Vesipeto

Alva on vähitellen alkanut nauttia yhä enemmän ja enemmän vedestä ja erityisesti uimisestä. Emme ole käyneet Alvan kanssa juurikaan uimahalleissa, tai paremminkin emme ole koskaan käyneet. Viime vuoden keväänä kun olimme Leville, kävimme silloin kylpylässä, mutta sen jälkeen molskimiset ovat jääneet aika vähiin. Tänä kesänä olemme sentään hankkineet pihalle lasten puhallettavan uima-altaan ja se oli käytössä muutamana päivänä kesäkuun alussa. Nyt pihalla on niin paljon hyttysiä, että siellä ei voi juurikaan oleskella.

Mutta siis uimiseen. Olemme käyneet uimassa läheisillä uimarannoilla. Niillä Alva on vähän kokeillut hiekkarannalla uiskentelua, varpaiden kastamista ja niin edelleen. Vähitellen hän on uskaltautunut yhä enemmän ja enemmän uimaan. Hiekkarannan lisäksi olemme käyneet läheisellä lammikolla uimassa. Siellä vesi on syvää ja uimaan mennään laiturilta. Ei siis mitenkään erityisen lapsiystävällinen, mutta siitä Alva on oikein silmin nähden nauttinut. Kellukkeiden ja uimarenkaan avulla hän ui ihan itse, eikä hänestä tarvise pitää kiinni. Hän hyppää rappusista veteen ja ui pienen "lenkin", palaa rappusille, josta hyppää uudelleen veteen. Kovin ylhäältä hän ei tietenkään hyppää, vaan vettä on lähes vyötäröön asti, mutta hyppää kuitenkin. Ja se on mitä ihaninta. Alvaa ei saa vedestä millään ylös, vaikka hampaat jo löyvät loukkua, koko tyttö on kanalihalla ja huulet ovat aivan siniset. Vielä kerran, sanoo Alva ja hyppää veteen.

Ps. Ainon seitsemän hammas tuntuu olevan läpi, alhaalla etuhampaiden vasemmalla puolella.

Viikonloppu alkamassa

Ollaan nyt tyttöjen kanssa sairastettu flunssaa jo lähes kaksi viikkoa. Ja koko tämä aika ollaan oltu kotosalla, muutamana päivänä ollaan oltu ihan vain sisätiloissa, mutta muuten ollaan sentään pihalla ulkoiltu. Tuntuu, että nyt alkaa kotipiha ahdistamaan ja ainakin äidin pää hajota, joten tänään suunnattiin perhekerhoon.

Tällä kertaa siellä oli ohjelmassa ulkoilua ja se passaa hyvin meille. Eipähän meidän nuhanenät tartuta niin helpolla muita kuin sisätiloissa, mutta olihan siellä muillakin yskää ja ties mitä, joten eipä oltu ainoat puolikuntoiset. Tosin Alvalla alkaa olo selvästi jo paranemaan, enkä kahden tunnin ulkoilun aikana joutunut pyyhkimään nenää kertaakaan. Ohi on nuha selvästi jo menossa.

Aino nukkui vaunuissa koko perhekerhon ajan. Tai nukkui ja nukkui. Mä kävin sitä vähän väliä vaunuissa keikuttamassa ja toiset äidit saivat paistaa meille makkaraa, kun en ennättänyt siinä montaa hetkeä paikallani olla. Mutta ihan mukavasti se meni. Paremminkin ehkä niin, että siellä oli ihan tosi kivaa. Alva juoksenteli pitkin metsää muiden lasten kanssa ja jaksoi kävellä kyseiselle kodalle menen tullen pitkät matkat. Kyllä mulla vain on reipas tyttö, rehentelee tämä äiti.

Makkara, mehu ja pulla maistui Alvalle niin hyvin, että kotona ei tarvinnut alkaa edes ruuanlaittoon. Oltiin hetki vielä pihalla ja Aino jatkoi uniaan pihalla vaunuissa. Sitten tultiin sisälle vähän järjestämään kotia ja nyt Alva on hakemassa unta pinniksessään. Toivottavasti nukahtaa pian. Aino todennäköisesti ainakin herännee piakkoin.

