Neuvolavierailu

Tänään kävin vauvan kanssa neuvolassa mökkipaikkakunnalla. Sovittiin oman neuvolan kanssa, että yritän tällä viikolla käydä mökkikunnan neuvolassa. Soitin maanantaina sitten tänne uuteen neuvolaan ja sovin, että tuleen tänään käymään heidän puhelinaikana.

Tänään sitten menin sovitusti neuvolaan ja kaikki meni ihan hienosti. Otin jo odotustilassa vauvalta pois lähes kaikki vaatteet ja vaipan. Kävin sitten koputtelemassa yhteen hoitohuoneeseen, jossa neuvolan "täti" vaikutti vapaalta (ei siis ollut puhelimessa, kuten muut). Kerroin asiamme ja punnitus oli äkkiä ohi ja me takaisin odotustilassa vaatettamassa. En varmaan yli minuuttia vienyt heidän aikaansa.

Vauva on viikon aikana saanut rintamaidon lisäksi lisämaitoa. Olen imettänyt kerralla kummastakin rinnasta ja sen jälkeen antanut lisämaitoa, jos vauva on vaikuttanut nälkäiseltä. Lisämaitoa on mennyt varmaan siinä 3-4 kertaa päivässä. En ole juurikaan yli 40 ml antanut, joskin muutamana kertana on vauva hamunnut vielä vähän enemmän lisämaitoa. Eilen ja tänään on lisämaitoa mennyt ehkä tavallista enemmän. Tänään varmaan asiaan on vaikuttanut kaupungilla käyminen, vierailu ja kaupassa käynti. Ei siis olla ehditty vain olla ja ihmetellä, vaan normaalin elämän vaatimuksetkin tulevat välillä vastaan.

Punnitus näytti sen, että vauvan paino on nyt viime torstaista, eli naftissa viikossa noussut 390 g. Torstaina paino oli siis 3700 g ja tänään keskiviikkona 4090 g. Soitin omalle neuvolan tädille ja kerroin hänelle punnitustuloksen. Kuulemma paino on noussut ihan kohisten ja 250 g:kin olisi ollut ihan hyvä saavutus. Jatkossa mennään siis lisämaidon kanssa ja pyrin olemaan antamatta sitä öisin, jos ei ihan tunnin välein tarvitse imettää. Eli käytännössä samalla tavalla jatketaan.

Tuputtamalla voittoon

Nyt on sitten kaksi päivää tuputettu rintamaidon lisäksi korviketta ja onneksi saatiin myös tulosta. Vauvan paino on noussut kahdessa päivässä 250 g, joten nyt kahden viikon kohdalla voidaan sanoa, että syntymäpaino on saavutettu. Yes!

Jatkossa ei sitten ihan niin paljoa tarvinne tuputtaa lisämaitoa, vaan saanee juoda suosiolla sen verran kuin maistuu. Jatkan imetystä siten, että imetän kerralla kummankin rinnan ja annan sitten lisämaitoa, jos se vaikka vielä maistuisi. Näillä mennään nyt eteenpäin!

Vauvasta huolta

Ensimmäiset viikot vauvan kanssa ovat aika stressaavia, ennen kuin kaikki lähtee rullaamaan ongelmitta ja huolehtimatta.

Vauvan huomattiin lähtötarkastuksessa olevan vähän keltainen. Keltaisuus ei kuitenkaan ollut niin selvää, että sitä olisi erityisesti lähdetty tutkimaan ja hoitamaan. Bilirubiiniarvoja ei siis sairaalassa mitattu. Kotona ensimmäisellä viikolla yritin syöttää vauvaa mahdollisimman usein ja nukuttaa kohtuu valoisassa paikassa, jotta keltaisuus alkaisi hävitä. Vauva kuitenkin nukkui mielellään pitkiä aikoja ja keltaisuus ei tuntunut mitenkään hälvenevän. Viime perjantaina käytiin varmuuden vuoksi mittauttamassa bilirubiiniarvot ja ihan kohdallaan ne olivat. Vauva oli vielä keltainen, mutta mitään erityistä ei tarvinnut tämän johdosta tehdä. Saimme siis huokaista helpotuksesta.

Eilen olimme neuvolassa punnituksella ja neuvolan tätikin arvioi, että keltaisuutta on vielä jonkin verran. Paino ei kuitenkaan ollut lähtenyt nousemaan vieläkään vaan vauvan paino oli viikossa laskenut 30 g, kun suositus olisi varmaan, että nousisi sen 200 g. Pituutta oli kuitenkin tullut 3 cm, joten nyt pituudeksi saatiin 53,5 cm. Toki tuo mittaus on aina vähän niin ja näin, riippuen mittaajasta ja vauvan yhteistyöhalukkuudesta. Nyt sitten aloitetaan imetyksen lisäksi lisämaidon antaminen, jotta saadaan paino nousuun. Seuraava kontrolli onkin sitten jo huomenna torstaina.

Tuo painon tippuminen tai paremminkin lähes paikallaan pysyminen, tuli ihan puskista. Mä oon imettänyt paljon ja maitoa on tuntunut tulevan. Vauva on ollut tyytyväinen ja nukkunut hyvän mittaisia päikkäreitä, eli 2-3 tuntia putkeen. Yölläkin meillä on nukuttu vähintään se kolmen tunnin pätkä kerralla ja jatkettu unia heti imetyksen jälkeen. En osannut epäillä, ettei maito riittäisi.

