Ainon ensimmäinen joulu

Ainon ensimmäinen joulu on takana päin ja hyvin kaikki meni. Vielä tänä vuonna hän ei juurikaan päässyt osallistumaan tapahtumiin, vaan seurasi tilannetta omassa rauhassaan. Ensi vuonna hän varmaan onkin jo innokas mukana toimija.

Aattona oltiin kotosalla. Mä valmistelin aamupäivällä jouluruokia ja Aino otti vaunuissa päikkäriä. Ilma oli niin kylmä, että ulos ei päässyt, mutta onneksi se ei juurikaan haitannut. Alvaa taas puolestaan jätti päikkärit väliin, vaikka hän yritti niitä Iskän kainolossa hakea. Kolmen aikaan Mummi ja Pappa tulivat meille juhlistamaan joulua. Syötiin hyvin yhdessä ja sitten tulikin joulun erikoisvieras, Joulupukki.

Alva ei tainnut joulupukkia vielä tänä vuonna osata odottaa, vaikka usein olimmekin hänestä puhuneet. Odotimme kaikki keittiön ikkunan luona, että koska se joulupukki tulee ja sieltähän se pimeydestä viimein ilmestyi. Menimme olohuoneeseen odottamaan, että joulupukki tulee sinne. Aino ei juuri joulupukin tulosta hätkätänyt, mutta Alvaa se ehkä vähän hämmästytti. Kuitenkin hän uskaltautui lopulta istumaan joulupukin sylissä yhdessä Ainon kanssa. Sitten alkoi lahjojen jakaminen ja Alva toimi joulupukin pienenä apulaisena ja toimitti lahjoja saajilleen. Valitettavasti Pappa oli juuri tuolloin päiväunilla, joten hän ei ehtinyt näkemään joulupukkia ollenkaan. Lopuksi vielä lauloimme Porsaita äidin oomme kaikki, koska se on Alvan suosikki ja hänkin osaa sitä vähän laulaa.

Aino sai joulupukilta mm. Brion perässä vedettävän kirahvin, Mauri Kunnaksen kuvittamat pehmeät nopat, mobilen sänkyyn ja vaunuihin, lakanat sekä vaatetta. Alva sai mm. Brion viidakkoaiheisen junaradan, Legoja, nuppipalapelejä, nuken ja nuken rattaat, kirjoja, värityskirjan ja värikynät, laulu/lorupussin, muumitalon, vaatteita ja myös sen lakanan. Paljon tuli siis lisää leluja, joita toiveissa olikin.

Joulupäivänä suuntasimme Iskän sisaren luokse. Siellä oli Alvalle monta kaveria ja ilta meni nopeasti. Söimme ja joimme hyvin, pelasimme Afrikan tähteä ja Alva taisi juosta huoneita ympäri monen monta kertaa ja työntää nukenrattaita monta sataa metriä.

Tapanina olimme taas kotona ja meitä tule tervehtimään Alvan kummitäti serkkupojan kanssa. Iskä teki ulkona lumitöitä traktorilla ja molemmat sankari pääsivät sen kyytiin. Alva oli kuulemma jo kuin vanha tekijä, mutta serkkupoikaa se vähän jännitti. Serkkupoika ja Alva leikkivät hienosti Alvan uusilla leikkikaluilla ja Aino seurasi tilannetta sitterissä. Päikkärit eivät oikein Ainoa tapanina kiinnostaneet. Taisi olla niin mukava joulu, ettei sitä haluttu tuhlata nukkumiseen.

