helmikuun taidot

Ainon liikkumisesta on tullut enemmän ja enemmän tahdonmukaista, sujuvaa ja päämäärätietoista. Aino ryömii lattialla innoissaan, kääntyy näppärästi kellon viisarin tavoin ja kurkottelee tavaroita käsiinsä. Vielä suoraan eteenpäin ryömiminen ei juuri onnistu, mutta peruuttaminen luonnistuu ihan hyvin. Kun tähän vielä lisää tuon kääntymisen, niiin lähes huomaamatta päädytään eteenpäin.

Lähes koko helmikuun Aino on mennyt kaksilla päikkäreillä. Vain silloin kolmannet ovat olleet paikallaan, jos molemmat päikkärit ovat jääneet kovin lyhyiksi. Pari tuntia kun nukkuu kerralla, niin sitten riittää virtaa ilta ysiin asti. Äidillä tosin virta ei meinaa sinne asti riittää, mutta onneksi Aino nukahtaa aika nopeasti, kun hänet nukkumaan vie. Nukahtaminen onnistuu meillä vieläkin iltaisin vain suun saadessa imeä. Ihan on äiti itse pahaksi opettanut, mutta nyt ei vielä jaksaminen riitä tuosta eroon opettamiseen. Vaikka toisaalta yöt voisivat siitä rauhoittua. Vieläkin kun Aino herää n+x kertaa yössä.

Alvan päikkärit ovat vielä onneksi olleet aika säännöllisesti kuvioissa. Ja vain muutamana päivänä viikossa päikkärit ovat jääneet välistä, mutta kyllä sen sitten íllalla huomaa, että meno muuttuu aika villiksi. Tosin nukahtamiseen tarvitaan hänelläkin vielä maitoa ja sitä hän juokin ainakin iltaisin ihan pullotolkulla. Päikkäreille, jos Alva nukahtaa, niin kyllä hän yleensä nukkuu parisen tuntia. Enemmänkin joskus, mutta harvemmin vähemmän.

Yökyläily Mummin ja Pappan luona oli Alvan mieleen. Mummi toi Alvan tänne maalle takaisin yhdessä Alvan kummitädin ja serkkupojan kanssa. Autossa serkukset olivat pelleilleet ja naureskelleen toisiaan lähes koko matkan ja vielä täällä kotonakin leikki maistui. Alva tosin ei olisi millään antanut Mummin lähteä kotiin, vaan hän olisi halunnut lähteä mukaan. Itku oli sydäntä särkevä. Onneksi se kuitenkin loppui melko nopeasti, kun Mummi oli lähtenyt, mutta muutaman kerran Alva kuitenkin vielä itkeskeli Mummin perään. Taitaa tyttö jo nyt odottaa, koska Mummi tulee häntä taas hakemaan.

Ainon päivärytmi

Ainon kohdalla en vieläkään ole ihan varma hänen päivärytmistään. Valitettavasti hän joutuu elämään enemmän Alvan päivärytmin mukaan, eikä siten hän saa elää ihan omaan rytmiinsä. Toisaalta sitä se elämässä ja perheessä on; kaikki on otettava huomioon ja kukaan ei saa kaikkea.

Herätys on yleensä silloin, kun Alva herää. Jos Alva ei onnistu herättämään Ainoa, niin viimeistään vartin sisällä siitä, kun mä olen noussut vuotessa pikku neiti herää. Ihanteellisinta olisi, että Aino heräisi vasta puolisen tuntia Alvan heräämisen jälkeen. Se ei onnistu aina, mutta joskus kuitenkin. Eli näin:

08-08.30 Herätys
09.30 Jotakin suuhun pantavaa, yleensä maitoa, mutta joskus jotain vahvempaakin.
10.00 Päikkäreille ulos vaunuihin
12.30 Heräillään ja seurustellaan äidin ja siskon kanssa.
13.00 Sosetta ja vettä nokkamukista
14.50 Maitoa ja päikkäreille. Joskus päikkärit kutsuvat vasta puoli neljän jälkeen kuten tänäänkin.

Iltapäivän rytmi onkin sitten enemmän hakusessa ja riippuu siitä, kuinka pitkiksi toiset unet muodostuvat. Jos ne ovat pitkät eli tunnin, niin sitten mennään näin.
16.00 heräillään ja otettaan vähän hedelmäsosetta.
17.30 Maitoa ja pikkutirsat taas
18.30 Heräillään
20.00 Syödään toinen setti pe-po -sosetta ja vähän maitoa.
21.00 Maitoa ja yöunille.

Tämä rytmi on siis kuitenkin enemmän arvailua kuin Alvan, mutta suurinpiirtein näin meillä mennään. Ainon päikkäreiden pituutta vaan on paljon hankalampi ennustaa ja se taas määrittää muut toiminnot. Parisen tuntia Aino jaksaa olla hereillä, mutta sitten alkaa sellainen konsertti, jos ei nukkumaan viedä (eli siis vaunuttelua tai imetystä, tutti ei vieläkään kelpaa.)

Alvan aikataulua

Tällä hetkellä Alvan päivärytmi on parhaimmillaan tätä:

08.00 Herätys ja aamutoimiin
10.00 Lähdetään ulkoilemaan
11.30 Tullaan takaisin sisälle
12-12.30 Lounas
14-14.30 Päikkäreille
16.30-17 Herätys
18.00 Päivällinen
20.30 Iltapala
21-21.30 Iltaunille

Tällä shapluunalla ollaan nyt muutama päivä menty ja nyt ovat päikkärit palanneet taas päiviin. Aikaisemmin olen laittanut Alvaa nukkumaan jo aiemmin, mutta tuloksena on ollut vain pyöriskelyä sängyssä ja lopulta olen nostanut hänet pois ilman päikkäreitä. Toisaalta tämä on vasta muutamana päivänä onnistunut, joten en vielä ole varma, onko tämä mitenkään "täydellinen". Hankalinta on tuo aamuherätys, kun itse en jaksaisi nousta, jos ei ihan pakko ole ja välillä Alva nukkuisi hyvinkin 09 tai jopa 09.30 asti. Mutta ehkä pare vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja nousta ajoissa ja tarvittaessa herättää Alva. Myös päikkäreiltä olen Alvan herättänyt, jotta ei ilta unet kärsisi ihan mahdottomasti. Jo nyt päikkärit ovat vähän turhan myöhään, mutta aikaisemminkaan en ole innostunut nousemaan. Parin tunnin unet ovat mielestäni ihan riittävät ja sillä jo illaksi riittää virtaa.