Nyt olen sitten jatkanut imetystä ja antanut sen päälle lisämaitoa. Tosin ensimmäiset kokeilut olivat turhia, koska vauva ei vaan suostunut ottamaan yhtään enää lisää. Illalla annoin sitten ensin pullosta, jolloin sainkin hänet juomaan 60 milliä ja sitten imetin päälle. Ihan hyvin pullo tuolloin maistui. Yöllä imetyksen jälkeen annon myös toisen kerran maitoa ja silloin hän suostui juomaan n. 40 ml. Aamusta imetyksen jälkeen maistui myös tuo n. 40 ml, tosin ei mitenkään kovin halukkaasti vaan tuputtamalla. Toivottavasti nuo määrät saavat nyt painon nousuun ja tuputus tuottaa tuloksen.

Ensimmäiset yöt kotona

Nyt on kotona oltu jo viikon verran ja ensimmäiset kokemukset öistä on takana.

Muistan miten esikoisen kanssa stressasi sitä, että saakohan sitä yöllä ollenkaan nukutuksi, jos vauva herää koko ajan. Pelkäsin iltaisin, että nyt varmaan tulee ihan katastrofi yö ja sitten olen päivällä puoli kuollut. Esikoinen oli kuitenkin ihan hyvä nukkuja, joten uhkakuvat eivät toteutuneet.

Keskimmäinen olikin sitten ihan toista maata ja kun puolitoista vuotta oli valvottu, niin sen jälkeen ei paljon yhden yön valvominen haittaa. Kuopus on kuitenkin osoittautunut, ainakin ensimmäisen viikon jälkeen, ihan hyväksi nukkujaksi. Hän on nukahtanut yöunille siinä 21-22 aikaan ja nukkui jo ensimmäisenäkin yönä kaksi noin kolmen tunnin pätkää, eikä siinä välillä edes kunnolla heräänyt, vaikkakin tosin roikkui rinnalla reilun tunnin, ennen kuin nukahti uudelleen.

Toissa yönä vauveli jo nukkui huiman 6 tunnin pätkän. Tämä oli tosin äidistäkin jo vähän liikaa, joten neuvolassa tästä ei kannata hiiskua. Viime yönä sitten herättelinkin poikaa syömään jo kolmen tunnin nukkumisen jälkeen. Tosin herättäminen ei ollut ihan helppoa, kun en halunnut itse nousta ja ruveta esim. vaippaa vaihtamaan, joku raja siinä herättämisessäkin pitää olla.

Herätin oikeastaan sen takia, ettei maidontuloon tulee mitään hidasteita. Muistelen, että viimeksi ainakin painotettiin yösyöttöjen tärkeyttä. Yölliset imetykset pitänevät maidontuotannon toiminnassa, joten näin ensimmäisinä öinä ei parane nukkua liiaksi, vaikka se äidille ihan hyvää tekikin.

Jos näin mennään kuin tähänkin asti, niin yöunet on turvattu, mutta voipi tässä matkan varrella tulla mutkia matkaan. Mä nukun vauvan kanssa nyt perhepedissä ja riski on, että vauva oppii niin täysin nukkumaan vain mun kainalossa ja mielellään rinta suussa, että tulee tulevaisuus voi olla samanlainen kuin keskimmäisen kanssa. En vaan kuitenkaan jaksa/uskalla siirtää vauvaa omaan sänkyynsä nukkumaan, ettei se vaan herää ja mun yöni pirstaloituu siinä samalla.

Imetyksen alkutaival

Miten imetyksen alkutaival onkin aina kivikkoinen! Ja niin tälläkin kertaa, joskin ehkä kivet ovat hieman pienempiä ja sileämpiä.

Päästyäni heräämöstä osastolle näin vauvan ja iskän. Jutusteltiin heidän kanssa hetkisen ja sitten aloitettiin imetysharjoitukset. Pojulla ei ollut oikein hajuakaan imemisotteesta, mutta onneksi sentään kohtuullisen hyvä imuhalukkuus. Hoitaja ohjasti vauvaa monta kertaa ja muutama hyvä imukin saatiin aikaiseksi, mutta aika niukalle jäi. Sitten vauva lepäili rinnan päälläni ja nukuskeli siinä jonkin tovin.

Koko päivän ja illan ajan yritin imettää, minkä ehdin. Itse en oikein kunnon otetta siihen saanut, mutta muutama hoitaja oli hyvä auttamaan. Yökkö sitten ei ollut. Hän kokeili muutaman kerran, mutta totesi sitten, että ei tule mitään ja haki pullon luovutettua maitoa. Hän sitten päätti pitää myös vauvan yön yli luonaan, jotta minä ja huonetoverini saisimme vähän nukutuksi. Kuulemma poika oli saanut aamuyöstä uuden hörpyn ja nukkunut sitten hyvin. En oikein tykännyt tuosta pulloruokinnasta, mutta minkäs mahdoin, kun sängystäkään en voinut nousta, maitoa ei minulta ensimmäisen päivänä aikana heruisi ja yököllä oli varmasti aika tavalla muutakin tekemistä kuin ohjata pelkästään meitä. Joten näin mentiin.

