöstä uuden hörpyn ja nukkunut sitten hyvin. En oikein tykännyt tuosta pulloruokinnasta, mutta minkäs mahdoin, kun sängystäkään en voinut nousta, maitoa ei minulta ensimmäisen päivänä aikana heruisi ja yököllä oli varmasti aika tavalla muutakin tekemistä kuin ohjata pelkästään meitä. Joten näin mentiin.

Seuraavana päivänä imuote jo alkoi vähitellen löytyä ominkin konstein, mutta maitopisaroita ei näkynyt yhtäkään. Pulloruokintaa jakettiin vielä luovutetulla maidolla. Ehkä vasta yöllä alkoi tuntumaan siltä, että kyllä sinne rintaan jotakin alkaa tulla. Lauantain maitoa nousikin rintoihin jo ihan hyvin ja uskon, että siitä vauvakin jo sai jotain. Tosin pullolla taisi mennä annos korvikettakin...

Lauantai-sunnuntai välisenä yönä, rinnat olivat ihan pinkeät ja maito oli noussut ihan huminalla. Pumppailin ja lämmittelin niitä lämpötyynyllä. Sunnuntaina olikin sitten jo kotiin lähdön aika. Olisin voinut ehkä olla vielä kauemminkin, mutta jotenkin koti tuntui jo tässä vaiheessa houkuttelevalta. Yritin tankata poikaa ruualla ja pumppailin maitoa mukaankin sairaalan hyvillä pumpuilla. Viimeisellä pumppauksella sain jopa 65 milliä, ja olo oli rauhallinen, kun maitoa tuntui riittävän ihan hyvin.

Kotona imetystä jatkoin toki hyvällä tatsilla, mutta nyt alkoivat jo rinnan päät oireilla. Kipu on nyt ihan mieletön. Mieleen tulee, että työntäisinkö rinnan pään mielummin sikarileikkuriin vai vauvan suuhun. Ma-Ti välisenä yönä otin käyttöön rintakumit, ja niiden kanssa imetys ei satu enää onneksi ihan niin paljoa, vaikka sattuu se siltikin. Miksi niissäkin pitää olla tuntohermoja? Rintakumi ei ole vauvan suosikki ollenkaan ja voipi olla, että sen avulla ei maitoakaan tule ihan yhtä helposti.

Ti kävi neuvolan täti meillä kotona tsekkaamassa, miten ollaan kotiuduttu. Todettiin, että otetaan tikit pois vasta keskiviikkona, kun haava ei ole vielä ihan koko matkalta ottanut kiinni. Vauva todettiin ihan hyvänlaiseksi. Iho on aavistuksen keltainen, mutta muuten siisti. Paino oli nyt samassa kuin sairaalasta lähdettäessä. Ei siis noussut yhtään, mutta ei sitten sentään laskenutkaan. Uusinta punnitus on sitten noin viikon päästä, joten silloin nähdään varmasti, että missä mennään.

Ainon ensimmäinen joulu

Ainon ensimmäinen joulu on takana päin ja hyvin kaikki meni. Vielä tänä vuonna hän ei juurikaan päässyt osallistumaan tapahtumiin, vaan seurasi tilannetta omassa rauhassaan. Ensi vuonna hän varmaan onkin jo innokas mukana toimija.

Aattona oltiin kotosalla. Mä valmistelin aamupäivällä jouluruokia ja Aino otti vaunuissa päikkäriä. Ilma oli niin kylmä, että ulos ei päässyt, mutta onneksi se ei juurikaan haitannut. Alvaa taas puolestaan jätti päikkärit väliin, vaikka hän yritti niitä Iskän kainolossa hakea. Kolmen aikaan Mummi ja Pappa tulivat meille juhlistamaan joulua. Syötiin hyvin yhdessä ja sitten tulikin joulun erikoisvieras, Joulupukki.

Alva ei tainnut joulupukkia vielä tänä vuonna osata odottaa, vaikka usein olimmekin hänestä puhuneet. Odotimme kaikki keittiön ikkunan luona, että koska se joulupukki tulee ja sieltähän se pimeydestä viimein ilmestyi. Menimme olohuoneeseen odottamaan, että joulupukki tulee sinne. Aino ei juuri joulupukin tulosta hätkätänyt, mutta Alvaa se ehkä vähän hämmästytti. Kuitenkin hän uskaltautui lopulta istumaan joulupukin sylissä yhdessä Ainon kanssa. Sitten alkoi lahjojen jakaminen ja Alva toimi joulupukin pienenä apulaisena ja toimitti lahjoja saajilleen. Valitettavasti Pappa oli juuri tuolloin päiväunilla, joten hän ei ehtinyt näkemään joulupukkia ollenkaan. Lopuksi vielä lauloimme Porsaita äidin oomme kaikki, koska se on Alvan suosikki ja hänkin osaa sitä vähän laulaa.

Aino sai joulupukilta mm. Brion perässä vedettävän kirahvin, Mauri Kunnaksen kuvittamat pehmeät nopat, mobilen sänkyyn ja vaunuihin, lakanat sekä vaatetta. Alva sai mm. Brion viidakkoaiheisen junaradan, Legoja, nuppipalapelejä, nuken ja nuken rattaat, kirjoja, värityskirjan ja värikynät, laulu/lorupussin, muumitalon, vaatteita ja myös sen lakanan. Paljon tuli siis lisää leluja, joita toiveissa olikin.

Joulupäivänä suuntasimme Iskän sisaren luokse. Siellä oli Alvalle monta kaveria ja ilta meni nopeasti. Söimme ja joimme hyvin, pelasimme Afrikan tähteä ja Alva taisi juosta huoneita ympäri monen monta kertaa ja työntää nukenrattaita monta sataa metriä.

Tapanina olimme taas kotona ja meitä tule tervehtimään Alvan kummitäti serkkupojan kanssa. Iskä teki ulkona lumitöitä traktorilla ja molemmat sankari pääsivät sen kyytiin. Alva oli kuulemma jo kuin vanha tekijä, mutta serkkupoikaa se vähän jännitti. Serkkupoika ja Alva leikkivät hienosti Alvan uusilla leikkikaluilla ja Aino seurasi tilannetta sitterissä. Päikkärit eivät oikein Ainoa tapanina kiinnostaneet. Taisi olla niin mukava joulu, ettei sitä haluttu tuhlata nukkumiseen.

Jouluruuat jäivät Ainolta vielä tänä vuonna kokematta, mutta hyvin hänelle jo soseet maistuvat. Hän on maistanut jo perunaa, porkkanaa, maissia, kesäkurpitsaa, bataattia, vadelmaa, mustikkaa, omenaa, päärynää, ruusunmarjaa ja luumua. Alvaan verrattuna olen nyt uskaltautunut antamaan uusia makuja vähän vauhdikkaampaan tahtiin. Välillä sosetta syödään koko purkillinen, mutta yleensä vähämpi on piisannut. Ruuan jälkeen olen antanut vähän vettä nokkamukista ja veden juonti onkin ihan pop. Tosin sitä tuppaa valumaan pitkin kaulaa. Kun vaan Aino pääsee istuskelemaan syöttötuoliin niin juominenkin varmaan helpottuu. Alvalle aloin jo lähes heti juottamaan vettä ihan tavallisesta lasista ja varmaan siihen siirrytään Ainonkin kohdalla. On paljon helpompaa, kun lapsi osaa juoda tavallisesta mukista, niin ei tarvitse olla omaa mukia aina mukana.