Treeniä, treeniä

Ainolla on juuri nyt käynnissä kovat treenit. Vatsalleen pitäisi päästä ja yritystä on, mutta vielä se viimeinen puserrus puuttuu. Hän jo hienosti pääsee selältään kyljelleen ja siitä vielä vähän enemmän, mutta sitten ihan se loppupuserrus jää vajaaksi ja lopulta hän kellahtaa uudelleen selälleen uutta vauhtia hakemaan. Mutta nyt on selvästi jo tosi kyseessä ja ehkäpä se jo tänään onnistuu.

Alvalla jäi eilen päikkärit välistä. Hän etsi unta sängyssään iloisesti pulputen ja lauleskellen yli puolitoista tuntia, mutta nostin sitten hänet pois, kun mulla ei ollut sydäntä pitää häntä siellä enää kauempaa. Tänään sitten sängystä ei kuulunut pihaustakaan, kun laitoin hänet nukkumaan ja kun kymmenen minuutin päästä menin katsomaan, niin nukkumatti oli jo tullut vierailulle. Tutkimattomat ovat päikkäreiden tiet.

Vauva-arkea

Aino täyttää parin päivän päästä 3 kki. Hän on varmaan juuri nyt ihanimmassa vaiheessa. Hän hymyilee, kurluttelee iloisesti, yrittää tarttua lähellä oleviin tavaroihin, on hyväntuulinen, ei masuvaivoja ja ruoka maistuu. Ainon elämä tuntuu hymyilevän. Tosin välillä taivaalle kerääntyy tummia pilviä, kun tulee nälkä, uni, vilu tai hän peljästyy isosiskon kirkaisuja tai pomppimista. Silloin hymy hyytyy ja alahuuli menee mutruun. Sitten tulee itku, johon onneksi vanhempien syli auttaa.

Vauvaelämä tosin on harvoin mitään vaaleanpunaista harsohörhöä ja niin meilläkin on melko väsynyt äiti. Alva heräilee vieläkin muutaman kerran yössä ja nyt kellon siirtämisen jälkeen aamut ovat aikaistuneet jopa enemmän kuin vain tunnin. Tänään meillä herättiin jo klo 6 eli kolmisen tuntia tavallista aikaisemmin. Aino ei onneksi aina herää yli viittä kertaa syömään yön aikana (tosin niitäkin öitä on parisen kertaa viikossa), vaan usein hän syö vain kolmisen kertaa. Parhaina öinä yösyömiset ajoittuvat klo 03 ja 05 aikaan. Aino ei enää unissaan pidä niin suurta meteliä kuin ihan ensimmäisinä viikkoina, mutta vieläkin metelöinti alkaa aina toisen yösyötön jälkeen ja jatkuu lähes aamuun asti. Niinä öinä, jolloin toinen yösyöttö on jo siinä 01 aikaan tietää jo, että aika vähillä unilla mennään.

Vauvojen päikkärit eivät juurikaan osu samaan aikaan, joten äiti ei pääse nauttimaan mistään ihanasta päivälevosta. Alva on vieläkin pääsääntöisesti nukkunut päikkärinsä, vaikkakin viikonloppuna oli taas pari päivää, jolloin unelle ei kuulemma ollut tarvetta. Ainon päikkäriajat jatkuvat yhtä epäsäännöillisinä kuin ennenkin. Aikaisemmin hän nukkui ensimmäiset päikkärinsä pitkinä, mutta nyt ne eivät enää ole välttämätt pitkät ja pisimmätkin päikkärit jäävät siihen kahteen tuntiin. Aino nukkuu päikkäreitä aika rauhattomasti ja vaatii aina välillä heiluttamista, joten siksi parhaat unet nukutaan joko vaunuissa tai BabyBjörn-sitterissä. On muuten paras sitteri ikinä. (Tosin toista ei meillä ole koskaan ollutkaan kokeilussa, mutta uskallan silti liputtaa tämän puolesta.)

Ainolle riittää yhdet päikkärit

Mä olen aina tiennyt, että siskot lähes aina matkivat toisiaan, mutta en olisi uskonut, että se alkaa jo ensimmäisten elinkuukausien aikana. Alva siis pääsääntöisesti nukkuu yhdet päikkärit päivässä (joskus jää välistä nekin) ja nyt Ainokin on päättänyt, että se on hänellekin riittävä. Yhdet päikkärit nukkuu hänkin. Ainoa ongelma on äiti, joka ei sulata sellaista vielä noin pieneltä. Mä saan siis jo nyt olla sanomassa, että kaikki mikä on isosiskolle sallittua, ei välttämättä ole sitä pikkusiskolle. Ja sekös Ainoa kiukuttaa.

Aino heräilee aamulla siinä seitsemän kahdeksan korvilla ja on hereillä sellaisen tunteroisen puolitoista. Sitten laitan hänet nukkumaan, joko omaan sänkyynsä tai vaunuihin ja hän nukahtaa ilman mutinoita. Näitä päikkäreitä nukutaan 3-4 tuntia, joten me voidaan Alvan kanssa ulkoilla ja ruokailla ihan rauhassa. Usein Aino herääkin vasta, kun Alva on jo nukahtanut. Päikkäreiltä herätään siis siinä yhden kahden korvilla ja tämän jälkeen ei sitten enää halutakaan nukkua.

Yhtenä päivänä Aino oli hereillä 13-17 välisen ajan. Yritin häntä nukuttaa tissillä, tyynyllä heiluttamalla, vaunuihin, omaan sänkyynsä, sitteriin jne. Ja onnistuinkin saamaan Ainon nukahtamaan 4 kertaa, mutta unta hän sai vain noin vartin, eli pääsääntöisesti nukkui pari kolme minuuttia ja sitten heräsi. Tosin viimeiset päikkärit olivat yli 5 minuuttia, hip hurraa.

