Ruoka-ajat

Se mikä mua sairaalaelämässä herättää ihailua, on se tarkka ruoka-aikojen noudattaminen.
Aamupala klo 07.30,
lounas 11.00,
välipala 13.30,
päivällinen 17.00,
iltapala 19.30.

Kyllä meidän perheessä, kuten varmaan lähes kaikissa lapsiperheissä, noudatetaan jonkinmoisesti tuota samaa ruokarytmiä, mutta ei yhtä armeijamaisen täsmällisesti. Elävässä elämässä se taitaa aika usein jäädä haaveeksi, kun päiväohjelma on kuitenkin vähän joustava. Mutta pitäisi jatkossa yhä enemmän yrittää noudattaa täsmällisempää ruokailurytmiä.

Kun tuli syötyä kolme päivää sairaalassa hyvin tasaisesti, niin mitään erityisiä välipaloja (lue herkkuja) ei edes tehnyt mieli.
Ruoka oli hyvää, mutta sitä ei oikeastaan voinutkaan ottaa lisää, kun seuraava ruoka oli kuitenkin jo kohta tulossa. Annokset pysyivät siis sopivan pieninä.
Oli helppo rytmitää päivää, kun tiesi, milloin ruoka-aika on käsillä.
Valmiiseen ruokapöytään oli kiva mennä, eikä jälkeen päin tarvinnut edes korjata pöytää.
Ihan luksusta!

Kotona ei valitettavasti vaan ole ketään kokkia, joka ruuan laittaisi valmiiksi, vaan sen joutuu itse tekemään. Toisaalta meillä usein nukutaan kuitenkin kauemmin, joten aamupuuro ei vielä ihan tuohon aikaan ole, vaan lähempänä klo 09. Tällöin tietty tuo meidän lounaskin on usein vasta tuossa 12-12.30 aikaan ja joskus vasta klo 13. Välipalaa ei ehkä ihan ole ollut. Olen huomannut, että tytöille ei tahdo tuo päivällinen juurikaan maistua, eikä varsinkaan, jos on syöty välipalaa. Toisaalta kun esikoisen paino on vähän alhainen, niin varmaan tuo välipala olisi kuitenkin tärkeä.

Päivällinen meillä on 17-18 välillä. Riippuen osittain siitä, miten Iskä tulee töistä kotiin, tai miten äiti on jaksanut sitä tehdä. Ruoka ei siis lapsille oikein hyvin tässä vaiheessa maistu ja sekös vähän harmittaa, kun on jaksanut ruuan tehdä, niin sitten sitä ei syödäkään. Viikonloppuisin päivällinen on usein supistunut siten, että me vanhemmat ei olla syöty sitä ja lapset ovat sitten syöneet jotakin lämmitettyä. Tästä tavasta pitäisi päästä ehdottomasti eroon. Me aikuiset sitten syömmekin illan mittaan hedelmiä ja lapsetkin saavat niistä osansa. Ei siis huono tapa ehkä sekään, mutta parempaakin voisi olla.

Iltapala meillä syödään siinä 20-20.30 maissa. Musta on vaikea keksiä mitään iltapaloja. Yleensä meillä on tarjolla jogurttia, leipää, muroja tai puuroa. Eilen oli esim. vispipuuroa, vaikka se ei Ainon suosikkeja olekaan. Yleensä tosin se jogurtti on helpoin ja todennäköisin vaihtoehto.

Nyt sitten jatkossa pitänee terästäytyä tuossa ruokailurytmissä ja syödä itsekin kaikkina ruoka-aikoina. Tässä siis toinen tavoite ruokailun suhteen ja ensimmäinen oli lähes jokavuotinen uudenvuoden lupaus siitä, että jokaiselle lounaalla ja päivällisellä on tarjolla salaattia.

Ainon päivärytmi

Ainon kohdalla en vieläkään ole ihan varma hänen päivärytmistään. Valitettavasti hän joutuu elämään enemmän Alvan päivärytmin mukaan, eikä siten hän saa elää ihan omaan rytmiinsä. Toisaalta sitä se elämässä ja perheessä on; kaikki on otettava huomioon ja kukaan ei saa kaikkea.