Yösyömingit

Meillä on yöt muodostuneet aikamoisiksi tankkauksiksi. Voisi sanoa, että Aino aloitti yösyömisen tuossa vähän ennen kahden ikäkuukauden täyttymistä. Ensin oli flunssaa, sitten vatsatautia ja lopuksi äidillä rintatulehdus. Näiden johdosta Aino heräili syömään normaalia enemmän, ehkä noin 6-8 kertaa yössä. Nyt tilanne on vain "pahentunut", ja yöunet ovat kovin rikkonaiset.

Illalla Aino nukahtaa tissille siinä kymmenen maissa tai viimeistään puoli yhdeltätoista. Yleensä aloitttelen tissittelyn siinä ysin aikaan, kun Alvakin menee nukkumaan. Aino torkkuu siinä aluksi, mutta nukahtaa sitten yön pisimmille unille, edellä mainitsemaani aikaan. Mäkin nukahdan lähes heti kun Ainokin ja nautin pisimmistä unipätkästä koko yönä. Aino nukkuu tuolloin sellaiset puolitoista tuntia ja joskus äitiä hemmotellaan kahden tunninkin unella. Näin hyvä tuuri käy muutaman kerran viikossa. Sitten siinä kahdentoista aikaan alkaa varsinainen pätkäuni. Syömään herätään puolisen tunnin välein. Yleensä imetän toisesta rinnasta joku kolmisen kertaa yhteen menoon ja vasta sitten vaihdan rintaa. Tässä pätkäuni vaiheessa vaihdan ehkä kahdesti rintaa. Sitten siinä neljän maissa Aino nukahtaa toisille "pitkille" unille, jotka kestävät myös sen puolitoista tuntia, mutta eipä juuri koskaan kahta tuntia.

Puoli kuuden jälkeen sitten taas syödään puolentunnin tai vartin välein, kunnes kahdeksalta herää Alva ja siihen Ainokin sitten herää. Äiti ei varsinaisesti herää, vaan yrittää sinnitellä päivän puolinukuksissa. Eipä sitä pahemmin tule odotettua iltaa ja yötä, kun arvaa, ettei se yö juuri väsymystä poista.

Nyt olen antanut Ainolle peruna-porkkana sosetta kolmena päivänä. Oma keittämä perunasose ei juurikaan maistunut, kun siihen taisi vähän jäädä sattumia. Purkkisose menee nyt mitä suuremmalla innolla. Tänään annoin siis kolmannen kerran pe-po sosetta ja hyvin maistui. Lämmitin ensin 1/3 purkillista, mutta lisää tuntui mieli tekevän. Annoin sitten vähän vielä, joten puolisen purkkia Aino sitä painoi menemään. Ja itku tuli, kun ruokailu loppui. Enemmänkin olisi tainnut maistua. Ehkäpä otetaan toinen ruokailu vielä illalla ohjelmaan.

Edit. Annoin sitten vielä kuuden aikaan Ainolle lisää pe-po -sosetta, loppu purkki meni ja nyt on sitten annettu vauvalle koko purkki sosetta. Aika annos.

Pituutta pukkaa

Tänään oli Ainolla neuvolalääkäri. Lääkärinä oli taas se mieslääkäri. Hän kuunteli sydäntä ja keuhkoja, taivutteli jalkoja ja tutki lonkat, katsasti silmät ja korvat ja kyseli kuulumisia. Sitten oli vielä punnitus ja pituuden mittaus. Painoa oli tullut lähes kilon verran, joten 8 kilon raja on nyt hiuksen hienosti ylitetty. Pituutta Aino oli venhäntänyt vallan mahdottomasti, lähes 5 senttiä. Nyt päälaki on jo 66,5 cm korkeudella. Ei ihme, että vaatekoko 68 alkaa käymään usein jo pieneksi. Tosin jotkus 74 kokoiset ovat vielä mahdottoman suuria, mutta kohta ne varmaan ovat jo kaikki ihan passeleita.

Neuvolan täti kyseli syömisistä ja kerroin, että nyt ollaan kahtena päivänä harjoiteltu perunan syömistä ja pullosta juomista. Tosin menestys on vielä ollut melko huonoa. Hän sanoi, ettei sillä kiinteellä ole vielä kovinkaan kiire, mutta kerroin meneväni helmikuun alusta töihin, joten Iskän työtä helpottaakseni nyt on aika harjoitella jo tuota kiinteänkin syömistä, jotta se jo tuolloin helmikuussa luonnistaisi vähän paremmin. Kokonaisuudessaan neuvolan keikka ei tainnut juuri kymmentä minuuttia kauempaa kestää.

Kun tultiin kotiin, laitoin Ainon vaunuihin nukkumaan ja leikimme Alvan kanssa hippaa pihalla. Sitten sisälle vähän raivaamaan keittiötä ja lämmittämään eilistä ruokaa.

Onko mikään nam-nam...

Alva on ollut aina aika huono syömään. Tai siis kaikkea maistaa ja syö kyllä joitakin lusikallisia, mutta sitten se tökkää ja vatsaan päätyy ehkä vain viitisen lusikallista ruokaa. Siis pikkulusikallista. Kuitenkin energiakulutuksen luulisi olevan aika huipussaan, kun hän jaksaa touhuta ihan koko ajan, eikä juuri paikallaan istuskele.

Nyt ruoka on ehkä maistunut aavistuksen paremmin, tai sitten olen vain tottunut siihen, että annokset ovat minimaalisia. Tällä hetkellä ruokailua "hankaloittaa ja häiritsee" se, että Alva haluaa syödä itse. Hän haluaa aina oman lusikan ja äidin syöttäessä ei suu montaa kertaa avaudu, vaan hän haluaa syödä itse. Lusikan ja haarukan käyttö on toki jo vahvistunut, mutta suurin osa silti tuntuu tippuvan lusikasta pois, ennen kuin se päätyy suuhun. Erityisen vaikeata on tietenkin keitot ja muut "litkut", jotka valuvat lusikasta lähes kaikki aina pois. Suuhun ei juuri mene mitään, eikä äiti saa auttaa. Välillä otetaan sormet käyttöön ja syödään sormin ne kaikkein parhaimmat palat. Kuten tänään nakit nakkikeitosta. Nakit ja makkarat taitavatkin olla ainoita herkkuja, josta Alva pitää.

Ruuan määrä pysyy pienenä myös senkin takia, että Alva juo vieläkin vastiketta tuttipullosta. Tuttipullon hän saa aina mukaan sänkyyn, kun hän menee päikkäreille tai yöunille. Monestikaan ei yksi pullo, joka on varmaan lähes 2,5 desiä, riitä vaan lisää on saatava. Tästä Alva varmaan saa niin paljon energiaa, ettei varsinainen ruoka maistu. Tosin laimennan vastiketta rasvattomalla maidolla, jolloin sen menekki on vähän pienempi, eikä energiaa ole ihan niin paljoa. Tuosta pullosta pitäisi vähitellen päästä eroon, mutta tämä vieroitus saa nyt vielä odottaa, jotta Alva ehtii kunnolla tottua uuteen perheenjäseneen, ilman suuria muutoksia.

