Minusta tulee isona...

hammaslääkäri. Se on ehdottomasti Alvan suosikkiammatti. Jokaisen suuta on kiva vääntää auki ja tutkia hampaita. Sormet työnnetään suuhun, yritetään metsästää kieltä, ottaa kiinni ja vetää hampaita pois ja viimeisenä, jos muut ei onnistu, työnnetään terävät kynnet kielen alle tai raavitaan ikeniä.

parturi-kampaaja. Saksia Alva ei vielä osaa käyttää, mutta hiuksethan lyhenee vetämälläkin. Alva ei voi vastustaa kiusausta vähän vetää hiuksista, jos ne erehtyvät tulemaan näppituntumaan. Veto on jo sen verran kova, että hiuksia lähtee ihan tukoittain tai sitten hän yrittää tehdä muillekin samaa kampausta kuin hänellä itsellä on. Kalju rules!

ihotautilääkäri. Äidin iholla olevia luomia on jännittävä raapia ja yrittää kiskoa irti.

nokikolari. "Uunin piippuun katoaa. Yhä ylös yrittää, katolle hän kiipeää." Uuni on vastustamaton ja varsinkin lattian rajassa oleva pellin kahvaa on pakko päästä vähän hiplaamaan, vaikka äiti yrittääkin olla kärppänä kieltämässä ja siirtämässä Alva turvallisemmille vesille. Tällä hetkellä kaikki ylöspäin yrittäminen on myös mieleen, vaikka siis seisomaan ei onneksi vielä ole hinku.

siivooja. Kun Iskä imuroi ja pesee lattiaa, on Alva tiiviisti touhussa mukana. Imurin ääni ei säikytä, muuta kuin silloin kun Alva itse vahingossa onnistuu säätämään sitä imurista kovemmaksi tai hiljemmaksi. Lattiapesintä on kiva jahdata ja sitä pitäisi päästä vähän imemään, mutta onneksi Iskä on vielä vienyt pidemmän korren ja saanut pitää pesimen itsellään.

tutkimusmatkailija. Keittiön pöydän alle, sohvan taakse, eteisen kenkätelineelle, ulkoeteiseen jne. Koti on jänniä ja tutkimattomia paikkoja täynnä. Onneksi rappuset on saanut olla vielä rauhassa.

sanomalehden latoja. Sanomalehden artikkelit taitavat olla Alvasta väärässä järjestyksessä, sillä sanomalehti ei kauaa hänen käsissään vanhene, kun jo artikkelit on revitty irti sivusta ja levitelty pitkin lattia. Osa kosteita ja suurin osa tulossa kosteiksi, jos niitä ei vanhemmat ehdi ajoissa kerätä talteen. Muuten niitä saa olla kaivamassa Alvan kitalaesta.

Unikoulusta: Yöllä herättiin puoli yhdeltä, neljän pintaan ja seitsemän aikaan. Tutti suuhun ja se oli siinä. Herätysten määrässä ei siis radikaalia vähennystä, mutta enää ei sentään tarvi roikkua tuttipullon kanssa pinnasängyn laidalla varttitolkulla. Edistystä siis. Kunnes huomenna menee taas huonommin, kun nyt vähän kehaisin....

Osa V

Alva heräsi kello 00:30. Tutti suuhun ja unten maille. Herätys kello 07 ja silloin nukahtaminen oli vähän vaikeampaa. Ehkä jano vaivasi, kun uni tuli heti vesitilkan juomisen jälkeen. Herätys kello 08 ja vanhempien väliin nukkumaan vielä reiluksi tunniksi.

Viime yöstä ei siis voi enää valittaa. Kun näinkin jatkossa mentäisiin. Eilen Alva nukkui tosi hyvät kolmen tunnin päikkärit aamupäivällä ja iltapäivälläkin vielä tunteroisen. Nukkumaan vein totutusti ysin jälkeen ja puoli kymmeneltä oli jo Alvan silmät kiinni ja neiti tyytyväisesti unessa. Tänään on menty samaa kaavaa. Toivottavasti yökin menee yhtä hyvin.

Oon jo ihan kyllästynyt kirjaamaan näitä yön heräämisiä, mutta pian on viikko täynnä ja sitten saa tämä sarja päättyä.

Osa IV

Viime yönä sitten herättiin x+1 kertaa. Tai oikeastaan vain neljä kertaa, yhdeltä, kahdelta, kolmelta ja neljältä. Viideltä neiti taisi viimein nukahtaa ja saatiin nukkua puoli ysiin asti. Sen yön pisin unipätkä tulikin viime tipassa ja tarpeeseen.

Maitoa ei enää juoda. Vettä meni tuossa viimeisessä nukutuksessa, mutta muuten sitä ei tarvittu. Onkohan ne nyt hampaat, jotka pätkivät unen, vai missä vika?

Osa III

Yöllä herätys kello yhden aikaan. Tutti suuhun ja unten maille.

Toinen herätys oli siinä vähän vaille viisi ja silloin uni ei niin vain tullutkaan enää silmään. Otettiin Alva sitten meidän vanhempien väliin siinä lähellä kuutta ja tällä järjestelyllä nukuttiin yhdeksään asti.