Jouluruuat jäivät Ainolta vielä tänä vuonna kokematta, mutta hyvin hänelle jo soseet maistuvat. Hän on maistanut jo perunaa, porkkanaa, maissia, kesäkurpitsaa, bataattia, vadelmaa, mustikkaa, omenaa, päärynää, ruusunmarjaa ja luumua. Alvaan verrattuna olen nyt uskaltautunut antamaan uusia makuja vähän vauhdikkaampaan tahtiin. Välillä sosetta syödään koko purkillinen, mutta yleensä vähämpi on piisannut. Ruuan jälkeen olen antanut vähän vettä nokkamukista ja veden juonti onkin ihan pop. Tosin sitä tuppaa valumaan pitkin kaulaa. Kun vaan Aino pääsee istuskelemaan syöttötuoliin niin juominenkin varmaan helpottuu. Alvalle aloin jo lähes heti juottamaan vettä ihan tavallisesta lasista ja varmaan siihen siirrytään Ainonkin kohdalla. On paljon helpompaa, kun lapsi osaa juoda tavallisesta mukista, niin ei tarvitse olla omaa mukia aina mukana.

Jouluun valmistautumista

Vähitellen alkaa joulusuunnitelmat olla meillä sovittu. Aatto ollaan ensimmäistä kertaa kotosalla. Mummi ja Pappa tulee vuorostaan meille, niin ei sitten ihan pelkästään omassa seurassa tarvitse olla. Vähän olen jo suunnitellut tuota meidän joulumenuta ja se näyttäisi ehkäpä tältä:

Rosollia
Sienisalaattia
Salaattia kylmäsavustetusta kirjolohesta
Mätiä, smetanaa ja sipulia
Maitojuustoa
Homejuustoa
Keitettyjä kananmunia

Lanttulaatikkoa
Perunalaatikkoa
Maksalaatikkoa
Kinkkua
Palapaistia ja perunoita

Hedelmäsalaattia ja capuccinomoussea

Kahvit ja täytekakku

Ajatuksena mulla on päästä ruuanlaitossa mahdollisimman helpolla. Laatikoita en ole koskaan tehnyt itse ja nyt vähän polttelisi tehdä lanttulaatikkoa. Itse en näistä laatikkoherkuista piittaa, joten senkään puolesta en niitä ole tehnyt. Ehkäpä Mummi tuo tullessaan perunalaatikkoa ja maksalaatikko ostetaan kaupasta. Mummille olen ajatellut nakittaa vielä tuon palapaistin teon. Iskä oli vähän sitä mieltä, että se on turha, mutta se taitaa olla ainoa lämminruoka, josta mä pidän ja hyvää ruokaa myös Alvalle. Aino jää tänä vuonna vielä näistä herkuista paitsi. Kinkusta vastuun ottanee Iskä, joka on sitä tehnyt jo monena jouluna.

Rosollin ja sienisalaatin tekoa olen jo parina jouluna harjoitellut, joten ne varmaan onnistuvat jo kohtuullisesti. Mäti on mun suurta herkkua ja sitä kun ei juuri koskaan meillä kotona ole, niin jouluksi siitä voisi tulla uusi perinne. Kylmäsavulohisalaatin ohjeen löysin yhdestä keittokirjasta ja sitä ajattelin kokeilla. Siihen tulee katkarapuja, keitettyjä munia, salaattia, kurkkua, tomaattia ja ranskankermasta kastike. Ensin ajattelin, että pitäisikö vielä tehdä vihersalaatti, mutta siitä päätin luopua, kun tarkoitus oli siis päästä helpolla ja kohtuullisella ruokamäärällä. Maitojuuston teon ajattelin puolestaan luovuttaa Pappalle. Hän teki niitä jonakin vuonna vaikka kuinka monta, joten ehkä nyt hän voisi taas palautella mieliin tuon kokkailun.

Jälkkäriksi tarkoitus on tehdä hedelmäsalaattia. Jatketaan säilykehedelmäsalaattia tuoreilla hedelmillä. Tätä meillä on muistaakseni ollut silloin, kun joulua vietettiin minun Mammani luona. Se on myös Alvan suosikkia. Iskä pyysi jälkkäriksi mokkamoussea. Koska en sellaista osaa tehdä, niin kaupasta löytämäni capuccinomousse saa luvan kelvata. Kokeilin tuota viime viikolla ja hyvältä maistui.

