3 kk neuvola

Tänään Ainolla oli 3 kuukauden neuvola. Hyvin oli taas paino noussut ja pituuttakin oli tullut. Painolukema on nyt sitten + 20 käyrällä, eli enempää ei enää tarvitsisi tulla. Mutta hyvän näin. Eipähän äidin tarvitse murehtia sitä, saako tyttö tarpeeksi ruokaa. Ja näihin lukemiin päästiin siis siitä huolimatta, että Ainolla oli tuosta Rota-rokotuksesta kolmisen viikkoa vatsa sekaisin ja heti kun vatsa alkoi vähän paranemaan, alkoi äidillä rintatulehdus ja siihen antibioottikuuri. Ainon vatsa on taas kuralla, eikä välissä ollut kuin ehkä yksi parempi päivä. Kun nyt 3 kk:n neuvolassa Aino sai oikein rokotussuman (rota, pneumo ja kurkkumätäjne.), vatsa tuskin tästä ihan heti paranee. (Eikä äidin toivomaa öiden paranemista, liene myöskään näköpiirissä.)

Muuten neuvolakeikka oli ihan tuikitavallinen. Alva leikki odotushuoneessa leluilla ja kävi välillä vastaanottohuoneessa meitä moikkaamassa. Aino seuraili hyvin katsellaan ja näytti taitojaan vatsallaan makoillen. Hyvin kuulemma tämän taidon jo osaa, vaikka kerroin, että Aino on melko vähän meillä lattialla, kun Alva ei anna hänen olla rauhassa, vaan haluaisi mennä viereen makoilemaan (ja siinä samalla makoilla vähän päälläkin, vahingossa potkaista pyörähtäessään jne.)

Vähitellen Ainosta on kuoriutunut vastasyntyneen vauvan tilalle ympäristöään tarkkaileva vauva. Katseella hän seuraa, mitä ympärillä tapahtuu ja tarttuu leluihin ja muuhun käteen osuvaan. Viimeisimpänä "taitona" on peukalon imeminen, ja siihen yritän kovasti puuttua ja työntää tuttia suuhun, mutta eihän se siellä montaa sekunttia pysy.

Höpöttämäänkin Aino on nyt oppinut. Päikkäreiltä tai yöunilta herättyään, on Aino mitä parhaalla tuulella ja jokeltelee ja kirkuilee tyytyväisenä. Olinkin jo unohtanut, miten ihanalta vauvan jokeltaminen kuulostaa. Hymytyttökin hän on, vaikkakin hymyily on jo vanha taito.

Tytöt neuvolassa

Kaikilla meidän perheen tytöillä oli tänään lääkärineuvolla. Mulla oli jälkitarkastus, Alvalle 1,5 vuotis neuvola ja Ainolla 2 kk:n neuvola. Kaikki läpäistiin testit ja siten jatketaan taas seuraavalle "etapille". Alvalle seuraava neuvola on vasta puolen vuoden päästä, mutta Ainohan siellä käy kuukausittain.

Molemmilla tytöillä oli paino noussut mukavasti. Kummallakin lisää painoa oli tullut kilon verran. Ainolla muutamassa viikossa ja Alvalla kolmessa kuukaudessa. Äiti kiittää ja kumartaa. Samaan tahtiin tytöt olivat kasvaneet myös pituutta kolmisen senttiä per lapsi, tosin ajanjakso on "hieman" eri.

Aino sai rokoteohjelman ensimmäisen rokotteensa. Kyseessä oli Rota-virusta vastaan annettava rokote, joka on suun kautta otettava. Ei siis vielä piikkiä, mutta ensi kerralla sellainen on luvassa. Tämä rokote voi kuulemma käydä vatsan päälle, joten masuvaivoja voi olla näköpiirissä. Muistaakseni Alva ei ole saanut juuri mitään oireita näistä saamistaan rokotteista, mutta katsotaan onko Aino yhtä vahvaa tekoa.

