Synttärisuunnittelua

Ainolla on siis pian 1-vuotissynttärit ja juhlia pitäisi alkaa suunnittelemaan. Koska Alva synttäreitä on juhlittu monen päivän kekkereillä, ei nyt parane jättää juhlia vähemmällä. Eli useampi päiväiset kekkerit luvassa. Yksivuotispäivä osunee perjantaihin. Työpäivän jälkeen en varmasti jaksa järjestää juhlia, joten ensimmäiset juhlat pidettäneen lauantaina. Tällöin kutsun saa sukulaiset ja kummit. Sunnuntaina olisi sitten vuorossa kaverikemut. Nämä ovat Alvalla ainakin olleet melko pienimuotoiset. Yleensä on paikalle päässyt muutama kaveripariskunta lapsineen, joten jatkossakin kummit saavat valita, kumpana päivänä haluavat tulla.

Ainon kunniaksi tarkoituksena on kutsua myös äiti-lapsi -kerhon jäsenet. Alvaakin oli jo keväällä tarkoitus juhlistaa, mutta meidän perheen sairastelut siirsivät juhlat sen verran myöhäseen, että en sitten jaksanut enää näitä organisoida. Nyt sitten pitänee ottaa nämä paremmin hoitoon. Pitäisiköhän ne järjestää jo heinäkuun puolella, jolloin vielä ei ole "uupunut" edellisistä juhlista, mutta toisaalta ihmiset voivat silloin vielä olla kesälaitumilla, eivätkä pääse juhliin.

2 vuotta

Tänään on sitten meidän esikoisen 2 v. päivä. Miten se onkaan jo iso, olen miettinyt koko päivän ja todennut samalla, että eihän se nyt vallan iso sentään vielä olekaan. Sellainen rakas höpöttäjä, joka pulisee taukoamatta, lauleskelee ja riemuitsee pikkusiskon kanssa. Miten iloinen ja reipas se onkaan. Itsekin Alva usein toteaa, että "Alva kävelee reippaasti, Alva syö reippaasti, Alva on reipas tyttö jne". Toki myös välillä hän muistaa sanoa, että "Äiti on reipas tyttö, Aino on reipas tyttö ja Iskä on reipas tyttö". Ehkä nuo pojan ja tytön erot eivät ihan vielä ole hamottuneet automaattiseksi.

Ostimme Alvalle synttärilahjaksi jo parisen viikkoa sitten uuden Nopsa -polkupyörän ja siihen hyvin sopivan kypärän. Nyt pyöräily on Alvasta ihan yksi hauskimmista tekemisistä ulkona. Varsinainen polkeminen on vielä ihan nollassa, vaikka Alva itse sanookin polkevansa tosi reippaasti. Iskä tai äiti saa olla sitten sitäkin enemmän työntämässä. Ohjaaminen jo sentään jotenkin luonnistuu. Koska tänään oli kuitenkin varsinainen synttäripäivä annoimme Alvalle toisenkin synttärilahjan, kirjan. Tällä kertaa kirja kokoelma karttui Tammen kultaisen kirjaston kirjalla Kissa joka luuli olevansa hiiri. Alva on saanut yhdeltä ystävältä pari tuon kultaisen kirjaston kirjaa ja ne ovat olleet niin mieluisia, erityisesti Pikkuveikko, joten sillä perusteella tein valinnan.

Aamupäivällä lähdin tyttöjen kanssa pihalle, kun Iskä jäi siivoamaan. Aino tosin nukkui vaunuissa, eikä juuri ulkotouhuista piitannut. Alvan kanssa käytiin metsässä retkellä, nähtiin iso kurki, tutkittiin Iskän traktoreita, poljettiin pyörällä, tutkittiin hämähäkkiä, katsastettiin kompostin tilannetta, ihailtiin maasta jo puhjenneita raparperin alkuja jne. Kun Aino heräsi, lähdettiin koko perhe, moikkaamaan Iskän serkkuja tuohon lähistölle. Ja sitten kotiin ja syömään. Ruoka maistui kummallekin ihan mukavasti ja Ainolle oikein todenteolla (hän syö vaivatta kerrallaan yhden ison pilttipurkillisen ja välillä maistuu myös herkkusosetta jälkkäriksi. Siis ihan eri meiningillä kuin Alva aikoinaan). Nyt kumpainenkin on nukkunut jo yli tunnin päikkäriä. Ja mä olen saanut vähän jatkettua siivoamista ja järjestämistä.

Puunauksen aiheena on huomenna pidettävät sukulaissynttärit ja maanantaiset kaverisynttärit. Sunnuntaina meidät puolestaan on kutsuttu sukulaispojan 3 v. synttäreille, joten juhlaa pukkaa.