Herätys on yleensä silloin, kun Alva herää. Jos Alva ei onnistu herättämään Ainoa, niin viimeistään vartin sisällä siitä, kun mä olen noussut vuotessa pikku neiti herää. Ihanteellisinta olisi, että Aino heräisi vasta puolisen tuntia Alvan heräämisen jälkeen. Se ei onnistu aina, mutta joskus kuitenkin. Eli näin:

08-08.30 Herätys
09.30 Jotakin suuhun pantavaa, yleensä maitoa, mutta joskus jotain vahvempaakin.
10.00 Päikkäreille ulos vaunuihin
12.30 Heräillään ja seurustellaan äidin ja siskon kanssa.
13.00 Sosetta ja vettä nokkamukista
14.50 Maitoa ja päikkäreille. Joskus päikkärit kutsuvat vasta puoli neljän jälkeen kuten tänäänkin.

Iltapäivän rytmi onkin sitten enemmän hakusessa ja riippuu siitä, kuinka pitkiksi toiset unet muodostuvat. Jos ne ovat pitkät eli tunnin, niin sitten mennään näin.
16.00 heräillään ja otettaan vähän hedelmäsosetta.
17.30 Maitoa ja pikkutirsat taas
18.30 Heräillään
20.00 Syödään toinen setti pe-po -sosetta ja vähän maitoa.
21.00 Maitoa ja yöunille.

Tämä rytmi on siis kuitenkin enemmän arvailua kuin Alvan, mutta suurinpiirtein näin meillä mennään. Ainon päikkäreiden pituutta vaan on paljon hankalampi ennustaa ja se taas määrittää muut toiminnot. Parisen tuntia Aino jaksaa olla hereillä, mutta sitten alkaa sellainen konsertti, jos ei nukkumaan viedä (eli siis vaunuttelua tai imetystä, tutti ei vieläkään kelpaa.)

Ainon ensimmäinen joulu

Ainon ensimmäinen joulu on takana päin ja hyvin kaikki meni. Vielä tänä vuonna hän ei juurikaan päässyt osallistumaan tapahtumiin, vaan seurasi tilannetta omassa rauhassaan. Ensi vuonna hän varmaan onkin jo innokas mukana toimija.

Aattona oltiin kotosalla. Mä valmistelin aamupäivällä jouluruokia ja Aino otti vaunuissa päikkäriä. Ilma oli niin kylmä, että ulos ei päässyt, mutta onneksi se ei juurikaan haitannut. Alvaa taas puolestaan jätti päikkärit väliin, vaikka hän yritti niitä Iskän kainolossa hakea. Kolmen aikaan Mummi ja Pappa tulivat meille juhlistamaan joulua. Syötiin hyvin yhdessä ja sitten tulikin joulun erikoisvieras, Joulupukki.

Alva ei tainnut joulupukkia vielä tänä vuonna osata odottaa, vaikka usein olimmekin hänestä puhuneet. Odotimme kaikki keittiön ikkunan luona, että koska se joulupukki tulee ja sieltähän se pimeydestä viimein ilmestyi. Menimme olohuoneeseen odottamaan, että joulupukki tulee sinne. Aino ei juuri joulupukin tulosta hätkätänyt, mutta Alvaa se ehkä vähän hämmästytti. Kuitenkin hän uskaltautui lopulta istumaan joulupukin sylissä yhdessä Ainon kanssa. Sitten alkoi lahjojen jakaminen ja Alva toimi joulupukin pienenä apulaisena ja toimitti lahjoja saajilleen. Valitettavasti Pappa oli juuri tuolloin päiväunilla, joten hän ei ehtinyt näkemään joulupukkia ollenkaan. Lopuksi vielä lauloimme Porsaita äidin oomme kaikki, koska se on Alvan suosikki ja hänkin osaa sitä vähän laulaa.