Kun Iskä tulee töistä siinä viiden kuuden maissa, mä painunkin Ainon kanssa vaunukävelylle. Tällä tavalla Aino nukahtaa helpoiten ja yleensä nukkuukin melkein koko vaunulenkin ajan. Tosin vauva taitaa olla liiaksi kaupunkilainen, koska hiekkatietä hän ei sulata ollenkaan. Asfaltitietä pitää kävellä edes takaisin ja viimeistään omalla pihatiellä hän herää. Ei siis mitään jatkounia vaunulenkin päätteeksi omalla pihalla. Näin saan hänet nukkumaan toiset päikkärit, jotka kestävät noin tunnin.

Ongelmaahan ei olisi, jos Ainolle riittäisi noi päikkärit, mutta mä kun en usko, että ne riittää. Unta tarvittaisiin päivälläkin enemmän. Nyt mä olen iltapäivän ihan täystyöllistetty Ainon kanssa, koska hän alkaa huutamaan heti, jos keskityn johonkin muuhun ja lopetan hänen heijaamisensa. Alva tietenkin tarvii mua myös paljon, joten huutamiselta ei täysin voi välttyä. Sitterissä Aino sentään on melko rauhallisesti, jos mä vaan olen alle metrin päässä. Ei siis mitenkään kovin käytännöllistä...

Päikkäriä paossa

Alvalle ei tunnu tänäänkään maistuvan päikkärit. Tuolla se mesoo pinniksessään, eikä unesta tietoakaan. Harmittaa aika tavalla, jos Alvan päikkäriaika alkaa olemaan ohi. Eikö alle 1,5 vuotias vielä tarvitse päikkärinsä ja kyllä sen sitten taas illalla huomaa, että unta olisi tarvinnut...

Paluuta kaksiin päikkäreihin

Palailtiin tänään Turun keikalta tänne maalle. Turussa olikin taas ohjelmaa niin paljon, että päikkärit ovat jääneet niin lyhyiksi, että toiset päikkärit ovat olleet paikallaan.

Turkkusseen lähdettiin yhdessä Alvan kanssa keskiviikkona. Mentiin suoraan omaan kotiin, jonne Pappa oli jo ehtinyt tuomaan Alvalle syöttötuolin lainaksi. Nykyään kun Alva haluaa itse syödä, ei syöminen oikein onnistu muuten kuin omasta tuolista. Onneksi siis saatiin Mummilan yksi tuoleista lainaan. Alva nukkui menomatkalla varmaan jonkun puolisen tuntia, joten sillä unella ei pitkälle pötkitty. Kauppareissun jälkeen Alva menikin omaan sänkyynsä nukkumaan. Mahdettiinkohan päikkäreiden jälkeen suunnata puistoon keinumaan...

Torstaina kierreltiin kaupungilla äidin kaverin kanssa. Ostin itselleni Aleksilta boleron ja kengät ensi viikon hääjuhlia varten sekä imetyspaidan Stokkalta. Alva jäi tällä kerralla ilman uusia vaatteita, mutta hänellä onkin niitä moninkertaisesti mun omaan vaatevalikoimaan verrattuna. Tarkoituksena oli tulla viimeistään yhdeksi kotiin päikkäreille, mutta taisi kello olla jo lähempänä puolta kolmea. Päikkäreiden jälkeen suuntana oli taas puisto ja siellä keinu. Tosin liukumäkikin veti tällä kertaa puoleensa.

Perjantaina kipaistiin vielä nopeasti kaupungilla ostamassa Mummille lahja ja sitten suuntasimme Mummin ja Pappan luokse juhlimaan Mummin synttäreitä. Matkalla Alva pääsi nukahtamaan ja otti pienet noin 10 minsan nokoset. Valitettavasti uni kaikkosi heti, kun auto pysähtyi. Vaunuttelemalla tosin toiset päikkärit onnistuivat vajaan kahden tunnin päästä.

Lauantaina nähtiin mökkinaapureita ja suunnattiin päikkäri aikana Turkuun, jossa Iskäkin jo odotteli meitä. Päikkärit jäi taas lyhyiksi, joten kauppareissun jälkeen Alva nukahti toisille päikkäreille. Illalla taas käytiin puistossa keinumassa.

Tuolla Turussa Alva on onnistunut nukahtamaan ihan itsenäisesti sekä päikkäreille että yöunille omaan sänkyynsä. Turussa hänen sänkynsä on meidän makuuhuoneessa ihan mun sängynpuolessa kiinni. Olen laittanut Alvan omaan sänkyynsä ja mennyt itse esim. siivoamaan keittiötä, suihkuun, syömään ja katsomaan telkkaria. Alva on sängyssä mönkinyt itsekseen lähes tunnin, ennen kuin uni on tullut, mutta muutoksena edelliseen on, että nyt Alva ei huuda kuin syötävä, kun mä poistun näköpiiristä. Mun ei siis enää tarvinnut levätä sängyllä sitä tuntia, jonka Alva tarvii nukahtaakseen. Voi kun tämän järjestelyn saisi siirrettyä tänne maallekin.

Täällä kotona Alva nukkuu vieläkin mun vieressä patjalla lattialla. Vähitellen voisi kyllä siirtyä takaisin pinnasänkyyn, mutta vielä en ole saanu sitä tehtyä. Ongelmana on myös se, että makuuhuone on yläkerrassa ja kaikki muut huoneet alakerrassa. Jos siis jätän Alvan yksin makuuhuoneeseen, ei hän kuule mun tai Iskän puuhastelua eikä häntä pääse niin helposti vilkaisemaan. Helpompaa olisi, jos kaikki olisivat samassa kerroksessa. Tai ehkä ongelma on vain mun päässä ja pitäisi vaan yrittää muuttaa noita nukkumisjärjestelyjä. Ja vielä pikaisesti, kun vauvan tulo lähenee päivä päivältä.

Uudet perunat

Tänään meillä maisteltiin ensimmäistä kertaa tänä vuonna uusia perunoita. Naapurin mies kävi eilen illalla kääntymässä ja toi maistiaisia tämän vuoden sadosta. Säkissä oli perunoita (saadaan vielä huomennakin tätä herkkua), avomaan kurkkuja, porkkanoita, kaali, salaattia, sipulia ja tilliä. Näistä sitten kokkailtiin tämän päivän ateria. Uusien perunoiden seuraksi mies kävi kaupasta hakemassa purkin silliä ja voimariinia. Tein ison feta-salaatin, paistoin puolet kaalista ja kermaviilistä sekoitin kastikkeen. Nam nam.