Uutta vuotta vastaanottamassa

Eilen oltiin uutta vuotta vastaanottamassa naapurissa, kuten jo useampana vuotena ennenkin. Väkisinkin siellä alkoi miettiä, että minkälaista meillä oli vuosi sitten. Aino oli vielä masussa, mutta Alva oli jo touhuissa mukana. Mutta liikkuikohan jo vuosi sitten, ryömien, kierien, kontaten, nousikohän jo pystyyn tukea vasten, tapailiko askelia, mitä söi, miten touhusi, ottiko päikkäriä jne. Mitään näistä en muista, mutta toivottavasti jos katsoisin vuoden takaisin kirjoituksia tämä selviäisi. Muistan, että Alva sai silloin käteensä ensimmäisen porkkana ja natusteli sitä sylissäni. Sitten muistan, että hän löysi elämänsä ensimmäisen sipsin pöydän alta ja söi sitä tyytyväisenä. Kun menin sitä ottamaan pois, oli maailmansota puhjeta ja Alva sai syödä sipsinsä. Jotenkin hän siis liikkui, kun pöydän alle pääsi.

Nyt mukana oli siis myös Aino. Hän nukahti vaunuihin, kun kävelimme naapuriin ja nukkui siellä ehkä puolisen tuntia ja tuli sitten meidän muiden kanssa juhlistamaan uutta vuotta. Hän oli seuraili tilannetta ihan tyytyväisenä sylissä ja myös lattialla hän viiihtyi varmaan lähes tunnin verran. Taisi olla paljon katseltavaa, kun naapurin neljä lasta kävelivät siinä ympärillä, päällä ja vanhemmat ja koirakin kävi häntä välillä viihdyttämässä. Ruoka maistui pariin otteeseen ja illalla vielä kymmenen aikaan maistui lähes purkillinen sosetta ja sitten olikin hyvä lähteä kotiin nukkumaan. Aino nukahti taas matkalla, mutta heräsi heti kun päästiin kotiin. Sitten vielä yökkärit päälle ja isosisko toivotti hyvät yöt nukkumaan mennessään ja niin Ainokin simahti äidin kainaloon. (Simahti siinä 23 aikaan ja heräili 01 mennessä ehkä puolen tusinaa kertaa. Kolmeen saakka nukuttiin muutamalla herätyksellä, mutta sitten onneksi nukuttiin kummatkin 03-06 välinen aika. Noin pitkää pätkää ei taas hetkeen ollakaan nukuttu. Yes! Aamulla vielä torkuttiin ja 08.30 herättiin lopulta.)

Alva touhusi perheen lasten kanssa ja vähän arkana tutkiskeli koiraa, myös hamsterit ja muut pieneläjät kiinnostivat. Mutta parasta taisi vaan olla seurata mitä muut touhuavat ja seurata tätä menoa aktiivisesti itsekin osallistuen. Hiusten kuivattaminen vessassa kuulosti naurun määrän perustella olevan illan parasta antia. Iskä paukutteli muutamia raketteja ja tien varsilla oli roihuja, jotka myös kiinnittivät Alvan huomion. Päikkäreitä ei koko päivänä näkynyt ja illallakin uni tuli vasta siinä 23 aikaan, joten kylästä lähtiessä meillä oli aikas väsynyt neiti, joka ei kuitenkaan rattaisiin nukahtanut. Alvan tinasta ennustettiin koiraa, mutta mahtaako se ennustus kuitenkaan vielä tänä vuonna toteutua.

Ainon ensimmäinen joulu

Ainon ensimmäinen joulu on takana päin ja hyvin kaikki meni. Vielä tänä vuonna hän ei juurikaan päässyt osallistumaan tapahtumiin, vaan seurasi tilannetta omassa rauhassaan. Ensi vuonna hän varmaan onkin jo innokas mukana toimija.

Aattona oltiin kotosalla. Mä valmistelin aamupäivällä jouluruokia ja Aino otti vaunuissa päikkäriä. Ilma oli niin kylmä, että ulos ei päässyt, mutta onneksi se ei juurikaan haitannut. Alvaa taas puolestaan jätti päikkärit väliin, vaikka hän yritti niitä Iskän kainolossa hakea. Kolmen aikaan Mummi ja Pappa tulivat meille juhlistamaan joulua. Syötiin hyvin yhdessä ja sitten tulikin joulun erikoisvieras, Joulupukki.