Aino sai joulupukilta mm. Brion perässä vedettävän kirahvin, Mauri Kunnaksen kuvittamat pehmeät nopat, mobilen sänkyyn ja vaunuihin, lakanat sekä vaatetta. Alva sai mm. Brion viidakkoaiheisen junaradan, Legoja, nuppipalapelejä, nuken ja nuken rattaat, kirjoja, värityskirjan ja värikynät, laulu/lorupussin, muumitalon, vaatteita ja myös sen lakanan. Paljon tuli siis lisää leluja, joita toiveissa olikin.

Joulupäivänä suuntasimme Iskän sisaren luokse. Siellä oli Alvalle monta kaveria ja ilta meni nopeasti. Söimme ja joimme hyvin, pelasimme Afrikan tähteä ja Alva taisi juosta huoneita ympäri monen monta kertaa ja työntää nukenrattaita monta sataa metriä.

Tapanina olimme taas kotona ja meitä tule tervehtimään Alvan kummitäti serkkupojan kanssa. Iskä teki ulkona lumitöitä traktorilla ja molemmat sankari pääsivät sen kyytiin. Alva oli kuulemma jo kuin vanha tekijä, mutta serkkupoikaa se vähän jännitti. Serkkupoika ja Alva leikkivät hienosti Alvan uusilla leikkikaluilla ja Aino seurasi tilannetta sitterissä. Päikkärit eivät oikein Ainoa tapanina kiinnostaneet. Taisi olla niin mukava joulu, ettei sitä haluttu tuhlata nukkumiseen.

Jouluruuat jäivät Ainolta vielä tänä vuonna kokematta, mutta hyvin hänelle jo soseet maistuvat. Hän on maistanut jo perunaa, porkkanaa, maissia, kesäkurpitsaa, bataattia, vadelmaa, mustikkaa, omenaa, päärynää, ruusunmarjaa ja luumua. Alvaan verrattuna olen nyt uskaltautunut antamaan uusia makuja vähän vauhdikkaampaan tahtiin. Välillä sosetta syödään koko purkillinen, mutta yleensä vähämpi on piisannut. Ruuan jälkeen olen antanut vähän vettä nokkamukista ja veden juonti onkin ihan pop. Tosin sitä tuppaa valumaan pitkin kaulaa. Kun vaan Aino pääsee istuskelemaan syöttötuoliin niin juominenkin varmaan helpottuu. Alvalle aloin jo lähes heti juottamaan vettä ihan tavallisesta lasista ja varmaan siihen siirrytään Ainonkin kohdalla. On paljon helpompaa, kun lapsi osaa juoda tavallisesta mukista, niin ei tarvitse olla omaa mukia aina mukana.

Tällä hetkellä

Kuukausi on taas vierähtänyt ja Aino täyttää tänään neljä kuukautta. Ihanan iso vauva meillä siis jo on. Vauva joka tarttuu hanakasti kaikkeen lähellä olevaan, vetää peittoa ja tyynyä kasvojensa eteen, hypistelee omia sormiaan, tarttuu tiukasti äidin sormiin ja lehteilee vauvakirjoja mielellään. Iloinen kurlutus kuuluu yleisimmin aamulla tai hyvien päikkäreiden jälkeen. Kun hänen kanssaan seurustelee, alkaa hän usein iloisesti höpöttelemään ja ääni on välillä hyvinkin kova ja korkea. Iskän kanssa pääsääntöisesti jutellaan Pohjois-Korean tilanteesta, EU:n talouspolittiikasta ja Suomen työllisyystilanteesta. Paljon on Ainolla jo näistä mielipiteitä.

Pääsääntöisesti äidinmaidolla ollaan vielä menty. Muutama päivä sitten päätin, että nyt alkaa perunan kokeilu, mutta äidin laiskuuden tähden se jäi vain yhden päivän kokeiluksi, jota jatkettaneen ensiviikolla. Ekalla kerralla tarjosin perunaa pari lusikan kärjellistä ja tietenkin epäselväksi jäi, menikö siitä mitään vatsaan asti, mutta kurkkuun asti sentään meni. Sellainen kakominen ja yökkiminen alkoi, että naamapunaisena Aino antoi ymmärtää, että voidaan hyvin jättää tämä kokeilu ihan yhteen kertaan. Maito riittää kuulemma hänelle vielä hetkeksi ainakin.