Ruoka ei vaan tehnyt Alvalle kauppansa. Laitoin lautaselle pari uutta pientä perunaa voin kera, kermaviilikastiketta ja salaattia. Salaatista Alva poimi suuhunsa kolme palaa tomaattia ja hieman kermaviilikastiketta. Muuta hän ei suostunut suuhunsa laittamaan, vaikka yritin auttaa häntä ruokailussa. Nykyään Alva haluaa syödä itse omalla lusikalla, mutta aikaisemmin sentään olen saanut vähän auttaa häntä toisella lusikalla ja siten ruokaa on päätynyt vatsaankin saakka. Tänään siis vain tomaattia ja niistä kolmesta palasta taisi Iskä poimia kaksi pöydän alta, joten vatsaan ei juuri mitään mennyt.

Muistan miten neuvolassa lääkäri joskus sanoi, että kyllä lapsi itse tunnistaa sen onko nälkä ja kuinka paljon hän syö. Että kun vain tarjoaa ruokaa, niin kyllä siitä lapsi riittävästi syö. No vähän epäilyttää. Meillä kun aamiainen syötiin siinä yhdeksän jälkeen ja lounas oli vasta päikkäreiden jälkeen eli puoli kahden aikaan, niin ei siinä pieni pala tomaattia paljon paina. Yleensä tarjoan tuossa välissä jotain välipalaa, mutta tänään se jäi, kun Alva oli jo pihalla niin väsynyt, että ei olisi jaksanut mitään syödä vaan heti oli päästävä vaunuihin. Pieni hörppy mehua ja vissyä sentään maistui.

Päikkärit ovat myös tässä viimeisten kolmen päivän aikana jääneet aika vähälle. Juuri ja juuri tunnin Alva nukkuu ja sitten vaunuista alkaa kuulua iloista höpötystä eikä uni enää tule. Toisia päikkäreitä on kokeiltu tällä viikolla useampana päivänä, mutta kun tunnin nukutus ei ole tuottanut minkäänlaista vaikutusta, olen antanut sen olla. Toivottavasti unet tästä pitenevät, muuten meillä asuu kiukkuinen tyttö.

Arkirutiinit

Pitkään aikaan ei ole tullut kirjoitettua siitä, millainen arkirytmi meillä on. Johtunee varmaan siitä, että rytmi hakee paikkaansa ja sairastelut vaikeuttavat rytmin löytymistä. Erityisesti se, että nukutaanko yhdet vai kahdet päikkärit, sekoittavat päivää.

Yhden päikkärin päivänä Alva nukkuu nimen mukaisesti yhdet päikkärit, joiden pituus on vähintään kaksi tuntia ja niille nukahdetaan puolen päivän jälkeen. Turussa ollessamme oli hyvin tavallista, että aamutohinoiden jälkeen lähdimme ulos ja aika kului kuin siivellä. Kiertelimme kaupoissa, vaunuttelimme keskustassa, vierailimme perhekahvilassa, keinuttelimme puistossa. Tällöin tarjosin Alvalle lounaan siinä 12 aikaan ja ennen kello 13 laittauduimme molemmat sänkyyn päikkäreille. Sänkyyn nukahtaminen on vähän vaikeaa, joten siinä unen hakemisessa vierähtää usein reilu tunti. Kello onkin sitten jo kahden hujakoilla, kun Alva lopulta nukahtaa ja heräilee sitten siinä viiteen mennessä. Tällaisina päivinä ei oikein tule mieleenkään laittaa Alvaa enää uusille päikkäreille.

Yhden päikkärin päivät ovat sinäänsä mukavia, että ruokarytmi pysyy jotenkin paremmin hanskassa. Ei tarvitse miettiä, että pitäisikö vielä mennä toisille päikkäreille ja ehtiikö näiden päikkäreiden välissä käymään kylässä, kaupassa tai muuta sellaista. Täällä maalla kun päikkäreitä väkisin tuppaa olemaan vielä ne kahdet. Mä en taida olla niin viehättävää ja tapahtumarikasta seuraa, että Alva jaksaisi touhuta hyväntuulisesti yli puolenpäivän. Maalla ollaan aamutoimien jälkeen lueskeltu sisällä kirjoja, tehty nuppipalapelejä ja touhuttu muuta sisätiloissa. Siinä kymmenen jälkeen ollaan alettu laittamaan ulkovaatteita päälle ja suunnattu pihalle. Alva ei kuitenkaan jaksa pihalla kovinkaan kauaa tutkailla ulkomaailmaa, vaan alkaa viimeistään kahdenkymmenen minuutin jälkeen vaatimaan syliin. Jos syliin ei heti pääse, niin siitähän syntyy vain porua.

Eilen tultiin ulkoa vielä sisälle, syötiin hedelmäsosetta, vaihdettiin vielä kuiva vaippa uuteen kuivaa ja puettiin vaunutteluvaatteet päälle. Vaunuihin vein Alvan siinä yhdentoista jälkeen ja vauvahan simahti sinne tunnetusti ihan heti ja nukkui reilut kaksi tuntia. Ihan hyvät päikkärit sinäänsä, mutta kyllähän siitä noin puoli kahdesta on aika pitkä aika iltaan. Olin vähän kahden vaiheilla, että laitanko uudelleen nukkumaan, mutta lähdettiin sitten siinä puoli neljän aikaan uudelleen pihalle ja oltiin siellä siihen asti, että Iskä tuli kotiin. Jotenkin se ilta siinä meni, vaikka aika väsyneeltä Alva vaikutti ja kaipasi vain syliin ja huomiota. Uni tulikin sitten Iskän syliin jo puoli ysiltä (yleensä uni tulee vasta puolitoista tuntia myöhemmin).

Tänään laitoin Alvan nukkumaan vaunuihin jo suoraan ulkoa. Ei syöty hedelmäsosetta, kun hän vaikutti niin väsyneeltä. Hän varmaan nukahtikin sitten jo siinä yhdentoista aikaan ja on nyt jo tainnut pari tuntia nukkua. Illasta tulee ihan hirmu pitkä, jos toisia unia ei oteta. Taidetaan lähteä autolla kaupoille ruokailun jälkeen, niin ehkä Alva vetää pienet nokkaunet kotimatkalla... Jaksaa sitten taas touhuta hyväntuulisesti iltaan asti.

