Kapphalin satoa ja uutta Tuttaa

Järjestin eilen Alvan vaatelaatikoita. Säilytän Alvan vaatteita keittiön kahdessa laatikossa. Toisessa on puhtaat vaatteet ja toisessa on vähän käytetyt vaatteet eli pääsääntöisesti ulkovaatteita. Siirsin kaikki jo pieneksi käyneet vaatteet vintille ja huomasin, että laatikkoon ei jäänyt muuta kuin pari bodyä, ei yksiäkään housuja ja kaksi yökkäriä, sukkia röykkiöllinen ja yhdet sukkahousut. Ei siis hyvä tilanne.

Tilanne oli toisaalta päässyt tähän pisteeseen, koska olen ollut aika paljon Alvan kanssa menossa, joten pyykkäys on jäänyt vähiin. Tosin kaikki Alvan likaiset vaatteet mahtui samaan pesukoneelliseen ja sen lisäksi sinne mahtui vielä vähän muutakin, harsoja ja meidän vanhempien vaatteita. Ei ehkä kannattavaa pestä kaikkia kerralla, kun värit on aika vahvasti joko punaista ja ruskeaa, mutta hyvin näyttivät tämän kestäneen.

Illalla lähdin sitten kauppaan ja siltä reissulta mukaan tarttui lisää vaatetta Alvalle. Kapphallista löysin ihanan bodyn, jossa on metsän elämiä. Tätä vaatetta on aika monessa blogissa näkynyt, mutta nyt löysin sen meidän koossa eli 80. Ostin myös turkoosit velourit, jotka sopii muihinkin vaateisiin kuin vain nyt ostamaani bodyyn.

Sitten ostin myös Tutan 50-vuotisjuhlaksi lanseerattuja norsuvaatteita. Pähkäilin kauan punaisen ja ruskean potkupuvun välillä, mutta päädyin sitten ruskeaan ja punaiseen bodyyn.

Aikaisemmin tilaamani Nextin-vaatteet on jo muuten osittain ollut käytössä, vaikka arvelin niiden olevan niin isoja, että jouluun menee, ennen kuin niitä voi käyttää. Erityisesti pidän alla kuvassa olevasta vihreä-punaisesta puvusta. Se on ihan passeli vaunutteluun. Sen vain laittaa Alvan päivävaatteiden päälle ja pipot ja hanskat ja ei kun makuupussiin ja vaunuihin. Helppo pukea, lämmin ja varmaan mukava päällä. Nappiostos.

Uusia taitoja ja nukkumisesta

Alva oppi eilen varmaan vahingossa kääntymään vatsaltaan takaisin selällään ja tänä aamuna sitä on harjoiteltu kovasti. Mua vaan vähän hirvittää, kun Alvan taktiikkana on ensin mennä vähän kyljelleen ja kaartaa itseään ja sitten heittäytyä kovalla voimalla selälleen. Pää vain kolisee lattiaan, vaikka alla onkin peittoa, pyyhettä, leikkimattoa ja lakanaa. Kolina on silti melkoinen, mutta Alvaa vain hymyilyttää. Taitaa olla kipukynnys aika ylhäällä. Toivottavasti oppii pian jonkun muunkin taktiikan, joka olisi vähän hillitympi ja vähemmän räväkkä.

Alva on tässä viikon sisällä löytänyt myös kätensä uudelleen. Nyt hän pyörittää rannettaan ja ihailee, miten käsi ja sormet pyörivät. Se vaikuttaa olevan aivan lumoavaa.

Noin kolme viikkoa meillä on nukuttu huonosti. Alva on sen ajan päivisin harjoitellut ahkerasti konttausasennossa keinumista ja karhukävelyasentoa. Näitä taitoja on kerrattava myös yöllä, jotta mikään ei pääse yön aikana unohtumaan. Alva siis nousee unissaan konttausasentoon ja heiluu siinä ja huutelee äitiä avuksi, kun ei pääse siitä asennosta vielä itse pois. Mä sitten käyn laittamassa hänet takaisin selälleen ja hän yleensä nukahtaa heti. Hetken päästä hän on uudelleen konttausasennossa ja näin ollaan palattu alkuasetelmaan. Välillä herätyksiä tulee 1-3 kertaa tunnissa, mutta onneksi joka yö on kuitenkin ollut joku vähän pidempi pätkä, poikkeuksena yksi yö, jolloin valvoin varmaan koko yön. Kunpa vain Alva oppisi nukkumaan vatsalleen, niin siitä voisi löytyä ratkaisu tähän.