Kummankin tytön korvat tarkastettiin ja Alvalla oli kuulemma toinen korva vähän punainen. Siinä ei kuitenkaan ollut mitään eritettä, joten ei pitäisi mitään korvatulehdusta kuitenkaan olla. Ja eipä meillä kuumettakaan ole ollut. Tai en ainakaan ole sitä huomannut, enkä kyllä mitannutkaan.

Neuvolassa (1v ja 2kk sekä rv 36+4)

Tänään aamupäivällä suunnattiin koko perhe neuvolaan. Iskä lähti mukaan pitämään Alvalle seuraa siksi aikaa, kun äiti itse on neuvolassa ja pääsipä Iskäkin välillä mukaan neuvolaan.

Minut tarkastettiin siis ensin. Painoa oli tullut ja turvotustakin on. Verenpaine ok, sydänäänet kuului jne. Ei siis mitään erityistä tai edes raportoitavaa. Iskä ja Alva tulivat tutkimushuoneeseen kuuntelemaan sydänääniä ja siellähän se vauvan sydän pompotteli 153 lyönnin minuutti vauhdilla. Pappalla sydän lyö vain reilu 40 kertaa minuutissa, mulla lähes 90 kertaa, mutta vauvan sydän se vasta työtä tekee.

Alva sai tällä neuvolakerralla piikin. Kuulemma tästä voi nousta tuossa viikon puolentoista sisällä kuumetta. Täytynee siis yrittää muistaa tarkkailla Alvan oloa sitten tuossa reilun viikon päästä. Tosin mä olen ehkä mitannut Alvan kuumeen vain kerran tai kaksi, joten en oikein edes tiedä, mikä se normaali lämpö hänellä on. Olen jotenkin ajatellut, että turhaa sitä lämpöä on mitata, jos vauva vaikuttaa hyvävoimaiselta mahdollisesta flunssasta tai muusta taudista huolimatta. Ajatuksena on mitata lämpö vain, jos lämmönnousulle on jotakin viitteitä. Voin siis sanoa, että Alvalle ei vielä ole ollut kertaakaan kuumetta tai sitten tämä äiti vain ei ole sitä huomannut...

Mittaus meni ihan mallikkaasti. Taas oli pari senttiä tullut pituutta lisää. Kuulemma ihan tasaisesti on Alva kasvanut ja nyt siis mennään sentti per kuukausi tahdilla. Vaatekoko 80 on ollut käytössä jo pienen iäisyyden ja kokoa 86 käytetään varmaan lähes vuoden loppuun asti, jollei jopa kauemmin. Harmi, sillä uusia voisi jo taas ostella :) Painokäyrä ei enää ollut mitenkään erityisen laskusuunnassa, ei ehkä ihan vielä vaakasuorassa, mutta jo hyvää vauhtia siihen menossa. Pitänee äidin vain luottaa siihen, että kyllä se sitten syö, kun nälkä on. Ollaan nyt vähän alettu napostelemaan syömistä varsinaisten ruokailujen välissäkin, mikä näyttää vaikuttaneen tuohon vaakaan. Olen ajatellut, että koska Alva ei kerralla paljoa syö, niin syököön sitten vähän useammin. Nektariinit ja mansikat ovat muuten tosi herkkua.

Neuvolassa kyseltiin myös Alvan puheesta, palikkatornien rakentamisesta, pottailusta, tutin ja tuttipullon käytöstä, yöheräilystä jne. Ei näistä mitään erityistä vielä puhuttu, mutta kerroin, että puhetta ja sanoja on alkanut tulla, palikkatorni ei oikein vielä synny, muuten kuin hyvin satunnaisesti, potan tunnistaa, mutta ei siinä juuri viihdy, tutti sekä tuttipullo ovat käytössä ja että yöllä herätään vähintään kerran. Kun ei mitään poikkipuolista sanaa tullut, niin luulen, että tilanne on ihan mallillaan täällä meillä. Toivottavasti.