Alva ei tainnut joulupukkia vielä tänä vuonna osata odottaa, vaikka usein olimmekin hänestä puhuneet. Odotimme kaikki keittiön ikkunan luona, että koska se joulupukki tulee ja sieltähän se pimeydestä viimein ilmestyi. Menimme olohuoneeseen odottamaan, että joulupukki tulee sinne. Aino ei juuri joulupukin tulosta hätkätänyt, mutta Alvaa se ehkä vähän hämmästytti. Kuitenkin hän uskaltautui lopulta istumaan joulupukin sylissä yhdessä Ainon kanssa. Sitten alkoi lahjojen jakaminen ja Alva toimi joulupukin pienenä apulaisena ja toimitti lahjoja saajilleen. Valitettavasti Pappa oli juuri tuolloin päiväunilla, joten hän ei ehtinyt näkemään joulupukkia ollenkaan. Lopuksi vielä lauloimme Porsaita äidin oomme kaikki, koska se on Alvan suosikki ja hänkin osaa sitä vähän laulaa.

Aino sai joulupukilta mm. Brion perässä vedettävän kirahvin, Mauri Kunnaksen kuvittamat pehmeät nopat, mobilen sänkyyn ja vaunuihin, lakanat sekä vaatetta. Alva sai mm. Brion viidakkoaiheisen junaradan, Legoja, nuppipalapelejä, nuken ja nuken rattaat, kirjoja, värityskirjan ja värikynät, laulu/lorupussin, muumitalon, vaatteita ja myös sen lakanan. Paljon tuli siis lisää leluja, joita toiveissa olikin.

Joulupäivänä suuntasimme Iskän sisaren luokse. Siellä oli Alvalle monta kaveria ja ilta meni nopeasti. Söimme ja joimme hyvin, pelasimme Afrikan tähteä ja Alva taisi juosta huoneita ympäri monen monta kertaa ja työntää nukenrattaita monta sataa metriä.

Tapanina olimme taas kotona ja meitä tule tervehtimään Alvan kummitäti serkkupojan kanssa. Iskä teki ulkona lumitöitä traktorilla ja molemmat sankari pääsivät sen kyytiin. Alva oli kuulemma jo kuin vanha tekijä, mutta serkkupoikaa se vähän jännitti. Serkkupoika ja Alva leikkivät hienosti Alvan uusilla leikkikaluilla ja Aino seurasi tilannetta sitterissä. Päikkärit eivät oikein Ainoa tapanina kiinnostaneet. Taisi olla niin mukava joulu, ettei sitä haluttu tuhlata nukkumiseen.

Jouluruuat jäivät Ainolta vielä tänä vuonna kokematta, mutta hyvin hänelle jo soseet maistuvat. Hän on maistanut jo perunaa, porkkanaa, maissia, kesäkurpitsaa, bataattia, vadelmaa, mustikkaa, omenaa, päärynää, ruusunmarjaa ja luumua. Alvaan verrattuna olen nyt uskaltautunut antamaan uusia makuja vähän vauhdikkaampaan tahtiin. Välillä sosetta syödään koko purkillinen, mutta yleensä vähämpi on piisannut. Ruuan jälkeen olen antanut vähän vettä nokkamukista ja veden juonti onkin ihan pop. Tosin sitä tuppaa valumaan pitkin kaulaa. Kun vaan Aino pääsee istuskelemaan syöttötuoliin niin juominenkin varmaan helpottuu. Alvalle aloin jo lähes heti juottamaan vettä ihan tavallisesta lasista ja varmaan siihen siirrytään Ainonkin kohdalla. On paljon helpompaa, kun lapsi osaa juoda tavallisesta mukista, niin ei tarvitse olla omaa mukia aina mukana.

Juhannusta!

Hyvää juhannusta siis kaikille!

Meillä juhannus mennee hyvin perinteiseen tyyliin. Ollaan lähes koko juhannus ihan vain kotosalla. Uidaan, saunotaan, grillataan, syödään hyvin, lepäillään, ajellaan autolla pitkin pitäjää, nautitaan toivottavasti hyvästä ilmasta jne. Sunnuntaina ehkä käydään iso-isovanhempien mökillä kääntymässä ja nähdään ehkä siinä samalla äidin kummitkin.

Hellekelit jatkuu

Viikonloppu meni sekä kotosalla että vieraillen, mutta ulkoilua riitti. Perjantaina poikettiin ensimmäisen kerran hiekkarannalle. Otin Alvan synttärilahjaksi saamia hiekkisvälineitä mukaan ja ei kun menoksi. Rannalle olikin tuotu iso kasa uutta hiekkaa rannalle levitettäväksi ja siihen me Alvan kanssa parkkeerattiin. Mä avustin Alvaa tekemällä krokotiilihiekkakakkuja ja Alva ne sitten rikkoi haravalla tai ämpärillä. Onneksi hiekka oli uutta ja siten kohtuu puhdasta, koska osa hiekkakakuista päätyi vatsaan asti.

