Kevät, kevät, kevät, trallallaa

Mä en varsinaisesti ole kevätihmisiä, vaan syksy on lähempänä sydäntä. Tänä vuonna tätä kevättä on kuitenkin odotettu jo niin pitkään, että ihanaa, että se vihdoinkin on täällä. Kun vatsavaivoista on päästy, niin nyt on alettu vähän ulkoilemaan ihanassa kevätsäässä. Meidän piha on aika varjoinen, joten lunta on vielä ihan kunnolla ja paljas maa on vielä valitettavan märkää. Tästä huolimatta pihalla on keväisää ja siellä on mukava olla.

Alvan kanssa ollaan nyt parina päivänä käyty vähän pihalla jalottelemassa. Alva töpöttelee talvikengillään äidin kädestä kiinni pitäen. Ollaan käyty katsomassa kuivuria, kanalaa, traktoria, Iskän puusavottaa, äidin alppiruusuja, touhua täynnä olevaa muurahaispesää, postilaatikkoa, pihakuusta jne. Vihdoinkin Alvan kanssa pääsee ulos siten, että siinä on muutakin ohjelmaa kuin vaunuttelua ja pihalla olemisessa on jotakin järkeä. Kävely ulkona on vielä aika taiteilua, mutta eiköhän se tässä kevään ja kesän aikana parane, kun jalka tottuu kenkiin ja tasapainoilu epätasaisella maastolla tulee tutuksi. Syksyllä jo sitten metsään :)

Aamulla Alva oli Iskän kanssa paikallisella huoltoasemalla vaihdattamassa renkaita. Mä olin sokerirasitustestissä, joten siksi Iskä "joutui" ottamaan Alvan mukaan. Mutta matka olikin oikein hyvä. Alva oli selvästi nauttinut kaikkien silmien alla paistattelusta, vähän erilaisesta ilmapiiristä ja erityisesti painepesurista. Paikallinen huoltis ei taida juurikaan kuulua mihinkään ketjuun tai ainakaan mitään suuria mainoksia ei siellä katolla ole. Kyseessä on pikemminkin sellainen Sulo-Vilen tyylinen paikka, jossa ihmisiä tulee ja menee ilman sen suurempia asioita. Kunnon kohtauspaikka siis.

Huoltoasemakeikan vuoksi Alvan päikkärit siirtyivät normaalista siitä kymmen jäljestä vähän myöhemmäksi. Mä tulin puoli yhdeltätoista kotiin, enkä laittanut Alvaa nukkumaan, kun neiti vaikutti niin tyyttyväiseltä ja touhukkaalta. Oltiin hetki pihalla, leikittiin sisällä ja syötiin vähän päärynää. Puoli kahdeltatoista uni alkoi kuitenkin kutittaa silmiä ja me lähdettiin vaunuttelemaan. Alva nukahti jo pihalla, mutta käveli oman ulkoilun vuoksi noin tunnin lenkin. Nyt Alva nukkuu vieläkin pihalla vaunuissa (kolme tuntia taitaa juuri olla täynnä), joten vähitellen varmaan siirryttäneen yksiin päikkäreihin. Toisille päikkäreille nukahtaminen on ollut vähän itkuista touhua, joten tänään ei varmaan siihen edes ryhdytä, kun ne ajoittuisivat vasta sinne kuuden paikkeille.