Seuraava neuvola Alvalla onkin vasta 1,5 vuotiaana, mutta mähän siellä ravaan jatkossakin. Mun seuraava aika olisi ollut jo ensi viikolla, mutta koska mulla on silloin aika sairaalaan synnytystapa-arvioon, niin jätettiin ensi viikon käynti väliin ja palataan asiaan parin viikon päästä. 

1-vuotisneuvola

Eilen Alvalla oli 1-vuotisneuvola. Taidettiin olla taas vähän myöhässä, tosin luulen, että neuvolan kello on etuajassa, koska luulin olevani ihan aikataulussa. No ketään muita ei ollut odotushuoneessa ja päästiin sitten heti vastaanotolle. Alva otti odotustilasta mukaansa nallen. Mahtoiko siitäkin saada vähän turvaa...

Istuskeltiin ja keskusteltiin hetken neuvolatädin kanssa. Kerroin, että hyvin on mennyt, joskin noro on nyt koettu ja flunssaa pukkaa. Neuvolantäti kyseli päivärytmistä, nukkumisista, syömisistä ja sen sellaisista. Kerroin, että ruokahalu on vieläkin häviksissä, eikä oikein mikään maistu. Maito kylläkin, mutta ei kiinteät. Ei ole lempiruokia, ei, eikä herkkusoseetkaan kovin suurin määrin maistu. Nyt tätä "syömättömyyttä" on kestänyt jo vähintään 3 kuukautta, joten ihan mikään parin viikon vaihe ei kyseessä enää ole. Punninta sitten taas kertoi totuuden. Painoa oli tullut lisää noin 400 g ja nyt ollaan yli 10 kilon. Mutta kun pituuttakin oli tullut lisää 3 senttiä, niin painokäyrä jatkaa laskuaan. Ei nyt vielä mitenkään hälyyttävästi, mutta ei sen enempääkään tarvitsisi laskea. Kerroin, että Alvan isäkin on hyvin laiha, joten voihan olla, että Alva on saanut isänsä laihuusgeenit eikä äidin rehevyyttä :) Neuvolan neuvo oli kokeilla maidon vähentämistä ja vähitellen luopumista vastikkeesta. Tää ei hirveästi mua innosta, mutta ehkä tähän suuntaan kesällä yritetään mennä.

Tällä kertaa testattiin myös pinsettiotetta pienen helmen avulla ja sitä, että Alva näkee tämän helmen. Kuuloa testattiin pienellä piippauksella. Testit läpäistiin hyvin. Muuten Alva ei sitten juuri äidin sylissä viihtynyt, vaan tutki huonetta ja viereisiä huoneita todella reipasotteisesti. Sain vähän väliä käydä hakemassa häntä takaisin. Neuvolakorttiin tulikin tämän johdosta teksti, että "Vilkas tyttö, koko ajan menossa." Sekä myös, että "Kasvaa tasaisesti, paino laskussa. Ei vielä selviä sanoja - koko ajan kuitenkin "höpöttää" omiaan."

Loppuun sitten saatiin piikki ja siitä Alva vähän pahastui. Onneksi itku loppui aika lyhyeen ja piikitys tuntui unohtuneen siihen. Ensi kerralla taisi taas olla piikityksen vuoro. Toivottavasti tästä ei kehity mitään traumoja kummallekaan meistä.

Omasta voinnistani kerroin, ettei olo ole niin kovin freessi verrattuna edelliseen raskauteen. Tuolloin oli flunssa vähän pukkaamassa päälle ja nyt se on sitten kehittynyt vähitellen kunnon flunssaksi. Harmina on myös iskiaskivut, unettomuutta ja lähes päivittäistä päänsärkyä. Kerroin seuranneeni verenpainetta kotosalla, eikä siinä ole mitään muutoksia juuri ollut. Toivottavasti vaivat eivät tästä lisäänny eikä kesästä tule mitään ennätyshellekesää.