Iskä kävi rannalla uimassa ja saunassa, mutta me Alvan kanssa odotetaan vielä vähän, että vesi lämpenee. Nyt Alva sai hyvin aikaa kulumaan kuljeskelemalla laiturille johtavalla katetulla polulla. Sitä pitkin käveltiin saunalle ja vähän matkaa pois, ja sitten käännös takaisin saunan terassille. Varsinaista porrasta ei siinä terassin laidalla ollut, mutta pieni kynnys kuitenkin. Sen ylittämistä Alva harjoitteli innokkaasti. Ylitys onnistui yleensä hyvin, mutta sitten kun mielenkiinto kohdistui muualla ja hän unohti kynnyksen olemassa olon, tasapaino meni kokonaan tai maaliin päästiin, mutta horjuen. Terassilla sitten olikin ´lähes kymmenen henkeä ihailemassa Alvan menoa, joka selvästi nautti huomion keskipisteenä olemisesta.

Launtaipäivä meni lähes kokonaan kotosalla. Iskällä oli paljon ulkohommia ja me naisissa nautittiin vapaapäiväistä. Käväistiin rataskävelyllä naapurissa, jossa Alva pääsi kokeilemaan trampoliinia, tervehtimään koiraa ja kaneja. Muuten sitten vain kökittiin omalla pihalla. Alva selvästi nauttii kesästä ja pihalla olemisesta. Nyt kun kävely on jo hyvää ulkonakin, ei häntä harmita se kun välillä kaatuu. Mahdollisimman epätasainen maasto taitaa olla jopa mieleen, koska ylä- ja alamäkikävelyä jaksetaan treenata ihan loputtomiin. Toki portaatkin ovat todella kiinnostavat ja pihalle mentäessä portaisiin juututaan pitkäksi aikaa. Nyt Alva meneekin niitä ylös-alas jo aika sujuvasti. Keinut ja hiekkalaatikko vieläkin loistavat poissaolollaan, mutta toivottavasti keinu saadaan kohtapuoliin hankittua. Ainoa huonopuoli meidän pihassa on, että siellä on ihan tuhottomasti kekomuurahaisia. Alva ei ole niistä suuremmin vielä vaivautunut. Aluksi hän ei niitä tainnut huomata lainkaan, mutta nyt näin hänet pyydystämässä muurahaisia. En oikeastaan osannut varautua, mutta olisihan se pitänyt arvata, mihin muurahainen päätyy, jos sellaisen kiinni saa. Suuhun. Suupielestä sitten kaivoinkin muurahaisen krämmäleitä. Mahtoi tuntua oudolta pistää pistävä muurahainen suuhun.

Suuhun menee tietenkin kaikki muukin pihalta löytyvä. Nyt siltä kohtalolta olen yrittänyt säästää leppäkerttua, raparperin vartta, kun sillä on ensin raaputettu maata, multaa, hiekkaa, äidin poimimia rikkaruohoja, kiviä, krookusta, alppiruusua, kuusen neulasia jne. Kaikkea ei äiti ehdi torjumaan, joten lähes kaikkea on jo maistettu.

Sunnuntaina juhlittiin serkkupojan 2-vuotissynttäreitä. Alva jaksoi touhuta iloisesti muiden lasten mukana. Tosin välillä hän kävi katsastamassa talon mielestään suosituimman huoneen, kodinhoitohuoneen. Siellä kun on sivusta täytettävä pesukone, joka on aika yliveto. Sen Alva kävi moneen kertaan tarkastamassa, että on vielä paikalla ja että luukku toimii. Juhlissa aikaa vietettiin melko paljon pihallakin, koska sisällä oli vielä kuumempaa. Alva lainasi serkun keinua ja keinutteli siinä Iskän kanssa pitkän tovin. Myös serkun uudella pyörällä Alva pääsi tekemään ensimmäisen kierroksen. Ehkä ensivuonna meilläkin on jokin sellainen...

Äitienpäivä

Tänään aamu alkoi "perinteisellä" äitienpäiväyllätyksellä, eli sain nauttia aamiaista sängyssä. Se oli todella ihanaa ja Alvakin tuntui pitävän Karneval-kekseistä heti aamutuimaan. Jo perjantaina sain mieheltä kukkia. Olin jo vähän aikaisemmin vinkannut, että äitienpäiväksi olisi kiva saada kukkia, mutta että ne olisivat ihan riittävät, eli lahjaa ei välttämättä tarvitse hankkia. Toivoin ruukkukukkaa, jotta se kestäisi vähän pidempään ja leikkokukkia meillä on vielä jäljellä Alvan synttäreiltä. Sain ihanan vaaleanpunaisen ruusun ruukussa. Sen voikin varmaan istuttaa ulos, jos saan sen kestämään siihen asti, että yöpakkaset ovat lopullisesti ohi.

