Vein tänään Alvan neuvolaan possupiikille. Neuvolan täti neuvoi viime viikolla tulemaan aika myöhään. Aamusta on kovin ruuhka. Hän lupasi piikittää kaikki, jotka paikalle ehtivät ennen kahta, joten kannattaisi tulla vasta siinä vähän ennen kahta.
Alva heräili päikkäreiltä siinä puoli yhden aikaan. Annoin hänelle pe-pa-po-sosetta ja vähän maitoa. Maito ei oikein maistunut, joten lähdittiin sitten Mummin ja Alvan kanssa rokotettavaksi. Otin Alvalle evääksi kuningatarsosetta ja maitoa. Mukana oli myös vaihtovaahteet, pari vaippaa ja muuta tarpeellista. Ajattelin, että pare olla varustautunut, jos siellä on jonoa. Mietin, että tuskin siellä nyt kuitenkaan ihan mahdotonta ruuhkaa voi olla, vaikka koko kylän kaikki 800 ihmistä olisi hakemassa influessa- ja possurokotusta.
Paikalle kun päästiin, niin tilanne selvisi heti. Pihalla oli neuvolan tädin auton lisäksi vain yksi ylimääräinen auto. Arvelin siis, että meitä ennen on vain yksi ihminen. Tämä arvio oli väärä. Kyseessä oli sairaanhoitajan auto, joten muita piikitettäviä ei paikalla ollut. Pääsin siis Alvan kanssa heti rokotushuoneeseen ja piikki oli tuikattu reiteen melko nopeasti. Mitä nyt vähän ihasteltiin kaikki kolme - sairaanhoitajan ja neuvolatädin kanssa - Alvaa.
Aikaisempina rokotuskertoina Alva ei ole päästänyt ääntäkään, mutta nyt tuli vähän itku. Se meni onneksi pian ohi ja pidin häntä hetken rauhallisesti sylissä, ennen kuin aloin vaatettamaan häntä. Kyselin ohjetta illaksi. Neuvolatäti neuvoi antamaan Buranaa, jos kuumee nousee illalla korkeaksi. Kuulemma kuumeen voi antaa nousta tuohon 38,5 asteeseen, ennen kuin kuumetta kannattaa alkaa alentamaan lääkkeellä. Panadolia ei saisi antaa. Iskä siis sai määräyksen käydä töiden jälkeen apteekissa.
Alva on ainakin vielä ollut ihan reippaana, eikä erityisesti ole aristanut jalkaansa. Katsotaan mitä yö tuo tullessaan.
Lämpimiä neuleita
9 vuotta sitten
*click*
*click*
Tuliko rokotusoireita? Meillä mies valitteli kättään, mutta muuten näyttäisi säästyneen rokotuksen haitoilta - ja toivottavasti myös siltä haitoista suurimmalta eli itse influenssalta! Itse koen tämän ihmispaljouden (sinänsä ironinen termi, kun ottaa huomioon missä maassa asutaan...) välttelyn tällä hetkellä melko vapauttavana. Kerrankin on aikaa kiireettömälle puuhailulle kotona eikä painetta mihinkään. Ensi viikolla voin jo kiipeillä seinille, mutta eipä tässä meidänkään pikkukylässä riski tautiin taida suurimmillaan olla, niin ettei aivan tarvitse erakoitua. :)
VastaaPoistaEilen vuodatin omassa blogissani meidän nukkumisen silppuisuutta ja vastustusta nukkua missään muualla kuin rinnalla. Ja kas, tänään onkin tilanne ihan toinen. Joka kerta, kun olen pikku-ukon nostanut uinumaan, on hän sinne myös jäänyt. Ota nyt näistä selvää! Mihin suuntaan Alvan nukkuminen ja heräily ovat kehittyneet viime päivinä? Entä onko silmätulehdus jo talttunut?
Taisin juuri kirjoittaa tuota uusin tekstiä, kun sä olet kommenttia lähettänyt. Mutta siis mitään varsinaisia oireita en tuosta piikistä ole havainnut. Yö olisi voinut mennä lähes samoin muutenkin.
VastaaPoistaYöheräily on kyllä vähitellen viemässä multa voimat. Viime yönä olin taas niin väsynyt, että yösyötöt oli yhtä tuskaa. Mies joutuikin yöllä antamaan kerran maitoa, kun mä en vain pystynyt nousemaan. Olo oli ihan kuitti, jalat ei totelleet. Reilua sinällään, kun mies joutuu aina nousemaan aamulla aikaisin ja mä saan kuitenkin nukkua aamulla pidempään. Toivottavasti tuo veden antaminen vähentäisi syömiset yhteen kertaan tai ne jäisi kokonaan pois. Olisi ihanaa nukkua taas yksi yö kokonaan. Alkaa tuo univaje olemaan jo melkoinen...