Maitoa ei ole nyt juotu pariin yöhön ja viimeistään nyt olen kyllä vakuuttunut, ettei Alva sitä enää ravinnon vuoksi ole juonut, vaan kyseessä on ollut tapa. Uskon, että vieläkin hän helpoiten nukahtaisi maidon juonnilla, mutta yritetään nyt viikko sinnitellä näin ja katsotaan mihin tilanne kehittyy.

Vesilinja

Viime yö meni täysin vesilinjalla. Huuto ei yltynyt ja pitkittinyt niin, että olisi tarvinnut turvautua maitoon. Ensimmäinen herätys oli 00:50 ja muutaman hyssyttelyn ja veden tarjoamisen jälkeen, jatkettiin kaikki nukkumista noin puoli kahden aikaan.

Toinen herätys oli siinä viiden nurkissa, mutta silloin riitti vain yksi nukutusyritys pullolla ja tutilla. Seitsemän nurkissa Alva huuteli kolmannen kerran, mutta silloin sammahti ilman, että edes tarjoin tuttipulloa. Koko perhe nukkui puolikymmeneen ja sitten vain "pirteinä" ylös. Vaikka aamulla olo oli aika pöllämystynyt, niin saihan tuossa kuitenkin aika monta tuntia nukkua, joten ei tää ihan pohjat ollut, tämäkään yö.

Tänään tein taas erilaisia soseita pakastimen täyteen. Oiskohan tullut reilu parikymmentä purkkia ruokaa, joista muutama oli sellaisia isompia purkkeja. Tosin meillä on tällä hetkellä mennyt ruokaa tavallista niukemmin, joten ihan kokonaista pientäkään purkkia ei nyt mene. Tai siis menee, jos se on herkkusosetta, mutta tavallista ruokaa ei niin paljoa uppoa. Ja puuro on lähes myrkkyä. Sitä menee ehkä vain puolet aikaisemmasta määrästä.

Unirytmi meillä on tällä hetkellä tällainen: herätään siinä puoli yhdeksän- yhdeksän aikaan. Ensimmäisille päikkäreille nukahdetaan vähän ennen puolta kahtatoista ja niistä nautitaan lähes kaksi tuntia. Toiset päikkärit ovat neljältä ja ne kestävät noin tunnin, joskus jopa puoli kuuteen. Sitten kukutaankin hereillä yöunille saakka. Yöunille mennään siinä ysin jälkeen, mutta harvoin nukkumatti tulee heti, vaan vasta lähempänä kymmentä. Yöunta siis noin 11 tuntia ja päikkäreitä noin 3. Yhteensä siis 14 tuntia unta.

Yökuulumisia

Alva nukahti tyypilliseen tapaan vähän ennen kymmentä. Tällä kertaa tosin aikamoisen äänikonsertin kanssa. Huutelua jatkettiin ihan nukahtamiseen asti, eikä mikään tuntunut auttavan. Istuin vieressä ja taputin, heijasin, käänsin selälleen, annoin tuttia, otin syliin, lauloin jne. Viimein Alva kuitenkin nukahti ja vielä tutti suussa.

Ensimmäinen herätys oli kaksikymmentä vaille yksi. Annoin suunnitelman mukaisesti vettä pullosta ja hyvin se maistui. Ei tosin kauaa, kun sitten imeminen loppui ja vauva nukahti. Pullosta oli lähetenyt noin 40 milliä ja mä kiipesin takaisin sänkyyn. Kello oli lähes yksi. 1:05 alkoi huuto uudelleen. Annoin saman tuttipullon suuhun ja taas vettä maistui. Lyhyeksi jäi tämäkin ruokailu ja pulloon jäi vielä tippa. Taputtelin vähän ja käänsin hänet selälleen ja Alva nukahti.

1:25 alkoi huuto taas. Tällä kertaa ei vesi maistunut, vaan heti könkättiin kontalleen ja itku jatkui. Kävin hakemassa maitoa pulloon ja annoin sitä. Alkoikin kova imu. Ilman taukoja Alva imi hanakasti maitoa. Kun tuli ensimmäinen tauko vaihdoin nopeasti tuttipullon takaisin vesipulloon. Se ei paljoa maistunut ja taas tuli nukkumatti. Maitoa meni hetkessä noin desi. Palasin sänkyyn vähän vaille kaksi.

Ehdin olla sängyssä noin 30 sekunttia, kun taas alkoi huutelu. Palasin pinnasängyn viereen tyynnyttelemään Alvaa ja onnistuin saamaan hänet nukahtamaan tutti suussa. Palasin taas sänkyyn. Kello oli kaksi. Pari minuuttia ja taas Alva heräsi. Nousin ylös, mutta nyt huuto lakkasi jo ennen kuin ehdin tehdä mitään. Seisoin pinnasängyn vieressä ja mietin palatako sänkyyn vai ollako tässä. Menin sänkyyn. Odotin seuraavaa heräämistä, enkä osannut nukkua. Vartti kului eikä huutoa kuulunut. Nukahdin.