Päivällä kävimme nauttimassa äitienpäivälounasta seisovassa pöydässä. Ruoka oli hyvää ja Alvakin sitä maisteli omaan tahtiinsa. Paljon ruokaa hän onnistui suuhunsa laittamaan, mutta sieltä taisi tipahdella ulos lähes sama määrä. Toivottavasti sentään jotain päätyi vatsaan saakka. Meidän pöytä ja sen alunen olikin aika sotkuinen, kun lähdimme suunnistamaan kotiin päin. Kotimatkalla kävimme miehen serkkuja moikkaamassa ja siellä Alva taas esitteli tanssitaitojaan. Alvan kanssa on mukava käydä kylässä ja ravintoloissa, koska hän on siellä vain iloisen utelias, eikä juurikaan saa mitään vierastus-, raivari-, väsymys- tai muita kohtauksia. Ravintolassa ja esim. ruotsinlaivan seisovassa pöydässä hän melko mukavasti jaksaa syödä itse ja saa siten aikaa kulumaan. Jonkin verran hän tykkää käydä kävelemässä ja tutustumassa paikkoihin, mutta tämä on vielä pysynyt hyvin kohtuuden rajoissa.

Viime vuoden äitienpäivästä en muista mitään. Myöskään miehellä ei ole mitään muistikuvaa siitä päivästä. Aika erikoista, kun se kuitenkin oli mun ensimmäinen äitienpäiväni. Todennäköisesti olemme olleet Mummin ja Pappan luona syömässä tai ainakin kahvilla, koska asustimme silloin keittiörempan takia Turussa. Mutta mitään varmaan en siitä muista. Taisin olla vielä aika pihalla Alvan syntymän johdosta.

Vaputusta

Vappu meni nuhaisin tunnelmin. Alvalla alkoi nuha jo reilu viikko sitten, mutta perjantaina se oli jo lähes ohi. Ainoastaan me vanhemmat oltiin tuolloin vielä kipeitä. Iskä pahemmin, mutta mulla se alkoi olemaan ohi. Tai niin luulin. Lauantaina oltiin taas kaikki aika kipeitä. Iskä lähes puoli kuollut. Tänään mulla on ollut pahin olo ja Alvan nenä juoksee solkenaan. Ei niin helpolla päästy kuin ajattelin, mutta onneksi koko vappu ei tämän takia mennyt pilalle.

Perjantaina lähdin Alvan kanssa kaksin katsomaan lakitusta Taidemuseonmäelle. Ihan ei ehditty ajoissa, vaan myöhästyttiin parilla minuutilla. Eihän se onneksi juuri mitään haitannut, vaan valkoinen lakkimeri velloin mäellä ja torilla vielä pitkään lakituksen jälkeenkin. Iskä saapui paikalle suoraan torille ja siellä sitten hetken kiertelimme. Ostettiin Alvalle sellainen "vappupropeli", tai siis mikä sen nimi nyt mahtaa olla. Olin jo edellisenä päivänä ostanut Alvalle Ihaa-pallon, joten tällä kertaa ei palloa ostettu. Aika pian suuntasimmekin jo kotia kohti, kun tuuli oli aika kovaa ja ilma muutenkin koleaa.

Yksi jännä juttu mulle sattui torilla. Näin yhden tutun. Tai siis tämä tuttu tunnisti mut, muisti nimen, entisen asunnon, opiskelupaikan jne. Mulla ei vaan ollut aavistustakaan, kuka tämä tyyppi oli. Oli vähän vaikea jutella, kun ei tiennyt, että mistä me tunnetaan ja ketä yhteisiä tuttuja mellä mahdollisesti on. Hän lupasi etsiä mut naamakirjasta, joten ehkä tämä mysteeri vielä selviää.

Lauantaina käytiin tivolissa serkkupoikien ja kummien kanssa. Ilma oli taas tosi kylmä ja tuuli navakasti. Onneksi ainakin Alvalla oli riittävästi vaatetta päällä. Alva pääsi Iskän kanssa yhteen tivolilaitteeseenkin. Taisi olla mukavaa, joskin ehkä liian vauvamainen Alvan mielestä, kun hän ei viitsinyt edes pitää mistään kiinni. Iskä sai siten huolehtia yksin turvallisuudesta.

Tänä aamuna käytiin kenumassa ja laskemassa liukumäkeä läheisessä puistossa. Liukumäki taisi olla jopa kivampaa kuin keinuminen tai tiedä siitä sitten. Tasavertaisia taisivat olla. Hiekkalaatikko on vielä jäänyt vähän kokematta ja kaikki hiekkiskamat jäivät maalle. Täytynee ensikerralla muistaa viedä niitä vähän kaupunkiinkin. Iltapäivällä ajeltiin takaisin maalle ja kaupunkivappu on siten nyt takana.