Tuo puoli ysiltä nukahtaminen oli kyllä vanhemmille ihan mukavaa vaihtelua. Mun ei tällä kertaa tarvinnut mennä makuuhuoneeseen Alvaa nukuttamaan sillä seurauksella, että nukahdetaan yleensä aika samaan aikaan. Nyt oli kerrankin illalla aikaa vielä nauttia yöpalaa miehen kanssa ja muutenkin seurustella ilman sylkkyriin pyrkijää. En siis toisaalta valita yhtään tuostakaan järjestelystä.

Kevät, kevät, kevät, trallallaa

Mä en varsinaisesti ole kevätihmisiä, vaan syksy on lähempänä sydäntä. Tänä vuonna tätä kevättä on kuitenkin odotettu jo niin pitkään, että ihanaa, että se vihdoinkin on täällä. Kun vatsavaivoista on päästy, niin nyt on alettu vähän ulkoilemaan ihanassa kevätsäässä. Meidän piha on aika varjoinen, joten lunta on vielä ihan kunnolla ja paljas maa on vielä valitettavan märkää. Tästä huolimatta pihalla on keväisää ja siellä on mukava olla.

Alvan kanssa ollaan nyt parina päivänä käyty vähän pihalla jalottelemassa. Alva töpöttelee talvikengillään äidin kädestä kiinni pitäen. Ollaan käyty katsomassa kuivuria, kanalaa, traktoria, Iskän puusavottaa, äidin alppiruusuja, touhua täynnä olevaa muurahaispesää, postilaatikkoa, pihakuusta jne. Vihdoinkin Alvan kanssa pääsee ulos siten, että siinä on muutakin ohjelmaa kuin vaunuttelua ja pihalla olemisessa on jotakin järkeä. Kävely ulkona on vielä aika taiteilua, mutta eiköhän se tässä kevään ja kesän aikana parane, kun jalka tottuu kenkiin ja tasapainoilu epätasaisella maastolla tulee tutuksi. Syksyllä jo sitten metsään :)

Aamulla Alva oli Iskän kanssa paikallisella huoltoasemalla vaihdattamassa renkaita. Mä olin sokerirasitustestissä, joten siksi Iskä "joutui" ottamaan Alvan mukaan. Mutta matka olikin oikein hyvä. Alva oli selvästi nauttinut kaikkien silmien alla paistattelusta, vähän erilaisesta ilmapiiristä ja erityisesti painepesurista. Paikallinen huoltis ei taida juurikaan kuulua mihinkään ketjuun tai ainakaan mitään suuria mainoksia ei siellä katolla ole. Kyseessä on pikemminkin sellainen Sulo-Vilen tyylinen paikka, jossa ihmisiä tulee ja menee ilman sen suurempia asioita. Kunnon kohtauspaikka siis.

Huoltoasemakeikan vuoksi Alvan päikkärit siirtyivät normaalista siitä kymmen jäljestä vähän myöhemmäksi. Mä tulin puoli yhdeltätoista kotiin, enkä laittanut Alvaa nukkumaan, kun neiti vaikutti niin tyyttyväiseltä ja touhukkaalta. Oltiin hetki pihalla, leikittiin sisällä ja syötiin vähän päärynää. Puoli kahdeltatoista uni alkoi kuitenkin kutittaa silmiä ja me lähdettiin vaunuttelemaan. Alva nukahti jo pihalla, mutta käveli oman ulkoilun vuoksi noin tunnin lenkin. Nyt Alva nukkuu vieläkin pihalla vaunuissa (kolme tuntia taitaa juuri olla täynnä), joten vähitellen varmaan siirryttäneen yksiin päikkäreihin. Toisille päikkäreille nukahtaminen on ollut vähän itkuista touhua, joten tänään ei varmaan siihen edes ryhdytä, kun ne ajoittuisivat vasta sinne kuuden paikkeille.

Ei mua saa kieltää

Vähitellen alkaa Alva sisäistää sen, mitä sana EI tarkoittaa. Pitkään se on vienyt ja monen monituista kertaa tätä sanaa on meillä käytetty. Tosin lähes ainoa kielletty paikka on takka, mutta se on sitten täysin kielletty. Sen viereen ei saa mennä, eikä todellakaan koskea luukkuihin. Ei-sanan sanominen ei sinäänsä estä takkan luo menemistä, mutta Alva loukkaantuu verisesti, jos häntä kielletään. Hän konttaa nurkkaan ja siellä alkaa pahastunut itku, joka ei tosin montaa sekunttia kestä. Alva on myös selvästi alkanut kiukuttelemaan, kun jokin juttu tai tavara kielletään häneltä. Alva menee lattialle vatsalleen sätkyttämään ja karjumaan.

Tänään Alvalla on 9 kk syntymäpäivä. Äkkiä on tämä aika kulunut ja nyt Alva alkaa lähestymään vuoden ikää. Syntymäpäivän kunniaksi lähdettiin aamulla käymään pitkästä aikaa seurakunnan perhekerhossa. Siellä oli taas kova meno, kun lähes parikymmentä enemmän tai vähemmän äänekästä lasta leikki. Alvakin oli tällä kertaa enemmän menossa mukana. Joka paikkaa olisi pitänyt päästä ja parhaat lelut olivat tietty varattuja, mutta Alva kävi suvereenisti ne "isomman" oikeudella hakemassa. Yritin opettaa Alvalle, että muiden kädestä ei saa leluja viedä, mutta ei se sana tainnut vielä kerrasta mennä perille. Parhaiten toimi vain se, että harhautti Alvan vaihtamaan lelun johonkin toiseen.

Päikkärit menivät tuon perhekerhon vuoksi vähän myöhäiseen ja Alva nukahti vasta puoli yhden aikaan (noin tunti myöhässä). Unta onneksi riitti yli kaksi tuntia, joten vähän ennen kolmea heräsi tyytyväinen vauva. Toiset päikkärit menivät ihan myttyyn ja niitä nukuttiin vain kymmenen minuuttia. Nyt taitaakin olla aika väsynyt tyttö, joka toivottavasti menee ajoissa nukkumaan.