Yöt ovat vieläkin melko rikkonaisia. Hyvänä yönä Aino herää noin kolme-neljä kertaa syömään. Ei hänellä ihan niin usein taida nälkä olla, mutta hän on tainnut oppia nukahtamaan vain rinta suussa. Ei siis mikään ihana tilanne äidille, mutta oma moka taitaa olla. Huonona yönä niitä heräämisiä onkin sitten 6+x kertaa, eikä niissä pysy laskuissa. Mikä on herääminen ja milloin vain jatketaan kesken jäänyttä ruokailua. Viimeiset kolme viikkoa on ollut noita huonompia öitä, joskin viimeiset kaksi yötä ovat olleet Ainon osalta vähän parempia. Alva tosin antoi viime yönä sellaisen kahden tunnin konsertin, jonka aikana kuultiin Täti Monikaa, Pikku nokipoikaa ja Popsi popsi porkkanaa useampaankin kertaan. Valitettavasti kuulijat eivät tainneet olla kovinkaan vastaanottavaisella tuulella puoli neljän aikaan yöllä, eikä aplodeja juuri kuultu.

Ainolle olen jonkin verran ostanut vaatteita, kun maku on mulla tainnut vuoden aikana muuttua. Alvalla käytin paljon värejä, mutta nyt vaaleanpunainen ja muu hempeä väri on nyt in. Toisaalta Alvan 68 kokoiset vaatteet ovat aika paljolti kesävaatteita ja nyt tarvitaan jo aikatavalla lämpimämpää. Lindeksin vaatteet eivät mitotukseltaan ihan yhtä hyvin passaa Ainolle, joten hovikauppaa on tarvinnut vaihtaa. Alvan ensimmäisenä talvena käytin hänellä aika paljon sukkiksia, mutta Ainolla olen käyttänyt potkareita ja puolipotkareita päälihousujen alla. Luulisin, että ovat mukavampia päällä. Kokoon 74 Aino alkaa pikkuhiljaan siirtymään ja Alva kokoon 92. Mahtavatko reilun vuoden päästä jo olla samoissa vaatteissa...

Uudet perunat

Tänään meillä maisteltiin ensimmäistä kertaa tänä vuonna uusia perunoita. Naapurin mies kävi eilen illalla kääntymässä ja toi maistiaisia tämän vuoden sadosta. Säkissä oli perunoita (saadaan vielä huomennakin tätä herkkua), avomaan kurkkuja, porkkanoita, kaali, salaattia, sipulia ja tilliä. Näistä sitten kokkailtiin tämän päivän ateria. Uusien perunoiden seuraksi mies kävi kaupasta hakemassa purkin silliä ja voimariinia. Tein ison feta-salaatin, paistoin puolet kaalista ja kermaviilistä sekoitin kastikkeen. Nam nam.

Ruoka ei vaan tehnyt Alvalle kauppansa. Laitoin lautaselle pari uutta pientä perunaa voin kera, kermaviilikastiketta ja salaattia. Salaatista Alva poimi suuhunsa kolme palaa tomaattia ja hieman kermaviilikastiketta. Muuta hän ei suostunut suuhunsa laittamaan, vaikka yritin auttaa häntä ruokailussa. Nykyään Alva haluaa syödä itse omalla lusikalla, mutta aikaisemmin sentään olen saanut vähän auttaa häntä toisella lusikalla ja siten ruokaa on päätynyt vatsaankin saakka. Tänään siis vain tomaattia ja niistä kolmesta palasta taisi Iskä poimia kaksi pöydän alta, joten vatsaan ei juuri mitään mennyt.