Uudet perunat

Tänään meillä maisteltiin ensimmäistä kertaa tänä vuonna uusia perunoita. Naapurin mies kävi eilen illalla kääntymässä ja toi maistiaisia tämän vuoden sadosta. Säkissä oli perunoita (saadaan vielä huomennakin tätä herkkua), avomaan kurkkuja, porkkanoita, kaali, salaattia, sipulia ja tilliä. Näistä sitten kokkailtiin tämän päivän ateria. Uusien perunoiden seuraksi mies kävi kaupasta hakemassa purkin silliä ja voimariinia. Tein ison feta-salaatin, paistoin puolet kaalista ja kermaviilistä sekoitin kastikkeen. Nam nam.

Ruoka ei vaan tehnyt Alvalle kauppansa. Laitoin lautaselle pari uutta pientä perunaa voin kera, kermaviilikastiketta ja salaattia. Salaatista Alva poimi suuhunsa kolme palaa tomaattia ja hieman kermaviilikastiketta. Muuta hän ei suostunut suuhunsa laittamaan, vaikka yritin auttaa häntä ruokailussa. Nykyään Alva haluaa syödä itse omalla lusikalla, mutta aikaisemmin sentään olen saanut vähän auttaa häntä toisella lusikalla ja siten ruokaa on päätynyt vatsaankin saakka. Tänään siis vain tomaattia ja niistä kolmesta palasta taisi Iskä poimia kaksi pöydän alta, joten vatsaan ei juuri mitään mennyt.

Muistan miten neuvolassa lääkäri joskus sanoi, että kyllä lapsi itse tunnistaa sen onko nälkä ja kuinka paljon hän syö. Että kun vain tarjoaa ruokaa, niin kyllä siitä lapsi riittävästi syö. No vähän epäilyttää. Meillä kun aamiainen syötiin siinä yhdeksän jälkeen ja lounas oli vasta päikkäreiden jälkeen eli puoli kahden aikaan, niin ei siinä pieni pala tomaattia paljon paina. Yleensä tarjoan tuossa välissä jotain välipalaa, mutta tänään se jäi, kun Alva oli jo pihalla niin väsynyt, että ei olisi jaksanut mitään syödä vaan heti oli päästävä vaunuihin. Pieni hörppy mehua ja vissyä sentään maistui.

Päikkärit ovat myös tässä viimeisten kolmen päivän aikana jääneet aika vähälle. Juuri ja juuri tunnin Alva nukkuu ja sitten vaunuista alkaa kuulua iloista höpötystä eikä uni enää tule. Toisia päikkäreitä on kokeiltu tällä viikolla useampana päivänä, mutta kun tunnin nukutus ei ole tuottanut minkäänlaista vaikutusta, olen antanut sen olla. Toivottavasti unet tästä pitenevät, muuten meillä asuu kiukkuinen tyttö.

Myötätunto helpottaa

Tänään kahdessa seuraamassani blogissa kerrottiin siitä, miten lapsesta on tullut ruuan suhteen kronkeli. Miten hyvältä tuntuu huomata, että ei olekaan ainoa, jonka lapsi tuntuu elävän pelkällä pyhällä hengellä...

10 kk neuvola

Oltiin aamupäivällä Alvan kanssa neuvolassa. Oltiin vähän myöhässä, kun auto jumahti kiinni lumeen, mutta riuska äiti sai auton hangesta lapiopelillä, kun ensin oli soittanut kiukkupuhelun miehelle.

Alkuun Alva istuskeli vähän varautuneen oloisesti sylissä. Kerron neuvolan tädille, että ruoka on maistunut viime aikoina todella huonosti. Tänään aamupuuroa ei syöty edes lusikallista, eikä se oikeastaan edes yllättänyt mua. Eipä sitä viime aikoina montaa lusikallista ole mennyt. Lounaaksi ja päivälliseksi syödään pienet pilttipurkit ruokaa ja välipalaksi pieni purkki herkkusosetta. Iltasella taas syljeskellään puuroa. Onneksi maito sentään maistuu.

Pituutta oli taas viime kerrasta kasvettu ihan oman käyränsä mukaisesti eli 1,5 cm. Punnitus sitten todistikin sen, että ruoka ei ole juuri maistunut. Painoa oli tullut viime kerrasta ruhtinaaliset 30 g. Eli taitaa Alvalla olla laihis päällä. Pään ympärys oli onneksi taas kasvanut pari senttiä, joten sillä tiellä ollaan nyt kohdassa 47 cm.

Eipä siinä paljoa muuta puheltu. Ruokailussa kannattanee antaa nyt mikä ikinä vain maistuu. No eipä juuri mikään ole maistunut, mutta ehkä vähitellen alkaa tulla taas nälkä ja ruoka alkaa maistumaan. Kaurapuuroa ei meillä taideta enää keitellä, vaan yritetään jotain muuta. Ehkä mannapuuro voisi maistua...

Viikko alkaa

Taas on maanantai ja viikonloppu takana. Sunnuntaina nähtiin paljon ihmisiä, kun kylään piipahti Iskän sisko, serkku ja tytär perheineen. Iltapäivällä vielä suunnattiin tuttavapariskunnan kanssa pitsalle. Alvakin pääsi vähän pitsan makuun ja odottaa jo varmaan seuraavaa pitsatarjoilua.

Toinen etuhammas on jo selvästi esillä, joten lauantainen arvailuni osui oikeaan. Yöt ovat menneet hampaan puhkeamisesta huolimatta ihan kohtuullisesti (viime yönä vain neljä herätystä, yes). Ruoka tosin ei maistu kovin hyvin. Lounaaksi ja päivälliseksi menee kumpanakin ehkä yksi pieni purkillinen ruokaa, välipalaksi jotain hedelmäsosetta pieni purkillinen ja iltaisin ja aamuisin keitän Elovena-puuroa. Teen aina saman annoksen, eli puoli desiä hiutaleita, mutta hyvä jos siitä puolet menee. Kokonaan se annos ei ole mennyt pitkään aikaan. Maito sentään onneksi jotenkin maistuu. Mahtaakohan hampaat vaivata, vai onko hän vain vähäruokainen.

Hipp, hipp, hurraa!

Vihdoinkin vauvapöperöä mun makuun. Ostin jo jokin aika sitten muutaman purkin Hipp-merkkistä lastenruokaa, mutta jotenkin niiden kokeilu vain jäi ja jäi. Nyt ostin niitä taas lisää (joku on lastenvaatefriikki, mutta muhun iskee kaikki ihanat purkit ja lastenruokapurkkeja on kaksi keittiön laatikkoa täynnä. Varaa siis on mistä valita, vaikka kaupat menisi kuukausiksi lakkoon) ja muutamia makuja on nyt kokeilu. Ja hyvällä menestyksellä.