Seuraavana päivänä imuote jo alkoi vähitellen löytyä ominkin konstein, mutta maitopisaroita ei näkynyt yhtäkään. Pulloruokintaa jakettiin vielä luovutetulla maidolla. Ehkä vasta yöllä alkoi tuntumaan siltä, että kyllä sinne rintaan jotakin alkaa tulla. Lauantain maitoa nousikin rintoihin jo ihan hyvin ja uskon, että siitä vauvakin jo sai jotain. Tosin pullolla taisi mennä annos korvikettakin...

Lauantai-sunnuntai välisenä yönä, rinnat olivat ihan pinkeät ja maito oli noussut ihan huminalla. Pumppailin ja lämmittelin niitä lämpötyynyllä. Sunnuntaina olikin sitten jo kotiin lähdön aika. Olisin voinut ehkä olla vielä kauemminkin, mutta jotenkin koti tuntui jo tässä vaiheessa houkuttelevalta. Yritin tankata poikaa ruualla ja pumppailin maitoa mukaankin sairaalan hyvillä pumpuilla. Viimeisellä pumppauksella sain jopa 65 milliä, ja olo oli rauhallinen, kun maitoa tuntui riittävän ihan hyvin.

Kotona imetystä jatkoin toki hyvällä tatsilla, mutta nyt alkoivat jo rinnan päät oireilla. Kipu on nyt ihan mieletön. Mieleen tulee, että työntäisinkö rinnan pään mielummin sikarileikkuriin vai vauvan suuhun. Ma-Ti välisenä yönä otin käyttöön rintakumit, ja niiden kanssa imetys ei satu enää onneksi ihan niin paljoa, vaikka sattuu se siltikin. Miksi niissäkin pitää olla tuntohermoja? Rintakumi ei ole vauvan suosikki ollenkaan ja voipi olla, että sen avulla ei maitoakaan tule ihan yhtä helposti.

Ti kävi neuvolan täti meillä kotona tsekkaamassa, miten ollaan kotiuduttu. Todettiin, että otetaan tikit pois vasta keskiviikkona, kun haava ei ole vielä ihan koko matkalta ottanut kiinni. Vauva todettiin ihan hyvänlaiseksi. Iho on aavistuksen keltainen, mutta muuten siisti. Paino oli nyt samassa kuin sairaalasta lähdettäessä. Ei siis noussut yhtään, mutta ei sitten sentään laskenutkaan. Uusinta punnitus on sitten noin viikon päästä, joten silloin nähdään varmasti, että missä mennään.

Muutoksia nukkumisjärjestelyihin

Meillä on jo kauan ollut tarvis järjestellä nukkumista uusiin uomiin, ja nyt vihdoinkin asian eteen on tehty jotain. Tai kun vanhemmat ovat näin saamattomia kuin me, niin siihen on tarvittu "aavistus" ulkopuolisia voimia. Miehen serkku kysyi muutama viikko sitten, että olisiko meillä tarvetta lasten sängylle, kun heiltä vapautuu sellainen tarpeettomana. Mies sitten kyseli tilannetta multa, että otetaanko sänky vastaan. Kysäisin, että minkä värinen se on, kun haluaisin valkoisen lasten sängyn. Sänky oli kuitenkin puunvärinen, mutta serkku lupasi maalata sen valkoiseksi ja sehän meille kelpasi.

Viime sunnuntaina serkku sitten toi sen sängyn meille (patja oli kotiutunut meille jo aikaisemmin) ja tehtiin yhdessä Alvan kanssa hänelle uusi sänky. Lueskelin ensimmäistä kertaa Alvalle iltasatua sängyn ääressä ja niin Alva tutustui sänkyynsä ja on siinä sitten nukkunut sen jälkeen. Laitoimme sängyn laidalle pari tuolia, jotta Alva ei niin helposti putoaisi sängystä ja kaikki on mennyt todella hyvin. Sanoinkin miehelle entispäivänä, että yllättävän kivuttomasti tuo siirtyminen pinniksestä tavalliseen sänkyyn onnistui, johon hän totesi, että Alvahan tippui viime yönä sängystä. Toinen tuoli oli liukunut alta pois ja niin Alva oli peittoon kietoutuneena tipahtanut lattialle. Ei ollut Alva siihen herännyt, enkä minäkään, vaan Iskä oli hänet nostanut takaisin sänkyyn nukkumaan. Muutama muutos ja nyt on sängyn edessä pari raskaanpaa tuolia, joten ehkä ne pitävät paremmin tytön paikallaan.

Tämä muutos taisi olla niitä helpoimpia. Seuraavaksi pitäisi alkaa opettamaan Ainoa nukkumaan tai ainakin nukahtamaan pinnasänkyyn ja nukkumaan siellä vähitellen koko yönsä. Vielä nukkuminen ei ole hänen parhaita puoliaan, vaan herätyksiä on. Yöstä riippuen noin viidestä kymmeneen. Muutama neljän herätyksen yö on tänä vuonna koettu, mutta ne eivät ole juurikaan uusiutuneet. Tavannomainen herätysten määrä on tällä hetkellä siinä viiden paikkeilla. Onneksi pahimmista määristä on jo vähän tultu alaspäin. Uskon, että rinnasta vierottaminen olisi avain onneen, mutta siihen en vielä ole jaksanut ryhtyä, vaikka aika jo olisi tai se on tainnut mennä ohikin jo. Huomenna ehkä Ikeaan ostamaan pinnikseen uutta patjaa ja sitten vain kokeilua kehiin.