Muistan miten neuvolassa lääkäri joskus sanoi, että kyllä lapsi itse tunnistaa sen onko nälkä ja kuinka paljon hän syö. Että kun vain tarjoaa ruokaa, niin kyllä siitä lapsi riittävästi syö. No vähän epäilyttää. Meillä kun aamiainen syötiin siinä yhdeksän jälkeen ja lounas oli vasta päikkäreiden jälkeen eli puoli kahden aikaan, niin ei siinä pieni pala tomaattia paljon paina. Yleensä tarjoan tuossa välissä jotain välipalaa, mutta tänään se jäi, kun Alva oli jo pihalla niin väsynyt, että ei olisi jaksanut mitään syödä vaan heti oli päästävä vaunuihin. Pieni hörppy mehua ja vissyä sentään maistui.

Päikkärit ovat myös tässä viimeisten kolmen päivän aikana jääneet aika vähälle. Juuri ja juuri tunnin Alva nukkuu ja sitten vaunuista alkaa kuulua iloista höpötystä eikä uni enää tule. Toisia päikkäreitä on kokeiltu tällä viikolla useampana päivänä, mutta kun tunnin nukutus ei ole tuottanut minkäänlaista vaikutusta, olen antanut sen olla. Toivottavasti unet tästä pitenevät, muuten meillä asuu kiukkuinen tyttö.

Kävelyä mennen tullen

Maaliskuun taidot on vielä kirjoittamatta. Tämä kirjoitus on siis taas vähän vanhan toistoa, mutta näistä mä ainakin itse helposti pääsen kärryille siitä, millaista menoa meillä milloinkin on ollut.

Helmikuussa vahvistui seisominen ja nyt on kävely jo täysin hanskassa. Ennen tuota Levin matkaa kun oltiin Turussa, niin silloin Alva jo alkoi kävelemään lähes puolet matkoistaan, eli konttausta ja kävelyä oli fifti-fifti. Levin matkan aikana kävelystä tuli lähes ainoa liikkumismuoto, tosin vain sisällä. Ulkona edes konttaus ei vielä onnistu. Nyt Alva kävelee kaikkialle, paitsi jos esim. eteisen ovi on unohtunut auki ja Alva hoksaa mahdollisuuden päästä sinne, niin silloin konttauksella mennään, koska se on vielä nopeampaa ja varmempaa. Kynnysten ylityksissä on vielä ongelmia ja silloin usein muksahdetaan pepulleen ja kyllähän noita muksahduksia päivän mittaan tapahtuu vielä kymmeniä. Mutta kävelten siis mennään.

Kommunikointi on vähitellen lisääntynyt ja pään pudistus ja nykkäys ovat kivoja juttuja. Niitä tehdään äidin mallin mukaisesti vailla pienintäkään ideaa, että mitä ne mahtavat tarkoittaa. Vilkutus sentään jo ajoittuu lähes oikeisiin tilanteisiin, joten siinä on jo jokin järki mukana.

Myös leikkeihin on alkanut tulemaan jotakin muutakin kuin palikoiden pamautettelua, heittelyä ja lelujen tutkimista. Mummilaan Alvalle on hankittu nukke ja se on hyvin tärkeä. Alva kantaa sitä pitkiä aikoja kainalossaa ja välillä yrittää pukea nukelle pipoa ja sukkia jalkaan tai laittaa tuttia suuhun. Se on hellyyttävän näköistä. Onneksi huhujen mukaan Alva on saamassa synttärilahjaksi oman nuken, joten sitten tätä hoitoviettiä pääsee kokeilemaan myös kotona.

Ruokahalu on vieläkin aika vähäistä, mutta ei enää ihan olematonta. Erilaisia (maustettuja ja sokeroituja) jogurtteja ja viilejä jo menee ihan mukavasti. Eilen maistui hyvällä halulla vähän peruna, ruskea kastike ja lihapullat sekä keitetty kanamuna. Aamulla syötiin paistettua munakasta, mutta se taisi tosin tulla suusta ulos. Ehkä jotain eksyi vatsaan saakka. Muksun puolukkainen ja kuningatarpuuro maistuvat jonkin verran ja voileivästä Alva haukkaa mielellään. Omena ja banaani on myös alkaneet kelvata, jos niitä saa itse haukata ja appelssiini on ollut kovaa valuuttaa koko ajan. Ehkä nyt ruokahalu on tämän ikäiselle ihan normaali, kun ei mitään erityistä tankkausvaihetta ole menossa.