Edellisyönä meillä koettiin kuitenkin ihme. Alva nukkui koko yön, ilman yösyöttöjä, ilman kääntymisiä, ilman pienintäkään äänähdystä. Hän nukahti tavallista myöhemmin klo 22 ja heräsi juomaan maitoa klo 07 ja nukkui sitten vielä. Jouduin hänet herättämään puoli ysin aikaan, mutta ties kuinka kauan uni vielä olisi maistunut. Päiväunet ainakin maistuivat, sillä hän nukkui ennätykselliset neljä tuntia putkeen ulkona vaunuissa.

Tänä yönä oli tarkoitus toistaa tuo ihme, mutta se ei tietenkään onnistunut. Viime yön salaisuudeksi ajattelin sen, että olin ensimmäisen kerran kapaloinut Alvan peittoon niin tiukasti, ettei hän sieltä helpolla päässyt irti. Tänä yönä joko Alva oli liikkuvampi tai kapalo löysempi, sillä nyt se ei estänyt vatsalleen menoa ja sieltä huutelua. No ainakin joskus näitä ihmeitä onneksi sattuu. Olisikin ollut jo vähän liian suuri ihme, jos se olisi tapahtunut heti uudestaan.

Isot tytöt istuskelevat pöydän ääressä

Kyllä Alva näyttää isolta tytöltä, kun hän istui aamulla uudessa tuolissaan ja seurasi, miten äiti söi aamupuuroa. Edessä pöydällä hänellä oli hypisteltävänä nenäliinapaketti, äidin kukkaro ja oma lusikka. Kun vielä sai välillä äidin puurosta pieniä makupaloja, niin elämä tuntui hymyilevän koko komeudessaan. Voiko päivä enää paremmin alkaa...

Tuoli

Nyt on vihdoinkin Alvalla oma syöttötuoli. Serkkupojilla on ollut käytössä Tripp Trapp -tuolit ja koska niistä ei ollut siskolla mitään huonoa sanottavaa, halusin mäkin sellaisen Alvalle. Mietin vain sitä, minkä värisen tuolin meille ostaisin. Meidän keittiöön sopii joko musta tai punainen. Päädyin punaiseen, koska keittiössä on jo riittävästi mustaa, joten lisää punasta oli tarvis.

Ostin sen torstaina Turun Kodin Ykkösestä. Siskolle oli tullut Kodin Ykkösestä alennuskuponki, jolla sai 30 prosentin alennuksen yhdestä normaalihintaisesta tuotteesta. Hän ei sitä tarvinnut, vaan mä sain käyttää sen tuohon tuoliin. Hinta aleni 50 euroa, joten ihan hieno juttu. Tuolin syöttötuoli-osuus myytiin erikseen, joten siitä ei valitettavasti alennusta saanut. Valitsin tuoliin mustavalkoisen pehmusteen.

Tuolin kokoamisessa oli vähän hommaa. Siinä sai kiristää ja löysentää ruuveja moneen kertaan, ennen kuin tuoli oli valmis testattavaksi. Siinä Alva jo hetken kököttikin, mutta ehkä vielä hän ei ole ihan valmis istumaan, koska hän väkisin kallistuu eteenpäin ja "roikkuu" siinä. Taidetaan vaan aluksi ihailla tuolia vähän kauempaa ja kokeilla sitä vain silloin tällöin. Ruokailut hoidetaan siten vielä jonkun viikon sitterissä.

Ainoa huono puoli tuolissa on, että se on vähän liian matala meidän keittiön pöytään. Taitaa siis mennä vaihtoon myös pöytä...

Väsymystä

En nyt jaksa kirjoittaa siitä, miten yöt ovat viime aikaina menneet. En siitä, miten jo ennen puoltayötä meillä on herätty kaksi tai kolme kertaa. En siitä, miten nykyään Alva ei enää nukahda heti syömisen jälkeen. En siitä, miten joskus yössä on vain yksi herätys, mutta se johtuu vain siitä, että olen nukahtanut vain kerran noin kolmen aikaan ja herännyt sitten puoli neljältä ollakseni hereillä koko loppu yön.