Alva viettää hiihtolomaa

Oltiin koko perhe sunnuntaina Turussa kääntymässä ja Alva jäi sillä reissulla Mummin ja Pappan luokse yökylään. Nyt on talo sitten tosi hiljainen, kun ei ole Alvaa tässä jaloissa pyörimässä. Sitä jotenkin kuvittelee, että saisi paljonkin tehdyksi, kun kerrankin olisi aikaa, mutta mitä vielä. Nyt ei sitten viitsi senkään vertaa tehdä, kun ei ole ihan pakko.

Iskä vietti tänään kotipäivän Ainon kanssa. Aino pääsi tänään uloskin. Hän nukkui aamulla puolitoista tuntia vaunuissa, kun Iskä häntä työnteli ja teki samalla itsekin komean lenkin. Iltapäivällä unet olivat alkuun vähän katkonaisia, mutta sitten uni alkoi maistua niin hyvin, että Iskä oli jo herättää hänet, ettei hypotermia uhkaisi. Onneksi hän kuitenkin sai pidettyä itsensä kurissa ja niin äiti sai töistä tultua hakea hyväntuulivaisen tyttärensä vaunuista nukkumasta. Ja hyvin oli pysynyt vauveli lämpimänä lähes 15 asteen pakkasesta huolimatta.

Oon vähän ollut huolissani, että miten Aino saa nestettä tai paremminkin maitoa. Meillä vieläkin tankataan hyvin tiheään öisin ja alle kuuden tankkauksen yötä ei ole tainnut useampaan kuukauteen ollakaan. Aamulla ei sitten ruoka tai maito maistukaan, mutta kun lounaan ja välipalankin aikaan maitoa menee melkostas vähän. Vain joitakin kymmeniä millejä. Puoli desiä olisi jo tosi hyvä saavutus. Kun mä sitten tulen töistä siinä puoli kuuden jälkeen, otan hänet heti rinnalle ja iltaisin hän sitten juo muutaman kerran. Mahtaakohan se olla riittävästi... Nyt Iskä alkaa päivisin enemmän tuputtamaan maitoa, mutta milläs sitä väkisin tuputat, jos toinen ei vaan juo.

Ainon päivärytmi

Ainon kohdalla en vieläkään ole ihan varma hänen päivärytmistään. Valitettavasti hän joutuu elämään enemmän Alvan päivärytmin mukaan, eikä siten hän saa elää ihan omaan rytmiinsä. Toisaalta sitä se elämässä ja perheessä on; kaikki on otettava huomioon ja kukaan ei saa kaikkea.

Herätys on yleensä silloin, kun Alva herää. Jos Alva ei onnistu herättämään Ainoa, niin viimeistään vartin sisällä siitä, kun mä olen noussut vuotessa pikku neiti herää. Ihanteellisinta olisi, että Aino heräisi vasta puolisen tuntia Alvan heräämisen jälkeen. Se ei onnistu aina, mutta joskus kuitenkin. Eli näin:

08-08.30 Herätys
09.30 Jotakin suuhun pantavaa, yleensä maitoa, mutta joskus jotain vahvempaakin.
10.00 Päikkäreille ulos vaunuihin
12.30 Heräillään ja seurustellaan äidin ja siskon kanssa.
13.00 Sosetta ja vettä nokkamukista
14.50 Maitoa ja päikkäreille. Joskus päikkärit kutsuvat vasta puoli neljän jälkeen kuten tänäänkin.

Iltapäivän rytmi onkin sitten enemmän hakusessa ja riippuu siitä, kuinka pitkiksi toiset unet muodostuvat. Jos ne ovat pitkät eli tunnin, niin sitten mennään näin.
16.00 heräillään ja otettaan vähän hedelmäsosetta.
17.30 Maitoa ja pikkutirsat taas
18.30 Heräillään
20.00 Syödään toinen setti pe-po -sosetta ja vähän maitoa.
21.00 Maitoa ja yöunille.

Tämä rytmi on siis kuitenkin enemmän arvailua kuin Alvan, mutta suurinpiirtein näin meillä mennään. Ainon päikkäreiden pituutta vaan on paljon hankalampi ennustaa ja se taas määrittää muut toiminnot. Parisen tuntia Aino jaksaa olla hereillä, mutta sitten alkaa sellainen konsertti, jos ei nukkumaan viedä (eli siis vaunuttelua tai imetystä, tutti ei vieläkään kelpaa.)

Yösyömingit

Meillä on yöt muodostuneet aikamoisiksi tankkauksiksi. Voisi sanoa, että Aino aloitti yösyömisen tuossa vähän ennen kahden ikäkuukauden täyttymistä. Ensin oli flunssaa, sitten vatsatautia ja lopuksi äidillä rintatulehdus. Näiden johdosta Aino heräili syömään normaalia enemmän, ehkä noin 6-8 kertaa yössä. Nyt tilanne on vain "pahentunut", ja yöunet ovat kovin rikkonaiset.

