Tällä hetkellä

Kuukausi on taas vierähtänyt ja Aino täyttää tänään neljä kuukautta. Ihanan iso vauva meillä siis jo on. Vauva joka tarttuu hanakasti kaikkeen lähellä olevaan, vetää peittoa ja tyynyä kasvojensa eteen, hypistelee omia sormiaan, tarttuu tiukasti äidin sormiin ja lehteilee vauvakirjoja mielellään. Iloinen kurlutus kuuluu yleisimmin aamulla tai hyvien päikkäreiden jälkeen. Kun hänen kanssaan seurustelee, alkaa hän usein iloisesti höpöttelemään ja ääni on välillä hyvinkin kova ja korkea. Iskän kanssa pääsääntöisesti jutellaan Pohjois-Korean tilanteesta, EU:n talouspolittiikasta ja Suomen työllisyystilanteesta. Paljon on Ainolla jo näistä mielipiteitä.

Pääsääntöisesti äidinmaidolla ollaan vielä menty. Muutama päivä sitten päätin, että nyt alkaa perunan kokeilu, mutta äidin laiskuuden tähden se jäi vain yhden päivän kokeiluksi, jota jatkettaneen ensiviikolla. Ekalla kerralla tarjosin perunaa pari lusikan kärjellistä ja tietenkin epäselväksi jäi, menikö siitä mitään vatsaan asti, mutta kurkkuun asti sentään meni. Sellainen kakominen ja yökkiminen alkoi, että naamapunaisena Aino antoi ymmärtää, että voidaan hyvin jättää tämä kokeilu ihan yhteen kertaan. Maito riittää kuulemma hänelle vielä hetkeksi ainakin.

Yöt ovat vieläkin melko rikkonaisia. Hyvänä yönä Aino herää noin kolme-neljä kertaa syömään. Ei hänellä ihan niin usein taida nälkä olla, mutta hän on tainnut oppia nukahtamaan vain rinta suussa. Ei siis mikään ihana tilanne äidille, mutta oma moka taitaa olla. Huonona yönä niitä heräämisiä onkin sitten 6+x kertaa, eikä niissä pysy laskuissa. Mikä on herääminen ja milloin vain jatketaan kesken jäänyttä ruokailua. Viimeiset kolme viikkoa on ollut noita huonompia öitä, joskin viimeiset kaksi yötä ovat olleet Ainon osalta vähän parempia. Alva tosin antoi viime yönä sellaisen kahden tunnin konsertin, jonka aikana kuultiin Täti Monikaa, Pikku nokipoikaa ja Popsi popsi porkkanaa useampaankin kertaan. Valitettavasti kuulijat eivät tainneet olla kovinkaan vastaanottavaisella tuulella puoli neljän aikaan yöllä, eikä aplodeja juuri kuultu.

Ainolle olen jonkin verran ostanut vaatteita, kun maku on mulla tainnut vuoden aikana muuttua. Alvalla käytin paljon värejä, mutta nyt vaaleanpunainen ja muu hempeä väri on nyt in. Toisaalta Alvan 68 kokoiset vaatteet ovat aika paljolti kesävaatteita ja nyt tarvitaan jo aikatavalla lämpimämpää. Lindeksin vaatteet eivät mitotukseltaan ihan yhtä hyvin passaa Ainolle, joten hovikauppaa on tarvinnut vaihtaa. Alvan ensimmäisenä talvena käytin hänellä aika paljon sukkiksia, mutta Ainolla olen käyttänyt potkareita ja puolipotkareita päälihousujen alla. Luulisin, että ovat mukavampia päällä. Kokoon 74 Aino alkaa pikkuhiljaan siirtymään ja Alva kokoon 92. Mahtavatko reilun vuoden päästä jo olla samoissa vaatteissa...