Ensin, ehkä noin viikko sitten, kokeiltiin Penne pastaa, tomaattia ja kesäkurpitsaa. Se oli jopa sen makuista, että mäkin voisin sitä melkein syödä. Ei siis tehnyt yhtään pahaa maistaa tuota sosetta ja tarkistaa sen lämpötilaa. Tänään kokeiltiin Riisi-vihannessosetta ja kanaa ja se oli ihan huippu juttu. Kaikki aikaisemmat lihasosevalmisteet on haisseet suoraan sanottuna siltä itseltään. En oo itse niitä voinut maistaa ollenkaan, kun niistä leviävä haju on niin järkyttävä. Eipä ole siten tehnyt juurikaan mieli antaa sellaista mönjää vauvalle. Mutta tämä Hipp-herkku ei haissut mitenkään pahalle, ei ehkä kovinkaan hyvällekään, mutta ei siis mitenkään vastenmieliselle. Makukin oli ihan ok. Ehkä en itse pystyisi koko purkkia syömään, mutta voisi sitä jonkun lusikallisen sentään syödä.

Ekstraa näissä tuotteissa on tietenkin vielä tuo luomu. Oonkin ollut vähän yllättynyt, miten vähän vauvoille on noita luomuja. Erityisesti vastike voisi hyvin olla luomua ja siitä voisi pyytää vielä aika kovaa hintaakin, koska ne äidit, jotka ostavat vastiketta kokevat siitä varmaan sen verran huonoa omaa tuntoa, että olisivat varmaankin valmiita maksamaan aika maltaita, jos vastike olisi luomua ja siten vähän parempaa lapselle. Mä ainakin olisin ollut.

Tarkoituksena ei tosin jatkossakaan ole antaa Alvalle vain kaupallisia ruokia, vaan oma tekoiset ovat kuitenkin musta parhaita ja ne uppoaa Alvallekin parhaiten. Viikonloppuna tein pakastimeen jauheliha-kasvissosetta ja broileririsottoa Kalsarilaatikosta löytämäni ohjeen mukaan. Jauhelihasose meni ihan mukisematta, mutta broileririsotto taisi olla enemmän Alvan mieleen. Täytynee piakkoin tehdä lisää ruokia pakkaseen, jotta ei ruokavaliosta tulisi liian yksipuolinen. Pakastin on tosin aivan täynnä, joten sitä pitää koko perheen vähitellen tyhjentää. Monipuolistaminen hoidettaneen jatkossa jonkin aikaa noilla Hipp-tuotteilla.

Tänä aamuna alkoi Elovena-puurokin vihdoinkin maistua. Tein melko pienen annoksen, mutta kerrankin se meni kaikki, eikä tarvinnut heittää mitään roskiin. Hyvä, että vähitellen päästään noista vauvapuuroista eroon ja Alva alkaa syömään "kunnon" puuroa.

Huono kokki

Tänään tein Alvalle aamupuuron tavallisesta Elovenasta. Sauvasekottajalla surautin hiutaleet pieneksi. Puoli desiä tätä Elovena-jauhoa lautaselle, desi vettä perään ja ei kun mikroon. Pari kertaa sekoitusta kuumennuksen välissä. Valmiiseen puuroon vähän kylmää maitoa joukkoon ja puolisen purkkia Muksun omenasosetta ja ei kun syömään.

Alva ei oikein erityisemmin pitänyt tästä kokeilusta. Katse oli tiukka ja se kertoi heti, että nyt on äiti sun puurosta tullut klönttistä. Ei ole tänään tainnut onnistua yhtä hyvin kuin aiemmin. Puurosta meni alas ehkä puolet, mutta sitten suu meni tiukaksi viivaksi, eikä enää auennut. No maistuipahan sitten maito paremmin.

Viime yönä tapahtui sellainen ihme, että Alva heräsi uniltaan vasta puoli yhdeltätoista aamulla ja vain kaksi yöherätystä. Jos mä vain olisin nukkunut normaalisti, niin nyt olisi tosi levännyt olo, mutta miksi juuri tänä yönä pyörin sängyssä hereillä lähes kolme tuntia. Onneksi sitten aamulla sai levätä vähän kauemmin.

Ruokavalion laajennusta

Tarkoituksena olisi nyt seuraavaan neuvolakäyntiin mennessä, joka on siis tammikuussa, saada vähän tuota Alvan ruokavaliota laajemmaksi. Mä oon aika vähitellen lisännyt uusia makuja ja lähes vieläkin pystyn luettelemaan ne ruoka-aineet, joita Alva on syönyt. Tarkoituksena olisi tehdä jatkossakin ainakin joitakin ruokia itse, mutta pitää siinä sivussa nuo ostetut herkutkin mukana. Tosin hedelmä- ja jälkkäriruokia en ole juurikaan tehnyt.

Tällä hetkellä Alvan ruokavalio koostuu näistä ruoka-aineista:
peruna, porkkana, parsa. Nämä kolme on siis todella suosittuja. Mulla on pakkasessa porkkana- ja parsasosetta. Sitten vain keitän perunan ja lisään näitä pakastesoseita joukkoon. Tää on ollut mulle helppoa, joten siksi tätä on tullut annettua aika paljon. Myös kukkakaalia on soseena pakkasessa, joten sitäkin on välillä tullut annettua.

Nyt oon tehnyt peruna-porkkana-maissi-kukkakaali -sosetta pakkaseen ja pakastanut sen pilttipurkkeihin. Oiskohan niitä purkkeja tullut lähemmäs viisitoista. Soseeseen tuli vähän turhan paljon maissia, joten maissi maistuu tässä tosi vahvasti. Tarkoituksena olisi tähän soseeseen lisätä lihaa joukkoon, mutta vielä en ole saanut tehtyä lihasosetta. Broileria ja naudan lihaa olisi tarkoitus ensin soseuttaa.

Pakkaseen on soseuttanut myös yhden bataatin. Sen pakastin jääpalakuutiomuotteihin. Tämä on ollut tosi hyvä erityisesti silloin, kun tuntuu, että Alvalla on niin kova nälkä, että perunan keittämiseen ei ole aikaa. Yleensä siis silloin, kun ollaan oltu jossakin poissa kotoa ja ruokaa pitäisi saada heti, kun kotiin tullaan. Myös silloin, kun Iskä on ruokavastuussa, niin nämä on ollut helppoja. Nyt nää bataattikuutiot taitaa olla aika vähissä, joten tätä pitänee tehdä lisää.

Liharuoat ollaan aloiteltu kaupan soseilla, jotka haisevat ihan kamalille. Niitä ei oikein ole kiva antaa Alvalle, joten siksi näitä voisi vähitellen alkaa tekemään itse. Maistettu ollaan siis broileria peruna-porkkana soseessa, pikku farmarinherkkua, jossa oli naudan lihaa ja palsternakkaa sekä riisiä ja broileria. Mitenkään erityisen hyvin ei nämä ole uponneet, mutta maistuvat kumminkin. Ihan koko purkillista ei hyvällä ruokahalulla mene, mutta jälkkäriä kyllä tämän jälkeen vielä menee lähes se toinen purkillinen.

Lämpimän ruuan olen siis päivittäin pyrkinyt tekemään itse ja tarkoituksena on ollut, että tekisin mahdollisimman pitkälle ruoat luomusta. Tämä on aika tavalla rajoittanut tuota ruokavaliota, vaikka näin ei ole ollut tarkoitus käydä. Paikallisesta kaupasta ei vaan niin laajasti saa noita luomuelintarvikkeita. Oon kyllä ottanut selvää, että tuossa jonkin matkan päässä on luomupuutarha, josta voisi suoraan tilalta ostaa luomutuotteita. Sinne siis on matkan tarkoitus joku päivä suunnata. Jos saisi sieltä vähän laajemmin ja tuoreempaa luomua.