Seuraava neuvola kerta onkin jo 1 vuoden 2 kk:den iässä. Mä jotenkin luulin, että puolitoistavuotisneuvola olisi seuraava, mutta näitä onkin vielä aika tiheään. Aikaa ei vielä varattu, vaan sijoitetaan se mun omien neuvola-aikojen yhteytteen, kunhan mieskin pääsee mukaan katsomaan Alvaa. Tosin voi olla, että Alva on kuitenkin mun neuvoloissa jatkossakin usein mukana, kun lastenvahtia en helpostikaan saa.

Terveenä neuvolassa

Possupiikki ei meillä aiheuttanut lämmön nousua tai muuta tramaattista oiretta. Iltaunille nukahdettiin tosin jo tasan yhdeksältä ja vielä minun syliini. Syliin nukahtamisesta ei meillä ole tainnut viimeiseen kuukauteen tapahtua kertaakaan. Onnistuin vielä kantamaan hänet yläkertaan omaan sänkyyn ilman, että hän juurikaan siihen havahtui. Ihan rättipoikki siis oltiin.

Aamulla Alva heräsi vasta puoli kymmeneltä. Joten tässäkin päässä tuli lähes puolitoista tuntia pidemmät unet kuin normaalisti. Toisaalta yöllä sitten kyllä vähän heräiltiin normaalia enemmän. Maitoa vaadittiin kolmesti ja muutakin yöllistä ähinää sängystä kuului.

Aamun rutiinitkin meni meillä sitten kaikki uusiksi, kun unet maistui meille molemmille puoli kymmeneen asti. Aamupalan ja aamutouhujen jälkeen olikin jo aika lähteä neuvolaan, vaikka Alva olisi kyllä mielellään mennyt päikkäreille.

Neuvolassa mitattiin aluksi painot ja pituudet. Mittaa oli tullut vain sentti kuukaudessa. Tuntui aika vähältä edelliseen lähes neljään senttiin. Kuulemma on kuitenkin ihan normaalia ja plussakäyrällä mennään vahvasti. Painoa oli tullut reilu 400g ja se on kuulemma juuri optimaalinen. Missin mitoissa siis mennään ja hyvä niin.

Ruokailusta puhuttiin jonkin verran. Ruokavalion laajennus jatkuu. Nyt voisi vähitellen ottaa mukaan myös kalaa ja kananmunaa. Puolivuotias ei kuulemma enää myöskään oikeastaan tarvitsisi yösyöttöjä ja varsinkaan meidän Alva, kun päivällä ruoka uppoaa tosi hyvin. Neuvoksi yösyömisen vähentämiseksi voisi antaa ensimmäisellä syötöllä vettä, kun tutista ei meillä ole mitään hyötyä. Syöttöjen väheneminen yhteen otettaisiin tässä perheessä ilolla vastaan, mutta mitenhän siinä mahtaa käydä.

Sain myös neuvolasta esitteitä ja kirjallisia ohjeita vauvan kehityksestä ja liikkumisesta. Alva on neuvolan tädinkin mielestä aktiivinen. Kuulemma hän osaa jo hyvin istua ja syöttötuolissa voi jo ihan hyvin syöttää. Alva näytti, miten hienosti hän osaa mennä konttausasentoon ja keinua siinä. Myös inkkarihuuto esitettiin ja muitakin ääninäytteitä annettiin.

Neuvolassa meni yli puolituntia ja sitten suunnattiin kotiin, jossa syötiin pilttipurkillinen omatekoista kasvissosetta ja vähän maitoa päälle. Sitten silmät alkoivat lurpsahdella siihen malliin, että äkkiä vauva vaunuihin ja pihalle nukkumaan. Toivottavasti nyt uni maistuu pitkään, niin hän jaksaa sitten taas illalla touhuta.