Illalla Aino nukahtaa tissille siinä kymmenen maissa tai viimeistään puoli yhdeltätoista. Yleensä aloitttelen tissittelyn siinä ysin aikaan, kun Alvakin menee nukkumaan. Aino torkkuu siinä aluksi, mutta nukahtaa sitten yön pisimmille unille, edellä mainitsemaani aikaan. Mäkin nukahdan lähes heti kun Ainokin ja nautin pisimmistä unipätkästä koko yönä. Aino nukkuu tuolloin sellaiset puolitoista tuntia ja joskus äitiä hemmotellaan kahden tunninkin unella. Näin hyvä tuuri käy muutaman kerran viikossa. Sitten siinä kahdentoista aikaan alkaa varsinainen pätkäuni. Syömään herätään puolisen tunnin välein. Yleensä imetän toisesta rinnasta joku kolmisen kertaa yhteen menoon ja vasta sitten vaihdan rintaa. Tässä pätkäuni vaiheessa vaihdan ehkä kahdesti rintaa. Sitten siinä neljän maissa Aino nukahtaa toisille "pitkille" unille, jotka kestävät myös sen puolitoista tuntia, mutta eipä juuri koskaan kahta tuntia.

Puoli kuuden jälkeen sitten taas syödään puolentunnin tai vartin välein, kunnes kahdeksalta herää Alva ja siihen Ainokin sitten herää. Äiti ei varsinaisesti herää, vaan yrittää sinnitellä päivän puolinukuksissa. Eipä sitä pahemmin tule odotettua iltaa ja yötä, kun arvaa, ettei se yö juuri väsymystä poista.

Nyt olen antanut Ainolle peruna-porkkana sosetta kolmena päivänä. Oma keittämä perunasose ei juurikaan maistunut, kun siihen taisi vähän jäädä sattumia. Purkkisose menee nyt mitä suuremmalla innolla. Tänään annoin siis kolmannen kerran pe-po sosetta ja hyvin maistui. Lämmitin ensin 1/3 purkillista, mutta lisää tuntui mieli tekevän. Annoin sitten vähän vielä, joten puolisen purkkia Aino sitä painoi menemään. Ja itku tuli, kun ruokailu loppui. Enemmänkin olisi tainnut maistua. Ehkäpä otetaan toinen ruokailu vielä illalla ohjelmaan.

Edit. Annoin sitten vielä kuuden aikaan Ainolle lisää pe-po -sosetta, loppu purkki meni ja nyt on sitten annettu vauvalle koko purkki sosetta. Aika annos.

Tällä hetkellä

Kuukausi on taas vierähtänyt ja Aino täyttää tänään neljä kuukautta. Ihanan iso vauva meillä siis jo on. Vauva joka tarttuu hanakasti kaikkeen lähellä olevaan, vetää peittoa ja tyynyä kasvojensa eteen, hypistelee omia sormiaan, tarttuu tiukasti äidin sormiin ja lehteilee vauvakirjoja mielellään. Iloinen kurlutus kuuluu yleisimmin aamulla tai hyvien päikkäreiden jälkeen. Kun hänen kanssaan seurustelee, alkaa hän usein iloisesti höpöttelemään ja ääni on välillä hyvinkin kova ja korkea. Iskän kanssa pääsääntöisesti jutellaan Pohjois-Korean tilanteesta, EU:n talouspolittiikasta ja Suomen työllisyystilanteesta. Paljon on Ainolla jo näistä mielipiteitä.

Pääsääntöisesti äidinmaidolla ollaan vielä menty. Muutama päivä sitten päätin, että nyt alkaa perunan kokeilu, mutta äidin laiskuuden tähden se jäi vain yhden päivän kokeiluksi, jota jatkettaneen ensiviikolla. Ekalla kerralla tarjosin perunaa pari lusikan kärjellistä ja tietenkin epäselväksi jäi, menikö siitä mitään vatsaan asti, mutta kurkkuun asti sentään meni. Sellainen kakominen ja yökkiminen alkoi, että naamapunaisena Aino antoi ymmärtää, että voidaan hyvin jättää tämä kokeilu ihan yhteen kertaan. Maito riittää kuulemma hänelle vielä hetkeksi ainakin.

Yöt ovat vieläkin melko rikkonaisia. Hyvänä yönä Aino herää noin kolme-neljä kertaa syömään. Ei hänellä ihan niin usein taida nälkä olla, mutta hän on tainnut oppia nukahtamaan vain rinta suussa. Ei siis mikään ihana tilanne äidille, mutta oma moka taitaa olla. Huonona yönä niitä heräämisiä onkin sitten 6+x kertaa, eikä niissä pysy laskuissa. Mikä on herääminen ja milloin vain jatketaan kesken jäänyttä ruokailua. Viimeiset kolme viikkoa on ollut noita huonompia öitä, joskin viimeiset kaksi yötä ovat olleet Ainon osalta vähän parempia. Alva tosin antoi viime yönä sellaisen kahden tunnin konsertin, jonka aikana kuultiin Täti Monikaa, Pikku nokipoikaa ja Popsi popsi porkkanaa useampaankin kertaan. Valitettavasti kuulijat eivät tainneet olla kovinkaan vastaanottavaisella tuulella puoli neljän aikaan yöllä, eikä aplodeja juuri kuultu.