Yöt on taas tällä viikolla menneet aika hyvin penkin alle. Herätyksien määrää en ole ihan jaksanut laskea, mutta kaipa yön aikana noin kymmenen kertaa kaivataan tuttia tai muuta nukutusta. Luin jostakin, että suurin osa lapsista nukkuu yöt noin yhdeksän kuukauden iässä. Ajattelin silloin, että kohta meilläkin sitten jo nukutaan ja valvominen saa jäädä. Kunnes sitten huomasin, että eihän siinä artikkelissa luvattu, että lapsi nukkuu heräämättä. Kyllähän Alvakin tällä hetkellä nukkuu koko yön, eikä vaadi seurustelua tai erityistä huomiota tai kantamista. Mutta herätyksiä tulee silti lähes kerran tunnissa, joten vanhempien unet ovat jääneet aika pinnallisiksi.

Kaksilla päikkäreillä

Kaksilla päikkäreillä siis mennään. Tai kolmena viimeisenä päivänä se on ollut trendi, tai siis eilen ei, kun oltiin kylässä kaverilla ja Alva nukkui autossa mennen tullen ja vielä perilläkin hetken.

Tänään mentiin näin:

Herätys aamulla klo 8:30. Mä olisin voinut nukkua pidempäänkin, kun sen verran huono yö oli takana. Alva heräili muutamia kertoja kontallaan heiluen ja halusi syödäkin kaksi kertaa (klo kahden aikaan ja toisen kerran siinä puoli seiskalta).

Aamupalaa en ihan heti tarjonnut, kun arvelin, ettei se maistune, kun seiskan aikaan on tankannut. Klo 10 sitten oli aamiaisen aika. Tarjosin kaura-vadelmapuuroa, mutta ei voi sanoa, että olisi juurikaan maistunut. Hiukan meni, mutta varmaan reilusti alle puoli desiä. Maitokaan ei maistunut, vaikka tarjosin sitä useammankin kerran.

Klo 10.50 pakkasin Alvan vaunuihin ja lähdettiin ulos unikävelylle. Ei taidettu ehtiä juuri edes pihasta ulos, kun Alva jo nukkui. Laitoin vaunut keittiön ikkunan alle ja siinä Alva veteli päikkäreitä klo 13.30 asti.

Päikkäreiden jälkeen tarjosin kasvissosetta. Ei antanut kovinkaan paljoa, kun ajattelin, että maitoa menisi sitten enemmän. Ei mennyt, vaikka kuinka yritin tarjota. Alva tavoitteli lelujaan ja harjoitteli konttausasennossa heilumista, vaikka sen jo musta riittävän hyvin osaa.

Klo 13.30 maito alkoi vihdoinkin maistua. Puolitoista desiä meni niin että humahti. Jatkettiin leikkimistä, laululeikkejä, tanssimista ja sylittelyä. Tarjosin kuningatarsosetta siinä neljän jälkeen, kun arvelin, ettei mikään muu kuin herkkusose tänään taida upota. Nyt sitä meni kolmasosa pilttipurkillista.

Alva oli poikkeuksellisen pitkään hereillä ja vielä hyväntuulisena. Vaunuttelemaan lähdettiin vasta kaksikymmentä yli neljä. Taas Alva nukahti heti ja vein hänet tuttuun paikkaan nukkumaan.

Näiltä toisilta unilta hän heräsi klo 18. Iskä yritti tarjota Alvalle maitoa, mutta koska päivän trendi on ollut, ettei ruoka kelpaa, niin helppoa on arvella, miten siinä kävi. Seiskan aikaan Alva yllättäen joi koko pullollisen.

Klo 20.10 keitin taas puuroa. Se maistui kohtuullisesti. Ei niin kuin normaalisti, mutta ottaen huomioon, että vatsassa oli vielä aikatavalla maitoa, niin aika hyvin meni. Suu ei tosin juurikaan auennut, vaan sain työntää lusikkaa suuhun lähes "väkisin". Huulet aukesi niin vähän, että lusikka juuri ja juuri meni suuhun, mutta lusikassa ollut puuro jäi huulien ulkopuolelle. Ei siis mikään helppo syötettävä.

Klo 20.50 alkoi väsymys painaa ja iltamaito maistui sentään melko hyvin, jos yhden desin juomista nyt voi kehua. Ysiltä hän olikin jo valmis nukkumaan. Sängyssä hän joi vielä puolisen desiä, sen mitä pulloon oli jäänyt. Uni tuli vartin sisään.

Tällä hetkellä päikkärit maistuu Alvalle todella hyvin. Aikaisemmin päikkäreitä on ollut kolme, mutta niistä ainakin kahdet ovat olleet melko lyhyet. Nyt Alva nukkuu päivällä vähintään yhtä paljon kuin ennenkin, jollei jopa enemmän, mutta siis vain kahdessa erässä. Tosin tätä uutta vaihetta on kestänyt vasta kaksi päivää, joten ehkä nyt ei parane tehdä suuria johtopäätöksiä.

Perustorstai?

Tänään nukuttiin ihanan pitkään. Herättiin vasta yhdeksältä. Tällaista herkkua ei olekaan sattunut sitten pitkään aikaan. Mikähän sitä Alvaa väsytti? Yölliset syömingit? No ei hän kuitenkaan heräännyt kuin kaksi kertaa syömään...

Aamupuuroksi tein taas tuttua omenapuuroa, kun eilinen Elovena ei oikein maistunut. Halusin vain päästä tänä aamuna helpolla. Koska eilinen oltiin tiiviisti kotosalla, päätin lähteä kauppareissulle. Lähdettiin siinä kymmenen jälkeen ja Alva taisi ottaa pienet tirsat heti kun pääsi autoon. Ainakin takapenkillä oltiin koko 20 minsan matka ihan hissuksiin. Kaupassa käytiin ja auto tankattiin ja sitten vain kotiin. Kotimatkalla ei unesta ollut tietoakaan, vaan äidille pidettiin seuraa joka äänen sävyssä.