Piikkiä, piikkiä

Vein tänään Alvan neuvolaan possupiikille. Neuvolan täti neuvoi viime viikolla tulemaan aika myöhään. Aamusta on kovin ruuhka. Hän lupasi piikittää kaikki, jotka paikalle ehtivät ennen kahta, joten kannattaisi tulla vasta siinä vähän ennen kahta.

Alva heräili päikkäreiltä siinä puoli yhden aikaan. Annoin hänelle pe-pa-po-sosetta ja vähän maitoa. Maito ei oikein maistunut, joten lähdittiin sitten Mummin ja Alvan kanssa rokotettavaksi. Otin Alvalle evääksi kuningatarsosetta ja maitoa. Mukana oli myös vaihtovaahteet, pari vaippaa ja muuta tarpeellista. Ajattelin, että pare olla varustautunut, jos siellä on jonoa. Mietin, että tuskin siellä nyt kuitenkaan ihan mahdotonta ruuhkaa voi olla, vaikka koko kylän kaikki 800 ihmistä olisi hakemassa influessa- ja possurokotusta.

Paikalle kun päästiin, niin tilanne selvisi heti. Pihalla oli neuvolan tädin auton lisäksi vain yksi ylimääräinen auto. Arvelin siis, että meitä ennen on vain yksi ihminen. Tämä arvio oli väärä. Kyseessä oli sairaanhoitajan auto, joten muita piikitettäviä ei paikalla ollut. Pääsin siis Alvan kanssa heti rokotushuoneeseen ja piikki oli tuikattu reiteen melko nopeasti. Mitä nyt vähän ihasteltiin kaikki kolme - sairaanhoitajan ja neuvolatädin kanssa - Alvaa.

Aikaisempina rokotuskertoina Alva ei ole päästänyt ääntäkään, mutta nyt tuli vähän itku. Se meni onneksi pian ohi ja pidin häntä hetken rauhallisesti sylissä, ennen kuin aloin vaatettamaan häntä. Kyselin ohjetta illaksi. Neuvolatäti neuvoi antamaan Buranaa, jos kuumee nousee illalla korkeaksi. Kuulemma kuumeen voi antaa nousta tuohon 38,5 asteeseen, ennen kuin kuumetta kannattaa alkaa alentamaan lääkkeellä. Panadolia ei saisi antaa. Iskä siis sai määräyksen käydä töiden jälkeen apteekissa.

Alva on ainakin vielä ollut ihan reippaana, eikä erityisesti ole aristanut jalkaansa. Katsotaan mitä yö tuo tullessaan.

Piikkiä vai ei

Huomenna on sitten piikitys ja kahteen mennessä pitää paikalla olla, jos piikin haluaa. Ollaanko me siellä vai ei, selviää viimeistään huomenna kello kahteen mennessä.

Lääkekuurilla

Eilen katsoin Alvan oikeata silmää sillä silmällä, että onkohan siinä alkavaa tulehdusta. Meidän perheen perhelääkärin kanssa sovittiin, että katsotaan sitä nyt hetki, että alkaako tulehdus vai onko se vain normaalia märkimistä. Alvalla siis tuo oikea silmä rähmii, koska kyynelkanava on ollut tukossa syntymästä lähtien. Tuo rähmiminen on ollut kohtuullisen vähäistä, eikä silmää ole tarvinnut joka päivä puhdistaa eikä montaa kertaa viikossakaan. Eilen sitten puhdistin sen varmaan viitisen kertaa, eikä vaan rähmiminen lakannut.

Jo illalla oli sitten selvää, että silmätulehdushan siellä jyllää. Silmä oli selvästi turvonnut, ala- ja yläluomi olivat punaiset ja rähmiminen vain jatkui. Sovittiin, että perhelääkärimme soittaa läheiseen apteekkiin aamulla reseptin ja käymme lääkkeen sieltä sitten noutamassa. Tänään käytiin sitten hakemassa lääke ja pari kertaa on nyt silmiin tippoja tiputeltu.