Ainolle olen jonkin verran ostanut vaatteita, kun maku on mulla tainnut vuoden aikana muuttua. Alvalla käytin paljon värejä, mutta nyt vaaleanpunainen ja muu hempeä väri on nyt in. Toisaalta Alvan 68 kokoiset vaatteet ovat aika paljolti kesävaatteita ja nyt tarvitaan jo aikatavalla lämpimämpää. Lindeksin vaatteet eivät mitotukseltaan ihan yhtä hyvin passaa Ainolle, joten hovikauppaa on tarvinnut vaihtaa. Alvan ensimmäisenä talvena käytin hänellä aika paljon sukkiksia, mutta Ainolla olen käyttänyt potkareita ja puolipotkareita päälihousujen alla. Luulisin, että ovat mukavampia päällä. Kokoon 74 Aino alkaa pikkuhiljaan siirtymään ja Alva kokoon 92. Mahtavatko reilun vuoden päästä jo olla samoissa vaatteissa...

Neuvolassa

Tänään oli taas vauvan neuvola. Mentiin sinne tietenkin Alvan kanssa. Alva leikki odotushuoneessa ja välillä tuli meidän kanssa tutkimaan vauvaa. Ovi oli auki ja hän sai kulkea vapaasti odotushuoneen ja vastaanottohuoneen väliä. Ja kun muitakaan ihmisiä ei ollut paikalla, se oli helppo ratkaisu.

Vauva nukahti juuri ennen neuvolaan menoa, joten aika väsyneen vauvan nostin autokaukalosta riisuttavaksi. Moro-heijaste tarkistettiin, näkö ja kuulo tsekattiin ja vauva laitettiin myös vatsalleen. Vauva vaan taisi olla sen verran väsynyt, että ei juurikaan nostanut päätään, vaan lepäili tyynesti hoitoalustalla. Kerroin, että hyvin hän kyllä yleensä päätään nostaa ja kannattelee.

Sitten punnitukseen ja paino oli taas nousussa. Äidillä ei siis ole huolta tässä asiassa. Nyt saan sen sitten vihdoinkin uskoa ja tätä imetyksen ja maidon riittävyyttä ei enää tässä blogissa mietitä (ehkä). Paino oli siis nyt 5415 g eli keskimääräinen päivittäinen nousu viime mittauksesta on 54 g. Pituutta oli tullut lähes pari senttiä, joten nyt lukemat ovat 56,5 cm.

Neuvolassa tietenkin keskusteltiin imetyksestä. Kuulemma nyt ei ole mitään huolta ja jokaiseen äänähdykseen ei tarvitse vauvalle tarjota rintaa. Nyt olen väkisin ajatellut, että jos vauva itkee, niin sillä on nälkä. Ja onhan se osittain näin, mutta kaipa sillä joskus jotain muutakin asiaa voi olla. Pituuskäyrällä mennään +1 ja painossa ollaankin jo +12, joten kohta "ylilihavien" puolella. Yes! Tämä äiti pitää pullukoista lapsista.

Pullo pois

Oltiin tänään neuvolassa punnitsemassa vauva. Ja hyvinhän sillä oli paino noussut. Painoa oli nyt 4710g, eli viime viikon keskiviikosta nousua oli 430g. eli päivittäinen nousu on ollut lähes 54g. Jos tavoite on siis se 20-30g päivässä, niin tuplat ollaan saatu kasaan. Jee!!!

Nyt vaan se turvapullo pois kokonaan. Muutamaan päivään en ollut antanutkaan, mutta sitten toissapäivänä taas repsahdin. Edeltävänä yönä vauva oli tissitellyt tunnin välein, ja kun pari edeltävää yötä oli kanssa olleet aika syvältä, olo oli sanoisinko väsynyt. Illalla sitten annoin pullosta, kun epäilin, että ei se maito riitä. Ja vauva nukkuikin ihanaiset viisi tuntia 22-03. Tällöin rinnat oli jo aika pinkeät ja ainakin vauvalla oli mistä juoda. Viime yönä tein saman tempun ja nyt rinnat olivat jo sopeutuneet vähentyneeseen maidon tarpeeseen, eikä mitään pinkeyttä ollut havaittavissa. Eli tota temppua ei todella parane enää toistaa, tai maidon tulo vähenee ratkaisevasti.

Nyt tavoitteena on, että seuraavaan neuvolakertaan mennessä en antaisi yhtään lisämaitoa. Tissitellään sitten vaikka kaikki yöt ja sattuu sitten miten paljon tahansa. Olo on varmaan kuin zombilla, mutta niinhän vauvojen äideillä olo tuppaa olemaan.

Nuoralla tanssija

Eilen vauvalla oli neuvola. Menimme tällä kertaa neuvolaan itse, eikä neuvolan täti tullut enää kotiin. Paikalla oli tällä kertaa sijainen, jota en olekaan ennen nähnyt. Nuori nainen. Ihan ok.

Vauva oli taas saanut painoa ihan mukavasti. Nyt paino oli 4280g eli viikossa oli tullut 220g. Kuulemma tavoitteena on, että vauvan paino nousee 20-30g vuorokaudessa, joten ihan hyvin tuo meillä täyttyi. Pituuttakin oli tullut syntymämittauksesta lähes 3 cm, joten hyvin kuulemma kasvaa. Refleksit katsottiin, ihoa arvioitiin ja kuuloa tuttkittiin. Ihan hyvin läpäistiin nämäkin testit. Ensi viikolle pyysin uuden punnitusajan, jotta epäilykset eivät vaivaisi mieltä.