Vähän ajan päästä ja ehkä vasta pukin vierailun jälkeen maistunee kupillinen kahvia ja kakkua. Mä en ole koskaan tehnyt täytekakkua, mutta nyt voisin kokeilla Mummin kinuskikakkureseptiä. Tai sitten teen vain jonkun juusto/liivatekakun. Tätä pitänee vielä pohtia.

Joulupukin säkkiin

Selasin juuri Hobby Hallin kuvastoa ja ehkä samalla tein päätöksen lasten joululahjoista. Tarkoituksena ei ole ostaa itse montaakaan lahjaa tytöille, koska lahjoja kuitenkin tulee sukulaisilta ja ystäviltä ja toisaalta lahjojen määrä voisi hyvinkin pysyä näinä alkuvuosina ainakin varsin kohtuullisena. Iskä varmaan ostanee tytöille omat lahjat, mutta mä olen vähän päätymässä siis näihin.

Aino sai kummitädiltään Finlaysonin Aappa-makuupussin. Se on ollut paljon käytössä ja haluaisin samaa sarjaa jatkaa myös tyttöjen tulevassa makuuhuoneessa, joten Aappa-pussilakanasetit taitavat löytyä pukinkontista.

Alva saa isovanhemmilta ensimmäiset Dublonsa joululahjaksi ja mä ajattelin, että voisin hankkia peruspalikoitten seuraksi tämän Ison maatila -legopaketin. Tämän paketin Alva saisi avata jo heti jouluaattoaamuna.

Alvan joulu

Joulu taitaa nyt olla ohi tai ainakin joulunpyhät. Joulu meni mukavasti. Nähtiin sukulaisia, käytiin kylässä, kestittiin vieraita ja nautittiin kodin rauhasta. Kaikkea sopivasti.

Aattona joulurauhan julistuksen jälkeen ajelimme maalta kaupunkiin, Mummin ja Pappan luokse juhlistamaan joulua. Alva otti ajon aikana kolmen vartin nokoset ja olikin sitten ihan teräkunnossa, kun päästiin perille. Perillä odotti jouluruoka ja innokkaat serkut. Alva istui kanssamme joulupöydässä, mutta tarjoilu oli vielä tänä vuonna varsin huonoa. Ensi vuonna Alva pääsee maistelemaan jouluruokia ja toivottavasti pitää niistä toisin kuin äitinsä.

Neljän aikaan alkoi ulkoa kuulua kolinaa ja sisään saapui joulupukki ja Kerttu-tonttu. Joulupukki haastatteli serkkupoikia ja vähän Alvaakin. Kerttu-tonttu viritteli mukana tuomaansa soitinta ja ennen lahjojen jakoa lauloimme Joulupukki-laulun. Toinen serkkupojista auttoi joulupukkia ja tonttua jakamaan lahjat ja lopuksi tonttu jakoi vielä jokaiselle lapselle vartavasten tehdyn piparin, joihin oli kirjoitettu lapsen nimi. Alva tarttui omaan pipariinsa varsin hanakasti ja syödä mutusteli sitä tyytyväisenä. Kun joulupukki ja tonttu olivat poistuneet seuraavaan kotiin, avasimme muutaman Alvan paketin, mutta sitten oli aika mennä päikkäreille.

Iltasella lähdimme ajamaan takaisin kotiin. Auto täynnä ihania lahjoja. Alva sai pehmolelun, kirjoja, pallon, erilaisia leikkikaluja, taaperokärryn, villasukat ja hansikkaat, vaatteita ja paljon muuta. Kiitos niistä joulupukille ja tämän apulaisille.

Joulupäivänä vietimme aikaa kotosalla. Illalla tosin suunnistimme Iskän siskon luokse ja siellä olikin serkkujen lapset kovassa menossa. Alva seurasi vanhempien lasten leikkiä lähes lamaantuneena. Vähän hän sentään näytti konttaustaitoaan, mutta muuten hän totesi parhaaksi olla paikoillaan lattialla tai vanhempien sylissä.