Vapun viettoa

Tuntuu oudolta, kun nyt on menossa jo Alvan toinen vappu. Ensimmäisestä sillä ei tietenkään ole mitään muistikuvaa, mutta äidillä sentään on joitakin. Viime vappuna oltiin turvallisesti kotona. Olin Alvan kanssa päässyt sairaalasta muutama päivä sitten ja vietettiin vappuaattoa telkkaria katselen. Oltiin Iskän kanssa roudattu keittiöön pari nojatuolia ja siinä minä imetin Alvaa ison tyynykasan keskellä ja katseltiin tosiaan sitä telkkaria. En muista oliko tunnelma miten leppoista, kun maidon riittävyydestä oli vahvat epäilyt, kaikki oli epävarmaan ja outoa ja mulla jonkinnäköinen babyblues.

Vappupäivää seuraavana päivänä tuli Mummi käymään ja tällöin purettiin urakalla meidän keittiötä. Kaikki keittiön kaapit tyhjäksi, tavarat pahvilaatikoihin ja osa roskiin, kaapit revittiin irti seinistä ja vietiin pihalle. Alva nukkui olohuoneen sohvalla ja vetäisi muistaakseni ihan komiat päikkärit korvikkeen voimalla. Mulla oli ihan suuret syyllisyyden tunteet korvikkeesta, mutta pakkohan sille vauvalle oli jotain ruokaa antaa, kun monen tunnin imetys ja pumppaus ei hänelle riittänyt.

Sunnuntaina kämppä olikin sitten hävityksen kauhistus ja kun iltasella vielä lämmitettiin takkaa ja saatiin aikaiseksi savuvahinko, oli kiva maanantai-aamuna ottaa vastaan neuvolan täti vierailulle. Onneksi silloin maanantaina sitten heti suunnattiin evakkoon Turkuun. Maalla kun ei toiminut kunnolla sähkö, vesi, lämmitys, ei keittiötä. Ajattelin ensin, että kyllähän sitä ennen on pärjätty ilman nykyajan mukavuuksia, joten miksi ei nytkin. Mutta en olisi pärjännyt, onneksi päästiin kaupunkiin turvaan.

Tämä vappu on nyt tarkoitus viettää kaupungissa. Ilmat eivät taida olla parhaat mahdolliset, mutta toivottavasti vapputorille ja tivoliin sentään päästään pyörähtämään. Lauantaina olisi ollut Alvan ystävän 1-vuotisjuhlat, mutta joudutaan jättämään ne väliin, kun koko meidän perhe on kunnon flunssassa. Alvalla se jo alkaa helpottamaan, eikä kovin paha ehkä ollutkaan (ei yskää, eikä kuumetta, joten lääkärissä ei käyty), mutta vanhemmat ovat aika pahassa kunnossa. Toivottavasti ensi viikolla olo on jo kaikilla parempi.

Kohti arkea

Syntymäpäivä oli ja meni ja juhlatkin on nyt juhlittu. Ainoa asia mitä olen tässä miettinyt, että miten vauvat voivat täyttää vuosia. Eikö meillä kuitenkin vielä ole vauva, eikä 1-vuotias taapero. Vai onko meillä vauva vielä kahdenkymmenen vuoden kuluttuakin, kun äiti ei ole päässyt eroon vauva-ajatuksesta. Pitänee ruveta ajatelemaan Alvaa jonakin muuna kuin vauvana, mutta ei se kovin helppoa ole. Meidän pieni vauva.

Torstaina Alva sitten täytti vuoden. Katsoimme monta kertaa päivän aikana hänen vauvakuviaan ja ainakin äiti tuli samalla muistelleeksi syntymää. Varsinaisesti noiden kuvien katselu ei ollut kovin uutta, vaan niitä on tapana päivittäin katsella muutenkin. Annoimme Alvalle lahjaksi pienen nuken, jonka iskä kävi ostamassa.

Perjantaina Mummi tuli Alvan seuraksi ja mä sain leivottua. Tein kaksi pellillistä mokkapaloja, voileipäkakun (joka on muuten maailman parasta. Jos joku tahtoo reseptin, niin hihkaiskaa hep.), kinkkupiirakkaa pellillisen ja noin 50 kaurakeksiä. Leipominen on yllättävän aikaa vievää puuhaa. Aloitin 10 aikaan ja viimeisen pellillisen otin uunista vasta siinä 15 aikaan. Alva nukkui ennätykselliset 4 tuntia, joten Mummi auttoi paljon mua leipomusten kanssa. Mummi myös toi Turusta paljon astioita, tarjoiluottimia, kaksi syöttötuolia ja paljon muuta. Ilman Mummin apua, olisin varmaan ollut jo aika hermona juhlien suhteen.