Peruna, jota Alva syö, ei virallisesti ole luomua. Se on kuitenkin omassa pellossa kasvanut ilman lannoitteita ja torjunta-aineita. Tässä pellon osassa ei ole vuosiin käytetty näitä aineita, joten sen puolesta kyseessä on luomutuote, vaikka virallista tunnustusta tällä ei ole. Ainakin itse tietää, mistä nämä perunat on lähtöisin. Kaupasta olen sitten saanut helpolla porkkana, parsaa ja kukkakaalia. Taitaa siellä olla vielä paprikaakin, mutta jotenkin siihen en ole vielä tarttunut.

Luomulihan saanti onkin sitten jo vähän ongelmallisempi. Tosin tätä varmaan saisi Turusta jostakin, mutta vielä en ole ottanut siitä selvää. Meillä on tällä hetkellä pakastin piukassa, kun siellä on paljon hirvenlihaa. Tämä olisi tavallaan "luomua", mutta uskaltaakohan sitä vauvalle antaa. Onkohan se liian rajua? Olisi pitänyt neuvolasta kysyä, mutta unohtui.

Hedelmäsoseita onkin sitten syöty jo aika tavalla laajemmin: omena, persikka, päärynä, vadelma, luumu, ruusunmarja, mustikka, puolukka ja jogurttia. Nämä nyt siis ainakin ja ehkä vielä jotain muutakin. Banaania tosin ei olla vielä syöty, vaikka se on ollut ruokalistalla jo jonkin aikaa (lue kaupan purkki ollut kaapissa jo ties kuinka kauan.)

Nyt olen myös alkanut ostamaan noita Hipp-tuotteita, jotka ovat luomua. Tosin niitä ei ole vielä juurikaan maisteltu, vasta jogurttia. Niissä on vain aika paljon sellaisia ruoka-aineita, joita Alva ei ole vielä maistanut. Toisaalta Alva ei ole osoittanut taipumusta mihinkään allergiaan, joten voisihan sitä vaan reippaasti kokeilla ja vähentää kokeiluja vasta sitten, jos ongelmia ilmenee.

Terveenä neuvolassa

Possupiikki ei meillä aiheuttanut lämmön nousua tai muuta tramaattista oiretta. Iltaunille nukahdettiin tosin jo tasan yhdeksältä ja vielä minun syliini. Syliin nukahtamisesta ei meillä ole tainnut viimeiseen kuukauteen tapahtua kertaakaan. Onnistuin vielä kantamaan hänet yläkertaan omaan sänkyyn ilman, että hän juurikaan siihen havahtui. Ihan rättipoikki siis oltiin.

Aamulla Alva heräsi vasta puoli kymmeneltä. Joten tässäkin päässä tuli lähes puolitoista tuntia pidemmät unet kuin normaalisti. Toisaalta yöllä sitten kyllä vähän heräiltiin normaalia enemmän. Maitoa vaadittiin kolmesti ja muutakin yöllistä ähinää sängystä kuului.

Aamun rutiinitkin meni meillä sitten kaikki uusiksi, kun unet maistui meille molemmille puoli kymmeneen asti. Aamupalan ja aamutouhujen jälkeen olikin jo aika lähteä neuvolaan, vaikka Alva olisi kyllä mielellään mennyt päikkäreille.

Neuvolassa mitattiin aluksi painot ja pituudet. Mittaa oli tullut vain sentti kuukaudessa. Tuntui aika vähältä edelliseen lähes neljään senttiin. Kuulemma on kuitenkin ihan normaalia ja plussakäyrällä mennään vahvasti. Painoa oli tullut reilu 400g ja se on kuulemma juuri optimaalinen. Missin mitoissa siis mennään ja hyvä niin.

Ruokailusta puhuttiin jonkin verran. Ruokavalion laajennus jatkuu. Nyt voisi vähitellen ottaa mukaan myös kalaa ja kananmunaa. Puolivuotias ei kuulemma enää myöskään oikeastaan tarvitsisi yösyöttöjä ja varsinkaan meidän Alva, kun päivällä ruoka uppoaa tosi hyvin. Neuvoksi yösyömisen vähentämiseksi voisi antaa ensimmäisellä syötöllä vettä, kun tutista ei meillä ole mitään hyötyä. Syöttöjen väheneminen yhteen otettaisiin tässä perheessä ilolla vastaan, mutta mitenhän siinä mahtaa käydä.

Sain myös neuvolasta esitteitä ja kirjallisia ohjeita vauvan kehityksestä ja liikkumisesta. Alva on neuvolan tädinkin mielestä aktiivinen. Kuulemma hän osaa jo hyvin istua ja syöttötuolissa voi jo ihan hyvin syöttää. Alva näytti, miten hienosti hän osaa mennä konttausasentoon ja keinua siinä. Myös inkkarihuuto esitettiin ja muitakin ääninäytteitä annettiin.

Neuvolassa meni yli puolituntia ja sitten suunnattiin kotiin, jossa syötiin pilttipurkillinen omatekoista kasvissosetta ja vähän maitoa päälle. Sitten silmät alkoivat lurpsahdella siihen malliin, että äkkiä vauva vaunuihin ja pihalle nukkumaan. Toivottavasti nyt uni maistuu pitkään, niin hän jaksaa sitten taas illalla touhuta.

Massakausi

Alvalla taitaa olla menossa massakausi, sillä niin hyvin ruoka taas maistuu. Tosin viime viikolla oli vähän huonomman ruokahalun päiviä, joten voihan olla että nyt otetaan taas kiinni sitä viime viikolla säästelytyä.

Eilen aamulla maistatin Alvalla riisipuuroa. Olin ostanut Muksun riisihiutaleita ja laitoin ne vain kuumaan veteen. Eihän se tietenkään miltään maistunut, joten vain pari lusikallista sain menemään. Pitäisi varmaan tehdä se maitoon, jotta olisi vähän enemmän makua. Kun puuron joukkoon lisäsi vähän kuningatarsosetta, niin avot. Kaikki meni, ja lisääkin olisi vielä ottanut. En sitten kuitenkaan enää lisää antanut, joten maidollekin jäi tilaa ja puolitoista desin pullollinen humahti alas.

Lounaaksi oli peruna-porkkana-parsaa, kuten lähes aina. Keitin yhden ihan kookkaan perunan, muussasin sen haarukalla pieneksi ja porkkana- ja parsasosetta pakkasesta sekaan. Keitinvettä vähän notkistamaan soseen ja taas meni alas reilun pilttipurkin verran ja maitoa päälliskauppaan.

Seuraava ruokailu oli siinä viiden aikaan ja ajattelin antaa tällä kertaa vähän tuhdimpaa ruokaa. Aloitettiin siis nyt broilerin kokeilu. Mulla oli kaapissa ostettua kasvis-broilerisosetta, joten sitä lämmitin puolen purkkia. Sen Alva söi hyvällä halulla ja alkoi huudella äänekkäästi, että ei kai äiti vaan kuvittele, että hän tuollaisella linnun annoksella pärjää iltapuuroon asti. Annoin sitten puoli purkkia kuningatarsosetta jälkkäriksi. Maito maistui vähän ajan päästä ja taas meni lähes pullollinen.