Tapanina Alvaa tulivat tervehtimään Mummi, Pappa, Kummitäti, vanhempi serkkupoika, Sisko, Siskon tytär ja Siskon mies. Siskon tytär oli taas kasvanut paljon ja heilui terhakkaasti Alvan vanhassa sitterissä, kun Alva antoi hänelle kovat vauhdit. Ei tainnut siskon tyttö ihan pahastua, kun suu oli korvissa ja nauru raikui.

Nyt kun joulu on ohi, olemme vähitellen yrittäneet palata arkeen ja palauttaa päikkärirytmiä. Vieläkään päikkärit eivät ole kovin pitkät, vaan aamupäivällä reilun tunnin ja iltasella toisen tunteroisen. Ennen joulun yhteensä lähes neljän tunnin päikkäreihin on siten vielä matkaa. Illalla tosin tuleekin sitten uni jo lähes puolitoista tuntia aikaisemmin.

Seisoskeleminen on tällä hetkellä rankan treenauksen kohteena. Alva ei jaksa juurikaan maantasalla olla, vaan koko ajan hän pyrkii nousemaan seisomaan jotakin vasten. Sohvan reuna, tuoli, syöttötuoli, keittiön laatikot ja penkki, lelulaatikko, vaunukoppa, portaat, puukori jne. Mikä tahansa tulee vastaan, voi siitä ainakin yrittää ylös. Seisominen onnistuukin jo vallan mainiosti. Alva seisoo yhtäjakoisesti jo minuuttikaupalla. Yleensä sitten hän irroittaa toisen käden ja nojaa yhden käden varassa. Tällöin lantio alkaa vähitellen heilua tasapainoa hakien ja jalat alkavat väsyä. Alas tuleminen onkin vähän vaikeaa, mutta yleensä Alva päätyy joko vaipan päälle takamuksilleen tai polvilleen. Onneksi laskeutuminen on siis jotenkin hallinnassa ja suuremmilta vahingoilta on vielä vältytty.

Parina päivänä on nyt kokeiltu uutta taapero kärryä, Brion musta-valko-punainen toddler wobbler. Olen pitänyt Alvasta kainaloista kiinni ja hän on siten "kävellyt" rollaattorilla eteenpäin. Tämä on kuitenkin ollut vielä aika haparoivaa ja apua vaativaa. Tänään Alva kuitenkin itse keksi paremmin kävelytelineen. Hän nousu syöttötuolinsa varassa seisomaan ja työnsi sitä edellään. Taisi olla vahinko, mutta siten Alva eteni parisen metriä, kunnes uuni tuli vastaan. Kävelyn ensi askeleet on siten otettu.

Nyt illalla Iskä kiristi toddler wobblerin jarruja ja nosti Alvan seisomaan kärryn taakse. Alva käveli sitten yksinään lähes puolimetriä heiluvan kärryn kanssa, mutta sitten usko taisi pettää ja takamus tupsahti maahan. Myös sohvan reunaa pitkin on siirrytty, mutta se vaatii erityisen mielenkiintoisen kohteen, jota kohti mennä, esim. äidin joka kirjoittaa läppärillä sohvalla ja Alva haluaa päästä myös näppäilemään omia juttujaan.

Joulun aikaan kehittyneitä muita taitoja on taputtaminen. Huomasin kerran sattumalta, kun Alva sattui taputtamaan käsiään yhteen. Aikaisemmin olen yrittänyt yhdessä Alvan kanssa taputtaa käsiä, mutta siitä ei ole tullut mitään, kun Alvan kädet ovat menneet heti nyrkkiin. Nyt sitten tämä taito on tullut ihan yllättäen.

Alva on myös alkanut puhumaan paljon enemmän. Hän höpöttelee yksinään samalla kun hän tutkii keittiön pöydän alla pistoketta. Höpötys on melkein taukoamaton. Mitään tunnistettavia sanoja ei tuosta pölötyksestä vielä voi tunnistaa. Kyseessä on enemmän erilaista lällätystä ja päristelyä.