Alvan joulu

Joulu taitaa nyt olla ohi tai ainakin joulunpyhät. Joulu meni mukavasti. Nähtiin sukulaisia, käytiin kylässä, kestittiin vieraita ja nautittiin kodin rauhasta. Kaikkea sopivasti.

Aattona joulurauhan julistuksen jälkeen ajelimme maalta kaupunkiin, Mummin ja Pappan luokse juhlistamaan joulua. Alva otti ajon aikana kolmen vartin nokoset ja olikin sitten ihan teräkunnossa, kun päästiin perille. Perillä odotti jouluruoka ja innokkaat serkut. Alva istui kanssamme joulupöydässä, mutta tarjoilu oli vielä tänä vuonna varsin huonoa. Ensi vuonna Alva pääsee maistelemaan jouluruokia ja toivottavasti pitää niistä toisin kuin äitinsä.

Neljän aikaan alkoi ulkoa kuulua kolinaa ja sisään saapui joulupukki ja Kerttu-tonttu. Joulupukki haastatteli serkkupoikia ja vähän Alvaakin. Kerttu-tonttu viritteli mukana tuomaansa soitinta ja ennen lahjojen jakoa lauloimme Joulupukki-laulun. Toinen serkkupojista auttoi joulupukkia ja tonttua jakamaan lahjat ja lopuksi tonttu jakoi vielä jokaiselle lapselle vartavasten tehdyn piparin, joihin oli kirjoitettu lapsen nimi. Alva tarttui omaan pipariinsa varsin hanakasti ja syödä mutusteli sitä tyytyväisenä. Kun joulupukki ja tonttu olivat poistuneet seuraavaan kotiin, avasimme muutaman Alvan paketin, mutta sitten oli aika mennä päikkäreille.

Iltasella lähdimme ajamaan takaisin kotiin. Auto täynnä ihania lahjoja. Alva sai pehmolelun, kirjoja, pallon, erilaisia leikkikaluja, taaperokärryn, villasukat ja hansikkaat, vaatteita ja paljon muuta. Kiitos niistä joulupukille ja tämän apulaisille.

Joulupäivänä vietimme aikaa kotosalla. Illalla tosin suunnistimme Iskän siskon luokse ja siellä olikin serkkujen lapset kovassa menossa. Alva seurasi vanhempien lasten leikkiä lähes lamaantuneena. Vähän hän sentään näytti konttaustaitoaan, mutta muuten hän totesi parhaaksi olla paikoillaan lattialla tai vanhempien sylissä.

Tapanina Alvaa tulivat tervehtimään Mummi, Pappa, Kummitäti, vanhempi serkkupoika, Sisko, Siskon tytär ja Siskon mies. Siskon tytär oli taas kasvanut paljon ja heilui terhakkaasti Alvan vanhassa sitterissä, kun Alva antoi hänelle kovat vauhdit. Ei tainnut siskon tyttö ihan pahastua, kun suu oli korvissa ja nauru raikui.

Nyt kun joulu on ohi, olemme vähitellen yrittäneet palata arkeen ja palauttaa päikkärirytmiä. Vieläkään päikkärit eivät ole kovin pitkät, vaan aamupäivällä reilun tunnin ja iltasella toisen tunteroisen. Ennen joulun yhteensä lähes neljän tunnin päikkäreihin on siten vielä matkaa. Illalla tosin tuleekin sitten uni jo lähes puolitoista tuntia aikaisemmin.

Seisoskeleminen on tällä hetkellä rankan treenauksen kohteena. Alva ei jaksa juurikaan maantasalla olla, vaan koko ajan hän pyrkii nousemaan seisomaan jotakin vasten. Sohvan reuna, tuoli, syöttötuoli, keittiön laatikot ja penkki, lelulaatikko, vaunukoppa, portaat, puukori jne. Mikä tahansa tulee vastaan, voi siitä ainakin yrittää ylös. Seisominen onnistuukin jo vallan mainiosti. Alva seisoo yhtäjakoisesti jo minuuttikaupalla. Yleensä sitten hän irroittaa toisen käden ja nojaa yhden käden varassa. Tällöin lantio alkaa vähitellen heilua tasapainoa hakien ja jalat alkavat väsyä. Alas tuleminen onkin vähän vaikeaa, mutta yleensä Alva päätyy joko vaipan päälle takamuksilleen tai polvilleen. Onneksi laskeutuminen on siis jotenkin hallinnassa ja suuremmilta vahingoilta on vielä vältytty.

Parina päivänä on nyt kokeiltu uutta taapero kärryä, Brion musta-valko-punainen toddler wobbler. Olen pitänyt Alvasta kainaloista kiinni ja hän on siten "kävellyt" rollaattorilla eteenpäin. Tämä on kuitenkin ollut vielä aika haparoivaa ja apua vaativaa. Tänään Alva kuitenkin itse keksi paremmin kävelytelineen. Hän nousu syöttötuolinsa varassa seisomaan ja työnsi sitä edellään. Taisi olla vahinko, mutta siten Alva eteni parisen metriä, kunnes uuni tuli vastaan. Kävelyn ensi askeleet on siten otettu.

Nyt illalla Iskä kiristi toddler wobblerin jarruja ja nosti Alvan seisomaan kärryn taakse. Alva käveli sitten yksinään lähes puolimetriä heiluvan kärryn kanssa, mutta sitten usko taisi pettää ja takamus tupsahti maahan. Myös sohvan reunaa pitkin on siirrytty, mutta se vaatii erityisen mielenkiintoisen kohteen, jota kohti mennä, esim. äidin joka kirjoittaa läppärillä sohvalla ja Alva haluaa päästä myös näppäilemään omia juttujaan.

Joulun aikaan kehittyneitä muita taitoja on taputtaminen. Huomasin kerran sattumalta, kun Alva sattui taputtamaan käsiään yhteen. Aikaisemmin olen yrittänyt yhdessä Alvan kanssa taputtaa käsiä, mutta siitä ei ole tullut mitään, kun Alvan kädet ovat menneet heti nyrkkiin. Nyt sitten tämä taito on tullut ihan yllättäen.

Alva on myös alkanut puhumaan paljon enemmän. Hän höpöttelee yksinään samalla kun hän tutkii keittiön pöydän alla pistoketta. Höpötys on melkein taukoamaton. Mitään tunnistettavia sanoja ei tuosta pölötyksestä vielä voi tunnistaa. Kyseessä on enemmän erilaista lällätystä ja päristelyä.