Illalla tosin epäilykset palasivat taas mieleen, kun vauva vain imi ja imi tuntitolkulla. Mikään ei tuntunut riittävän, ja varsinaisia nielaisuääniä ei enää juurikaan kuulunut. Rinnat olivat jo ihan kipeät ja vauva vain keikkuu hereillä. Annoin sitten pullosta lähes 50 ml ja jatkoin taas imetystä. Kun taas olin imettänyt yli tunnin verran (pieniä taukoja välillä) annoin pullosta uudelleen. Sitten vauva nukahtikin siinä yhdentoista jälkeen, oltuaan hereillä ja rinnalla kuudesta alkaen.

Yöllä heräilin pari kertaa. Alva vaati tuttia siinä yhden ja neljän aikaan, mutta vauva vain posotti unta. Lopulta hän heräsi syömään vasta siinä kuuden pintaan ja jatkoi nukkumista vielä pari tuntia, kunnes alkoi tyhjentämään toista rintaa. Rinnat olivatkin jo tietenkin ihan pinkeät, mutta jo ensimmäisellä imetyksellä pinkeys hävisi.

Nyt olo on taas ristiriitainen. Toisaalta aamulla todistettiin, että maitoa tulee riittävästi, mutta sitten kuitenkin tuntuu, että sitä ei liikoja sitten kuitenkaan tule. Epäilykset hiertävät, vaikka toisaalta tiedänkin, että vauvat juovat kyllä jos niille tarjotaan, vaikkeivät välttämättä sitä tarvitsisikaan. Mulla oli jo ihan luotto näihin rintoihin, mutta nyt se luotto pitää rakentaa taas uudelleen. Yöimetyksetkin taas jäivät, joten maidon määrä ei varmaan ole lisääntymässä, vaikka nukkuminen tekikin itselle hyvää. Imetys on kuin nuoralla tanssimista. Ja mä tipahdin siltä nuoralta. Taas.

Olo kuin taivaassa

Viime yö menikin sitten paremmin kuin voisi ikinä pyytääkään. Vauva nukahti siinä kahdeksan aikaan ja sain katsoa rauhassa Suuren pudottajan finaalin :) Itse menin nukkumaan heti kymmeneltä ja simahdin ihan heti. Alva oli nukahtanut vain hetkeä aiemmin.

Puoli kolmen aikaan heräsin ja ihmettelin, kun vauva ei ollut vielä herännyt. Aika pian se kuitenkin alkoi tuhisemaan, joten nostin sen omasta sängystä viereeni syöpöttelemään. Ajatuksena oli, että jos vauva söisi vaikka vartin kummastakin rinnasta, niin eiköhän se olisi siinä. No sitten kun tuli rinnan vaihto ajankohtaiseksi, oli vauva sipannut jo ihan täydellisesti, enkä saanut vauvaa enää innostumaan ruokailusta.

Muutamia kertoja yritin tuputtaa, mutta vasta puoli seiskan aikaan vauvaa alkoi ruokailu taas kiinnostamaan. Sitten pientä tirsaa vielä ja ruokailu jatkui taas. Ylös noustiin siinä puoli ysin aikaan. Että näin tänä yönä. Eeviksen ehdotus maitopullosta jäi kokeilematta, kun vauva ehti nukahtaa normaalia aikaisemmin.

Vauvalle löytyi Iskä

Eilen kävimme miehen kanssa lastenvalvojan pakeilla vahvistamassa isyys. On se vähän kummallinen operaatia, näin kun ei olla avioliitossa. Meillä oli aika valvojalle kello 13, josta tosin myöhästyimme vähän. Ulkona olimme jo kuitenkin 13:15 ja sisällä lastenvalvojan huoneessa ei taidettu olla edes viittä minuuttia.

Viime vuonna kun olimme vahvistamassa isyyttä ensimmäisen kerran. Kesti tilaisuus ehkä vähän kauemmin, kun silloin niitä papereita käytiin tarkemmin läpi ja tarkastettiin, että kertomukset esim. seurustelun aloittamisesta ja yhteen muutosta pitää paikkaansa. Nyt nämä kohdat oli vain copy-pastattu viime vuoden papereista, joten äkkiä ne oli läpi vilkaissut ja allekirjoitukset papereihin. Samalla tehtiin myös huoltosopimus, vai mikä sen nimi oli, jotta Iskällä on vauvaan samat oikeudet ja velvollisuudet kuin äidilläkin. Ajatuksena ei siis ollut, että olisin yksinhuoltaja.

Lastenvalvojalla käyntiä varten Mummi tuli meille vahtimaan Alvaa. Alvalla kun oli juuri päikkäriaika tuolloin ja oli helpompaa, että hän saa nukkua rauhassa päikkärinsä, eikä tarvitse sitten nuokkua autossa. Tuota käyntiä varten, kun joutuu istumaan autossa reilut kolme varttia. Vauvan otimme mukaan ja hän nukkui lähes koko matkan.