En jaksa kirjoittaa siitä, miten vauva koko yön jumppaa mennäkseen ensin vatsalleen ja siitä kontalleen, jossa heilutaan ja kiljutaan, kunnen käyn käätämässä hänet seljälleen. En jaksa kirjoittaa siitä, miten viiden herätyksen yö kuulostaa unelmalta ja koko yön nukkuminen saavuttamattomalta sellailselta.

Ehkä jonakin päivänä jaksan taas kirjoittaa siitä, että nyt yöt menevät paremmin. Sitä päivää odotellessa.

Sanailua

Alvasta on tullut viime viikkoina todella puhelias. Puhe alkaa heti, kun Alva aamulla herää. Silloin keskustellaan sormien ja varpaiden kanssa vilkkaasti. Sängystä kuuluu vain täätäätäätää, äijäääijäääijää, tähtähtähtäh, ääääää, ähäääääääää. Puhe jatkuu aamupuuhissa ja leikkiessäkin pitää kokoajan puhella ja huudella.

Välillä Alva ähkii ja kokeilee, miten sitä ääntä sieltä kurkusta tulee. Erilaiset huohotukset ovat myös mukavia. Kielellä naksutellaan ja välillä yskitään leikkiyskää. Ääneen nauraminen on myös lisääntynyt, joskin se on vielä aika harvinaista herkkua, vaikka sitä sentään päivittäin kuulee.

Huulilla päristely se sitten hauskaa onkin. Siinä sylki lentää, kun Alva pistää oikein pärisyttäen. Erityisen mukavaa se on tietenkin silloin, kun suu on täynnä puuroa tai kasvissosetta. Se lentää kaaressa syöttäjän kasvoille ja koko huoneeseen. Erityistä taitoa vaatii pärisyttäminen silloin, kun lusikka on juuri tulossa suuhun. Tällöin ruokaa lentää myös Alvan omille kasvoille.

Perhekerhoilua

Olimme Alvan kanssa perjantaina tutustumassa seurakunnan järjestämään perhekerhoon. Menimme sinne kahdestaan, koska en tunne täältä muita perheellisiä. Perhekerho alkoi kello kymmenen ja se kesti puolitoista tuntia.

Laitoin itselleni herätyskellon soittamaan (tätä ei ole tainnut tapahtua sitten työaamun) ja heräsin kahdeksan jälkeen laittamaan itseäni kuntoon. Sain tosin itseni ylös vasta vartin yli kahdeksan ja kun Alva heräsi puoli ysiltä, sain vartin aikaa syödä ja laittaa itseni kuntoon. Alvan aamutoimissa menikin sitten puuron syönteineen ja aamupesuineen niin paljon aikaa, että pääsimme lähtemään vasta vähän vaille kymmenen. Onneksi perhekerho pidetään ihan tässä lähellä, joten ehdimme sentään vaikka varmaan viimeisiä olimmekin.

Kerhossa oli kahdeksan aikuista ja viisitoista lasta. Alva oli kaikkein nuorin. Toiseksi nuorin oli aika tarkkaan Alvaa puoli vuotta vanhempi ja muut olivatkin sitten jo vielä vanhempia. Melu oli aika korvia huumaava, kun lapset leikkivät ja aikuiset kahvittelivat.

Kerho oli ihan mukava kokemus. Alva jaksoi hyvin seurata lasten touhuja, vaikka päiväuniaika olikin. Hän otti pienet tirsat autokaukalossaan, vaikkakin lasten äänet estivät kunnon nukkumisen. Mä tutustuin muutamaan äitiin täältä päin ja sain varmistuksen sille, että emme ole ainoa vauvaperhe tässä kylässä, vaikka siltä välillä tuntuu, kun en koskaan ole täällä nähnyt toista vaunuttelijaa. Kerhon loputtua suuntasimme heti kotiin syömään ja sitten nukkumaan. Uni maistuikin Alvalle hyvin ja hän nukkui kolme tuntia.

Mukavaa siis oli ja tuonne suuntaamme uudestaankin. Seuraava kerta tosin on vasta kuukauden päästä, joten ihan heti emme tuonne uudelleen pääse.