Iltapuurona oli tuttua kaurapuuroa, mutta tällä kertaa persikkasoseella. Desin annos kuumaa vettä, siihen sopivasti hiutaleita ja sitten puoli purkkia persikkasosetta joukkoon. Kaikki meni, eikä tehnyt edes tiukkaa. Tunnin päästä teki kauppaansa myös pullollinen maitoa.

Vatsa täynnä oli sitten hyvä mennä nukkumaan. Poikkeuksellisesti Alva söi yöllä vain kerran. Tosin silloin menikin ennätykselliset kaksi desiä kerralla. Toista ruokailua ei kaivattu, joten taisi päiväruokaa olla tällä kerralla riittävästi.

Tänään päivä on mennyt aika samalla tavalla. Tosin aamupäivän päikkärit oli vähän lyhyemmät ja ylhäällä kökittiin ennen toisia päikkäreitä yli kolme tuntia, joten annoin lounaan jälkeen vielä välipalaksi hedelmäsosetta puoli purkkia ja maitoa maistui reilu desi päälle. Nyt on toivottavasti nälkä loitolla ja uni maistuu.

Puurosta

Blogi taitaa käsittää vain syömistä, nukkumista ja ostoksia, mutta tässä taas syömistä.

Aamupuuron kokeilu aloitettiin suunnitelmista huolimatta sunnuntaiaamuna. Puurona tarjosin Piltin omenapuuroa, joka on tehty vehnästä. Valmistin puuron ohjeen mukaan. Desi kuumaa vettä ja vajaa desi puurojauhoa. Puuro maistui selvästi omenalle ja ainakin musta maistui ihan hyvältä. Alva tosin oli toista mieltä. Ensimmäiselle lusikalliselle suu avautui ihan kauniisti, mutta mikään kiire ei ollut seuraaviin lusikallisiin. Ihan kiltisti hän sitä kyllä muutamia lusikallisia söi, mutta en sitten viitsinyt tuputtaa ensimmäisellä kerralla enempää.

Maanantaiaamuna tein suosiolla puuroa vain noin puolet edellisestä määrästä. Puuro maistui taas joten kuten, mutta lähes puolet annoksesta lensi sitten kuitenkin roskiin. Ei taida Alvalla olla kovaa ruokahalua aamuisin.

Tiistaina lisäsin puuron joukkoon vähän omenasosetta ja johan alkoi puuro maistumaan. Koko annos syötiin hyvällä ruokahalulla. Ei tainnut tuolla omenasoseella olla suurtakaan vaikutusta, koska myös paljas puuro maistui yhtä hyvin.

Tänä aamuna puuro meni alas iloisesti ilman omenasosettakin. Puolikkaasta annoksesta ei jäänyt mitään jäljelle ja taisi Alva katsoa tyhjää lautasta vähän harmissaankin. Maito kyllä maistui vielä tämän puuroannoksen jälkeen.

Huomenna syödään vielä aamupuuroa, ehkä jopa koko desin annos, mutta sitten taidetaan siirtää puurottelu iltaan, jos vaikka yösyöminen (noin 4-5 aikaan) jäisi vähitellen pois. Taitaa kuitenkin olla vielä liian aikaista siihen, vaikka toisaalta touko-kesä-heinäkuussa meillä oli yli kuukauden jakso, jolloin yöllä ei tarvinnut herätä lainkaan syömään.

Soseet maistuu

Soseita on nyt maisteltu jo kohta kuukauden verran. Alkuun lähdettiin siis perunalla ja vähän huonosti se teki kauppansa. Seuraavalla viikolla jatkoin perunaa porkkanalla, mutta taisi flunssa vaikuttaa siten, ettei sosetta juuri kahta lusikallista enempää neidin suusta uponnut alas. (Pärskyttelemällä Alva sai sosetta kulumaan varmaan useamman ruokalusikallisen, joten en ihan olemattomia ruoka-annoksia joutunut tekemään.)

Kahden viikon harjoittelun jälkeen ruoka on alkanut maistumaan todella hyvin. Suu aukeaa kuin itsestään, kun lusikka lähestyy. En ole vielä huomannut, että Alva pitäisi jostakin mausta erityisesti. Kaikki uppoaa, mitä Alvalle annetaan. Tällä hetkellä ruokavalioon kuuluu perunan ja porkkanan lisäksi parsa, luumu ja persikka.

Olen pyrkinyt tekemään Alvalle itse peruna-porkkana-parsa -soseen, mutta luumu ja hedelmäsoseissa olen turvautunut kaupan antiin. Soseiden tekeminen ei ole kovin suuri homma, joten uskon, että jaksan niitä jatkossakin tehdä. Pitänee nyt syksyllä pakastaa vähän reilummin soseita, kun nyt saa tuoreita ja edullisia raaka-aineita. Kaupan peruna-porkkana -sosetta Alva on kuitenkin saanut silloin, kun olemme syönyt kodin ulkopuolella. Ostettu ruoka, kun on niin paljon helpompaa kuljettaa mukana.

Parsa aloitettiin kunnolla vasta tänään. Viime viikolla annoin yhtenä päivänä parsaa, mutta sitten alkuviikko oli niin "kiireinen", että päädyimme turvalliseen peruna-porkkana -soseeseen. Hyvin parsa maistui. Viime viikolla aloitimme mango-soseen antamisen. Sitä syötiin hyvällä ruokahalulla kolmen päivän ajan, mutta sitten huomasin, että Alvan rintaan oli tullut vähän punaista näppylää, joten mangot laitettiin ainakin nyt syrjään.

Tällä hetkellä Alva syö kiinteitä ruokia kaksi tai kolme kertaa vuorokaudessa. Kerran päivässä perunaruokaa ja muut kerrat ovat yleensä luumusosetta. En ole uskaltanut lopettaa luumun antamista, koska pelkään, että Alvan vatsa menee kovin kovaksi. Kerralla annan yleensä noin 1/3 pilttipurkin verran, joten päivässä hän syö lähes yhden purkin verran.

Ensi viikolla on tarkoituksena aloittaa viljatuotteiden syöminen, tiistaina vietettävän 5 kuukautispäivän kunniaksi. Ostin jo kaappiin odottamaan Piltin Omenapuurohiutaleet. Aloitellaan niillä, mutta varmaan piakkoin siirrytään tavalliseen Elovenaan, jota me muutkin syömme.

Päikkärit jatkuu ja jatkuu

Tänään on pitkien päikkäreiden päivä.

Aamulla lähdimme vaunuttelemaan siinä kymmenen jälkeen ja Alva nukahti noin 500 metrin vaunuttelun jälkeen. Kävelin lähes saman tien kotiin ja jätin vaunut ulos keittiön ikkunan alle itkuhälyttimen kera. Unta maittoi tällä kertaa jopa lähes tunnin verran ja sitten itkuhälyttimestä alkoi kuulua Alvan höpötystä. En enää edes yrittänyt nukuttaa häntä uudelleen, koska neiti vaikutti niin virkulta ja päikkärit olivat suhteellisen pitkät tällä kerralla. Yleensä Alva nukkuu aamulla vain puolisen tuntia.