Tippojen laitto on vielä aika helppoa, mutta edellisen silmätulehduksen muistot mielessä arvaan, että Alva pian oppii, että mikä pullo sieltä on tulossa ja oppii pistämään hanttiin, kun silmätipat lähestyvät. Ensimmäinen kerta meni siis ihan helposti, kun pääsin yllättämään. Toinenkin meni vielä vähän huomaamatta, mutta mitenhän kauan päästään helpolla ja koskahan rimpuilu alkaa...

Aamulla soitin neuvolaan ja kysyin sikapiikistä. Sitä olisi siis Alvalle tarjolla maanantaina. Ovat jo täällä ehtineet joitakin vauvoja piikittämään ja kuulemma ei mitään erityisiä oireita ole tästä piikityksestä tullut. No me mietitään tilannetta vielä viikonlopun yli ja mennään piikille, jos niin päätetään. Kuulemma nuo silmätipat, vaikka antibioottia ovatkin, eivät estä piikitystä.

Neuvola

Tänään oli taas rokotusneuvolan aika. Yritin tsempata Alvaa jo kotona, että tänään ollaan sitten rohkeita ja reippaita neuvolassa. Alvan ei ihan koko aikaa tarvitse olla rohkea ja reipas, tai sitä voi olla myös äidin sylissä. Tarkoitus oli kuitenkin, että äiti olisi rohkea ja reipas tai ainakin pystyisi näyttelemään sitä vakuuttavasti. Mutta rokotus ei taaskaan haitainnut Alvaa ollenkaan. Hänellä ei tainnut edes ilme värähtää, kun pikki iskettiin reiteen. Mä en oikein pystynyt katsomaan sitä toimitusta, vaan yritin keskittyä vain Alvan pitämiseen paikallaan. Työ, joka ei juuri keskittymistä kaivannut, kun Alva ei edes yrittänyt liikauttaa itseään.

Muuten neuvolakeikka oli kaikin puolin ok. Neuvolan täti kyseli syömiset ja muut kuulumiset ja ihasteli vauvaa ja hänen uusia taitojaan. Ei ole enää mikään pikkurääpäle tämä meidän Alva. Istuminen onnistui siten, että eteenpäin hän osasi olla hyvin, mutta sivuille päin hän tuntui helposti keikahtavan. Selkä oli kuulemma kyllä jo hyvin suorassa. Kun neuvolan täti laittoi Alvan vatsalleen, näytti Alva heti osaamistaan ja nousi nopeasti kontalleen heilumaan. Tätä taitoa me ihasteltiin kaikki ääneen :)

Iho oli ihan hyvä ja se on nyt ollutkin parempi (vertaa aikaisempi epäily atooppisesta ihosta). En ole sitä juurikaan erityisesti jaksanut rasvata, vaan lähes vain kylvyn jälkeen, mutta iho on silti nyt ollut parempi. Talvea vasten muuttuu vielä varmaan huonommaksi, mutta toivottavasti lisärasvauksella siitä päästään.

Alva naureskeli neuvolan tädille ja kertoili hänelle pitkät pätkät, joten edellisellä kerralla havaitusta vierastamisesta ei ollut merkkiäkään. Hyvä niin. Taitaa olla kaikki aina hyvin, kun on hyvin nukuttu yö ja päikkärit juuri takana.

Punnitus ei ollut lainkaan Alvan mieleen. Vaaka taisi olla kova ja kylmä, joten siinä Alvaa alkoi vähän harmittamaan. Onneksi se toimitus oli pian ohi. Alva painoi 8.630g. Kysyin, että oliko Alva normaali- vai pulskeapainoinen. Kuulemma nyt on paino lähestynyt normaalia, eikä ole enää niin pulskea. Mä en kyllä aiemminkaan oikeastaan ole ajatellut, että pulska olisi, joten ei tässä varmaan suurtakaan eroa ole. Tosin jos Alva olisi kerännyt kiloja entiseen malliin olisi yhdeksän kiloa mennyt rikki, mutta nyt siitä jäätiin aika kauas.