Lauantaiksi meille oli kutsuttu sukulaiset. Vaikka kutsuttuna oli vain lähisuku, oli meitä paikalla aika paljon. 18 aikuista ja 8 lasta. Vilinää ja vilskettä siis riitti ja talon seinät natisivat liitoksistaan. Onneksi Alva kuitenkin on kuin kala vedessä ihmisjoukoissa, joten ilta meni todella hyvin. Alva maisteli itse vähän leivonnaisia ja osa herkuista meni jopa suuhun (suurin osa taisi mennä lattialle, ruokalapulle, pöydälle, hameelle jne.). Äidin auttaessa lusikan kanssa suu pysyi tiukasti kiinni, joten itse syöminen on vähitellen alkamassa. Yhdellä vieraista oli mukana ugulele (vai mikä se mahtoi olla) ja saimme kuulla musiikkia ja nähdä Alvan tanssiesityksiä. Tässä vaiheessa viimeistään Alva taisi hurmata vieraat.

Sunnuntaina Alvaa tulivat juhlistamaan ystävät lapsineen. Taas tälläkin kertaa Alva jaksoi edustaa todella hyvin, joskin rankka juhliminen vie veronsa ja päikkäreille nukahdettiin heti vieraiden lähdettyä. Nyt vieraita oli "vain 5 + 3", joten tarjoilut ja seurustelu oli paljon helpompi hoitaa. Nyt oli itselläkin paremmin aikaa istua kahvipöydässä ja keskustella vieraiden kanssa. Mahduimme myös istumaan kaikki samaan pöytään.

Lahjoja Alva sai vaikka kuinka paljon. Hiekkalaatikkovermeitä, brion "palikkalaatikko", nuppipalapeli, Baby born -vauva, pyyhe, kylpytakki, tunikka, itse tehdyt pipo ja kaulahuivi, hello kitty kassi, Snoozyn t-paita, sadetakki, kottikärryt ja vaikka mitä. Nyt vain äkkiä hiekkalaatikko pihalle, jotta päästään ulkoleikkeihin.

Viikonloppuna juhlitaan

Ensi lauantaina ja sunnuntaina on Alvan juhlat. Nyt on sitten jos jonkinlaista tohinaa, jotta kaikki saadaan valmiiksi siihen mennessä.

Maanantaina käytiin koko perheen voimin Ikeassa ja mukaan saatiin keittiöön uusi pöytä ja tuoleja. Maanantaina saatiin pöytä kokoon ja eilen illalla askarreltiin tuoleja. Mies kävi tänään ruokatunnilla ostamassa pöydälle vahakankaan ja mä olen tilannut kakut viikonlopuksi ja gluteenittomia leivoksia. Tänään olen tehnyt myös inventariota siitä, mitä astioita meillä täällä kotona on ja mitä mahdetaan tarvita vielä lisää. Mummi on luvannut käydä meidän kaupunkikämpässä hakemassa vähän täydennystä ja täydennystä on varmaan luvassa myös Mummin omista varastoista.

Huomenna on tarkoitus mennä kauppaan, kunhan mies pääsee töistä. Perjantaina Mummi tulee tänne lapsenpiiaksi, niin mulla on aikaa leipoa ja laittaa kaikkea valmiiksi. Leivontasuunnitelmissa on voileipäkakku, kinkkupiirakkaa, mokkapaloja, kaurakeksejä. Tosin kaurakeksejä voisin tehdä tässä jo ennen valmiiksi. Lauantaina pitää hakea kakut tuosta reilun 30 minsan päästä Raumalta ja koristella voileipäkakku, tehdä pari riisikakkuvoileipää ja vielä viimeisiä viilauksia. Toivottavasti kaikki pöytäkattaukset saan tehtyä jo ennen lauantaita.

Mä en ole juurikaan pitänyt mitään isoja juhlia aiemmin, joten näiden juhlien järjestäminen on sikäli uutta. Kaikki ajatukset on nyt näissä ja Alvan synttärilahjalle ei ole niin paljoa jäänyt aikaa. Ensin suunniteltiin pyöräntaakse laitettavaa istuinta ja kypärää, mutta saa nyt nähdä mihin päädytään.