Seitsemäs hammas ilmoittautui aprillipäivänä yläleukaan.

Vesilinja

Viime yö meni täysin vesilinjalla. Huuto ei yltynyt ja pitkittinyt niin, että olisi tarvinnut turvautua maitoon. Ensimmäinen herätys oli 00:50 ja muutaman hyssyttelyn ja veden tarjoamisen jälkeen, jatkettiin kaikki nukkumista noin puoli kahden aikaan.

Toinen herätys oli siinä viiden nurkissa, mutta silloin riitti vain yksi nukutusyritys pullolla ja tutilla. Seitsemän nurkissa Alva huuteli kolmannen kerran, mutta silloin sammahti ilman, että edes tarjoin tuttipulloa. Koko perhe nukkui puolikymmeneen ja sitten vain "pirteinä" ylös. Vaikka aamulla olo oli aika pöllämystynyt, niin saihan tuossa kuitenkin aika monta tuntia nukkua, joten ei tää ihan pohjat ollut, tämäkään yö.

Tänään tein taas erilaisia soseita pakastimen täyteen. Oiskohan tullut reilu parikymmentä purkkia ruokaa, joista muutama oli sellaisia isompia purkkeja. Tosin meillä on tällä hetkellä mennyt ruokaa tavallista niukemmin, joten ihan kokonaista pientäkään purkkia ei nyt mene. Tai siis menee, jos se on herkkusosetta, mutta tavallista ruokaa ei niin paljoa uppoa. Ja puuro on lähes myrkkyä. Sitä menee ehkä vain puolet aikaisemmasta määrästä.

Unirytmi meillä on tällä hetkellä tällainen: herätään siinä puoli yhdeksän- yhdeksän aikaan. Ensimmäisille päikkäreille nukahdetaan vähän ennen puolta kahtatoista ja niistä nautitaan lähes kaksi tuntia. Toiset päikkärit ovat neljältä ja ne kestävät noin tunnin, joskus jopa puoli kuuteen. Sitten kukutaankin hereillä yöunille saakka. Yöunille mennään siinä ysin jälkeen, mutta harvoin nukkumatti tulee heti, vaan vasta lähempänä kymmentä. Yöunta siis noin 11 tuntia ja päikkäreitä noin 3. Yhteensä siis 14 tuntia unta.

Hipp, hipp, hurraa!

Vihdoinkin vauvapöperöä mun makuun. Ostin jo jokin aika sitten muutaman purkin Hipp-merkkistä lastenruokaa, mutta jotenkin niiden kokeilu vain jäi ja jäi. Nyt ostin niitä taas lisää (joku on lastenvaatefriikki, mutta muhun iskee kaikki ihanat purkit ja lastenruokapurkkeja on kaksi keittiön laatikkoa täynnä. Varaa siis on mistä valita, vaikka kaupat menisi kuukausiksi lakkoon) ja muutamia makuja on nyt kokeilu. Ja hyvällä menestyksellä.

Ensin, ehkä noin viikko sitten, kokeiltiin Penne pastaa, tomaattia ja kesäkurpitsaa. Se oli jopa sen makuista, että mäkin voisin sitä melkein syödä. Ei siis tehnyt yhtään pahaa maistaa tuota sosetta ja tarkistaa sen lämpötilaa. Tänään kokeiltiin Riisi-vihannessosetta ja kanaa ja se oli ihan huippu juttu. Kaikki aikaisemmat lihasosevalmisteet on haisseet suoraan sanottuna siltä itseltään. En oo itse niitä voinut maistaa ollenkaan, kun niistä leviävä haju on niin järkyttävä. Eipä ole siten tehnyt juurikaan mieli antaa sellaista mönjää vauvalle. Mutta tämä Hipp-herkku ei haissut mitenkään pahalle, ei ehkä kovinkaan hyvällekään, mutta ei siis mitenkään vastenmieliselle. Makukin oli ihan ok. Ehkä en itse pystyisi koko purkkia syömään, mutta voisi sitä jonkun lusikallisen sentään syödä.