Pituuskasvu oli vieläkin ollut aika ripeää. Nyt mittaa oli 70,5 cm eli vajaa senttimetri viikossa. Hyvä sitten, että Mummi oli hankkinut Alvalle vaatetta hulluilta päiviltä koossa 80. Taitaa tuo 74 koko mennä pieneksi ensi kuun aikana, jos vauhti pysyy samana.

Kuulemma vähitellen voisi alkaa antamaan Alvalle myös lihaa. Sanoin, etten ole vielä kauhean innostunut siihen, vaan että mä mielummin menisin vielä kasviksilla jonkun aikaa. Kuulemma tämä on ihan ok, koska tuntuu Alva saavan riittävästi ravintoa näinkin. Seuraava neuvola on marraskuun alkupuolella, joten varmaan sen jälkeen voisin lihaa alkaa antamaan. Pitänee katsoa nyt, miten ruokahalu tässä kehittyy. Nyt on taas ruoka maistunut ja puuroakin meni eilen illalla ihan valtava lautasellinen.

3 kk:den neuvola

Eilen olimme koko perheen voimin neuvolassa, kun oli Alvan 3 kk:den neuvola ja Alvalle annettiin rokotus. Äiti taisi olla ainoa, joka jännitti rokotusta, mutta hyvin se meni. Alva vain vähän ihmetteli, että mikä sinne reiteen pisti, mutta ääntäkään hän ei päästänyt. (Toivottavasti tämä ei kieli siitä, että vauva on jo niin tottunut hyttysenpistoihin, ettei pienet nipistykset tunnu enää missään. Toisaalta vasta toisen hyttysenpistoksen häneltä tänään bongasin.) Suppoja oli hankittu kotiin valmiiksi, mutta niitä ei onneksi tarvittu. Ehkä vähän enemmän kähinää oli havaittavissa illalla ja yöllä kähistiin sitten enemmänkin.

Pituudeksi kirjaan merkattiin 62,5 cm ja painoa 6500 g eli kahdessa viikossa oli tullut 1,5 cm pituutta lisää ja lähes puoli kiloa painoa. Kirjaseen neuvolan täti kirjoitti lisäksi: Iho siisti. Kasvut hyvät. Kannattaa pään. Kääntyy vatsalleen. Hieno vauva.

Viime yö meni siis kähinän merkeissä. Alva nukahti siinä kymmenen maissa, kuten tavallista. Muistan katsoneeni kelloa jo joskus puoli yhden aikaan ensimmäisen kerran, että onko vauva heräämässä syömään. Kelloa sitten katselin vähintään joka tunti kerran ja vasta viideltä Alva sitten kunnolla alkoi vaatimaan ruokaa. Tämän jälkeenkin kävin häntä pari kertaa peittelemässä ja siinä puoli yhdeksän aikaan hän sitten heräsi. Isä nousi vauvan kanssa aamutoimiin ja mä jäin vielä lekottelemaan sänkyyn reiluksi puoleksi tunniksi.

Puoli yhdeltätoista Alva nukahti vaunuihin, kun kävin unikävelyllä, mutta unta riitti vain reiluksi puoleksi tunniksi. Nyt syötiin äsken taas ja hän meinasi nukahtaa, mutta kun laskin hänet sylistäni, niin hän heräsi. Nyt hän tutkii sohvalla sormiaan ja vähän huutelee. Nyt voisi kyllä nukahtaa ihan kunnon päikkäreille.

Edit: Pituudesta jäi puuttumaan 10 cm. Mittaa on nyt siis 62,5 cm eikä 52,5 cm.