Ei mua saa kieltää

Vähitellen alkaa Alva sisäistää sen, mitä sana EI tarkoittaa. Pitkään se on vienyt ja monen monituista kertaa tätä sanaa on meillä käytetty. Tosin lähes ainoa kielletty paikka on takka, mutta se on sitten täysin kielletty. Sen viereen ei saa mennä, eikä todellakaan koskea luukkuihin. Ei-sanan sanominen ei sinäänsä estä takkan luo menemistä, mutta Alva loukkaantuu verisesti, jos häntä kielletään. Hän konttaa nurkkaan ja siellä alkaa pahastunut itku, joka ei tosin montaa sekunttia kestä. Alva on myös selvästi alkanut kiukuttelemaan, kun jokin juttu tai tavara kielletään häneltä. Alva menee lattialle vatsalleen sätkyttämään ja karjumaan.

Tänään Alvalla on 9 kk syntymäpäivä. Äkkiä on tämä aika kulunut ja nyt Alva alkaa lähestymään vuoden ikää. Syntymäpäivän kunniaksi lähdettiin aamulla käymään pitkästä aikaa seurakunnan perhekerhossa. Siellä oli taas kova meno, kun lähes parikymmentä enemmän tai vähemmän äänekästä lasta leikki. Alvakin oli tällä kertaa enemmän menossa mukana. Joka paikkaa olisi pitänyt päästä ja parhaat lelut olivat tietty varattuja, mutta Alva kävi suvereenisti ne "isomman" oikeudella hakemassa. Yritin opettaa Alvalle, että muiden kädestä ei saa leluja viedä, mutta ei se sana tainnut vielä kerrasta mennä perille. Parhaiten toimi vain se, että harhautti Alvan vaihtamaan lelun johonkin toiseen.

Päikkärit menivät tuon perhekerhon vuoksi vähän myöhäiseen ja Alva nukahti vasta puoli yhden aikaan (noin tunti myöhässä). Unta onneksi riitti yli kaksi tuntia, joten vähän ennen kolmea heräsi tyytyväinen vauva. Toiset päikkärit menivät ihan myttyyn ja niitä nukuttiin vain kymmenen minuuttia. Nyt taitaakin olla aika väsynyt tyttö, joka toivottavasti menee ajoissa nukkumaan.

Yöt on taas tällä viikolla menneet aika hyvin penkin alle. Herätyksien määrää en ole ihan jaksanut laskea, mutta kaipa yön aikana noin kymmenen kertaa kaivataan tuttia tai muuta nukutusta. Luin jostakin, että suurin osa lapsista nukkuu yöt noin yhdeksän kuukauden iässä. Ajattelin silloin, että kohta meilläkin sitten jo nukutaan ja valvominen saa jäädä. Kunnes sitten huomasin, että eihän siinä artikkelissa luvattu, että lapsi nukkuu heräämättä. Kyllähän Alvakin tällä hetkellä nukkuu koko yön, eikä vaadi seurustelua tai erityistä huomiota tai kantamista. Mutta herätyksiä tulee silti lähes kerran tunnissa, joten vanhempien unet ovat jääneet aika pinnallisiksi.

Vuosi 2010 alkanut

Vuoden vaihdetta vietimme kotosalla. Iltapäikkäreiden jälkeen lähdimme naapuriin. Tämä on jo tullut muutamana vuonna tavaksi, joten päätettiin jatkaa sitä vielä tänäkin vuonna. Tuleepahan käytyä naapurissa kylässä edes kerran vuodessa.

Alva oli ihan elementissään. Kylästä löytyi mukava puulelu, jonka tutkimiseen meni hyvin aikaa. Pöydän alta löytyi sipsin pala, jota natusteltiin hiljaisuuden vallitessa. Tosin se hiljaisuus katkesi hetkeksi, kun äiti tuli ottamaan sipsiä pois. Alva sai sen tosin takaisin, kun niin sitä halusi. Tarjolla oli myös porkkanaa, johon oli kiva hangata kutisevia ikeniä.

Illan aikana valettiin myös tinoja. Alvan tinassa oli paljon rahaa (lapsilisään tulossa korotus?) ja varjokuva näytti tanssiparilta, jossa tanssivat kissa ja orava. Taidetaan päästä osallistumaan ensi vuonna tanssiaisiin...

Kylästä palattiin vasta kymmenen aikaan ja iltapuuro jäi siten todella myöhäiseksi. Nyt se maistui hyvin yhdessä päärynäsoseen kanssa ja päälle meni lähes kaksi desiä maitoa. Hyvä oli sitten yö nukkua, kun ei ainakaan nälkä vaivannut. Alva nukahti vähän ennen yhtätoista ja heräsi puoli viiden aikaan. Iskä kävi hakemassa hänet meidän väliin ja siinä nukuttiin koko porukka kymmeneen asti. Taitaa meidän aikataulu mennä aina vaan myöhäisemmäksi. Eipä olla viikkoihin herätty yhdeksältä.