Meillä nukutaan

Viime yö oli ensimmäinen hyvin nukuttu yö sitten vauvan syntymän. Mikähän ihme vauvalle tuli, kun se nukkui yönsä ihan kohtuullisesti.

Aino nukahti tavalliseen tapaan siinä kymmenen jälkeen. Hän nukkuu yleensä koiranunta ja havahtuu mun liikkeisiin tai mihin tahansa ääneen. Tälläkin kertaa hän havahtui, kun Iskä tuli nukkumaan, mutta nukahti sitten tissi suussa nopeasti. Ja äiti nukahti lähes samaan aikaan. Tällä kertaa Ainon uni olikin yllättävän syvää ja hän nukkui 01 asti. Näin pitkää pätkää meillä ei olekaan ihan juuri nukuttu.

Tankkauksen jälkeen Aino nukahti heti uudelleen ja nukkui toisen yhtä hyvän pätkän. Vasta 04 hän herästi seuraavan kerran ja vanhemmat saivat taas nukkua lähes kolme tuntia. Mikä taivas se olikaan. Neljän aikaan olin jo itse aika virkku, mutta vauva jatkoi uniaan vielä ruhtinaalliset kaksi tuntia. Ja äitikin onnistui käyttämään tämän välin hyväkseen ja nukkumaan. Kuuden jälkeen sitten torkuttiin vauvan kanssa kumpikin ja ylös noustiin siinä kasin aikaan, kun Alva heräsi. Alva heräsi yöllä pari kertaa, mutta uudelleen nukahtaminen ei vaatinut meiltä vanhemmilta mitään toimia.

Näin hyvää yötä en ole pitkään aikaan edes uskaltanut toivoa. Tuossa taisi tulla unta saman verran kuin normaalisti ollaan nukuttu kolmessa yössä yhteensä. Aamulla olo olikin lähes uudestisyntynyt, joskin puolen päivän aikaan alkoi kyllä ramasemaan. Eihän tuo tietenkään vanhoja univelkoja vielä kuitannut, mutta ensimmäinen yö vauvan syntymän jälkeen, kun univelkaa ei myöskään kertynyt. Nyt ei pidä toivoa liikoja jatkolta, vaan olla tyytyväinen tähän tilanteeseen. (Ja toivoa, että ne yli 10 herätyskertaa/yö alkavat olla ohi...)

Ja tämä siis siitä huolimatta, että meidän perheen naisväellä on kunnon nuha päällä.