Ekstraa näissä tuotteissa on tietenkin vielä tuo luomu. Oonkin ollut vähän yllättynyt, miten vähän vauvoille on noita luomuja. Erityisesti vastike voisi hyvin olla luomua ja siitä voisi pyytää vielä aika kovaa hintaakin, koska ne äidit, jotka ostavat vastiketta kokevat siitä varmaan sen verran huonoa omaa tuntoa, että olisivat varmaankin valmiita maksamaan aika maltaita, jos vastike olisi luomua ja siten vähän parempaa lapselle. Mä ainakin olisin ollut.

Tarkoituksena ei tosin jatkossakaan ole antaa Alvalle vain kaupallisia ruokia, vaan oma tekoiset ovat kuitenkin musta parhaita ja ne uppoaa Alvallekin parhaiten. Viikonloppuna tein pakastimeen jauheliha-kasvissosetta ja broileririsottoa Kalsarilaatikosta löytämäni ohjeen mukaan. Jauhelihasose meni ihan mukisematta, mutta broileririsotto taisi olla enemmän Alvan mieleen. Täytynee piakkoin tehdä lisää ruokia pakkaseen, jotta ei ruokavaliosta tulisi liian yksipuolinen. Pakastin on tosin aivan täynnä, joten sitä pitää koko perheen vähitellen tyhjentää. Monipuolistaminen hoidettaneen jatkossa jonkin aikaa noilla Hipp-tuotteilla.

Tänä aamuna alkoi Elovena-puurokin vihdoinkin maistua. Tein melko pienen annoksen, mutta kerrankin se meni kaikki, eikä tarvinnut heittää mitään roskiin. Hyvä, että vähitellen päästään noista vauvapuuroista eroon ja Alva alkaa syömään "kunnon" puuroa.

Ruokavalion laajennusta

Tarkoituksena olisi nyt seuraavaan neuvolakäyntiin mennessä, joka on siis tammikuussa, saada vähän tuota Alvan ruokavaliota laajemmaksi. Mä oon aika vähitellen lisännyt uusia makuja ja lähes vieläkin pystyn luettelemaan ne ruoka-aineet, joita Alva on syönyt. Tarkoituksena olisi tehdä jatkossakin ainakin joitakin ruokia itse, mutta pitää siinä sivussa nuo ostetut herkutkin mukana. Tosin hedelmä- ja jälkkäriruokia en ole juurikaan tehnyt.

Tällä hetkellä Alvan ruokavalio koostuu näistä ruoka-aineista:
peruna, porkkana, parsa. Nämä kolme on siis todella suosittuja. Mulla on pakkasessa porkkana- ja parsasosetta. Sitten vain keitän perunan ja lisään näitä pakastesoseita joukkoon. Tää on ollut mulle helppoa, joten siksi tätä on tullut annettua aika paljon. Myös kukkakaalia on soseena pakkasessa, joten sitäkin on välillä tullut annettua.

Nyt oon tehnyt peruna-porkkana-maissi-kukkakaali -sosetta pakkaseen ja pakastanut sen pilttipurkkeihin. Oiskohan niitä purkkeja tullut lähemmäs viisitoista. Soseeseen tuli vähän turhan paljon maissia, joten maissi maistuu tässä tosi vahvasti. Tarkoituksena olisi tähän soseeseen lisätä lihaa joukkoon, mutta vielä en ole saanut tehtyä lihasosetta. Broileria ja naudan lihaa olisi tarkoitus ensin soseuttaa.