Seuraava päikkärihetki tuli kahden tunnin hereillä olon jälkeen. Laitoin vauvan nukkumaan siinä yhden aikaan meidän parisänkyyn ja siinä yhdessä makoiltiin parisen kymmentä minuuttia, kunnes uni tuli. Annoin välistä tuttipullosta vähän maitoa ja siihen hän taisi lopulta nukahtaa. (Mä lueskelin samalla Bodenin syksyn kuvastoa...). Unta riitti tälläkin kertaa harvinaisen pitkään, sillä vasta puoli viiden jälkeen alkoi taas yläkerrasta kuulua Alvan höpötystä. Siellä se iloinen ja virkeä neiti heilutteli käsiään, katseli ulkona kellastuvaa koivua ja höpötti koko ajan. Taisi olla juttua nähdyistä unista, mutta ihan en saanut selvää, mitä unta hän oli tällä kerralla nähnyt.

Nyt puoli seitsemän aikaan Alva lähti Iskän kanssa vaunukävelylle. Yleensä tässä vaiheessa noin puolen tunnin unet ovat poikaa ja sen jälkeen syödään vähän sosetta ja juodaan maitoa päälle. Sitten vielä yhdeksän aikaan lisää maitoa ja sitten kutsuukin jo nukkumatti.

Tänään oli tarkoituksena maistaa parsaa, kaikkiruokaisuus siis kunniaan, kuten eilisessä kommentissa todettiin. Tarkoitukseksi se kuitenkin jäi, koska annoin Alvalle aamulla mangososetta uutena makuna ja vähitellen on tarkoitus siirtyä myös vastikeesta seuraavaan, eli Nan 1 vaihtuu tässä lähipäivinä kokonaan Nan 2:seen. Nyt menee sekotusta, tosin yöllä vain Nan 1:stä. Ehkä muutamien päivien päästä juodaan kokonaan 2:sta. Parsan aloitus jäänee siis ensi viikkoon, kun nyt on jo ruokavaliossa riittävästi vaihtuvia osia. Keitin, soseutin ja pakastin parsan Minigrip-pusseihin. Sieltä sitä sitten kätevästi saa. Mahtaakohan se olla kovaa tavaraa vatsalle, kun kaalia sekin kai on.

Ruokamäärät on tässä tämän viikon aikana kasvaneet melkolailla, joten pare kohta alkaa pakastaa soseita jääpalakuutioiiksi, joita Inkakin kehotti kokeilemaan. Vielä pitäisi testata tuota äp-toppapukua, että onko se mahdollisesti liian suuri. En vaan ole saanut sitä vielä(kään) tehdyksi.

Lääkärineuvola

Aamulla suuntasimme taas neuvolaan. Saavuimme neuvolaan vähän etuajassa, mutta pääsimme heti sisään, kun ketään muuta ei ollut mailla halmeilla. Alva hymyili mun sylistä iloisesti sekä lääkärille että neuvolatädille. Neuvolatäti riisui Alvan ja sitten lääkäri alkoi katsella korvia ja tutkia vauvaa. Alku meni ihan hyvin, mutta sitten Alva alkoi vierastamaan ja itkuhan siinä pääsi. Onneksi tutkimukset olivat pian ohi ja Alva pääsi takaisin äidin. Siinä se vähitellen rauhoittui.

Alkuviikosta olimme Mummin ja Papan luona Turussa ja siellä sai Pappa saman kohtalon kuin lääkärikin. Itku pääsi sielläkin, kun Pappan näki. Alva on siis "oppinut" kunnolla vierastamaan. Jo aikaisemminkin Alva on vierastanut, mutta nyt se on jotenkin selvempää. Vieraat ihmiset eivät enää saa tulla heti iholle, vaan Alva haluaa tutustua heihin ensin turvallisen välimatkan päästä. Toisaalta Mummia ja Kummitätiä Alva ei vierastanut yhtään, joten voi olla, että miehiä Alva vierastaa enemmän. (Tosin neuvolassa oli naislääkäri.)

Alvalla on vieläkin vähän flunssaa jäljellä ja nenässä ainakin näin aamupäivisin vähän rahisee. Lääkäri kurkkasi rutiinisti korvat ja niissä ei ollut kuulemma mitään tulehdusta havaittavisssa, joten ei ainakaan vielä ensimmäistä korvatulehdusta meille ole tullut.

Viime viikolla ruoka ei flunssan takia oikein ole maistunut, mutta painoa oli silti tullut ihan mukavasti. Sitä oli nyt 8040 g ja pituutta 67 cm. Kuulemma on vähän keskiarvoa pidempi, mutta en tiedä millä "käyrillä" mennään, koska meidän neuvolassa on tehty Alvalle oma käyrä meidän vanhempien pituuksien perusteella ja Alvan kasvua verrataan siihen. Tätä käyrää Alva ei kai ole ihan saavuttanut, mutta tasaisesti kuulemma kasvaa. Viiva menee ihan vaakasuoraan, mikä on kai tarkoituskin.

Tällä viikolla ruoka on maistunut ihan eri tavalla kuin ennen. Nyt jo Alva ihan aukaisee suutaan, kun lusikka lähestyy. Peruna-porkkana linjalla ollaan vieläkin, mutta tällä viikolla voisi lisätä taas yhden uuden maun. Olisikohan se parsa, jota itse tosin inhoan, mutta pitänee opettaa vauva vähän kaikki ruokaisemmaksi kuin äitinsä. Välipalana olen tarjonnut luumua ja eilen Kodin Anttilan kahviossa Alva sai maistaa myös serkun omena-päärynäsosetta ja hyvin upposi. Omenistä voisi keittää pakkaseen vähän omaa sosetta, nyt kun kotimaiset omenat taitaa olla parhaimmillaan.

Voihan räkä

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.
Lääkkehillä hoidelkaa Nalleystäväämme.
Maito tuore lämpöinen hyväks olla voisi.
Vehnäkorppu valkoinen ehkä avun toisi.

Patjaksensa parahin matto levitellään,
peitteheksi toinenkin kääritähän hellään.
Laulu kaunis lauletaan univirreksensä,
itse käymme uinumaan hänen vierellensä.

Vahtikoira vartio uskollisna meitä,
kunnes koittaa aamunkoi, hän ei meitä heitä.
Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme.
Nalle-raukan kuntohon aamuksi jo saamme.

Ei lämmin maito, ei valkoinen perunasose, ei patja, eikä huopa, ei uni eikä edes vierellä nukkuminen ole poistanut meidän tytön flunssaa. Kaikkea on nyt tällä viikolla yritetty, mutta raukka on vain vieläkin kipeä.

Maanantaina aloin kuulostelemaan, että nenässä tuntuu nyt krohisevan tavallista enemmän. Tiistaina olo näytti vähän kurjemmalta, mutta ei varsinaisesti vielä mitään suuria flunssan oireita. Ti-ke yö oli todella katkonainen. Alva heräili noin tunnin välein ja halusi aina vähän maitoa, ennen kuin nukahti uudelleen. Aamuyöstä otin hänet meidän väliin nukkumaan ja siinä uni maistui ehkä aavistuksen paremmin. Aamulla kunnon nuha olikin jo tosiasia. Annoin aamusella yhden supon oloa helpottamaan.