Vauvan kanssa on mennyt ihan mukavasti. Ainoa miinuspuoli on yöt. Vauva ei ole mikään kaksinen yönukkuja ja vaikka se nukkuukin, niin se pitää vanhemmat tehokkaasti hereillä. Nukkumaan mentiin varmaan siinä kymmenen maissa ja vauva heräili ensimmäisen kerran puoli kahdeltatoista. Sitten tissiteltiin joku puoli tuntia, josta imuotteen hakemiseen menee vähintään se viisi minuuttia. Vauvalle on jotenkin vaikeaa yösin löytää kunnon otetta. Se vain lipoo huuliaan, eikä tarraa kunnolla kiinni. Helpoiten se onnistuu, kun yritän pitää itseni vauvan yläpuolella ja siitä sitten yritän huomaamatta laskeutua takaisin rentoon makuuasentoon, mutta usein huonolla menestyksellä. Imuote irtoaa ja taas joudun kannattamaan itseäni. Yhden aikaan tissiteltiin taas, sekä puoli kolmen aikaan. Sitten pari välihörppyä ja kunnon tissittely taas viiden aikaan.

Tuon viiden jälkeen olin aika puhki ja totesin, että nyt vauva varmaan nukkuu ja nukun kyllä itsekin kaksi tuntia, vaikka mikä olisi. Ennen kuin olin saanut edes Lansinohit laitettua, alkoi vauva huudella. Nyt vauva vaikutti nukkuvalta, mutta se vaikersi kuin kitisevä ladon ovi. Ja tietenkin tuonne seitsemään asti, jolloin se alkoi vaatia lisää maitoa. Tai ainakin vaikerrus koveni sen verran, että vauva oli pakko hiljentään tissillä, jotta Alva ei heräisi. Sitten taisinkin vähän torkahtaa remontin äänistä ja vauvan vaikerruksesta huolimatta ja vauva heräsi aamumaidolle siinä kasin aikaan ja Alva heräsi poikkeuksellisesti vasta puoli ysiltä. Näin siis taas yksi yö lähempänä sitä, että saisi nukkua heräämättä koko yön. Onkohan se jotain 356 yötä to go.

Imetystä ja ulkoilua

Onkohan imetys keksitty ihan vain sitä varten, ettei äidit pääsisi nauttimaan ahdistumatta ja hyvällä omalla tunnolla vauva-ajasta? Itse en oikein pysty vain ottamaan rennosti ja luottamaan siihen, että kaikki menee hyvin vain omalla painollaan. Tosin välillä sellaisiakin hetkiä on.

Eilen päivä meni mielestäni imetyksen suhteen melko hyvin. Tuli tunne, että maitoa riittää ihan mukavasti. Vauva imi pitkään rinnalla ja ajattelin, että hyvä niin, sillä eikö sen pitäisi lisätä maidon tuloa, kun ahkerasti imee. Vauva ottikin hyviä päikkäreitä ihan vain rintamaidon voimalla, enkä antanut lainkaan lisämaitoa. Yöllä imemisvimma jatkui. Vauva imi yhteensä lähes tunnin ja sitten nukkui kaksi tuntia. Näin mentiin yöllä pari kertaa, mutta sitten tuntui, että nyt rinnat on ihan tyhjät kärpäslätkät ja niitä sattui jonkin verran. Imettäminen ei enää oikein tuntunut järkevältä ja annoin vauvalle siinä kolmen aikaan noin 50 ml vastiketta. Se juotiin ahnaasti ja sitten uni tuli. Vauva nukkui nyt reilun kolme tuntia ja sitten olikin jo aamu.

Aamusella olen taas imettänyt pitkään ja useita kertoja. Rinnan päät ovat vieläkin todella arat, mutta verta ei tule enää. Ehkä ne siitä vähitellen tottuvat imettämiseen. Rinnat ovat tuntuneet tyhjiltä vielä tänäänkin ja vauva ei ole imettämisen jälkeen nukkunut kuin hädin tuskin tunnin ja sitten on taas päästävät rinnalle syömään. Epäilykset maidon riittävyydestä ovat taas nousseet pintaan. Päivällä annoin hänelle taas pullosta sen puolidesiä, mutta oliko sitä sitten liian vähän vai eikö muuten vaan nukuttanut, kun nytkin uni päättyi aika pian. Imetystä taas ja nyt vauva vaikuttaa nukkuvan vähän paremmin.

Vähän harmittaa, että se neuvolan punnitus on vasta keskiviikkona. Voisihan se olla jo vähän aikaisemmin, niin voisi sen perusteella sitten taas tehdä johtopäätöksiä maidon riittävyydestä. Tietenkin imettäminen on tärkeää, mutta en ole valmis pitämään lasta pienessäkään nälässä, vain siksi että haluan ehdottomasti jatkaa imetystä. Ruokaa on saatava ja sitä on saatava riittävästi, vaikka sitten pullosta.

Tänään kokeiltiin ensimmäisen kerran kaksostenrattaita. Vauva nukkui vaunukopassa ja Alva istuskeli vieressä. En mitenkään pitkään kävellyt, mutta rattaiden työntäminen vaikutti helpolta ja kevyeltä. Mies sitten työnteli vaunuja vähän pidempään ja vaikutti hänkin tyytyväiseltä. Meidän huonojen matkarattaiden jälkeen tuntuu yleelliseltä työntää vaunuja, jotka liikkuvat hyvin. Ostos vaikuttaa siis aikas hyvältä, ainakin vielä.

Alva on muuten innostunut nyt ihan uudella tavalla rakentamaan palikoista tornia ja aika hyvin hän siinä on edistynytkin. Nyt jo viisikin palikkaa menee näppärästi päällekkäin ja kun torni kaatuu huudahtaa Alva: "Aatuu".