Pakkaseen on soseuttanut myös yhden bataatin. Sen pakastin jääpalakuutiomuotteihin. Tämä on ollut tosi hyvä erityisesti silloin, kun tuntuu, että Alvalla on niin kova nälkä, että perunan keittämiseen ei ole aikaa. Yleensä siis silloin, kun ollaan oltu jossakin poissa kotoa ja ruokaa pitäisi saada heti, kun kotiin tullaan. Myös silloin, kun Iskä on ruokavastuussa, niin nämä on ollut helppoja. Nyt nää bataattikuutiot taitaa olla aika vähissä, joten tätä pitänee tehdä lisää.

Liharuoat ollaan aloiteltu kaupan soseilla, jotka haisevat ihan kamalille. Niitä ei oikein ole kiva antaa Alvalle, joten siksi näitä voisi vähitellen alkaa tekemään itse. Maistettu ollaan siis broileria peruna-porkkana soseessa, pikku farmarinherkkua, jossa oli naudan lihaa ja palsternakkaa sekä riisiä ja broileria. Mitenkään erityisen hyvin ei nämä ole uponneet, mutta maistuvat kumminkin. Ihan koko purkillista ei hyvällä ruokahalulla mene, mutta jälkkäriä kyllä tämän jälkeen vielä menee lähes se toinen purkillinen.

Lämpimän ruuan olen siis päivittäin pyrkinyt tekemään itse ja tarkoituksena on ollut, että tekisin mahdollisimman pitkälle ruoat luomusta. Tämä on aika tavalla rajoittanut tuota ruokavaliota, vaikka näin ei ole ollut tarkoitus käydä. Paikallisesta kaupasta ei vaan niin laajasti saa noita luomuelintarvikkeita. Oon kyllä ottanut selvää, että tuossa jonkin matkan päässä on luomupuutarha, josta voisi suoraan tilalta ostaa luomutuotteita. Sinne siis on matkan tarkoitus joku päivä suunnata. Jos saisi sieltä vähän laajemmin ja tuoreempaa luomua.

Peruna, jota Alva syö, ei virallisesti ole luomua. Se on kuitenkin omassa pellossa kasvanut ilman lannoitteita ja torjunta-aineita. Tässä pellon osassa ei ole vuosiin käytetty näitä aineita, joten sen puolesta kyseessä on luomutuote, vaikka virallista tunnustusta tällä ei ole. Ainakin itse tietää, mistä nämä perunat on lähtöisin. Kaupasta olen sitten saanut helpolla porkkana, parsaa ja kukkakaalia. Taitaa siellä olla vielä paprikaakin, mutta jotenkin siihen en ole vielä tarttunut.

Luomulihan saanti onkin sitten jo vähän ongelmallisempi. Tosin tätä varmaan saisi Turusta jostakin, mutta vielä en ole ottanut siitä selvää. Meillä on tällä hetkellä pakastin piukassa, kun siellä on paljon hirvenlihaa. Tämä olisi tavallaan "luomua", mutta uskaltaakohan sitä vauvalle antaa. Onkohan se liian rajua? Olisi pitänyt neuvolasta kysyä, mutta unohtui.

Hedelmäsoseita onkin sitten syöty jo aika tavalla laajemmin: omena, persikka, päärynä, vadelma, luumu, ruusunmarja, mustikka, puolukka ja jogurttia. Nämä nyt siis ainakin ja ehkä vielä jotain muutakin. Banaania tosin ei olla vielä syöty, vaikka se on ollut ruokalistalla jo jonkin aikaa (lue kaupan purkki ollut kaapissa jo ties kuinka kauan.)

Nyt olen myös alkanut ostamaan noita Hipp-tuotteita, jotka ovat luomua. Tosin niitä ei ole vielä juurikaan maisteltu, vasta jogurttia. Niissä on vain aika paljon sellaisia ruoka-aineita, joita Alva ei ole vielä maistanut. Toisaalta Alva ei ole osoittanut taipumusta mihinkään allergiaan, joten voisihan sitä vaan reippaasti kokeilla ja vähentää kokeiluja vasta sitten, jos ongelmia ilmenee.