Ensimmäiset yöt kotona

Nyt on kotona oltu jo viikon verran ja ensimmäiset kokemukset öistä on takana.

Muistan miten esikoisen kanssa stressasi sitä, että saakohan sitä yöllä ollenkaan nukutuksi, jos vauva herää koko ajan. Pelkäsin iltaisin, että nyt varmaan tulee ihan katastrofi yö ja sitten olen päivällä puoli kuollut. Esikoinen oli kuitenkin ihan hyvä nukkuja, joten uhkakuvat eivät toteutuneet.

Keskimmäinen olikin sitten ihan toista maata ja kun puolitoista vuotta oli valvottu, niin sen jälkeen ei paljon yhden yön valvominen haittaa. Kuopus on kuitenkin osoittautunut, ainakin ensimmäisen viikon jälkeen, ihan hyväksi nukkujaksi. Hän on nukahtanut yöunille siinä 21-22 aikaan ja nukkui jo ensimmäisenäkin yönä kaksi noin kolmen tunnin pätkää, eikä siinä välillä edes kunnolla heräänyt, vaikkakin tosin roikkui rinnalla reilun tunnin, ennen kuin nukahti uudelleen.

Toissa yönä vauveli jo nukkui huiman 6 tunnin pätkän. Tämä oli tosin äidistäkin jo vähän liikaa, joten neuvolassa tästä ei kannata hiiskua. Viime yönä sitten herättelinkin poikaa syömään jo kolmen tunnin nukkumisen jälkeen. Tosin herättäminen ei ollut ihan helppoa, kun en halunnut itse nousta ja ruveta esim. vaippaa vaihtamaan, joku raja siinä herättämisessäkin pitää olla.

Herätin oikeastaan sen takia, ettei maidontuloon tulee mitään hidasteita. Muistelen, että viimeksi ainakin painotettiin yösyöttöjen tärkeyttä. Yölliset imetykset pitänevät maidontuotannon toiminnassa, joten näin ensimmäisinä öinä ei parane nukkua liiaksi, vaikka se äidille ihan hyvää tekikin.

Jos näin mennään kuin tähänkin asti, niin yöunet on turvattu, mutta voipi tässä matkan varrella tulla mutkia matkaan. Mä nukun vauvan kanssa nyt perhepedissä ja riski on, että vauva oppii niin täysin nukkumaan vain mun kainalossa ja mielellään rinta suussa, että tulee tulevaisuus voi olla samanlainen kuin keskimmäisen kanssa. En vaan kuitenkaan jaksa/uskalla siirtää vauvaa omaan sänkyynsä nukkumaan, ettei se vaan herää ja mun yöni pirstaloituu siinä samalla.