Kotiin päästyämme, noin kahdentoista aikaan, laitoin heti Alvan perunan kiehumaan ja sitten vain pe-po-pa -sosetta poskeen. Hyvin maistui iso setti, mutta maitoa ei juuri enää mennyt. Puoli yhdeltä mentiin sänkyyn loikoilemaan ja yhdeltä nukkumatti tuli sen jälkeen, kun Alva oli vetänyt loput maidot kitusiinsa. Nyt päikkärit ovat jatkuneet jo lähes 3,5 tuntia. Aamun päikkärit kun jäi noin vähäisiksi, niin eikö vaan nyt nukuta kuin tukki. (ruoka-ajat heittää taas loppupäivästä häränpyllyä...) Äidillä on ainakin omaa aikaa, jonka olisi voinut käyttää järkevämmin kuin nettisurffailuun.

Päikkärit jatkuu ja jatkuu

Tänään on pitkien päikkäreiden päivä.

Aamulla lähdimme vaunuttelemaan siinä kymmenen jälkeen ja Alva nukahti noin 500 metrin vaunuttelun jälkeen. Kävelin lähes saman tien kotiin ja jätin vaunut ulos keittiön ikkunan alle itkuhälyttimen kera. Unta maittoi tällä kertaa jopa lähes tunnin verran ja sitten itkuhälyttimestä alkoi kuulua Alvan höpötystä. En enää edes yrittänyt nukuttaa häntä uudelleen, koska neiti vaikutti niin virkulta ja päikkärit olivat suhteellisen pitkät tällä kerralla. Yleensä Alva nukkuu aamulla vain puolisen tuntia.

Seuraava päikkärihetki tuli kahden tunnin hereillä olon jälkeen. Laitoin vauvan nukkumaan siinä yhden aikaan meidän parisänkyyn ja siinä yhdessä makoiltiin parisen kymmentä minuuttia, kunnes uni tuli. Annoin välistä tuttipullosta vähän maitoa ja siihen hän taisi lopulta nukahtaa. (Mä lueskelin samalla Bodenin syksyn kuvastoa...). Unta riitti tälläkin kertaa harvinaisen pitkään, sillä vasta puoli viiden jälkeen alkoi taas yläkerrasta kuulua Alvan höpötystä. Siellä se iloinen ja virkeä neiti heilutteli käsiään, katseli ulkona kellastuvaa koivua ja höpötti koko ajan. Taisi olla juttua nähdyistä unista, mutta ihan en saanut selvää, mitä unta hän oli tällä kerralla nähnyt.

Nyt puoli seitsemän aikaan Alva lähti Iskän kanssa vaunukävelylle. Yleensä tässä vaiheessa noin puolen tunnin unet ovat poikaa ja sen jälkeen syödään vähän sosetta ja juodaan maitoa päälle. Sitten vielä yhdeksän aikaan lisää maitoa ja sitten kutsuukin jo nukkumatti.

Tänään oli tarkoituksena maistaa parsaa, kaikkiruokaisuus siis kunniaan, kuten eilisessä kommentissa todettiin. Tarkoitukseksi se kuitenkin jäi, koska annoin Alvalle aamulla mangososetta uutena makuna ja vähitellen on tarkoitus siirtyä myös vastikeesta seuraavaan, eli Nan 1 vaihtuu tässä lähipäivinä kokonaan Nan 2:seen. Nyt menee sekotusta, tosin yöllä vain Nan 1:stä. Ehkä muutamien päivien päästä juodaan kokonaan 2:sta. Parsan aloitus jäänee siis ensi viikkoon, kun nyt on jo ruokavaliossa riittävästi vaihtuvia osia. Keitin, soseutin ja pakastin parsan Minigrip-pusseihin. Sieltä sitä sitten kätevästi saa. Mahtaakohan se olla kovaa tavaraa vatsalle, kun kaalia sekin kai on.

Ruokamäärät on tässä tämän viikon aikana kasvaneet melkolailla, joten pare kohta alkaa pakastaa soseita jääpalakuutioiiksi, joita Inkakin kehotti kokeilemaan. Vielä pitäisi testata tuota äp-toppapukua, että onko se mahdollisesti liian suuri. En vaan ole saanut sitä vielä(kään) tehdyksi.

Arki alkaa

Tänään alkoi sitten totinen torven soitto, kun mies palasi töihin. Yhdessäoloon oli jo aika hyvin ehtinyt näiden seitsemän viikon aikana tottua, mutta se ei sitten ollutkaan lopullista. Nyt me jäätiin Alvan kanssa kaksin pitämään taloa pystyssä.

Yö meni mukavasti. Alva heräsi siinä yhden jälkeen huutelemaan, mutta nukahti samantien, kun laitoin hänelle peiton kunnolla ja heilutin vähän toisesta jalasta. Tämän jälkeen Alva nukkuikin tosi pitkään. Mä heräsi vasta varttia vaille seitsemän, kun Alva liikkuili sängyssään. Jännää on, että en herännyt herätyskelloon viittä minuttia aikaisemmin, vaikka se soi mun puolella sänkyä. Onneksi mies oli tähän kuitenkin herännyt, niin ei ainakaan ekana lomanjälkeisenä työpäivänä heti myöhästynyt töistä. Alva siitä sitten heräili syömään, mutta nukahti sitten vielä pariksi tunniksi. Yhdeksältä alkoi vasta meidän arki.

Syksyn ohjelmaksi olen ajatellut säännöllisiä vierailuja Turkuun. Ajatuksena olisi, että kävisimme Alvan kanssa joka toinen viikko Turussa ja olisimme siellä yhden tai kaksi yötä. Riippuu tietenkin siitä, miten Alva sinne sopeutuu ja miten ikävä isälle tulee Alvaa. Turussa nähtäisiin paremmin sukulaisia ja voitaisiin vähän käydä shoppailemassa. Mun henk.koht tavoitteeni olisi päästä niinä kertoina myös kuntosalille käymään, mutta saa nyt nähdä miten tämän käy.

Täällä maalla pitäisi myös kokonntua perhekerho, jossa voitaisiin ainakin kerran pistäytyä ja katsastaa muita vauvautuneita. En ole täällä vielä törmännyt muihin vauvoihin, mutta kuulemma noin 12 pitäisi tänä vuonna syntyä, joten ainokainen kummajainen Alvan ei pitäisi olla. Täytynee keskiviikkona kysyä neuvolan tädiltä, että koska näitä tapaamisia on.

Olen myös ajatellut muskaria, mutta en ole saanut aikaiseksi kysellä tästä mitään. Muskari varmaan pidetään tuolla kunnan keskustassa, joten sinne on aika ajaminen. Tavallaan se olisi varmaan ihan mukava yhteinen juttu vauvan kanssa, mutta voipi olla, että se jää ajatuksen tasolle. Saapi nähdä.