Alva äänteli ja kääntyili sängyssään ainakin puoli seitsemän jälkeen, kun Iskä oli noussut töihin. Puhinaa kuului myös kahdeksalta, mutta onneksi unta riitti vielä yhdeksään asti. Sitten noustiin. Toista herätystä ei siten tänä yönä ollut.

Yö meni siis ihan hyvin. Herätyksiä oli vain yksi ja vaikka se olikin melko pitkä, niin sain kuitenkin pitkän unipätkänkin. Pidemmän kuin moniin viikkoihin. Iskä parka tosin joutui nousemaan aikaisin, joten hänen unensa jäi taas aika lyhyeksi. Toivottavasti parannusta on hänelläkin odottettavissa.

Unikoulua

Viime yönä Alva joi maitoa taas lähes koko vuorokausitarpeensa verran ja unet jäi aika katkonaisiksi. Tänä aamuna sitten vahvistui ajatus siitä, että tuttipullosta on vähitellen päästävä eroon. Alva on niin täysin oppinut nukahtamaan tuttipullo suussa, että jokaisen heräämisen jälkeen huudetaan tuttipulloa suuhun. Viime yönä kokeilin, että mitä tapahtuu kun maidon sijasta annankin vettä. Maistuukohan se ollenkaan... ja maistuihan se lähes koko pullollinen juotiin, mutta herääminen oli jo tainnut niin totaalisesti tapahtua, että juominen oli katkonaista ja lopulta uni tuli äidin kainalossa.

Yösyömisiä on nyt vakiintuneesti ollut 3-4 kertaa ja mitään vähenemisen merkkejä ei ole näköpiirissä. Ihan vauvana Alva oli kuukauden (kesä-heinäkuu) syömättä öisin, mutta sitten se jostakin syystä alkoi uudelleen. Ja huonompaan suuntaan ollaan menty. Tuskin se on enää mitään ruuan tarvetta, vaan ihan vain tottumus. Jatkossa olisi siis tarkoituksena aloittaa unikoulu. Ensin ajattelin aloittaa kevyesti ja tarjota yöllä heräävälle vauvalle vettä. Keitän veden varmuuden vuoksi ja laitan sitä desin verran kolmeen tuttipulloon. Toivottavasti ihan se kaikki ei mene, mutta lisää en ainakaan aio - päivällä on hyvä uhota - antaa. Samalla toivon tämän auttavan siihen, että aamupala alkaisi taas maistua. Nyt on puuro ollut ihan pannassa ja aamulla ei tietenkään ole minkään maailman nälkä. Menee nukkumaan lähes ilman syömistä ja jos käy niin kuin eilenkin, että nukkuu kolmen tunnin päikkärit, niin ensimmäinen kunnon ruoka on vasta siinä kolmen nurkilla ja se on ihan liian myöhään. Sentään kolme kunnon ruokaa pitäisi syödä.

Jos tämä vesilinja ei vähennä tuttipullon tarvetta ensi viikon alkuun mennessä, kuten luulen käyvän, niin sitten ensi viikolla alkaa kova koulu. Tuttipulloa ei tule ja tarjolla on vain tassuttelua (joka tosin on iltaisinkin toiminut varsin kehnosti). Mies jää tuolloin isyyskuukaudelle, joten hän auttaa vuorostaan yösyötöissä. Tassuttelun ongelmana on meillä ollut se, että pääsääntöisesti Alva nukahtaa selälleen, jolloin käden pitäminen selän päällä ei tule kysymykseenkään. Joskus hän kyllä hakee unta vatsallaan, mutta tällöin hän heiluu kontallaan ja nousee ylös pinnasängyn reunalle roikkumaan, että käsi ei siinä selässä paljon vaikuta. Käsi liikkuu koko ajan kun Alva sängyssä möngertää. Täytynee yrittää pitää kättä vähän raskaammin paikallaan, mutta se ei oikein multa onnistu.

Nyt parina iltana olen ottanut uuden tyylin myös nukutukseen. En enää istu sängyn vieressä, vaan luen lehteä omassa sängyssä ihan pinnasängyn lähellä. Eilen illalla Alva jopa nukahti itsenäisesti siten, ettei edes viime hetkellä kaivannut minua viereen istumaan. Oliko onnenkantamoinen vai jotain muuta, selvinnee lähipäivinä. Tietenkin voisihan sitä lähteä kokonaan pois huoneesta, mutta taidetaan edetä askel kerrallaan.

Oon ostanut tuttipulloon pari nokkamukipäätä. Voisikohan tuttipullon korvata kokonaan jo nokkamukilla? Onkohan vauvalla vielä imemisen tarvetta. Alvalla tämä tarve ei ole koskaan tainnut olla kovin vahva, kun rinnan imeminen ei onnistunut, tutti ei kelpaa eikä peukkukaan ole mitenkään lyönyt itseään läpi. No ehkä pysytään vielä jonkin aikaa tuttipullossa ja harjoittellaan vain tuota nokkamukin käyttöä. Vesilasista juominenkin tosin onnistuu aika mukavasti.