Nyt on muutamana päivänä nenä-Frida, keittosuolaliuos, Mesoft- ja nenäliinat olleet tarpeen. Sängynpäätyä olen nostanut vähän ylöspäin, jotta hengitys kulkisi paremmin. (Tosin olen kyllä ottanut vauvan aamuyöstä meidän väliin nukkumaan, kun tuntuu, että siinä hänellä on nyt kaikkein parasta nukkua.) Ruokailu on onnistunut jotenkuten, mutta ruokahalu taitaa olla poissa. Sosetta menee tavalliseen tapaan, juuri ja juuri ehkä pari t-lusikallista ja sen päälle maitoa. Mutta ehkä vain puolisen desiä.

Torstaina Alva söi juuri tämäntyylisen lounaan klo yksi ja nukkui sitten parisen tuntia. Annoin neljän jälkeen maitoa, mutta ei maistunut yhtään. Kuten ei myöskään vähän vaille viisi, eikä kuusi, mutta sitten pienten päikkäreiden jälkeen seitsemältä alkoi taas maitoa vähän maistua. Pienellä ruokamäärällä Alva siis sinnitteli yli kuusi tuntia. Ruokahalun puuttumisen lisäksi juuri muuta erityistä en ole Alvan käytöksessä havainnut. Hän on yhtä hyväntuulinen ja reipas kuin ennenkin. Ei siis mitenkään erityisen itkuinen, tai väsynyt. Aika sitkeä sissi siis.

Tänään nenä on jo selvästi paremman oloinen, eikä hengitys enää krohise ihan keskiviikon ja torstain tyyliin. Uskaltauduin jopa lähtemään Alvan kanssa kauppaan (Ekaa kertaa muuten keskenämme, saavutus siis sekin.) ja hyvin meni. Nyt Alva nukahti meidän sänkyyn päikkäreille ja vielä tutin avustuksella. Tuttitreeneistä alkaakin vähitellen olla hyötyä, vaikka välillä sen harjoitteleminen on ollut aika turhauttavaa, kun se aina pulpahtaa heti pois suusta. Mutta ehkä se vielä meiltä joku kerta onnistuu, että meilläkin syödään tuttia. Tosin onneksi peukun syöminen ei ole vielä ihan vallan roihahtanut suuriin liekkeihin.

Elokuu takana

Taas on kuukausi vierähtänyt ja uusia taitoja on opittu.

Tämän kuukauden suurin juttu taitaa olla kiinteiden aloittaminen. Nyt Alva on popsinut perunaa reilun viikon viime lauantaista lähtien. Eilen ruokavalio monipuolistui huimasti, kun annoin vähän maistaa myös porkkanaa. Hyvin on syöminen lähtenyt käyntiin. Vain ensimmäisellä kerralla Alva näytti siltä, kun häntä oltaisiin tahallaan rääkätty ja tukehtuminen oli hänestä lähellä. Toisella kertaa kaikki meni jo vähän helpommin ja nyt ei enää kakomista ole lainkaan ja perunaa jopa niellään jonkun verran.

Suuria määriä en ole vielä uskaltanut antaa, joten tällä hetkellä voi olla, ettei vatsaan asti päädy edes paljoa pikkulusikallista enempää. Mutta välillä peruna maistuu jopa niin hyvin, että joudun lopettamaan syöttämisen kesken, jottei masu tule kipeäksi. Porkkana ei ole tehnyt mitään suurta vaikutusta Alvaan näiden kahden päivän aikana, mutta alas sekin menee.

Syöminen on Alvasta tosi mukavaa. Tai ei ehkä se itse nieleminen, vaan ruoka suussa päristeleminen. Ruoka lentää ja ruokailun jälkeen peruna-porkkana sössöä, on hiuksissa, paidassa, käsissä, hihoissa, farkuissa, sitterissä. Siis mun päällä joka paikassa ja tietenkin myös Alvan kasvoissa ja käsissä. Musta vaan tuntuu, että sitä ruokaa on enemmän mun päällä kuin missään muualla.

Nyt kun Alva syö muutakin kuin perunaa, olen aloittanut tekemään vähän suuremman annoksen ruokaa ja pakastamaan sitä. Netistä löysin vinkin siitä, että näin aluksi, kun ruokamäärät on vielä pieniä, niin kannattaa pakastaa pieniin minigrip-pusseihin. Painella sose ohueksi levyksi. Tällöin jäätyneestä soseesta voi taitaa sopivan palasen ja laittaa loput takaisin pakkaseen. Tämä niksi on nyt kokeiltu ja hyväksi havaittu. Ruokavinkkejä löytyy seuraavalta sivustolta http://valohoito.com/vauvanruoka/

Alva on tässä kuussa oppinut myös nostamaan päätään. Kun Alva makaa selällään esim. hoitoalustalla tai leikkimatolla hän nostaa päätään ja kurkkaa sieltä eteenpäin. Vähän kuin hän tekisi vatsalihasliikkeitä ja taitaa liike aika hyvin noihin vatsalihaksiin ottaakin. (Mä oon jo vähän kade noista Alvan vatsalihaksista. Mulla ei taida niitä lihaksia enää olla ollenkaan.)

Sitten viime viikon maanantaina Alva kääntyi ensimmäisen kerran oikean kyljen kautta vatsalleen. Käännös sujui kuin tyhjää vaan, eikä Alva tainnut itsekään oikein huomata, mitä tuli tehneeksi. Sen verran taisi kyllä itsekin huomata, että nyt meni jotain eritavalla, koska uudelleen hän ei ole sitä temppua tehnyt.

Alva on myös löytänyt jalkansa ihan uudella tavalla. Selällään ollessa hän nostaa jalkojaan koukussa vatsan päälle ja ottaa käsillä kiinni reisistä. Varpaiden löytymistä vielä kuitenkin odotellaan.

Kovia ääniä Alva tuntuu nykyään säikähtävän aikalailla ja välillä ne myös alkavat itkettämään. Taitaa olla niin, että me ollaan täällä päivät niin hiljaisesti, kun ei ole telkkaa, liikenteen ääntä ei tänne syrjään kuulu (eikä oikeastaan mitään liikennettäkään ole, jonka ääni edes kuuluisi. Vain postin auto ajaa pihaan kerran päivässä) ja radiotakaan en juuri halua kuunnella. Me siis vain keskustellaan keskenään ja välillä kuuluu ruuanlaitosta kolinaa tai imurointia, mutta yhtäkkinen kova naurahdus tai muu äänen korotus ei ole Alvan mieleen.

Yhä enemmän ja enemmän Alva tarttuu itse tavaroihin. Tästä onkin seurannut se, että sängyssä tai vaunuissa Alva usein vahingossa tai puoli tarkoituksella vetää harson kasvoilleen. Aluksi hän ei sitä saanut itse pois vaan kädet huitoivat ylös alas sivuilla ja huutelullaan Alva viestitti, että voisiko nyt joku tulla pelastamaan täältä. Nyt vähitellen harso poistuu kasvojen päältä jo omin voimin. Ei tosin aina...