Viime viikolla mietin juuri, että tämä vauva aika on mennyt yhtenä hujauksena. Mies palasi vauvan syntymän jälkeen töihin toukokuun puolessa välissä ja oli töissä juhannuksen jälkeisen viikon, kunnes jäi lomalle. Me olimme tänä aikana Alvan kanssa ensin Turussa ja sitten maalla, mutta mulla ei ole näistä viikoista oikein mitään hajua. Mitähän me tällöin ollaan tehty, miten aika on mennyt, mitä Alvan elämään on tällöin kuulunut jne. Mitään muistikuvaa mulla ei tästä ole. Juuri tämän vuoksi onkin hyvää, että tulee kirjoitettua niitä vähän muistiin. Ihan niitä arkisimpiakin asioita.

Tänään siis herättiin ysiltä ja tehtiin aamutoimet. Alva jaksoi olla hereillä vähän yli kymmeneen ja lähdimme pitkälle vaunukävelylle, jonka aikana Alva jo heräsikin ja huuteli vaunuissaan. Nyt Alva jaksoi olla hereillä noin kaksi tuntia ja vein hänet juuri äsken makuuhuoneeseen nukkumaan. Annoin hänelle vähän maitoa ja jätin hänet sinne yksin. On taitanut nukahtaa, kun ei ole mitään huudellut. Hän on nyt muutamia kertoja nukahtanut päikkäreille yksinään, tosin hän on ollut silloin maidon juomisen jälkeen jo lähes silmät ummessa, joten ehkä niin suuri saavutus se ei ole ollut. Alva tykkää katsoa sängystä ulos, kun ikkunan takana oleva koivu heiluttaa oksiaan. Sitten juuri ennen nukahtamista Alva heiluttaa päätään melko rajusti puolelta toiselle. Taitaa vaikutelma olla vähän sama, kuin jos keikkuisi vaunuissa tai joku heiluttaisi häntä uneen. Sitten uni tulee ja Alva nukahtaa. Yleensä kolmannet päikkärit ovat pitkät unet, joten ehkä nämä unet eivät paljoa puolen tunnin yli veny, mutta toivotaan nyt, että uni sentään vähän kauemmin maistuu.

Nukahtaminen

Tänään on taas nukuttu melko lyhyitä päikkäreitä. Alva heräili tänään siinä puoli yhdeksän maissa ja jaksoi olla hereillä siten, että uni alkoi kymmenen aikaan tulemaan. Jouduttiin kuitenkin vielä vaihtamaan kakkavaippa pois, joten vasta puoli yhdeltätoista hän pääsi vaunuihin nukkumaan. Uni ei kuitenkaan riittänyt kuin reiluksi puoleksi tunniksi eikä se suostunut vierailemaan enää uudestaan pitkästä kävelystä huolimatta. Tulimme sitten sisälle leikkimatolle kääntyilemään.

Yhdeltä Alva vaikutti taas olevan väsynyt ja lähdin taas vaunuttelemaan. Nukahtaminen onnistui helposti, mutta taaskaan unta ei riittänyt kuin ehkä tunniksi. Neljältä vauva olikin sitten niin väsynyt, että nukahti sisälle omaan sänkyynsä, kun annoin hänelle maitoa tuttipullosta. Alva nukkui siinä ehkä reilun puolituntia kunnes taas heräsi. Olimme miehen kanssa myös päikkäreillä, joten nostin hänet meidän väliin, mutta uni ei kunnolla enää tullut. Mies lähti sitten kuuden aikaan vaunuttelemaan ja vauva nukkui puolituntia.

Toisaalta kun ajattelee, että onhan tuossakin unta jo melko paljon, mutta pitemmät päikkärit puuttuvat kokonaan ja ainakin tuossa kuuden aikaan vauva oli ihan väsyneentuntuinen, mutta uni ei vaan suostunut tulemaan. Vaunuihin nukahtaminen on Alvalle yleensä aika helppoa. Vaunut keinuvat mukavasti ja se nukuttaa väkisinkin. Sisälle nukahtaminen onkin aina vähän vaikeampaa. Itsenäisesti hän ei ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta sisälle nukahtanut, vaan häntä pitää aina nukuttaa.

Iltaisin hän yleensä syö yhdeksältä ja sen jälkeen viemme hänet makuuhuoneeseen nukkumaan omaan sänkyynsä. Uni tulee harvoin ennen kymmentä, mutta pääsääntöisesti kuitenkin viimeistään puoli yhdeltätoista. Yleensä mä nukutan Alvaa. Yritän taputtaa takapuolesta (yleensä huonolla menestyksellä) ja laittaa peittoa päälle, kun hän pyrkii sitä koko ajan potkimaan pois. Tuttia yritän antaa myös, mutta sen imeminen ei vieläkään oikein onnistu. Yleensä parhaiten toimii se, että annan hänelle maitoa tuttipullosta. Siihen hän useimmiten nukahtaa. Jos nukkuminen ei näinkään onnistu, niin sitten viimeisenä keinona on se, että nostan hänet tyynyt päälle ja heijaan häntä siinä. Siinä usein uni viimeistään tulee. Tällöin on ongelmana vain se, miten hänet saa tyynyn päältä pois ja omaan sänkyyn nukkumaan ilman että hän herää.

Toiveena olisi, että tuosta iltanukuttamisesta pääsisi vähitellen pois, ennen kuin siitä tulee ihan massiivista sirkusta. Toisaalta vielä se ei ole hirveästi väsyttänyt, mutta pidemmän päälle siitä voi tulla ongelma. Olisi mahtavaa, jos hän onnistuisi nukahtamaan itsenäisesti tai siten, että voisin vain muutaman kerran käydä katsomassa häntä, laittamassa esim. tutin suuhun, mutta se ei ainakaan vielä vaikuta meillä todennäköiseltä. Alva alkaa useimmiten heti itkeä, jos poistun makuuhuoneesta, joten siellä on yleensä pysyttävä. Toisaalta ei ne kerrat ihan harvinaisia ole, kun hän nukahtaa jo muutaman minuutin päästä, kun olen laittanut hänet vuoteeseen.