Puisto

Tänään suunnattiin  aamutoimien jälkeen puistoon. Alva lähtee aina ihan innoissaan ulos, kun kuulee, että lähdetään puistoon. Sitä puistoon-sanaa sitten hoetaan hyvän aikaa. Puisto oli tällä kertaa tyhjänä, kun sinne saavuimme, mutta kun olimme juuri ehtineet keinuun tuli paikalle toinen tyttö mumminsa kanssa. Mukavasti tuntui tytöillä leikki sujuvan, vaikka ikäeroa olikin pari vuotta.

Vauva nukkui vaunuissa, mutta häntä sai vähän väliä heilutella ja välillä otin syliinkin. Tunnin puistottelun jälkeen alkoi vauva vaatimaan ruokaa niin kova äänisesti, että kotiin oli lähdettävä. Matkalla vauva tietenkin nukahti ja jatkoi uniaan verannalla vielä tunnin ajan. Alvalla taas ei ollut nälkä ollenkaan, eikä hän suostunut edes maistamaan ruokaansa. Maitopullo maistuikin sitten hyvin ja untenmaille nukahdettiin nopeasti. Jo noin kello 12, eli noin tuntia normaalia aikaisemmin.

Kevät, kevät, kevät, trallallaa

Mä en varsinaisesti ole kevätihmisiä, vaan syksy on lähempänä sydäntä. Tänä vuonna tätä kevättä on kuitenkin odotettu jo niin pitkään, että ihanaa, että se vihdoinkin on täällä. Kun vatsavaivoista on päästy, niin nyt on alettu vähän ulkoilemaan ihanassa kevätsäässä. Meidän piha on aika varjoinen, joten lunta on vielä ihan kunnolla ja paljas maa on vielä valitettavan märkää. Tästä huolimatta pihalla on keväisää ja siellä on mukava olla.

Alvan kanssa ollaan nyt parina päivänä käyty vähän pihalla jalottelemassa. Alva töpöttelee talvikengillään äidin kädestä kiinni pitäen. Ollaan käyty katsomassa kuivuria, kanalaa, traktoria, Iskän puusavottaa, äidin alppiruusuja, touhua täynnä olevaa muurahaispesää, postilaatikkoa, pihakuusta jne. Vihdoinkin Alvan kanssa pääsee ulos siten, että siinä on muutakin ohjelmaa kuin vaunuttelua ja pihalla olemisessa on jotakin järkeä. Kävely ulkona on vielä aika taiteilua, mutta eiköhän se tässä kevään ja kesän aikana parane, kun jalka tottuu kenkiin ja tasapainoilu epätasaisella maastolla tulee tutuksi. Syksyllä jo sitten metsään :)

Aamulla Alva oli Iskän kanssa paikallisella huoltoasemalla vaihdattamassa renkaita. Mä olin sokerirasitustestissä, joten siksi Iskä "joutui" ottamaan Alvan mukaan. Mutta matka olikin oikein hyvä. Alva oli selvästi nauttinut kaikkien silmien alla paistattelusta, vähän erilaisesta ilmapiiristä ja erityisesti painepesurista. Paikallinen huoltis ei taida juurikaan kuulua mihinkään ketjuun tai ainakaan mitään suuria mainoksia ei siellä katolla ole. Kyseessä on pikemminkin sellainen Sulo-Vilen tyylinen paikka, jossa ihmisiä tulee ja menee ilman sen suurempia asioita. Kunnon kohtauspaikka siis.

Huoltoasemakeikan vuoksi Alvan päikkärit siirtyivät normaalista siitä kymmen jäljestä vähän myöhemmäksi. Mä tulin puoli yhdeltätoista kotiin, enkä laittanut Alvaa nukkumaan, kun neiti vaikutti niin tyyttyväiseltä ja touhukkaalta. Oltiin hetki pihalla, leikittiin sisällä ja syötiin vähän päärynää. Puoli kahdeltatoista uni alkoi kuitenkin kutittaa silmiä ja me lähdettiin vaunuttelemaan. Alva nukahti jo pihalla, mutta käveli oman ulkoilun vuoksi noin tunnin lenkin. Nyt Alva nukkuu vieläkin pihalla vaunuissa (kolme tuntia taitaa juuri olla täynnä), joten vähitellen varmaan siirryttäneen yksiin päikkäreihin. Toisille päikkäreille nukahtaminen on ollut vähän itkuista touhua, joten tänään ei varmaan siihen edes ryhdytä, kun ne ajoittuisivat vasta sinne kuuden paikkeille.